Part 12

[138] Tunnettu tarunomainen, hirveitten rikosten murtama, onneton Theeban kuningas, jonka vaiheista kuuluisa ateenalainen murhenäytelmänkirjoittaja Sophokles on saanut aiheen kahteen samannimiseen draamaansa. Jälkimmäisen mukaan, "Oidipus Kolonoksella", tuo sokea vanhus jalon, uskollisen tyttärensä Antigoneen saattamana saapuu maastaan karkoitettuna harharetkellään Ateenaan ja löytää täällä vihdoin Kolonoksen kummun juurella Eumenidein lehdossa viimeisen rauhallisen leposijansa ateenalaisten kansallissankarin ylevän Theseuksen turvissa. Siunausta Oidipus on tuottava sille maalle, joka hänet on sulkenut poveensa. Turhaan kiittämättömät omaiset nyt koettavat saada hänet luokseen takaisin. Zeuksen koston jylinä ilmaisee heille heidän viimeisen tuomionsa. "Koko runoteos ei ole ainoastaan runoilijansa jumalain rakastaman kotipaikan ihmeellinen ylistysruno, Ateenan kiitoslaulu -- -- vaan vielä tänäänkin se vähenemättömällä lämmöllä puhuu sydänten kieltä". (_Baumgarten--Poland--Wagner_, Die Hellenische Kultur, 2 pain., 443 s.).

[139] Vrt. 17 selit.

[140] Näilläkin saarilla, jotka aina v:een 338 olivat kuuluneet ateenalaisten liittokuntaan, oli muodostunut makedonialainen puolue. Tämän toiminnasta, johon puheenalainen tekstikohta viittaa, puuttuu tarkempia tietoja.

[141] Tämä tiedonanto persialaissotien ajoilta on riidanalainen. Toisten lähteiden mukaan tuo tapaus kuuluisi vähäistä myöhempään aikaan, jolloin mainehikas Plataian taistelu suoritettiin. Myöskin rangaistuksen kärsineen henkilön nimi vaihtelee. Muuten kivittäminen tuohon aikaa tuskin lienee ollut harvinaista kansantuomion toteuttamista, kun kiihoittuneet intohimot hillitsemättä olivat päässeet vauhtiinsa.

[142] Vrt. 133 selit.

[143] Tuomarit tunnettiin virkasauvastaan ja erityisestä virkamerkistään. Heitä oli kaikkiaan 5000 (varajäsenineen 6000), ja heidät oli jaettu 10 osastoon, joista kukin muodosti oman tuomioistuimensa. Näillä jokaisella oikeushuoneustoineen oli oma numeronsa ja värinsä. Kukin tuomareista sai tuomioistuimensa väriä ja numeroa vastaavan sauvan, sitäpaitsi pronssisen rahamerkin, johon omistajan nimi ja hänen osastonsa numero oli merkitty.

[144] Tarkoittaa Philippoksen lähettiläitä.

[145] Kephisos-joki, joka virtaa pohjoisen Boiotian ja Phokis-maakunnan läpi.

[146] Varsinaista talvea ei tarkoiteta, koska sotaretkeen ryhdyttiin kevätkautena (v. 338); mahdollisesti Phokiin jylhässä vuoriseudussa vielä vallitsi talvi-ilmasto.

[147] Etevimpiä ja kuuluisimpia puhujia Demostheneen nuoruudenaikana; oli taipuvainen kannattamaan sparttalaisia heidän taistelussaan theebalaisia vastaan aina Mantineian taisteluun saakka (362).

[148] Kts. 42 selit.

[149] Theebalaisia kannattavaan puolueeseen kuuluvia.

[150] Demostheneen kiivaimpia vastustajia; § 249 vrt.; 65 selit.

[151] Ks. 83, 84 §§.

