Part 4

Kun Philippos oli pettänyt teidät noiden avustaessa, jotka lähetystön jäseninä olivat myyneet itsensä ja teille valheellisesti kaikki ilmoittaneet, ja edelleen myöskin nuo onnettomat phokilaiset oli petetty ja heidän kaupunkinsa hävitetty, mitäpä sitten tapahtuikaan? Nuo ilettävät thessalialaiset ja lyhytnäköiset theebalaiset pitivät Philipposta ystävänään, hyväntekijänään sekä pelastajanaan. Hän oli heille kaikki kaikessa; eivätkä he ensinkään ottaneet kuullaksensa mitään, jos ken jotakin muuta tahtoi heille neuvoa. Te taas olitte harmissanne tapahtumien johdosta ja vastenmielisesti säilytitte kuitenkin rauhan; sillä ettehän olisi voineet toisin menetellä. Myöskään muut helleenit, jotka oli harhaan vedetty ja toiveissaan petetty, samoin kuin tekin, eivät rikkoneet rauhaa, ja näin he menettelivät, vaikka heitä vastaan tavallaan jo kauan sitten oli sotaa käyty. Kun näet Philippos kiertomatkallaan kukisti illyrilaiset ja triballilaiset vieläpä muutamia helleeneinkin valtioita ja sai haltuunsa paljon ja suuria sotavoimia, ja kun jotkut eri valtioiden kansalaisista, joista tuo on muudan, rauhan suojassa menivät hänen luokseen ja lahjottiin, silloin hän oli sotajalalla kaikkien kanssa, joita vastaan tuolla tapaa vehkeili. (45 §) Jos te sitä ette huomanneet, se on toinen asia eikä koske minua. Minäpä sen edeltäpäin sanoin ja varmasti vakuutin aina sekä teille että siellä, minne minut lähetettiin. Valtiot kärsivät siitä, että muutamat valtiollisessa toiminnassaan ja palveluksessaan ottivat vastaan lahjuksia ja olivat rahalla vieteltävissä, yksityiset taas sekä suuri yleisö osaksi eivät aavistaneet tätä, osaksi viehättyivät hetkellisesti suotuisasta asemasta ja levollisuudesta, ja kaikki potivat sellaista sairaalloista mielikuvitusta, ettei kukaan luullut onnettomuuden ainakaan häntä itseään kohtaavan, vaan että muiden ollessa vaarassa oma asema tulisi olemaan turvallinen aivan heidän oman mielensä mukaan. Niinpä tapahtui, kuten luulen, että yhteinen kansa suuren ja sopimattoman kevytmielisyytensä tähden menetti vapautensa, johtajat taas, jotka arvelivat myyvänsä kaikki, paitsi itseänsä, huomasivatkin ensimmäisinä myyneen itsensä. Sillä lahjoja vastaanottaessaan nimitettiin heitä ystäviksi ja tuttaviksi, nyt he sitä vastoin saivat kuulla olevansa imartelijoita, jumalien vihollisia sekä kaikkea muuta, mikä heihin soveltui. Ei näet kukaan, Ateenan miehet, menetä rahojaan, samalla pitäen silmällä myöskin pettäjän etuja, eikä enää muissa asioissa käytä kavaltajaa neuvonantajanaan, saavutettuaan sen, minkä vuoksi hän hänet osti, sillä eihän kukaan siinä tapauksessa olisi petturia onnellisempi. Niinpä ei ole asianlaita. Ei