Part 2

9. Niin muodoin nuo vaativat itselleen muukalaista myöskin hänen kuoltuaan, sen johdosta että hän oli runoilija; mekö hylkäisimme hänen eläessään tämän miehen, joka sekä oman toivonsa mukaan että lakien perusteella on meikäläinen, sittenkin vaikka Archias jo pitkät ajat on käyttänyt kaiken harrastuksensa ja neronsa Rooman kansan kunnian ja maineen ikuistuttamiseksi? Sillä jo nuorukaisena hän käsitteli Cimbriläissotaa ja oli samalla rakas tuolle C. Mariukselle, joka näytti jotenkin kylmäkiskoiselta tällaisia harrastuksia kohtaan. Eihän kukaan ole niin nurjamielinen Runottarille, ett'ei hän kernaasti soisi töittensä ylistystä runoudella ikuistettavaksi. Kerrotaan Themistocleen, Ateenan mainioimman miehen, vastanneen häneltä kysyttäessä, kenenkä esitystä tai kenenkä ääntä hän mieluimmin kuunteli: Sen, joka hänen kuntoaan parhaiten ylistelisi. Niinikään tuo Marius myös erityisesti rakasti L. Plotiusta, koska hän luuli tämän henkensä lahjoilla voivan ylistellä tekojaan.[15] Mutta edelleen hän on kokonaisuudessaan esittänyt sotaa Mithridateen kanssa, mikä oli mahtava ja vaikea sekä monien vaihtelujen alainen käänteissään maalla ja merellä;[16] ja tämä runoelma tuottaa loistoa niin hyvin tuolle ylen urholliselle, kuuluisalle L. Lucullukselle kuin myös Rooman kansan nimelle. Rooman kansahan Luculluksen ylijohdolla avasi Pontuksen, joka muinoin oli suojattu kuninkaitten apuneuvojen ja luonnollisenkin asemansa kautta, Rooman kansan sotajoukko saman miehen johdolla kukisti jotenkin pienellä voimalla Armenialaisten lukemattomat joukot. Rooman kansan mainetekoja on se että Cyzicuksen perin ystävällismielinen kaupunki niinikään hänen toimestaan riistettiin ja pelastettiin kaikkinaisesta hyökkäyksestä kuninkaan puolelta sekä koko sodan ammottavasta kidasta;[17] meidän urhotyönämme aina mainitaan ja julistetaan tuo uskomattoman kiivas meritaistelu Tenedoksen luona, jolloin L. Luculluksen johtaessa taistelua vihollisten päälliköt tuhottiin ja laivasto upotettiin; meidän ovat voittopatsaat, meidän muistomerkit, meidän voittokulut. Mutta ne, jotka henkensä lahjoilla ylistävät näitä tapauksia, ne kohottavat Rooman kansan mainetta. Maanmiehemme Ennius oli Scipio Africanus vanhemman suosikki ja sen takia otaksutaan hänen marmorikuvansa olevan pystytetyn Scipioiden sukuhaudassa; hänen ylistyslaulujensa kautta ei ainoastaan ylistetty sotasankari saa kunniaa, vaan myös Rooman kansa. Pilviin saakka hän kohottaa tämän läsnäolevan Caton esi-isää ja sen kautta Rooman historia saa mainehikkaan lisäyksen. Lyhyesti sanottuna, se että mokomat miehet kuin Maximus, Marcellus, Fulvius joutuvat ylistetyiksi on meidän kaikkien yhteinen kunniamme.[18] 10. Sentähden esi-isämme ottivat kansalaistensa joukkoon näitten laulujen tekijän, joka oli vain Rudiaesta kotoisin; mekö valtiostamme karkoittaisimme tämän Heraclean kansalaisen, jota monet valtiot omakseen tavoittelevat ja joka on tähänkin laillisesti otettu?

Sillä jos joku luulee vähemmän mainesatoa korjattavan kreikkalaisista runoelmista kuin latinalaisista, niin hän kovin erehtyy, sentähden että kreikkaa luetaan melkein kaikkien kansakuntain keskuudessa, mutta latina epäilemättä on ahdettu omien suppeitten rajainsa sisäpuolelle. Siksipä, jos maailman ääret rajoittavat urhotekojamme, tulee meidän toivoa että kunniamme ja maineemme tunkeutuu yhtä kauas, kuin me aseet käsissä olemme päässeet, koska tämä tuottaa kuuluisuutta niin hyvin juuri niille kansoille, joitten teoista kerrotaan, kuin varmaankin niille, jotka henkensä kaupalla taistelevat kunnian puolesta, on suurimpana yllykkeenä vaaroja ja vaivoja kestämään. Kuinka monta tekojensa kertojaa sanotaankaan Aleksanteri suurella olleen mukanaan! Ja kuitenkin hän huudahti asetuttuaan Sigeumin niemellä Achilleen hautakummulle:[19] Oi sinä onnen suosima nuorukainen, joka satuit saamaan Homeruksen sankariutesi julistajaksi! Ja syystäkin. Sillä joll'ei tuo Ilias olisi syntynyt, olisi sama kumpu, mikä oli hänen ruumiinsa peittänyt, myös kätkenyt hänen nimensä unhoon. Entä vielä? Eiköhän meidän vielä elävä suurmiehemme Cn. Pompeius,[20] jolla on yhtä suuri onni kuin kunto, kokoontuneen sotajoukkonsa edessä lahjoittanut kansalaisoikeutta historiansa kirjoittajalle mityleneläiselle Theophaneelle ja eivätkö nuo meidän sankarimme, jotka kyllä ovat urhollisia, mutta sivistymättömiä sotureita, niin sanoakseni kunnian tenhovoiman lumoamina hyväksyneet sitä äänekkäällä huudolla, ikäänkuin olisivat hekin olleet osallisia tuohon ylistykseen? Jos siis Archias lakien mukaan ei olisi ollut Rooman kansalainen, ei hän tietenkään olisi voinut saada aikaan sitä että joku ylipäällikkö hänelle olisi myöntänyt kansalaisoikeuden. Niinpä Sulla antaessaan kansalaisoikeuden Hispanialaisille ja Galleille olisi tietenkin hylännyt hänen pyyntönsä;[21] ja kumminkin olemme nähneet, mitenkä Sulla kansankokouksessa, kun muudan kehno kansanrunoilija hänelle oli ojentanut kyhäelmän, missä hän Sullan kunniaksi oli sepittänyt tilapäärunon vuorotellen eripituisilla säkeillä, mitenkä hän hetikohta niistä tavaroista, jotka hän paraikaa antoi myydä, käski maksaa tälle palkinnon, mutta vain sillä ehdolla, ett'ei hän mitään jäljestäpäin kirjoittaisi. Hän, joka arveli kehnon runoilijan tungeskelevaisuuden kuitenkin ansaitsevan jotain palkintoa, hän ei olisi tavoitellut tämän miehen runoilijalahjaa sekä ytimekästä ja sisältörikasta esitystapaa? Entä edelleen? eikö hän itsensä kautta tahi Lucullusten välityksellä olisi saanut tätä oikeutta läheiseltä ystävältään Q. Metellus Piukselta, joka useille myönsi sen? varsinkin koska hän siihen määrin toivoi tekojensa kertomista, että hän kallisti korvansa myös Cordubassa syntyneille runoniekoille, vaikka heidän runonsa kaikuivat jonkin verran kömpelöltä ja vieraalta.[22]

11. Eihän sitä ole salattava, jota ei voida peittää, vaan on se julki lausuttava: Meitä kaikkia ohjaa ylistyksen mieliteko ja, kuta jalompi kukin on, sitä enemmän häntä johtaa kunnianhalu. Itse filosofitkin piirtävät nimensä niihin kyhäelmiin, jotka kirjoittavat kunnian halveksimisesta; juuri siinä, missä ylönkatsovat ylistystä ja kuuluisuutta, he haluavat tulla ylistetyiksi ja kuuluisiksi. Niinpä Decimus Brutus, tuo mainio sankari ja sotapäällikkö, koristi rakennuttamiensa temppelien ja muistomerkkien käytäviä hyvän ystävänsä Acciuksen runoelmilla.[23] Edelleen vielä, tuo Fulvius, joka Ennius seurassaan soti Aetoleja vastaan, ei epäröinyt omistaa sotasaalista Runottarille. Siinä kaupungissa siis, missä sotapäälliköt melkein sotisopaan puettuina ovat kunnioittaneet runoilijain nimeä ja Runotarten pyhäkköjä, eivät tuomarit rauhanpuvussa ole oikeutetut kieltäytymään kunnioittamasta Runottaria ja pelastamasta runoilijoita.

Ja lisäksi, jotta kernaammin tekisitte sen, paljastan teille, tuomarit, oman sydämeni ajatukset ja tunnustan teille julkisesti oman niin sanoakseni kunniankaipuuni, joka ehkä on liiankin kiihkeä, mutta kuitenkin vilpitön. Sillä kaikki ne toimet, mitkä minä konsulikautenani yhdessä teidän kanssanne olen saanut aikaan tämän kaupungin ja valtakunnan menestykseksi, kansalaisten elämän puolesta sekä koko valtion hyväksi, on hän tehnyt runoelman aiheeksi vieläpä aloitellut sitä. Tämän kuultuani kehoitin häntä saattamaan sen loppuun, syystä että aihe minusta näytti tärkeältä ja viehättävältä. Eihän kunto vaadi mitään muuta palkkaa vaivoistaan ja vaaroistaan kuin julkista tunnustusta ja kunniaa; ja jos tämä meiltä pidätetään, tuomarit, mitä syytä meillä on näännyttää itseämme niin tavattomilla ponnistuksilla tällä ahtaalla ja lyhykäisellä elämänurallamme? Jos sielu ei aavistaisi mitään tulevaisuudesta ja jos se ahtaisi kaikki ajatuksensa samojen rajain sisäpuolelle, joilla elämänjaksomme on ympäröitty, se ei varmaankaan uuvuttaisi itseään moisilla ponnistuksilla eikä kiusaisi lukuisilla huolilla ja unettomilla öillä eikä niin usein aivan henkensä kaupalla taistelisi. Mutta nyt asuu kussakin jalossa henkilössä ylevä vaisto, mikä yöt päivät pääksytysten yllyttää mieltä kunnian kiihoittimilla ja varoittaa ett'ei maineemme mittaa ole jätettävä niin lyhyeksi, kuin elinaikamme on, vaan että se on ulotettava etäisimpään tulevaisuuteen. 12. Vai saattaisimmeko me todellakin ilmeisesti olla niin lyhytmielisiä, me kaikki, jotka liikumme valtiollisissa toimissa ja samalla tässä vaaran- ja vaivanalaisessa elämässä, että me, kun elämämme viime hetkeen saakka, emme ole vetäneet yhtään rauhallista ja huoletonta hengähdystä, luulisimme kaiken kuolevan samalla kuin ruumiimmekin? Koska monet mainiot miehet halukkaasti ovat jälkeensä jättäneet patsaskuvia ja kuvateoksia, jotka eivät mukaile heidän sielunsa piirteitä, vaan ruumiinsa muotoa, eikö meidän pitäisi paljoa mieluummin jättää aatteitamme ja ansioitamme esittävää taideluomaa, minkä suuret nerot ovat valmistaneet ja viimeistelleet? Ainakin minä arvelin jo silloin, kuin toimessa olin, sirottelevani ja kylväväni kaikki toimeni koko maanpiirin muistissa ikuisesti säilytettäviksi. Olkoonpa että muisto pysyy kuoltuani tietoisuuteni ulkopuolella tahi että, niinkuin suurimmat filosofit ovat otaksuneet, se ulottuu edes johonkuhun osaan henkistä olemustani, varmaa on että nyt ainakin tunnen iloa sitä ajatellessani ja toivoessani.

[Loppulause] Vapauttakaa siis, tuomarit, kanteenalaisuudesta moinen siveellisesti jalo mies, joka, niinkuin näette, saa osakseen täyden tunnustuksen korkea-arvoisten ja monivuotisten ystävien puolelta, moinen mies, jolla on niin suuri luontainen lahjakkuus, kuin sitä täytynee pitää, koska ylimystömme nerokkaimmat miehet, kuten huomaatte, ovat hänen seuraansa tavoitelleet, ja jonka asia päälle-päätteeksi on senlaatuinen, että sen osoittaa todeksi lain suosiollisuus, municipikaupungin antama vakuutus, Luculluksen todistus sekä Metelluksen henkiluettelot. Näin ollen pyydän teitä, tuomarit, koska suurissa neroissa tulee olla niin hyvin inhimillinen kuin jumalallinen suositus, pyydän teitä siten ottamaan hänet suojelukseenne, että selvästi nähdään, mitenkä te, sen sijasta että olisitte ankaruudessanne vahingoittaneet, olette lempeydessänne hänet vapauttaneet, sillä hän on aina ylistänyt teitä, teikäläisiä päälliköitä sekä Rooman kansan mainetöitä ja lupaa todistuksellaan ikuisesti tehdä kuuluisiksi nämä vast'ikään meitä ja teitä valtion sisäisessä elämässä kohdanneet vaarat ja kuuluu lisäksi niiden joukkoon, joita kaikkina aikoina ja kaikkien kansain keskuudessa on pyhinä pidetty ja niiksi nimitetty.

