Part 26

Mutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt sangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että seurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta maan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli vaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin askel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan valtakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta, sukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja virkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella (silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja erotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä tänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan toisia kuuliaisuuteen.

Sama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka myöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_ nyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen tunnustajat "kylläisiä" ja "rikkaita" ja hallitsevat "kuninkaina", kuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on tapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä -- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja ainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen todelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle uhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa vanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni paastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa maailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan osallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa.

Jokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän käsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei valtakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2 Tim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen aikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään.

Jumalan valtakunnan kaksi puolta.

Joskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_ -- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan ilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta. Kun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa, henkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli. Henkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne, jotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1: 18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään, pääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat Jumalan valtakunnan maallisen puolen.

Valtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden voitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin kirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia, koska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.) Heille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri työ, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön -- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon: ainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä ei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja maan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen keskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor. 6: 3.

[*] Tässä värsyssä eivät sanat _"Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen kuluneet"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa, siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena Raamattuun.

Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi ja tuli tuomituksi: "sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman", ennen kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22.

Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys, _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa, tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta, mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin, ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se, mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet loppuun.

Työ, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee rajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat tuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle korottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne, jotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä oli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu uskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat heti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen _ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut _vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti olemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä varten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja siunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön Kristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen luonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä ihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys tulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään samaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt uskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te saatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään valtakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta ei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä katumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren kunnian.

Me emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä tavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta Jumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa Mooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille kuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan, joskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan paljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä tulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen ja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ vaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla järjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten kasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä toimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien jäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten tulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän senjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen valtakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.

Osallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen toiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä. Alusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee se ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy. Kun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten työtovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku (parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista Jehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän työn toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja Kristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten "tähdet aina ja ijankaikkisesti". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä eivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne muistetaan aina. -- Ps. 112: 6.

Mutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus kasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus olemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet aina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi -- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan Kristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee ilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa. -- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12.

Tuo lupaus Aabrahamille: "Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi", tulee täyttymään näiden valtakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva "niinkuin hiekka meren rannalla" _ja_ "niinkuin tähdet taivaalla" -- maallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita maailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan maallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät (apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman, henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista kutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi.

Paavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta lihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat pakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa tähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden _molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen (henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta. Tämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin ylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän -- inhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen nähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman korkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin, sitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi, ja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.

Lupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon Israel luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa sen hänen... omaksi", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet, annan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi. Ja minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset maan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin voi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin; sillä sinulle minä sen annan." (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus osottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää, ettei Jumala antanut Aabrahamille "perintöosaa siihen maahan, ei jalanalaakaan."

Apostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin kuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon kanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee vielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset voi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta (päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat he kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille [Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät _he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten me näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen, annettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että korkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset riippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja asiamiehinä.

Siten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat Israelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa puhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa maailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa jälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä profeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että ennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen, joka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille raunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit hallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja mikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa tunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän laintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä mukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel ensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan kuitenkin Israelista, että "Herra on vapahtava Juudan majat ensin".

Emme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin "kadonneet heimot" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden kadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin nykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta vaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat ne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin selvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat kadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu "ylhäisen" "taivaallisen kutsun" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen, orjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi (jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden ennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka odottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.

Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä luottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän luonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä kokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen. Samoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on myös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen perustotuuksien kanssa.

Kuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus, niin tulee se jälleen samaan asemaan ja "on oleva suuren kuninkaan kaupunki." (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai valtaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo uusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn mukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan, aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat "Herran päivänä". Mutta aikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen puoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat tulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan _yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham odotti, "kaupunki, jolla on perustus" -- hallitus, jonka perustuksena on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka hän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen voi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11.

Ihana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja siunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus perustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti on Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat kansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.

Kun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden, pääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja saa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta ihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi Johanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä hän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan näki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan ei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän kaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen koeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja vääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa elämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: "Tulkaa, isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu."

Tulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki epäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman pääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan valtakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.

Valtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem edustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: "Riemuitkaa kaikki Jerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa Jerusalemin." "Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen kansat iloksi." "Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,... niin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin sanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin virran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen." "Silloin kutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki pakanakansat." "Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman: tulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista" -- maallisesta puolesta. -- Jes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.

Kun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta siunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden kirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen ohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin todellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja sen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että he tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman kanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.

Israelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta, joka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta ja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee sovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman hyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa kaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka tulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen "jokaista", "koko maailmaa".

Muistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin kohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden etuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan luonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan on palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin laki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan jäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan esikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset, jotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan nähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien sukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava "kullekin hänen tekojensa mukaan" -- "kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle, joka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." -- Room. 2:6, 10, 11.