ensinkään. Miten sitten? Kun se, joka tavoittelee valta-asemaa, on tullut olojen valtijaaksi, hän on myöskin niiden herra, jotka häntä siihen ovat avustaneet, ja huomattuaan silloin näiden kelvottomuuden hän nyt vihaa, epäilee ja häpeällisesti kohtelee heitä. Harkitkaa seuraavaa. Sillä vaikka näiden tilanteiden aika onkin ohitse, järkevillä kuitenkin aina on tilaisuutta tarkata tosiseikkoja. Niin kauan Lasthenella[28] oli ystävän nimi, kunnes hän oli kavaltanut Olynthoksen; niin kauan Timolalla, kunnes oli syössyt theebalaiset turmioon; niinikään larissalaisilla Eudikoksella ja Simoksella,[29] kunnes olivat saattaneet Thessalian Philippoksen valtaan. Sitten on koko maa tullut täyteen karkoitettuja ja häväistyjä sekä kaikkea pahaa kärsiviä. Miten on käynyt sikyonilaisen Aristratoksen, miten megaralaisen Perilaan? Onhan heidät syrjäytetty? Tästä myöskin mitä selvimmin ilmenee, että ken suurimmassa määrässä koettaa isänmaataan suojella sekä enimmän tuollaisia ihmisiä vastustaa, hänpä, Aiskhines, saa aikaan, että teikäläisillä kavaltajilla ja palkkapalvelijoilla on tilaisuus lahjojen vastaanottamiseen, ja että te olette hyvinvoipia ja palkattuja näiden monilukuisten täällä läsnäolevien ja teidän pyrintöjänne vastustavien avulla, sillä omasta puolestanne te jo kauan sitte olisitte syösseet itsenne turmioon.[30] Vaikka minulla olisikin vielä paljon sanottavaa silloisista toimenpiteistä, arvelen kuitenkin jo puhuneeni enemmän, kuin tarpeellista olisi ollut. Siihen tuo on syypää, joka päälleni on tahrannut ikäänkuin pohjasakan omasta kelvottomuudestaan sekä vääryyksistään, joista minun välttämättä tulee puhdistautua niiden edessä, jotka ovat noiden tapahtumain jälkeen eläneet. Tämä on ehkä jo ikävystyttänyt teitä, jotka hänen lahjottavuudestaan tiesitte, ennenkuin minä siitä sanaakaan virkkoin. Hän tosin kutsuu sitä ystävyydeksi ja tuttavuudeksi, sanoopa hän vielä jossakin kohdassa puhettaan näin: "hän joka moittii minua Aleksanterin tuttavuudesta". Sinuako Aleksanterin tuttavuudesta? Mistä sen olisit hankkinut taikka miten ansainnut? En Philippoksen tuttavaksi enkä Aleksanterin ystäväksi voi sinua kutsua -- niin pois järjiltäni toki en ole, siinä tapauksessa viljanleikkaajia ja ketä muuta palkkalaista tahansa tulisi kutsua palkanmaksajain ystäviksi ja tuttaviksi. (Mutta niin ei ole asianlaita; ei ensinkään; mitenkä sitten?) Päin vastoin minä nimitän sinua, samoin kuin kaikki nämä täällä, ensin Philippoksen, sitten Aleksanterin palkkalaiseksi. Jos et sitä usko, kysy heiltä; minäpä kuitenkin mieluummin sen teen puolestasi. Onko Aiskhines mielestänne, oi Ateenan miehet, Aleksanterin palkkalainen vai tuttava? Sinä kuulet, mitä he sanovat.

