Part 6

Puhuakseni taas teatterissa tapahtuvasta kuuluttamisesta, sivuutan sen seikan, että tuhansista jo tuhannesti on samaa julistettu, ja että minut itsekin usein tätä ennen on seppelöity.[88] Mutta, jumalain nimessä, oletko, Aiskhines, niin typerä ja tylsäpäinen, ettet voi sitä ymmärtää, että seppele seppelöitävälle tuottaa saman kunnian, missä tahansa siitä ilmoitetaankin, ja että seppelöivien vuoksi taas olisi hyödyllistä, että kuuluttaminen tapahtuisi teatterissa? Sillä kaikki tämän kuullessaan saavat aihetta hekin tekemään hyvää valtiolle ja ylistävät kiitollisuutta osoittavia enemmän kuin seppelöitävää. Sen tähden valtio on säätänyt sellaisen lain. Ota ja lue minulle itse laki.

_Laki_. (Jokaisen maalaiskuntaan kuuluvan henkilön seppelöimisestä on aina kuulutettava juuri hänen omassa kotikunnassaan, mutta jos Ateenan kansa tai neuvosto seppelöi jonkun, tulee siitä kuuluttaa teatterissa Dionysoksen näytelmän aikana.)[89]

Kuuletko, Aiskhines, lain selvästi määräävän (121 §) "paitsi jos kansa tai neuvosto päättää joitakin seppelöidä, niistä se julistakoon?" Mitä, sinä viheliäinen, siis väärin ilmiannat? Miksi puheissasi saivartelet? Miksi et niin ollen niele aivastusjuurta? Etkö häpeä tehdä kannetta kateuden tähden, vaikka et ole mitään vääryyttä kärsinyt, ja muutella lakeja, poistamalla osia niistä? Nehän on julkiluettava täydellisinä tuomareille, jotka ovat vannoneet tuomitsevansa lakien mukaan. Edelleen, huolimatta siitä, että näin toimit, puhut kuitenkin kansanystävälle sopivista ominaisuuksista, kuten se, joka kirjallisella sopimuksella on tilannut miehen kuvapatsaan ja sitten saa vastaanottaa sen toisenlaisena, kuin ehdoissa oli määrätty, taikka ikäänkuin kansanystävät tunnettaisiin heidän puheistaan eikä heidän töistään ja valtiollisesta toiminnastaan. Sinä näet huutaa paapatat kuin vaunusta[90] ja laskettelet hävittömyyksiä, jotka soveltuvat sinulle ja sinunlaisille ihmisille, mutta eivät minulle. Kajoonpa tähänkin sivu mennen, Ateenan miehet. Mielestäni parjaus poikkeaa syytöksestä siinä, että jälkimmäinen perustuu rikkomuksiin, joille lakien mukaan on määrätty rangaistuksia, parjaus taas sisältää solvauksia, joita niiden laatuun katsoen vihollisten on tapana keskenänsä käyttää. Minä oletan, että esi-isämme eivät ole perustaneet näitä tuomioistuimia sitä varten että, teidän kokoonnuttua tänne, syytäisimme toisiamme vastaan yksityiselämäämme koskevia törkeitä ruokottomuuksia, vaan jotta saisimme selville, onko joku tehnyt vääryyttä valtiota vastaan.

Vaikka sinä tämän tiedät, Aiskhines, herjaat minua kuitenkin mieluummin, kuin syytät. Toden totta hän liian pian ei saa tästä selviytyä. Kajoonpa siihen nyt jo ja kyselen häneltä vähäsen. Kummanko viholliseksi, Aiskhines, sinua ehkä sanotaan, valtionko vai minun? Tietysti minun? Mutta kuitenkin sinä vetäydyit syrjään niissä tilaisuuksissa, jolloin olisit voinut minulle lakien mukaan kansalaistesi vuoksi vaatia rangaistusta, jos olin rikkonut, nim. tilinteossa, rikoskanteissa ja muissa syytöksissä. Siinä sitä vastoin missä minä joka suhteessa olin turvattu, lakien, kuluneen ajan ja asian vanhentumisen sekä entisten monilukuisten eri seikkoja koskevain tuomioitten nojalla ja siitä syytä, ettei koskaan ole todistettu minun tehneen teitä kohtaan vääryyttä, mutta jossa välttämättä yhteiskunnallista toimintaani koskevan arvostelun piti enemmän tai vähemmän kohdata valtiota itseään -- siinä sinä silloin astuit tielleni? Varo, ettet ole vain Ateenan vihollinen tositeossa, minun vain näennäisesti.

