Part 3

On kulkijan taival kuin korvessa yö, on sadetta ja tuulta ja salama lyö. Hei, salama lyö ja ukkonen käy — ei huomenta honkien latvassa näy. Vain humina käy — se korven on työ. Ei aurinko näy — on korvessa yö. Jos korkea korpi vain itkeä vois, niin kulkijan tielle se kyyneleen sois.

PEKKA (laulaa)

Ei aurinko näy, On korvessa yö, Mutt' muualla aurinko paistavi kai: Sen korpien kyynelet aikahan sai.

ANSU (ihastuen)

Tehän olette ihana ihminen! Te ymmärrätte minun laulujani!

PEKKA (on asettunut istumaan)

Täytyyhän järkeä ymmärtää. Se oli oikea laulu, eikä tyhjä tyyttäys. Parempi kuin kymmenen sanomalehti-ilmoitusta. Ollaanpas rehtiä ja sano, mikä on taksa nykyisin!

ANSU

Mikä taksa?

KORSU (suosittelevasti)

Tämä on, näetkös, meidän insinöörin veli — kunnon mies, vaikka on puettu noin lahtarimaisesti, mutta jos hän riisuu itsensä, niin — alastomana hän varmasti on —

PEKKA

Mitä se, parkule, nyt pöpisee?

ANSU

Ei tarvitse riisua. Ansun silmä läpäisee vaikka minkälaiset nursut.

PEKKA

No, sano sitten korven kyyneleen taksa — tai markonki — mikä se lie!

ANSU

Kaksisataisistahan ne pojat juttelevat —

PEKKA (ottaa rahaa)

Annappas, Ansu, mulle tikkuja tuolta pöydältä!

ANSU (kääntyy pöytään päin)

Annan tai en anna — en tiedä vielä.

PEKKA (nousee ja pistää nopeasti setelin Ansun taskuun)

Älä hae! Ei siellä näy olevan!

ANSU (kiertää pöydän ympäri ja vilkaisee samalla nopeasti seteliin, jonka tunsi saaneensa)

Koko minun näköpiirini on tyhjä tulitikuista.

PEKKA

Entä muusta? Oletko nähnyt oravia ja västäräkkejä tai muita syötäviä tai juotavia vesilintuja?

ANSU

Juotavia? (Naama kujeellisena.) Näin minä äsken Jairakan kanan pesän.

KORSU (nauttii tästä kaikesta lapsellisella ilolla, nauraa)

Ahaa, ohoo!

PEKKA (kovin huvitettuna)

Missä näit?

ANSU (vilkuttaen silmiään)

Jairakan tallin takana on vikkerimaa. Sen kolmannessa ojassa, viisi askelta tieltä, näin kanan pesän.

PEKKA

Montako munaa näit?

ANSU (peräytyy lähteäkseen, laulaa)

N:o 5.

Yks' muna on korven kotkan vain, Ja yksi sen poikanen jalo. Jos poikia sillä ois joukottain, niin käkenä kukkuisi salo.

(Menee ulos, heiluttaen kättään hyvästiksi).

PEKKA (laulaa saman värssyn uudestaan ihastuneena. Nauraa)

Siinäpä on lysti veitikka! Tämä harvinainen tuttavuus oli kyllä sadan markan arvoinen.

KORSU

Parkule! Ei se siihen jää. Menkää te vaan perimään munanne!

PEKKA

No, mennään! Lähde sinä Timilän Eeron askareille! Onkin jo aika.

KORSU (lähtee)

Tuon näyttämön kautta pääsette suoraan Jairakan vikkeripellolle. (Menee ulos).

RAJU (tulee näyttämöltä)

Täällähän sinut löydän. Oletko toiminut mitään?

PEKKA

Olen — paljon!

RAJU

Mitä sitten?

PEKKA

Olen tavannut maailman hauskimman miehen.

RAJU

Kenen sitten?

PEKKA

Kansanrunoilijan, laulaja-maestron, joka tilanteen mukaan sekä runoilee että säveltää yht'aikaa —

RAJU (pettyneenä)

Vai Mutkalan Ansun, tuon rekirenkuttajan! Hän kyllä täyttää sinun Iskarioottisi.

PEKKA (myös pettyneenä)

Sen hän tekeekin. (Aikoo lähteä).

RAJU (tuskastuneesti)

Älä nyt taas karkaa! Sano, oletko tavannut Ritvaa?

PEKKA

En.

RAJU

Etkö sitten autakaan minua pulasta?

PEKKA (tulee alas)

Älähän nyt, hyvä mies, taas aloita! Sinähän pyydät ihan hulluja juttuja. Pyydät, että minä menisin naimisiin sinun morsiamesi kanssa.

RAJU

No, se nyt oli sellainen tuskan pulpahdus! Koeta nyt pysyä pääasiassa! Minä en mene Ritvan kanssa tänään pappilaan, en kuulutuksille, enkä naimisiin.

PEKKA

Mitä minun sitten pitäisi tehdä?

RAJU

Puhua asiasta Ritvalle — selittää hänelle — tehdä jutusta loppu — kerrassaan loppu.

PEKKA

Mutta syy! Jokin syy kai on sanottava.

RAJU

Syy — niin! — No, ensi hätään ja ainakin alkuun pääset sillä, että sanot, ettei sinulla ole tuota kuulutuspaperia, ettet saanut sitä.

PEKKA

Minä jo sanoin hänelle, että tulin sitä tuomaan.

RAJU

Hävitetään se! Anna se tänne!

PEKKA

Minä heitin sen tuohon pöydälle. (Etsii.)

RAJU (etsiessään)

Ei täällä ole. Onneksi se on hukkunut. Selitä sitten, että olet sen kadottanut. Tässä ei ollut muita papereita kuin nämä isot kartat — (kiirehtien) — ja nämä pitää minun korjata pois. Kohta alkaa täällä iltamaharjoitus — ja suojeluskuntahommat ja — (kokoo kartat ja piirustukset.) Minä vien nämä ylös kammariini. Mene sinä sillä aikaa puhuttelemaan Ritvaa ja sano mitä tahansa sopivaa —

PEKKA

Jokainen sana kai tässä on sopimaton —

RAJU (kartat kainalossa)

Sinä olet niin peräti nokkela — olet useasti ennenkin käsitellyt sopimattomia asioita — ja naisten kanssa tullut toimeen — (kiirehtii lähtöään) — sano, että rakastun yhä uudestaan — harva se päivä — että minulla on seitsemän morsianta — että juttelen unissani heidän kanssaan kaiket yöt — ja kävelen unissani kattojen harjoilla — minähän kävelin kerran poikasena perunakuopan katolla — etkö muista — (Juoksee ulos).

PEKKA

Senkin nulikka — perunakuoppinesi! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Pue itsesi kenttäharmaaseen — niin voin sanoa, että kaaduit Sirpan sillalla.

EEVA-KAISA (on tullut sisälle, katselee tyhjää pöytää)

Jopa pöytä onkin tyhjennetty!

PEKKA

Jo. Maanmittari lensi kokille kuin kukko orrelle — ja kynii nyt siellä höyheniään.

EEVA-KAISA

Siunatkoon, mitä hullutuksia te juttelette! (Seisoo avuttomana pöytäliinoja ja koruliinoja sylissä). Menkäähän nyt, hyvä herra, tuonne neidin puolelle, siellä on Lellon Eveliinakin.

PEKKA

Sekö kulttuuri-ihminen — se homppa-kymmenen kävijä?

EEVA-KAISA

Se juuri! Teistä saisi vakka kannen.

PEKKA

Pidätkö sinä minua kaikkien vakkojen kantena? Häh?

EEVA-KAISA

Menkää nyt. En minkäänlaisena pidä teitä, kun vaan menette. Minulla on täällä vähän järjestelemistä.

PEKKA (seisoo mietteissään)

Sinne kai minun pitäisi — mutta ties hänet — mitä on tehtävä — (heittäytyy sohvalle). Eeva-Kaisa hommailee vaan, eikä välitä minusta!

EEVA-KAISA

En minä uskalla.

PEKKA

Uskalla? Mitä vikinää se on? Minä autan. (Nousee ja astuu Eeva-Kaisaa kohti).

EEVA-KAISA (pelästyneenä)

Ei! Ei saa! (Pakenee pöydän toiselle puolelle.)