Tahdonpa puolustautua myöskin itse haastetta vastaan sekä tehdä selkoa toimenpiteistäni, jotta Aiskhines, vaikkapa hän sen tietääkin, kuitenkin kuulisi, minkä tähden sanon olevani ansiokas saamaan en ainoastaan minulle jo ennakkopäätöksestä myönnettyjä kunnialahjoja, vaan vielä paljoa suurempiakin kuin ne. Ota haaste esille ja lue se.

_Haaste_. (Kairondoksen arkonttina ollessa elaphebolion-kuun 6 p;nä[31] Kotokidai-kuntaan kuuluva Aiskhines, Atrometoksenp., syytti arkontin luona Anaphlystos-kuntaan kuuluvaa Ktesiphonia Leostheneenp., lainvastaisesta menettelystä, koska hän oli tehnyt lainvastaisen esityksen, että Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., olisi kultaisella kunniaseppeleellä seppelöitävä, ja ilmoitus siitä julistettava teatterissa Dionysoksen suurissa juhlanäytelmissä, uutta murhenäytelmää esitettäessä, että kansa tahtoi kultaisella seppeleellä seppelöidä Paiania-kuntaan kuuluvan Demostheneen, Demostheneenp., hänen oikeamielisyytensä ja hyväntahtoisuutensa tähden, jota hän aina on osoittanut kaikkia helleenejä sekä Ateenan kansaa kohtaan, kuin myöskin hänen kuntonsa tähden, ja sen tähden että hän aina työssä ja puheessa on tarkoittanut kansan parasta sekä ollut altis tekemään hyvää kaikin voimin, (55 §) minkä kaiken tuo valheellisesti sekä lainvastaisesti on esittänyt, ensiksikin, koska lait eivät salli valtionarkistoon sijoittaa vääriä esityksiä koskevia asiakirjoja, eivätkä toiseksi salli seppelöidä sellaista henkilöä, joka on tilivelvollinen (Demosthenes näet on muurin rakennustyön johtaja sekä teatterirahaston hoitaja), eikä seppelöimistä saisi julistaa teatterissa Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä, vaan siitä on ilmoitettava neuvoston kokoushuoneessa, jos neuvosto määrää seppelöimisen, jos taas valtio, Pnyksin kukkulalla[32] kansankokouksessa. Rangaistus viisikymmentä talenttia. Haasteen todistajat: Ramnos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kephisophoninp., sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon, Kleoninp.)[33]

Nämä siis hänen syytöksensä ovat esitystä vastaan. Niinpä minä alun pitäen, ottaessani lähtökohdakseni juuri tämän, luulen teille tekeväni selväksi, että puolustukseni kauttaaltaan on oikea; sillä noudattamalla tällöin juuri valituskirjelmässä käytettyä järjestystä, minä puhun kaikissa kohdissa jokaisesta seikasta erikseen vuorollaan enkä jätä mitään tahallani mainitsematta. Sen seikan ratkaisu, mikä haasteeseen sisältyy, että minä näet työssä ja puheessa aina valvon kansan parasta ja olen altis kykyni mukaan tekemään hyvää, jonka johdosta saavutan kiitosta, mielestäni riippuu julkisesta valtiollisesta toiminnastani. Sillä tätä tutkittaessa tulee ilmi, onko tuo Ktesiphonin minua koskeva esitys ollut todenmukainen ja perusteltu vai silkkaa valhetta. (58 §) Sekin, ettei hän esittänyt seppelöimistä, "sitten kuin olisin tilin tehnyt", ja että hän määräsi seppelöimisen teatterissa julistettavaksi, sekin arveluni mukaan kuuluu julkiseen toimintaani, katsoen siihen, ansaitsenko seppelettä ja siitä johtuvaa julkista tiedonantoa kansan edessä vai en. Vieläpä mielestäni on viitattava myöskin niihin lakeihin, joiden mukaan hän oli oikeutettu tätä esittämään. Siten, oi Ateenan miehet, olen päättänyt totuuden mukaisesti ja suoraan pitää puolustuspuheeni ja käynpä siis käsiksi siihen, mitä olen toimittanut. Älköön kukaan olettako puheeni syrjäyttävän varsinaista syytöstä, jos kajoan helleenien ulkoasioihin ja niiden selostukseen. Sillä ken moittii puheenalaisessa esityksessä sitä, että minä sanoin ja töin olen parasta tarkoittanut, ja väittää, ettei se ole totta, hänpä on aiheuttanut sen, että kaikki julkista toimintaani koskevat esitykset välttämättä oleellisesti kuuluvat tähän oikeusjuttuun. Edelleen kun valtionhallinnossa on useita eri suuntia, valitsin minä helleenein ulkoasioita koskevan alan, joten olen oikeutettu todistusperusteenikin sieltä ottamaan.