Koska kaikki ovat selvillä siitä, miten tässä asiassa tunnollisesti ja oikein on tuomittava, minun täytyy, kuten kohtuullista on, vaikka minua parjaukset eivät miellytä, solvausten johdosta puhua hänestä itsestään, kuitenkin ainoastaan sitä, mitä ei voi välttää, torjuakseni hänen monet valheensa, sekä osoittaa, kuka hän on ja mistä hän polveutuu, hän kun niin helposti ryhtyy parjaamaan ja pilkkaa muutamia sanontatapojani, vaikka hän itse on puhunut sellaista, jota jokainen kunnon ihminen vieroisi julkilausua. Sillä jos Aiakos tai Radamanthys tai Minos[91] olisivat syyttäjänä eikä tuo kielenpieksäjä, torirähisijä tai konnamainen kirjuri, luulenpa, ettei hän silloin tätä puhuisi eikä sepittelisi sellaisia voimasanoja, kuin jos hän murhenäytelmässä huutaisi: "oi maa ja aurinko ja hyve",[92] taikka muuta sentapaista, eikä toiselta puolen taas vetoaisi taitoon ja sivistykseen, josta hyvä ja paha tunnetaan. Sillä näin kait olette kuulleet hänen puhuvan. Mutta mitäpä sinua hylkiötä ja sinuntapaisia ihmisiä hyve koskee? Mitä käsitystä sinulla on hyvästä ja pahasta? Mistä tai miten olisit sen saanut? Mitä oikeutta sinulla on puhua sivistyksestä, sillä ei yksikään, joka sitä todellakin omistaa, lausuisi tuollaista itsestään, vieläpä hän toisenkin puhuessa häpeästä punehtuisi. Ne taas, jotka, kuten sinäkin ovat sivistystä vailla, mutta tylsämielisinä luulevat sitä omistavansa, voivat kyllä puheellaan kuulijain korvia loukata, mutta heidän vakaumukseensa he eivät voi vaikuttaa.

(129 §) Vaikka en suinkaan epäröi, mitä minun sinusta ja sinun puoluelaisistasi tulee sanoa, olen kuitenkin kahdella päällä, mitä ensiksi mainitsisin, sitäkö, miten isäsi Tromes palveli orjana Elpidaan luona, joka oli alkeisopettajana Theseuksen temppelin viereisessä koulussa, paksut kahleet jaloissa ja kaularauta yllään, vai miten äitisi keskellä päivää eräässä hökkelissä ruoko-uroon pyhätön vieressä vietti tuottavia häämenojaan ja kasvatti sinut, tuon kelpo nuorukaisen ja oivan kolmannen luokan näyttelijän? Kaikkihan tämän tietävät sanomattanikin. Entä edelleen, (puhunko siitä) miten laivuri-soittoniekka Phormion, Phrearroi-kuntaan kuuluvan Dionin orja, häneltä tuon kauniin elinkeinon riisti pois.[93] Mutta, Zeuksen ja muiden jumalain nimessä, pelkään, etten vain puhuessani sinusta, kuten sinusta puhua sopii, itse käyttäisi (130 §) sanoja, jotka minulle eivät sovi. Jätänkin siis ne seikat siksensä ja alan kertoa hänen elämänvaiheistaan. Hän näet ei polveutunut niistä, joiden luona hän oli, vaan niistä, joita kansa kammoksuu.[94] Sillä vasta myöhään -- myöhäänkö, sanon? Vasta eilen tai toissapäivänä hänestä on tullut ateenalainen ja puhuja, ja lisäämällä kaksi tavua hän Trometoksen sijasta sai isäkseen Atrometoksen, äidikseen taas upealta sointuvan Glaukothean, jonka nimenä yleensä tiedetään olleen Empusa,[95] mikä nimitys nähtävästi johtui siitä, että hän voi tehdä ja suvaita mitä tahansa. Mistäpä muualta? (131 §) Mutta siitä huolimatta olet niin kiittämätön ja luonteeltasi kelvoton, että vaikka näiden avulla orjasta olet päässyt vapaaksi ja kerjäläisestä rikkaaksi, sinä kuitenkaan et ainoastaan ollut osoittamatta heille kiitollisuuttasi, vaan möit itsesi ja toimit julkisesti heitä vastaan. Kuitenkin jätän mainitsematta, mitä hän mahdollisesti kumminkin on puhunut valtion hyväksi ja ainoastaan palautan muistiinne, missä hän sen vihollisille selvästi on tehnyt palveluksia.