PEKKA (puolittain harmistuneesti)

Kana!

EEVA-KAISA (silmät pyöreinä)

Sus sentään! Insinööri on kukko ja minä olen kana. Mitä tästä lopuksi tulee?

PEKKA (purskahtaa nauramaan, heristäen sormeaan)

N:o 6.

Ai, ai, ai, ai kauno-tukka, ai, ai, neito parka: neidon narraa kerran hukka, jos se on noin arka!

EEVA-KAISA (ihastuu ja unohtaa pelkonsa)

Osaatteko tekin laulaa? Väärin ne sitten parjaavat teitä ja väärin minäkin ajattelin.

PEKKA (laulaa leikillään)

N:o 7.

Väärin on soimata kulkuri-poikaa, Siellä on tuuli ja tuisku. Ei ole kulkuri-poijalla heilaa, outoa sille on muisku.

Antaa sen tulla ja antaa sen mennä. Sillä on rauhaton rinta. Ei sille neitosen silmäys lennä — Sen kulku on elämän hinta.

EEVA-KAISA (seisoo vielä pöytäliinat sylissä)

Älkää totisesti — kun ihan sydämeen koskee. En minä enää usko teistä mitään pahaa.

PEKKA (menee yli näyttämön, aikoen keittiön puolelle, naureskellen)

No, järjestelkää nyt sitten liinojanne! (Pysähtyy, saa uuden ajatuksen). Kuulkaahan, Eeva-Kaisa! (Menee lähemmäksi). Voittekohan te ehkä neuvoa minua? Haluatteko?

EEVA-KAISA (iloisesti)

Niin, mielelläni — jos vaan kykenen.

PEKKA (istuu pöydän kulmalle)

Jos mieheen on rakastunut nainen, josta mies tahtoisi päästä, niin mitä on miehen tehtävä päästäkseen hänestä?

EEVA-KAISA

Ei mitään, tietysti.

PEKKA (vilkaisee Eeva-Kaisaan äkkiä)

Olla vaan kuin ahven ongessa. Niin kai naisen mielestä ylimalkaan. Hm! — Mutta _jos_ nyt mies tahtoo päästä irti, niin mikä siinä parhaiten auttaa?

EEVA-KAISA

Ei mikään!

PEKKA (hypähtää pöydältä)

Häh?

EEVA-KAISA (alkaa laitella pöytäliinoja)

Jos nainen kerran rakastaa, niin siinä ei auta yhtään mikään.

PEKKA

Mutta jos joku haukkuisi naiselle tuon miehen oikein pataluhaksi?

EEVA-KAISA

Ei se mitään meinaa! Jos teihin on joku nainen rakastunut, niin olkaa onnellinen! Ei hän teistä luovu, ellette tuonkaan pahemmin höynäile. (Menee keittiöön).

PEKKA

Höynäile? Mitä pentelettä hän sillä meinasi? Hm! Taitaa olla hullua koko homma! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Tule alas! Nopeus, astu sakeasti alas! Ei rupea käymään tällä jästillä.

RAJU (huutaa ylhäällä)

En tule ennenkuin asia on selvä! — Olen lukinnut oveni — ja makaan vaikka viikon. Älä huutele tänne enempää! Minä en enää vastaa.

PEKKA

Etkö vastaa — sinä kanalja? Häh? — Tuli on irti! (Odottaa, paiskaa sitten oven kiinni.) Nuku sitten iäksi, niin kyllä pääset morsiamestasi! (Tulee alas.) Lemmon kakara — jättää minut tällaiseen pihtiin! — Eihän noin viehättävälle naiselle voi mennä törkeyksiä latelemaan. Hän on todellakin niin suloinen ja nokkela, että hän piankin sellaiset aseet riisuisi. Hän on reipas ja älykäs ja — ja minä luulen, että minä karkaan —

RITVA (tulee keittiöstä, sirosti puettuna)

Mitä se Raju huuteli tuolta ylhäältä? Kuulitteko? Hän kai kiirehti minua pappilaan. Nyt olen valmis.

PEKKA (ihastuneena)

Oo — oo! Mikä ilmestys! Te olette kaunis kuin kesä! Tuollainenko kukka heitettäisiin nurkkaan kuin rikkaruoho —

RITVA (huvitettuna)

Nurkkaan? Mitä sanotte?

PEKKA (säikähtää)

Ai —! Antakaa anteeksi! Minä ajattelin juuri näitä juhlia ja tanssiaisia. Ajatukseni pyörivät parhaillaan valssia teidän kanssanne — tai teidän ajatustenne kanssa.

RITVA (huvitettuna)

Mitä merkillistä te nyt taas lavertelette?

PEKKA

Pötyä tietysti! Paljasta pötyä!

RITVA (loukkaantuu)

Ooh!

PEKKA

Ei, ei! Niin, niin — kun ajattelee valssin tahdissa, niin tulee proosasta pötyä. Koettakaapas! (Laulaa ja huiskuttaa kättään valssin laineissa.) Tra, la, la, la la lJa, la la, la laa!

RITVA (purskahtaa nauramaan)

Te sitten osaatte! Te ette kai koskaan joudu keskustelupulaan, te!

PEKKA

Nyt juuri minä olen niin pakananmoisessa keskustelupulassa, enkä saa langan päästä kiinni. Vartiotoimikin alkaa tuossa paikassa — ja minä olen huutavassa hukassa — ellen saa tanssia — ellette te tanssi minun kanssani.

RITVA (huvitettuna)

Tanssiko? Nytkö heti? Niinkö hullusti ovat asiat?

PEKKA

Niin! — Hullusti on koko konkkaronkka — ellette tanssi ja laula minun kanssani tämän iankaikkisen pilkun päällä. (Ottaa Ritvaa vyötäisistä ja tanssii valssia laulaen)

N:o 8.

Hai duulia dullallaa, hai huulia daa! Tanssin jos pyörteisiin neidon näin saa. tuntuu kuin liidellä ilmoille pois — lennellä vieraaseen maailmaan vois.

(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.)

Voi, voi, tätä keinuntaa hurmaavaa! Oi, oi, minä pelkään, se on surmaavaa. Voi, voi, tosi haihtuu, vain laulattaa. lystittää, tanssittaa, naurattaa.

(Tanssivat taas.)

PEKKA (laulaa)

Hai duulia, dullallaa, hai duulia dei! Ilmoihin asti tää onnemme vei. Rinnallas kerran kun riemuita saa, haihtuu mun mielestäin murheitten maa.

(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.)

Hai, dui, anna pilkistää silmihin, Dui, dui, duli, kiidellä pilvihin! (Katsovat toisiaan silmiin.) Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.

RAJU (on tullut sisälle niin ajoissa, että on nähnyt Pekan ja Ritvan tanssivan, ja katsellut hämmästyneenä. Tanssi alkaa uudelleen.)

RITVA (säikähtyneenä)

Aih!

PEKKA

Oh! Mesopotamia! (Seisovat liikkumattomina ja noloina.)

Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS.

Sama huone, myöhemmin.

PEKKA (seisoo lähellä telefoonia)

Tämä sattui kyllä vähän pahasti — näin palokunnan juhla-illaksi, mutta kohta kai tämä rytyytys on ohi. Sanoit kai tästä palokunnan johtomiehille.

EERO (seisoo pöydän lähellä)

Sanoinpa tietenkin — mutta mitäpä heistä! Kaikkihan he ovat Sirpalla. Lotat vain vähän kimsuilevat, kun heistä useimmat kuuluvat juhlaohjelman suorittajiin.

PEKKA

Ne täällä kyllä ovatkin käyneet pärpättämässä jos jotakin. (Telefooni soi, ottaa kuulo-torven.) Halloo! — Selvä! Kaikki kunnossa. (Panee torven pois.) Esikunnasta käskettiin venhemiehet varuilleen — kohta tarvitaan. Onhan meidän »laivastomme» kunnossa?

EERO

Miehet lähtevät juuri rantaan. Ei tarvita muuta kuin merkin anto täältä.

PEKKA (kävelee)

Kumma, miten tämä on jännittävää! Eikö sinustakin?

EERO

Eipä ilmankaan! Sen kai tekee tuo laivastohyväkäs, joka tavallaan on myöskin meidän harteillamme. Joko kuulit telefoonissa ampumista?

PEKKA

Jo — mutta harvakseen. Aivankuin kokeeksi. — Minä pelkään tuota takahyökkäystä Saviolta päin. Jos he ehtivät kiertämään meidät sieltä selkämme takaa.

EERO

Savioltahan soitetaan — heti kun vihollisia näkyy.

PEKKA

Kyllä — mutta jos tulee isompia joukkoja. Jairakan tiiliuunille jätettiin liian vähän — kymmenen miestä.

EERO

Onhan tiiliuuni erinomainen — ja sen asema vielä parempi.

PEKKA

Selkä on kuitenkin aina selkä! Jospa nyt edes rynnäkkö alkaisi pian, ettei menetettäisi aikaa. Mutta aikaapa vihollinen kai juuri tahtookin voittaa — koska ei hyökkää. Ja kaksi miestä vain Savion tiellä!

EERO

Onhan siellä toki telefooni!

PEKKA

Niin on! Ja molemmilla pyörät. Toinen poikkeaa kauppiaalle soittamaan ja toinen porhaltaa tänne suoraa tietä.

EERO

Näetkös nyt! Eihän Savio niin selän takana ole. Sehän on meidän edessämme.

PEKKA

Edessämmepä kylläkin, kun se on meidän vastuullamme. — Äsh! Minua ilettää tällainen tuumiskelu! Kunpa jo alkaisivat nujakan! Lempo soikoon! Minusta ei ole ajatusten märehtijäksi — toimia minä tahdon. Sirpalla minun pitäisi olla. Minulla olisi siellä muistakin syistä paljon mukavampi olla kuin täällä. Muuten, minä luulen, että tämä taistelu päättyy hyvin pian. Meille tulee yli-ote, heti kun »laivasto» komennetaan liikkeelle.

EERO

Niin tulee, ellei vitkastella niin, että Saviolta ehditään hyökätä.

PEKKA

Hm! Silloin se yli-ote keikahti. — Sellaista hiivatin arpapeliä on sota. Kaikki riippuu liikkeitten nopeudesta ja onnistumisesta. Siksi pitää olla kuin viilipytty — eikä ihmisen veri saa kiehua. (Heittäytyy sohvaan.)

EERO

Sellainen se Naplonkkakin kai oli.

PEKKA

Punaparta! Niin! Niin kai! — Viilipytty! (Asettaa kädet niskan taakse.) Oi, oi, oi, oi!

EERO (istuu pöydän reunalle)

Sinä näyt olevan hermostunut! Viime kesänä sinäkin olit kuin viilipytty — Kiireisissä — muistathan! —

PEKKA

En muista mitään! — Hai duulia dullailaa!

EERO

Taidat olla pikiintynyt?

PEKKA

Joutavia! Kehen minä olisin -? — Laula, kuule, jokin laulu!

EERO

Illalla saat kuulla minun loilotustani. Olen pakotettu esiintymään Preerian Prinsessassa, jos siitä tulee mitään.

PEKKA

Miksi ei?

EERO

Morsiameni pitäisi esiintyä prinsessana, mutta hän on matkustanut.

PEKKA

Vai niin! (Hyräilee valssia ensi näytöksestä.)

EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta ja menee suoraa päätä telefoonin luo).

Minun pitää soittaa!

PEKKA

Eipäs pidäkään! (Pyöräyttää Eeva-Kaisan telefoonin luota.) Pappilan muori käski paistia kääntämään!

EEVA-KAISA

Antakaa olla — julmettunut! Luuletteko minua niin tanssittavanne kuin neitiä äsken!?

PEKKA

Mistä sen tiedät?

EEVA-KAISA

Näin tuosta avaimen reiästä.

PEKKA

Soo! Vai kurkisteli Eeva-Kaisa naaran napin silmäänsä. Rangaistaanpa! (Tanssittaa väkisin Eeva-Kaisaa, laulaen.) »Hai duulia» j.n.e.

EERO (nauraa ensin, mutta alkaa sitten viheltää samaa säveltä.)

EEVA-KAISA (voivottelee ja pyytelee päästämään, mutta tanssii kuitenkin mukana.)

(Telefooni soi.)

PEKKA (jättää silmänräpäyksessä Eeva-Kaisan, joka tanssii vielä pari kierrosta, yksinään).

Ai — Ammonin lapset! (Telefoonissa.) Haiduulia dullallaa! — Mitä? Halloo minä huusin. On — Pekka Halla. — Niin — niin — vai niin — kuusiko? Mutta tiiliuunilla on ainoastaan kymmenen miestä. — Hm! — On ymmärretty! Kuusi miestä heti! (Panee telefoonin kiinni.) Eero! Lentäen uunille! Lohikivi meijerin takana on kuivilla — kari kiven juurella paljaana. Kiven taakse lähetettävä kuusi miestä, ampumaan sivulta sillalle hyökkääjiä. Juostava rantalepistöä meijerin taakse! Nopeasti! Kuusi miestä! Ammuttava sillalle!

EERO (on hypännyt pöydältä)

Selvä! (Juoksee ulos.)

PEKKA (huutaa Eeron jälkeen)

Veivät peijakkaat kuusi miestä meidän uuniltamme.

EERO (mennessään)

Jäipä kuularuisku!

EEVA-KAISA

Kaikkeen sitä tottuu, kun tällaiseenkin hirmuiseen hötäkkään! Mutta olisipa tämä totta, niin ihan kauhusta kuolisi.

PEKKA

Vielä mitä! Eeva-Kaisa on ihan oikea rintamalotta, kun tanssii kuulien vinkuessa.

EEVA-KAISA

Eiväthän Lotat tanssi — te taas höynäilette.

PEKKA

Kun on niin urhea, tarkoitan.

EEVA-KAISA

No, menkää nyt pois siitä, että saan soittaa leipurille. Leipä ei riitä voileipiin.

PEKKA

Nyt ei voi soittaa.

EEVA-KAISA

Minun täytyy. Ravintola-telefooni on rikki.

PEKKA

Tästä ei nyt pääse — isänmaa on vaarassa.

EEVA-KAISA

Älkää nyt hupsiko! Voileivät ovat paljon tärkeämmät kuin teidän isänmaanne.

PEKKA

Mitä niitä voileipiä suotta! Jos kaikki kaatuvat, niin kuka ne syö.

EEVA-KAISA

Voi, voi! Minun täytyy soittaa. Missä Korsu on?

PEKKA

Sodassa. Lie jo kaatunut.

EEVA-KAISA

Minä en usko teidän juttujanne enää pennin edestä. Suotta minua peloittelette.

PEKKA (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja vie hänet pois telefoonin läheisyydestä)

Mennäänpä vähän kauemmas tästä puhelinkoneesta' Sirpalla ammutaan niin jumalattomasti — ja lankaa myöten voisi joku kuula eksyä —

EEVA-KAISA

Älkää luulko, että minä niin tuhmia uskon! Te vain pelkäätte minun soittavan — niinkuin kohta soitankin. Haen neidin, ellette —

PEKKA

Missä neiti nyt on?

EEVA-KAISA

Hän on korjailemassa sisarensa pukua, joka tuli äsken.

PEKKA

Pukuko?

EEVA-KAISA

Äsh! Sisar tietysti!

PEKKA

Ratkesiko sisaren puku Amerikan matkalla?

EEVA-KAISA

Ei Helinä-neidillä olekaan vain yhtä pukua, eikä kahta. Niistä ei huolta — mutta hän tulee esiintymään tänä iltana Preerian prinsessana, kun postineidin täytyi matkustaa — ja sentähden pukua pitää vähän muutella.

PEKKA

Onko Helinä-neiti sitten niin valmis osaansa?

EEVA-KAISA

Kuuluu pelanneen sitä Amerikassa monta kertaa.

PEKKA

Vai niin! No, mitä emäntäsi muuta tekee?

EEVA-KAISA

Menkää katsomaan!

PEKKA

En voi. Tuo pörisijä ei päästä. — Itkeekö hän?

EEVA-KAISA

Ei —- eikä ainakaan enää tanssi.

PEKKA

Hyräileekö hän hai duulia dullallaa?

EEVA-KAISA

Kuulkaapa, kenraali! Jättäkää te meidän emäntä-neiti rauhaan! Hän on teidän veljenne morsian.

PEKKA

No, annetaan hänen sitten itkeä sitä surkeutta! Tanssimmeko taas?

EEVA-KAISA

Hyi — pannahinen! (Juoksee keittiön puolelle.)

PEKKA

Sainpas lähtemään! (Telefooni soi.) Halloo! Vai niin, vai Saviolta. No? — Mitä? Kaksikymmentä miestä? Ja kaikki pyörillä -? Oi, Kapernaumin kauhistus! Etkö ehtinyt ennen heitä? Vai niin! Jäit taistelun ulkopuolelle! Toverisi kai pääsi? Hyvä on! (Panee kuulotorven pois, juoksee avaamaan akkunan ja viheltää pilliin, huutaa ulos.) Pyörän selkään nopeasti! Tiiliuunille! Kaksikymmentä vihollisen polkupyörää tulossa Saviolta. Kuularuisku soimaan! (Ulkoa kuuluu »selvä!» — Sulkee akkunan.)

RAJU (tulee katsomosta puettuna suojeluskuntapukuun).

PEKKA

Ahaa, Raju-poikaseni. Hyvä, että tulit. Annoitko laivaväelle tarkat ohjeet?

RAJU

Parhaani mukaan. Lähtevät heti.

PEKKA

Jää sinä nyt tänne vartioon hetkeksi. Minun täytyy itse piipahtaa pyörällä tiiliuunille. Siellä on vaara tulossa.

RAJU

Minä tiedän. — Puhuitko sinä jo Ritvalle siitä, mistä pyysin?

PEKKA

En ehtinyt, kun tulit keskeyttämään.

RAJU (vähän nolona)

Jos tapaat — niin älä viitsi puhua mitään!

Pekka

Niinkö? Etkö haluakaan erota?! Ja minä kun jo kohta luulin olevani naimisissa hänen kanssaan!

RAJU (kärsimättömästi)

Ei se nyt sentään niin helposti käy! Ei sitä pieni valssi yksin tee.

PEKKA (on löytänyt lakkinsa)

Valssi juuri sen tekee! (Taputtaa Rajua olalle.) Valssi yksin — usko pois! Se selvittää sotkuisen vyyhdin. Se kirkastaa hämärän. Se avaa nupun, jos nuppua on. Se panee kukkimaan karunkin maan. Se vaikuttaa kuin aurinko. Hoida tarkasti telefoonia — ja tee määräysten mukaan!

RAJU

Kyllä tiedän!

PEKKA (hyräilee »hai duulia» mennessään).

RAJU

Kylläpä veli-Pekasta on tullut runollinen!

EEVA-KAISA (kurkistaa keittiön ovesta)

Ai — insinöörikö täällä onkin! (Tulee sisään.) Teidän veljenne oli äsken ja kielsi minun soittamasta — vaikka parhaillaan tehdään voileipiä.

RAJU

Pitääkö silloin soittaa?

EEVA-KAISA

Äsh! Älkää nyt ruvetko veljenne löpinöitä matkimaan! Kun leipä loppuu, niin pitää soittaa leipurille.

RAJU

Nyt ei voi soittaa vähään aikaan! Odottakaa nyt pieni hetki! Kohta tämä krampampuli päättyy.

EEVA-KAISA

Noo, — minä odotan. (Ryhtyy korjailemaan liinoja y.m.)

RAJU

Yhäkö neiti vielä sitä siskoansa pynttäilee?

EEVA-KAISA

Täytyy pian saada valmiiksi puku, kohta on ilta käsissä.

RAJU

Niin taitaa olla! Kuule! — Oletko nähnyt — onko neiti itkenyt?

EEVA-KAISA (hämmästyy)

Itkenyt? Tehän kysytte ihankuin teidän veljenne. Minkä ihmeen vuoksi hän itkisi?

RAJU

Kysyikö veljenikin —?

EEVA-KAISA

Kysyi kyllä, mutta on ihan suotta udella. Ei nyt sentään yhden valssin tähden itkemään ruveta.

RAJU

Niin! Eihän yhden tähden. — Osaako Eeva-Kaisa valssia?

EEVA-KAISA

Tottapa tietenkin.

RAJU

Uskooko Eeva-Kaisa, että valssi avaa nupun —?

EEVA-KAISA

Minkä nupun?

RAJU

Kukan nupun tietysti — jos nuppua on — ja että se vaikuttaa kuin aurinko?

EEVA-KAISA

Kuinka noin viisas mies puhuu tuollaista persiljaa?

RAJU

Eihän näissä asioissa viisaus auta — näissä lemmen asioissa — tietäähän Eeva-Kaisa sen.

EEVA-KAISA (huokaa)

Ei auta, ei! — Onko insinööri jo tavannut Korsua?

RAJU

En ole. Mutta minä kyllä ohjaan sen asian selville vesille —

EEVA-KAISA

No, sitten insinööri on oikein miesten mies — ja minä teen vaikka mitä insinöörin hyväksi.

RAJU (kuin itsekseen)

Osaisinkohan minä tuota valssia?

EEVA-KAISA

Sanoinkin jo neidille, että insinööri on ihan toista kuin tuo kapteeni-höynä — vai mikä luutnantti hän lie. Nimitin häntä piloillani kenraaliksi — ja vielä mulla on korpraali jäljellä häntä varten — ja vanjunkkari ja kersantti — ja — sapööri ja —

RAJU

Onko Eeva-Kaisa tanssinut koskaan »hai duulia»?

EEVA-KAISA

En eläissäni — paitsi veljenne kanssa äsken, kun hän —

RAJU

Soo — sapperment! Se mies sitten ehtii jos mihin! Hän tietenkin treenasi itseään. Minäkin koetan heti. (Lähenee Eeva-Kaisaa.)

EEVA-KAISA (peräytyy)

Mitä?

RAJU

Hai duulia dullallaa! Minä tahdon —

EEVA-KAISA

Älkää nyt! Miksi kaikki ihmiset tahtovat minulta »hai duuliaa»?

RAJU

Sinähän lupasit tehdä minun hyväkseni vaikka mitä.

EEVA-KAISA

No, niin — no — jos se nyt on ihan välttämätöntä

RAJU (tanssittaa Eeva-Kaisaa, laulaa)

N:o 9. (Sama kuin N:o 8).

Hai duulia dullallaa, hai duulia dei! Ilmoihin asti tää onnemme vei. Rinnallas kerran kun riemuita saa, haihtuu mun mielestäin murheitten maa.

(Pysähtyvät).

Hyvinhän tämä menee! No, millekäs tuntuu?

EEVA-KAISA

Ei yhtään millekään!

RAJU

No, jatketaanpas! (Laulaa ja tanssivat.)

Hai, dui, anna pilkistää silmihin, dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!

(Pysähtyvät).

Eikö vieläkään synny mitään erikoista tunnelmaa?

EEVA-KAISA

Eei! — Vähän vain huimaa oudokseltaan.

RAJU (katsoo silmiin ja laulaa oikein epätoivon vimmalla)

Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — Dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.

Eikö vieläkään?

EEVA-KAISA

Miltä tässä nyt pitäisi tuntua sitten?

RAJU

Oi, oi! — Se on kai siinä, ettei ole nuppua ollenkaan. (Tanssittaa uudelleen vimmatusti ja laulaa). Hai duulia, dullallaa, hai duulia daa!

(Pysähtyvät äkkiä.)

KORSU (tulee katsomosta)

Hei, hei! — Noin taas! — Parkule!

RAJU

Lopeta nyt jo siihen, Korsu! — Älä sano enää enempää — muuten varmasti laukaiset jonkun tyhmyyden. Asia on yksinkertaisesti niin — että —

EEVA-KAISA (hätääntyneenä)

Niin — niin se on, ihan vissisti —!

KORSU

No, olkoonpa niin tai näin! Mitä, parkuletta se minua liikuttaa! (Aikoo keittiön puolelle.)

EEVA-KAISA (juoksee Korsun eteen)

Ei, Korsu! Ei se ole niin eikä näin —!

RAJU (menee väliin)

Älkää nyt ruvetko sotkemaan! Minä tahdon oppia tanssimaan »hai duulia» — siinä kaikki. Eeva-Kaisa auttoi minua ystävällisesti — ja niin sinäkin auttaisit jos osaisit —

KORSU

Mitä erikoista osaamista siinä sitten on!

RAJU

No, osaako Korsu sen?

KORSU

Mikä siinä nyt olisi! Osaanhan minä mokoman lönkötyksen.

RAJU (menee Korsun toiselle sivulle)