Mitä Philippos ehti itselleen anastaa ja saavuttaa, ennenkuin minä esiinnyin valtiomiehenä ja kansanpuhujana, jätän mainitsematta; arvelen näet, ettei tuo ensinkään koske minua. Mutta mitä esteitä hänelle koitui siitä päivästä lähtien, jolloin minä ryhdyin asiain johtoon, sitä tulen muistelemaan ja selvittelemään, valaisemalla asiaa sen verran, mikä johdatukseksi on tarpeen. (61 §) Suuria etuja, oi Ateenan miehet, Philippoksella oli tarjona. Sillä ei ainoastaan muutamien, vaan yleensä kaikkien helleenein kesken oli ilmestynyt niin runsaasti pettureita sekä lahjottavissa olevia ja jumalain vihaamia ihmisiä, ettei kukaan koskaan varemmin semmoista muista tapahtuneen. Saatuaan näistä itselleen avustajia ja kätyreitä, hän menetteli siten, että nuo jo ennestäänkin keskenään huonoissa väleissä olevat eripuraiset helleenit joutuivat yhä ikävämpään asemaan, toiset hän petti, toiset lahjoi, toiset taas kaikin tavoin turmeli sekä hajoitti useihin puolueisiin, vaikka kaikille olisi ollut vain edullista estää häntä[34] tulemasta mahtavammaksi. Kun tilanne oli tällainen, ja kaikki helleenit vielä lisäksi eivät mitään tietäneet tuosta uhkaavasta ja kasvavasta onnettomuudesta, tulee teidän, Ateenan miehet, harkita, mikä toiminta- ja menettelytapa valtiolla silloin oli valittavana, sekä vaatia minulta tilintekoa siitä; sillä minä asetuin silloin valtiohallinnon etunenään. Olisiko valtion pitänyt, oi Aiskhines, itseluottamuksestaan ja arvostaan välittämättä yhdessä rintamassa thessalialaisten ja dolopilaisten[35] kanssa avustaa Philipposta saamaan helleenit valtaansa sekä näiltä riistämään heidän esi-isiltä perimänsä edut ja oikeudet? Vai pitikö sen olla tätä tekemättä (sillä olisihan se todellakin ollut kauheata), mutta toiselta puolen välinpitämättömästi nähdä sen tapahtuvan, mitä se huomasi tulossa olevan, jos ei kukaan estäisi, ja luonnollisesti aavisti jo kauan sitten? Minäpä muuten mielelläni kysyisin siltä, joka kiivaimmin moittii silloisia valtiollisia tapahtumia, mihinkä puolueeseen hän olisi tahtonut valtion liittyvän, siihenkö, joka oli syypää helleenein onnettomuuksiin ja häpeään, mihin thessalialaiset liittolaisineen mahtoivat kuulua, vai siihenkö, joka rauhallisesti salli tämän kaiken tapahtua oman yksityisen etunsa toivossa, mihin puolueeseen arkadialaiset, messeenialaiset sekä argolaiset saattaisi lukea. Mutta näistäpä useat tai oikeammin kaikki ovat huonommin suoriutuneet kuin me. Sillä jos Philippos heti voittonsa jälkeen olisi mennyt tiehensä ja sitten pysynyt alallaan, ensinkään loukkaamatta ketään sekä omista liittolaisistaan että muista helleeneistä, olisi moite ja syytös ollut paikallaan niitä vastaan, jotka vastustivat hänen toimiaan. Mutta jos hän kaikilta samalla tavalla on riistänyt heidän arvonsa, valtamahtinsa sekä vapautensa, vieläpä heidän valtiosääntönsä, mikäli se hänen vallassaan oli, olettehan te silloin tehneet kaikista kunniakkaimman päätöksen, seurattuanne minun neuvojani?

