Chapter 3

Useat tiesivät kertoa nähneensä pirun. Pyhä Antonius näki hänet niin suurena, että pää ulottui pilviin, toisen kerran oli piru musta ja vain lapsen kokoinen. Mustaksi selitettiin piru jo ensimäisillä vuosisadoilla j. Kr., joka johtui siitä, kun kristinusko levisi ensin valkoihoisten keskuudessa. Luonnollista oli pirun kuvitteleminen jättiläiseksi, kaikkien kansojen muinaistarujen jättiläisethän olivat pahoja. 7:llä vuosisadalla oleva satu kertoo pirulla olevan sata kättä ja jalkaa, sellaisena näki pirun pyhä Brigitta 1,400-luvulla.

Danten Lusifer on kolme naamainen. Dante ei ole ainoa joka keskiajalla yritti kuvata pirua sellaisena. Keskiajalla kuviteltiin Jumala ihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli perkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta, niin oli luonnollista, että Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi sama sääntö. Kolmiyhteisellä perkeleellä oli kuvissa väliin kruunu, väliin oli se ilman, väliin oli hänellä miekka ja valtikka, väliin oli hän ilman niitäkin.

Mitä enempi piru-pelko kasvoi, sitä kamalammaksi muodostui piru, kunnes viimein kuviteltiin hänet mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen ruumis, yölepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitkät terävät korvat, pitkät kynnet ja kaviot jaloissa. Sitä kuvaa vielä täydennettiin, selitettiin, että pirulla on härän sarvet ja aasin korvat, ja pitkä häntä, vihdoin vielä käärmeen pää ja hanhen jalat.

Vielä ei ollut ihmisten mielikuvitus lopullaan. Uskottiin, että pirulla on vain etupuoli ruumista ja tyhjä sisältä kuin mätä puu. Takapuoli on laiskottelemisesta mädännyt ja pudonnut pois. Pyhä Fursea näki kerran suuren joukon piruja joilla oli pitkät kaulat ja vaskikattilan tapaiset päät ja syöksivät suustaan tulta. Pyhä Brigitta näki ilmassa pirun, jolla oli sepänpalkeet päässä, korvat olivat pitkät, käsivarret kuin käärmeet, sääret kuin kepit, jalat kuin haat.

Keskiajan piru oli mahdollisimman ruma, mutta siitä on poikkeuksia; eräässä latinalaisessa raamatussa, 10:llä vuosisadalla, jota säilytetään kansalliskirjastossa, löytyy kuva Jobin historiasta. Siinä ei Saatana ole ruma, sillä on vielä enkelin siivet ja hiukan kalvennut pyhyyden loiste kasvoillaan. Jaloissa on kaviot ja vasemmassa kädessä tulella täytetty malja. Eräässä ranskalaisessa tarussa 12-vuosisadalla kerrotaan kauniista pirusta, jolla on leveä suu ja kovera nenä. Folignon piispa Frezzi tapasi helvetissä sattumalta kauniin pirun. Pirut voisivat muuttaa muotoaan, eikä löydy yhtään ruumiin muotoa, jota eivät pirut olisi käyttäneet, voisivatpa esiintyä tarpeen mukaan kauniilla ulkomuodollakin.

Useasti näkivät kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan näköisenä, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m. Kielitieteilijä Bilgardo näki joukon piruja klassillisten kirjailijain Virgiliuksen ja Horation muodossa.

Lukuisia juttuja kerrotaan pirun ilmestymisestä kauniina neitona, tai lähimpänä tuttavana tai sulhasena. Kerran tuli piru komeana ritarina pyhän Kunigunden makuuhuoneesta. Taas kerran meni hän Natsaretin piispa Sylvanuksen muodossa erään kauniin naisen luo ja löydettiin sängyn alta (!) Canterburyn Tuomas kertoo, että hän v. 1258 näki joukon piruja tanssivan kauniina nunnina lähellä Kölniä.

Hyvin usein ilmestyi piru eläinten muodossa, yksin kärpäsinä ja sääskinäkin. Siksi sisältää eräs vanha kirkkokäsikirja rukouksen saastaisia eläimiä vastaan. Keskiajalla annettiin sellaisia eläimiä oikeuden käsiin, joissa arveltiin pirun majailevan. 1474 oli Baselin maistraatin edessä pirullinen kukko, joka oli -- muninut. Kukko tuomittiin elävänä poltettavaksi. Elottomina esineinäkin esiintyivät pirut. Eräs mummo luuli nielleensä pirun salaattilehtenä sisäänsä.

Mutta vielä ihmeellisempää! Piru esiintyi Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt Marian haahmossa.

Vielä esiintyi piru kuolleiden ihmisten muodossa. Cesario kertoo pirun ilmestyneen kuolleen papin hahmossa ja laulaneen.

Kun keskiajalla joku ihminen kuoli ja vielä liikkui sen jälkeen, oli se pirun elkeitä ja "kuollut" haudattiin usein elävänä. Meidän aikana on jo senverran taikauskosta vapauduttu, että moni ihminen pelastuu joutumasta elävältä haudatuksi.

Pirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys.

Piruja oli suuri joukko. Puhe pirusta yksilönä tarkottaa päämiestä, tai koko pirusukua. Kokonaisuudessaan on piruja erään teologin mukaan 10,000 biljoonaa.

Siitä joukosta riittää niitä jokapaikkaan. Niillä on vapaus kuleksia ympäri tuomiopäivään asti, sitten on heidän mentävä helvettiin, josta eivät enään pääse. Niitä onkin joka paikassa, on metsäpiruja, vesipiruja j. n. e.

Jokaisella pirulla on erikoistehtävä, jossa se on spesialisti, yksi on yhdessä ammatissa taitavampi, toinen toisessa. Kaikki pirut eivät ole yhdenarvoisia. Ei -- niiden keskuudessa on "arvo-jako". Pirujen päämies on Luukkaan mukaan Belsebub, vaikkakin on erimieltä siitä onko päämies Saatana tai Lusifer. Dante on niistä kolmesta tehnyt yhden, toiset väittävät, että ne kaikki ovat itsenäisiä piruja. Kukahan on oikeassa?

Pirujen virka-arvoista puhuvat m. m. Eenokin kirja, sekä pyhä Tuomas, selittämättä kuitenkaan yksityiskohtaisesti, mainitsevat kuitenkin niiden "valtakunnassa" olevan ylä- ja alaluokan.

Dante nimittää Lusiferiä tasavallan keisariksi. Maailma on muka jaettu kolmeen osaan: Taivaan valtakunta ylhäällä, helvetin valtakunta maan alla ja ihmisten valtakunta maan päällä, -- joka vielä nyt on kirkon opin perustana.

Myöhemmin järjestettiin oikein saatanallinen "hovijärjestys". Johannes Faustin, (jonka kamalan historian Göthe otti aineekseen) noitakirjassa kerrotaan, että helvetin kuningas on Lusifer, apulaiskuningas on Belial, Saatana, Belsebub, Astaroth ja Pluto ovat sijaiskuninkaita! Mefistofeles ja 6 muuta -- ruhtinaat, 5 ministeriä ja yksi valtiosihteeri, ja joukko alempia virkamiehiä. Toisissa sellaisissa kirjoissa kerrotaan vielä kreiveistä, herttuasta j. n. e., sekä legioneista alamaisista.

Pirujen ominaisuudet, tieto ja valta.

Pirut ovat luontonsa puolesta sotaisia henkiä ja heidän sotaväkensä on taivaan sotaväen vastapaino. Antiokian pyhän Marian kertomuksen mukaan ajaa pirujen ruhtinas vaunulla öisin ympäri ja hänen seurassaan joukko sotaväkeä ja lisää Pietari: kunniallinen täysissä sotatamineissa.