[152] Demomeles ja Hypereides (vrt. histor. johd. 11 s.) eivät molemmat voineet samaa ehdotusta tehdä, vaan asia on käsitettävä siten, että jälkimmäinen jotenkuten täydensi edellisen esitystä. Tämä tapahtui Aristonikoksen esiintymistä myöhemmin; vrt. 88 selit.

[153] Vrt. 133, 134 selit.

[154] Tuntematon henkilö.

[155] Eleusiksestä kotoisin oleva taitava toisinajattelevain parjaaja, Demostheneen kiivas vastustaja.

[156] Vrt. 150 selit.

[157] Tuntematon henkilö.

[158] Aiskhines oli syytöspuheessaan (194 §) huomauttanut, että Kephalos, tuo vanha tunnettu (vrt. 219 §, 149 selit.) kansanystävä, itsetietoisesti oli vakuuttanut, että häntä ei koskaan ole syytetty lainvastaisesta menettelystä, vaikka hän enemmän kuin kukaan muu oli tehnyt uusia päätösehdotuksia. Toinen valtiomies taas, Aristophon (vrt. 70, 219 §§, 42 selit.), oli ylpeä siitä, ettei häntä koskaan oltu tuomittu, vaikka oli syytetty 75 kertaa lainvastaisesta menettelystä.

[159] Demosthenes viittaa kuuluisaan Epeiroksessa sijaitsevaan Zeuksen dodonalaiseen orakeliin mieluummin kuin Apollonin delphoilaiseen, mikä Philippoksen vaikutuksesta todennäköisesti ei enää puolueettomasti voinut mielipidettään julistaa.

[160] Vrt. Aiskhineen yksityiselämän kuvausta tätä ennen (129 §, 93 selit.). Puheenalaisessa kohdassa esitetty eloisa kuvaus, joka koskee Vähästä-Aasiasta Kreikkaan koteutuneita orphilais-bakkholaisia salamenoja, on todennäköisesti tosiolojen mukaista. Ne olivat valtion puolesta julkisesti kiellettyjä, vaan kuitenkin yleensä suosittuja, tyydyttäen silloista uskonnollista ja siveellistä mielialaa, räikeine intohimoja ja mielikuvitusta kiihoittavine menoineen. Tietysti niiden ihmisten mielestä, joilla oli vakavammat periaatteet, tuollaiset kevytmieliset mellastajat eivät kunniaa niittäneet. Myöskin tätä yleistä mielipidettä Demosthenes käyttää hyväkseen, musertaakseen vihatun vastustajansa. Missä määrin puheenalainen kuvaus tosioloisesti koski Aiskhineen vanhempia ja häntä itseään, on vaikea tietää. Todennäköisesti puhuja liioitteli, kuten ymmärrettävää on.

[161] Vrt. 94 selit.

[162] Simykas ja Sokrates kiertelivät ympäri maaseutua antaen Dionysoksen näytäntöjä. Demostheneen tiedonannon mukaan he olivat palkanneet Aiskhineen (vrt. 133 selit.) kolmanneksi näyttelijäksi. Puhuja nimittää noita miehiä "syvästi ähkyviksi" ehkä heidän mahtipontisen, hullunkurisen esiintymisensä vuoksi.

[163] Aiskhines oli Demosthenesta syyttänyt pelkuruudesta (ks. Ai. 245 §). Vastatakseen tähän jälkimmäinen ivaten kuvailee edellisen kovia, maaseudulla suorittamia naurettavia kahakoita.

[164] Edellinen on Euripideen Hekabe-nimisen näytelmän alkusäe. Aiskhines oli tritagoonistina (vrt. 133 selit.) näytellyt Polydoroksen haamun osaa. -- Jälkimmäisen säkeen alkuperä tuntematon.

[165] Anakoluutti-niminen erikoinen sanontatapa, missä aloitettu lausemuodostus äkkiä toiseksi vaihdetaan, retorillinen kaunistuskeino (vrt. 2 selit.).

[166] Kreikkalaisille onneton Khaironeian taistelu (ks. histor. johdantoa 10 s.).

[167] Demades, Hegemon ja Pythokles olivat innokkaita Philippoksen kannattajia ja puhujia.

[168] Vrt. 45 § seur. On huomattava, että Demosthenes "petturi"-sanaa käyttäessään arvostelee oloja ja ihmisiä näkökannalta, jota enemmistö ateenalaisia silloin edusti. Toiset, kuten esm. Isokrates, taas pitivät pääasiana, että kaikki kreikkalaiset heimot ryhtyisivät kostosotaan persialaisia vastaan, välittämättä ensinkään, kuka yrityksen etunenään tulisi (vrt. histor. johd. 11 s.). Näin monikin tuli kuulumaan n.s. makedonialaiseen puolueeseen, koska heidän vakaumuksestaan ainoastaan Philippoksen johdolla tuo suuri päämäärä paraiten oli toteutettavissa. Tietysti todellisiakin "pettureita" oli olemassa, joilla vain itsekkäät pyrinnöt olivat kaiken toiminnan ohjeena.

[169] Vrt. 61 §.

[170] Propontiksessa sijaitseva saari.

[171] Hellespontoksen kapeimmalla kohdalla Aasian puolella oleva kaupunki.

[172] Vrt. histor. johd. 15-18 ss.; 259 §.

[173] Aristonikos (ks. 83, 84 §§) oli ollut tilivelvollinen valvontansa alaisista valtionvaroista, mutta huomatun vaillingin johdosta hän oli tuomittu menettämään kansalaisoikeutensa. Saadakseen sen takaisin, hän ystäviensä keskuudessa oli ryhtynyt rahankeräykseen puuttuvan summan korvaamiseksi.

[174] Ks. 66 selit.

[175] Ks. 102 § seur., 66 selit.

[176] Tarkoittaa saapuvilla olevia Ateenan kansalaisia.

[177] Entinen näyttelijä ja Aiskhineen tapainen sykofantti, väärä ilmiantaja. _Sykophantes_-nimitys (joht. s:sta _sykon_, viikuna, ja _phaino_, osoittaa), jota Demosthenes usein käyttää vastustajastaan, tarkoitti alkujaan henkilöä, joka ilmiantoi Ateenan kansalaisen ja laillisesti syytti häntä viikunain maasta vientiä koskevan kiellon rikkomisesta. Tätä ilmiantoa moni käytti väärin itsekkäissä tarkoituksissa, ja siitä syystä sykofantti tuli huonoon huutoon.

[178] Aiskhineella oli kaksi veljeä, joista toinen oli esiintynyt sota-, toinen siviilipalveluksessa.

[179] Tunnettu ateenalainen nyrkkitaistelija, joka äskettäin oli esiintynyt.

[180] Edellistä vanhempi, myöskin kuuluisa atleetti.

[181] Puheenalainen sanontatapa on ehkä aiheutunut siitä, että juuri edellä puhe oli kilpataisteluista. Hevosen omistus yleensä todisti varallisuutta (vrt. 41, 131, 312 §§).

[182] Tarkoittaa saapuvilla olevia Ateenan kansalaisia.

[183] Sellaisen vaatimuksen teki Aleksanteri suuri Theeban hävityksen jälkeen v. 335 (vrt. 41 §.).

[184] Vrt. 106 selit. Tämäkin oletetaan tapahtuneen Theeban hävityksen jälkeen.

[185] Nim. Makedoniaan Aleksanteri suuren Aasiassa saavuttamista voitoista.

[186] Huomattava on, että Demosthenes puheensa lopussa, missä erittäin vakava ja juhlallinen sävy ilmenee, ei varsinaisesta, itseään koskevasta aiheesta mainitse mitään (viimeksi 297, 299 §§:ssä). Isänmaan ja kansalaisten elinkysymyksissä pienet mieskohtaiset pyyteet saavat väistyä syrjään.