Mutta palaanpa tuohon takaisin. Mitä olisi, Aiskhines, valtion pitänyt tehdä, nähdessään Philippoksen tapaisen miehen yrittävän itselleen hankkia helleenein herruuden ja yksinvallan? Tai mitä minun olisi valtiomiehenä pitänyt puhua eli esittää Ateenassa (sillä tästähän sangen paljon riippuu), minun, joka tiesin, että isänmaa joka hetki siihen päivään saakka, jolloin minä astuin puhujalavalle, aina taisteli maineen ja kunnian ensimmäisistä palkinnoista ja oli enemmän uhrannut omaisuutta ja miehiä maineenhalun ja yhteishyvän harrastuksen tähden, kuin kaikki muut helleenit omien etujensa tähden, minun, joka toiselta puolen näin, että Philippos itse, jota vastaan taistelimme, vallan ja herruuden saavuttamiseksi oli menettänyt silmänsä, murtanut solisluunsa sekä ruhjonut kätensä ja jalkansa[36] ja vielä lisäksi oli valmis uhraamaan ruumiistaan minkä jäsenen tahansa, jonka kohtalo vain tahtoisi häneltä riistää, elääkseen jäljellä olevine ruumiinosineen kunnialla ja mainehikkaasti. Eikä varmaan kukaan olisi rohjennut väittää, että hänessä, joka oli kasvatettu Pellassa,[37] tuolla siihen aikaan niin vähän tunnetulla, mitättömällä paikkakunnalla, niin suuri mielenlujuus olisi syntyperäistä, että hänessä heräisi halu ja harrastus tavoittelemaan helleenein yliherruutta, yhtä vähän kuin että toiselta puolen tekään, kaikesta siitä huolimatta, mitä joka päivä kuulitte ja näitte esi-isienne mainetekojen muistoja, olisitte niin kelvottomia, että vapaaehtoisesti itse tarjoaisitte ja luovuttaisitte vapautenne Philippokselle. Ei kukaan olisi sitä väittänyt. Ainoa välttämätön menettely oli siis se, että te oikeuden mukaisesti ryhdyitte vastustamaan kaikkea, mitä hän vääryydellä oli saanut aikaan. Tämän te alussa teitte, kuten oikein ja kohtuullista oli, minä taas tuota kirjallisesti esitin ja neuvoin siitä ajasta lähtien, jolloin ryhdyin valtiolliseen toimintaani. Myönnän sen. Vai mitä minun olisi pitänyt tehdä? Sinultapa tätä kysyn syrjäyttäen kaiken muun, Amphipoliin, Pydnan, Potidaian,[38] Halonnesoksen;[39] näitä en muistele yhtäkään. Niinikään Serrionin ja Doriskoksen[40] suhteen (70 §) sekä Peparethoksen[41] hävityksestä ja kaikesta muusta vääryydestä, mitä valtio sai kärsiä, en tahdo mitään tietää. Kuitenkin sinä olet väittänyt, että minä tätä puhuessani herätin vihaa ateenalaisia vastaan, vaikka tätä koskevat päätökset olivat Eubuloksen, Aristophonin ja Diopeitheen[42] aiheuttamat eivätkä minun, mikä sinun pitäisi tietää, sinun, joka niin kevytmielisesti puhut, mitä vain mielesi tekee. Näistä seikoista minä en nyt puhu. Mutta kun Philippos anasti Euboian ja tahtoi käyttää sitä suojavarustuksena Attikaa vastaan, hätyytti Megaraa sekä valloitti lisäksi Oreoksen ja hävitti Porthmoksen,[43] ja kun hän määräsi Philistideen Oreoksen, Kleitarkhoksen Eretrian yksinvaltiaaksi, kukisti Hellespontoksen, piiritti Byzantionia ja hävitti toisia helleenein kaupunkeja, toisiin sijoitti maanpakolaisia, menettelikö hän väärin, tehdessään kaikkea tätä, rikkoiko sopimukset ja riistikö vapauden vai ei? Pitikö jonkun helleeneistä esiintyä vastustamaan häntä hänen tätä tehdessään vai ei? Mutta jos tämä ei olisi ollut tarpeen, vaan Hellas nähtävästi olisi joutunut, kuten sanotaan, mysialaisten saaliiksi,[44] siitä huolimatta, että ateenalaiset vielä elivät ja olivat olemassa, minun puheeni tämän johdosta olisi ollut turha, turha myöskin se menettely, jota kaupunki minun kehoituksestani noudatti, ja kaikki tehdyt vääryydet ja erehdykset tulkoot silloin minun syykseni. Jos taas jonkun piti esiintyä tätä vastustamaan, kelläpä muulla kuin Ateenan kansalla se velvollisuus oli, ja silloinhan minä ryhdyin valtiolliseen toimintaani ja häntä ehkäisemään, nähdessäni hänen tahtovan tehdä orjikseen kaikki ihmiset, sekä lakkaamatta huomautin ja varoitin, ettei hänen sallittaisi tätä toteuttaa.

Hän taas, oi Aiskhines, anastettuaan kauppalaivoja[45] varmaan rikkoi rauhan eikä kaupunki. Ota esille päätökset sekä Philippoksen kirje ja lue järjestään. Sillä niistä käy selville, mihin kukin on syypää.

