Part 2

_Eskolan emäntä_ (nauraen). No, no, no! Jo me toki Retriikka raukan kanssa uskomme, että näytäänhän sitä useilla aloilla sotkevan suomea noilla, (Inkerille) mitenkä sinä sanoitkaan, lainasanoilla, vieläpä hyvin runsaslukuisillakin. Mutta jos muut melskaavatkin mitä hyvänsä ja millä tyylillä ja viisillä tahansa, niin haastaa vissistikin tämä supisuomalainen maalaisväki kieltänsä kuten pitää ja passaakin.

_Retriikka_. Niin, me, joilla ei ole ollut herraskaisia mönstereitä mälleinämme!

_Inkeri_ (hymyilee). Mutta tätihän käytti itse juuri samaa kielten sekoitusta, josta tässä on muita moitittu.

_Retriikka_. Mi-minäkö?

_Otteliaana_. Just! Sinähän haastelit mönstereistä ja malleista, hi, hi, hi! Elleivät ne ole juuri noita vieraita vaikutuksia, niin en minä enää ole Ovaskaisen Otteliaana!

_Inkeri_. Niin, kieleemme loisiintuneet, ylemmiltä alemmille yleistyneet lainasanat ovat eläytyneet niin meidän maalaistenkin keskuuteen, ettemme aina ja alati tiedä ja tajuakaan niitä käyttävämme. Maisteri esitti siitä lukuisia maalaisrahvaan parista tekemiään poimintoja. Mutta kuten Otteliaana-täti viittasi, emme me tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan todetaksemme sen itsekin omasta keskuudestamme. Äiti ja tädit ovat, kaikella kunnioituksella puhuen, antaneet siitä tänäkin iltana kilpaa näytteitä. Te olette haastelleet mööpeleistä, sohvista, lenstuoleista, hellasta, sortista, serveerauksesta, retasta, paakareista, kahvereista, rikuista, hollareista, ransseista, huushollista, täkeistä, pelaamisesta, teetaamisesta, putsaamisesta, pyykkäämisestä, tikkaamisesta, kastrulleista, pilkkumeistä, peelareista, kahveleista, pelteistä, hantuukeista, tyynynvaaruista, rekooreista, vingerporeista, nuukista, lystistä, nätistä, maatsalista, myssyistä, halssaamisesta, helssaamisesta, hoolsömmingistä, nestuukeista ja kuka ne kaikki muistaakaan. Ja kuitenkin te olette olleet käyttävinämme supisuomalaista ja väärentämättömän puhdasta suomenkieltä.

_Eskolan emäntä_. Mutta onko vallan varmaa, että kaikki nuo kahverit, rännälit, hollarit ja halstarit eivät ole suomea?

_Inkeri_. Kyllä. Jos me olisimme kyllin vieraita kieliä taitavia, voisimme löytää noiden sanojen alkuperän monista kielistä: ruotsista, saksasta, ranskasta, italiasta, kreikasta, venäjästä, arapiasta, jopa kuolleista latinan ja sanskriitin kielistä.

_Retriikka_. Mutta —.jospa niitä on pakko puheessaan toimeentullakseen käyttää, niin lainoja ja loisia kuin lienevätkin?

_Inkeri_. Ei ole. Useimmilla niistä on suomenkielessä aivan oma vastaava sanansa, ja puuttuville taas on jokaisen suomalaisen kunnia-asia koettaa keksiä vastineensa. Monet näistä suomalaisista vastineista ovatkin jo käytännössä ja yleistymässä. Mainitsen sellaisista vain kahveli — haarukka, roklata — harsia, karotti — kulho, tyyny — pielus, porsta — harja, peltti — vyö, pännä — kynä, vingerpori — sormustin, sortti — laji, täkki — peite, lakana — hursti, polsteri — patja, räätäli — vaatturi, paakari — leipuri, raami — puite, luuri — harso, loota — laatikko, hansikkaat — käsineet, talrikki — lautanen, vormu — muotti, hantuukki — pyyhinliina, ryytimaa — kasvitarha, huusholli — talous, hollari — pidin, kenkä — jalkine, rossi — rintaneula, tokka — nukke, bluussi — pusero, soppa — liemi, soossi — kastike, ryykätä — silittää ja leninki — hame. Kuten jo näistäkin muutamista monien parvesta poimituista näytteistä hyvin huomaamme, ei kielessämme ole kovinkaan kipeää puutetta lainasanojen vastineista eikä pienintäkään pakkoa lainasanojen käyttämiseen. Sitäpaitsi ei kansamme osaakaan kaikkialla lainasanoja lausua oikein, vaan muodostaa niistä omia nimiään, hyasintista hajusintin, dynamiitista tinamyötin, morfiinista mortviinin ja jopa kahvelista kihvelinkin.

