Part 2

Seis, mestari. Onko siis rakkaus petosta ja armo pilkkaa ja yksi ainoa tosi aikojen alusta: hävittämishimo? Eikö se olisi jo aikoja sitten tuhonnut itseänsä? Sinä käyttelet sydäntäni lelunasi, mestarini. Katsohan, kuinka hän silmäilee minua viehättävän ivallisesti hymyillen. Verenhimoinen Emo, hyväksytkö uhriksesi minun vereni? Tuleeko minun iskeä tämä veitsi rintaani ja siten iäksi päättää elämäni sinun lapsenasi? Tekeekö sanomattomasti mielesi maistaa suonissani virtailevaa elämännestettä? Oi äitini, verenhimoinen äitini —. Huusitko minua, mestari? Minä tiedän, että tahdoit nähdä tuskani virran tulvivan yli äyräittensä ja vyöryvän Emoni jalkoihin. Se on otollinen uhri. Mutta kuninkaan veri! Sinä syytät verenhimoiseksi Emoa, joka janoaa meidän rakkauttamme!

Raghupati

Lopetettakoon siis uhraaminen temppelissä.

Džaising

Niin, lopetettakoon. — Ei, ei, mestari, sinä tiedät, mikä on oikein, mikä väärin. Sydämen lait eivät ole pyhien kirjojen lakien kaltaiset. Silmät eivät kykene näkemään omin valoin — valon täytyy tulla niihin ulkoa. Suo minulle anteeksi, mestari, suo anteeksi tietämättömyyteni. Sano minulle, isä: onko totta, että jumalatar vaatii kuninkaan verta?

Raghupati

Ah, lapseni, etkö enää luota minuun?

Džaising

Minun maailmani lepää sinuun kohdistuvan uskoni varassa. Jos jumalattaren täytyy saada kuninkaan verta, salli minun sitä tuoda. Minä en missään tapauksessa suostu siihen, että veli surmaa veljensä.

Raghupati

Jumalan käskyn täyttäminen ei voi olla paha teko.

Džaising

Ei, sen täytyy olla hyvä, ja minä tahdon voittaa sen surman ansion.

Raghupati

Mutta minähän olen kasvattanut sinua lapsuudestasi asti, ja sinä olet kiinteästi liittynyt sydämeeni. Minä en voi missään tapauksessa kestää sinun menettämistä.

Džaising

Minä en salli itseeni kohdistuvan rakkautesi joutuvan synnin saastuttamaksi. Vapauta ruhtinas Nakšatra lupauksestansa.

Raghupati

Minä mietin asiaa ja ratkaisen sen huomenna.

Poistuu.

Dšaising

Teot, julmimmatkin, ovat siedettävämmät kuin tämä harkinnan ja epäilyn helvetti. Sinä olet oikeassa, mestarini, sinun sanoissasi piilee totuus. Surmaaminen ei ole synti, veljensurma ei ole synti, kuninkaan murhaaminen ei sekään ole synti. — Minne olette menossa, veikkoseni? Nišipuriinko markkinoille? Siellähän tanssivat naiset, vai kuinka? Onpa tämä maailma sentään miellyttävä! Ja kauniit ovat tanssivien tyttöjen jäsenet. Kuinka huolettoman hilpeinä riensivätkään ihmisjoukot teitänsä kaiuttaen ilmaa naurullaan ja laulullaan. Minä lähden heidän jälkeensä.

Raghupati tulee.

Raghupati

Džaising!

Džaising

Minä en tunne sinua. Minä ajelehdin joukon mukana. Miksi kehoitat minua pysähtymään? Kulje omaa tietäsi!

Raghupati

Džaising!

Džaising

Tie on suorana edessäni. Almumalja kädessäni ja kerjäläistyttö armaanani vierelläni minä lähden matkaan. Kuka sanookaan, että tässä maailmassa on vaikea päästä kulkemaan? Jollakin tavoin me saavumme perille — missä ei ole enää mitään lakeja eikä sääntöjä, missä elämän erehdykset ja kärsimykset ovat unohtuneet, missä on vain lepo, ikuinen lepo. Mitä hyödyttävätkään pyhät kirjat ja opettaja ja hänen neuvonsa? — Mestarini, isäni, mitä ovatkaan nämä hurjat puheeni? Minä olen elänyt unessa. Tässä seisoo temppeli, säälimättömänä ja järkkymättömänä kuin totuus. Mitä käskitkään, mestarini? En ole sitä unohtanut. (Vetää esiin veitsensä.) Minä teroitan mieleeni sanojasi, kunnes ne ovat niin terävät kuin tämä veitseni. Onko sinulla vielä jokin käsky minun varalleni?

Raghupati

Poikani, rakkaani, kuinka osaisinkaan sinulle sanoa, kuinka hellästi sinua rakastan?

Džaising

Ei, mestari, älä puhu minulle rakkaudesta! Salli minun ajatella ainoastaan velvollisuuttani! Rakkaus, samoinkuin viheriä ruoho ja puut ja elämän musiikki, on olemassa vain maailman pintaa varten. Se tulee ja menee kuin unennäkö. Mutta sen alla lepää velvollisuus kuin karu kivikerrostuma, kuin suunnaton kuorma, jota ei kukaan kykene liikuttamaan.

Poistuvat.

XI

Govinda ja Tšandpal.

Tšandpal

Minä varoitan sinua, kuningas, ole varuillasi!

Govinda

Miksi? Mitä tarkoitat?

Tšandpal

Olen kuullut salaa neuvoteltavan sinun surmaamisesta.

Govinda

Kuka tavoittelee henkeäni?

Tšandpal

Minä pelkään sitä sinulle sanoa, koska se tieto voi iskeä sinua kuolettavammin kuin veitsi. Ruhtinas Nakšatra —

Govinda

Nakšatra?

Tšandpal

Hän on luvannut Raghupatille tuoda sinun veresi jumalattarelle uhrattavaksi.

Govinda

Jumalattarelle? Siinä tapauksessa en voi häntä moittia. Ihminen menettää inhimillisyytensä, kun tulevat kysymykseen hänen jumalansa. Mene sinä suorittamaan omia töitäsi ja jätä minut yksin.

Tšandpal menee.

(Kuvan puoleen kääntyen.) Ota nämä kukkaset, jumalatar, ja salli luotujesi elää rauhassa, Ah, Emo, tämän maailman heikot ovat ylen avuttomia, ja väkevät ovat julmia. Ahneus on säälimätön, tietämättömyys sokea, ja ylpeys polkee huolettomasti pienet jalkoihinsa. Emo, älä kohota miekkaasi äläkä nuole verenhimoisena huuliasi, älä yllytä veljeä veljeänsä ja vaimoa miestänsä vastaan! Jos tahdot minut surmata rakkaan henkilön kädellä, niin tapahtukoon se. Synnin täytyy kypsyä äärimmäiseen rumuuteensa, ennenkuin se voi puhjeta ja kuolla inhoittavan kuoleman, ja kun veljen käsi vuodattaa kuninkaan verta, niin verenhimo näyttää pirulliset kasvonsa antaen jumalattaren valepuvun pudota yltänsä. Jos se on tahtosi, niin minä kumarran ja tottelen.

Džaising syöksyy sisään.

Džaising

Sano minulle, jumalatar: tahdotko tosiaankin kuninkaan verta? Vaadi sitä omin äänin, ja sinä olet sitä saava.

Ääni

Minä tahdon kuninkaan verta.

Džaising

Kuningas, lausu viimeinen rukouksesi, sillä sinun aikasi on tullut.

Govinda

Minkätähden sanot niin, Džaising?

Džaising

Etkö kuullut, mitä jumalatar lausui?

Govinda

Se ei ollut jumalatar. Minä kuulin Raghupatin tutun äänen.

Džaising

Raghupatin äänen? Ei, ei! Älä aja minua epäilyksestä toiseen! Onhan yhdentekevää, lausuiko sanat jumalatar vai mestarini. (Hän vetää esiin veitsensä, mutta heittää sen sitten luotansa.) Kuule lastesi huutoa, Emo! Tyydy siihen että sinulle tuodaan uhriksi vain kukkia, kauniita kukkia — eikä enää verta. Ovathan ne punaiset kuin veri — nämä alteayrttikimput. Ne ovat puhjenneet ilmi maan sydämestä, joka on vuotanut verta, kun sen lapsia on surmattu. Ota ne vastaan! Sinun täytyy ottaa ne vastaan. Minä uhmaan sinun vihaasi. Verta sinä et saa enää milloinkaan. Katsele vain minua veristävin silmin! Kohota miekkasi! Kutsu esiin hävityksen raivoisat hengettäret! Minä en sinua pelkää. — Kuningas, jätä tämä temppeli sen jumalattarelle ja lähde ihmistesi luo!

Govinda menee.

Voi minua, voi minua! Silmänräpäyksen kuluessa olen hylännyt kaikki, mitä minulla I oli, mestarini ja jumalattareni.

Raghupati tulee.

Raghupati

Minä olen kuullut kaikki. Sinä kavaltaja olet pettänyt mestarisi.

Džaising

Rankaise minua, isä!

Raghupati

Millaisen rangaistuksen haluat?

Džaising

Tuomitse minut kuolemaan!

Raghupati

En, se ei merkitse mitään. Lausu valasi koskettaen jumalattaren jalkoja.

Džaising

Minä kosketan hänen jalkojansa.

Raghupati

Sano näin: minä tuon kuninkaan veren jumalattaren alttarille ennen keskiyötä.

Džaising

Minä tuon kuninkaan veren jumalattaren alttarille ennen keskiyötä.

Lähtevät.

XII

Gunavati tulee.

Gunavati

Minä epäonnistun. Olin toivonut hänen taipuvan, kunhan pysyttelen kylmänä ja jäykkänä. Siinä määrin minä uskoin voimiini, minä turhamainen nainen. Minä osoitin hänelle itsepintaisen kiukkuni ja pysyttelin loitolla hänestä; mutta kaikki oli suotta. Naisen viha on kuin timantin välkettä: se vain loistaa, mutta ei polta. Minä toivoisin sen olevan salaman, joka iskee kuninkaan asumukseen, ravistaa hänet hereille ja pirstoo hänen ylpeytensä.

Druva-poika tulee.

Gunavati

Mihin menet?

Druva

Kuningas on minua kutsunut.

Menee.

Gunavati

Siinä menee kuninkaan sydämen lemmikki. Hän on ryöstänyt syntymättömiltä lapsiltani heidän isänsä rakkauden anastaen esimmäisen sijan kuninkaan sydämessä. Oi Kali Emo, sinun luomakuntasi on rajaton ja täynnä ihmeitä; kunpa vain pelkästä mieleenjohtumasta antaisit syliini pienen pienokaisen kappaleen sykähtelevää elämää tyhjän helmani täytteeksi, niin minä uhraisin sinulle mitä vain haluat. (Nakšatra tulee.) Minkätähden käännyt takaisin, ruhtinas Nakšatra? Minä olen vain nainen, heikko ja aseeton, miksi minua säikyt?

Nakšatra

Älä huoli puhutella minua!

Gunavati

Miksi en sinua puhuttelisi? Mitä se haittaa?

Nakšatra

Minä en halua tulla kuninkaaksi.

Gunavati

Mutta minkätähden olet niin kovin kiihtynyt?

Nakšatra

Eläköön kuningas kauan ja suotakoon minun kuolla sinä, mikä olen, — ruhtinaana.

Gunavati

Kuole niin nopeasti kuin suinkin voit; enhän ole milloinkaan sitä asiaa vastustanut.

Nakšatra

Sano siis minulle, mitä minusta tahdot!

Gunavati

Se varas, joka aikoo ryöstää kruunun, odottaa sinua — raivaa hänet pois tieltä! Ymmärrätkö?

Nakšatra

Ymmärrän, mutta en tiedä, kuka varas on.

Gunavati

Druva-poika. Etkö huomaa, kuinka hän kasvaa kuninkaan sylissä, kunnes kerran saavuttaa kruunun?

Nakšatra

Niin, minä olen usein sitä asiaa ajatellut. Olen nähnyt veljeni leikillään laskevan kruununsa poikasen päähän.

Gunavati

Kruunulla leikkiminen on vaarallista. Ellet raivaa pois leikittelijää, hän leikittelee sinulla.

Nakšatra

Niin, se ei minua tosiaankaan miellytä.

Gunavati

Uhraa hänet Kalille. Etkö ole kuullut, että Emo himoitsee verta?

Nakšatra

Mutta kuulehan, sisareni, se ei ole minun tehtäväni.

Gunavati

Houkkio, luuletko olevasi turvassa, kun Emon jano ei ole viihdytetty? Hänen täytyy saada verta; pelasta oma henkesi, jos voit!

Nakšatra

Mutta hän vaatiikin kuninkaan verta.

Gunavati

Kuka on sinulle sen kertonut?

Nakšalra

Minä olen kuullut sen eräältä, jolle jumalatar itse ilmestyy unessa.

Gunavati

Niinpä täytyy tuon pojan kuolla kuninkaan edestä. Hänen verensä on veljellesi hänen omaa vertansa tärkeämpi, ja kuningas voidaan pelastaa ainoastaan maksamalla hinta, joka on hänen omaa henkeänsä kalliimpi.

Nakšatra

Minä ymmärrän.

Gunavati

Älä siis hukkaa aikaa! Kiiruhda hänen jälkeensä! Hän ei ole ehtinyt kauas. Mutta muista, että sinun tulee uhrata hänet minun nimessäni!

Nakšatra

Kuningattaren uhrilahjat on käännytetty takaisin Emon temppelin portilta. Pyydä jumalatarta antamaan minulle anteeksi.

Poistuvat.

Džaising tulee.

Džaising

Jumalatar, onko sinusta jäänyt vielä jotakin jäljelle tämän tuhoutumisesi tapahduttua? Jos illan etäisimmässä tähdessä välkkyy ainoakaan säde sinun valoasi, niin vastaa huutooni, olipa äänesi kuinka heikko tahansa. Sano minulle: »Lapseni, tässä minä olen.» — Ei, hän ei ole missään. Hän on olematon. Mutta armahda Džaisingia, sinä suuri harhakuva, ja muutu todeksi häntä varten! Oletko niin auttamattomasti väärä, ettei rakkautenikaan kykene saamaan olemattomuuteesi vähäisintäkään elämän sykettä? Voi minua, houkkiota! Ketä varten olenkaan kumonnut elämäni maljan tyhjentäen sen viimeiseen pisaraan? Tuota mykkää tyhjyyttäkö varten, jossa ei ole totuutta, ei sääliä eikä äidillisyyttä?

Aparna tulee.

Aparna, ne ajavat sinut alinomaa pois temppelistä, mutta sinä palaat kerran toisensa jälkeen, koska olet tosi ja koska totuutta ei käy karkoittaminen. Me säilytämme valhetta temppelissämme ja palvomme sitä; mutta kun sitä etsimme, se ei ole siellä milloinkaan. Älä jätä minua, Aparna! Istuudu minun viereeni! Minkätähden olet murheellinen, rakkaani? Kaipaatko jotakin jumalaa, joka ei ole enää jumala? Mutta tarvitsemmeko me mitään jumalaa tässä pienessä maailmassamme? Olkaamme pelkäämättä jumalattomat ja liittykäämme toisiimme kiinteämmin! Ne himoitsevat vertamme. Senvuoksi ne ovat lähteneet ihanista taivaistaan tänne maan tomuun. Heidän taivaassaan näet ei ole ihmisiä eikä muitakaan olentoja, jotka voivat kärsiä. Ei, tyttöseni, jumalatarta ei ole olemassa.

Aparna

Lähde siis tästä temppelistä minun kerallani.

Džaising

Lähtisinkö tästä temppelistä? Niin, minä lähden. Ah, Aparna, minun täytyy. En voi kumminkaan lähteä, ennenkuin olen maksanut viimeisenkin velkani. — Mutta olkoon. Tulehan lähemmäksi, rakkaani. Kuiskaa korvaani jotakin, mikä tulvahtaa elämääni onnentuntona ja huuhtoo pois itse kuolemankin.

Aparna

Sanat eivät vuoda, kun sydän on tulvillansa.

Džaising

Nojaa siis pääsi rintaani! Salli kahden ikuisuuden, elämän ja kuoleman, ääneti koskettaa toisiaan! Mutta riittäköön. Minun täytyy lähteä.

Aparna

Älä ole säälimätön, Džaising! Etkö tunne, mitä olen kärsinyt?

Džaising

Olenko säälimätön? Sekö on viimeinen sanasi minulle? Säälimätön, niinkuin tuo paaden kappale, jota olen nimittänyt jumalattareksi? Aparna, rakkaani, jos sinä olisit jumalatar, niin tietäisit, millainen tuli palaa sydämessäni. Mutta sinä olet minun jumalattareni. Tahdotko tietää, kuinka sen tiedän?

Aparna

Sano se minulle!

Džaising

Sinä tuot minulle uhrisi joka hetki niinkuin äiti lapsellensa. Jumalan täytyy olla pelkkää uhria, koska hän vuodattaa elämänsä koko luomakuntaan.

Aparna

Tule, Džaising, lähtekäämme tästä temppelistä!

Džaising

Pelasta minut, Aparna, sääli minua ja jätä minut! Minulla on elämässäni yksi ainoa tarkoitusperä. Älä anasta sille kuuluvaa sijaa.

Rientää pois.

Aparna

Minä olen kokenut kärsimyksen toisensa jälkeen. Nyt ovat voimani lopussa. Sydämeni murtuu.

Lähtee.

XIV

Raghupati ja Nakšatra.

Raghupati

Missä säilyttelet poikaa, ruhtinas?

Nakšatra

Hän oli siinä huoneessa, jossa uhriastioita säilytetään. Hän on itkenyt, kunnes nukahti. Luulenpa, etten sitä siedä, kun hän herää.

Raghupati

Džaising oli samanikäinen tullessaan luokseni. Minä muistan hyvin, kuinka hän itki, kunnes nukahti jumalattaren jalkojen eteen — temppelin lampun himmeästi valaistessa hänen itkettyneitä lapsenkasvojaan. Oli samanlainen myrskyinen ilta kuin tänään.

Nakšatra

Älä viivyttele, isä. Tahtoisin saada asian päätökseen hänen vielä nukkuessaan. Hänen itkunsa viiltää sydäntäni kuin veitsi.

Raghupati

Minä annan hänelle unijuomaa, jos hän herää.

Nakšatra

Kuningas huomaa sen piankin, ellet toimi nopeasti. Illalla hän jättää hallituksensa huolet ja lähtee tämän poikasen luo.

Raghupati

Luota paremmin jumalattareen! Uhri on nyt hänen hallussaan eikä pääse karkaamaan.

Nakšatra

Tšandpal on ylen valpas.

Raghupati

Ei valppaampi kuin Emomme.

Nakšatra

Olin näkevinäni varjon huiskahtavan ohi.

Raghupati

Oman pelkosi varjon.

Nakšatra

Eikö kuulu itkua?

Raghupati

Oma sydämesi se vain ääntä pitää. Karista pois arkamielisyytesi, ruhtinas! Juokaamme tämä pyhitetty viini! Viipyessään aikeena mielessämme teko näyttää meistä suurelta ja peloittavalta. Suoritettaessa se surkastuu pieneksi. Höyry ilmenee tummana, sameana pilvenä, mutta sen vedeksi muuttuessa näemme pieniä kirkkaita pisaroita. Se ei merkitse mitään, ruhtinas. Siihen tarvitaan vain vähän aikaa, ei enempää kuin kynttilän sammuttamiseen. Se elämänvalo sammuu leimahtaen, niinkuin salama myrskyisenä heinäkuun yönä, lävistäen ukonvaajallaan ikiajoiksi kuninkaan ylpeyden. Mutta miksi olet vaitelias, ruhtinas?

Nakšatra

Minä ajattelen, ettei pitäisi toimia liian harkitsemattomasti. Siirrä tämä asia huomisiltaan!

Raghupati

Tämän päivän ilta on yhtä hyvä kuin huominen, ehkäpä parempikin.

Nakšatra

Kuule! Askelia!

Raghupati

Minä en kuule mitään.

Nakšatra

Katso — valoa!

Raghupati

Kuningas tulee. Pelkäänpä, että olemme epäröineet liian kauan.

Kuningas tulee seurueineen.

Govinda

Vangitkaa heidät! Onko sinulla jotakin sanottavaa?

Raghupati

Ei mitään.

Govinda

Tunnustatko rikoksesi?

Raghupati

Rikokseni? Niin, rikokseni oli siinä, että heikkoudessani viivytin Emon uhripalvelusta. Rangaistus tulee jumalattarelta. Sinä olet vain hänen välineensä.

Govinda

Minun lakini mukaan tulee sotilaitteni viedä sinut maanpakoon, missä vietät kahdeksan elämäsi vuotta, Raghupati.

Raghupati

Kuningas, minä en ole milloinkaan notkistanut polveani kenenkään kuolevaisen edessä. Minä olen bramaani. Sinun kastisi on minun kastiani alhaisempi. Mutta sittenkin minä pyydän sinulta nöyrästi: anna minulle yhden ainoan päivän aika!

Govinda

Sinä saat sen.

Raghupati (Ivallisesti.)

Sinä olet kuningasten kuningas. Sinun majesteettisi ja armosi ovat mittaamattomat. Minä sitävastoin olen pelkkä matonen, joka piiloutuu maan tomuun.

Poistuu.

Govinda

Tunnusta syyllisyytesi, Nakšatra!

Nakšatra

Minä olen syypää, kuninkaani, enkä uskalla pyytää sinulta anteeksi.

Govinda

Minä tiedän, että sydämesi on hellä ja hyvä. Sano minulle, kuka on sinut kietonut kehnojen neuvojensa verkkoon?

Nakšatra

En tahdo mainita toisten nimiä, kuningas. Syy on minun. Sinä olet antanut jo useasti anteeksi typerälle veljellesi, ja hän pyytää vielä kerran sinulta anteeksi.

Govinda

Nouse, Nakšatra! Laki sitoo tuomaria vielä enemmän kuin vangittua.

Seuralaiset

Herra, muista, että hän on veljesi, ja anna hänelle anteeksi!

Govinda

Minun tulee muistaa, että olen kuningas. Nakšatran tulee lähteä maanpakoon kahdeksaksi vuodeksi, siihen taloon, jonka olemme rakentaneet pyhän virran rannalle, Tripuran rajan tuolle puolen. (Tarttuu Nakšatran käsiin.) Rangaistus ei koske yksin sinua, veljeni; se koskee myöskin minua, vieläpä enemmänkin, koska en voi sitä kanssasi jakaa. Se tyhjyys, joka lähdettyäsi tulee palatsissa vallitsemaan, on joka päivä pistelevä sydäntäni kuin tuhansin neuloin. Olkoot jumalat sinulle suopeammat, kun olet poissa meidän luotamme.

Kaikki poistuvat.

XV

Raghupati ja Džaising.

Raghupati

Ylpeyteni kuppuroi loassa. Minä olen häpäissyt bramaaniuteni. Minä en ole enää mestarisi, poikani. Eilen minulla oli valta sinua käskeä. Tänään voin ainoastaan anoa sinulta suosionosoitusta. Minusta on sammunut se valo, joka soi minulle oikeuden uhmata kuninkaan valtaa. Savesta tehty lamppu voidaan täyttää ja sytyttää yhä uudelleen, mutta sammunut tähti on iäksi mennyt. Minä olen sammunut tähti. Elämämme päivät ovat pelkkää korurihkamaa, jumalan lahjoista kaikkein arvottomimpia, mutta sittenkin minun täytyi polvillani rukoilla kuninkaalta yhtä ainoata päivää. Älä salli tämän päivän kulua suotta! Pese sen häpeäntumma otsa kuninkaan punaisella verellä, ennenkuin se ehtii painua pois! Miksi vaikenet, poikani? Vaikka luovunkin asemastani mestarinasi, eikö minulla ole isänäsi oikeus vaatia sinulta kuuliaisuutta — minulla, joka olen sinulle enemmän kuin isä, koska olen orvon isä? Ah, se ihminen on kerjäläisistä kehnoin, jonka täytyy anella itselleen rakkautta. Sinä olet yhä vaiti, poikani? Niinpä polvistun sinun eteesi, sinun, joka et ollut polveni korkuinen, kun sinut ensimmäisen kerran suljin syliini.

Džaising

Isä, älä kiduta sydäntäsi, joka on jo särkynyt! Jos jumalatar janoaa kuninkaallista verta, tuon sitä sille ennen iltaa. Minä tahdon maksaa kaikki velkani, niin, viimeisenkin kolikon. Ole valmiina, kunnes palaan! Minä en viivy kauan.

Poistuu. Ulkona pauhaa myrsky.

Raghupati

Hän on vihdoinkin herännyt, se peloittava. Hänen kirouksensa kiitävät vinkuen läpi kaupungin. Ahnaat raivottaret pudistelevat kaikin voimin maailmanpuun paukkuvia oksia saadakseen tähdet kirpoamaan alas. Suuri Emo, minkätähden jätitkään kansasi niin pitkäksi ajaksi epäilykseen ja häpeään? Älä jätä palvelijasi asiaksi kohottaa miekkaasi! Suorittakoon voimallinen käsivartesi oman työnsä! — Minä kuulen askelia.

Aparna tulee.

Aparna

Missä on Džaising?

Raghupati

Poistu, sinä paha enne! (Aparna menee.) Entäpä jos Džaising ei enää palaa? Ei, hän ei riko lupaustansa. Voitto olkoon sinun, Suuri Kali, kaiken menestyksen antaja! —

Mutta jos sattuu este hänen tiellensä? Jos vartijat saavat hänet kiinni ja surmaavat? — Voitto olkoon sinun, sinä valpas jumalatar, voittamaton Emo! Älä salli maineesi joutua häpeään ja vihollistesi pilkata itseäsi! Jos lapsesi eivät enää sinusta ylpeile eivätkä sinuun usko, vaan kumartavat häpeällisesti kapinoitsijoita, niin kuka jääkään tähän orpoon maailmaan kantamaan sinun lippuasi? — Minä kuulen hänen askeleensa. Niinkö pian? Palanneeko hän tyhjin toimin? Ei, se on mahdotonta. Sinun ihmeesi ei tarvitse aikaa, oi aikojen valtiatar, sinä peloittava jumalatar, jonka kaulanauha on ihmisten kalloista tehty.

Džaising syöksyy sisään.

Missä on veri, Džaising?

Džaising

Se on mukanani. Päästä käteni, minä uhraan sen itse. (Menee temppeliin.) Täytyykö sinun saada kuninkaallista verta, Suuri Emo, sinä, joka ruokit maailmaa rinnoillasi? — Minä kuulun kuninkaalliseen heimoon, olen kšatrija. Esi-isäni ovat istuneet valtaistuimilla, ja äitinikin suvussa on ihmisten valtiaita. Minun suonissani virtaa kuninkaallinen veri. Ota se ja sammuta janosi ikiajoiksi!

(Iskee veitsen rintaansa ja kaatuu.)

Raghupati

Džaising! Sinä säälimätön, sinä kiittämätön! Olet tehnyt kaikkein synkimmän rikoksen. Sinä surmaat isäsi! — Suo minulle anteeksi, Džaising, rakkaani! Tule syliini jälleen, sinä sydämeni ainoa aarre. Salli minun kuolla edestäsi!

