Chapter 5

Eräs munkki oli tuliseen arkkuun suljettu. Alberico näki 1200 luvulla suon, jossa oli joukko sieluja kiinni jäätyneenä aina kaulaan asti. Sitten tuli kamala metsä teräväokaisine puineen. Lumisiin oksiin oli sidottu joukko naisia, jotka olivat kieltäytyneet hoitamasta äidittömiä lapsia. Ne olivat rinnoista kiinni sidotut ja heitä kutakin imi kaksi käärmettä. Eräässä sulatusahjossa piinattiin hirmuhallitsijoita ja kruunupäisiä konnia. Pronssia ja tinaa täynnä olevassa kattilassa keitettiin pappeja. Eräässä kaivossa oli joukko sieluja, mädän ja kamalan hajun seassa. Kaivon äärellä oli kahlehdittu suuri käärme, joka nieli joukon sieluja hengityksensä mukana, ja puhalsi ne tulisina säteinä jälleen ulos. Tulikivijärvessä ui suuri joukko valapattoja ja kieliöitä. Varkaat ja rosvot olivat tulisissa kahleissa, suuri rautapultti kaulassaan.

Fundalo näki tulisia hiiliä täynnä olevan laakson, sen yllä kuuma rautanen taivas, jonka läpi satoi sieluja, sulaen kuin vaha ja pudoten hiilien päälle, jossa taas kokoontuivat. Korkealla mäellä on joukko piruja, jotka pitkillä hangoilla nostelevat petkuttajien sieluja vuoroin tuleen ja jäähän. Sen jälkeen haiseva, pimeä laakso, jossa kuuluu kiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka päässä suuri peto, joka nieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen vatsaan. Eräästä sulaton tapaisesta laitoksesta syöksyy tulta. Ovilla seisovat perkeleet, teräaseet käsissään ja hakkaavat sielut kappaleiksi ja heittävät tuleen. Hiukan edempänä jäätyneellä suolla istuu suuri, kamalampi peto-eläin ja nielee sieluja, jotka sulavat lannaksi ja tippuvat suolle, ja sitte tulevat sielut raskaaksi -- mies kuten nainenkin. Aikansa kuluttua ne synnyttävät kauheita rautapäisiä petoja, jotka repivät synnyttäjän hajalle. Se on jumalisuudella verhottujen epäsiveellisten ja naisviettelijäin rangaistus. Pajassa takovat sepät -- tietysti pirut -- useita kymmeniä, satojakin sieluja yhteen limppiin. Sitte heitetään limpit syvään rotkoon, josta nousee musta savupilvi ja pirut nousevat ja laskevat kun joukko kipeneitä ylös ja alas. Rotkon pohjalla istuu itse pimeyden ruhtinas sidottuna rautapylvääseen, jonka ympärillä olevia hiiliä pirut puhaltavat palkeilla palamaan. Tuo ruhtinas on suuri, moninainen peto, jolla on tuhat rautakyntistä kättä, joilla kurottelee sieluja, joita on ilma sakeana. Pistää suuhunsa, puree hienoksi, sylkee ulos, puree uudelleen ja taas uudelleen. Sillä tavalla rangaistaan niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, vaikka niissä saattoi olla monta hyvää ja ihmisystävällistä henkilöä.

Giecamino de Verona kertoo nähneensä helvetin keittiön, jossa piru paistaa sieluja, kun rasvasia sikoja, lisäten suolaa, mausteita ja myrkkyä ja vie sitten paistin helvetin ruhtinaan pöytään, joka lähettää sopan keittiöön takaisin, jolleivät sielut ole tarpeeksi kypsiä. Se oli työläisten työntuloksella ylellisyydessä mässäilevien rangaistus.

Eräässä ranskalaisessa laulussa "Le songé d'enfer", kuvataan suurta juhlaa helvetissä. Piispat, luostarijohtajat, munkit, Pilatus ja Belsebub tervehtivät toisiaan ja istuvat pöytään, jolla on koronkiskurien nahasta valmistettu pöytäliina, ruuat olivat valmistettu rasvaisista koronkiskureista, huonomaineisista naisista, paistetut kerettiläiset, keitetyt asianajajain kielet, pihvi munkeista, nunnista ja farisealaisista. Juomaa puristettiin syntisten sieluista.

Protestanttisen kirkon virsikirjoja, uusimmista painoksista on tämä yllä mainittu "Helvetin tuskavirsi", "virsien helmi" jätetty pois. Virressä luvataan helvetin tuskia. Sielut tahtoisivat siellä syödä ja juoda, mutta heille annetaan vaan "tulta tervaa ijäisesti" ja siellä

"Pirut sinua pilkkaa ja nauraa ijäti."

Ihminen rakastaa seuraelämää, mutta helvetissä ovat vaan seurapiirinä pirut ja maanpäälliset riitatoverit, jotka parjaavat helvetissään toisiaan. Keskiajalla, kun Tundalo kävi helvetissä, oli alkoholin käyttö yleistä ja viinaa pidettiin Jumalan lahjana, jota joivat papit, aatelisherrat ja muut -- siksi ei Tundalo nähnyt helvetissä juoppojen rangaistuksia.

Sittemmin kun raittiusaate levisi, lisättiin helvettiin rangaistus juopoille. Heidän kuvataan juovan tulista viinaa tulisista laseista ja tappelevan keskenään. Huvittelijat saavat vuodattaa alituiseen kyyneleitä ja kärsivät kuumuutta ja vilua äsken mainitun piinavirren mukaan ja edelleen:

"Kaikki sinun luus ja lihas on mädännyt ja musta ja haisee kamalasti On suussa paha maku ja sappi, kauhee kipu Sua vaivaa julmasti."

Viimeisen edellinen värsy kruunaa toiset:

"Kaikk' pirut sua repii ja paikasta toiseen sysii Ja tuli korventaa Sun jäsenes ja lihas Sun suones, luus ja nahkas' Perkeleet venyttää."

Pirut piinaavat kadotettuja, ja siinä ovat kaikki taitavia -- joku suorastaan kidutuskeinojen keksimisalalla spesialisti. Mutta kuka piinaa piruja?

Toiset teologit väittävät, etteivät pirut kärsi tuskia. Toiset väittävät, että pirut kiduttavat toinen toistaan. Toiset, esimerkiksi Dante, näkivät pirun kahleissa ja kärsivän. Ilmestyskirja tietää, että piru on heitetty suureen vaivaan, itkuun ja hammasten kiristykseen. Jokaisesta kadotetusta sielusta syntyy ilo helvetissä (vastaava ilo pelastetusta sielusta taivaassa). Gellense (k. 1183) eräässä saarnassaan kertoo, että piru olisi aikaa kuollut nälkään, jollei ihmisten synnit häntä vahvistaisi. Miltei samaan suuntaan käy Danten väitteet.

Kirkon dogmiuskonnon perusta on se, että kadotetuille ei koskaan anneta armoa[1], mutta sitä vastaan ei väitetty että joskus suo jumala kadotetuille helvetissä hetkeksi rauhan. Niin väittää kristillinen runoilija Aurelius Prodentius (1348--1408) että pääsiäisyönä helvetti hetkeksi rauhoitetaan. Paavalin "Ilmestyskirjassa", jonka kirjotti eräs kreikkalainen munkki 4:llä vuosisadalla on seuraava kertomus:

[1] Tuomas Gouse, englantilainen kirjailija 1600 luvulla, kertoo suomeksikin käännetyssä kirjassaan "Sana syntisille, sana pyhille", että helvetissä (jonka olopaikkaa hänkään ei sano tuntevansa kun raamattu ei sitä kerro) on ikuinen piina, tuliset rautavuoteet j. n. e. Svirsfeldt "Paratiisin yrttitarhassaan" kuvaa helvetin ikuisuutta näin: "Jos maailman vesistöt, tai santamäärä lopetettaisiin siten, että siitä pisara tai jyvänen poistettaisiin joka miljoonanvuoden kuluttua, olisi toivoa sen loppumisesta mutta helvetin piinaan tuomituilla ei ole sitäkään toivoa -- se kestää yhä ja on aina alussaan. --" *Suomentaja.*

"Pyhä Paavali kävi helvetissä mukanaan pääenkeli Mikael. Kadotettujen kidutusta katsellessa he itkivät. Heidän poislähteissään huusivat kidutetut yhdestä suusta: "Pyhä Mikael ja Paavali, armahtakaa meitä! Rukoilkaa vapahtajaa puolestamme!" Pääenkeli vastasi: "Itkekää kaikki, mekin itkemme, ja enkelit itkivät, ehkä jumala teitä armahtaa?" Sitte tuli Kristus helvettiin, soimasi kadotettuja, kun olivat hänet hyljänneet, mutta enkelien esirukouksesta heltyneenä helpotti kidutettujen tuskia siten, että he saavat rauhan lauvantai-illasta kello yhdeksästä sunnuntaihin kello yhteen päivällä."[1]

[1] Kapitalismin uhreilla ei aina ole niinkään pitkää lepoaikaa. *Suomentaja.*

3:nnella vuosisadalla opetti Origenes, että kaikki ihmiset lähteneenä jumalasta, palaavat kaikki lopulta jumalan luo, mutta fanatistiset dogmivartijat eivät voineet sitä hyväksyä, vaan selittivät sen kerettiläiseksi ja poistivat sen kirkonopeista ja opettivat ikuista helvetin piinaa.

Taistelut pirun kanssa.

Pirulla on joukko puolustajia, mutta on vastustajiakin. Niitä on ihmisistä osa, elävissä ja kuolleissa, jumalat, enkelit j. n. e.

Ihmisten taisteluaseista pirua vastaan oli yleisemmin käytetty ristinmerkki ja jumalan armo, usko, hyväntekeväisyys, sakramentit, rukoukset, yövalvomiset y. m.

Ristinmerkillä ei yksin piruja karkoitettu, sillä sammutettiin tulipaloja, tyynnytettiin rajuilmoja, parannettiin tauteja, kesytettiin petoeläimiä j. n. e. Taisteluaseita pirua vastaan olivat myös pyhän Marian sormet, hiuspalmikot, maito, jota Jeesus imi, Pyhien miesten luut. Jeesuksen ristinpuunkappaleet, sen aasin lanta, jolla kristus ratsasti, Jesuksen kapalovyöt, höylänlastut Josepin puuseppäverstaasta, Jesuksen ristinnaulat ja Egyptin pimeys. Näitä esineitä möi kirkko keskiajalla suunnattomat määrät ja -- kokosi rahaa, sillä niiden omistaminen merkitsi ajallistakin onnea ja vapautusta pirusta.

Taistelu harjaantunutta ja ovelaa pirua vastaan oli tietysti vaikeaa, sen kokivat pyhät isät, inkvisiittorit ynnä muut ja usein olivat pyhäin jäännöksetkin sitä vastaan tehottomat. Toisinaan taas tehtiin ristinmerkillä ihmeitä, josta ei esimerkkiä puutu. -- Jopa eräiden kirkkoisien kuviakin pirut pelkäsivät. Toiset olivat voimakkaampia taistelijoita, joita piru pelkäsi jo äidin kohdussa (esim. Rittaredi Agrioca). Toiset saivat ikänsä tapella ja sittekin usein piru heidät voitti, kuten aikaisemmin kerrottu erakkomunkin historia y. m.

Piru, "valeenisä" kun on, petti usein ihmisiä, mutta häntäkin petettiin. Kerran eräs aatelismies hävitti omaisuutensa, piru antoi hänelle vielä enempi rikkautta, mutta ehdolla, että herra antaa rouvansa pirulle sovitun ajan kuluttua. Kun määrätty päivä tuli, lähti aatelisherra viemään rouvaansa pirulle. Mennessä poikkesi rouva tien varrella sijaitsevaan kirkkoon rukoilemaan. Neitsyt Maria nukutti rouvan ja meni hänen haamussaan pirulle, joka tunsi Marian ja sätti aatelismiestä kunniattomaksi sanansa syöjäksi. Neitsyt Maria ajoi pirun helvettiin ja rouva pelastui.

Saatanan ja neitsyt Marian välillä vallitsikin alituinen tappelu, sillä usein tuhosi Maria pirun hyvät yritykset juuri silloin kun ne olivat onnistumaisillaan.

Kerran tappelivat pirut ja enkelit eräästä sielusta koko päivän. Pirut kiskoivat sielua jaloista helvettiin ja enkelit käsistä taivaaseen. Enkelit saivat apua, samoin pirut, mutta enkelit voittivat.

Kerran kysyi perkele jumalalta, miksi hän hänet loi, kun kerran tiesi hänen lankeevan ja joutuvan helvettiin palamaan. Miksei jumala luonut häntä niin hyväksi, ettei olisi langennut syntiin? Kristus kuoli vaan ihmisten edestä, ja pelasti ne, muttei häntä, pirua. Hänellä siis ei lunastustyöstä ole mitään hyötyä. Ja nyt aiotaan häneltä viedä tulolähteensä -- syntisten sielut!

Bartola de Sarreroto (1313--1357) kertoo oikeuskäynnistä, jossa saatana esiintyy ihmiskunnan syyttäjänä. Tuomarina Jeesus, ihmisten puolustusasianajajana neitsyt Maria, kirjurina evankelista Johannes. Saatana koittaa jäävätä vastustajansa asianajajan kun hän on tuomarin äiti, ja lisäksi nainen, mutta oikeus välipäätöksellä hylkää esityksen. Lakia tulkitaan (tietysti jumalan lakia) ja riidellään. Juttu päättyy saatanalle epäedullisesti. Tapahtuu 6 p. Huhtik. 1311.

Tällaisia juttuja kerrotaan useita. Pirun oma valtio -- helvettikään ei ole turvattu rikollisilta. Kristus kerran vei sieltä kaikki sielut, ja usein menetti hän sielun kun oli saamaisillaan juuri sen, usein viedään helvettiin määrätty sielu saatanan nenän edestä taivaaseen -- ja piru saa katsoa sivulta vihasena kun hänen oikeuksiaan poljetaan.

Kunnialliset ja narrimaiset pirut.

Piru on kauhea ja koppava voittajana mutta voitettuna säälittävä.

Kansan suussa kulkee paljon pilajuttuja pirusta. Kerran piru istui naisen pitkän hameenhelman päälle. Kuraläven kohdalla nosti nainen äkkiä hameensa ja piru putosi kuraan.

Pirua petkutettiin usein. Kerran talonpoika lupasi pirulle sielunsa, jos tämä rakentaa hänelle talon ja kyntää pellon ennen kukon laulua. Piru teki työtä käskettyä, mutta talonpoika laulatti kukkoa hiukan ennen kun työ oli lopussa, ja piru jäi ilman sielua.

Kerran rakensi piru sillan kun hänelle luvattiin ensimmäisen sillasta ylimenevän olennon henki. Sillan valmistuttua ajettiin koira siitä ensiksi yli ja piru sai tyytyä siihen.

Salamancassa opetti piru taikatemppuja ihmisjoukolle, Palkkiokseen vaati viimeksi huoneesta poistuvan ihmisen. Eräs ylioppilas jäi viimeiseksi ja piru yritti hänet napata kiinni, mutta tämä osotti varjoansa seinällä, jota piru yritti tavata kiinni ja silläaikaa ylioppilas lähti käpälämäkeen.

Tyhmiä piruja siis.

Mutta on niitä piruja ollut hyviäkin ja tehneet hyvää, kulettaneet ihmistä ilmassa pitkiä matkoja, olleet palvelijoina, nostelleet kaatuneita kuormia, auttaneet ihmistä, pelastaneet hukkumasta y. m. Onpa ollut piruja, jotka hartaasti palvelivat jumalaa, täyttivät uskonnolliset menot j. n. e. Keskiajalla selittivät vielä jotkut, että piru voi katua ja tulla taivaaseenkin, mutta se selitys hylättiin, sehän olisi kirkon kaatanut perustuksiaan myöten ja tehnyt papit tarpeettomiksi ja vienyt porvaristolta kansan kurissapitämiskeinon käsistä.

Juutalaiset rabit selittivät myöhemmin, että kerran helvetti puhdistetaan ja pirut muuttuvat uudestaan enkeleiksi ja muhamettilaisten koranissa puhutaan kääntyneistä piruista.

Italiassa kerrotaan juttu pirusta, joka pyysi Kristukselta pelastusta ja Kristus oli luvannut hänet pelastaa, jos hän itse tahtoo ja kumartaa häntä. Piru ei suostunut.

Tulipa kerran piru ripille ja toivoi siellä saavan synnit anteeksi. Rippi-isä antoi pirulle ehdon että hän kolme kertaa päivässä rukoilisi jumalaa. Piru piti sen kunniaansa loukkaavana, eikä suostunut.

Kerrottiin, että Ruotsissa noitavainojen aikana kidutettu noita tunnusti, että piru antoi papin kastaa itsensä!

Pirun loppu.

Juutalaisten rabbien arvelun mukaan ovat useat pirut kuolevaisia. Noitavainojen aikana tuli ilmi (tietysti kidutusten avulla), että piru sairastui ja noidat valvoivat sairasvuoteella. Monet kansanjutut kertovat, että piru on jo kuollut tai joku urho hänet tappoi.

Henkilökohtainen piru onkin jo eräissä kirkollispiireissäkin tunnustettu kuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa haudannut "herra Vihtahousun". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sitä tarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti pirun tarpeen ja piru katosi.

Kukaan ei enään näe pirua, ei hänen ihmetöitään, yhtävähän kun valistuneissa piireissä jumalaa ja hänen ihmeitäänkään uskotaan, sillä luonnontiede on ihmeitten tekijät pannut viralta. Pirupelko on lakannut, ellemme ota lukuun pimeimpiä kirkonuskon sokaisemia kiihkoilijoita. Yhä tehottomammaksi käy pirun asema porvariston käsissä nousevan työläisluokan nöyryttämisessä ja ainoastaan valtion ruostuneet rautavanteet pitävät kirkon mätänevää laitosta jumalineen ja pirunraatoineen yllä. "Helvetti on palanut ja piru kuollut häkään", on yleinen sananlasku. Valistuneemmat papitkin koettavat hiljaa peräytyä keskiaikaisesta perkeleopistaan, ja Ruotsin tuomiokapituli pani pirun pois viralta,[1] eikä oikeuksien asiakirjat enää kerro, että piru veisi syytetyt oikeuden kynsistä.

[1] Suomi ja Venäjä ovat poikkeus, mitä tulee kirkon suhtautumiseen piruvainajaan.

Exorzistien sijassa toimii yhä kehittyvä lääketiede.

Piru-usko on tyydyttämättömän tiedonhalun tulos, samoin jumalausko. Tieteet yhä suuremmassa määrässä halua tyydyttävät. Luonnontiede opettaa ja varmentaa, että luonnonilmiöt eivät ole sattuman varassa, vaan kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaisessa järjestyksessä, jotka sisältyvät itse luontoon.

Ihmisten sairaudet johtuvat varmoista, usein ja eniten aineellisissa olosuhteissa löytyvistä syistä. Hyvät tai pahat ihmiset ja niiden teot ovat tulos heitä ympäröivistä olosuhteista. Sitä selvittää historia ja yhteiskuntatiede. Tieteellisten totuuksien tilalta saa raaka taikausko väistyä.

Kirkko taisteli kauvan tiedettä vastaan ja epätoivoisesti vieläkin yrittää, mutta yhä se peräytyy.

Pahuuden vertauskuvana vain piru käsitetään, ja kaikki paha on perkeleellisyyttä ja hyvä jumaluutta.

Yhä laajeneva valistus on lopullisesti voittanut perkeleen ja kukistanut helvetin portit.

Liite.

Poimintoja kristillisen kirkon "ansioluettelosta".

Kristillinen kirkko perustetaan v. 325. Rooman keisari Konstantinus, kastamaton pakana, kutsuu Nicean kaupunkiin kirkolliskokouksen ja ollen itse puheenjohtajana, laatii kirkon dogmit, sen jälkeen murhaa poikansa ja tukahuttaa vaimonsa häkään.

Samoihin aikoihin päätetään Kristuksen jumaluudesta.

Munkkisääty ja luostarit perustetaan v. 348.

Pyhän hengen jumaluus päätetään pappeinkokouksessa v. 381.

Ensimmäinen "kerettiläinen" espanjalainen Priscillianus tapetaan Trierissä v. 385.

V. 389 poltattaa piispa Teofilus Aleksandrian yliopiston 700,000 nidettä käsittävän kirjaston sillä "kristinoppi ei tarvitse tiedettä."

V. 394 kieltää Rooman keisari Teodofius kuoleman rangaistuksen uhalla palvelemasta muita jumalia kun "Kolmeyhteistä".

V. 410 alkaa usko neitsyt Marian "ikuiseen neitsyyteen".

V. 415 murhauttaa Aleksandrian piispa Cyrillus naisfilosoofi Hypotian ja hänen ruumiinsa palotellaan, siksi ettei hän antanut itseään kastaa kristinuskoon.

V. 595 keksii paavi Gregor tulisen helvetin ja järjestää sen kirkon opinkappaleeksi.

Neitsyt Marian y. m. "pyhien" palvelus alkaa v. 715.

Lopullinen valtion ja kirkon yhdistäminen Roomassa tapahtuu v. 734.

Frankkien kuningas Kaarle Suuri levittää kristinuskoa tulella ja miekalla Saksaan ja saa paavilta keisarikruunun v. 772-814.

Pyhimysten palvelus ja suitsutus järjestetään kirkolliseksi tehtäväksi v. 787.

Paavin jalkojen suuteleminen alkaa v. 809.

Ihmisten autuaaksitekeminen tulee paavin monopooliksi v. 993.

V. 1020 käskee paavi tehdä kirkon palvelijain lapset henkiorjiksi.

Ihmisten ja kokonaisten kansojen pannaanjulistamisoikeus ja kuninkaiden erottamisoikeus annetaan paaville v. 1073--1083.

V. 1093 alkaa suuri itämainen ristiretki ja uskonsodat, joissa 7 miljoonaa ihmistä menettää henkensä.

Rukousnauhojen käyttö alkaa v. 1100.

Paavi Innosenz III julistautuu "Kristuksen sijaiseksi" ja käskee levittää kristinuskoa asevoimalla v. 1197.

Saksan ristiretkien johtaja, piispa Albert levittää Vironmaalle kristinuskoa tulella ja miekalla ja painaa koko maan orjuuteen v. 1200--1229.

"Kerettiläisten" polttaminen pannaan alulle piispa Innosenzin toimesta v. 1204.

Salarippi alkaa 1215.

Noitien verituomiot alkavat v. 1253.

Dominikaanimunkeista muodostetaan inkvisitsioonioikeus v. 1231 ja ovat he uskollisia "Herran koiria". (Domini canes = Herran koira.)

V. 1250 järjestää paavi Innosenz "noitien" kidutuksen.

Paavi Nikolaus V käskee tehdä Muhamettilaiset y. m. henkiorjiksi v. 1452.

V. 1520 selittää paavi Leo X että noitien polttaminen on jumalalle otollinen työ.

Valtiokirkko, jonka papit aatelisto valitsee, järjestetään Vironmaalle 1322.

Ignoz Layola perustaa Jesuittain veljeskunnan ja käskee kaikki ei-katolilaiset tappaa 1540.

Tridentin yleinen kirkolliskokous julistaa paavin jumalan sijaiseksi v. 1563.

Ajattelija Giordano Bruno poltetaan Roomassa v. 1600.

Kopernichus, Galilei ja Keppler julistetaan kirkonkirouksen v. 1616.

Paavi julistetaan erehtymättömäksi v. 1870.

Noitavainojen ajalta -- perkeleen mahtavuuden ajalta -- Espanjassa sisältää Espanjalainen lehti "El Alalaya" seuraavia numeroita ihmisuhreista pyhän kolmiyhteisen jumalan kunniaksi:

Ensimmäinen yli-inkvisiittori T. Targuemada v. 1481--1498 poltatti elävänä 10,220 ihmistä. Kuvina[1] 6,480 henkeä. Kaleeriorjiksi tuomitutti 97,381 henkeä.

[1] Kuvina poltettiin vainoa paenneita "noitia" siten, että heidän kuvansa valmistettiin puusta ja se sitte poltettiin roviolla.

Yli-inkvisiittori Teza 1498--1507 poltatti 2,598 henkeä, kuvina 829, vankilassa nääntyi 32,325 henkeä.

Cisneros, 3:mas yli-inkvisiittori 1507--1517, poltatti 3,564 henkeä, kuvina poltettavaksi tuomitsi 2,232, kaleereille lähetti 48,030 henkeä.

A. Florenzia, 4:jäs yli-inkvisiittori 1517--1521, poltatti 1,621 henkeä, kuvina 560 henkeä, kaleereille lähetti 21,855 henkeä,

1521--1523 poltatti kirkkoneuvosto 824 henkeä, kuvina 112, kaleereille lähetti 4,481 henkeä.

A. Marique, 5:des pää-inkvisiittori 1523--1535, poltatti 2,250 henkeä, kuvina 11,252, kaleereille orjiksi lähetti 11,258 henkeä.

Tabreo, 6:des pää-inkvisiittori 1535--1545, poltatti 840 henkeä, kuvina 420, kaleereille lähetti 6,620 henkeä.

Loaisa, 7:mäs pää-inkvisiittori 1545--1555, poltatti 1,320 henkeä, kuvina 850, kaleereille lähetti 6,660 henkeä.

Kuningas Filip II:sen hallitusajalla 1555--1598 poltettiin 3,990 henkeä, kuvina 1,845 henkeä, kaleereille lähetettiin 18,450 henkeä.

Filip III hallitusaikana 1598--1621 poltettiin elävänä 1,840 henkeä, kuvina 692 henkeä, kaleereille lähetettiin ja vangittiin 10,276 henkeä.

Filip IV aikana 1621--1665 poltettiin 3,852 henkeä, kuvina 1,428 henkeä, kaleereille lähetettiin 14,080 henkeä.

Karl II aikana 1665--1700 poltettiin 1,630 henkeä, kuvina 540, vankilassa kitui 6,512 henkeä.

Filip V aikana 1700--1746 poltettiin 16 henkeä, kuvina 750 henkeä, kaleereille 9,120 henkeä.

Ferdinand VI aikana 1746--1759 poltettiin 10 henkeä, kuvina 6, vangittiin 170 henkeä.

Karl III aikana 1759--1798 poltettiin 4 henkeä, kaleereille lähetettiin 56 henkeä.

Karl IV aikana 1798--1808 poltettiin 1 henkilö, kaleereille lähetettiin 42 henkeä.

Yhteensä elävänä poltettu 34,747 henkeä, kuvina 17,689, kaleereille lähetetty 287,974 henkeä.

Näin paljon söi jumala lapsiaan yksin Espanjassa.

V. 1808 tunkivat ranskalaiset joukot Espanjaan ja vallottivat sen. Napoleon hävitti inkvisitsionioikeuden. -- Pappeja ja munkkeja piinasivat raivostuneet sotilaat heidän omilla kidutuskoneillaan.

Näin tuli suurmurhaaja Napoleon tehneeksi yhden hyvän työn.

Inkvisitsionin kidutusvankilaa kuvailee eräs 1808 sotakertoja m. m. seuraavasti:

-- -- Maanalaisessa kerroksessa oli luola, jossa onnettomia pidettiin vankina ja kidutettiin, ja kun kuolema heidät kiduttajien käsistä pelasti, saivat ruumiit mädätä paikallaan, joiden seassa elävät vangit saivat olla. Löysimme ruumiita ja luurankoja kahleissaan; naisia, miehiä, lapsia, yli 60-vuotisia vanhuksia kahleissaan, vielä osaksi eläviäkin. -- Vielä löysimme suuren ja monipuolisen kidutusvälinevaraston, -- ihmeellisen perkeleellisyyden todistuksena. -- -- -- --

Raivoisat sotilaat piinasivat elävänä käsiinsaadut inkvisiittorit ja munkit kuoliaaksi näillä kidutuskoneilla, eikä heitä voitu siitä estää. -- -- -- --