Part 23

Langennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut raskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen parhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole menettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat uneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus kuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi halveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan lapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina. -- Room. 8: 22, 19.

Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen sallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen aikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat hänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota varten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut meille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä "tämän maailman valtakunnista" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut niiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan, rauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen valtakuntansa.

Että ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti vastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen sallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa Jumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle, persialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee aika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä osottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään.

Kun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin, kun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen valtakunta.

Nebukadnesarin näky maailman valtakunnista.

Niiden asiain joukossa jotka "ovat kirjotetut meille opiksi", jotta meillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten alle, "kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta olisi toivo" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen jumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45.

Daniel selitti tämän unen sanoen: "Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi suuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen kirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli parhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa ja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat puolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs kivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat raudasta ja savesta ja murskasi ne.

"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja tulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille löytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi vuoreksi, ja täytti koko maan.

"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä, oi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut valtakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi Jumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai hallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän antanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut sinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää.

"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen jälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva koko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä rautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken muun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit jalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se oleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan vahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että jalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen puolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman."

Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten pienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä, joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan _maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v. 38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta, 3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4) roomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella sekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs, roomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten me luemme: "Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli verolle pantava." -- Luuk. 2: 1.

Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi pystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa jatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa valloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa raudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion sekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa "Baabeliksi", sekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan totista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen asemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen (rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava järjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän maailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi, julkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen valtakunta. Daniel selittää: "Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun savella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja maailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni toisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen." Ne eivät voi täydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien valtakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli 'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan, joka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään toiselle kansalle. "Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset valtakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä." -- Dan. 2: 43--45.

Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset päättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä. Paavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka taivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut valtakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta on ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan, eikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta, vaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä, että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia valtakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on tullut vanhaksi ja "hauraaksi", alkaa se menettää sitovaa voimaansa, ja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat ne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo "kivi", tuo todellinen valtakunta.

Jatkaen selitystä sanoo Daniel: "Niinkuin sinä näit kiven ilman (ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan, vasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle näyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on oikea." -- V. 45.

Vuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat, esittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin aikakautena erottaa ja muodostaa tämän "kivi"-valtakunnan tulevaista asemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai henki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa, vaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa vapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten sieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56.

Kiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua tulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan huomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua Jumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin. Todellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se oli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko maan, kun "Herran päivä", "kansojen vihan päivä" eli "vaivan aika" on ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat alistuvat sen alle.

Muistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle seurakunnalle joka oli voittava: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani"; "ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain." (Ilm. 3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt hävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja _kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät. (Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille pääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun murheellisen hengen asemesta.

Danielin näky maailman valtakunnista.

Nebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta katsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja vallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa ja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi.

Kiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana, jolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään arvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät näe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa, ihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia, joita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma alituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä saanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että sävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita, Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden suuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka vallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi. Sama henki vallitsee kuvapatsaan "kymmenessä varpaassa", jonka voimme nähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä seisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla murha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi aikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun "se esivalta, joka on", antaa siihen määräyksen.

Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden hedelmiä.

Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta, jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta (kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto oli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin kaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli kymmenen sarvea." -- Dan. 7: 2--7.

Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun; ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan, lähemmät omituisuudet.

Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka puhui suuria asioita." -- Dan. 7: 7, 8.

Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit, itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa, erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät, jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset j.n.e.

Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea, ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon (hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä "perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä _ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei mitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan; pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,]

Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli _vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi.

Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä", joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä ole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin, kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti sen viimeiset rippeet.

Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen kukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä mainitaan ennustuksessa: "Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden _suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui." -- Dan. 7: 11.

Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12 värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen toisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja, ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään. Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä eläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan.

2:35.

On yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan. Näiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan valtakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus ottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä pedolta "Jumalan säätämän" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle valtakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut, kuvaa profeetta seuraavin sanoin: "Katso, ihmisen pojan kaltainen tuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen eteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin voima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja kielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta, joka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua." Tämä merkitsee enkelin selityksen mukaan, että "valtakunta, valta ja voima kaikkien valtakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se valtakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä palveleman ja totteleman." -- Dan. 7: 13, 27.

Me näemme siis, että Jehova ("Vanhaikäinen") tulee antamaan maan herrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki "hänen jalkainsa alle". (1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän hallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka ovat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän suuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi sijassa välttämätön asia, sillä "tämän maailman valtakunnat" ovat yhtä vähän kuin "tämän maailman ruhtinas" halukkaita vapaehtoisesi antautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla pakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: "Heidän kuninkaitaan sitomaan kahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille kirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä oleman." -- Ps. 149: 8, 9.

Kun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja hävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta, niin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten hallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut valtaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla Herransa kanssa: _"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa."

Jokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät, olivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman vallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan ollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen aikaansa -- sitä aikaa, jonka "Vanhaikäinen" on määrännyt. Ja samoin kuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa, täytynyt tulla "perustetuksi", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä ennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: "Mutta näiden kuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala perustava valtakunnan" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on pystytetty, on se "särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat, mutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään". (Dan. 2: 44.) Tästä seuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy meidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_ tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta.

Nykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta.

Luojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus maailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin toisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat Aadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan, tuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja tekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin herrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää, esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota hän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän.