Part 22

-- Ketkä raukat! Kapitalisti paratko? Onko sinusta sääli niitä, jotka eivät tee työtä, vaan elävät rahoillaan? Ei, poikaseni, sinä olet vielä ennakkoluulojesi vallassa! Mutta Herhiläisessä oli hauska kertomus eräästä tukkukauppiaasta, joka lahjotti 20,000 riksiä lastenseimi Betlehemille ja sai siitä Vaasan ritarimerkin; mutta sitten huomattiin, että ne olivat Tritonin yhteisvastuuseen velvottavia osakkeita ja nyt saa seimi tehdä vararikon. Eikö olekin ihanaa! Varat olivat 25 kehtoa ja öljyvärimuotokuva -- tekijä tuntematon! Sehän on ihanaa! Muotokuva arvioitiin 5 riksin arvoiseksi. Eikö se ole suloista!? Hoh, hoh, hoh, hoh!

Falkia ei aihe miellyttänyt, sillä hän tunsi sen paremmin kuin toiset.

-- Näitkö, että Punahilkka paljasti tuon humbuugi Skönströmin, joka julkasi jouluksi nuo huonot runot? sanoi paksu. Oli oikein rattoisaa lukea tosisanoja tuosta roskasta kerrankin! Minä olen parisen kertaa Espingissä häntä rökittänyt ja oikein tuntuvasti!

-- Niin, mutta olet tehnyt hänelle hiukan vääryyttä; ei hänen runonsa niin huonoja olleet, sanoi pitkä.

-- Huonoja? Ne olivat paljon huonompia kuin minun, jotka Harmaaviitta haukkui pataluhiksi -- muistathan!

-- Kuules, Falk, kesken kaiken, oletko ollut Eläintarhan teatterissa? kysyi pitkä.

-- En!

-- Se on vahinko se!

-- Siellä mellastaa nykyään Lindholmin rosvojoukko! Se vasta on julkea veijari! Hän ei ollut lähettänyt Espingille pilettejä, ja kun tulimme sinne eilen illalla, ajoi hän meidät ulos! Se hänelle vielä maksaa! Rökitäppä sinä sitä koiraa! Tuossa on paperia ja lyijykynä! Minä kirjoitan! "Teatteria ja Musiikkia", "Eläintarhan teatteri". Kirjota sinä nyt!

-- Mutta enhän minä ole nähnyt hänen seuruettaan!

-- Mitä pirua se tekee! Etkö ennen ole kirjottanut siitä, mitä et ole nähnyt?

-- En, en ole; olen paljastanut humbuugia, mutta en ole koskaan ahdistanut viattomia, ja minä en tunne hänen seuruettaan.

-- Se on huono! Paljasta roskaa! vahvisti paksu. Terota kynäsi ja pistä häntä kantapäähän, sinä, joka osaat!

-- Miksi ette pistä itse? kysyi Falk.

-- Siksi, että latojat tuntevat meidän käsialamme ja he näyttelevät siellä iltasin kansaa. Muuten on Lundholm niin rajupäinen mies, että tulla rynkäisee toimitukseen, ja silloin täytyy hänelle näyttää, että se on puolueettomain mielipide! Kas niin, nyt kirjottaa Falk teatterista, minä laitan musiikista. Eikö Ladugårdslandin kirkossa ollut konsertti tällä viikolla.

-- Eikö hänen nimensä ollut Daubry? y:llä?

-- Ei, i:llä! vastasi paksu. Muista nyt vain, että hän oli tenori ja lauloi Stabat Materin!

-- Kuinka se kirjotetaan?

-- Katsotaan, sanoi paksu Espingin toimittaja, ottaen esille tukun rasvaisia sanomalehtiä kaasumittarikaapista.

-- Tuossa on sinulle koko ohjelma, ja luulenpa, että lehdessä on arvostelukin.

Falk ei voinut olla nauramatta.

-- Ei kai arvostelu voi olla saman päivän lehdessä kuin ilmotus?

-- Voi kyllä! Mutta sitä ei tarvita, sillä kyllä minä osaan ilmankin arvostella tuota ranskalaista roskaväkeä! -- Pidä sinä huolta kirjallisuudesta, paksula!

-- Lähettävätkö kustantajat Espingille kirjoja? kysyi Falk.

-- Oletko hullu?

-- Ostatteko te itse saadaksenne huviksenne arvostella?

-- Ostatte? -- Puupää! Ota ryyppy ja ole iloinen, niin saat kotletin!

-- Te ette kenties luekkaan kirjoja, joita arvostelette?

-- Kellä sinä luulet olevan aikaa lukea kirjoja? Eikö ole kylliksi, kun kirjottaa niistä! Luetaan lehtiä ja siinä tarpeeksi! Sitäpaitsi meidän periaatteemme on rökittää kaikkia!

-- Mutta sehän on tuhma periaate!

-- Eipäs! Sen avulla saa kaikki kirjailijain vihamiehet ja kadehtijat mukaansa -- ja silloinhan on enemmistö. Puolueettomat lukevat mieluummin toisista rääväystä kuin kiitosta! Se, joka on jäänyt huomaamattomaksi, saa mielensä kohotusta ja lohdutusta nähdessään, kuinka ohdakkeinen kiitoksen tie on! Eikö totta?

-- Mutta, pidellä sillä tavoin ihmisten kohtaloja!

-- Se tekee niin hyvää sekä vanhoille että nuorille, sen tiedän minä, joka nuoruudessani en koskaan saanut muuta kuin haukkumista.

-- Tehän viette harhaan yleisön arvostelukyvyn!

-- Yleisö ei tahdo mitään arvostelukykyä, yleisö tahtoo saada tyydytetyksi intohimonsa. Jos minä kiitän sinun vihannestasi, niin sinä vääntelet itseäsi kuin mato ja sanot minulta puuttuvan arvostelukykyä; jos minä kiitän sinun ystävääsi, sanot sinä minulla olevan arvostelukykyä! Suomi sinä, paksula, dramaattisen teatterin viimeistä kappaletta, joka äskettäin on ilmestynyt!

-- Oletko varma, että se on ilmestynyt?

-- Olen! Aina voit sanoa, että siitä "puuttuu toimintaa", sillä siihen on yleisö tottunut, ja sitten voit vatkuttaa hänen "kaunista kieltään"; se on vanhaa, hyvää, alentavaa kehumista; ja rökitä sitten teatterin johtokuntaa, joka on ottanut kappaleen näyteltäväksi; sano myöskin, että kappaleen "siveellinen sisällys" on vähän niin ja näin -- sillä sitä voi sanoa kaikesta; jätä puhumatta näyttelemisestä, vaan kun panet: "jätämme tilanpuutteen tähden toistaiseksi", niin et mene puhumaan tuhmuuksia, koska et ole tuota siivoa nähnyt.

-- Kuka onneton tuon kappaleen on kirjottanut? kysyi Falk.

-- Sitä ei vielä tiedetä!

-- Ajatelkaa toki hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan, jotka tuon kenties lukevat, tuon arvostelun, joka voi olla mitä väärämielisin.

-- No, mitä niillä on Espingin kanssa tekemistä? Luulivat saavansa lukea vihamiehistään jotain pisteliästä; ole varma siitä; he tietävät kyllä mitä Esping tavallisesti sisältää.

-- Eikö teillä ole omaatuntoa?

-- Onko yleisöllä, "arvoisalla yleisöllä", omaatuntoa, joka meitä ylläpitäisi? Etkö luule, että me ilman heitä kuolisimme! Tahdotko kuulla rahtusen nykyajan kirjallisuuden tilasta, jonka olen kirjottanut; se ei ole niinkään tuhmaa, usko pois. Minulla on vedos mukanani! Mutta ensin pitää meidän saada vähän portteria! Kyyppari! Pst! -- Kuuntele nyt, niin saat kuulla; ota itseesi, jos tahdot!

"Pitkään aikaan ei kai ole ollut sellaista valitusta ruotsalaisessa runonrustauksessa; se on aivan epätoivoista ruikutusta; suuret, pitkät miehet älisevät kuin kollikissat maaliskuussa! Ja he tahtovat herättää maailman huomiota, kun eivät muuten voi, niin kalvetustaudilla ja polyypeillä; keuhkotautia eivät uskalla tuoda esille, sillä se on liian vanhanaikuista. Ja kuitenkin ovat leveitä selästään kuin panimohevoset ja kasvoistaan punaisia kuin viininkuljettajat. Tuossa tuo valittaa naisen uskottomuutta, hän, joka ei koskaan ole kokenut muuta kuin porton uskoa maksuun; ja tuo, joka kirjottaa, ettei hänellä 'ole kultaa, vaan ainoastaan kanteleensa' -- senkin valehtelija; hänellä on viisituhatta korkoja ja sukuoikeudella tuleva tuoli Ruotsin akatemiassa! Ja tuo uskoton, ruokoton iivottaja, joka ei osaa suutansa avata löyhkäämättä pahaa henkeä, hän löpisee jumalisuudesta. Heidän runonsa eivät ole rahtuakaan paremmat kuin ne, joita pappilanmamsellit kolmekymmentä vuotta sitten laittelivat kitaran nuotteihin; heidän pitäisi kirjottaa värsyjä sokerileipurille 12 äyristä tuuma, eikä vaivata kustantajia, painajia ja arvostelijoita tekemään heistä runoilijoita! Mistä he kirjottavat? Eivät mistään, s.o. itsestään! On sopimatonta puhua itsestään, mutta siitä sopii kirjottaa! Mitä he valittavat? Kyvyttömyyttään! Onnistua! Siinä sana! Ovatko he tuoneet ilmille ainoaakaan ajatusta, joka voisi liikkua muissakin, ajassa, yhteiskunnassa; ovatko he kertaakaan puhuneet kurjien puolesta; jos olisivat, niin olisivat heidän syntinsä heille anteeksi annetut, mutta he eivät ole puhuneet; siksi ovat he kuin helisevä malmi -- ei, kuten rämisevä rautaromu ja haljennut narrinkulkunen -- sillä heillä ei ole rakkautta muuhun kuin seuraavaan painokseen Bjurstenin kirjallisuushistoriaa, Ruotsin akatemiaan ja itseensä!" -- Se on karvasta, tuo! Eikös ole?

-- Minun mielestäni se on vääryyttä! sanoi Falk.

-- Minun mielestäni siinä on vauhtia, sanoi paksu. Sinun täytyy myöntää, että se joka tapauksessa on hyvin kirjotettu. Eikö olekkin? Hänellä on kynä, tuolla pitkällä, joka menee pohjanahankin läpi.

-- Pitäkää suunne ja kirjottakaa, pojat, niin saatte sitten kahvia ja konjakkia!

Ja he kirjottivat ihmisten arvosta tai arvottomuudesta ja särkivät sydämiä, niinkuin nakutellaan rikki munia!

Falk kaipasi sanomattomasti raitista ilmaa; hän avasi ikkunan pihalle, mutta se oli korkea, kaitainen, pimeä piha, jossa tuntuu kuin olisi haudassa ja josta näkyy vain neliö taivasta, kun taivuttaa päänsä kenoon. Ja hän olikin istuvinaan hautansa pohjalla, viinan höyryssä ja ruuan käryssä, viettäen nuoruutensa, hyvien aikeittensa ja kunniansa hautajaisia; hän yritti haistella syreenejä, jotka olivat ruokapöydällä, mutta niistä levisi vain mädännyt haju, ja hän koetti vielä kerran ikkunasta tähystää jotain esinettä, joka ei olisi häntä iljettänyt; mutta hän näki vain vastatervatun rikkalaarin, joka oli kuin ruumisarkku, sisässään hylätyitä koreuksia, loppuun käytetyitä hyödyllisyyksiä; hän antoi ajatuksensa kivuta palotikapuita ylös, jotka näyttivät johtavan liasta ja löyhkästä ja häpeästä taivaan sineen, mutta niitä myöten ei kulkenut enkeleitä ylös ja alas, eikä ylhäällä näkynyt ystävällisiä kasvoja, vaan ainoastaan sininen tyhjyys.

Falk tarttui kynään ja alkoi varjostaa kirjaimia otsakkeessa Teatteri, kun voimakas käsi tarttui hänen käsivarteensa ja päättäväinen ääni sanoi:

-- Tule mukaan, niin saan puhutella sinua!

Falk katsoi puhujaan, hämmästyneenä ja häpeissään. Borg seisoi hänen vieressään eikä näyttänyt aikovan hellittää otettaan.

-- Saanko esittää ... alkoi Falk.

-- Et, sitä et saa, keskeytti Borg; minä en tahdo tulla tuntemaan ketään viinakirjailijoita. Tule nyt vain!

Ja hän veti Falkin mukaansa ovelle, vastustamattomasti.

-- Missä hattusi on? Kas noin! Tule nyt vaan! He olivat kadulla. Borg otti häntä käsipuolesta ja talutti hänet Järntorgetille; siellä hän vei hänet laivatarpeiden kauppaan ja osti parin purjehduskenkiä, sitten hän veti hänet sulun poikki Stadsgårdin satamaan; siellä oli purjevene valmiina lähtemään; veneessä istui nuori Levi lukien latinan kielioppia ja syöden voileipää.

-- Tässä, sanoi Borg, näet sinä purjevene Urian; nimi on ruma, mutta se purjehtii hyvin ja on vakuutettu Triton yhtiössä. Tuossa istuu laivan isäntä, juutalaispoika Iisakki lukien Raben kielioppia -- se hassu aikoo ylioppilaaksi -- ja nyt olet sinä hänen kotiopettajansa kesäkauden ja nyt purjehdimme me kesää viettämään Nämdöhön. Kaikki laivaan! Suu poikki! -- Selvä? -- Päästäkää irti!

KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.

Kirjevaihtoa.

_Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle_.

Nämdössä, kesäkuulla 18--

Vanha häväistyskirjottaja!

Koska olen aivan varma siitä, ettet sinä eikä Levin maksa uudistusosaanne meidän lainastamme Suutarien pankkiin, niin lähetän minä täten vekselin uutta lainaa varten Rakennusmestarien pankista. Ne rippeet, jotka eivät mene uudistukseen, jaettakoon kristillisesti, ja lähetä minun osani höyrylaivalla Dalaröhön, josta käyn hakemassa.

Veli Falk on nyt ollut minun hoidossani kuukauden ajan ja luullakseni on hän paranemaan päin. Muistathan, että hän hylkäsi meidät heti Ollen esitelmän jälkeen ja että hän, sensijaan että olisi käyttänyt hyväkseen veljeään ja tuttavuussuhteitaan, liittyi Työväenlippuun, jossa häntä rääkättiin 50 riksistä kuukaudessa. Tuo Kindstugatanin vapausilma mahtoi kuitenkin vaikuttaa häneen siveellisesti turmelevasti, sillä hän rupesi karttamaan parempia ihmisiä ja pukeutumaan huonosti. Minä pidin kuitenkin kaiken aikaa häntä silmällä tuon Beda lutkan kautta -- tiedäthän -- ja kun huomasin hänet kypsyneeksi rikkomaan nuo kommunardisuhteensa, kävin noutamassa hänet. Hain hänet kellari Tähdestä, jossa hän istui kahden häväistyskirjottajan seurassa viljellen viinaa -- luulenpa melkein, että he kirjottivatkin! Hänen tilaansa noutaessani hänet nimittäisitte te surulliseksi. Kuten tiedät, katselen minä ihmisiä ehdottoman välinpitämättömyyden silmillä; kohtelen heitä kuin geoloogisia valmisteita, kuin kivennäisaineita; toiset kiteytyvät tässä järjestelmässä, toiset tuossa; miksi ne niin tekevät, se riippuu laeista tai seikoista, joiden suhteen meidän tulee olla välinpitämättömiä; minä en itke kalkkisälpää sen vuoksi, ett'ei se ole niin kovaa kuin vuorikristalli; siksi en myöskään voi sanoa Falkin tilaa surulliseksi; se oli yksinkertaisesti tulos hänen temperamentistaan (jota te sanotte sydämeksi) + olosuhteista, jotka hänen temperamenttinsa oli aiheuttanut. Tuossa tilaisuudessa oli hän kuitenkin hieman "alhaalla". Vein hänet veneeseen ja hän pysyi passiivisena. Mutta juuri kun olimme päässeet laiturista ja saaneet vauhtia, kääntyi hän taakseen, ja silloin seisoi Beda, luulen että hän itse oli sinne tullut, rannalla huiskuttamassa. Silloin hullaantui mies; tahtoo maihin, huusi hän, ja uhkasi hypätä mereen. Tartuin häntä käsivarteen ja pistin hänet kajuttaan, jonka jälkeen ovi suljettiin. Sivuuttaessamme Vaxholman viskasin kaksi kirjettä postiin, toisen Työväenlipun toimittajalle, jossa pyysin anteeksi Falkin jatkuvaa poissaoloa, ja toisen hänen emännälleen, jossa pyysin hänen vaatteitaan lähetettäväksi tänne.

Hän tyyntyi kuitenkin ja nähdessään suuret vedet ja saariston tuli hän sentimenttaliseksi ja puhui paljon roskaa, ettei hän muka enää koskaan ollut luullut saavansa nähdä Jumalan (!) viheriäistä maata, y.m.s. Mutta sitten sai jonkunlainen omatunto hänessä vallan. Hän katsoi, ettei hänellä ole oikeutta olla niin onnellinen ja saada nauttia toimettomuudesta, kun monet ihmiset ovat onnettomia; hän katsoi pettäneensä tuon Kindstugatanin mörön ja tahtoi palata takaisin; minun kauheisiin kertomuksiini hänen menneestä elämästään hän selitti, että ihmisten velvollisuus on kärsiä ja työskennellä toistensa puolesta; tämä mielipide on hänessä tullut uskonnon luontoiseksi (minä olen kuitenkin ottanut sen hänestä pois vichyvedellä ja suolakylvyillä). Mies näytti olevan aivan rikki ja minulla on ollut paljon vaivaa hänen korjaamisessaan, sillä oli vaikea erottaa sielullista ruumiillisesta. Minun täytyy sanoa, että minä muutamissa suhteissa häntä ihmettelen -- minä en koskaan ihaile. -- Mahtaa olla ihmeellinen se kiihko, joka ajaa hänet tekemään ihan vastoin hänen omaa hyötyään. Aatteles, kuinka hyvä hänen asemansa nykyään olisi, jos hän olisi pysynyt tyynellä virkamiesurallaan, varsinkin kun veli siinä tapauksessa oli luvannut auttaa häntä suuremmalla rahasummalla. Sen sijaan tärvelee hän arvonsa menemällä raa'an työmiehen orjaksi -- ja kaikki tuo noiden aatteitten vuoksi! Se on liian ihmeellistä!

Hän näyttää kuitenkin olevan paranemaan päin, varsinkin viime läksytyksen jälkeen. Ajatteleppas, kun hän sanoi täkäläistä kalastajaa "herraksi" ja nosti hänelle hattuaan. Sitäpaitsi hän ryhtyi tuttavallisiin keskusteluihin väestön kanssa tahtoen tietää "miten heidän laitansa oli". Seuraus oli, että kalastaja höristi korviaan ja tuli eräänä kauniina päivänä kysymään minulta, maksaako "tuo Falk" itse täyshoitonsa vai maksaako tohtori (minä) sen! Kerroin tämän Falkille ja hän tuli pahoilleen, kuten aina milloin hän kadottaa hyvät luulonsa jostakin. Jonkun aikaa sen jälkeen hän meni puhumaan kalastajalle laajennetusta äänioikeudesta; seuraus oli, että tämä tuli minulta kysymään, onko Falkilla huonot raha-asiat.

Ensi päivät kulki hän pitkin rantoja ja oli haltioissaan; joskus läksi hän uimaan kauas selälle ikäänkuin ei aikoisikaan palata, ja kun aina olen pitänyt itsemurhaa ihmisen pyhimpänä oikeutena, koska hän on saanut luonnolta sen lahjan, en tahtonut millään tavalla sekaantua hänen tapoihinsa. Iisakki kertoi, että Falk on joskus pitänyt hänelle pitkiä puhepurkauksia tuosta Beda neitsyestä, joka on tainnut petkuttaa häntä oikein perinpohjin.

Kesken kaiken, Iisakilla, sillä on terävä pää, sen saat uskoa. Hän on päntännyt päähänsä Raben nyt yhdessä kuukaudessa ja lukee Caesaria kuten me luemme Harmaataviittaa, ja mikä vielä enemmän, hän tietää, mitä se sisältää, seikka, jota me emme koskaan tienneet. Mutta hänen päänsä on oikeastaan reseptiivinen, s.o. vastaanottavainen ja samalla laskeva, ja se on lahja, jonka avulla monesta on tullut nero, vaikka he ovat olleet jotenkin typeriä. Hänen käytännöllisyytensäkin täytyy joskus päästä valloilleen, ja äskettäin oli meillä loistava esimerkki hänen afäärinerostaan. Minä en tunne hänen taloudellista asemaansa, sillä sen suhteen on hän hyvin salaperäinen, mutta eräänä päivänä oli hän levoton, sillä hänen oli maksettava parisen sataa. Koska hän ei voinut kääntyä Tritonissa puuhaavan veljensä puoleen, jonka kanssa hän on riidassa, kääntyi hän minun puoleeni. Minä en voinut häntä auttaa. Silloin otti hän postipaperiarkin ja kirjotti kirjeen, joka lähetettiin ylimääräisestä ja sitten ei kuulunut muutamaan päivään mitään.

Sen tuvan edustalla, jossa asumme, oli kaunis tammilehto, joka antoi miellyttävää varjoa ja suojeli samalla merituulilta. Minä en ymmärrä puita enkä yleensä luontoa, mutta kuumalla ilmalla pidän minä katveesta. Eräänä aamuna nostaessani rullakartiinin en tiennyt, missä olin! Ikkunain edessä lepäsi avara selkä ja kaapelimitan päässä rannasta ankkurissa jahti. Koko tammilehto oli hakattu maahan ja erään kannon päässä istui Iisakki lukien Euclidestä ja laskien puut aina sitä mukaa, kuin ne vietiin jahtiin. Herätin Falkin; hän joutui epätoivoon, suunniltaan ja sanasotaan Iisakin kanssa, joka tuossa kaupassa pisti 1,000 riksiä puhdasta taskuunsa. Kalastaja sai 200 hienoa -- hän ei ollut enempää pyytänyt. Minä olin suutuksissani -- en puiden vuoksi, vaan siksi, etten itse ollut tuota keksinyt. Falk sanoo, että se oli epäisänmaallista, mutta Iisakki vannoo, että näköala parani, kun saatiin pois "tuo roska", ja hän aikoo tulevalla viikolla ottaa veneen käväistäkseen samassa tarkotuksessa naapurisaarilla. Kalastajan muija itki koko päivän, mutta ukko matkusti Dalaröhön ostaakseen hänelle kauniin hamekankaan; hän pysyi poissa kaksi vuorokautta ja oli sitten kotiin tullessaan aivan humalassa, mutta vene tyhjä ja, kun vaimo kysyi kangasta, selitti ukko sen unhottaneensa.

Hyvästi! Kirjota pian ja kerro joitakin häväistysjuttuja ja hoida lainat hyvin!

Verivihollisesi ja takuumiehesi.

_H. B._

P. S. Näin sanomalehdistä, että par'aikaa perustetaan virkamiespankkia. Ketkä siihen rahoja panevat? Pidä se kuitenkin kiikarissa, niin heitämme sinne aikanaan pienen paperin.

Pyydän saada seuraavan uutisen Harmaaseenviittaan, katsoen piakkoiseen lisensiaattitutkintooni:

_Tieteellinen löytö_. Lääketieteen kandidaatti Henrik Borg, eräs meidän nuoremmista etevämmistä lääkäreistämme, on tehdessään zootoomisia tutkimuksiaan Tukholman saaristossa löytänyt uuden lajin Clypeaster-sukua, jolle hän on antanut varsin sattuvan nimen: Maritimus. Se voitanee lyhyimmiten kuvata seuraavasti: Ihokilvet viidessä huokoisessa ambulacralipinnassa ja viisi interambulacralipintaa, joissa on ainoastaan piikkipitimet. Eläin on herättänyt vilkasta huomiota oppineessa maailmassa.

* * * * *

_Arvid Falkin kirje Beda Petterssonille_.

Nämdössä, elokuulla 18 ..

Kävellessäni meren rannalla ja nähdessäni, kuinka rantakukat voivat versoa kirjotussannassa ja piikivien välissä, muistelen sinua, kuinka sinä voit kokonaisen talven kukkia kapakassa pikku Nygatanin varrella.

* * * * *

En tiedä mitään ihanampaa kuin maata pitkällään rantakallioilla ja tuntea kuinka gneissisirut kutittavat kylkiluitani, katsellessani merelle; sillä silloin tulen minä ylpeäksi ja ajattelen olevani Prometheus, mutta korppikotka -- se olet sinä! -- saa maata vieterisängyssä Sandbergsgatanin varrella syömässä elohopeaa.

Ruskolevistä ei ole mitään iloa, kun ne kasvavat meren pohjassa, mutta kun ne ajautuvat maihin ja mätänevät, haisevat ne jodilta, ja se on hyvä rakkautta vastaan, ja bromilta, ja se on hyvää hulluudelle.

* * * * *

Maan päällä ei ollut helvettiä, ennenkuin paratiisi oikein valmistui, s.o. nainen tuli! (Vanhaa!!)

* * * * *

Uloimpana aavan meren partaalla asuu haahkapariskunta sinne asetetussa nuuskanelikossa. Kun tietää, että haahkan siivenkärkien väliä on kaksi jalkaa, täytyy ajatella ihmettä -- ja se rakkaus onkin ihme! Minä en nyt enää saa tilaa koko maailmassa!

* * * * *

_Beda Petterssonin kirje tuomari Falkille_.

Tukholmassa, elokuulla 18 ..

Rakkas Ystävä!

Minä sain vastaan ottaa sinun kirjesi juri nyt, mutta minä en voi sanoa, että minä sen ymmärsin, mutta minä kuulin, että sinä luulit, että minä olin Sandbergsgatanilla, mutta se on ijankaikinen vale ja minä voin ymmärtää, että se on tuo hämpsä, joka sen on levittänyt, se on ijäkaikinen vale, ja minä vakuutan sinulle, että minä rakastan sinua yhtä korkeasti kun ennenki, minä kaipan joskus saaha nähdä sinua, mutta en kai pian saa.

Uskollinen _Bedasi_.

Jälkikirjotus. Hyvä Arvid, jos sinä voisit auttaa minua 30 riksillä 15 päivään asti niin olisit niin hyvä sinä saat ne varmasti takaisin 15, sillä silloin minä itse saan rahoja. Olen ollut hyvin sairas ja olen joskus niin pahoillani että tahtoisin olla kuollut. Kahvilan mamselli oli ilkimys joka oli minun päälleni mustasukkainen tuon paksun Berglundin vuoksi, ja siksi minä siellä lopetin. Kaikki mitä he minusta puhuvat on vain juorua ja valhetta. Voi aina hyvin ja elä unohda sinun omaa

Sama.

Sinä voit lähetä rahat Huldalle kahvilan niin saan net.

* * * * *

_Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle_.

Vanhoillinen roisto!

Oletko kavaltanut rahat, koska ensiksikään en ole nähnyt mitään ja toiseksi olen saanut Suutarien pankista karhumakirjeen. Luuletko silti saavan varastaa, vaikka "onkin vaimo ja lapset"! Tee selvä heti tahi tulen minä kaupunkiin ja teen skandaalin!

Uutisen olen lukenut, mutta siinä oli tietysti painovirheitä; oli zoologisia zootoomisien sijasta ja Crypeaster, vaikka piti olla Clypeaster. Toivon, että se kuitenkin teki hyvää.

Falk on tullut pähkähulluksi saatuaan eräänä päivänä naisen käsialalla kirjotetun kirjeen. Joskus on hän puitten latvoissa, joskus merenpohjassa. Hänellä on luultavasti käännekohta -- puhun hänelle järkeä myöhemmin.

Iisakki on myynyt purjeveneensä minulta lupaa kysymättä, jonka vuoksi olemme joutuneet tilapäisiksi vihollisiksi; hän lukee nyt Liviuksen toista kirjaa ja perustaa kalastusyhtiötä.

Sitäpaitsi on hän ostanut hailiverkon, hyljepyssyn, 25 piipunvartta, lohisiiman, 2 ahvenverkkoa, nuottakodan ja -- kirkon. Viime mainittu kuuluu uskomattomalta, mutta on totta! Ryssät sitä tosin vähän ovat polttaneet (1719), mutta muurit ovat vielä pystyssä (seurakunnalla on uusi kirkko, jota käytetään tavanmukaisella tavalla; vanhaa käytettiin kunnanmakasiinina). Hän aikoo lahjottaa sen Kirjallisuusakatemialle, sillä hän luulee saavansa Vaasan ritarimerkin. Kummempiakin on nähty! Hänen setänsä, joka on kapakoitsija, sai Vaasan siitä hyvästä, että tarjosi kuuromykille olutta ja voileipiä, kun nämä syksyisin olivat maneesissa. Hän teki sen kuutena vuonna ja lopulta onnistui! Nyt eivät kuuromykät enää koskaan saa voileipiä, joka osottaa, kuinka turmiollinen Vaasan ritarimerkki on!

Ellen minä sitä miestä hukuta, ei hän lopeta, ennenkuin on ostanut koko Ruotsin.

Herääppäs nyt horroksistasi ja ole rehellinen, muutoin tulen minä kuin Jehu sinun päällesi ja silloin sinä olet mennyttä miestä.

_H.B._

P. S. Kun kirjotat uutisen Dalarön kylpyvieraista, niin mainitse minut ja Falk (varatuomari), mutta elä Iisakkia; alan hieman hävetä sitä seuraa -- ja sitten möi hän sen purjeveneen.