Part 1

POUTAA ODOTTAESSA

Ilveily 2:ssa näytöksessä

Kirj.

VÄINÖ KATAJA

Kuopio, U. W. Telén & C:o, 1902.

Näytelty ensi kerran Koiton laulajaliiton iltamassa 14 p. Maaliskuuta 1902 ylioppilastalolla Helsingissä.

HENKILÖT:

Harjula, | Jurttula, | talokkaita ja naapureita. Väystäjä, | Kallijärvi. | Arvi, Väystäjän poika. Maiju, Harjulan tytär. Kesämies Harjulassa. Toisen kylän emäntä, leski. Agronoomi. Vallesmanni.

Tapahtuu Perä-Pohjolassa nykyaikana.

Ensi näytös.

Näyttämö: Harjulan piha. Oikealla asuinrakennus, josta rappuset näkyvät pihalle. Vasemmalla on navetta, lato ja ulkohuoneita. Kujatie asuinrakennuksen ja navetan välissä. Perällä joki törmineen ja joen takaa näkyy kylä korkean vaaran laidassa. On iltapäivä Heinäkuun lopulla. Sumuinen sadesää.

_Harjula_ (tulee alas asuinrakennuksen rappusia. Katselee taivasta). Tämäpä nyt on kummaa, kun ei taivas selkiä, vaikka paromeeteri nousee? Tämäpä vasta kesän kulkua on! (Katselee kaikille ilmoille, kulkee pitkin pihaa ja pysähtyy tähystelemään perälle.) Tuo lännen puolikin kuin on musta kuin vanha, paikattu loude. Mutta... mutta niinhän sieltä tuolta joen takaa kuuluu kuin viikatteen liippausta. Ei, se ei voi olla mahdollista, eihän heillä siellä ole paromeeteriäkään, että tietäsivät poutaa odottaa. (Maiju tulee navetasta, rasioita kädessään).

_Maiju_. Tänä iltanako sitten jo on meininki lähteä Käkisaareen?

_Harjula_. Tänä iltanapa tietenkin. Paromeeteri nousee... Mitä ne nuo kaikki rasiat ovat? Kuinkahan paljon voita sinä taas aijotkaan panna evääksi?

_Maiju_ (näyttäen). Näihin isompiin tietysti panen kalaa, tähän pienempään voita. Ei kai siellä, kun viikoksi lähdetään, viisi henkeä hengellänsä elä, tiedänmä. Maksaa sinne vaivaa eväitä valmistaa, kun on taivas aivan kuin valmis sade.

_Harjula_. Laita sinä vaan eväät valmiiksi, eläkä huoli taivaasta. (Maiju menee pirttiin. Harjula silmii taivaalle ja tunnustelee kädellään ilmaa.) Kyllä se vaan niin tuoreelta tuntuu tämä tuuli ja kovin se nousee vastahakoisesti paromeeterikin, mutta noussut kuitenkin on, jotta pouta tästä hiljankin tulee. Saattaahan mennä vielä huominenkin päivä näin sumuisena ja silloin juuri onkin niittoilma paras. Ja sitten keskiviikkona pouta, niin me saisimme kuivia heiniä... Näkisivät taas kyläläiset onko paromeeteristä apua... Olisipa se soma keikaus "merkkimiehille" ja ilmanennustajille. (Kesämies tulee vasemmalta, kantaen viikatteita olallaan). Kas niin Petteri! Olet jo sitonut viikatteetkin varsiinsa. Tästä kun lähdemme, niin lyömme poudalle työtä, että vinkuu. (Maiju kulkee pihan poikki milloin mitäkin toimitellen).

_Kesämies_ (menee perälle rantaan päin). Kovin minun rintaani vielä karvastelee ja muutenkin laiskuttaa niinkuin sateitten edellä aina. (Kävelee laiskasti.)

_Harjula_. Sinunlaisista miehistä ei ole vuoden merkkiä ollut ennenkään. (Huutaa perään.) Katso Petteri, että venheessä ovat tarpeelliset neuvot!

_Kesämies_ (huutaa vastaan). Niin tietenkin. Niin ilmankin.

