Part 5
(84 §) _Päätös_. (Khairondoksen, Hegemoninp., ollessa arkonttina, gamelion-kuun[53] 24 p:nä, jolloin Leontis-phylee johti valtionhallitusta, Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos esitti seuraavaa: Koska Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., Ateenan kansalle ja useille liittolaisille jo ennen on osoittanut paljon ja suuria hyviätöitä ja myöskin tätä nykyä heitä auttanut ehdottamillaan päätöksillä sekä vapauttanut muutamia Euboian kaupunkeja ja lakkaamatta on osoittanut hyväntahtoisuuttaan Ateenan kansalle sekä puhuu ja toimii kaikin voimin niin hyvin itse ateenalaisten kuin muiden helleenein hyväksi, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt jakaa erityisen kunnianosoituksen Paiania-kuntaan kuuluvalle Demostheneelle, Demostheneenp.:lle, seppelöidä hänet kultaisella kunniaseppeleellä ja sen julki kuuluttaa teatterissa, uutta murhenäytelmää esitettäessä, ja seppelöimisen kuuluttaminen on annettu toimeksi hallintoa pitävälle phyleelle sekä kilpatuomarille. Esitti Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos.)[54]
Onko teissä ketään, joka tietäisi valtion kärsineen häpeää tuon päätöksen johdosta tai joutuneen ivan esineeksi, minkä tuo nyt välttämättä sanoo tapahtuvan, jos minut seppelöidään? Jokainen toimenpide, kun se vielä tuoreeltaan on kaikkein nähtävissä, saa ansaitun palkkionsa: yleisen tunnustuksen, jos se on oivallinen, rangaistuksen taas päinvastaisessa tapauksessa. Kaikki tietävät, että minä silloin sain osakseni kiitosta, en moitetta enkä rangaistusta.
Siis aina noihin aikoihin saakka minun vaikutukseni valtion hyväksi joka suhteessa on ollut mitä parhain, kuten yksimielisesti myönnettiin, koska suullisesti ja kirjallisesti ajamani asia neuvotteluissanne voitti sekä ehdotukseni toteutuivat, ja koska näistä edelleen valtiolle, minulle ja teille kaikille aiheutui kunniaseppeleitä, jumalille taas uhrimenoja ja juhlakulkueita teidän puoleltanne, tunnustukseksi nauttimistanne hyvistä töistä.
Kun te siis Philippoksen Euboiasta karkoititte laivoillanne, minä -- vaikkapa joku tästä pakahtuisikin -- valtiotaidolla ja päätöksilläni, etsi hän toisen keinon hätyyttääkseen kaupunkiamme. Nähdessään, että me kaikista kansoista enimmän olimme riippuvaiset viljavarain tuonnista, hän tahtoi päästä vallitsemaan viljankuljetusta. Niinpä purjehdittuaan Thraakiaan hän vaati ensin byzantionilaisia, jotka olivat hänen liittolaisiaan, yhtymään sotaan teitä vastaan, mutta kun he eivät siihen suostuneet, vaan kielsivät, kuten totta olikin, sellaisilla ehdoilla ryhtyneensä aseliittoon, hän alkoi piirittää kaupunkia luotuaan suojavarustuksia ja sijoitettuaan sotakoneitaan sitä vastaan. Mitä teidän näissä oloissa olisi pitänyt tehdä, jätän kysymättä (sillä se on kaikille selvä). Mutta kuka silloin auttoi byzantionilaisia ja pelasti heidät? Kuka esti Hellespontoksen menettämistä noina aikoina? Te, Ateenan miehet. Kun mainitsen teidät, tarkoitan valtiota. Kuka puhui, kirjoitti ja toimi valtion hyväksi sekä perin säästämättä itseään antautui ajamaan näitä asioita? Se olin minä. Kuinka suurta hyötyä tästä taas oli kaikille, sitä minun suullisesti ei enää tarvitse selvittää, vaan tosioloisesti olette sen saaneet kokea. Sillä silloin puhjennut sota, puhumatta siitä kunniasta ja maineesta, minkä se tuotti, salli teidän elää elintarpeisiin nähden paljoa rikkaammissa ja helppohintaisemmissa oloissa kuin rauhan vallitessa, jota nuo kunnon miehet vastoin isänmaan etuja säilyttivät tulevaisten toiveittensa tähden. Pettäkööt nämä heidät ja saakoot he osansa siitä, mitä te, jotka parasta toivoitte, jumalilta rukoilitte, mutta älkööt puolestaan saattako teitä siihen tilanteeseen, mikä heidän tarkoituksensa oli. Lue noille sekä byzantionilaisten että perinthiläisten[55] päätökset kunniaseppeleistä, joilla he näiden tapahtumain johdosta kaupunkimme kaunistivat.
