Part 29

Paavali osottaa tämän sanoessaan: "Jos jonkun tälle perustukselle [Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän saa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina sen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista luonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos jonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen palkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena ja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen kallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa Kristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan ne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän, täyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan." -- Hebr. 6: 4--8; 10: 26--31.

Vielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä Herran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton antaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa tuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että esikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän nyt on luvannut sanoen: "Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän maan, jopa taivaankin." Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: "Tuo [lause] "vielä kerran" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat luotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne jotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät. Siispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli". Täten me näemme, että apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä, jota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita tuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten poistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat eksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin kuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista suhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä tekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista turmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden ilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä poistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli, hirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen vanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky. Silloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko paistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen sairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2 ja Matt. 13: 43.

Daavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin paljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia eläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen hallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä erilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi sanoo hän: "Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli käy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti". (Ps. 50: 3). "Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat maan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat [silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä hänen kunniansa". (Ps. 97: 2--6). "Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa". (Ps. 46: 7). "Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten keskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen maakunnan pään [hallitsijan]". (Ps. 110: 2--6). "Jumala on _meidän_ turvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta] hukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren syvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet pauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat niiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista pientä laumaa], kun aamu koittaa". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa, värssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla: "Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme". Tarkastaen tämän hädän tulosta tämän jälkeisenä aikana liittää hän: "Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää [entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat korottavat minut, minut korotetaan maan päällä". "Uusi maa" tai uusi yhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea hallitsevaksi ja johtavaksi.

Raamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille, että Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan ilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen päivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa ja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla: "Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut". (Ilm. 11:17, 18). Ja jälleen: "Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä näin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen sotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka tulikiveä palaa". -- Ilm. 19: 15, 19, 20.

Me emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- "petoa", "väärää profeettaa", "kuvaa", "hevosta" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme tässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan, että nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka tässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa tuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia, jotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla kutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan taistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon hämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka paikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa käytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan täydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen Herran päivän eri puolista.

Nykyinen asema.

Me jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme erityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina kuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua varten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu, täytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat taistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys ja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys, tietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu oikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina järjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa taisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella, voimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet raivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu anarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja niiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_ yhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti lähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta] on syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin puolin synnytetystä kuumuudesta.

Luonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he tässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia harrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että heillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä heille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä ja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa tulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse, ja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan raahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta toisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida välttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä. Rikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus aamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai puuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset, varovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät he syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi kyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien palvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei olisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin.

Tehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin, että työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin nähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia mukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla. Se on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista, että se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt, havainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista työtä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto, sivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä muukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä kelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen tahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen jossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme parannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin paljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista, kuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me näemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta edistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime kuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä pääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos me näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan kaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme surulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi alkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä varmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle, niin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa vaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan luoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi taata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian myöhäistä.

Esittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja kaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa aikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman liikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat saaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_ etua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla tilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen vähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan työmiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan, jonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo kylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan nielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin pikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä olosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä luonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka päivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo luonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin johtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta sitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_ me koetamme ehkäistä.

Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen, omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa -- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa.

Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet _yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista suorittaa.

Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita potilas ei tahdo käyttää.

Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut niittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta, etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään huomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta:

Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi. Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan _myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan, elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.], jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet, jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla, monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti n.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin. Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan, että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan, kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta.

Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä hirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia, arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut, jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja, jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen. Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat.

Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö, haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja voima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me tahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan: "Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös heille".

Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin. Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia, jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen, velkojilleen ja työmiehilleen.