Part 7

Kosketeltuani tuon toimenpiteitä isänmaata vastaan, (160 §) osuin nyt siihen, mitä minä itse vastustaessani noita ihmisiä valtiollisella alalla olen toimittanut. Monesta syystä sopisi teidän, kuten kohtuullista on, minua kuunnella, mutta varsinkin olisi häpeällistä, jos te, Ateenan miehet, minun niin paljon vaivaa nähdessäni ja puuhatessani teidän hyväksenne, ette sietäisi kuulla puhuttavankaan siitä. Sillä minä näin, että theebalaiset ja melkeinpä tekin Philippoksen kannattajien vaikutuksesta, jotka kummallakin taholla erittäin olivat hänen turmelemiaan, sallitte hänen valtansa kasvaa, mikä yleensä molemmille oli vaaranalaista ja vaati suurta tarkkaavaisuutta, minä näin, että te ette ensinkään kiinnittäneet siihen huomiotanne ettekä olleet varuillanne, vaan valmiit toisianne[121] vihaamaan ja loukkaamaan. Silloinpa lakkaamatta koetin tarkoin valvoa, ettei tuo tapahtuisi. Enkä minä yksin vain omasta päästäni olettanut, että se menettely oli hyödyllistä, vaan minä tiesin, että Aristophon ja edelleen Eubulos[122] kaiken aikaa tahtoivat solmita ateenalaisten ja theebalaisten kesken ystävyysliiton, ja vaikka he muissa asioissa usein vastustivatkin toisiaan, he siinä kuitenkin olivat yksimielisiä. Näiden ympärillä sinä heidän eläessään liehakoitsit kuin kettu imarrellen, nyt taas kuoleman jälkeen heitä tietämättäsi syytät. Sillä siitä, mistä minua theebalaisiin nähden moitit, sinä enemmän kuin minua syytät noita miehiä, jotka ennen minua tuon aseliiton hyväksyivät.

Palaanpa tuohon takaisin. Kun tämä oli aiheuttanut amphissalaissodan, ja hänen muut avustajansa yhteistoimin olivat herättäneet vihan theebalaisia kohtaan, Philippos marssi silloin meitä vastaan, ja juuri siitä syystä nuo hylkiöt yllyttivät puheenalaiset kaupungit vihaamaan toisiaan, ja jos me emme ennen olisi vähän kavahtaneet, emme koskaan olisi voineet toipua. Näin pitkälle nuo olivat johtaneet asiat. Mikä teidän suhteenne silloin toisiinne oli, tulette huomaamaan, kuultuanne seuraavat päätökset ja vastaukset.

_Päätökset_. (Heropythoksen ollessa arkonttina elaphobolion-kuun[123] 24 p:nä p:nä Erekhtheis-phyleen johtaessa hallintoa päätettiin neuvoston ja strategein suostumuksella seuraavaa: Koska Philippos toisia naapurein kaupunkeja on valloittanut, toisia paraikaa piirittää ja varsinkin valmistautuu hyökkäämään Attikaan, ensinkään välittämättä meidän liittosopimuksistamme, aikoen rikkoa valansa ja rauhan sekä keskinäiset valalliset vakuutuksemme, neuvosto ja kansa on päättänyt lähettää lähettiläitä hänen luokseen neuvottelemaan hänen kanssaan sekä kehoittamaan häntä ensiksikin säilyttämään meidän kanssamme hyvän sovun ja liittosopimukset; päinvastaisessa tapauksessa taas kehoitamme häntä myöntämään kaupungille aikaa neuvotteluun sekä tekemään aselevon thargelion-kuuhun[124] saakka. Neuvoston jäsenistä valittiin lähetystöön Anagyrus-kuntaan kuuluva Simos, phyleeläinen[125] Euthydemos ja Alopeke-kuntaan kuuluva Bulagoras.)