Ken teistä on tietämättä, että kansalaisoikeus riistettiin Antiphonilta, joka saapui kaupunkiin luvattuaan Philippokselle polttaa laivaveistämöt? Kun minä hänet olin tavannut lymyilevän Peiraieuksessa ja vienyt kansankokoukseen, tuo panettelija sai aikaan hänen vapautuksensa huutaen ja rähisten, että minä kansanvaltaisessa yhteiskunnassa tein kauheata (väkivaltaa), kun muka rääkkäsin onnettomia kansalaisia ja ilman valtuutusta tunkeuduin heidän koteihinsa. Ja jos Areiopagoksen[96] neuvosto huomatessaan tämän ja nähdessään teidän niin sopimattomaan aikaan sattuneen erehdyksenne ei olisi päässyt tuon miehen jäljille ja vangittuna tuonut häntä jälleen teidän luoksenne, tämä suurenmoinen puhuja olisi hänet riistänyt teidän käsistänne ja päästänyt menemään, ja siten tuo olisi salaa pois pujahtanut ja välttänyt rangaistuksen. Silloin te kidutettuanne häntä surmasitte hänet, kuten hän ansaitsikin. Senpä tähden ryhdyttyänne yhteistoimintaan Areiopagoksen neuvoston kanssa ja myönnettyänne sille päätösvallan, tämä tunsi Aiskhineen silloiset vehkeet ja hylkäsi hänet heti kuin kavaltajan sekä määräsi Hypereideen puhumaan puolestanne, silloin kun te olitte ymmärtämättömiä, josta syystä juuri niin paljon olette laiminlyöneet yhteishyvää koskevia etuja -- ja olitte valinneet edellisen edustajaksenne Delos-saarella olevaan pyhättöön. Äänestyskin toimitettiin alttarilta,[97] eikä tuo hylkiö saanut yhtään ääntä. Että tämän oikein kerron, kutsu esiin asianomaiset todistajat.

_Todistajat_. (Demostheneen hyväksi todistavat kaikkein puolesta Sunion-kuntaan kuuluva Kallias, Phlya-kuntaan kuuluva Zenon, Phaleron-kuntaan kuuluva Kleon, Marathon-kylään kuuluva Demonikos seuraavaa: Kun kansa kerran oli valinnut Aiskhineen edustajakseen amphiktyonein kokoukseen Delos-saaren pyhättöä[98] koskevissa asioissa, me neuvoteltuamme pidimme Hypereidestä arvokkaampana puhumaan kaupungin puolesta, ja Hypereides lähetettiin sinne.)[99]

Kun siis neuvosto erotti Aiskhineen edustajantoimesta ja määräsi toisen hänen sijalleen, se samalla osoitti tuon olevan kavaltajan ja pahansuovan teitä kohtaan.

Siinä siis eräs tämän nuoren miehen tuontapaisia valtiollisia toimenpiteitä, aivan samoja -- onhan totta? -- joista hän minua syyttää. Muistelkaapa vielä toista. Kun Philippos lähetti byzantionilaisen Pythonin ja yhdessä hänen kanssaan kaikkien liittolaisten lähettiläät häpäisemään kaupunkia ja osoittamaan sen tehneen vääryyttä, silloin minä en väistynyt tuota uhmailevaa Pythonia, joka teitä niin paljon moitti, vaan nousin vastustamaan häntä enkä pettänyt kaupungin oikeuksia, vaan näytin toteen Philippoksen vääryyden niin selvästi, että hänen asetoverinsakin esiintyivät kannattaen minua. Mutta tämä[100] yhtyikin häneen ja todisti isänmaataan vastaan, vieläpä laverteli pelkkiä valheita.

Sekään ei riittänyt, vaan myöhemmin hän jälleen tavattiin seurustelevan vakoilija Anaksinoksen kanssa Thrasonin talossa. Mutta ken kahden kesken seurusteli ja neuvotteli vihollisten lähetin kanssa, hänpä itse oikeastaan oli vakoilija ja isänmaan vihollinen. Että myöskin tämän puhun totuuden mukaisesti, kutsu esiin avukseni asianomaiset todistajat.

_Todistajat_. (Teledemos, Kleoninp., Hypereides, Kallaiskhroksenp., sekä Nikomakhos, Diaphantoksenp., todistivat Demostheneen hyväksi ja vannoivat strategein edessä tietävänsä Kothokidai-kuntaan kuuluvan Aiskhineen, Atrometoksenp., tulleen yöllä Thrasonin taloon ja neuvotelleen yhdessä Anaksinoksen kanssa, joka todistettiin olevan Philippoksen vakoilija. Itse todistukset annettiin Nikioksen läsnäollessa ekatombaion-kuun[101] 3:na p:nä.)[102]

Tuhansia muita esimerkkejä, joita hänen toiminnastaan voisin luetella, syrjäytän. Sillä näin on asianlaita. Paljon voisin sitä paitsi vielä toteennäyttää, miten tuo noina aikoina vihollisia selvästi avusti, minua vastaan taas vehkeili. Mutta tämä ei juurru tarkoin teidän muistiinne eikä herätä ansaittua suuttumusta, vaan te olette niin sanoakseni luontaisen välinpitämättömyytenne mukaan täydellisesti sallineet jokaisen mielin määrin runnella ja muuten panetella sitä, joka puhuu teidän etujenne puolesta, uhraten sen, mikä olisi kaupungille parasta, solvausten herättämän nautinnon ja viehätyksen tähden. Sen tähden onkin aina helpompi ja turvallisempi palkan edestä vihollisia avustaa kuin asettua niiden rintamaan, jotka teidän hyväksenne toimivat valtiollisella alalla.

(139 §) Mutta onhan toki kauheata, että hän ennen sodan julkista puhkeamista on avustanut Philipposta isänmaata vastaan, oi maa ja jumalat,[103] onhan toki? Sallikaa vain, jos tahdotte, sallikaa se hänelle. Mutta kun laivoja kieltämättä jo riistettiin, Kherronesosta hävitettiin, ja tuo mies marssi Attikaan, eikä tilanne enää ollut ensinkään epäilyksen alainen, vaan ilmi sota oli puhjennut, on vaikea osoittaa, mitä tuo herjaava runoseppä silloin teidän parhaaksenne toimi, eikä liioin tavata yhtään vähäpätöistä tai tärkeämpää Aiskhineen tekemää lakiehdotusta valtion hyväksi. Jos hän sitä väittää, näyttäköön tämän toteen, niin kauan kuin tiimalasissani[104] vielä vettä on. Mutta eipä ole yhtään ehdotusta. Kuitenkin piti välttämättä tapahtua toinen näistä kahdesta seikasta: joko hänellä ei ollut mitään muistuttamista ehdotuksiani vastaan eikä sen tähden tehnyt mitään toista vastaehdotusta, taikka harrastaen vihollisten etuja hän ei tahtonut julkisesti esittää parempia ehdotuksia, kuin mitä nuo olivat.

(140 §) Mutta kun hän hautoi mielessään valtion vahingoittamista, oliko hän silloinkin mitään puhumatta tai esittämättä? Päinvastoin, silloin ei kukaan muu esiintynyt. Kaikkea muuta onkin valtio, kuten näyttää, voinut sietää, ja tuo on saattanut salaperäisesti vehkeillä; mutta kerranpa hän menetteli tavalla, joka vei voiton kaikelta entiseltä. Silloin hänen sanatulvansa oli loppumaton, kun hän puhui amphissalaisia (lokreja) koskevien päätösten puolesta vääristelläkseen totuuden. Mutta tuo hänelle sentään ei onnistunut. Mitenpä se olisi ollutkaan mahdollista? Et koskaan voi puhdistautua silloisista konnantöistäsi, puhupa sitten kuinka paljon tahansa.

