Part 22

Jokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta aineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee huomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan ("tulen") aikana; sillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee hävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita aineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa _s_:llä, samalla kun _t_ esittää "suurta joukkoa", joka on siinnyt hengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista -- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen (_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen ja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään henkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto. Joskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä niin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä uhriksi. Vieläpä "elonkorjuussa", kun _totuus_ erottaa morsiamen elävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen laskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita uskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat epäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin huomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran kanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden ovat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman ihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä heitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän surunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: "Halleluja! sillä Herra meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä". (Ilm. 19: 6, 7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä. Heille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan morsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- "Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" (V. 9), Tämä suuri joukko on aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun hänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta saavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä morsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15.

Hädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli alkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten yhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka valmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana saatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes täysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan suosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel tehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel oleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä, ja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen kanssa sopusointuun.

Heidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen täydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja vaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten. Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli tyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet -- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren Ennalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri pyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee olemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja ihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma, henkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen (_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen etunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen kaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla, ennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan vähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t. 3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi kaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden kuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta ja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka kehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden lopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat toisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai ennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on järjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja. Kristus ei kuole enään.

Kun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi ja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu ennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten laulu: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, ihmisiin mielisuosio!" Jumalan suunnitelman täyttyminen "oli yhdistävä Kristuksessa kaikki". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on epäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa hyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään hänelle ylistykseksi?

Pyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä olentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan yhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan _yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu Kristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa, pää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10.

Kristus Jeesus oli "alku", "pää", "päätekivi", "huippukulmakivi" tässä suuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja huippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella olevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä löytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan Jumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän kaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla luonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat kuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden hengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen luomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se henki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Suunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää tämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden pään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka on hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa sen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen korkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka _tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen.

Omituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan ensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että kaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu maan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään tähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen vetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys on päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa, kuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus muodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän perustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä "_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa". Siten tulee työ jatkumaan tuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento taivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa täydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan. Maailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä "on tapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään kansasta" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23.

Tabernaakkeli erämaassa.

Tätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä tämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin käsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta sopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot eli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo seikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella oleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_. Jos me menemme "portin" kautta "esikartanoon", tulemme uskovaisiksi eli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat edelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle ja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä vahvistetaan "näkyleipien" kautta, valaistaan "kynttiläjalan" kautta ja tehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä ylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli "kaikkein pyhimpään", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen kanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_.

* * * * *

Valinnut oon. Herran kanssa käydä, minkä maksoikaan. Joskin riemun, pilkan kautta tiensä kaita kulkeekaan. Vaikka juorut, tuskat tuimat tiellä mua nyt haavottaa; eipä huolta, kun saa Herran omaksensa omistaa. Herran tietä käydä tahdon -- kuinka suuri onnen on -- kunnes toivon päähän pääsen, alkaa riemu rajaton.

Valinnut oon ristin alla kuolla itsestäni pois; etten etsis' maista rauhaa, jotta Jeesus loman' ois'. Nyt jo vaimen riemu mainen rinnall' lemmen Jeesuksen. Herran rauha syömen täyttää ristiänsä kantaen. Herran tietä käydä tahdon -- kuinka suuri onnen on -- kunnes toivon päähän pääsen, alkaa riemu rajaton.

Vaalin' tää on kaikkein parhain nyt ja kautta aikojen. Täällä kärsin Herran tähden, voitan siellä kirkkauden. Risti ensin, kruunu sitten. Niin on Jeesus kulkenut. Jäljissänsä tahdon käydä, kunnes oon mä voittanut. Herran tietä käydä tahdon -- kuinka suuri onnen on -- kunnes toivon päähän pääsen, alkaa riemu rajaton.

KOLMASTOISTA LUKU.

TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.

Ensimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja ennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. -- Vallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa olevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. -- Danielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna toiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. -- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. -- Kristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä maailman valtakunnassa.

Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.' Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet, mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'."

Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon _he_" j.n.e. Jos ihmissuku olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi koskaan mennyt heidän käsistään.

Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi. Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen, olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.

Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä koskee sekä omaa että yleistä parasta.

Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa, jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys." "Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." -- Room. 13: 10; Matt. 22: 37--40.

Tämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid Jumalaa ja sanoo: "Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi herraksi." (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin ihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana. Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja etuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien oli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole toimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla Israelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja niin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan asti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän osti.

Meidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä vaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan herraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt hänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään ottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei ostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita: hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään niitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että Messiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se tulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa kautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja ennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen, jolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan alkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on ennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan, jota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee.

Juutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan valtakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli jonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti. Tuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen, erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin ympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja Israelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71. Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa Israelia kutsutaan "Herran kuningaskunnaksi" ja sanotaan, että Salomo "istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen", joka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina neljänäkymmenenä vuotena.

Kun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä lukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän valtakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija Daavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian suhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: "Ja sinä paha, jumalatoin Israelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat saavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi (kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole pysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään oleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava sen hänelle." (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi nousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei pois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja hallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen, kreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa lopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet hajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen.

Syntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka Jumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen hallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia, mutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala oli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia. Kun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin, päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus, maailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä itselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan "tämän maailman valtakunniksi", joita "tämän maailman ruhtinas" hallitsee, ja ovat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana väärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen ensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala valinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan Kristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa tulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja hallitseva kaikkien Herrana.

Kaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa pakanallisiksi valtakunniksi -- "tämän maailman valtakunniksi," joita "tämän maailman ruhtinas", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä Jumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta, jonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin erinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen pakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa (Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna väliaikana pakanallisten hallitusten alla.

Tätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen poisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan voimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa "pakanain ajoiksi". Ja nämä "ajat" oli vuodet, jolloin "tämän maailman valtakuntien" annetaan hallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan jälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja selvästi ilmotettu Raamatussa.

Niin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, "on Jumala ne asettanut" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten. Niiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä syntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita itseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan noudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen suunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on kääntyvä parhain päin, sekä että lopulta "ihmisten kiukkukin" on kääntyvä hänen "kunniakseen". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää, eikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps. 76: 11.

Ihmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu hänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa tilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen ponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on myös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta hallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta käyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon ja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle. Kun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef. 2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä anastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on se tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on anastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä siten kohdeltaisi.

Tästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä näkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen inhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi osaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta hänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä. (Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät molemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän maailman valtakunnat kukistetaan.