_Toinen päätös_. (Heropythoksen ollessa arkonttina munykhion-kuun[126] viime päivänä päätettiin ylipäällikön suostumuksella seuraavaa: Koska Philippos koettaa vieroittaa theebalaiset meistä ja toiselta puolen on varustautunut koko sotajoukollaan hyökkäämään Attikaa lähinnä oleviin seutuihin, välittämättä meidän ja hänen välillämme voimassa olevista sopimuksista, neuvosto ja kansa on päättänyt lähettää hänen luokseen airueen ja lähettiläitä, vaatimaan ja kehoittamaan häntä tekemään aselevon, jotta kansa voisi neuvotella olosuhteiden mukaan. Sillä tätä nykyä se vielä ei ole päättänyt ottaa osaa sotaan, jos sille vain suodaan kohtuullisia ehtoja. Neuvoston jäsenistä valittiin lähetystöön Nearkhos, Sosinomoksenp., Polykrates, Epiphroninp., sekä airueeksi Anaphlystos-kuntaan kuuluva Eunomos.)[127]

Lue myöskin vastaukset.

_Vastaus Ateenalaisille_. Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Minä hyvin tiedän, mikä teidän kantanne alusta pitäen minua kohtaan on ollut ja kuinka innokkaasti te olette tahtoneet saada puolellenne thessalialaiset ja theebalaiset, vieläpä boiotialaisetkin. Mutta kun nämä eivät ole niin ajattelemattomia, että sallisivat teidän määrätä heidän kantaansa, vaan menettelevät omien etujensa mukaan, niin te äkillisen mielenmuutoksen jälkeen olette lähettäneet minun luokseni lähettiläitä ja airueen ja muistutatte sopimuksista sekä pyydätte aselepoa, vaikka minä en mitenkään ole teitä loukannut. Kuitenkin kuultuani teidän lähettiläitänne minä suostun vaatimuksiinne ja olen valmis tekemään aselevon, jos te syrjäytätte väärät neuvonantajanne ja osoitatte heille ansaittua ylönkatsetta. Jääkää hyvästi!

_Vastaus theebalaisille_. Philippos, makedonialaisten kuningas, tervehtii Theeban neuvostoa ja kansaa. Olen saanut teidän kirjeenne, jossa te olette todellakin vakuuttaneet minulle sovintoa ja rauhaa. Minä kuitenkin tiedän, että ateenalaiset kohdistavat teihin kaiken harrastuksensa, tahtoessaan saada teidät suostumaan vaatimuksiinsa. Ennen minä epäilin, että te tahtoisitte noudattaa heidän toiveitansa ja yhtyä heitä kannattamaan. Mutta nähtyäni, että te olette tahtoneet säilyttää rauhan minun kanssani mieluummin kuin seurata toisten mielipiteitä, olen tästä iloinnut ja kiitän teitä sitä enemmän monesta syystä, mutta erittäinkin sen tähden, että te näissä asioissa olette paraiten valvoneet turvallisuuttanne ja osoitatte suosiotanne minun asiaani kohtaan. Tämän toivon teille paljon merkitsevän, jos vain edelleen noudatatte tuota periaatetta. Voikaa hyvin![128]

(168 §) Muodostettuaan täten kaupunkien välisen suhteen semmoiseksi sekä kattaen hyväkseen tällaisia päätöksiä ja vastauksia Philippos saapui sotavoimineen ja valloitti Elateian,[129] ikäänkuin me ja theebalaiset emme koskaan voisi enää olla keskenämme yhteistoiminnassa, tapahtuipa sitte mitä hyvänsä. Tiedätte tosin kaikki, mikä melu silloin kaupungissa syntyi. Mutta sallikaa minun sentään lyhyesti teille esittää ainoastaan pääkohdat.

Oli ilta. Sanansaattaja tuli prytaneille kertomaan, että Elateia oli valloitettu. Siinä tuokiossa nämä kavahtivat ylös kesken syöntiään, ajoivat väen myymälöistä torille ja sytyttivät palamaan heidän pajusta nivotut kojunsa, toiset lähtivät kutsumaan strategit saapuville, hälyyttivät kaikkialla, ja kaupungissa meluttiin. Seuraavana päivänä prytanit kutsuivat neuvoston raatihuoneeseen, te taas marssitte kansankokoukseen, ja ennenkuin edellinen oli loppuun neuvotellut ja tehnyt ennakkopäätöksensä,[130] kaikki kansa oli jo asettunut istumaan ylhäällä oleville paikoilleen.[131] Kun sitten neuvosto saapui sinne ja prytanit esittivät, mitä heille oli kerrottu, sekä johtivat esiin sanansaattajan puhumaan, kuuluttaja tämän jälkeen kysyi: kuka pyytää puhevuoroa? Ei kukaan astunut esiin. Kun kuuluttaja useita kertoja uudisti kysymyksensä, ei sittenkään kukaan esiintynyt, vaikka kaikki strategit sekä kaikki puhujat olivat saapuvilla, ja yhteinen isänmaa äänekkäästi kutsui puhumaan menestyksensä puolesta. Sillä se ääni, minkä kuuluttaja lakien mukaan kajahutti, on syystä pidettävä isänmaan yhteisenä äänenä. Kuitenkin jos niiden, jotka tahtoivat pelastaa kaupungin, olisi pitänyt esiintyä, niin kaikki te ja muut ateenalaiset olisitte nousseet ja astuneet puhujalavalle. Sillä minä tiedän, että te kaikki tahdoitte pelastaa kaupungin. Jos rikkaimpien olisi pitänyt esiintyä, heitä olisi ollut kolme sataa. Jos taas niiden, jotka samalla olivat sekä hyvänsuopeita kaupungille että rikkaita, niin ne olisivat astuneet esiin, jotka tämän jälkeen suorittivat valtiolle suurimmat maksut; he näet sen tekivät isänmaanrakkaudestaan ja koska heillä oli varoja siihen. Mutta tuo hetki ja tuo päivä luonnollisesti vaati ei ainoastaan hyvänsuopaa ja varakasta, vaan myöskin sellaista miestä, joka alusta pitäen oli seurannut tapahtumia ja oikein voi arvostella, mistä syystä ja missä tarkoituksessa Philippos noin toimi. Sillä joka tätä ei tiennyt eikä kauan ennen tarkoin ollut tutkinut, olipa sitten miten hyvänsuopa tai rikas tahansa, hän kaikesta tästä huolimatta kuitenkaan ei voinut ymmärtää eikä neuvoa teitä, mitä oli tehtävä. Sellaisena miehenä, jota tilanne vaati, minä tuona päivänä näyttäydyin ja astuin esiin sanoen teille sen, mitä teidän vielä tänään tarkkaavaisesti tulisi kuunnella kahdesta syystä: ensiksikin, jotta tietäisitte, että minä kaikista puhujista ja valtiomiehistä olin ainoa, joka kovissa koettelemuksissa en jättänyt asemaani, johon isänmaanrakkauteni minut oli sijoittanut, vaan keskellä yleistä pelkoa puhuin ja kirjallisesti esitin sekä tarkoin tutkin, mitä teidän etunne vaati; toiseksi, jotta te uhrattuanne nyt vähäsen ajastanne saavuttaisitte paljoa enemmän kokemusta koko vastaiseen valtiolliseen menettelyynne nähden. Minäpä siis esitin seuraavaa: "Minusta ne, jotka kovin parkuvat, ikäänkuin jos theebalaiset kokonaan olisivat Philippoksen käytettävissä, eivät tunne nykyistä tilannetta. Sillä jos asianlaita olisi niin, minä hyvin tiedän, että me siinä tapauksessa emme kuulisi hänen olevan Elateiassa, vaan rajoillamme. Kuitenkin olen vakuutettu siitä, että hän on tullut, valmistaakseen Theeban olot itselleen suopeiksi. Miten tämä on ymmärrettävissä", jatkoin minä, "sen saatte minulta kuulla. Ne theebalaiset, jotka olivat joko rahalla houkuteltavissa tai muuten petettävissä, hän kaikki on saanut pauloihinsa. Niitä