(141 §) Manaan teidän eteenne, Ateenan miehet, kaikki jumalat ja jumalattaret, jotka suojelevat tätä Attikan maata, sekä pythiläisen Apollonin, joka esi-isien ajoilta on kaupungin suojelusjumalana, ja rukoilen kaikkia näitä suomaan minulle onnea ja menestystä, jos nyt teille puhun ja myöskin silloin kansalle puhuin totta, heti kun näin tämän hylkiön tuohon toimeensa ryhtyvän (minä huomasin sen, huomasin paikalla); mutta riistäkööt ne minulta kaiken elämänilon nauttimisoikeuden, jos vihasta tai omanvoitonpyynnöstä häntä petollisesti syytän.

Minkä tähden siis tätä niin vannon ja vakuuttamalla vakuutan? Sen tähden että minä kuitenkin pelkään teidän pitävän häntä liian vähäpätöisenä suorittamaan niin paljon pahaa, huolimatta valtionarkistossa minulle tarjona olevista asiakirjoista, joiden perustuksella tämän selvästi voisin todistaa, ja vaikka teidän muistossanne tiedän säilyvän tuon ilkityön. Tämähän jo varemminkin tapahtui, silloin kun hän kerrottuaan tänne valheellisia juttuja syöksi onnettomat phokilaiset perikatoon. Sillä hän se puolestaan myöskin avusti amphissalaisen sodan puhkeamista, jonka johdosta Philippos tuli Elateiaan ja valittiin amphiktyonein johtajaksi,[105] tuon sodan, joka mullisti kaikki helleenein olot, ja Aiskhinespa yksin on kaikille aiheuttanut mitä suurinta kurjuutta. Kun minä myöskin silloin heti otin jumalat todistajiksi ja huusin kansankokouksessa: "sinä, Aiskhines, saatat sodan Attikaan, amphiktyonein sodan", niin toiset, jotka keskenään olivat sopineet häntä kannattavansa, eivät sallineet minun puhua, toiset taas ihmettelivät ja olettivat minun aiheettomasti häntä syyttävän mieskohtaisesta vihasta. Kuulkaa nyt, Ateenan miehet, koska silloin minua estitte, mitä luonnetta nuo tapahtumat olivat, mitä varten niitä yhdessä puuhattiin ja miten ne suoritettiin. Samalla tulette myöskin huomaamaan, kuinka hyvin olot oli järjestetty, ja tulette suuresti perehtymään yhteisten asiain menoon sekä näkemään, kuinka taitava Philippos oli.