_Päätös_. (Neokleen ollessa arkonttina, boedromion-kuulla,[46] pidettiin strategein[47] kutsusta kansankokous, ja silloin kyprolainen Eubulos, Mnesitheoksenp., esitti seuraavaa: Koska strategit kansankokouksessa ovat ilmoittaneet, että Philippoksen sotapäällikkö Amyntas oli Makedoniaan vienyt maihin ja siellä vartioituna pidätti laivanpäällikön Leodamaan sekä kaksikymmentä hänen mukanaan seurannutta laivaa, joiden tuli olla Hellespontokseen toimitettavan viljalähetyksen turvasaattona, piti prytanein ja strategein huolehtia, että neuvosto kutsuttaisiin kokoon ja valittaisiin lähettiläitä, jotka menisivät Philippoksen luo ja neuvottelisivat hänen kanssaan laivanpäällikön ja laivojen sekä sotamiesten luovuttamisesta. Jos Amyntas oli tehnyt sen tietämättömyydestä, kansa ei syyttäisi häntä mistään. Jos hän taas oli tavannut Leodamaan rikkovan hänelle määrättyjä ohjeita, niin ateenalaiset, tutkittuaan asiaa, tulisivat rankaisemaan häntä rikoksen laadun mukaan. Mutta jos kummassakaan tapauksessa ei mitään vääryyttä ole ollut, vaan joko lähettäjä t. lähetetty omasta aloitteestaan on ymmärtämättömästi menetellyt, tulee siitäkin ilmoittaa, jotta kansa saatuaan tiedon asiasta neuvottelisi, mitä olisi tehtävä.)[48]

(75 §) Tämän päätöksenhän Eubulos aiheutti, enkä minä, sitä seuraavan Aristophon, seuraavan Hegesippos, Aristophon, Philokrates, edelleen muut päätökset Kephisophon ynnä kaikki muut.[49] Minä näiden suhteen en toiminut mitään. Lue!

_Päätös_. (Neokleen arkonttina ollessa, boedromion-kuun viime päivänä kun prytanit ja strategit neuvoston suostumuksesta olivat itselleen esityttäneet kansankokouksen päätökset, he tulivat neuvotteluissaan siihen tulokseen, että kansa oli päättänyt valita lähettiläitä Philippoksen luo toimittamaan takaisin laivat ja antaa heille kansankokouksen päätöksen mukaisia ohjeita. Valittiin seuraavat henkilöt: Anaphlystos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kleoninp., Anagyros-kuntaan kuuluva Demokritos, Demophoninp., Kothokidai-kuntaan kuuluva Polykritos, Apemantoksenp. Prytanit kuuluivat Hippothontis-phyleeseen. Kollytos-kuntaan kuuluva Aristophon esimiehenä johti puhetta.)[50]

(76 §) Kuten minä nyt vetoan näihin päätöksiin, osoita sinäkin, Aiskhines, minkä esittämäni päätöksen nojalla minä olen syypää sotaan. Mutta sitäpä sinä et voi tehdä; sillä jos sinulla siihen olisi ollut tilaisuutta, olisit sellaisen päätöksen ennen muuta esiin tuonut. Eipä edes Philipposkaan minua ensinkään syytä sodasta, vaan siitä hän soimaa muita. Lue Philippoksen oma kirje!

_Kirje_. (Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Teidän lähettiläänne Kephisophon ja Demokritos sekä Polykritos saavuttuaan luokseni ovat neuvotelleet niiden laivain luovuttamisesta, joita johti Laomedon. Kauttaaltaan näytätte minusta olevan erittäin herkkäuskoisia, jos arvelette minulta jääneen huomaamatta, että nuo laivat vain tekosyyn varjolla lähetettiin turvasaatoksi viljalähetykselle Hellespontoksesta Lemnokseen, mutta tosioloisesti avustamaan minun piirittämiäni selymbrianilaisia,[51] vaikka niitä ei oltu otettu huomioon meidän välillämme yhteisesti solmitussa ystävällisessä liittosopimuksessa. Ja tämän olivat ilman Ateenan kansan myötävaikutusta laivanpäällikölle antaneet toimeksi muutamat arkontit ja muut yksityiset henkilöt, jotka kaikella tavalla tahtoivat, että kansa lakkaisi osoittamasta minulle ystävyyttä ja ryhtyisi sotaan, sekä paljoa mieluummin pitivät tämän toteutumista kunnianasianaan kuin selymbrianilaisten auttamista. He myöskin olettavat, että tämmöinen menettely tuottaisi heille etuja. Mutta minusta tämä ei näytä hyödyttävän teitä eikä minua. Sen tähden lähetän teille takaisin luokseni saapuneet laivat, ja vastaisen varalta, jos ette salli päälliköittenne ilkeämielisesti politikoida, vaan rankaisette heitä, koetan minäkin tunnollisesti säilyttää rauhan. Jääkää hyvästi.)[52]