taas, jotka alusta pitäen olivat häntä vastustaneet ja vieläkin ovat toisella kannalla, hän ei koskaan voi taivuttaa. Mitä hän siis tarkoittaa ja minkä tähden hän on valloittanut Elateian? Kehoittaakseen ja rohkaistakseen ystäviään, osoittamalla lähellä olevan sotavoimansa ja järjestämällä lähistölle aseelliset miehensä ja säikähdyttääkseen taas vastustajiaan, jotta he joko pelosta saataisiin taipumaan vastoin tahtoansa taikka väkivallalla siihen pakotettaisiin. Jos me siis tällä hetkellä", jatkoin minä, "pidämme parempana muistella sitä, mitä ikävyyksiä theebalaiset mahdollisesti meille ovat aiheuttaneet, ja epäilemme heidän pitävän vihollisten puolta, silloin ensiksikin me tulemme tekemään sen, mitä Philippos toivoisi, toiseksi pelkään, että nekin, jotka nyt ovat vastustavalla kannalla, yhtyisivät häneen, ja kaikki sitten yksimielisesti olisivat Philippoksen puolella ja yhdessä ryntäisivät Attikaan. Mutta jos te kuitenkin noudatatte mieltäni ja tahdotte esitystäni tarkata ettekä vain puoluesyistä vastustaa mitä minä puhun, toivon teidän olevan vakuutettuja puheeni tarkoituksenmukaisuudesta ja torjuvan pois kaupunkia uhkaavan vaaran. Mikä siis minun neuvoni on? Ensiksikin, että tällä hetkellä pelko tykkänään on heitettävä pois, toiseksi, että mielenmuutos on tarpeen ja että kaikki huolenpito on kohdistettava theebalaisiin. Sillä nämä ovat onnettomuuksia paljoa lähempänä kuin te, ja vaara uhkaa heitä ensi sijassa. Sitten tulee kaiken asekuntoisen väestön, sekä jalka- että ratsumiesten, mennä Eleuksikseen ja kaikille osoittaa teidän itsenne olevan aseilla varustettuja, jotta teidän kanssanne samanmieliset theebalaiset voisivat samalla tapaa vapaasti puhua oikeuden puolesta, nähdessään että myöskin te olette valmiit hyökkäyksen varalta avustamaan niitä, jotka ovat päättäneet taistella vapauden puolesta, samoin kuin Elateiassa oleva sotavoima on niiden tukena, jotka Philippokselle myyvät isänmaansa. Tämän jälkeen käsken valita kymmenen lähettilästä, joilla yhdessä strategein kanssa tulisi olla täydellinen määräysvalta sekä ajasta, milloin retkelle on lähdettävä, että myöskin muussa, mikä matkaa koskee. Miten lähettiläiden sitten Theebaan saavuttuaan tulee käyttäytyä (kehoitukseni mukaan)? Kiinnittäkää nyt tarkoin koko huomionne puheeseeni. Teidän ei sovi theebalaisilta mitään pyytää (sehän olisi tilanteeseen nähden häpeällistä), vaan teidän tulee luvata heille apuanne, jos he suurimman vaaran uhatessa sitä vaatisivat, me taas voimme paremmin kuin nuo olla varuillamme. Jos he tämän hyväksyvät ja noudattavat ehdotustamme, me olemme saavuttaneet, mitä tahdomme, ja näin toimimme valtion arvoa vastaavalla tavalla; mutta jos tämä ei sattuisi onnistumaan, he voisivat erehtyessään syyttää itseään, me sitävastoin emme olisi tehneet mitään häpeällistä tai alentavaa". Puhuttuani näin ynnä muuta sen tapaista istuuduin. Kun kaikki sen hyväksyivät eikä kukaan väittänyt mitään vastaan, minä en ainoastaan puhunut tätä, vaan myöskin ehdotin päätettäväksi, enkä ainoastaan ehdottanut päätettäväksi, vaan myöskin vastaanotin lähetystoimen, enkä ainoastaan vastaanottanut lähetystointa, vaan myöskin taivutin theebalaiset; sanalla sanoen minä olen asian vienyt perille alusta loppuun saakka ja olen tykkänään teidän hyväksenne uhrautunut valtiota uhkaavien vaarojen aikana. Tuo minulle silloin tehty päätös.