_Otteliaana_. Just ja separaattorista siparaatin, konduktööristä konehtöörin ja henkipuukhollarista henkipuukon.

_Inkeri_. On tosin vielä sanoja, joilla ei ole suomalaista vastinetta, mutta niillekin kyllä kielemme kehittyessä oma käsitenimensä löydetään tai laitetaan. Kielemme tutkimiseksi ja edelleen kehittämiseksi perustettu ja toimiva Kotikielen seura onkin jo ottanut senkin tehtävän työalakseen. Kun me elämme Suomenmaassa, olemme oma, nyt itsenäistynyt vapaa Suomen kansa ja meillä on olemassa oma kaunis, Kalevalan moisiin mestariteoksiin kypsä kielemme, niin tottahan meillä on myös velvollisuus itsekullakin viljellä ja käytellä tätä kieltä kunnollisesti ja puhua sitä puhtaasti, vieraista lainoista vapautuneesti. »Nouse, riennä, suomenkieli, korkealle kaikumaan!» on kielemme puhdistamisen kaunis ja korkea sekä samalla oikeutettu päämäärä, muistaen, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan!» (Kaikki ovat hetken syviin mietteisiinsä vaipuneina.) Nyt te kai jo käsitätte, mitä tuolla puheen parantamisella ja kielemme perkaamisella tarkoitetaan ja tahdotaan aikaansaada?

_Retriikka_. Jo! Sillä tähdätään ja tahdotaan oikeaa ja hyvää, kaikkien suomalaisten, ylhäisten ja alhaisten, kannatettavaa asiaa. Minä olen tästä illasta alkaen sen innokas kannattaja ja koetan puolestani pyrkiä kodissani ja sen ulkopuolella puhtaaseen kielenkäyttöön.

_Otteliaana_ (lyödä läimäyttää innoissaan kädellä polveensa). Just puhuttu! Ja tässä on toinen teetaaja, joka tästä lähtien puhuu vain akuraattia ja siistittyä suomenkieltä! Pois pannaan meidänkin huushollista kaikki kielen lainat ja loiset ja tullaan toimeen vain omillamme.

_Eskolan emäntä_. Nyt minäkin käsitän, mitä se maisteri on siellä opistolla puhunut. Onhan synti ja häpeä sotkea syyttä suotta omaan kelpo kieleensä niin paljon vierasta ja omaa syrjäyttävää. Minäkin olen kielen siivoamisen lämmin ystävä ja kannattaja. En kuitenkaan uskalla luvata paljon puolestani. Kuulun siihen vanhaan polveen, joka on tottunut ja piintyneesti eläytynyt noihin kielen loisiin ja lainoihin ja jonka on jo vaikea mukautua muuhun. Mutta toivonpa sydämestäni ja uskon kaikkien muidenkin ikäisteni asian oivallettuaan toivovan, että te nuoremmat ja teidän kasvattamanne uusi polvi panette parhaanne ja lopuksi onnistutte tässä kauniissa ja kansallemme arvokkaassa kielikysymyksessämme.

_Inkeri_. Kiitos noista sydämellisistä sanoistasi, äiti! Ne ovat paljon painavia pyrinnössämme. Nuorempien harrastukset ja hankkeet, aloitteet ja yritteet ovat aina toivehikkaampia ja tuloksellisempia, jos niiden takana on väen vanhemman ymmärtämys ja myötätunto. Sitä nuoret aina työssään tarvitsevat. Se innostuttua heitä harrastuksissaan, lisää heille tarmoa työssään ja kannustaa heitä yhä uusiin ponnistuksiin. Kiitos teillekin, tädit, että tahdotte taholtanne kantaa kortenne kielemme kohottamiskekoon. Teidän ja teidän kaltaistenne kaikkien asian ymmärtävien suomalaisten äitien työ on tässä tehtävässä arvaamattoman tärkeää ja kallisarvoista. Eihän suomenkieltämme syyttä sanota äidinkieleksemme. Äidit opettavat sen lapsilleen ja lapsi perii kielensä äidiltään. Kuta kauneinta, puhtainta ja suomalaisinta kieltä äitimme puhuvat, sitä sointuisampana ja väärentämättömämpänä se sitten periytyy ja yhäti ylenee polvesta polveen.

_Otteliaana_. Just! Pojasta polvi paranee.

_Inkeri_. Niin, muistaen nyt ja aina ja juurittaen kaikkien kansalaistemme tietoon ja tajuntaan, että »suomenkieli, suomen mieli, niiss' on suoja Suomenmaan» ja että otamme kukin sekä kielessämme että kaikessa muussakin ohjeeksemme äsken mainitsemani Arvidssonin mielineuvon: »Pysy Suomessa pyhänä!»

_Kaikki_ (nousevat). Pysy Suomessa pyhänä! Kielessäsi, mielessäsi!

Väliverho sulkeutuu hitaasti.