Part 6

Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta, ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä "turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä, auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan, että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä, ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room. 5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2: 14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2. Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28: 21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy 11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40; 24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen kaikkein ihmeellisintä.

Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia, on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin luomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja maaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa; muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat. Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.

Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille, että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta, joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet, ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.

Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella. Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus, etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä, ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.

* * * * *

"Jos, kaikkivaltias, et löydykkään, ken loi ja käsin kantoikaan maailman ihanuuden? Ken auringoille kaikille lait antoi, radat tähdille loi kautta avaruuden? Ken johtaa minun askeleet, nuo synkät sekä uupuneet? Ken syömeen antoi tuonkin lain, mi poikkeust' vaill' on vaatijain, ett' aina oikein tehdä vain jos mailman sain mun vastustajakseni ain'."

Jumalan sana.

On Herran sana vaan ain säilyvä. Se siemen aikanaan on itävä. Jos täyttää sydämen, se sadon ainaisen, myös heelmän taivaisen tuo aikanaan. On Herran sana vaan kestävä, säilyvä. Ei koskaan järky tuo, ei milloinkaan.

On Herran sana tuo meit' johtava. Kuin kynttilämme tuo on loistava. On valkeus totinen kautt' suurten usvien. Se saattaa taivaasen nyt voittajat. On Herran sana tuo loistava kynttilä. Ei koskaan sammu tuo, ei milloinkaan.

Ken Herran sanahan tääll' luottaa vaan, jos kohta povehen maan haudataan, ei nuku ijäksi, vaikk' tulee tyhjäksi, maan mustan mullaksi -- hän muutetaan. Ken Herran sanahan luottavi, uskovi, hän kerran muutetaan täält' kirkkauteen.

NELJÄS LUKU.

AIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT VIITOTETUT.

Jumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman historian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- "Maa pysyy ijankaikkisesti". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa. -- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan suunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään, avaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.

Samoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja ajantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka tietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen työnsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline roskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka lopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan _täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan ja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä sopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.

Koska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn tarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin on meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä lienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan sopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova selittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: "Herra Seebaot on vannonut ja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja mitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään." "Herra Seebaot on sen päättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?" "Minä olen Jumala eikä ole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni on menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä olen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt, sen minä myös panen toimeen." (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka tilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen nähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa todistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton suunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee täytäntöään kohti.

Kun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä, täytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin he voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta, niin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan) valossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää muuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä. Jumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön, käännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen suunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen tarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja jatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat näitä kausia "kolmeksi maailmaksi", joita me koetamme selittää seuraavalla piirroksella.

Suuria aikakausia, joita on kutsuttu "maailmoiksi".

Luominen | Silloinen maailma | Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma | Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma.

Nämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea eri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen, hoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _"silloiseksi maailmaksi"_. -- 2 Piet. 3: 6.

Toinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan toimeenpanemiseen, on Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", rajoitetun vallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _"nykyiseksi pahaksi maailmaksi"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.

Kolmas on oleva "ijankaikkinen aika" eli maailma (Jes. 45: 17) jumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä _"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_. -- Hebr. 2: 5; 2 Piet. 3: 13.

Ensimmäinen näistä aikakausista eli "maailmoista", joita hallitsevat enkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan alaisena, on todellakin ollut "paha maailma"; mutta kolmannesta on tuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.

Kaksi viimeistä näistä "maailmoista" mainitaan erittäin tarkasti, ja mitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan "nykyiseksi pahaksi maailmaksi", ei sentähden, ettei siinä olisi mitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. "Me tahdomme nyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he kulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa". (Mal. 3: 15) Kolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _"tulevaksi maailmaksi"_ -- _"Jossa vanhurskaus asuu"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi, vaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee tapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset tuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä. Silloin ei enää paha kukoista, vaan silloin "kukoistakoon vanhurskas" (Ps. 72: 7), kuuliaiset "saavat syödä maan hyvyydestä" (Jes. 1: 19), ja "pahat hävitetään". -- Ps. 37: 9.

Tämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein kaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat näyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen välillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli hallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun sitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas (hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo, tämän maailman ruhtinaalla "ei ole mitään" hänessä -- eikä hänen seuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä ja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien niiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat elää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin viheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.

Jeesus sanoi: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta", ja ennenkuin tuleva aika eli "tuleva maailma" _tulee_, ei Kristuksen valtakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä toivomaan ja rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maan päällä". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman pimeydessä, ja siksi "peittää pimeys maan ja synkeys kansat". Hän hallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6: 12.

Täytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen pelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi uusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi tämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla Saatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi vanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä tulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän maailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa Herran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys osottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta. Siihen viittasi Jeesus sanoessaan: "Eihän kukaan voi mennä sisään väkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota väkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa." (Mark. 3: 22--27.) Siis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava pois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi astua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden hallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2.

Ei pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden "maailmoiden" ja hallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset vaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- "maa pysyy ijankaikkisesti" (Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä aikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä kuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja, ja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä. Ensimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui vedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta luonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät hävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat ja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta -- sekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on, silloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi. Nykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske luonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten hallitsevien valtojen) täytyy väistyä "uusien taivaitten" -- Kristuksen hengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen yhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy (kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota "Herran päivän" alussa, joka on palava kuten "pätsi". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa "uusi maa", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden hallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat vallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat vaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva ankarin oikeudellisuus.

Paavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän kutsuu sitä, "paratiisia". Hän sanoo, että hänet "temmattiin" (hän ei tietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden, sillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin uusien asiain järjestykseen, "uuteen taivaaseen", luonnollisesti "kolmanteen taivaaseen". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät Kristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut kertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita, joita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_ ilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan siinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se ilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä tämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien kohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden loppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna, Kristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä ensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1.

Ajanjaksoja eli hallituksia.

Me erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut, kuten alempana oleva piirros osottaa.

Silloinen maailma Nykyinen maailma Patr. ajanjakso Juutalain. ajanjakso Evankeel. ajanjakso Tuleva maailma Tuhatvuot. ajanjakso Tulevat ajanjaksot

Ensimmäisellä näistä suurista aikakausista ("maailmoista") ei ollut mitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut koko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen. Jumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen omaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala hänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin, "aina siihen, mikä oli pahaa", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman hulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi ilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti kaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen hallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia seurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin suurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon välttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin takasin "kadonnut" -- ihmisen alkuperäinen tila.

Toinen aikakausi eli "nykyinen maailma" käsittää kolme ajanjaksoa, joista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan hävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie suunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.

Kolmas suuri aikakausi -- "tuleva maailma" --, johon kuuluu Kristuksen toisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan, tuhatvuotisen aikajakson tai "kaiken ennalleenasettamisen ajan", sekä sitä seuraavat toiset "tulevat aikajaksot", joiden suhteen mitään yksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät ihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista kirkkautta, mikä tulee seuraamaan.

Ensimäistä ajanjaksoa "nykyisessä maailmassa" me kutsumme _patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena Jumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja yksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin kokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat patriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi järjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui tämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin hänen jälkeläisiään "Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi", ja Jumala tunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena "omaisuuden kansakseen", ja kuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen "pyhä kansa", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta varten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän jumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui Kristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai lakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä kansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän kanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus kaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja kuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa. Jeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse mennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien kansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: "Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin huonetta". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo." (Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana loppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää Jeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan julisti: "Teidän huoneenne jää teille autioksi." -- Matt. 23: 38.

Silloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen ajanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo iloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan kaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman kaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka, joka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä lupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat Jeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen jäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä tuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa, että sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_. Se ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä aikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk. 12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan "pikkuisen lauman", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä.