Part 8

Tämä kuulostaa kai aivan joutavalta, kun on vain kysymys paikasta, mutta voithan arvata, etten minä sitä vallan aiheettomasti sano, sillä minähän olen vanhempi ja olen vähän yhtä ja toista kokenut. Mutta minä en ole varma siitä, että sinä voisit huomata hänen tarkoitustaan niin hyvin kuin minä. Sinulla ei ole vielä oikeus olla niin viisas kuin minä olen. Siksi tulee vasta, kun on tapahtunut jotakin, jota sinä et vielä ole kokenut. Minähän en ollenkaan tiedä onko hän puhunut sinulle minusta, no niin, siihenpä hänellä ei aihetta olekaan, ja jos hän onnistuu saamaan minun paikalleni sinut, kaksikymmenvuotiaan pehmeine kiharoinesi, niin luulen, että hän tulee iloitsemaan siitä, että minä lähdin, vaikka hän kuuluu alussa olleen vihainen ja sanoneen, että minä käyttäydyin kuin piika, joka "lähtee" paikastaan.

Niin, niin, nyt sinä joka tapauksessa teet, niinkuin itse tahdot, hyvät neuvot ovat olemassa vain halveksittaviksi. Mutta tiedäthän kuitenkin olla varuillasi, kun hän tulee viehättäväksi, niinkuin hän voi olla. Näetkös, seikka on se, että hän ja sinä katsotte asioita niin peninkulmittain eri tavalla, mutta sen hän sinulta alussa salaa. Ja jos sinun täytyy muuttaa pois sokerileipurilta ja asua taas vuokralla, niin muistathan, lemmikkini, että perhe-eteisen moraalista tukea ei ole halveksittava.

Sinä, jos hän jonkun kerran puhuu minusta, sattumalta, voit kernaasti antaa minun tietää, mitä hän minusta ajattelee, vaikka, armas, se on samantekevä, minä joudun kyllä yhtä unhotetuksi kuin kaikki muut, joita hän... minä tarkoitan, joilla on ollut toimi hänen luonaan... Varsinkin jos sinä tulet sinne, ymmärräthän. Ja niin käy, minä tunnen sen. Kas vain, että se olet juuri sinä! Mutta minä voin niin hyvin ymmärtää, että juuri sinun näkösi miellyttäisi häntä.

Ja nyt, pikku Baby, paneudun minä nukkumaan. Minulla on niin kapea sänky, että tuskin mahdun siihen itseni kanssa vierekkäin, mutta siitä huolimatta nukun minä heti joka-ainoa ilta. Ruumiillisen työn siunaus!

Hyvästi, pienoiseni. Allah olkoon kanssasi! Milloin luulet hänen järjestävän niin, että taas saamme tavata?

Sinun Elisabeth.

Muistatko, kun Emmy muutti sairaalaan, ja minun piti telefonoida, että he noutaisivat hänen tavaroitaan? Sinä olit aivan aamupuvussa, niin olin minäkin ja samoin Eeva, ja kun minä pyysin numeroa huusit sinä minulle: Muista, että pyydät naimisissa olevaa kaupunginlähettiä!

No niin, ystäväiseni, en tahdo hämmentää puhdasta sieluasi, mutta tuleva päällikkösi _ei suinkaan ole naimisissa oleva kaupunginlähetti_! Kaukana siitä.

Viimeisen kerran.

Pegg.