_Byzantionilaisten päätös_. (Hieromneemooni[56] Bosporikhoksen ollessa esimiehenä Damagetos, saatuaan neuvostolta puhevuoron, lausui kansankokouksessa seuraavaa: Kun Ateenan kansa kuluneina aikoina aina on ollut hyväntahtoinen ja tehnyt suuria palveluksia byzantionilaisille ja heidän liittolaisilleen sekä heimolaisilleen perinthilaisille, ja myöskin nykyisenä aikana, kun makedonialainen Philippos sodalla ahdisti maata ja kaupunkia, karkoittaakseen byzantionilaiset ja perinthiläiset heidän asuinpaikoiltaan sekä polttaakseen ja hävittääkseen sen, on tullut heidän avukseen 120 laivalla, mukanaan viljavaroja, sota-aseita ja raskasaseista sotaväkeä, ja siten pelastanut heidät suurista vaaroista sekä entiselleen palauttanut isänmaan valtiosäännön ja lait sekä haudat, byzantionilaisten ja perinthiläisten kansalaiset ovat päättäneet myöntää ateenalaisille naima- ja kansalaisoikeuden, maanomistus- ja asumaoikeuden, kunniasijan julkisissa kilpailuissa, pääsyn neuvostoon ja kansankokoukseen, toimitettuaan sitä ennen uhrimenot, sekä niille, jotka tahtovat kaupungissa asua, täyden vapauden valtion rasituksista. Sitä paitsi on päätetty pystyttää Bosporoksen rannalle kolme 16 jalan korkuista patsasta, mitkä esittävät byzantionilaisten ja perinthiläisten kansan seppelöivän Ateenan kansaa; edelleen, että lähetettäisiin juhlalähetystöjä Hellaan juhlakokouksiin, isthmialaisiin, nemealaisiin, olympialaisiin ja pythialaisiin, sekä julki kuuluttaa miten me seppelöimme Ateenan kansan, jotta kaikki helleenit saisivat tietää ateenalaisten mielenjalouden sekä byzantionilaisten ja perinthiläisten kiitollisuuden.)[57]
Lue myöskin Kherroneesoksen asukkaiden päätökset seppelöimisestä.
_Kherroneesolaisten päätös_. (Ne kherroneesolaiset, joiden kotipaikkana on Sestos, Eleus, Madytos, Alopekonnesos,[58] seppelöivät Ateenan neuvoston ja kansan kultaisella seppeleellä, joka on 60 talentin arvoinen, sekä perustavat templin kiitollisuuden jumalattarelle ja Ateenan kansalle, joka kherroneesolaisille on tehnyt kaikkein suurimpia hyviä töitä, vapauttamalla heidät Philippoksen vallasta ja antamalla heille takaisin isänmaansa, lakinsa, vapautensa, pyhättönsä. Myöskin tämän jälkeen he lakkaamatta ovat kiitollisia ja tekevät hyvää voimiensa mukaan. Tämä päätettiin yhteisessä neuvostossa.)[59]
Niinpä minun huolenpitoni ja valtiotaitoni avulla ei ainoastaan Kherroneesos ja Byzantion pelastunut, Hellespontos estetty joutumasta Philippoksen valtaan, ja kaupunkimme tämän johdosta niittänyt kunniaa, vaan myöskin kaikille ihmisille tuli selväksi valtiomme jalomielisyys sekä Philippoksen kelvottomuus. Sillä kaikki näkivät, että hän piiritti byzantionilaisia, vaikka oli heidän asetoverinsa. Mikäpä voi olla tätä häpeällisempää ja törkeämpää? Te taas, joilla nähtävästi olisi ollut paljon ja oikeutettua aihetta moittia heitä, siihen nähden miten he entisinä aikoina olivat teitä kohtaan ymmärtämättömästi menetelleet, ette ainoastaan olleet muistelematta entisiä pahoja tekoja ettekä hylänneet vääryyttä kärsiviä, vaan esiinnyitte pelastajinakin, josta kunniaa ja hyväntahtoisuutta saitte kaikilta. Myöskin kaikki tietävät, että te olette seppelöineet useita valtiomiehiä. Mutta tuskinpa kukaan voisi mainita toista valtiomiestä ja puhujaa, paitsi minua, jonka toimesta valtio on seppelöity.
(95 §) Puhuakseni edelleen myöskin siitä, miten Aiskhines on soimannut euboialaisia ja byzantionilaisia, palauttaessaan teidän muistoonne, mitä ikävää he mahdollisesti olivat teille aiheuttaneet, tahdon huomauttaa, että tuo oli väärää ilmiantoa ei ainoastaan sen tähden, että se oli valetta, sillä siitähän itse varmaan olette vakuutettuja, vaan myöskin sen tähden, että siinäkin tapauksessa, jos tuo olisi ollut tottakin, ainoastaan minun valtiollinen toimintani olisi ollut hyödyllinen.
Vielä tahdon mainita jonkun esimerkin teidän oivallisista töistänne valtion hyväksi ja teen sen aivan lyhyesti. Sillä niin hyvin yksityisen henkilön kuin valtion tulee kauttaaltaan koettaa suunnitella tehtävänsä aina parhaimpien tarjona olevien esikuvien mukaan. Niinpä te, Ateenan miehet, silloin kun lakedaimonilaiset maalla ja merellä vallitsivat ja pitivät hallussaan käskynhaltijoineen ja varusväkineen Attikan ympäristöä, Euboiaa, Tanagraa, koko Boiotiaa, Megaraa, Aiginaa, Keosta sekä muita saaria, marssitte Haliartokseen, vaikka kaupungilla ei ollut laivoja eikä muureja, ja palasitte muutamia päiviä myöhemmin takaisin Korinthokseen,[60] vaikka silloisilla ateenalaisilla olisi ollut paljon aihetta muistella, miten korinthilaiset ja theebalaiset Dekeleian sodassa heitä loukkasivat.[61] Mutta tätäpä he eivät tehneet, eivät suinkaan. Molemmissa tapauksissa he silloin eivät kuitenkaan toimineet hyvien tekojen vaikutuksesta eivätkä toiselta puolen olleet huomaamatta vaaroja. Tämänpä tähden he eivät hylänneet niitä, jotka pakenivat heidän turviinsa, vaan kunnian ja maineen vuoksi tahtoivat antautua vaaroihin, neuvotellen keskenään oikein ja jalomielisesti. Sillä kuolema on jokaisen ihmisen elämän loppu, koettakoonpa hän sitte miten tahansa kammioonsa sulkeutua ja itseään suojella. Kunnon miesten tulee aina tavoitella kaikkea kaunista ja, hyvä toivo kilpenään, ylevästi kärsiä, mitä jumala suoneekin. Näin tekivät teidän esi-isänne, näin vanhemmat teistä, vaikka lakedaimonilaiset eivät olleetkaan heidän ystäviään eivätkä hyväntekijöitään, vaan olivat paljon ja suuresti heidän kaupungilleen vääryyttä tehneet. Siitä huolimatta ateenalaiset tahtoivat estää theebalaisia, pelkäämättä heidän silloista mahtavuuttaan ja mainettaan, kun nämä Leuktran[62] voittonsa jälkeen yrittivät surmata heidät. Ateenalaiset eivät tahtoneet harkita, mitä ne ihmiset olivat tehneet, joiden puolesta he antautuivat vaaraan. Juuri tällä te kaikille helleeneille osoititte, että te siirrätte toiseen tilaisuuteen vaikka mistä rikoksesta tahansa teille tulevan hyvityksen, ja että jos taas joku vaara uhkaa muiden menestystä ja vapautta, te ette muistele näiden pahoja töitä ettekä kaunaa mielessänne kanna. Eikä tämä ole ainoa tilaisuus, jolloin näin olette käyttäytyneet. Kun theebalaiset uudestaan tahtoivat anastaa Euboian, te, muistelematta mitä vääryyttä Themison ja Theodoros teille olivat tehneet Oropokseen nähden, ette sitä sallineet, vaan autoitte näitäkin,[63] silloin ensi kerran kolmen hierarkin tehdessä kaupungille palvelustaan vapaaehtoisesti, joiden joukossa minäkin olin.[64] Mutta näistä asioista puhun myöhemmin. Tosin käyttäydyitte oivallisesti pelastaessanne saaren, mutta paljoa oivallisempaa oli, että te luovutitte noille, jotka olivat teitä vastaan rikkoneet, rehellisesti kaikki takaisin, vaikka olitte päässeet vallitsemaan sekä heitä itseänsä että heidän kaupunkiansa, ensinkään välittämättä kärsimistänne vääryyksistä, milloin vain teidän apuanne luottamuksella oli pyydetty. Lukemattomat toiset tapaukset, jotka voisin luetella, jätän mainitsematta, meritaistelut ja muut sekä entiset että teidän omat sotaretkenne, mitkä kaikki helleenein vapauden ja pelastuksen tähden valtio on suorittanut.