_Harjula_ (katsellen taivaalle ja tunnustellen ilmaa). Olispa se kuitenkin ratasjärven rallia jos tästä sateet tulisivat ja me menisimme ja niittäisimme parhaan niittymme. Mitähän ne naapureissa tuumaavat? Eivät ole käyneet paromeeteriäkään tiedustelemassa. Olisipa hauskaa tietää aikovatko lähteä? Mutta minkä numeron päällä se paromeeterin viisari oikein olikaan? Pitääpä varmuudeksi vielä käydä katselemassa. (Huutaa Maijulle.) Maiju hoi! Pane molemmat isot leilit piimää täyteen! (Menee sisälle.)

_Kesämies_ (tullen rannasta ja laulaa kamalalla nuotilla).

Sua lähde kaunis katselen j.n.e.

_Maiju_ (nauraa navetasta tullen). Voi sinuas satakieltä. Kun kuuluu kuin tervaköyttä vetäisi pitkin somero pihaa. Sulje veikkonen suusi.

_Kesämies_. Se on kansallisia lauluja ja minä olen kansallinen kesämies.

_Maiju_ (menee sisälle). Oletpa todellakin kansan mies, laiska-Jaakko.

_Kesämies_. Laulu kuin laulu, nuotti kuin nuotti.

_Harjula_ (tulee sisältä). Täällä kuuluu käyneen Väystäjän renki kysymässä paromeeteriä. Oletko sinä häntä tavannut?

_Kesämies_. Tapasin. Tapasinpa tietenkin.

_Harjula_. No mitä sinä sanoit?

_Kesämies_. Sanoin, että poutaa tietää.

_Harjula_. Paromeeteriin niillä tulee asia, vaikka ensin minulle irvistelivät. Mahdoit sanoa, että sadetta tietää.

_Kesämies_. Jo minä sille sanoin.

_Harjula_. Mitä hemmettiä! Mitä sinä sanoit?

_Kesämies_. No niin minä sanoin, että... samoin kuin nytkin. (Nauraa salaa).

_Harjula_. Mene matkoihis. Sanoitpa sinä sitä tai tätä. (Kesämies menee veltosti navetan puoleen. Harjula kävelee keskelle pihaa, ottaa pyöreän paromeeterin takkinsa alta kätköstä, kopistelee sitä ja silmii taivaalle.) Se on vaan kummaa, ettei se oikein ota noustakseen kuivan ilman päälle. Tuossa se tuo viisari toljottaa nyt... Päivällä vähä nousi vaan eipäs enään. (Takoo yhä sormellaan lasiin.) Jos olisi se ripustaa tänne ulos seinälle, niin ehkä se sentään ulkona kurinsa heittäisi. (Kesämies menee jotain kantaen rantaan päin. Harjula aikoo ripustaa paromeeterin seinään. Väystäjä tulee. Harjula kätkee paromeeterin nopeasti takkinsa alle).

_Väystäjä_. Näin, että teidän kesämiehenne kantoi viikatteita rantaan. Onko tosi homma lähteä Käkisaareen?

_Harjula_. Niin on. Eväitä tässä ollaan valmistamassa. Tänä iltana tästä lähdemme.

_Väystäjä_. Vaikka ilma näyttää näin sateiselta?

_Harjula_. Pouta tästä tulee.

_Väystäjä_. Ja koko kylä sadetta aavistaa. Ei aijottu Jurttulasta vaan vielä lähteä.

_Harjula_. Lähteköötpä tai ei. Meiltä vaan lähdetään. Jääpi taas tään kyläläisiltä tänäkin kesänä Käkisaaren heinänteko syksyyn niinkuin mennä kesänäkin.

_Väystäjä_. Sehän olikin sateinen, mennyt kesäkin.

_Harjula_. Vaan sainpahan minä hyviä heiniä kun niitin silloin kun tämä... tuota paromeeteri nousi.

_Väystäjä_. Sinulle sattui hyvä onni. Eipä tuo kuulu ruukin patruunikaan enään luottavan, koska oli toissa päivänä koko kojeensa nakannut ulos akkunasta. Noussut ja noussut oli muka ja poutaa tiennyt, vaan yhtäkaikki tulikin sade.

_Harjula_. Se ei osaa patruunikaan sitä oikein tarkastaa. Siinä syy on. Mutta minut agronoomi, joka tämän minulle kenkkäsi, neuvoi tarkoin.

_Väystäjä_. No en tiedä. Mutta minun merkkini mukaan tästä vaan ei poutaa vielä tule. Läksin kuitenkin kuulemaan mitä tuo teidän ilmantietäjä nyt sanoisi. Luulisihan siitä poudankin tulevan, kun viikon on sataa tihuuttanut.

_Harjula_. Poutaa se tietää. Odotahan tässä pihalla, niin minä vielä vakuudeksi käyn tarkastamassa... ja silmäämässä. (Menee vauhdilla sisälle, käsi tröijyn alla.)

_Väystäjä_ (yksin). Olisipa sitä hauska nähdä minkä se on näköinen. Kummalta se mennä kesänä kyllä näytti, kun Harjula aina arvasi niittää poudalle. Vaan se ei sitä näytä, siksi on kateellinen. (Harjula tulee.)

_Harjula_. Pouta tästä tulee ainakin ylihuomiseksi.

_Väystäjä_. Vaan sanopa mistä se sinne huoneeseen tietää, että minkä näköinen on taivas. Kun nytkin on paksussa pilvessä kuin syksyllä.

_Harjula_. Siinäpä se onkin salaisuus, että se huoneeseenkin tietää. (Tähystelevät kumpikin taivasta.)

_Väystäjä_. Ei vanhaa taivasta näy missään. Harmajana koko maailma kuin Kokko-Matin kauhtana. Etkö sinä sitä raaski näyttää minkälainen kapine se on. Tuo se tänne ulos, että näemme mitä täällä tietää.

_Harjula_ (tunnustellen ilmaa). Eipähän tunnu tuuli niin tuoreelta kuin äsken. (Kesämies tulee rannasta, laulaen taas, kovin falskisti: Yhden mä tiedän sorian ja sievän josta ma j.n.e.) Joko sinä veit sauvomet venevalkamaan?

_Kesämies_. Ei näkynyt olevan tappia veneessä. (Vuolee tappia.) Kovinpa siellä kaakkurit huusivat että totta sa'an... totta sa'an... (Ojentelee kaulaansa kuin kaakkuri).

_Harjula_. Teehän tappi valmiiksi eläkä huoli kaakkurien lauluista.

_Väystäjä_. Kaakkurit huutavat ja pääskyset lentelevät matalalla.

_Harjula_. Tulehan sisälle, niin näytän sinulle sen joka on parempi kuin kaakkurit ja pääskyset. (Menevät).

_Kesämies_ (katsellen taivaalle). Pilveile taivas aina! Ja muista kesämiehiä täällä maan päällä! (Tyytyväisellä äänellä.) Paksussa pilvessä on vielä, että kyllä tässä vielä saapi levähtää. (Menee navetan puoleen ja koettaa veisata jotain virren värssyä. Jurttula ja Kallijärvi tulevat.)

_Jurttula_. Sen agronoomi lahjotti Harjulalle.

_Kallijärvi_. Aivanko ilman?

_Jurttula_. Pennittä. Muka siitä kun Harjula sitä apulantaa ostaa ja sitten tilasi sen vieterikarhin.

_Kallijärvi_. Vaan eipä se sitä uskalla kenellekään näyttää.

_Jurttula_. On se siksi kateellinen, ettei se soisi muiden hyviä heiniä saavan.

_Kallijärvi_. Jaksaa semmoisen ostaakin. Ei se niin kallis kuulu olevan.

_Jurttula_. Ostamme tulevaksi kesäksi yhteisen.

_Kallijärvi_. Sen me teemme. On se vaan hauskaa kuulla mitä se tällä viikolla on tiennyt, kun koko viikon on satanut ja pilveillyt. (Harjula ja Väystäjä tulevat sisältä, Harjula kantaen takin alla paromeeteriä).

_Jurttula_. Mitä kuuluu?

_Harjula_. Käkisaareen ollaan hommassa.

_Jurttula_. Vaikka näin sateelta näyttää ja taivas on umpi pilvessä.

_Harjula_. Pian taivas silmänsä pesee.

_Jurttula_. Sinnehän tästä pitäisi lähteä meidänkin, vaan ei tahdo uskaltaa talon parhaalle niitylle, kun ilmat ovat näin sekavia. Eikä näytä olevan poudan merkkejäkään.

_Harjula_. Mitä merkkejä? Vanhoista merkeistä ei ole taikaa.

_Jurttula_. No mitä sitte se paromeeterisi sanoo?

_Harjula_. Poutaa tietää.

_Jurttula_. Se minusta on kumma mistä se huoneeseen tietää minkänäköinen taivas on. Olisipa soma nähdä minkä se on näköinen.

_Muut_ (yht'aikaa). Niin, se olisi kummaa nähdä. Näytäppäs sitä!

_Harjula_. Malttakaa vähä!

_Kallijärvi_. Ei ikäpäivänä se ole oikea ilmantietäjä, joka nyt poutaa tietää. Kivi meidän kujalla itkee vettä.

_Väystäjä_. Ja meillä rakki pehtelee, että karvat pölisevät. Eivät vaan tule vielä seisovat ilmat.

_Jurttula_. Minulla myöskin on niin varma merkki siinä, kun kuivattu poronliha vetää vesiherneisiin... (Kesämies tulee, airot olalla).

_Kesämies_. Minulla se varmin merkki on, että kun oikein laiskottaa ja nukuttaa, niin sekavat ilmat tulevat ja kun ruumista raukasee niin...

_Harjula_. Sinua raukasee poudallakin. (Naurua kuuluu).

_Kesämies_. No, niin, niin. Siksi se poudalla raukasee, että ruumis sadetta tietää ja siksi sateella nukuttaa, että sataa...

_Harjula_. Sinun merkkisi ovat yhtä hyviä kuin kaikkien muidenkin. Vaan täällä se on hyvät naapurit sellainen kapine, joka on kuin valmis pouta. (Vetää paromeeterin povestaan. Kaikki kokoontuvat ympärille katselemaan).

_Kesämies_. Katsos saksaa kuin on juuri... niinkuin mikähän juuri...

_Harjula_ (työntää kesämiestä syrjään). Eläpäs nyt pakkaannu niin likelle. (Vallesmannin asiapoika tulee kujasta ja kurkoittaa hänkin katselemaan paromeeteriä.)

_Jurttula_. Niinhän tuo on kuin kello.

_Kallijärvi_ (yrittää kädellään koettelemaan). Mikä siinä on reikä tuossa keskellä?

_Harjula_. No ei siihen koskea tarvitse. Pitää sen uskoa vähemmällä. (Toisen kylän emäntä tulee, tervehtii ja asettuu hänkin katselemaan.)

_Jurttula_. Poutaako se nyt tietää?

_Harjula_ (näyttäen). Nähkääs! Tässä on viisari, joka liikkuu edestakaisin. Kun tämä vasempaan liikahtaa, niin saat alkaa taivasta vahdata ja pilviä näet nousevan. Ja taas kun se oikealle hiuskarvankaan verta nousee, niin ala niittää, vaikka saavista sataisi ja taivas olisi harmajana kuin loude.

_Muut_ (yht'aikaa). Ja oikealleko on nyt siirtynyt?

_Harjula_. Oikealle on siirtynyt.

_Toisen kylän emäntä_. No tuossa tuon näin! Kun koko viikon on pilveillyt ja väliin satanut, niin meidän kylässä alettiin tuumata, että pitää lähteä varta vasten käymään Harjulassa tiedustelemassa mitä tämä paromittari sanoo. No, kun minulla oli muutakin asiaa tännepäin niin läksin. Ja näin hyvin onnistuin. Vai poutaa tietää! No se on ilosanoma koko kylälle. Hyvänen aika sentään se maailma viisastuu. (Vallesmannin asiapoika nykii Harjulaa takista)

_Harjula_. Mitä sinulla on asiaa? Vallesmanniko sinut lähetti?

_Poika_. Vallesmanni pani kuulemaan, että saapiko niittää, että tuleeko pouta?

_Harjula_. Sano vallesmannille paljon terveisiä, että Harjula käski niittää vain, että pouta tulee.

_Poika_. Kyllä sanon. Hyvästi! (menee).

_Toisen kylän emäntä_. Vallesmannista alkaen käydään poutaa tiedustelemassa. Onko kumma! Joka noin tarkka on!

_Harjula_ (kerskuen). Jaa. Jaa. Nyt kuulette naapurit! Toisesta kylästä panevat varta vasten täältä poutaa tiedustelemaan ja yksin vallesmannikin aivan paromeeterin nousun ja laskun mukaan heinäänsä tekee. Joko alatte uskoa? Vasa?

_Kesämies_. Niin, joko alatte uskoa? Vasa?

_Jurttula_. Joko tuota pitänee uskoa. Mutta kuiva poronliha vaan oli vielä vesiherneissä.

_Kallijärvi_. Kuka tuon tiennee, mutta kujakivi meillä vielä vettä itkee. Se on vanhan vanhasta ollut varma sateen merkki.

_Väystäjä_. Ja minä sitä rakin pehtelemistä en pidä hyvänä enteenä.

_Toisen kylän emäntä_. Kyllä minunkin pitää sanoa, että kun minulla varpaan välit kutisevat...

_Kesämies_. Ja minulla rintaa karvastelee. (Menee rantaan, airot olalla, laulaa):

Ja länneltä nousee se musta pilvi, joka vettä vuotaa. Ja vieraalta maalta tälle pojalle oma kulta tuodaan.

_Toisen kylän emäntä_. Siinä taitaa olla mies, joka ei välitä satoi tai paistoi.

_Harjula_. No siinä se on. Mutta niitä täytyy pitää tuommoisiakin, kun työväki on niin lujassa nykyjään.

_Emäntä_. Niinhän niitä täytyy.

_Jurttula_. Pois minä tuommoisen ajasin talostani.

_Väystäjä_. Katsokaas tuonne lännelle päin kuin näyttää pilviä ohentavan! (Katsovat lännelle, perälle päin.)

_Jurttula_. Toden totta. Tästä täytyy lähteä. Meillä ovatkin jo eväät valmiina ja työneuvot venevalkamassa.

_Kallijärvi_. Aivan niin. Muutoin tässä, poutaa odottaessa, kuluu aika hukkaan. Huomen aamuksi niittämään Käkisaareen, että maailma laulaa! Valmiina meilläkin ollaan.

_Väystäjä_. Ei ole meilläkään isoja valmistuksia enään.

_Toisen kylän emäntä_ (katsellen Harjulan kädestä paromeeteriä). Antakaa minäkin katselen sitä oikein tarkoin, jotta tiedän meidän kylässäkin kertoa. Tämäkö viisari se nousee ja laskee?

_Harjula_. Se juuri. Vaan siitä ei silti kaikki ymmärrä. Agronoomi, joka tämän minulle lahjoitti, minunkin opetti tätä ymmärtämään. Se on siksi konstikas kapine.

_Emäntä_. Mutta nyt poutaa ennustaa?

_Harjula_. Sinnepäin on nousemassa. Ylihuomisen jo saattaa olla helisevä pouta.

_Jurttula_. Kävi kuinka kävi mutta Käkisaareen lähden.

_Kallijärvi_. Niin tässä olen päättänyt minäkin.

_Väystäjä_. Niin minäkin. (Jurttula, Kallijärvi ja Väystäjä lähtevät. Jurttula palaa kujalta takaisin.)

_Jurttula_. Tietenkin teiltäkin lähdetään?

_Harjula_. Vielä nyt sitä kysyt.

_Jurttula_. Ota se promeeterisi Käkisaareen matkaan, että nähdään milloin alkaa sadetta tietämään.

_Harjula_. En tiedä. Taitaa se ruostua siellä. No, ehkäpä sentään otankin matkaani. (Jurttula menee).

_Toisen kylän emäntä_. Se on sitte vissi, että se poutaa tietää, etteivät vaan sitte ajasi minua valehtelijaksi...

_Harjula_. Poutaa se tietää, vaan saattaahan vielä sataakin. Kuulittehan, että niitylle meidän kylästä ollaan lähdössä.

_Emäntä_. Kyllä minä sen kuulin. Ettekö antaisi lainaan tuota paromittarianne sinne meidän kylään?

_Harjula_. Luuleeko Kurkelan emäntä, että tämä on mikään lainakapine, jonka agronoomi on minulle lahjoittanut! Ei puhettakaan.

_Emäntä_. No minä vien kuitenkin terveiset, että pouta tulee...?

_Harjula_. Vie, vie. Minunkohan se nyt pitää koko maailmalle poutaa tietää! Toiste en näytä kenellekään, enkä puhu mitään, tulkoon sade tai pouta.

_Emäntä_. Minulla hevonen tuolla tiellä odottaa. Minä sitten sanon, että pouta tulee?

_Harjula_. Sano mitä tahdot. (Emäntä lähtee kovin miettivänä.)

_Harjula_ (Yksin). Vai lainaksi vielä! Hävittömät! Pitäisi niitä kerran narrata, niin kyllä herkiäisivät kysymästä. Niinpä niin, mitäs minä meinasinkaan? Panenpa tähän ladon seinään vähäksi aikaa, jotta näen mitä alkaa meinata. (Asettaa paromeeterin seinälle ja perääntyy loitommaksi. Kesämies ilmaantuu perälle ja näkee Harjulan hommat.) Jos se perhana pettäisi taas... On se ennenkin tehnyt sen, että vähän nousee, mutta sitten alkaa äkkiä sadetta tietää. Antaapas tuossa seinällä mietiskellä. Ehtii sinne niitylle vielä jos vasta yön tulienkin lähtee. Talon paras niitty on kysymyksessä... Katsotaanpas ensin...

_Maiju_ (tulee, kantaen laukkua). Nytpä pitäisivät eväät olla valmiina. Vieköön kesämies käsikärryillä rantaan.

_Harjula_. Panitko sinä kuivaa lihaa evääksi? (Kesämies katoaa näkyvistä).

_Maiju_. Panin kyljen ja kaksi lapaa.

_Harjula_. Oliko sinusta kuiva liha vesiherneissä!

_Maiju_. Ei minulla sitä tullut tarkastetuksi.

_Harjula_. No, niin, niin. Se on hyvä että eväät ovat valmiina. Minä käväsen rannassa silmäämässä mitä Petteri on siellä toimitellut. (Menee rantaan.)

_Maiju_ (yksin). Kun nyt vaan poudat tulisivat, niin hauskaa olisi Käkisaaressa. Iltasin pistettäisiin tanssiksi; sileällä joen törmällä. Siellä sitä saisi kyllikseen tanssia, kun monen kylän väki on koolla. (Arvi tulee kujasta, olallaan viikate ja harava.)

_Arvi_. Läksin tämän kautta jo edeltäpäin, sanoakseni sinulle, että Jurttulan Kalle ottaa hanurin matkaan ja Kallijärven kesämiehellä on viulu. Taas sitä iltasin pistetään tanssiksi.

_Maiju_. Hauskaahan siellä olisi kun hyvät ilmat sattuisivat.

_Arvi_. Poudat nyt tulevat. No terve tuloa! (Yrittää halaamaan Maijua.) Olisit lähtenyt meidän veneessä. (Agronoomi sadetakki yllään tulee. Maiju ja Arvi huomaavat hänet, Arvi lähtee kiireesti rantaan päin, huutaen Maijulle:) terve tuloa jälestäpäin.

_Agronoomi_ (käy Maijua kättelemään). Terve, terve ja terveisiä minun matkoiltani.

_Maiju_. Kiitoksia. Mistäpäin agronoomi nyt on kulussa?

_Agronoomi_. Etelästä päin ja pohjoiseen matkaan. Mutta halusin poiketa taloon, sillä minulla on tärkeää asiaa isännälle. Onko hän kotona?

_Maiju_. Vasta juuri meni rantaan, mutta hän palaa sieltä aivan heti. Eikö agronoomi ole hyvä ja käy sisälle siksi aikaa.

_Agronoomi_. Kiitoksia, mutta minulla on kova kiire. Ja sitä paitse odottaa kyytihevonen tuolla tiehaarassa. Eiköhän isäntä kuulisi kun hänelle huutasi...

_Maiju_ (huutaa isäänsä rantaan päin. Harjula ilmaantuu äkkiä ja vähän jälempänä kesämieskin.)

_Harjula_. Mitä sinä nyt kurkkuat niin kovin? (Huomaa agronoomin.) No kas, kun näkee agronoomia liikkeellä näin heinänteon aikanakin. (Tervehtivät tuttavallisesti.)

_Agronoomi_. Niin nähkääs. Minulla on täällä ylempänä vähän toimituksia. Ja halusin teille käydä ilmoittamassa, että olen tähän teidän taloonne kuuluuttanut kokouksen, johon toivon teidän hyväntahtoisesti taas apuanne antavan. Siten nimittäin, että saisimme isäntiä kokoon keskustelemaan apulannan yhteisostosta. (Kesämies on ilmaantunut näkyviin ja kuuntelee). Sellaisia kokouksia olen jo monta pitänyt nyt matkallani. Minä luotan teihin, Harjula, te olette paikkakuntanne valistuneimpia maanviljelijöitä. Niin... ja samalla tulen myöskin esittämään tilattavaksi maanviljelyksessä tärkeimpiä työkaluja esimerkiksi jousi-äestä, parhaiksi tunnetuimpia auroja y.m., sillä nähkääs Harjula, nekin tulevat paljoa helpommaksi yhteisostossa, ja muuten tulen kehoittamaan yhteistoimintaan. Minä toivon siis, että kun ylihuommenna palaan...

_Harjula_. Suokaa anteeksi. Koska oli aikomus kokousta pitää?

_Agronoomi_. Ylihuommenna näin iltapuoleen päivää. Toivon siis, että te Harjula lähetätte sanan naapureillenne saapumaan tänne.

_Harjula_. Kuinka tuo käynee kokoontuminen, kun on näin heinänteon aika ja nyt kun pouta näyttää tulevan, pitäisi lähteä Käkisaareen, ulkoniitylle. (Joelta kuuluu hanurin soittoa.)

_Maiju_. Kallijärven väki jo menee niitylle.

_Kesämies_. Ja pataljoonan musiikki muassa. (Nauraa virnistelee.)

_Agronoomi_. Mitä? Menevätkö he niitylle, vaikka tämmöinen sadesää on? Käkisaarihan on tämän kylän paras niitty. Ja paromeeteri seisoo niin alhaalla. Harjulasta ei tietysti lähdetä, arvaan minä. Niin... tuossa muistan kysyä... mitä pidätte paromeeteristä, jonka mennä kesänä teille lahjoitin? (Harjula silmii ympärilleen eikä vastaa.)

_Kesämies_. Paromeeteri seisoo alhaalla. (Katselee seinään päin, jossa parorrieeteri on. Agronoomi huomaa paromeeterin.)

_Agronoomi_. Kas Harjula on tuonut tämän ulos? (Menee ja ottaa paromeeterin seinältä.) Niin ei tätä tarvitse ulkona pitää, kyllä se sisälläkin tietää yhtä tarkoin. Katsokaas vaan kuinka se onkin alhaalla...

_Harjula_. Se hiukan nousi tänäpäivänä. Poutaa kai sen silloin pitäisi tietää.

_Agronoomi_. Joo, joo, mutta pitää ottaa lukuun, että se on myrskyn päällä melkein. Pariin päivään ei ole poutaa toivomistakaan.

_Harjula_. Vaan se siirtyi hieman oikealle ja näytti äsken lännen taivas vähän ohenevan pilvestä.

_Agronoomi_. Kyllä minä vaan sanon, että elkää lähtekö niittämään vielä parasta niittyänne. Odottakaa edes huomiseen. --

_Harjula_. Eihän tässä mitään kiirettä ole.

_Agronoomi_. No niinpä niin. Viekää paromeeterinne sisälle. (Antaa paromeeterin Harjulalle.) Ja minä toivon että Harjula kokee parastaan saadakseen väkeä kokoon...

_Harjula_. Minä koetan. (Agronoomi hyvästelee ja menee.)

_Maiju_. Emmekö me siis lähdekään Käkisaareen?

_Harjula_. Odotetaan huomiseen, ehkäpä se sentään alkaa paromeeterikin nousta. Ja tunnethan ja näet, että nyt on alkanut sataa.

_Kesämies_. Herroja aina haukutaan. Mutta ne ne sentään ovat parhaita miehiä niinkuin tuo agronoomikin. Ei pariin päivään poutaa, sanoi hän. Ilmanko minua onkin niin raukaissut... (Naureskelee.)

_Harjula_. Saa nähdä virkistytkö kun pouta tulee. (Menee sisälle, paromeeteri kädessä. Maiju navetan puoleen.)

_Kesämies_ (laulaa hyvillään ja viheliäisellä nuotilla). Ja raita se kasvoi rannalla ja yli muita puita. (Laulettuaan vähän aikaa, viskaa hän lakkinsa ilmaan ja puhuu hyvillään:) Näin taivas kesämiesten puolta pitää! Olisi aina sadesää heinänaikana, voi hyvin halpaa ja viikkopalkka siinä kahdessakymmenessä.

_Harjula_ (tulee sisältä paromeeteri kädessä). Lähdepä Petteri ja kanna kaikki työkapineet venheestä venehuoneeseen. Odotamme aamuun ennenkun lähdemme.

_Kesämies_. Se passaa. Ylihuomisen tähän tulee yhteistoimintaa. (Menee hyvillään rantaan.)

_Harjula_ (yksin). Kyllä tämä näkyykin olevan juonikas kapine. Viisari nousi, niin taasen laskee. Minä sinut opetan... kanalja juonittelemaan. (Vie paromeeterin räystään alle.) Tunnetko nyt että sataa, kun saat vettä niskaasi?

Esirippu alas.

Toinen näytös.

Tapahtuu kahta päivää jälkeen edellisen näytöksen.

Näyttämö: Sama piha kun ensi näytöksessäkin. Esiripun noustessa on sumuinen sadesää, vaan vähitellen alkavat pilvet hajota ja lopussa on jo kirkas ilma.

_Maiju_ (tulee sisältä). Kummallinen tuo isä kun ei kyörää tuota kesämiestä mihinkään työhön, vaan antaa laiskana maata monta päivää. Eikö lie taaskin vetääntynyt latoon heinäläjään nukkumaan? Mutta kyllä minä hänet sieltä kyyditsen. (Maiju menee navetan puoleen. Kesämies tulee hetken kuluttua haukotellen.)

_Kesämies_. Vieläkinkö se väsyttää, vaikka kaksi päivää on poutaa odotettu. (Venyttää ja haukottelee.) Ohoo... kuinka se lepo sentään on hyvää ihmisen ruumiille. (Harjula tulee sisältä, haukotellen hänkin.)

_Harjula_. Alkaapa tämä jo tuntua levolle. (Katselee taivaalle). Eikä tästä näytä tulevan sen kuumempaa ilmaa.

_Kesämies_. Se menneen viikkonen ukonilma repi taivaan niin repaleihin, ettei se enään pidätä pieniä kiviäkään.

_Harjula_. Niin taisi tehdä. Etkö sinä ole nähnyt joko naapurit ovat palanneet Käkisaaresta?

_Kesämies_. Ei heitä ole vielä takaisin kuulunut.

_Harjula_. Minä arvaan, etteivät ole viitsineet heti takaisin lähteä, kun jo eväätkin veivät. Ovat kai odotelleet poutaa? Eivät kai he niittäneet ole? Vain mitä sinä arvelet?

_Kesämies_. Niin minäkin arvelen.

_Harjula_. Niin, mitä sinä arvelet? Arveletko että ovat niittäneet, vaan eivätkö ole?

_Kesämies_. No niin minä arvelen... (Vallesmannin juoksupoika tulee, kädessä kirje, jonka antaa Harjulalle ja menee samaa kyytiä takaisin.)