Tuomarit! Toivon sen varmasti saavan yleisen hyväksymisen, minkä tapani mukaan lyhyesti ja yksinkertaisesti olen lausunut oikeusasiasta; sen, minkä poikkeamalla Forumilla ja oikeusistuinten edessä käytetystä esitystavasta olen puhunut päämieheni nerollisuudesta ja ylimalkaan hänen runoilijatoimestaan, te, tuomarit, toivoakseni hyväntahtoisesti olette kuunnelleet, oikeuden puheenjohtajan tiedän varmasti sen tehneen.

Viiteselitykset:

[1] _A. Licinius Archias_ oli runoilijan nimi Rooman kansalaisena.

[2] _Antiochia_ Syyrian pääkaupunki (nyk. Antakie).

[3] _Tarentum_ (nyk. Taranto), _Locri_ (nyk. hävinnyt), _Rhegium_ (nyk. Reggio) ja _Neapolis_ (nyk. Napoli) Etelä-Italian kaupunkeja.

[4] V. 102 e.Kr.

[5] _Q. Caecilius Metellus Numidious_ konsuli v. 109 e.Kr. ja hänen poikansa _Q. Caec. Met. Pius_ konsuli v. 80; _M. Aemilius Scaurus_ konsuli vv. 115 ja 107 e.Kr.; _Q. Lutatius Catulus_ konsuli v. 102 ja hänen samanniminen poikansa konsuli v. 78; _L. Licinius Crassus_, mainio puhuja, konsuli v. 95; _L. Licinius Lucullus_ praetori, hänen samanniminen poikansa, kuuluisa maailmanmies ja päällikkö, konsuli v. 74 ja _M. Lic. Lucullus_ edellisen veli; _M. Livius Drusus_ kansantribuni v. 91; _Cn. Octavius_ konsuli v. 87, hänen poikansa _L. Oct._ konsuli v. 75 ja _M. Oct._ kansantribuni; _M. Porcius Cato_ M. Porcius Cato Maiorin pojanpoika; _Q. Hortensius Hortalus_ konsuli v. 97 ja hänen poikansa, tunnettu puhuja, konsuli v. 69.

[6] _Heraclea_ nyk. hävinnyt kaupunki Etelä-Italiassa.

[7] _Appius Claudius Pulcher, P. Gabinius Capito ja L. Cornelius Lentulus_ v. 89 praetoreja.

[8] V. 70 e.Kr.

[9] V. 86 e.Kr.

[10] V. 89 e.Kr. L. Iulius Caesarin ja P. Licinius Crassuksen aikana.

[11] _P. Cornelius Scipio Africanus Minoi_, kuuluisa sotasankari, kuol. v. 129 e.Kr., hänen ystävänsä _C. Laelius Sapiens ja L. Purius Philus_ konsuli v. 136 e.Kr.

[12] _Q. Roscius Gallus_ aikansa kuuluisin näyttelijä.

[13] _Q. Ennius_ synt. Rudiaen kaupungissa Etelä-Italiassa v. 239, kuollut Roomassa v. 169 e.Kr.

[14] _Colophon_ kaupunki Vähässä-Aasiassa, _Chios_ saari Aegean meressä, _Salamis_ Kypros saaren suurin kaupunki.

[15] _L. Plotius Gallus_ perusti Rooman ensimäisen latinalaisen puhujakoulun.

[16] N.s. kolmas sota Mithridatesta, Pontuksen kuningasta, vastaan vv. 74-64 e.Kr.

[17] _Cyzicus_ kaupunki Marmarameren (Propontis) rannalla.

[18] _Q. Fabius Maximus Cunctator_ ja _M. Claudius Marcellus_ Hannibalin vastustajia; _M. Fulvius Nobilior_ kukisti Aetolit v. 189.

[19] _Sigeum_ niemi Trojan läheisyydessä.

[20] _Cn. Pompeius Magnus_, kuuluisa päällikkö, synt. v. 106, kuol. v. 48 e.Kr.

[21] _L. Cornelius Sulla_, Rooman diktaattori, synt. v. 138, kuol. v. 78 e.Kr.

[22] _Corduba_ nyk. Cordova Espanjassa.

[23] _D. Iunius Brutus_ konsuli v. 138 e.Kr.; _L. Accius_ synt. v. 170 e.Kr.