(101 §) Kun olen nähnyt kaupungin näin monessa ja tärkeässä tapauksessa tahtovan taistella toisten kansain etujen puolesta, mitäpä olisikaan minun pitänyt kehoittaa tai neuvoa silloin tekemään, kun neuvottelu tavallaan koski kansalaisia itseään? Tietysti minun, jumalan nimessä, olisi pitänyt muistella niiden pahoja tekoja, jotka tahtoivat pelastua, ja etsiä tekosyitä, joiden perustuksella me jättäisimme heidät kaikki tuhottaviksi. Olisihan jokainen voinut täydellä syyllä surmata minut, jos olisin yrittänyt puheellani edes vähänkään tahraamaan kaupungin silloin nauttimaa hyvää mainetta. Sillä te ette olisi semmoiseen tekoon ryhtyneet, sen tiedän tarkoin. Jos näet olisitte tahtoneet, mikäpä olisi ollut esteenä? Olihan teillä vapaat kädet? Olisivathan nämä olleet valmiit teitä neuvomaan siihen?
(102 §) Tahdonpa palata uudestaan siihen, mitä minä heti tämän jälkeen valtiollisella alalla toimin. Samalla tarkatkaa tässä jälleen, mikä valtiolle oli edullisinta. Kun näet huomasin, oi Ateenan miehet, että meidän meriasiamme olivat joutuneet hunningolle, ja rikkaat olivat melkein jättäneet suorittamatta pienetkin maksunsa, jotavastoin keskisäätyyn kuuluvat ja köyhät kansalaiset taas olivat menettäneet senkin mitä omistivat, ja vielä lisäksi valtio tämän johdosta oli ollut hyväkseen käyttämättä edullisia tilaisuuksia, esitin lakiehdotuksen, jonka mukaan pakotin edelliset noudattamaan oikeutta, jälkimmäiset taas vapautin kärsimästä vääryyttä, sekä sain aikaan, että valtio oikealla ajalla oli varustautunut, mikä oli tärkeintä. Tämän johdosta syytettynä minä esiinnyin oikeudessa teidän edessänne ja vapautettiin kanteesta, eikä syyttäjä saanut vaadittua äänimäärää.[65] Kuinkahan paljon arvelette summoriain esimiesten[66] taikka toisen ja kolmannen varallisuusluokan minulle halunneen maksaa, jotta en ensinkään olisi tätä lakiehdotusta tehnyt, taikka että ainakin syytevalaa vannottaessa[67] olisin sallinut sen raueta? Niin paljon, että minua hävettää siitä teille, oi Ateenan miehet, puhua. Tämän he täydellä syyllä tekivätkin. Sillä entisten lakien mukaan he suorittivat maksunsa aina osuuskunnittain, johon kuului 16 henkeä ja silloin heillä itsellään oli pieniä taikka ei minkäänlaisia kustannuksia, mutta köyhiä kansalaisia sitävastoin he nylkivät. Minun lakiesitykseni mukaan taas jokaisen tuli suorittaa maksunsa omaisuutensa mukaan, ja niinpä silloin esiintyi kahden laivan trierarkkina se, joka tätä ennen 16:nnella osalla oli ottanut osaa yhden kustannukseen. Eivätkä he enää nimittäneet itseänsä trierarkeiksi, vaan veroamaksaviksi. Jotta tämä olisi rauennut siksensä, eikä heidän olisi tarvinnut täyttää velvollisuuttaan, olisivat he olleet valmiit antamaan mitä tahansa. Luepa ensin minulle tuo päätös, jonka tähden jouduin syytteenalaiseksi, sitte luettelot, toinen edellisen lain, toinen minun ehdottamani lain mukaan. Lue!
