Part 28

Kaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi lähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja usein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta, joka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on periaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja ympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut sama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen _voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen, mikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki ovat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen hallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen; kunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden auringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli, kun Jumala selitti sen "sangen hyväksi" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36: 26.

Jos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä, miten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi itsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden, kohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta menetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa hänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut ensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon taistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa asti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön maaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen otsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen alkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen puutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät alituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi päämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi, jonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta tuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten olosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa parastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon kuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten mammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut luonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt hyväkseen.

Kun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja kansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet kuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen -- hallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin kansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista tottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden rikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta kun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen Messiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon harsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi kansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman rikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan käsissä.

Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi, mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla eturivissä.

Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota kannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen asia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten (heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet. Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta asemasta.

Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa, että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla, lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.

Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi suojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.

Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia, jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa, Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi, kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen _vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen, täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa osakseen ikuisen ylenkatseen.

Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa], ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää, että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin, jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän, ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla "menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta. Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi pelastaa heitä Herran vihan päivänä.

Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan "koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko ihmiskunnan.

Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18): "Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert. Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.

"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä, tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna, joka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_ pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan [rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].

Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin että "Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan." Profeetta palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua, sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia, lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan]. Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_ [valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat huulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja yksimielisesti palvelevat häntä".

Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata. Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä, että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne silloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat kääntyneet.

[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen "kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen, istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta _avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä samoin kuin tuli ovat esikuvia.]

Kaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi, merkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_ henkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä _kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä, joka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata (yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa liitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.

Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo: "Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus) ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen, mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.

"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset [ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia taivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle perustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.

Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja -- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45, 46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi kirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_, ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat (1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää. Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien puutteellisuuksista.

Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman heidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.

Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua. Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa, tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta kuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään, koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista parannusta.

Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3), jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ "Hän tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta], kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen. Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista, joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan] niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle vanhurskaudessa".

Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla, joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään, että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_ perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin [todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava sen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla, heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu Kristuksen lunastusuhrin kalliolle.