Tässä hän ei missään ole Demosthenesta maininnut eikä mitään syytöstä minun suhteeni tehnyt. Minkä tähden hän sitten moittiessaan muita ei muistellut minun toimiani? Sen tähden, että hän olisi mieleen palauttanut omat pahat tekonsa, jos olisi jotakin minusta maininnut. Sillä niihin minä kävin käsiksi ja kohdistin vastustukseni. Niinpä ensiksi ehdotin lähetystön toimitettavaksi Peloponneesokseen, niin pian kuin hän oli ohi pujahtanut Peloponneesokseen, ja Euboiaan, kun hän Euboiaa hätyytti, samoin Oreokseen, ja niinikään ehdotin Eretriaan sotaretkeä enkä lähetystöä, kun hän oli yksinvaltiaita määrännyt niihin kaupunkeihin. Tämän jälkeen toimitin kaikki ne sotaväenlähetykset, joiden avulla Kherronesos ja Byzantion sekä kaikki liittolaiset vapautettiin. Sen tähden teidän osaksenne tuli mitä ihanimpia palkintoja, ylistystä, kunniaa, mainetta, seppeleitä ja kiitosta niiden puolelta, jotka olivat hyvää saaneet nauttia. Ne loukatuista, jotka silloin teihin luottivat, pelastuivat, ne taas, jotka eivät välittäneet siitä, mitä te niin usein edeltäpäin kehoititte heitä tarkkaamaan, tulivat vakuutetuiksi siitä, että te ette ainoastaan olleet hyvänsuopeita heitä kohtaan, vaan myöskin ymmärtäväisiä ja kaukonäköisiä ihmisiä. Kaikki näet tapahtui, mitä te ennustitte. Ei kukaan ole tietämättä, kaikista vähimmin sinä, että Philistides jakeli paljon rahaakin, omistaakseen Oreoksen, paljon Kleitarkhos, omistaakseen Eretrian, paljonpa itse Philipposkin, jotta hän saisi pitää hallussaan nuo tukikohdat teitä vastaan ja ettei häntä mitenkään muista toimistaan syytettäisi eikä kukaan tarkastelisi, mitä vääryyttä hän teki. (82 §) Nuo Kleitarkhoksen ja Philistideen lähettiläät, jotka silloin tänne saapuivat, vierailivat sinun luonasi, Aiskhines, ja sinä kestitsit heitä. Ne, jotka valtio karkoitti pois, koska he olivat vihollisia eivätkä puhuneet sitä, mikä oli oikein ja sopivaa, olivat ystäviäsi. Niinpä ei mitään tällaista (minun lahjomistani) tapahtunut, vaikka sinä minua parjaat ja sanot minun olevan ääneti saadessani rahaa, huutavan taas menettäessäni sitä. Sinä kylläkään et niin menettele, vaan huudat omistaessasi rahaa etkä lakkaa koskaan, jos eivät nämä sinua saa vaikenemaan tuomittuaan tänään sinut menettäneeksi kansalaisoikeutesi. (83 §) Kun te silloin olitte seppelöineet minut ja Aristonikos oli sen ehdottanut sanasta sanaan, kuten Ktesiphon nyt, ja seppelöiminen oli teatterissa julki kuulutettu, ja minun osakseni siis tulee nyt jo toistamiseen tällainen kuuluttaminen, sinä, Aiskhines, et mitään vastaan väittänyt, vaikka olit saapuvilla, etkä ehdotuksen tekijään nähden mitään valittanut. Otapa ja lue minulle tämäkin päätös!