Minkä henkilön osan sinä, Aiskhines, tahdot minun sinulle antavan, minkä itselleni tuona päivänä? Tahdotko, että minulla olisi Bataloksen[132] osa, kuten sinä minua herjaten ja pilkaten kutsut, sinulla taas jonkun uroon, joka ei olisi tavallinen ihminen, vaan joku näyttämön sankareista, Kresphontes tai Kreon tai Oinomaos,[133] jota sinä Kollytoksessa[134] niin pahoin pitelit? Niinpä minä, Paiania-kuntaan kuuluva Battalos, silloin tuotin isänmaalle paljoa enemmän kunniaa kuin sinä, Kothokidai-kuntaan[135] kuuluva Oinomaos. Sinustapa ei missään ollut hyötyä, minä taas täytin kaikki kunnon kansalaisen velvollisuudet. Lue minulle tuo päätös!

_Päätös_ (_Demostheneen_. Nausikleen ollessa arkonttina Aiantis-phyleen pitäessä hallintoa skirophorion-kuun[136] 16 p:nä Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti päätettäväksi seuraavaa: Koska makedonialaisten kuningas Philippos kuluneena aikana selvästi näyttää rikkovan Ateenan kansan kanssa tekemänsä rauhan sopimukset, välittämättä ensinkään valoista ja siitä, mitä kaikki helleenit pitävät oikeana, ja koska hän anastaa kaupunkeja, jotka eivät mitenkään hänelle kuulu, vieläpä asevoimalla on kukistanut muutamia ateenalaistenkin kaupunkeja, vaikka Ateenan kansa puolestaan hänelle ei ollenkaan ole tehnyt vääryyttä, ja koska hän tätä nykyä yhä enemmän vain menettelee väkivaltaisesti ja raa'asti: sillä myöskin muutamiin helleeniläisiin kaupunkeihin hän asettaa vartiostoja ja kumoaa heidän valtiosääntönsä, toisia hävittää myytyänsä asukkaat orjiksi, toisiin sijoittaa helleenein asemesta muukalaisia asumaan, johtaen nämä heidän pyhätöilleen ja haudoilleen; kuitenkin tämä kaikki on sekä hänen syntyperänsä että oman luonteensa kanssa aivan sopusoinnussa, hänen, joka siten käyttää ylenmäärin hyväkseen nykyistä suotuisaa onneaan ja on unohtanut, miten hän itse pienestä ja mitättömästä odottamatta on mahtavaksi paisunut. Niin kauan kuin Ateenan kansa näki hänen ahdistavan ainoastaan muukalaisia ja hänen oman käskyvaltansa alaisia kaupunkeja, se tuota loukkausta piti omakohtaisesti jotenkin vähäpätöisenä. Mutta nyt nähdessään, että toisia helleenein kaupunkeja ylpeästi kohdellaan, toisia kukistetaan, sen mielestä on hirveätä ja esi-isäin maineelle arvotonta välinpitämättömästi katsella, miten helleenit joutuvat orjiksi. Sen tähden Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt toimeen panna rukous- ja uhrimenoja ateenalaisten kaupungin ja maan suojelusjumalille ja -sankareille ja tarkoin säilyttäen muistossaan miehuulliset esi-isät, jotka helleenein vapauden turvaamista pitivät suuriarvoisempana omaa isänmaataan, työntää vesille kaksisataa laivaa ja määrätä laivanpäällikön purjehtimaan aina Pylaihin saakka ulottuville ulapoille ja jalka- ja ratsuväenpäällikön johtamaan jalkaväen ja ratsuväen muodostamat sotavoimat Eleusikseen, niinikään se on päättänyt lähettää lähettiläitä muihin helleenein valtioihin, varsinkin theebalaisten luo, sen tähden että Philippos on lähinnä heidän maataan, ja kehoittaa heitä huolehtimaan omasta ja muiden helleenein vapaudesta, Philipposta ensinkään pelkäämättä. Ateenan kansa näet ei tulisi muistelemaan entisiä pahoja tekoja, jos kaupungeilla on ollut keskinäisiä vihamielisiä suhteita, vaan se tulisi avustamaan sotavoimalla, varoillaan sekä ampuma- ja muilla aseillaan, tietoisena siitä, että helleeneille itselleen on mainehikasta keskenään taistella valta-asemasta mutta että esi-isien sekä maineelle että miehuudelle olisi arvotonta, jos vierassyntyinen mies heitä hallitsisi ja riistäisi valta-aseman. Sillä Ateenan kansa ei pidä Theeban kansaa vieraana sukulaisuuden eikä heimolaisuuden puolesta. Se muistelee myöskin omien isiensä hyviä töitä theebalaisten esi-isiä kohtaan. Sillä Herakleen pojathan,[137] joilta peloponneesolaiset olivat riistäneet heidän isiltäperityn valtakuntansa, he palauttivat takaisin, voitettuaan taistelussa ne, jotka koettivat vastustaa Herakleen jälkeläisiä. Myöskin Oidipus[138] ja muut hänen kanssaan karkoitetut ovat luonamme saaneet suojan ja paljon muita mainehikkaita ystävyyden osoituksia on meidän puoleltamme theebalaisten ja muiden helleenein osaksi tullut. Sen tähden Ateenan kansa ei nytkään tule alttiiksi jättämään theebalaisten ja muiden helleenein etuja. Se näet on päättänyt heidän kanssaan solmita sekä asetoveruuden että avioliittoa koskevan liittosopimuksen sekä itse antaa ja vastaanottaa valallisia vakuutuksia. Lähettiläät olivat: Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., Sphettos-kuntaan kuuluva Hypereides, Kleareroksenp., Phrearroi-kuntaan kuuluva Mnesitheides, Antiphanoksenp., Phlya-kuntaan kuuluva Demokrates, Sophiloksenp., sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kallaiskhros, Diotimoksenp.)[139]