Philippoksen mielestä sodalla ei ollut mitään päämäärää eikä loppua, jos hän theebalaisia ja thessalialaisia ei saisi kaupunkimme vihollisiksi. Mutta vaikka meidän sotapäällikkömme surkeasti ja huonosti kävivätkin sotaa häntä vastaan, kuitenki sota- ja vapaajoukkomme hänelle tuottivat sanomattoman paljon kärsimyksiä. Maan tuotteista näet ei mitään voitu viedä ulos eikä mitään tarpeita ulkoa tuoda. Silloin hän ei vielä ollut merellä meitä voimakkaampi eikä hän voinut tulla Attikaan, kun thessalialaiset eivät yhtyneet häneen eivätkä theebalaiset sallineet hänen marssia maansa läpi. Tosin hänen onnistui taistelussa voittaa kaikki meidän häntä vastaan lähettämämme päälliköt, yhdentekevää keitä he olivat -- siitä ei sen enempää -- mutta sotanäyttämön luontoon ja meille molemmille tarjona oleviin apuneuvoihin nähden hän oli alakynnessä. Jos hän pelkästään oman vihansa tähden thessalialaisia tai theebalaisia olisi kehoittanut marssimaan meitä vastaan, hän hyvin ymmärsi, ettei kukaan silloin siitä olisi välittänyt; mutta jos hän näyttäisi puoltavan heidän yhteisiä etujaan ja valittaisiin päälliköksi, hän toivoi helposti toisia pettävänsä, toisia taivuttavansa. Entä edelleen? Hän koetti -- katsokaa, kuinka taitavasti -- kaikin tavoin vetää amphiktyonit sotaan ja saada aikaan ikävää häiriötä heidän kokouksessaan. Sillä hän oletti näiden heti noissa selkkauksissa tarvitsevan hänen apuansa. Jos taas joku hänen omista lähettämistään hieromneemooneista[106] tai hänen liittolaisistaan sekasortoa aiheuttaisi, hän arveli sen herättävän epäluuloa, ja theebalaiset sekä thessalialaiset ynnä kaikki muut olisivat varuillaan, mutta jos joku ateenalainen tai joku teistä hänen vastustajistaan sen tekisi, hän itse helposti pysyisi salassa. Niin tapahtuikin. Miten hän nyt toimi? Hän lahjoo tämän miehen. Kun tätä luuloni mukaan ei kukaan edeltäpäin tietänyt eikä aavistanut, kuten tuollaista teillä tavallisesti tapahtuu, hän ehdotettiin pylagorokseksi,[107] ja kun kolme tai neljä häntä oli äänestänyt, hän julistettiin valituksi.[108] Saatuaan kaupungilta tällaisen luottamustoimen hän saapui amphiktyonein luo ja laiminlyötyään ja syrjäytettyään kaikki muut asiat hän koetti toteuttaa ainoastaan sitä, jota varten hän oli ostettu. Hän sepitteli ja esitti sulosointuisia puheitaan ja vanhoja juttuja siitä, mistä Kirran alueen pyhittäminen oli johtunut, sekä sai helposti nuo oppimattomat ja lyhytnäköiset ihmiset, hieromneemoonit, päättämään, että se seutu olisi tarkastettava, jota amphissalaiset omanaan väittivät viljelevänsä, mutta jota tuo taas sanoi pyhäksi alueeksi, eivätkä lokrilaiset esittäneet rangaistusehdotusta[109] meitä vastaan eivätkä muutakaan, mitä hän totuudesta poiketen teille sepittelee. Tämän tulette seuraavasta huomaamaan. Lokrilaisten ei suinkaan ollut sallittu, meitä oikeuteen haastamatta, toteuttaa kaupunkiamme koskevaa rangaistusehdotustansa. Kuka meidät sitte on haastanut? Minkä viranomaisen luona? Mainitse, kuka sen tietää, osoita se! Mutta sitäpä sinä et voi, vaan kaikki on turhanpäiväisiä verukkeitasi[110] Kun amphiktyonit siis tarkastelivat maata tuon miehen opastuksen mukaan, lokrilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja olivat vähällä heittokeihäillään kaikki surmata, muutamia hieromneemooneista he vangitsivatkin. Kun täten syytös ja sota amphissalaisia vastaan kerran oli saatu aikaan, Kottyphos[111] ensiksi johti amphiktyonein sotajoukkoa, mutta kun toiset eivät ensinkään saapuneet, toiset saapuivat taas mitään toimittamatta, niin seuraavassa amphiktyonein kokouksessa muutamat sitä varten hankitut, jo ennestään kelvottomat ihmiset Thessaliasta ja muista valtioista saivat Philippoksen päällikönvaalin hyväksytyksi. Myöskin he olivat keksineet kauniita verukkeita. Sillä he sanoivat, että heidän joko itse piti verottaa itseään, varustaa palkkasotureita ja rangaista niitä, jotka eivät tuolla tapaa menetelleet, taikka valita hänet. Mitäpä pitkistä puheista? Hän valittiin näin päälliköksi. Koottuaan sitten heti tämän jälkeen sotavoimansa ja marssittuaan Kirran alueelle, hän kirralaisille ja lokrilaisille pian sanoi jäähyväiset ja miehitti Elateian. Jos theebalaiset tämän nähtyänsä eivät heti olisi muuttaneet mieltänsä ja tulleet meidän puolellemme, koko tuo puuha olisi tulvavirtana vyörynyt kaupunkimme päälle. Niinpä ainakin sillä hetkellä he pidättivät hänet, ja siitä teidän, oi Ateenan miehet, tulee ensi sijassa kiittää jonkun teitä kohtaan hyvänsuopean jumalan armollista suojelusta, toiseksi myöskin minua, mikäli tapahtumat riippuvat yhden miehen voimista. Anna minulle nuo päätökset ja silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin mikin suoritettiin, jotta tietäisitte, kuinka suuria hankkeita tuo hylkiö päässään hautoi saaden aikaan häiriötä, kärsimättä itse kuitenkaan rangaistusta. Lue minulle päätökset.