Aparna tulee.

Aparna

Minä menetän järkeni. Missä on Džaising? Missä hän on?

Raghupati

Tule, Aparna, tule lapsukaiseni, huuda häntä rakkautesi koko voimalla! Kutsu hänet takaisin elämään! Ota hänet, vie hänet minulta, kunhan hän jää elämään!

Aparna astuu temppeliin ja vaipuu pyörtyneenä permantoon.

Raghupati (Takoo otsaansa kivilattiaan.)

Anna hänet, anna hänet, anna hänet! — Anna hänet minulle takaisin! (Nousee ja puhuttelee kuvaa.) Katsokaa, kuinka se seisoo tuossa, tuo typerä kivi — kuurona, mykkänä ja sokeana — koko kärsivän maailman itkiessä sen ovella — kaikkein jaloimpien sydänten murskautuessa sen paatisiin jalkoihin. Anna minulle takaisin Džaising! Ah, kaikki on turhaa. Katkerimmat tuskanhuutomme häipyvät tyhjyyteen — siihen tyhjyyteen, jota suotta yritämme täyttää noilla kivisillä valhekuvilla. Pois ne! Pois nuo hedelmättömät haaveet, jotka kiveksi jähmettyen painostavat maailmaamme!

Hän heittää jumalankuvan ulos ja astuu temppelin pihalle.

Gunavati tulee.

Gunavati

Voitto olkoon sinun, korkea jumalatar! — Mutta missä onkaan jumalatar?

Raghupati

Täällä ei ole mitään jumalatarta.

Gunavati

Tuo hänet takaisin, isä! Minä olen saapunut uhrilahjoineni. Olen tullut vihdoinkin lepyttämään hänen vihaansa oman sydämeni verellä. Saakoon hän tietää, että kuningatar on lupaukselleen uskollinen. Armahda minua ja tuo jumalatar takaisin vain täksi ainoaksi yöksi! Sano minulle, missä hän on.

Raghupati

Hän ei ole missään, ei taivaissa eikä maan päällä.

Gunavati

Eikö jumalatar ollut tässä temppelissä, mestari?

Raghupati

Jumalatarko? — Jos missään maailmassa olisi oikea jumalatar, sallisiko hän tällaisen paikan anastavan nimensä?

Gunavati

Älä minua kiduta! Kerro minulle totuus: eikö jumalatarta ole olemassa?

Raghupati

Ei, ei yhtäkään.

Gunavati

Kuka siis täällä olikaan?

Raghupati

Ei mikään, ei mikään.

Aparna tulee temppelistä.

Aparna

Isä!

Raghupati

Rakas lapseni! »Isä» — niinkö sanoit? Soimaatko minua tuolla nimellä? Poikani, jonka olen surmannut, on jättänyt tuon rakkaan soinnun sinun suloiseen ääneesi.

Aparna

Isä, lähde tästä temppelistä! Lähtekäämme yhdessä!

Kuningas tulee.

Govinda

Missä on jumalatar?

Raghupati

Jumalatarta ei ole missään.

Govinda

Mutta mistä tämä verivirta?

Raghupati

Džaising, joka palavasti rakasti sinua, kuningas, on surmannut itsensä.

Govinda

Surmannut itsensä? Minkätähden?

Raghupati

Surmatakseen sen valheen, joka imee ihmisten elämänverta.

Govinda

Džaising on suuri. Hän on voittanut kuoleman. Minä annan kukkani hänelle.

Gunavati

Kuninkaani!

Govinda

Rakkaani!

Gunavati

Jumalatarta ei ole enää olemassa.

Govinda

Hän on särkenyt säälimättömän kivivankilansa ja tullut takaisin naisen sydämeen.

Aparna

Isä, tule pois!

Raghupati

Tule, lapseni! Tule, Emo! Minä olen sinut löytänyt. Sinä olet Džaisingin viimeinen lahja.

SANNJASI ELI ASKEETTI

I

Sannjasi luolansa edustalla.