(188 §) Tämä oli Theebaa koskevan sovinnollisen suhteemme ensi alku ja järjestäminen, kun sitä ennen nuo olivat saaneet aikaan molempien kaupunkien välisen vihan, vihollisuuden ja epäluulon. Kaupunkia uhkaavan vaaran tuo päätös haihdutti kuin pilven. Oikeamielisen kansalaisen velvollisuus olisi ollut silloin kaikille huomauttaa siitä, jos hän jotakin parempaa olisi voinut esittää, eikä nyt moittia. Sillä valtiomies ja väärä ilmiantaja, jotka ylimalkaan eivät mitenkään ole toisiinsa verrattavissa, eroavat keskenään varsinkin seuraavasti. Toinen ilmaisee ajatuksensa ennen tapahtumia ja on sekä onneen että olotilaan nähden vastuunalainen ei ainoastaan niille, jotka hän puolelleen on taivuttanut, vaan vieläpä jokaiselle, joka tiliä vaatii. Toinen taas on ääneti silloin, kun pitäisi puhua; jos taas jotakin onnettomuutta tapahtuu, hän saattaa sen pahaan huutoon.

Silloin siis hetki oli, kuten sanoin, otollinen sen miehen esiintyä, joka rehellisesti huolehtii valtiosta, se oli rehellisten puheiden hetki. Minä menen niinkin pitkälle, että myönnän olleeni väärässä, jos joku vielä nytkin jotakin parempaa voi neuvoa, taikka jos ylimalkaan joku muu menettely kuin minun valitsemani olisi ollut mahdollinen. Sillä jos vielä tätä nykyäkin joku on huomannut jonkun toimenpiteen, jonka toteuttaminen silloin olisi ollut hyödyksi, niin myönnän, ettei se olisi saanut jäädä minulta huomaamatta. Mutta jos ei ketään nyt ole eikä silloin ollut eikä vielä tänä päivänäkään kukaan voi mitään muuta esiintuoda, niin mitä olisi valtiomiehen silloin pitänyt tehdä? Kaiketi valita paras, mitä silloin oli nähtävissä ja toimeen pantavissa. (191 §) Tämänpä, Aiskhines, juuri tein, kuuluttajan kysyessä: "kuka tahtoo julkisesti puhua", ei: "kuka tahtoo entisten tapahtumain johdosta syyttää", eikä: "kuka voi tulevaisuudesta mennä takaukseen?" Kun sinä kansankokouksessa tuona hetkenä istuit äänetönnä, silloin minä esiinnyin ja puhuin. Koska et silloin mitään esittänyt, osoita ainakin nyt ja sano, mikä neuvo, jota minun olisi pitänyt hyväkseni käyttää, tai mikä valtiolle otollinen hetki on jäänyt minulta huomaamatta? Mihin aseliittoon, mihin yritykseen minun paremmin olisi pitänyt saattaa kansalaiset osallisiksi?

Mutta entisyys aina kaikkialla saa mennä menoaan eikä siitä suinkaan enää kukaan neuvottele. Tulevaisuus tai nykyisyys sitävastoin vaatii valtiomiestä olemaan asemellaan. Silloinhan onnettomuudet näyttivät osaksi olevan odotettavissa, osaksi jo tapahtuneen, ja niiden valossa tarkastele valtiollisen toimintani suuntaa äläkä panetellen minua syytä entisten tapahtumain johdosta. Sillä kaikki päättyy niin kuin jumala on tahtonut, valtiomiehen toiminnan suunta juuri paljastaa hänen tarkoituksensa. Älä siis syytä minua siitä, jos Philippos sattui voittamaan taistelussa, sillä jumalan kädessähän asian loppupäätös oli eikä minun. Mutta osoita minulle ensin, milloin en kaikkea, mikä inhimillisesti ajatellen oli tarjona, käyttänyt hyväkseni enkä oikein, huolellisesti ja innokkaasti voimieni mukaan sitä toimittanut, tai etten ryhtynyt kunniallisiin ja valtion arvoa vastaaviin välttämättömiin toimenpiteisiin -- vasta sitten syytä minua. (194 §) Mutta jos puhjennut myrsky tuli ylivoimaiseksi ei ainoastaan meille, vaan myöskin kaikille muille helleeneille, mitäpä silloin olikaan tehtävissä? Asianlaita oli sama, kuin jos joku tahtoisi haaksirikosta syyttää laivan isäntää, joka turvallisuuden varalta oli kaikki tehnyt ja laivansa varustanut kaikella, mistä pelastuksen luuli riippuvan, mutta jonka laivan myrsky sittenkin yllätti, niin että varustuksetkin vahingoittuivat, vieläpä kokonaan ruhjottiin. "Mutta enhän minä johtanut laivaa", hän voisi sanoa; samoin minäkään en ollut sotapäällikkönä enkä kohtalon herra, vaan tuo vallitsi kaikkea. Harkitsepa ja tarkastele seuraavaa. (195 §) Jos sallimus siitä huolimatta, että taistelimme yhdessä theebalaisten kanssa, meille oli suonut tuollaisen tuloksen, mitäpä olisikaan silloin ollut odotettavissa, jos nuo eivät olisi olleet sotatovereinamme, vaan menneet Philippoksen puolelle, jonka hyväksi tuo silloin kaiken äänensä korotti! Ja jos taistelun riehuessa kolmen päivämatkan päässä Attikasta kaupungissa niin suuri vaara ja pelko syntyi, mitähän olisikaan ollut odotettavissa, jos tuo sama onnettomuus olisi kohdannut itse maata? Tiedäthän, että yhden t. parin, kolmen päivän aika kansalaisille runsaasti antoi tilaisuutta järjestyä, kokoontua ja huoahtaa kaupungin pelastuksen puolesta. Muuten silloin -- ei ole tarvis huomauttaa, miltä kaikelta koettelemukselta me säästyimme jonkun jumalan hyväntahtoisuudesta ja siitä syystä, että kaupunki oli ikäänkuin suojattu tuolla aseliitolla, jota sinä syytät.