_Amphiktyonein päätökset_. (Pappi Kleinagoroksen ollessa esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut päättivät kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset astuvat pyhälle maalle, kylvävät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, niin tulee pylagorosten ja valtuutettujen tarkastaa se, erottaa pylväillä sen rajat sekä kieltää amphissalaisia vastedes menemästä sille alueelle.)[112]

_Toinen päätös_. (Pappi Kleinagoroksen ollessa esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut sekä amphiktyonein yhteiskunta päättivät kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset jaettuaan keskenään pyhän alueen viljelevät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, ja koska he, kun heidät oli estetty sitä tekemästä, aseellisina saapuivat paikalle sekä väkivallalla estivät helleenit yhteisesti neuvottelemasta vieläpä haavoittivatkin muutamia, niin tulee arkadialaisen Kottyphoksen lähettiläänä mennä makedonialaisen Philippoksen luo ja pyytää, että hän tulisi Apollonille ja amphiktyoneille avuksi eikä sallisi jumalattomien amphissalaisten loukata jumalaa. Tämän johdosta amphiktyonein neuvottelukokoukseen osaaottaneet helleenit valitsevat hänet täysivaltaiseksi päällikökseen.)[113]

Lue myöskin silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin tämä tapahtui. Se oli näet juuri siihen aikaan, jolloin tuo toimi pylagoroksena. Lue.

_Aikamääritelmä_. (Mnesitheideen ollessa arkonttina, anthesterion-kuun[114] 16:na p:nä.)[115]

Annapa kirje, jonka Philippos lähetti Peloponneesoksessa oleville liittolaisille, kun theebalaiset eivät totelleet häntä, jotta selvästi siitäkin näkisitte, että hän salasi hankkeittensa todellisen tarkoituksen, hyökkäyksensä Hellasta, theebalaisia ja teitä vastaan, vaikka olikin harrastavinaan yhteistä parasta ja toimivinaan ampbiktyonein päätösten mukaan. Se, joka hänelle tarjosi tällaisia tilaisuuksia ja tekosyitä, oli tuo. Lue.

_Kirje_. (Philippos, makedonialaisten kuningas, tervehtii aseliitossa olevain peloponneesolaisten demiurgeja[116] ja valtuutettuja sekä kaikkia muita liittolaisia. Koska ne lokrilaiset, n.s. otsolit, jotka asuvat Amphissassa, loukkaavat delphoilaisen Apollonin pyhättöä ja ase kädessä samoillen hävittävät pyhää maa-aluetta, niin tahdon teidän kanssanne avustaa jumalaa ja torjua pois ne, jotka rikkovat ihmisiä velvoittavia jumalallisia säädöksiä. Sen tähden kokoontukaa aseellisina Phokikseen, mukana ruokavaroja neljäksitoista päiväksi, meidän ajanlaskumme mukaan loos-kuun[117] kuluessa, ateenalaisten ajanlaskun mukaan boedromion-kuun[118] kuluessa, korinttolaisten panemos-kuun.[119] Ne, jotka eivät koko sotavoimallaan tule saapuville, pidämme keskinäisten liittosopimustemme perustuksella rangaistukseen syyllisinä. Jääkää hyvästi!)[120]

Te näette, miten hän salasi omat vaikuttimensa ja pakeni amphiktyoneja koskevain verukkeiden suojaan. Kuka häntä nyt avusti näissä hänen hankkeissaan? Kuka hänelle tarjosi tilaisuutta tuollaisiin perusteluihin? Kuka on eniten syypää kaikkiin onnettomuuksiin? Kaiketi tämä? Älkää kuitenkaan väittäkö, oi Ateenan miehet, kylämatkoillanne, että Hellas tällaista on kärsinyt yhden ihmisen tähden. Ei yhden, vaan useiden kelvottomain tähden, joita on joka paikassa, maa ja jumalat paratkoon! Näistä on eräs tämä tässä, (159 §) jota minä puolestani, jos totuuden suoraan saa lausua, empimättä pitäisin yhteisenä ruttona, mikä tämän jälkeen kaiken häviön on aiheuttanut, koskipa se sitten ihmisiä tai maita ja kaupunkeja. Se, joka kylvön on tehnyt, on syypää siitä kehittyneeseen pahaan. Minä ihmettelen, miten te, nähtyänne hänet, ette heti inholla käännä pois katseitanne. Mutta paljon on vielä teissä, kuten näyttää, pimeyttä peittämässä totuutta.