Saatanallisen kuningashovin metsästysseurueet kulkivat samoin öisin metsästysretkillä ja repivät puita juurineen ylös ja tekivät muita ilkeyksiä.

Kristuksen syntymästä ja lunastustyöstä on, kirkkoisien mukaan, pirulla vaillinaiset tiedot, joten piru pettyi, kun hän osaltaan aiheutti Jeesuksen kuoleman, siis kaivoi itsellensä kuoppaa.

Luonnon salaisuuksia väittivät toiset pirun tuntevan, mutta ihmisten sieluelämästä taas väitetään sillä herralla olevan vaillinaiset tiedot, mutta teologi Aquinon Tuomas väittää pirun tuntevan ihmisten ajatukset.

Honarius Augustodunensis (k. 1130) selitti, että piru tietää vain ihmisen pahat ajatukset, ei hyviä. Se on totta, että monta pyhää miestä, jotka näkivät vaivaa pirujen ulosajamisessa lähimäistään, joutuivat saamaan pitkän nenän, sillä vihtahousu näytti heille heidän oman "syntirekisterinsä" myös "ajatussyntineen".

Mutkikas on myös kysymys: tietääkö piru tulevaisista tapahtumista? Toiset ovat kielteisellä kannalla, sillä "eihän Jumala voi sallia, että piru tietää ennakolta, mitä hän aikoo tehdä". Jos pirut olisivat tienneet tulevaisuudesta ja olleet kaukonäköisiä, eivät ne olisi taivaassa tehneet ajattelematonta kapinaa ja siten aiheuttaneet itselleen taivaasta häätöä! Eivät hyvät enkelitkään tiedä enempää kuin Jumala heille suvaitsee tietoja antaa.

Toiset väittävät, että pirut ennustavat tähdistä.

Pirut olivat mestaria tieteissä ja senpävuoksi keskiajan kirkonmiehet pitivät tieteitä perkeleellisinä ja polttivat tieteilijöitä elävänä. Filosofiassa ovat pirut heikkoja, mutta raamatun selittämisessä mestareita, ovat näet esittäneet Jumalan hengellä täytetyitä kirkonmiehet sellaisia kysymyksiä raamatusta, etteivät nämä ole voineet vastata.

Piru väitteli myös Lutheruksen kanssa, niin kerrotaan, ja Luther hävisi.

Cesar kertoo pirusta joka oli taitava asianajaja.

"Tieto on valtaa", niinpä pirukin omasi tietoja, siis valtaa; vaikka hän tappelussa Mikaelin kanssa kärsi tappion ei hän siitä ollut millänsäkään, vaan taistelee edelleen ja vaikka Kristuksen kehutaan hänet voittaneen, niin jäi hänelle aseet käsiin.

Luonnon aineista on tuli pirulle mieluisinta -- tulessa on hän kuin kotonaan. Jumaluusoppineista toiset väittävät pirun voivan (Jumalan sallimuksesta kyllä!) panna ukkosen jyrisemään, salamat liekkimään, tehdä sadetta, nostaa myrskyjä ja rajuilmoja. Myrskyn ulvonta on pirujen ulvomista. Revontulet synnyttää muka piru, samoin tulivuorten purkaukset ja maanrepeämät, joiden kautta piru meni kotiaan helvettiin!

Monet kasvit ovat pirulle mieleisiä, samoin hiilet ja tuhka, mutta kynsilaukka ja suola vastenmielistä, siksipä suolanlukemisella ajettiin piruja pois eläimistä ja ihmisistä, Suomessakin[1]. Kilpikonna oli pirun uskollinen palvelija, mutta kukko itsepäinen vastustaja.

[1] Suomentajan muistutus.

Ihmisten ja eläinten taudit, sodat, rutot, kapinat, huonot kuninkaat y. m. olivat pirun lähettämiä (Jumalan sallimuksesta taaskin).

