Part 13

Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa, Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa, koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi rangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2: 17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä pitäen pantu toimeen.

"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä -- jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta, uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä; heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "_toivossa_ me olemme pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta (johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1 Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _"paenneet_ tässä maailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta"_, ei mitenkään todista, ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen, vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista. Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi, joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen. Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon.

Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman. Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen) koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää, ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka Jumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta [suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14: 9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6.

Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. -- Joh. 5: 22.

Siten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin rakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva maailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska se on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää, vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion päivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan vanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon kaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat ennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen.

Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut. Huomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit pelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa tottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: "Ja Israelin lapset huusivat Jehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja Jehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi sotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta." (Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen pitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee _vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että hän lunasti heidät.

Tämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain selitykset. On kirjotettu: "Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella ja kansat oikeudella". -- Ps. 98: 9.

Tuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin ensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama elämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee toisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille kuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta. Toinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota: "Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat heltyneet", vaan: "_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen hampaansa tulevat niistä helliksi". "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman." (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee seurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin tuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan. (2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta siten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on saavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua Jumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä kuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää, tuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden teko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet luotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun suuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on vähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää. Se, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja täyttä kykyä vastaan.

Se, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen kuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon loistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä mitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin pidetään hän arvottomana elämään ja tulee "poistettavaksi", joskin hän sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan: -- "Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja vasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous." (Jes. 65: 20.) Siten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee heidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja saavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa.

Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista ja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor. 15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että sen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut: tottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_ menevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan (elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta heidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla heidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän toinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan, eikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen vallitessa.

Me toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta, vastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. "Herran silmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä", ja: "Jumala on tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut salattua, oli se sitten hyvää tai pahaa." (Sanl. 15: 3; Saarn. 12: 14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_ palkinnon joko nyt tai tuonnempana. "Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten taas tulevat ilmi jälestä päin." (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla kuin Herran suosimalla "pienellä laumalla" ole nyt riittävästi valoa joutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten.

Maailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin kuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa Jumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta, erityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai aikakautena.

Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne voittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä armohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman kanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista varten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on välttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten. "Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?" 1 Kor. 6: 2.

Nämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta, aadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa kuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen, kunnia- ja valta-asemaan.

Molempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin maailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa kaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman tuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna, jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan palkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden kahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä maailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa määrässä suurempi.

Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet sekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään vastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He siirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka ovat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala on määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien soaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet ne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan.

Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak. 16: 31--34). Hän sanoo:

"Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon, ja sanottakoon pakanain seassa: 'Jehova hallitsee.' Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on, maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on; Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta, _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_. Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti."

Tähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko luomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari on siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava seurakunnan. -- Room, 8: 21, 22.

* * * * *

AIKANAAN.

Päivä autuas aikanaan vaan kohta koittavi maailmahan. Jeesus mennyt sit' valmistamaan tullen luotuja siunaamahan. Kohta vaan, yhdytään. Emme konsana erkanekkaan. Kohta vaan, yhdytään. Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.

Kuolleet haudoista nostetaan nuo. Silloin terveeksi sairaatkin saa. Sen tuo taivainen ystävä suo. Kaiken kiusauksen myös poistattaa. Kohta vaan, yhdytään. Emme konsana erkanekkaan. Kohta vaan, yhdytään. Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.

Siellä aukeaa valtaava tie, joll' ei eksyä tyhminkään voi. Puhtaan joukon se ennallaan vie, missä ainainen kiitos vaan soi. Kohta vaan, yhdytään. Emme konsana erkanekkaan. Kohta vaan, yhdytään. Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.

Kaikki kyyneleet pois kuivataan. Verho peittävä koht' poistetaan. Herran rakkaus ilmotetaan silloin kaikille myös kokonaan. Kohta vaan, yhdytään. Emme konsana erkanekkaan. Kohta vaan, yhdytään. Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.

YHDEKSÄS LUKU.

LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN.

Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. -- Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön. -- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja työt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma. -- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? -- Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.

Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen, joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei lunastus koske kaikkia.

Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo (Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija, johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät, vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut. (Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut -- enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi] "kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen _kaikkien_ puolesta", niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä, rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä, että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia, jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja kirousta.

Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden tai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin tullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät, niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta, mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää, eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä, epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi.

Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy samana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee, kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty _tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta, suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan _jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään.