Part 30

Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa. Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi, siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys häviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden, kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat [kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla.

Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36; Jer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11.

Joskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä seurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra täydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin, että hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja lukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi kuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien asioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me sanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin Kristuksen ruumiissa: "Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa, te, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi Herran vihan päivänä." (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää, mutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat omistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän ajatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa kohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen tästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava, että he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin epäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee.

Tapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen niille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin menneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva nopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan kuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat, luullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on täyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin "varas yöllä" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle ylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva ikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä lyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu aina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: "Niinkuin raskaan vaimon synnytystuska." (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan siten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen henkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta], jossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus voiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi.

Joka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä yhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja kivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat] voivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää välttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse tapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat, sillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja tulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen ja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat ryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus on mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen entiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja vaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä menettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain järjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi.

Asettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme tavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja koneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja järjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne aika-ajoittain koettavat tunkeutua "tuotannon ja kysynnän" siteitten ja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän heille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään pääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen nykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen vastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin yhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja laajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat ovat ennustaneet, "jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti ollut" "eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule" tämän jälkeen.

Israelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat egyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta lunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses oli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista niistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja eksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava vaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen lievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat sanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: "Te olette laiskoja" ja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin lisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki sellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he olisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2 Moos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin tulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan "seitsemäksi vihan maljaksi" tai "seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi", sekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_ (vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat häviämään. -- Ilm. 16: 17--20.

Vielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on tullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän teoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja profeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat Jeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja erehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä on asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä välttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä varten tulee juuri jouduttamaan hätää.

Pahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan ja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi langenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme työtäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla tavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen. Kokemus on antanut aihetta sananparteen: "Laiskuus on paheiden äiti", ja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: "Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi." Kaikkien Jumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja viisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran päivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan toimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä työtäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien kykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on seuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä.

Järkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika toimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa tietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen virrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka kaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi tullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta myrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä, _ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys), jossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai järjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon suuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka työtä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen johtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine tapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään, ei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja ruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia osottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin.

Se seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan, antaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa ennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja siveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että elannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään haudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri siihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi terottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä hallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin kuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä siunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen heille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään.

Pyhien velvollisuudet ja edut.

Tärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde, johon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin luokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi. Muutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä hädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan erilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät jollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän leipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan opastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka on leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa määrätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat he lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille voimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24.

Täten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen velvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja tyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat toivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä ihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut.

Apostoli kirjottaa, että "suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä onneensa". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen voima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien suurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus näistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle levinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset olisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme minne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia ja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai huolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan taidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä ja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet ovat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja kuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei itsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys on niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme koko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen itselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat pyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita, koska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat tyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana.

Mutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun. Heidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella korkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan sitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun eivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä on _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja apostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa.

Sentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei heillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu taivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden kokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja tuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset siihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat iloiten laulaa:

"Tyydyn kohtalooni ain', kun on Herra paimen vain".

Valitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet ovat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa ryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet Herran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen -- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei, joutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen tyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa.

Me kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun kaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa, jonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja:

"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin. Emmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään viedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat he siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen turmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen, jumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen. Taistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet tunnustautunut." -- 1 Tim. 6: 6--12.

Jos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta odotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen tulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä arvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi pyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa. Heillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta itsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen maailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta valtakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden ainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11.

Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen, minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan ja viisaudessaan on valmistanut.

Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla hyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu _kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka tarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen hyvää sanomaa". -- Jes. 52: 7.

Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_ maan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9.

Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa, joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin. Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima, tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua, sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu. Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä, etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa, että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa parannuskeino ja toivo.

* * * * *

Mitä aika kuluu?

Mit' aika on nyt vartija? Näätkö missään valoa? Maa aina vaan on pimeä. Näätkö missään valoa? Näät ihmissuvun huokaavan kuoleman alla kauhian. Näätkö valoa taivahan? Kerro, näätkö valoa? Näätkö missään valoa? Näätkö valoa taivahan? Kerro, näätkö valoa?

Vartia vastaa: Valoa nään. Katso tuota valoa! Poistuvan täysin yön jo nään. Katso tuota valoa! Aurinko kultaa taivahan koitossa aamun armahan poistaen kaiken synkeän. Tuo on taivaan valoa. Katso tuota valoa, mi poistaa kaiken synkeän. Katso tuota valoa?

Kuoleva suku eloa saa, eloa sekä valoa, haavat mi synnin parantaa. Katso eloa, valoa! Autuas aika! Kaikki saa synnistä itsens' puhdistaa. Ennalleensaadut nauttia saa elosta sekä valosta. Katso eloa valoa! Ennalleensaadut nauttia saa elosta sekä valosta.

KUUDESTOISTA LUKU.

LOPPUAJATUKSIA.

Velvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen hyöty.

Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra, että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet, että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa, niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu, ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen kirkkauttaan.