Part 6

SILTAVOUTI (Noin 40-vuotias, jonkunlaiseen vormupuvun tapaiseen puettuna.) Joo. Kyllähän se. Maistuuhan se.

VALLESMANNI. Kriivari! Kaada siltavoudille ja herastuomarillekin.

KRIIVARI (Kaataa kummallekin.) Tässä olisi. -- Ja sanoohan Syyrakki vielä, että viina on sitä varten luotu, että sen pitää ihmistä iloittaman.

HERASTUOMARI ja SILTAVOUTI (Juovat, nyökkäävät kiittäen.)

VALLESMANNI. Ja vielä yksi ryyppy minulle (Kriivarille.) Sitten on sinun vuorosi.

KRIIVARI (Kaataa ensin vallesmannille yhden ja sitten itselleen pari ryyppyä. Juo intohimoisesti ja hätäisesti.)

VALLESMANNI (Kriivarille.) No kriivari! Jokos kynäsi kulkee?

KKRIIVARI. Juu, juu herra vallesmanni.

(Panee pullon ja lasin pois.)

VALLESMANNI (Virallisesti.) Ehkäpä me sitten alotamme tutkinnon pitämisen (Katselee papereitaan.) Kutsutaan ensiksi sisään renki Kaaprieli Kaaprielinpoika.

RENKI (Avaa oven. -- Huutaa.) Renki Kaaprieli Kaaprielinpoika tulee tänne. (Katselee.) No, missä Kaappo on?

10:s kohtaus.

Tutkinnonpitäjät ja Kaappo.

KAAPPO (Tulee sisään hengästyneenä ja peloissaan.)

VALLESMANNI. Oletko sinä tämän talon renki Kaaprieli Kaaprielinpoika?

KAAPPO (Hypistelee lakkia kädessään, kumartaa ja niiaa samalla.) Joo. -- Kyllä minä se olen, vaikka Kaapoksi mua tavallisesti sanotahan.

VALLESMANNI. No mitä sinä tiedät tähän asiaan?

KAAPPO. Niin minäkö?

VALLESMANNI. Sinä juuri. Mitä sinä tiedät?

KAAPPO (Kynsii päätänsä.) En minä tiedä mitään. Sitäkö Antin karkaamista vallesmanni tarkoittaa?

VALLESMANNI. Sitä luonnollisesti. Etkö tiedä vangin karkaamisesta mitään?

KAAPPO (Vakuuttavasti.) En minä tiedä.

VALLESMANNI. Tiedätkö sinä edes, että se on karannutkaan?

KAAPPO. Joo! Kyllä minä sen taas --

VALLESMANNI (Kiukkuisena.) No mitä siinä teet verukkeita. Sano suoraan, mitä tiedät. Koska sinä näit Antti Hangan ja kenen kanssa?

KAAPPO. Minä olen tuntenut Antin pienestä pojasta.

VALLESMANNI. Suu kiinni! Koska sinä näit hänen eilen illalla viimeksi ja kenen kanssa. Etkö sinä ymmärrä?

KAAPPO. Ymmärränhän minä. Että kenen kanssa minä näin Antin eilen (Kynsii päätään.) Ensiksi minä näin sen isännän kanssa, kun ne tulivat käräjiltä, ja sitten se Antti istui tuohon tuolille.

VALLESMANNI (Kiukkuisena.) Ja siinäkö se hävisi? Yks' kaks vain katosi, meni tornin kautta ulos. Niinkö? Tuohon tuolille istui ja siitä hävisi.

KAAPPO (Katsoo ihmeissään.) Eei! -- Antti istui kauan siinä tuolilla, melkein siihen asti, kun ne häjyt tulivat tänne rikuneeraamahan.

VALLESMANNI. No, minnekkä se silloin meni?

KAAPPO. En minä tiedä. Taisi olla asiaa tuonne.

(Viittaa peukalollaan pihalle päin.)

VALLESMANNI (Epätoivoisena.) Voi hyvät ihmiset! (Iskee nyrkillään pöytään.) Kenenkä kanssa tämä sinun Anttisi meni?

KAAPPO (Peloissaan.) Eihän se mun Anttini --

VALLESMANNI (Heristäen nyrkkiään.) Mutta kenen kanssa tämä vangittu Antti Hanka meni? Vai menikö se yksinänsä? Kyllä kai sitä joku oli vartioimassakin? Kenen kanssa se meni ulos? Menköön sitten tuonne tai tuonne.

(Matkii Kaapon peukalon liikkeitä.)

KAAPPO (Viittaa peukalollaan.) Tuonne minä tarkoitin. -- -- Kyllähän se taisi mennä vähän niinkuin meidän Jussin kanssa.

VALLESMANNI. Jaha! (Kriivarille.) Kirjoita ylös: Nähnyt vangin viimeiseksi talokkaan pojan Jussi Eerikinpoika Harrin kanssa (Kaapolle, leppyneenä.) Senkö jälkeen sinä et enää häntä nähnyt?

KAAPPO. Jussiako? Joo kyllä minä --

VALLESMANNI. Ei, kun Antti Hankaa. Oletko sinä noin tyhmä vai teetkö koiruutta?

KRIIVARI (Kuiskaa jotain vallesmannille.)

VALLESMANNI. Jaha! (Kaapolle.) Oletko sinä käynyt rippikoulun?

KAAPPO (Vähän ylvästellen.) Kyllä.

KRIIVARI (Kuiskaa taas jotain vallesmannille.)

VALLESMANNI. Mutta ethän sinä vielä kauan ole kelvannut todistajaksi?

KAAPPO. Joo, mutta kyllä minä viime vuonna pääsin ripille, kun tämä meidän Jussi opetti mua.

VALLESMANNI. Jaha. Hyvä on. -- No näitkö sinä Antti Hankaa sen jälkeen?

KAAPPO. Senkö jälkeen, kun minä olin päässyt ripille?

VALLESMANNI. Ei. Mutta eilen illalla. Näitkö sinä vangittua Antti Hankaa eilen illalla sen jälkeen, kun ne menivät tämän Jussi Harrin kanssa ulos?

KAAPPO. Jaa, niin. Jussi tuli kohta takaisin, mutta Anttia en minä tainnut nähdä enää.

VALLESMANNI (Kriivarille.) Kirjoita: Ei ole nähnyt vankia sen jälestä (Kaapolle.) Saat mennä (Kun Kaappo epäröi, huutaa:) Saat mennä.

KAAPPO (Menee ulos.)

VALLESMANNI. Kyllä tuollaisten kanssa kärsivällisyyttä kysytään. Mutta täytyy osata puhuttaa sellaisiakin.

KRIIVARI. Juu, juu. Kyllä herra vallesmanni osaakin. Ja kyllä täytyykin osata, kun noin tyhmiä todistajia on. Ja sellaisia ne ovat kaikki. Kaikki ne ovat samanlaisia kolloja.

HERASTUOMARI (Katsahtaa vihaisesti kriivariin.) Onhan niitä narrejakin (Vallesmannille.) Ei se ihme ole, vaikka ne menevätkin hämillensä tällaisissa tutkinnoissa, kun tietävät, että joka sana merkitähän muistihin.

KAAPPO (Pistää päänsä oven raosta.) Minä pyydän päiväpalkkaa!

(Menee takaisin.)

VALLESMANNI. Vielä mitä! -- Kutsutaan Kaisa Efraimintytär sisään.

11:s kohtaus.

Tutkinnonpitäjät ja Kaisa.

RENKI (Avaa oven. -- Huutaa.) Kaisa Eefraimintytär!

KAISA (Tulee ja pysähtyy keskilattialle.)

VALLESMANNI (Rohkaisevasti.) No mitä Kaisa Efraimintytär tietää tähän asiaan? Kerro salaamatta ja peittelemättä kaikki, mitä tiedät.

KAISA. Hm -- hm -- tuota --

VALLESMANNI. Kerro vaan. Älä pelkää ollenkaan.

KAISA (Puhuu ensin vähän hitaammin, mutta kiihtyy kiihtymistään. Lopuksi sanat tulevat aivan tulvimalla.) Niin, se oli sillälailla, että toissa iltana, kun tämä meidän Maija rupesi saarnaamahan sitä körtinuskoa, vaikka se muutoin on niin kelvos ja taati ihminen ja muutoin niin kovin aimoonen, mutta mikähän senkin on saanut siihen körtinuskohon villiintymähän, niin kun se Maija rupesi saarnaamahan täällä, juuri tuon pöydän päässä se seisoi, kun se saarnasi, niin silloin meidän isäntä kataantui ja löi nyrkkiä pöytähän ja sanoi että hän on isäntä talossansa ja että täällä ei saa körtinuskoa saarnata, silloin minä jo ajattelin ja taisin sanoakin Saltulle, että mikähän tästä oikein tulee.

VALLESMANNI (Koettaa pysäyttää.) Mutta eihän tämä kuulu asiaan.

KAISA. Eikös! Silloinhan Anttikin suuttui Maijahan. Ne kun ovat ollehet meiningissä yhtehen mennä ja Maija on vaan odottanut sitä, kun Antti pääsee vapahaksi linnasta. Ja silloin se Antti suuttui Maijahan, kun se rupesi saarnaamahan, ja sanoi Maijalle, että älä häpäse itseäsi ihmisten kuullen (Vallesmanni tekee liikkeitä estääkseen Kaisan sanatulvan.) Joo. Niin se sanoi. Minä kuulin sen omilla korvillani. Minä seisoin tuossa noin. Ja sitten isäntä sanoi, että huomenna pidetähän Harrissa hypyt, jotteivät ihmiset rupea pitämähän Harrin väkeä körttiläisenä. Isäntä itse sanoi niin, vaikka Harrissa ei ole miesmuistihin hypelty. Mutta se isäntä oli niin kärmehissänsä Maijan tähden. Ja niin se sanoi. Ja silloin minä sanoin Saltulle, jotta panepas merkille, sano mun sanoneheni, mutta niistä hypyistä ei mikään hyvä seuraa ja (Lyö polviinsa.) eikös niin käynytkin.

VALLESMANNI. Mutta --

KAISA. Kun se Karjanmaan Köysti, hyväkäs, tuli niitten kaikkien häjyjensä kanssa vaikka Niemen suutari joukosta puuttui, kun ei mukamas eilen vielä kyennyt ylös, vaikka tänäpäivänä näkyi olevan jo pystyssä ja hautoi ties mitä koirankuria, ja kun ne häjyt roikastivat niin, että tuolta vainiolta jo kuului ääni, niin silloin minä sanoin Saltulle, jotta katsos nyt, nyt taitaa tulla taas murhia. Johan minä sanoin, että ei tästä hyvä seuraa. Ja sitten minä sanoin Saltulle, että tiedä vaan pysyä poissa siitä joukosta jotteivät tallaa jalkoihinsa, kun ne häjyt ovat riskiä miehiä ja tuo meidän Salttu on sellainen kovin nerkoonen, ettei se oikein miesten kanssa muuta kuin kintuissa klapajaisi.

VALLESMANNI (Lyö nyrkkiä pöytään.)

KAISA (Mairittelevasti.) Niin ja sitten minä sanoin, jotta olisipa nyt vallesmanni, joka on niin kaikin puolin reiru ja kelvos, että olisipa nyt vallesmanni ottamassa kiinni nuo häjyt, jotka kulkevat pitkin pitäjää roikastaen ja tekevät kiusaa ja liipiskanttia jokaiselle.

VALLESMANNI (Rengille.) Vie tuo akka pihalle.

KAISA (Lopettaa, mutta jatkaa kohta edelleen.) Mutta laki ja korkia oikeus. Minä tahtoisin päivärahan. Minä olen köyhä ihminen ja vanhuuskin rupeaa jo vaivaamahan eikä Saltunkaan ansioista enää paljon kostu --

(Vallesmanni viittaa rengille, joka ottaa Kaisaa käsipuolesta ja vie ulos.)

KAISA. Jotta ei mun kannata panna päiviäni noin vaan, jotta jos laki määräisi mulle niinkuin päiväpalkan tästä päivästä --

(Menee ulos.)

VALLESMANNI. Hyi helkkari! Kylläpä oli hirveä suu. Selkäänsä olisi tarvinnut, mutta eihän sitä viitsi vanhaan akkaan koskea. -- Ja sitten päiväpalkkaa vielä. -- Pyytäkööt sitten oikeudessa, niin ehkä saavat.

KRIIVARI. Herra vallesmanni, mitä minä kirjoitan?

VALLESMANNI. Tästäkö? Että oli aivan hullu. Ei saatu mitään selvää (Rengille.) Kutsutaan Salomon Matinpoika sisään.

12:s kohtaus.

Tutkinnonpitäjät ja Salttu.

RENKI (Huutaa ovesta.) Salomon Matinpoika!

SALTTU (Tulee, ottaa lakin päästään ja pysähtyy oven luo.)

VALLESMANNI. Tule tänne lähemmäksi. -- No Salttu. Mitä sinä tiedät tästä Antti Hangan karkaamisesta.

SALTTU. Enhän minä, herra vallesmanni, tiedä --

VALLESMANNI. Kyllä sinä tiedät. Sano pois vaan, kuka vangin päästi karkaamaan. Ilman apua se ei ole voinut karata.

SALTTU. Mun mielestäni se oli vähän niinkuin oikein, että Antti pääsi karkuhun, sillä laki oli tällä kerralla vähän liiaksi ankara. Minä teen vaikka tunnon valan, että Niemen suutarissa oli yhtä paljon syytä tappeluhun kuin Antissakin, niin että Antin olisi pitänyt päästä sakoilla.

VALLESMANNI. Mitä? Rupeatko sinä oikeutta loukkaamaan!

SALTTU. Enhän minä suinkaan loukata -- herra vallesmanni, korkea laki ja oikeus. Minä vain ajattelin itsetykönäni sillä tavalla.

VALLESMANNI. Ei tässä ole puhetta siitä, mitä sinä ajattelet. Sano vaan, mitä tiedät. Kuka auttoi vangin karkaamaan. Sano kiertelemättä, vai pitääkö sinun muistiasi vähän auttaa.

(Tekee uhkaavan liikkeen kädellään.)

SALTTU (Vakavana, melkein hartaudella.) Herra vallesmanni. Sanotahan, että Salttu on huono mies, ja taitaa siinä puheessa olla vähän perääkin, mutta ei Salttukaan niin huono mies ole, että rupeaisi oman talon väkeä ilmiantamahan tällaisesta. Vaikka en olekkaan tämän parempi mies, niin kykenen kumminkin ottamahan selkääni ennenkuin ilmiantajaksi rupean.

VALLESMANNI (Viekkaana.) Sinä et siis tahdo ilmiantaa tämän talon poikaa, Jussia.

SALTTU (Pelästyen.) Kuka teille on jo sen sanonut?

VALLESMANNI (Nauraen.) Sinä itse nyt viimeiseksi.

SALTTU (Tuskallisesti.) Voih!

VALLESMANNI. Niin. Saat mennä. Kyllähän oikeudessa sitten sanot tietosi.

SALTTU (Menee ulos.)

(Vallesmanni ja kriivari rähähtävät nauramaan.)

KRIIVARI. Kylläpä herra vallesmanni osasi panna miehen pussiin. -- Mitä minä kirjoitan?

VALLESMANNI. Kirjoita, että Salomon Matinpoika tietää Jussi Harrin päästäneen vangitun Antti Hangan karkuun, mutta ei tahtonut todistaa, ennenkuin oikeudessa (Pirullisesti.) Ja nyt kutsutaan Jussi Harri sisään (Rengille.) Katsopas onko tuo kamari tyhjä ja suljettu, ettei sieltä pääse karkuun. Ja sitten, kun tämä Jussi Harri on tullut sisään, pane ovi hakaan.

HERASTUOMARI (Rykäsee pari kertaa.) Herra vallesmanni. -- Minä olen vain yksinkertainen kansanmies, mutta saanko sanoa teille muutaman sanan (Rykäsee.) Te olette rohkea ja toimekas mies ja voitte täällä saada paljon hyvää aikahan. Multa te olette tullut tänne vierahista oloista, ettekä vielä tunne tätä kansaa, sentähden tahdon vanhana miehenä omantuntonikin tähden sanoa sanottavani. -- Näillä tasangoilla kunnioitetahan voimaa ja rohkeutta. Väkivaltaisuuksiakaan ei kovin ankarasti tuomita, jos väkivallan tekijät ovat vertaisia, mutta väkivalta herrain ja virkamiesten puolelta päästää aina pahat luonnon voimat ihmisissä irti. Tämä lakeus on antanut asukkaillensa vapaudenrakkauden, ankara taistelu toimeentulosta on pakottanut asukkaat luottamahan itsehensä ja tehnyt ne samalla koviksi. Mutta kansa on rehtiä. Se on paha ainoastansa sille, joka itse antaa aiheen (Nousee.) Nämät ihmiset ovat kuin joki tuossa, (viittaa ikkunasta) joka tyynenä ja rauhallisena virtaa omaa uraansa, kunnes se syystä tai toisesta rupeaa tulvimahan, mutta silloin sillä ei olekaan mitään rajoja. Se särkee silloin kaikki, mitä sen tielle sattuu. Sentähden: älkää nostattako tulvaa.

VALLESMANNI (Hymähtäen.) Mitä te tarkoitatte? Minä en ymmärrä --

HERASTUOMARI. Minä en ehkä osaa sanojani oikein asettaa. En ole kirjoista saanut oppia. Olen täällä yksinkertaisissa oloissa elänyt niin kauan, että tukkani on tullut valkoiseksi. Sillä aikaa olen nähnyt tämän kansan tyynenä kestävän tuulet ja tuiskut, sodan, hallat ja nälän, mutta väkivaltaa ylempien puolelta en koskaan ole nähnyt tyynenä kestettävän. -- Aina silloin on joki paisunut yli äyräittensä.

VALLESMANNI. Sanokaa suoraan. En oikein ymmärrä vieläkään.

HERASTUOMARI. Älkää vaatiko nöyryyttä niiltä, jotka eivät osaa nöyrtyä. Se ei ole rikos, että selkä on kankea. -- Ja kun te tahdotte saada täällä vallattomuudet lopetetuiksi, niin saattakaa syylliset laillisehen edesvastuusehen, mutta älkää silloinkaan käyttäkö sellaisia keinoja (Viittaa kamariin.) Salamurhaajille ja varkahille ruoska ehkä vielä jotenkin sopii, mutta älkää koskeko sellaisehen miehehen, joka pystypäisenä tulee asiastansa vastaamahan.

VALLESMANNI. Mitä?

HERASTUOMARI. Lakihan jo kieltää tunnustuksehen kiduttamisen. Älkää tehkö lakia vastahan (Merkitsevästi.) Se on vaarallista.

VALLESMANNI. Kuka täällä on ruoskasta ja tunnustukseen kiduttamisesta puhunut?

KRIIVARI. Niin kuka sellaisesta on puhunut?

VALLESMANNI (Pirullisesti.) Kun minä menen syytetyn kanssa tuonne, (viittaa kamariin) niin teen sen siitä syystä, että rikoksen tekijät tavallisesti paremmin tunnustavat, kun ei ole ketään muita kuulemassa kuin minä. Ja ehkei sitä tällä kerralla tarvitakaan. Ehkä tämä tunnustaa muutenkin.

HERASTUOMARI. Niin. Minä olen sanonut sanottavani.

VALLESMANNI (Rengille. -- Ylpeästi.) Kutsu sisään Jussi Erikinpoika Harri.

13:s kohtaus.

Tutkinnonpitäjät ja Jussi.

RENKI (Huutaa ovesta.) Jussi Erkinpoika Harri!

JUSSI (Tulee, ottaa lakin päästään.)

VALLESMANNI. Mitä sinä tiedät vangitun Antti Hangan karkaamisesta.

JUSSI. En minä tiedä muuta, kuin että eilen illalla huomasimme Antin olevan poissa.

VALLESMANNI. Eikö vankia kukaan vartioinut?

JUSSI. Kyllähän sitä vartioitihinkin, mutta ei oikein tarkasti. Ei meistä kukaan olisi uskonut, että Antti viitsisi karata.

VALLESMANNI (Ivallisesti.) Vai ei! -- Miksei vankia lukittu sängynpatsaaseen, vaikka minä käskin.

JUSSI (Hillitysti.) Täällä ei ole ollut tapana panna kunniallisia miehiä kytkyelle.

VALLESMANNI (Kivahtaen.) Mutta teidän täytyy oppia tottelemaan. -- Laki sanoo tällaisessa tapauksessa näin: (Lukee) "Pahantegon kaari. Yhdeksästoistakymmenes luku. Jos vahtimies päästä vangin irralle laiminlyömisestä eli kätkemättömyydestä, olkohon virkaans paitsi ja rangaistakon siinä sivussa sakolla, vangiudella, työllä eli raippa vitsoilla, niinkuin laiminlyöminen, eli myös sen poispääsnen rikos on" (Puhuu) Mitä sinä tästä sanot? -- Sitäpaitse kaikesta huomaa, että vangilla on ollut suoranaisia auttajia, muuten ei karkaaminen olisi voinut tapahtua. -- Minä kysyn sinulta: tunnustatko, että olet auttanut Antti Hangan karkaamaan?

JUSSI (Hämmästyen.) Minäkö? -- En!

VALLESMANNI. Oikeuden nimessä vangitsen minä kumminkin sinut tästä rikoksesta. Sillä selville on tullut, että sinä eilenillalla viimeiseksi lähdit täältä ulos vangin kanssa (Kriivarille.) Ota käsiraudat.

(Nyökkää siltavoudille.)

(Siltavouti ja kriivari asettavat yhdessä käsiraudat Jussin käsiin.)

JUSSI. Syytön minä olen. Ja kyllä asia pian selviää. Jos Antilla auttaja on ollut, niin tunnustaa hän rikoksensa kysymättäkin. -- Mutta jos laki määrää mun vangittavaksi, niin tässä on (Ojentaa kätensä. vähän uhkaavasti.) Mutta minä en pysy syyttömänä niinkään kauan kahlehissa kuin Antti (Kun käsiraudat ovat kädessä, vavahtaa.) En uskonut koskaan tällaisia kantavani.

VALLESMANNI (Töykeästi.) Myöhäistä nyt on katua. Olisit ajatellut ennen (Rengille.) Vie vangittu tuonne kamariin.

JUSSI. Mitä varten? Eikö syytetty saa olla kuulemassa, mitä hänestä todistetahan?

VALLESMANNI. Oikeudessa. Mutta ei täällä (Rengille,) Vie mies kamariin.

(Renki ottaa Jussia käsivarresta aikoen ohjata kamariin, mutta Jussi nykäsee kätensä irti ja menee yksin avaten itse ovenkin. Renki jää tupaan.)

VALLESMANNI (Nousee ylös, koettaa saapasvarttaan, josta näkyy ruoskan varsi, sekä poveaan. -- Lähtee kamariin päin,)

HERASTUOMARI (Nousee. -- Vallesmannille.) Pitäkää edes tällä kertaa syytetty ihmisenä ja miehenä.

VALLESMANNI (Ylpeästi.) Tämä on yksin minun asiani.

RENKI. Tarvitseeko herra vallesmanni mua?

VALLESMANNI. En (Merkitsevästi.) Voin kyllä yhden miehen kanssa keskustella yksinkin.

(Menee kamariin.)

(Herastuomari ja siltavouti tulevat keskilattialle, puhuvat hiljaa keskenänsä, herastuomari ravistelee päätänsä, siltavouti nyökkää. Jäävät jännitetyn näköisinä katsomaan kamarin oveen.)

KRIIVARI (Oikoo jäseniään.) Hoh, hoh! Jopa sitä on taasen istuttukin (Ottaa laukusta pullon.) Eiköhän oteta ryyppy (Kaataa lasin täyteen. Tarjoo.) No, herastuomari!

HERASTUOMARI (Jyrkästi.) En huoli.

KRIIVARI. Entäs siltavouti?

SILTAVOUTI. En minäkään.

KRIIVARI. Sitten juon minä (Juo.) Mitä te kuuntelette. Surettaako teitä, että yksi mies saa puhutella vallesmannia kahdenkesken (Nauraa.) Se tekee vaan hyvää tuollaiselle turpeenpuskijalle. Tuntee seuraavalla kerralla herran.

HERASTUOMARI. Mikä sinä sitten olet. Herrojen narri!

JUSSI (Kamarissa. -- Uhkaavasti, mutta puoliksi pyytäen.) Älä Jumalan tähden lyö!

KRIIVARI. Mikäkö minä olen --

HERASTUOMARI. Suu kiinni!

(Jäävät jännitettyinä kuuntelemaan. -- Viereisestä huoneesta kuuluu temmellys. Hetken kuluttua romahtaa, niinkuin joku suurempi esine kaatuisi. Samalla tempaistaan ovi auki, ja Jussi juoksee näyttämölle.)

JUSSI (Raivoissaan, kuin mielipuoli.) Voi hyvät ihmiset! Mua lyötihin! Mua lyötihin ruoskalla niinkuin koiraa, niinkuin vanhaa konia. Voi Herra Jumala!

VALLESMANNI (Tulee ruoska kädessä.) Sinä roisto uskallat kaataa vallesmannisi. Ottakaa kiinni tuo mies!

JUSSI. Älkää sattuko muhun. Se maksaa nyt hengen.

VALLESMANNI. Eikö teistä kukaan uskalla. -- Kyllä minä!

(Siltavouti, renki ja herastuomari lähentelevät Jussia ottaakseen hänet kiinni, kriivari seisoo penkillä pöydän takana.)

JUSSI. Vieläkin minä pyydän: älä satu muhun.

VALLESMANNI. Sinä pyydät!

(Vallesmanni tulee lähemmäksi, lyö Jussia ruoskan varrella, mutta Jussi väistää lyönnin, jolloin vallesmanni perääntyy.)

JUSSI. Sinä piiskuri! Kytkettyä miestä kehtaat lyödä. (Panee polven käsivarsiensa väliin ja murtaa siinä käsiraudat poikki.) Nooh! -- Nyt vallesmanni! Nyt sopii tulla. -- Sun oikeutesi on väkivaltaa. Lakina on silloin voima. -- Tule nyt!

VALLESMANNI (Ottaa pistoolin povestaan.) Pankaa kahleisiin tuo mies (Jussille.) Pysy alallasi, taikka minä ammun sinut.

(Ojentaa pistoolin.)

JUSSI. Täällä maakunnassa ei peljätä oma henkeä eikä säästetä toisen.

HERASTUOMARI (Lähestyen, huutaa.) Jussi kuule --

(Jussi tempaa puukon tupestaan. Vallesmanni laukaisee molemmat laukaukset Jussia kohden, ensimäisen jalkoihin toisen ylemmäksi. Silloin Jussi vähän horjahtaa, mutta juoksee kumminkin vallesmannin luo, joka ahdistuu oven ja sängyn väliseen nurkkaan, ja lyö häntä puukolla. Vallesmanni kaatuu lattialle. Jussi menee herpautuneena istumaan pöydän luona olevalle tuolille. -- Ulko-ovelle kopistetaan kiivaasti.)

VALLESMANNI (Sortuneella äänellä.) Minut on murhattu! Kostakaa, kostakaa. -- Ei, ei. Herastuomari, te olitte oikeassa (Korisee, kuolee.)

HERASTUOMARI (Lähestyy vallesmannin ruumista.) Hyvä Jumala. Vallesmanni on kuollut.

SILTAVOUTI. Kuollut.

JUSSI (Katsahtaa vallesmanniin ja vavahtaa. -- Synkästi.) Niin oli tarkoituskin.

14:s kohtaus.

Edelliset, Maija, Liisa, Salttu, Kaappo, Antti, Koljola, Harri, ja kyläläisiä.

(Ulko-ovelle kopistetaan kiivaasti. Renki avaa sen.)

MAIJA (Juoksee hengästyneenä sisään.) Minä olen syyllinen. Minä olen Antin auttanut karkaamahan. Minä, eikä kukaan muu. Viekää minut linnahan. -- (Huomaa vallesmannin.) Mitä? Tulenko liian myöhään? Vallesmanni? -- Jussi?

HERASTUOMARI. Niin. Jussi tappoi vallesmannin.

MAIJA. Jussi murhamies! Vanhurskas Jumala! Oliko rikokseni niin suuri?

(Istuutuu pöydän päähän.)

LIISA (Tulee Maijan jälessä vähän arkaillen sisään. Kuullessaan herastuomarin vuorosanan horjahtaa ja vaipuu takkakivelle istumaan ja jää siihen melkein liikkumattomaksi, nojaa tantariin jota molemmin käsin puristaa.)

(Liisan jälessä tulevat Kaisa, Salttu, Kaappo ja muutamia kyläläisiä. Miehet ottavat lakit päästään, naiset panevat kätensä ristiin, jäävät seisomaan hartaan näköisinä. Siltavouti, Kriivari ja renki ovat lähinnä vallesmannia, puhuvat supattelemalla keskenään jokapäiväisen välinpitämättömästi. Kaikki pysyttelevät kauempana Jussista ja katsovat häneen kammoten.)

SILTAVOUTI. Kaappo, käy sinä hakemassa paarit (Rengille.) Mene sinä mukaan.

(Renki ja Kaappo menevät ulos.)

MAIJA (Itkien.) Mun tähteni, Jussi --

JUSSI (Istuu penkillä painaen kylkeänsä, tuijottaen eteensä. Matalalla kurkkuäänellä.) Ei, Maija. Sen täytyi käydä niin.

KOLJOLA ja ANTTI (Tulevat hiljaa sisälle, ottavat lakin päästään.)

KRIIVARI (Huomaa tulijat.) Karkulainen on saatu kiinni.

MAIJA. Antti! (Kysyvästi.) Sinä tulit itse?

ANTTI. Niin. Menin Koljolahan ja pyysin hänet vangitsemahan mun ja tuomahan tänne. Minä en voinut karata.

MAIJA. Anna anteeksi, Antti. Jumala rankaisi mua ankarasti.

ANTTI. Mutta miksi Jussin täytyi mun tähteni tulla murhamieheksi, sitä en --

JUSSI (Yhä matalalla äänellä.) Ei sun tähtesi (Vakuuttavammin.) Sen täytyi käydä näin.

HARRI (Tulee kalpeana hieman horjuvin askelin,)

RENKI ja KAAPPO (Tulevat Harrin jälessä.)

KOLJOLA (Harrille.) Naapurini. Täällä on käynyt kuolema.

HARRI (Kuiskaten.) Minä tiedän.

HERASTUOMARI (Harrille.) Vallesmanni vei Jussin tuonne kamarihin ja --

HARRI (Kuiskaten.) Minä tiedän kaikki (Tekee tuskaa osottavia liikkeitä. Huutaa korisevalla äänellä.) Jussi!

JUSSI (Vavahtaa, on lysähtämäisillään lattialle, mutta jännittää itsensä entiseen asentoon. Painaa kylkeänsä.)

HARRI (Tempautuu tuskastansa, ottaa ikkunan vierestä naulasta käsiraudat ja menee Jussin luo. -- Pakotetusti, katkonaisesti kuin itkua pidätellen.) Jussi! -- Ainoa poikani! -- Mun täytyy -- vangita sinut, vaikka minä tiedän että itse olisin tehnyt samoin, mutta -- laki käskee.

JUSSI (Hiljaa.) Isä, se on turhaa (Matalalla äänellä.) Vallesmannin kuula sattui. Kahleita ei enää tarvita. -- Niin kauvan kuin vihani kestää, niin kauvan kuin ruoskan jäljet kirvelevät, niin kauvan elän, sitten en enää.

LIISA (Juoksee Jussin luo, heittäytyy polvilleen. Huutaa hätäisesti.) Jussi! Kuoletko sinä?

(Kaikki tulevat lähemmäksi Jussia, katselevat häntä suopeammin ja osaaottavammin.)

JUSSI (Lempeästi.) Liisa, tuletko vieläkin luokseni vaikka olen murhamies. Älä itke. -- Minä en tullut ensimäiseksi hyvässä, nyt minä tulisin ensimäiseksi pahassa. Parempi on näin.

(Silittää Liisan päätä.)

MAIJA (Lähestyen Jussia.) Jussi, oletko valmis --

JUSSI. Minä tiedän Maija, mitä tahdot sanoa. -- Minä olen paljon pahaa tehnyt, mutta en ole niin pahaa tarkoittanut. Eikä Jumala ole muhun ijäksi suuttunut (Nostaa Liisan pään ylöspäin.) Liisa. Anna minä vielä katson silmiäsi. Sinä lievität vihani. Sua katsellessa lakkaavat ruoskanjäljet kirveltämästä. Paina sinä sitten silmäni kiinni, että sun kuvasi jäisi sinne viimeiseksi (Saa kouristuksen, nousee seisomaan, puhuu kuin näkyjä nähden.) Minä näen! -- Nyt tiedän, mikä se uusi suunta on. -- Se löydetähän! Näen kansan kulkevan kirkkahin otsin. -- Se kansa ei koskaan nöyrry ruoskaa tottelemahan!

(Lysähtää, kaatuu lattialle kuolleena.)

LIISA (Koettaa tukea Jussia, huutaa hätäisesti.) Tulkaa auttamahan! Minä en jaksa yksin (Kun Jussi kaatuu, parkaisee.) Jussi!

(Heittäytyy itkien Jussin päälle.)

HARRI (Pudottaa käsiraudat lattialle.)