Part 2

_Harjula_. Kirje vallesmannilta, näemmä. Taitaa meinata hevosen vaihetukseen, koska lähettää kirjallisen kutsun. Me olemmekin jo keväästä asti hieroneet vaihetusta. (Rikkoo kuoren ja yrittää lukea.) Kas, kun en oikein eroitakaan laseitta. Katsopa sinä Petteri mitä se siinä meinaa!

_Kesämies_ (lukee itsekseen, ynisemällä).

_Harjula_. Hevosen vaihetukseenko meinaa?

_Kesämies_. Ei tässä ole hevosen vaihetuksesta mitään.

_Harjula_. No, mitä siinä sitten on?

_Kesämies_. Käskee teidän tietää huutia ja hävetä!

_Harjula_. Mitä lempoa? Minunko huutia tietää! Minkä vuoksi?

_Kesämies_. Siitä kun sanoitte poudan tulevan eikä tullutkaan. Ja uhkaa haastaa teiltä vahingon korvausta, kun on niitättänyt parhaat ketonsa.

_Harjula_. Vai niin. Maksakoon ensin velkansa ja puhukoon sitten käräjän käynnistä. Vai haastaa! Minunkohan on syy, että hän niitätti ketojansa! Käskinkö minä niittämään!

_Kesämies_ (naureskelee ja lukee kirjettä). Niin näkyy olevan.

_Harjula_. Mitä siinä naureskelet! Luuletko etten ennen ole herrain kanssa ollut käräjillä? Onhan minulla todistajia. Käskinkö minä niittämään? Muistaahan Petterikin?

_Kesämies_. Muistan hyvinkin. Se on siksi veres asia.

_Harjula_. Sepä on hyvä, että Petteri muistaa. Ja jos vaan alkaa prosässätä niin on minullakin asioita. -- Onko siinä kirjeessä vielä muutakin?

_Kesämies_. Ei tässä muuta ole.

_Harjula_. Mikä hullutus! Minunkohan se pitää poudan tietää kaikille. Varokoon vaan, etten haasta häntä kunnianloukkauksesta. Jaa. Jaa.

_Kesämies_. Niin, ja paromeeterihan nousi silloin.

_Harjula_. Nousi tai laski. Tehköön kukin kuinka tahtoo. Enpä lähtenyt minä niitylle ha, ha, ha.

_Kesämies_. Agronoomi sen teki. Olisi tainnut muutoin tulla lähtö.

_Harjula_. Ei. Olisin minä vielä tarkastanut sentään ilmaa. Mutta tänä iltanahan agronoomi aikoi meillä kokouksen pitää yhteisostosta. Enkä vielä ole ketään saanut puhutella. Petteri! juokse sinä nyt naapureihin katsomaan eivätkö ole jo saapuneet niityltä ja sano, että kokoontuisivat meille, että täällä agronoomi pitää esitelmän.

_Kesämies_. Niin, esitelmän yhteisostosta ja apulannoituksesta. Kyllä kuulin. No ottaako isäntä tämän vallesmannin kirjeen?

_Harjula_. Viskaa vaikka tunkiolle. Ei. Elä sentään. Annappa minulle se! Pannaanpa talteen.

_Kesämies_ (menee kujasta laiskasti vätystämällä). Tässä tulee sellaista yhteistoimintaa, johon maamiehiä kehoitetaan.

_Harjula_. Juuri niin, Petteri! Yhteistoimintaan agronoomi juuri kehoittaakin. (Yksin.) Vallesmannikin puskee vihojaan minulle. Juuri kuin olisi minun syyni, ettei poutaa tule. Eikähän sitä tule. Nousee ja nousee mukamas tuo paromeeteri, mutta eihän selkene sittenkään ilma. Liki pitää, etten minäkin tee kuin ruukin patruun; Taikka annan agronoomille takaisin ja sanon, että tuossa on... pidä omasi... Mennä kesänä se tiesi poutaa, vaan nyt juonittelee, nousee ja laskee kuin pajan palkimet... Tässä on monenlaista mieliharmia... Nuo naapuritkin, jotka menivät Käkisaareen ja jos ovat niittäneet niin minun syykseni panevat... Jos vaan ovat ehtineet niittää, niin eivät tule agronoomin puheita kuuntelemaan. Yhteistoimintaan kehoitetaan, mutta siitä ei mitään tule, ellei tästä ala poutia tulla.

_Maiju_ (tulee navetasta). En tiedä mitä sille agronoomille laittaisi ruuaksi, kun ei ole verestä lihaa.

_Harjula_. Onhan vereksiä siikoja. Kyllä hänelle täytyy ruokaa tarjota, sillä nälissään se taas on tullessaan.

_Maiju_. Ei niille herroille tahdo osata laittaa. Ne nuuskivat lautasetkin ja makustelevat ja vainostelevat...

_Harjula_. No kun ruokaa tarjotaan ja ellei tahdo syödä, niin olkoon syömättä.

_Maiju_. Helppo se on teidän sanoa. Tänä iltanahan hän aikoi palata?

_Harjula_, Luultavasti on heti täällä. Mutta ei nyt esitelmistä mitään tule, kun heinän aika on. Mistä väki tulee? Niin, että kyllä sinä saat alkaa jo kaloja suomuta. (Maiju menee.)

_Harjula_ (yksin). Sitä täytyy pitää agronoomia mieliksi, se minua kehuu taas sanomalehdissä. (Kesämies tulee.)

_Kesämies_. Siellä oli aikalailla yhteistoimintaa Jurttulassa. Voi Lemin lukkari!

_Harjula_. No sinnekö agronoomi oli mennytkin?

_Kesämies_. Ei, vaan akat siellä olivat yhteistoiminnassa. Voi käyrä pärepuu! Olivat vähällä ottaa minulta nahkan ja Jurttulan emäntä nakkasi kuumaa tuhkaa jälkeeni.

_Harjula_. No kaikkia kuulee. Ketä siellä sitten oli?

_Kesämies_. Koko kylän akat yhdessä ja semmoinen sompatus kuului, että korvia viilteli. Jo uhkasivat teitä julmasti, kun poudan sanoitte tulevan eikä tullutkaan. Siellä näkyi olevan sekin toisen kylän emäntä, joka toissa päivänä kävi ja se siellä kilpaa huusikin Jurttulan emännän kanssa. Ja uhkasi teidät haastaa.

_Harjula_. No jo minä säkkiin jouduin polonen.

_Kesämies_. Ei ole hätää. Jos isäntä tahtoo, niin kyllä minä vastaan. Minulla on paljon lakitietoja ja rikoslain osaan ulkoa. Ei teillä hätää ole. Ettehän te ole käskenyt niittämään. Siinä se on pykälä.

_Harjula_. Aivan niin. Sinua pitävät kyläläiset tyhmänä Petteri, mutta sen minä sanon että on sinulla järkeä kyllä. Vai haastaa ja haastaa! Mihin lemmon kirnuun olen joutunut tuon paromeeterin takia! ohoo, sentään!

_Kesämies_. Ei ole hätää. Te olette ollut hyvä isäntä minua kohtaan näinä sadepäivinä ja antanut minun levähtää. Nyt minä teidän hyvät tekonne maksan, ja jos käräjille vievät, niin minä rupean teille asianajajaksi.

_Harjula_. Juuri niin Petteri! Ole sinä minun puolestani. Kyllä minä palkan maksossa muistan, Petteri. Niin, niin käskinkö minä niittää? (Toisen kylän emäntä tulee aika vauhtia kujasta. On vihan vimmassa. Puhuu äkäsesti ja nopsaan.)

_Toisen kylän emäntä_. Täälläpä kohtaan tämän vanhan valehtelijan. Mikset mennyt niitylle? Valehtelit muut niittämään, vaikka tiesit, ettei poutaa tule. Koko meidän kylä on niittänyt parhaat heinikkonsa. Siellä nyt luokona mätänevät ja mustuvat talon parhaat heinät... Tästä tulee kallis asia sinulle... saat maksaa sovinnolta eri lailla. Kälmi! Narrata ihmisiä sillä tavalla. Herrala meidän kylässä ja moni muu uhkaavat haastaa. Saapas nähdä kuinka alat selvetä... (Surkealla ja valittavalla äänellä.) Minäkin polonen niitätin kaikki parhaat ketoni... (Menee hyvin likelle Harjulaa ja häristelee nyrkkiänsä.) Sinä lemmon lihapää!... jos minä saattaisin näyttää todeksi sen poro asian niin kuinkahan sinulle kävisi, vanha varas...

_Harjula_. Petteri, Petteri! kuulithan, että hän soimaa minua varkaaksi.

_Emäntä_ (vähän hämmästyen). En minä varkaaksi ole sanonut. Kuulihan tuo kesämieskin, ett'en minä varkaaksi sanonut? (Sulavalla äänellä.) Etkös kuullutkin Petteri?

_Kesämies_. Kuulin minä.

_Emäntä_ (nousee uuteen vimmaan). Ähää! Siinä nyt kuulit. Mikähän sinä sitte lienet... Muistaahan Petteri, että minä hoin ja sanoin jo silloin, että minulla kutisevat varpaan välit... vaan tämä vaan vakuutti, että pouta tulee... pouta tulee. Monen sadan markan vahingon teki meillekin. Vaan minä en jätä asiaa tähän. Minä haastan kihlakuntaan... saat käydä toisen kerran isossa Heikkilässä...

_Harjula_. Petteri, Petteri! Ymmärräthän mitä hän tarkoittaa?

_Kesämies_. Lääninlinnaa kutsutaan isoksi Heikkiläksi. Kyllä ymmärrän. Tästä tulee teille emäntä kiivasta jälestäpäin. Tulla toisen pihalle kiroamaan ja huutamaan. Tiedätkö mitä uusi rikoslaki siitä sanoo!

_Harjula_ (kiivaana). Kaikki hyvin. Äsken hän soimasi minua varkaaksi, nyt pilkkaa hän minua linnalla. Akka! tiedätkö mitä uusi rikoslaki siitä sanoo? Vai tänne tulet sisuasi purkamaan... kelvoton. Muistatko vielä mitä olit sotkenut papin voihin? Mutta pääsit rukouskirjaan? Kyllä minäkin tiedän.

_Emäntä_ (asettuen vihastaan). Enhän minä ole tässä soimannut, enkä huutanut enkä kironnut. Siivostihan tulin kysymään, että miksi käskitte niittää, vaikka sateen tiesitte tulevan. Siivostihan minä olen puhunut.

_Harjula_. Vai niin. Kyllä minä...

_Kesämies_. Ja kotirauhan häiritsemisestä saatte myöskin sakkoa.

_Harjula_. Aivan niin. Kotirauhan häiritsemisestä myöskin.

_Emäntä_. Enhän minä ole häirinnyt. Siivostihan kysyin, että miksi narrasitte niittämään, kun tiesitte sateita tulevaksi?

_Harjula_. Olenko minä käskenyt niittämään? Siinäpä se on.

_Kesämies_. Niin, eihän teidän tarvitse lyödä päätänne silti seinään, jos toinen käskee.

_Emäntä_. Tässä on ollut paljo miehiä, kun vakuutitte poudan tulevan.

_Harjula_. Ulos minun pihastani!

_Kesämies_. Sukikaa häntä selkään, niin oppii toisella kerralla pitämään suutaan pienempänä. Ottakaa ruoska tallin naulasta ja sukikaa, että vinkuu. (Erikseen.) Siinä olisi samalla yhteistoimintaakin. (Perältä kuuluu ääniä ja porua.)

_Emäntä_. Tuleepa sieltä jumalan kiitos ihmisiä apuun. (Jurttula, Kallijärvi ja Väystäjä tulevat.)

_Harjula_ (erikseen ja silmäillen kesämieheen). Jo minä onnettomaksi jouduin tätä poutaa odottaessa! Mutta eihän tässä sentään hengen hätää ole. (Ääneensä.) Nytkö sitä vasta niityltä palataan?

_Jurttula_ (tuimana). Nyt.

_Harjula_. Me luulimme, että palaatte paikalla takaisin, kun ei poutaa tullutkaan.

_Jurttula_. Vai niin sinä luulit. Ja itse et lähtenytkään niitylle, vaikka aijoit. Valehtelit meidät sateeseen parhaan heinikkomme niittämään. Tästä tulee kallis asia kun minä...

_Toisen kylän emäntä_ (tulee joukkoon, asettuu Jurttulan viereen). Kas nyt! Niin se käypi. Minä kävinkin vasta teillä, Jurttula, ja emäntä sanoi, että te panette heti velkakirjan kuvernööriin, että opetetaan Harjulaa toiste valehtelemaan. Opetetaan vähän huutia tietämään. Eikö niin miehet? Muistattehan kaikin että minä sanoin, että minulla varpaan välit kutisevat, että sade tulee? Niin tämä hotisee ja vakuuttaa, että pouta tulee... pouta tulee. Muistattehan?

_Jurttula_. Muistaahan sen. Niin veres asia. Ja muistaahan emäntä, että minäkin vakuutin, että kuiva poronliha on vesiherneissä, että sadetta se tietää? Vaan tämä ei uskonut...

_Emäntä_. Muistan tietenkin kuin tämän päivän. (Kääntyen Kallijärven ja Väystäjän puoleen.) Kallijärven isäntä kyllä myöskin on varma merkeistään. Ja Väystäjä myöskin. Eikö niin?

_Kallijärvi_. Kyllähän minä tässä sanoin ja sen olen aina sanonut ja sanon koko elinaikani, että kun meidän kujakivemme vettä itkee, niin varma sade on tiedossa. Ei näy olevan paromeeteristä...

_Väystäjä_. Sanoinhan minäkin, että kun se meidän rakki on ilmosen ikänsä aina sateen edellä pehellyt ja kun silloinkin pehteli, niin tottapa tiesi.

_Emäntä_ (käy melkein käsiksi Harjulaan). Siinä nyt kuulet... lemmon lihapää...

_Jurttula_ (hänkin kiihkossa käy Harjulaa lähelle). Niin... siinä nyt kuulet...

_Kesämies_. Sadetta paromeeterikin tiesi silloin. (Katselee uteliaana ja nauraa virnistelee. Erikseen.) Olisipa soma jos tuossa tulisi yhteistoimintaa. (Harjula näyttää levottomalta.)

_Harjula_. Petteri, Petteri! Mitä sinä sanot... lurjus...

_Emäntä_. Kuulittehan! Paromeeterikin tiesi sadetta... Hän on siis meidät kaikki valehdellut ja pettänyt. Mitä hänelle tekisimme?

_Jurttula_. Niin... Mitä me miehissä tekisimme...?

_Kallijärvi_. Hänelle joka semmoisen vahingon laittoi meille...?

_Kesämies_. Ottakaa hänestä tröijyn mitta! (Iskee salaa silmää Harjulalle.)

_Emäntä_. Selkäänsä hän tarvitseekin saada. (Syntyy keskenäinen sanasota, jossa kaikki muut ovat äänessä yht'aikaa paitse kesämies, joka katselee ja naureskelee. Toisen kylän emäntä pui nyrkkiä Harjulan nokan alla. Ei eroita muita sanoja kuin "poutaa", "paromeeteri", "haastoa" ja "käräjille". Harjula hokee aina vähän päästä: Petteri, Petteri! kuuntele tarkoin. -- Riita on ylimmillään kun agronoomi tulee kujasta. Hän seisahtaa hämmästyneenä ja suusota lakkaa heti, äkkiä.)

_Agronoomi_. Mitä tämä on? Mistä täällä on kysymys? (Kaikki seisovat kuin häpeissään ja äänettöminä, eikä kukaan vastaa. Hetken äänettömyyden kuluttua, kun agronoomi jo on toistamiseen kysynyt: mistä täällä on kysymys, koettaa Harjula alkaa selitystä, vaan ei saa ymmärrettäviä sanoja suustaan.)

_Kesämies_ (kun agronoomi yhä näyttää odottavan vastausta). Niin nähkääs... tässä oli vähä alkua yhteistoimintaan! (Juoksee nopeasti rantaan.)

Esirippu alas.