Part 25

On totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan epätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että siitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet nykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä tulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen vertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata nämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta, hallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja vallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt heissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä rukoilemaan sen pystyttämistä: "_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa."

Maailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä ja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen viisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan kieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä, että hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun valtakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen seuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta kannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin harjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä päivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä kannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan luvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin niistä, joita maailma on koskaan tuntenut?

Toivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja siten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä: Milloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska saapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk. 17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen, elleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä vallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei hänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin he olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän seuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta, eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. "Hän vastasi heille ja sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen ilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne". [Tämä on myös käännetty "sisällisesti teissä". Olisi varmaankin ristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi, olisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi ja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun se on pystytetty kaikkien luokkien "_keskellä_", halliten ja tuomiten kaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa tulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana, kuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta henkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet valmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun valtakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee toteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä valtakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä puoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin tehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja silloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen kutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta. (Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi.

Todennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa vallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi häpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli vaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh. 3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille syvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat selvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun. Syyllä voimme sen mukailla seuraavasti:

Nikodeemus. -- "Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi, sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun selityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin selitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen: "Taivaan valtakunta on lähestynyt;" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa, rikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on väitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että sinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä "ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan". Käyntini tarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä julistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään?

Jeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei nyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä sen täysin selittäisin. "Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa".

[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin _siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet ja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista riippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_ sisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin toinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on luonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy tapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään gennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29; 3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala (miehinen olento) on toimiva henkilö.]

[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö otetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka merkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô käännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- "vedestä", "lihasta", "hengestä".]

[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_. "Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa". Room. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. "Katso_ siis tässä Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta;" samoin 1 Joh. 3: 1; "_Katsokaa_ minkäkaltaista rakkautta Isä on meille osottanut".]

Vieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä valtakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en heillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä ymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus, että hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa, ennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi tulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan Jumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin seuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä.

Nikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota "Johannes kastaja" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin tavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi saarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen, joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun valtakuntasi tai tulla siihen?

Jeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa. He saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he jättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet liittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit ja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi saarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste merkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä uutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et koskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella, josta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et voi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut tuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt minulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle _syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä ylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan tulet siitä osalliseksi.

Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin, Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se, mikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä, mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt. "Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti". Lihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan, jotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää erästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä olennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan: "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka on syntynyt hengestä". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi nähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä mistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin antaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä syntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan sen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet hengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät.

Nikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja!

Jeesus. -- "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" -- että henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä, joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät? Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä, ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia, kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan taivaallisia asioita ymmärtää.

Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta. Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta. Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa kanssaperilliseksi.

Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.

Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee, sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä, jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen, ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään voimassa ja suuressa kirkkaudessa.

Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään, sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan. 7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin vahvistaa nämä lupaukset.

Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen j.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun." (Ilm. 2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen kuninkaina.

Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan, kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki, jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_ seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus, että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan) kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.

Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen sen "valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut"_. Herra sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen, hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." -- 2 Piet. 1: 10, 11.

Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut (v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä, jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme, että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden, nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan nykyään uhrata veljemme parhaaksi.

Jos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin vastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen olisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän suhteemme nykyisessä tilassamme.

Lupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa kannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen koettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli varotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden lohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina juuri ne jotka selittävät: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen" ja "Joka voittaa... sen minä annan pakanoita vallita".

Nämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että ne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen _kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. -- Ilm. 20: 6.

Mutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis hankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin päivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan lupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat toimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut jo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset vaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä vierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: "Te olette muka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä päässeet kuin miksikin kuninkaiksi." Sitten hän jatkaa; "Kunpa teistä olisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan teidän kanssanne." (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla koettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli tiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi sellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että jos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin _hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli todistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että se oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti: "Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja." En kirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla parempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_ ilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja valtakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun seuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota, jotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta, jonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle, mutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8.