_Päätös_. (Polykleoksen ollessa arkonttina, boedromion-kuun[68] 16:na p:nä Hippothontis-phyleen pitäessä valtion hallintoa, Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti uuden trierarkkeja koskevan lakiehdotuksen entisen lain asemesta, joka määräsi trierarkkein suoritettavat verot. Neuvosto ja kansa hyväksyivät sen noudatettavaksi. Phylen-kuntaan kuuluva Patrokles nosti kanteen Demosthenesta vastaan lainvastaisesta menettelystä, ja kun hän ei saavuttanut laillista äänimäärää, hän maksoi 500[69] drakmaa.)[70]
Lue myöskin tuo kaunis luettelo!
_Luettelo_. (Trierarkeiksi määrätään joka 16:s henkilö veroamaksavista yhdyskunnista, 25:stä 40:een ikävuoteen saakka, varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa, kukin suorittaen yhtä suuren osan menoista.)[71]
Otapa esille, verrataksesi tähän, minun lakini mukainen luettelo!
_Luettelo_. (Trierarkeiksi valitaan jokainen, jonka omaisuus on arvioitu 10:ksi talentiksi,[72] varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa. Jos omaisuus on arvioitu suuremmaksi, olkoon suoritus suhteellinen korkeintaan kolmea laivaa ja yhtä varalaivaa varten. Saman laskuperusteen mukaan muodostakoot 10 talentin veroyhdyskuntia ne, joiden omaisuus ei nouse tähän määrään.)[73]
Arveletteko todellakin minun vähän auttaneen köyhiä, tai rikkaiden päässeen pienellä maksulla, tarvitsematta täyttää velvollisuuttaan? Enkä ole ylpeä ainoastaan sen tähden, etten sallinut tämän asian raueta sikseen, ja että syytettynä pääsin vapaaksi, vaan siitäkin, että esitin hyödyllisen lain, joka myöskin käytännössä on koetuksen kestänyt. Koko sodan aikana, jolloin minun lakini mukaan laivaretkiä pantiin toimeen, ei yksikään trierarkki rukoillut suojelustanne kärsimänsä vääryyden tähden, ei yksikään etsinyt turvapaikkaa Munikhiassa,[74] eivät ketään laivavarustuksen esimiehet[75] vanginneet, ei yhtään merellä anastettua kolmisoutulaivaa mennyt valtiolta hukkaan, eikä jäänyt tänne yhtään, joka ei olisi voinut lähteä purjehtimaan. Mutta entisten lakien voimassa ollessa kaikkea tätä tapahtui. Syynä siihen oli se, että köyhien piti suorittaa yleisiä maksuja. Tämä taas usein heille oli mahdotonta. Minä sen sijaan laivavarustuksen siirsin köyhiltä varallisille. Kaikki silloin tapahtui, kuten pitikin. Myöskin juuri siitä ansaitsen kiitosta, että koko suunnittelemani valtiollinen toiminta valtiolle on tuottanut kunniaa, mainetta ja mahtavuutta. Vihamielistä, katkeraa ja pahansuopaa toimintani ei koskaan ole ollut eikä liioin kelvotonta eikä valtiolle arvotonta.
(109 §) Sekä kaupunkia erittäin että kreikkalaisia yleensä koskevassa politiikassani olen noudattanut samaa periaatetta, kuten seuraavasta ilmenee. Sillä sisäisissä asioissa en ole pitänyt rikkaiden suosiota tärkeämpänä yleisen kansan oikeuksia enkä taas Kreikan ulkoasioissa mieltynyt enemmän Philippoksen lahjoihin ja ystävyyteen kuin siihen, mikä yhteisesti kaikille helleeneille oli edullista.
(110 §) Mutta arvelenpa, että minun vielä on puhuminen julkisesta tiedonannosta sekä tilivelvollisuudesta. Sillä edellisestä esityksestä luulen käyneen selville, että olen parasta koettanut saada aikaan ja että olen ollut teille hyväntahtoinen sekä valmis hyvää tekemään. Kuitenkin vielä jätän mainitsematta pääkohdat valtiollisesta toiminnastani ja vaikutuksestani, koska oletan, että minun ensin järjestään tulee puolustautua itse lainvastaisuuden syytteestä, ja kun edelleen olen vakuutettu siitä että jokainen teistä muutenkin on tietoinen valtiollisista toimistani, vaikka niistä en mitään puhuisikaan.
(111 §) Niitä puheita, joita tämä piti, aivan sekoittaen kaikki, mikä koski oheenliitettyjä lakimääräyksiä, en totta tosiaan luule teidän ymmärtävän, yhtä vähän kuin minäkään useita niistä voin käsittää. Lyhyesti ja suoraan tulen selvittämään oikeusperusteet. Kaukana siitä, että väittäisin olevani vapaa tilivelvollisuudesta, jota tuo äsken panetellen koetti minua vastaan todistaa, myönnän päinvastoin koko elämäni ajan olevani vastuunalainen siitä, mitä olen teidän hyväksenne joko yrittänyt tahi valtiomiehenä toimittanut. Mutta siitä, mitä omista varoistani vapaaehtoisesti olen kansalle antanut, en päivääkään myönnä olevani tilivelvollinen (kuuletko, Aiskhines?), samoin kuin ei kukaan muukaan siinä asemassa olisi, kuulukoonpa sitten vaikka arkonttein 9-miehiseen virkakuntaan.[76] Onko olemassa lakia, joka olisi niin vääryyttä puoltava ja epäinhimillinen, että, puhumattakaan kaiken kiitoksen riistämisestä siltä, joka omilla varoillaan on tehnyt ihmisystävällisen ja anteliaan teon, se tämän jättäisi ilmiantajain huostaan ja määräisi näiden tarkastamaan tiliä siitä, mitä hän on antanut? Ei sellaista lakia ole ainoatakaan. Mutta jos tuo väittää olevan, osoittakoon sen, minä puolestani tyydyn kohtalooni ja vaikenen. Sepä kuitenkaan ei ole mahdollista, Ateenan miehet, vaan väärin hän ilmiantoi minun jaelleen rahoja näytelmärahaston esimiehenä, väittäessään: "hän on ylistänyt tuota tilivelvollista". Eipä ensinkään siitä, mistä olin tilivelvollinen, vaan siitä, mitä lahjoitin, sinä väärä ilmiantaja! "Mutta johdithan myöskin muurien rakentamista." Siitäpä juuri minua oikein kiitettiinkin, että tein kustannuksia, laskua esittämättä. Sillä laskuhan vaatii tiliä ja tarkastusta, lahja taas syystä ansaitsee kiitosta ja ylistystä. Sen tähden tämä on tehnytkin esityksensä minuun nähden. Helposti voin monella esimerkillä todistaa, että tätä eivät ainoastaan lait näin ole säätäneet, vaan onpa se ollut myöskin teidän perinnäistapanne. Ensinnäkin te usein kunniaseppeleellä palkitsitte strategi Nausiklesta[77] siitä, mitä hän omista varoistaan oli uhrannut. Toiseksi Diotimos[78] seppelöitiin, kun hän oli kilpiä lahjoittanut, niinikään edelleen Kharidemos.[79] Viimeksi on kunnioitettu avustuksistaan tätä Neoptelemosta,[80] joka on saapuvilla, ollessaan useiden yleisten töiden johtajana. Kummallista olisikin, jos jonkun hallintovirkamiehen ei sallittaisi valtiolle omia varojaan lahjoittaa tuon virkansa tähden, taikka että hän lahjoistaan, saamatta osakseen mitään kiitollisuutta, olisi tilivelvollinen. Jotta minä tässä puhun totta, ota ja lue minulle näitä asioita koskevat päätökset.
_Päätöksiä_. Phlya-kuntaan kuuluvan Demonikoksen ollessa arkonttina Boedromion-kuun[81] 26:na päivänä Phrearroi-kuntaan kuuluva Kallias esitti neuvoston ja kansan suostumuksella, että neuvosto ja kansa päättäisi seppelöidä Nausikleen, raskasaseisten päällikön, koska hän, silloin kun ateenalaisten 2000 miestä käsittävä raskasaseisten joukko oli Imbros-saarella avustamassa siellä asuvia ateenalaisia, omista varoistaan suoritti palkan raskasaseisille eikä perinyt sitä kansalta takaisin, syystä että Philon, joka oli valittu taloudenhoitajaksi, myrskyn vuoksi ei voinut purjehtia ja maksaa heille. Seppelöiminen oli myöskin julki kuulutettava Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä.
(116 §) _Toinen päätös_. Phrearroi-kuntaan kuuluva Kallias esitti prytanein ehdotuksesta neuvoston suostumuksella seuraavaa. Koska raskasaseisten päällikkö Kharidemos, joka oli lähetetty Salamikseen, sekä ratsujoukon päällikkö Diotimos omalla kustannuksellaan varustivat nuoret miehet 800:lla kilvellä, kun viholliset olivat aseista riisuneet joukon sotamiehiä joen rannalla tapahtuneessa taistelussa, niin neuvosto ja kansa on päättänyt seppelöidä Kharidemoksen ja Diotimoksen kultaisella seppeleellä sekä tämän julki kuuluttaa suurissa panateenalaisissa juhlissa[82] kilpakisojen aikana ja Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä. Kuuluttamisesta tulee tuomarein, prytanein sekä kilpatuomarein huolehtia.[83]
Näistä jokainen, Aiskhines, oli tilivelvollinen hoitamastaan hallintovirasta eikä siitä, mistä heitä seppelöitiin. Samoin oli minunkin laitani. Sillä epäilemättä minullakin tässä suhteessa on samat oikeudet kuin muilla samanlaisissa asioissa. Kun minä lahjoitin, kiitetään minua siitä, enkä lahjoistani ole tilivelvollinen. Kun minä virkaa hoidin, tein myöskin siitä tiliä enkä lahjoistani. Mutta, jumalan tähden, minä olen virkani väärin hoitanut! Miksi et silloin heti syyttänyt, vaikka olit läsnä, kun logistat[84] minut saattoivat oikeusviranomaisten luo?
Jotta te siis näkisitte, tämän itsensä minun hyväkseni todistavan, että seppelöimiseni on ehdotettu sen johdosta, mistä en ole tilivelvollinen, ota ja lue ääneen koko minua koskeva päätös. Sillä niistä kohdista, mihin hän neuvoston ennakkopäätökseen nähden[85] ei kajonnut, ilmenee muussakin suhteessa hänen väärän ilmiannon tapainen syytöksensä.
_Päätös_. (Euthykleen ollessa arkonttina, pyanepsion-kuun[86] 21:nä p:nä, Oineis-phyleen hallintokautena, anaphlystios-kuntaan kuuluva Kesiphon, Leostheneenp., esitti seuraavaa. Koska Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., tultuaan muurien rakennuksen esimieheksi, myöskin omista varoistaan on kustantanut töitä varten kolme talenttia ja lahjoittanut ne kansalle sekä myöskin teatterirahaston hoitajana on lahjoittanut kaikkien phylain teatterirahastoihin sata minaa uhrimenoja varten, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt ylistää Paiania-kuntaan kuuluvaa Demosthenesta, Demostheneenp., kuntoisuudestaan ja jalomielisyydestään, jota hän aina on osoittanut Ateenan kansaa kohtaan, sekä seppelöidä hänet kultaisella kunniaseppeleellä ja julki kuuluttaa seppelöimisen Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä. Kuuluttamisesta tulee palkintotuomarin huolehtia.)[87]
Täten sinä et ensinkään minua ole syyttänyt siitä, mitä olen lahjoittanut, vaan siitä sinä päälleni kannat, mitä neuvosto on tahtonut minulle jakaa. Siis lahjain vastaanottoa pidät laillisena, vaan kiitollisuuden osoittamista sen johdosta lainvastaisena, johon syytöksesi kohdistuu. Onko, jumalain nimessä, ketään toista ihmistä niin perin kelvotonta ja jumalia vihaava sekä niin parjaushaluista? Sellainen tämä mies on, vai mitä?