Part 20

Oi kiitos olkoon suuren Taattoin nyt armostansa kaikesta. Myös kiitos aamuin sekä aattoin tuost' ainaisesta elosta.

On lahja suuri meille tuotu, ett' olla Jeesuksemme ain'. Keli' Poika on, sill on se suotu, jos onkin aarre kätköss' vain.

Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu ja aarre valkovaipan saa. Kun kaikki kahleet silloin sortuu, voin taivaan häihin kiiruhtaa.

KAHDESTOISTA LUKU.

AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.

Aikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman eri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen seuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. -- Erottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. -- Ihana lopputulos.

Kirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman maailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä havainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen ja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden täytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen "muutoksen" inhimillisestä jumalalliseen luontoon.

Aluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen näistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_, vedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen toisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli "hallitus aikain täyttyessä", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu "tuleviin aikoihin". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan usein Raamatussa: _A_ kutsutaan "silloiseksi maailmaksi", _B_ kutsuu meidän Herramme Jeesus "täksi maailmaksi", Paavali "nykyiseksi pahaksi maailmaksi" ja Pietari "nykyiseksi maailmaksi". _C_ kutsutaan "tulevaksi maailmaksi", "jossa vanhurskaus asuu", vastakohdaksi nykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat saavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen: vanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat kärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään.

Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai "maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen, huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan viisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa, niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin "nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa, niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä, että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta. -- 1 Moos. 7: 13.

"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään, mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet tuloksettomat.

Toisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin Jumalan suunnitelmassa.

Aikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat.

Aikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään hänen erityiseen huomaansa uskottuina -- "omaisuuden kansana". Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset, jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista", jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen. Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä "paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit. Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne, jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1.

Evankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen, joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi, jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä ylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15.

Kolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta aikakautta -- "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi (milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen] on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" [aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni kanssa hänen valtaistuimelleen." -- Ilm. 3: 21.

"Tulevat aikakaudet," _H_, jotka seuraavat suurta ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia.

Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen, jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen alusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29 j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta osottaa.

Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan, sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.) Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan selitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden, vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa teurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien merkitystä.

Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10: 45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä seuraavana suurena hädän aikana.

Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi. Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan Kristusta" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22; 4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin.

Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu", jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa. Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai "varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme edempänä.

Tie kirkkauteen.

_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen inhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen turmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa kadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa, joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." -- Hebr. 7: 19.

_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa, jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen -- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen -- inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk. 3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan. Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen suoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa.

Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän lunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä -- tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." (Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden, jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä, joka osti meidät omalla kalliilla verellään.

Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta, voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa) saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella, että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme.

Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita, jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua", "voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden sanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät vielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai sikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi, vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai laskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor. 5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette (inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa."

Taso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta ennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden "elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka nyt ovat meihin takertuneet).

Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa _L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman "ihanuudesta" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason _K_.

Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen.

Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla _N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa, löytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja.

Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi, _C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on, Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä (synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän ystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa Jumalaa kohtaan -- "vihollisia pahojen töitten kautta".

Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_, edelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut ja tuhatvuosikausi alkaa.

"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi" -- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel, _e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen, kun alkoivat "paremmat uhrit" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat -- jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät ne täydellisiksi, jotka uhraavat." -- Hebr. 10:1.

Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia, kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa, että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä _järjestelmää_] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla _f_. Se oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22; 1 Tess. 2: 16.