Part 15

Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä, ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.

Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita, niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa, joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan. Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan ilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut lopputulokset arvostellaan.

Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon, taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen, että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai "aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme, että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään todistaa.

Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden" viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden perikuviksi.

Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä. Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai jäljittelemään.

Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin -- nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen. Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien, matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia, joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.

Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi höyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden" olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin se päättyisi?

Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä? Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä! Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden. Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.), joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet, sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä ja melkein ilman etsimistä.

Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä, vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä, että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto, joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.

Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu, että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e. ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto: "Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun aikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_ [eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."-- Dan. 12: 1, 4, 10.

Muutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt, että nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet ihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan suunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta, jotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat selvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen edeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat siunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos ne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman kaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä, että Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen opetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki tästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että ennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista, tahdomme ainoastaan viitata:

Ensiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai turmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän voimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät taipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia. Ja jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus, niin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä säästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi, täytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat tulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee selvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut niiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat suotuisimmat.

Toiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että maailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan jaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin tulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista ohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä vahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien koneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken, niin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan enennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille olennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä, niin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt on ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä ruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan viisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli _oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena tuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan yliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan kaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa, vaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan joutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen ylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa. Nykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys, joka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä "valmistuksen päivänä" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään sillä, että se johtuu "aivojen aikakaudesta" mutta samalla sen annetaan kehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat ihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri näitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa sellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä ajalla kun ihmisiä on ollut olemassa.

Kuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen yhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan turmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan antanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on se myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta tuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että ihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin suosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme yhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin minäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku nopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn tarpeellisuus, ja viisailla "aivojen aikakautena" on pulmallinen kysymys edessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti kasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei enää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta jonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat täytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on heidän kykynsä yläpuolella.

Itsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja edut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että vanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys yhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista oikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja kiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin aikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista ei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja johtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja tarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi ilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin tuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain ennalleenasetettuun ihmissydämeen.

Hädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui myrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan nuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen: "Vaikene, ole hiljaa!" Kun Rauhanruhtinas "esiintyy" vallassaan, tulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja taistelevat voimat "Jehovan voidellun" vallan alle. "Herran kirkkaus on ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä", ja täten alkaneen Kristus-henkilön hallituskautena "tulevat kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi".

Silloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat luonnolliseksi kehitykseksi ja "aivojen aikakauden" viisaudeksi olikin Jehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) "hänen valmistuksensa päivänä" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan pyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat ymmärtää sitä, sillä "Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa jotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa". (Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti lisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse olla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän hänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme erottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä perimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu kertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja suoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että ihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1 Moos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat syntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan voinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen puolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan oli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli ihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän uhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli korkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän aikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen täydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin omistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun asti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen, sellaiset "tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi kutsutaan", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

* * * * *

"Katso, katso, kuinka Taatto meitä paljon rakastaa, kuinka Taaton hellä silmä meihin, lapsiin, katsahtaa! Katso, kuinka parhaimpansa huonoimmille antaa hän Poikans' antaa syntein tähden. Niin näet Taaton hellivän!

Katso, kuinka Herra Jeesus myöskin meitä rakastaa, kuinka aina ristin kuoloon kärsii tuskaa katkeraa, kuinka siellä kuollessansa veren kalliin vuodattaa! Katso, tuota rakkautta pohjatonta, korkeaa!"

Kaipuuni tyydytetty.

Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan on mulla myös kirkkaus sun. Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan, ett' luoksensa johdatti mun.

Tuo armahin aamu jo koittamaan saa. Pois haihtuvat varjotkin nuo. Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa ja Luojalle kiitoksen tuo.

Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan kautt' taivahan tannerten ain', ja päästä mun Taattoni helmahan vaan, jo kaipuuni sammuttaa sain.

KYMMENES LUKU.

HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.

Tavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja taivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. -- Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla olla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään otaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. -- Jumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta riittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen luonteen muutos saavutetaan.

Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen alkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.

Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta, joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta".

Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen, ymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta".

Raamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi, täydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan mukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin, arvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla, joihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. "Maasta maallinen" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti samankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja ulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että Jumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: "Tulkaa ja katsokaamme kummalla on oikeus". -- Jes. 1: 18.