Piru on myös taitava käsityöläinen, mutta halveksii likasia töitä on taitava rakennusmestari. Vanhassa maailmassa löytyy joukko pirun rakentamia torneja, valleja, siltoja, vesilaitoksia ja -- kirkkoja. Englannin ja Skotlannin rajalla löytyvä muuri on pirun rakentama, samoin Schöllenin silta Sveitsissä, Tonavan silta Regensouraissa, Rhonen silta Avignonin lähellä ovat "pirunsiltoja". Piru on tehnyt Kölnin ja Aachenin kirkkojen piirustukset, sekä Grönlandin luostarin Englannissa. Normandiassa löytyy St. Michaelin kirkko, joka on pirun rakentama. Suuria kalliolohkareita kantoi piru paikasta toiseen.

On lisättävä, että piru voi vaan yöaikana tehtäviään suorittaa, päivänkoitto hänet työmaaltaan karkotti.

Piru kiusaajana.

Saatana on ainaiseksi menettänyt osansa taivaassa. Siksi hän koittaa mahdollisimman suuressa määrin valtakuntaansa helvettiä kansoittaa. Se käy päinsä kiusaamalla ihmisiä "syntiin" josta Jumala rankaisee ikuisella helvetin tulella. Siihen täyttää hän kaiken tarmonsa ja se onkin monipuolinen toimi tuo kiusaaminen.

Elää maailmassa syntiä tekemättä, on yhtä mahdotonta, kun hypätä mereen ja jäädä kastumatta, uskonnollisen katsantokannan mukaan. Sen tietää piru, eikä hän jätä pienintäkään kiusaamistilaisuutta käyttämättä. Ja uskottiinhan, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli mukanaan, mutta myös pirun enkeli.

Yöaika oli kiusaamiseen soveliain, sillä ihminen nukkuessaan oli pirulle alttiimpi kuin päivällä. Siksipä Pacomius makasi istuallaan ja rukoili Jumalaa pitämään hänet hereillä.

Eri ihmisiä kiusasi piru eri tavalla: Seuraavat "kiusaamisjutut" ovat omiaan valaisemaan pirun taitavuutta pääammatissaan:

Nälkäiselle Hilariolle toi piru runsaasti katetun ruokapöydän eteen. Antiokian näyttelijättärelle Pelagiolle toi piru joukon jalokiviä, sormuksia, kaulakoristeita y. m., mutta ne katosivat äkkiä.

Viettelemisen osottaissa tehottomuutta, käytti piru pelotusta. Niinpä kun Hilario saarnasi, ilmestyi hänen silmiensä eteen joukko kiljuvia petoja, kettuja, hanhia, jalopeuroja, gladiaattoreita ja kuolleita ihmisiä. Eräänä yönä kuului lasten parkumista, lampaiden määkimistä, jalopeurain kiljumista ja vihdoin sotilasleirin elämää. Kuun valossa näki hän tulisten hevosten vetämät vaunut tulevan kohti.

Useille pyhille miehille ilmestyi piru kauniina naisena, ja harvat saattoivat kiusausta vastustaa.

Erään yksinäisen erakon asunnolle tuli kaunis nainen ja pyysi yösijaa, munkkierakko otti hänet majaansa. Nainen vietteli munkin, joka luuli olevansa maailman hurskain mies, niin pitkälle, että tämä rakastui naiseen silmittömästi ja oli juuri aikeissa harjoittaa sukupuoliyhteyttä, kun nainen kiljasi kamalasti ja katosi äkkiä. Hurskas mies jäi hyvin epämiellyttävään asentoon -- -- --

Senjälkeen alkoi erakko epäillä pyhyyttään, palasi ihmisten ilmoille ja alkoi tehdä syntiä ja -- joutui kai helvettiin!

Pyhiä naisia kiusasi piru nuorien kaunisten miesten haamussa.

Kun piru ei voinut muuta tehdä, synnytti hän yöllä siemenvuotoja, (jotka ovat luonnollisia, mutta kristinopin mukaan syntisiä) ja ne tapahtuivat sukupuoliyhteydestä nähtyjen unien yhteydessä.

Munkki Heronin luo tuli piru Jumalan enkelin muodossa ja käski hänen hypätä kaivoon näyttääkseen uskollisuuttaan Jumalalle. Munkki teki sen ja oli menettää henkensä, mutta toiset ehtivät apuun.

Kiusausretkille lähtiessä saivat pirut päälliköltään neuvoja. Sitä varten pidettiin kokouksia. Sellaisen kokouksen kertoo Gregorius Magnus nähneensä entisessä Apollon temppelissä.

Toisen kerran eräässä Jumalan temppelissä näki papin poika sellaisen kokouksen.

Saatana istui valtaistuimella, ja pikku piru tuli kumartaen hänen eteensä. Saatana kysyi:

"Mistäs tulet, ja mitä olet tehnyt?"

"Olin siellä ja siellä maalla, yllytin sotaan ja vuoti paljon verta."

-- Kuinka pitkä aika kului siihen?

-- 30 päivää.

-- "Niin kauan!" huudahti Saatana antaen voimakkaan kepiniskun pirulle.

Tuli toinen.

-- "Missä olit ja mitä teit?"

-- "Olin merellä, nostatin myrskyn ja upposi laivoja ja ihmisiä hukkui."

-- "Paljonko kului aikaa?"

-- "20 päivää."

-- "Liika paljon!" huusi Saatana ja rankaisutti pirua.

Tuli kolmas ja kertoi häissä kiihottaneensa ihmiset tappelemaan, useat saivat surmansa niiden mukana sulhanen. Se 10:ssä päivässä.

-- "Viekää pois!" huusi Saatana ja antoi hänet pyövelille.

Neljäs kertoi:

-- "Olin korvessa ja kiusasin erakkoa 40 vuotta ja vasta viime yönä sain hänet kiusatuksi haureuteen".

Saatana suuteli pirua ja pani hänet valtaistuimelle, sanoen:

-- "Olet tehnyt paljon, olet kunnon mies!"

Kuten näkyy, oli kiusaaminen vaivaloista työtä, mutta harvat ihmiset kiusauksen kestivät, siis suurin osa joutui helvettiin, jossa Jumala heitä piinaa, kun ensin on sallinut perkeleen kiusata heidät syntiin.

Pirun kepposet ja urotyöt.

Piru ei ollut yksin kiusaaja; hän oli myös järjestelmällinen kiduttaja ja valehtelija. Eräs keskiajan kirjailija kertoo pirun menneen Kretan saarelle, ja luvanneen viedä sikäläiset juutalaiset luvattuun maahan. Hän vei juutalaiset laivalla merelle ja hukutti ne.

Jos Saatana teki jotakin hyvää ihmisille, muuttui se pian päinvastaiseksi. Rahat, joita piru jakeli, muuttuivat puunlehdiksi, jalokivet hiiliksi, ruoka-aineet hiekaksi tai lannaksi. Prodentius oli oikeassa nimittäessään pirua taskuvarkaaksi.

Saatana huvitteli tekemällä ihmisille kepposia. Hän teki kaikellaisia ilkeyksiä pyhille ihmisille, paljasti heidät yöllä, sammutti kynttilöitä rukouksen aikana, likasi ruoka-astioita y. m. teki Benedikten oppilaille mahdottomaksi nostaa erästä kiveä luostarirakennuksen seinään. Hullunkurisinta lienee se, että piru köytti yhteen sukupuoliyhteydessä tapaamansa miehen ja naisen.

Usein hävittivät ja rikkoivat pirut kuolleita esineitä.

Toisille pyhille miehille piru laittoi ruumiillisia tuskia. Ramnaldon jalkojen päällä istui piru joka yö ja piteli hartioista pyhää Ägidiusta, toisia se kivitti ja solvasi (ei kerrota nostivatko kunnianloukkausjutun) toisia pieksi ijäkseen vaivaseksi, yrittipä heittää eräitä jokeen. Mitä kärsikään pyhä Christine Stammelnista, jota 200,000 pirua kiusasi?

Eipä jättänyt piru kuolevaakaan rauhaan, vaan kiusasi viimeiseen hengenvetoon, täyttäen kuolevien huoneet kuten esim. Ludvig Hurskaan, jonka viimeiset sanat olivat: "Ulos, ulos!" Tarpeen olikin v. 1512 ilmestynyt Dominiko Camanican kirja "Kuolemisen taito".

Vieläpä menivät pirut ihmisten sisälle ja silloin oli ihminen pirun oma, jos piru oli päässyt sisään, sitä ihmistä tanssitti piru aivan pillinsä mukaan. -- Tavallisesti meni piru suusta sisään, ellei muistanut tehdä ristinmerkkiä kun nautti jotakin.

Eräällä lapsella oli jano. Piru tuli ihmisenä ja antoi lapselle juoda. Lapsi joi tekemättä ristinmerkkiä suun eteen. Piru meni sisään. Alkupuolella kerroimme mummosta, joka nieli pirun salattilehtenä. Toisilla ihmisillä oli piru jo syntymästä asti sisässä, nimittäin kastamattomina perisynnissä syntyneillä ihmisillä. Kasteessa lensi piru lapsen suusta ulos.

Luukas kertoo: eräässä ihmisessä oli 6,666 perkelettä, jotka pyhä Fortunato ajoi ulos. Pyhä Ubaldo ajoi eräästä ihmisestä 400,000 perkelettä ulos. Onpa sattunut, että yksi ainoa piru on ollut useassa ihmisessä. Evankelistat kertovat langettavatautisissa pirun asuneen.

Ihmiset, joissa asui piru, erosivat monessa suhteessa tavallisista ihmisistä. Historioitsija Teodoreta (500 luvulla) kertoo naisesta, joka söi 30 kanaa päivässä. Piru vei toisilta makuaistin, jotta he söivät kaikellaisia sotkuja. Toisille teki ruuan vastenmieliseksi. Pirut pakottivat "asunnokseen" ottamansa ihmisen tekemään kaikellaisia hassunkurisia temppuja, syöksemään suustaan tulta, haisemaan pahalle, lentämään m. s. Toista pakottivat pirut valehtelemaan, väliin tottakin puhumaan, kuten katolisuuden aikana kerettiläisiä inkvistittoreille ilmiantamaan ja "salasyntejä" paljastamaan. Pirun riivaamat olivat toisinaan iloisia, toisinaan surullisia, joskus taas ennustelivat tulevaisia asioita.

Luostarin asukkaat, nuo pyhät, näyttivät olleen piruille mieluisia "asuntoja". Laudeenin Ursullalaisten luostarissa (17 vuosisadalla) menivät pirut sisar Giovanna degli Angelin sisälle ja sitten kaikkiin 70:een nunnaan. Vuonna 1490 menivät pirut Belgiassa Querzyn luostarin nunnien sisään ja olivat siellä monta vuotta. 1,124 menivät pirut Norbertin luostarin munkkeihin[1]

[1] Pirukohan heille lapsia synnytti, joita sitten tappoivat kätkivät kellareihin ja kaksinkertausten seinien väliin? Suom.

Itse eivät ihmiset voineet vapautua sisässään asuvista perkeleistä ja sentähden oli pirujen ulosajo (Exorzismi) tuottavana ammattina, joka kirkon puolelta järjestettiin varsinaisten Exorzistien toimeksi.

Nykyaikana ei pirujen ulosajajilla enää ole mitään tehtävää. Sen suorittavat nyt lääkärit, ja yhä kehittyvä lääketiede on karkottanut "pirut" ihmisistä ainaiseksi.

Piru vihollisena.

Piru on ihmisen alituinen väsymätön vihollinen. On vaikeaa nykyajan ihmisten käsittää, minkälaista oli ihmisten elämä keskiajalla, jolloin pirut häntä alituiseen ympäröivät, ja joka paikka -- ilmakin -- oli niin piruja täynnä, että se oli vallan tomupilven tapainen. Ne tunkivat jokapaikkaan, ei ollut sellaista säiliötä, missä olisi mikään voinut olla pirulta rauhassa. Eräs pappi joi kallista samppanjaa. Piru lensi kärpäsenä lasin reunalle. Pappi ajoi sen pois, mutta samassa lasi putosi permantoon ja kallis juoma meni hukkaan. Kaikki pienimmätkin vastukset olivat pirun töitä. Onneton Bikalmus pelkäsi niin piruja, ettei tiennyt mitä olisi puhunut kun pelkäsi puhuvansa pirun yllytyksestä pahaa. Hän se oli, joka kuuli mitä pirut kokouksessaan päättivät -- ne kun puhuivat huonoa latinaa. Eräs munkki kertoi, että messunajalla satoi perkeleitä niin, että luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittivät, että ihmisellä on 10,000 perkelettä kummallakin puolella. -- Keskiajalla oli niitä joka ihmisellä enempi, niitä kun oli jalkojen alla, pään päällä, sivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleitä. Suurissa, synkissä korpiloissa, metsäjärvissä, vuorilla, kirkkojen ja linnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-isä Peregrina näki eräässä metsässä lauman perkeleitä, jotka huusivat: "Mitä sinä täältä haet? Tämä metsä on meidän, jossa harjottelemme pahaa tekemään!"

1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton järvi, josta kohosi linna, missä asui piruja. Jon d'Argirone ajoi piruja pois Etnan vuorelta ja pyhä Eudberg Farnen saarelta. Ei mikään estänyt piruja tunkeutumasta huoneisiin, kirkkoihin ja luostareihin, jotka viimemainitut juuri olivatkin perkeleiden pesäpaikkoja. 4:nnellä vuosisadalla näki Makarius pirut pieninä, mustina lapsina hyppelevän linnassaan. Kuten Jumalakin, oli piru jokapaikassa läsnäoleva. Jumalanpalvelusten ajalla pirut alituiseen kiusasivat pappeja ilkeyksillään, kiljuivat ja mörisivät, laittoivat urut epäkuntoon, sekottivat laulun säveliä y. m. s.

Joskus huomasivat papit, että kirkko oli piruja täynnä, esiintyivätpä ne pappeinakin ja ripittivät ihmisiä. Erääseen kirkkoon tuli piru pappina, jolle prinssi Henrich tunnusti syntinsä, kuten ainakin rippi-isälle. Piru ei antanutkaan hänelle syntiä anteeksi, vaan julisti hänet pannaan.

Lukemattomat ovat pirun urotyöt. Huonot tavat, huonot lait, ylellisyysnäytelmät, raha -- kaikki on pirun keksintöä. Näyttelijät, teatterit, tanssijat y. m. ovat pirun palveluksessa -- -- -- Viattomat huvituksetkin ovat "perkeleellisiä!"

Sellainen vihollinen oli ihmisillä ja sitä pelättiin keskiajalla enempi kuin Jumalaa -- niin, piruhan oli silloin mahtavampi kuin Jumala. Europa oli suuri hullujen huone ja perkele oli sen päätirehtööri. --

Pirun rakkausseikkailut ja lapset.

Ollessaan alituiseen ihmisten kanssa tekemisissä, eivät pirut jättäneet tilaisuutta käyttämättä, mennäkseen myös ihmisten kanssa naimisiin. Sellaisesta avioliitosta syntyneillä lapsilla oli pirulliset ja ihmiselliset ominaisuudet sekasin. Ihmiset usein erottivat sellaiset pirun lapset keskuudestaan; he niitä pelkäsivät.

Miten voisivat pirut siittää? Sen päättivät uskovaiset raamatusta, jossa kerrotaan, että Jumalan pojat naivat ihmisten tyttäriä ja niistä avioliitoista ne muinen kuuluisat miehet syntyivät. Niitä pidettiin ehdottomasti perkeleinä. Eri mieliä oli sittekin ja teologit vaivasivat päätään kysymyksen ratkaisemisessa ja tutkimisessa. Kabbalistit[1] opettivat, että pirut menevät keskenään naimisiin ja jatkavat sukua, kuten ihmiset. Saksassa kertoo kansa pirun isoäidistä, jolla on 900 päätä ja Italiassa tunnetaan pirun äiti. Juutalaiset rabbit kertoivat Samuelin neljästä vaimosta, jotka olivat lukuisan piruperheen äitejä. Kreikkalainen Mikael Phello, Bithynian luostarin munkki 1,100 luvulla, vakuutti varmuutena, että piru on siitoskykyinen. Toiset, esim. teologi Tuomas Aquinalainen selitti, ettei piru voi siittää, mutta tunkeutumalla miehen siemeneen, voi piru vaikuttaa naiseen. Turhaa oli epäillä, josko Jumala salli pirun sukupuoliyhteyttä kristittyjen naisten kanssa, sillä Jumala antoi pirulle monia muitakin etuoikeuksia, miksei sitäkin. --

[1] Kabbala, juutalaisten uskontodogmi keskiajalla, jonka tuntijat olivat kabbalisteja.

Kansa uskoi kun sille papit sanoivat, että piru on siitoskykyinen ja synnyttää lapsia.

Pirut olivat miehiä ja naisia, mutta enimmäkseen miehiä, ei tiedetä miksi. Canterburyn Tuomas kertoo ristittäessä usean naisen tunnustaneen, että he olivat raskaana pirulle. Pyhä Bernhard kertoo eräästä perin hävyttömästä pirusta, joka makasi useita vuosia erään rouvan kanssa, huolimatta siitä, että rouvan "onneton" aviomies makasi myöskin samassa vuoteessa.

Ei ollut leikintekoa, kun piru rakasti naista. Tuomas Washington, S:t Albanian munkki, (eli 1440 luvulla) kertoo tytöstä, jonka piru raiskasi ja tappoi. Tytön ruumis haisi kamalasti. Cesar kertoo rouvasta, joka tuli mielipuoleksi kun valkopukuinen piru häntä halasi. Erään naisen kanssa eli piru yhdyselämää 25 vuotta! -- Sylvian piispa Belagio, joka 1332 kirjoitti kirjan "kirkon kyyneleistä", kertoo nunnista, jotka vapaehtoisesti menivät pirujen kanssa naimisiin, -- Tunnettuahan on, miten noidat olivat pirun rakastajattaria -- josta protestanttisen kirkon raat noitavainot,

Naispiru tuli ja suuteli erästä "kääntynyttä" miestä ja hän heti sairastui ja kuoli. Kerran rakastui piru papintyttäreen. Isä lähetti tyttärensä pois kotoa, toiselle puolen Reiniä. Piru sen huomattuaan, tuli papin luo ja kiljasi: "Kirottu pappi, kun olet vienyt vaimoni!" antaen papille sellaisen iskun rintaan, että hän parin päivän päästä kuoli.

Paljon oli pirulla lapsia. Gootilamen historioitsija Jarolanus (6:nnella vuosisadalla) vakuutti, että hunnit[1] olivat kaikki pirun lapsia.

[1] Hunnit, Mongolisukuinen heimo, joka 4:llä ja 5:llä vuosisadoilla tunki Europpaan.