Part 27

Kun Montesquieu halveksii muita runouden lajeja ja antaa arvoa vain näytelmärunoudelle, on kuin puhuisi hänen suunsa kautta se "suuri vuosisata", joka oli Ranskan kirjallisuuteen liittänyt kuolemattomia mestariteoksia sekä murhenäytelmän että huvinäytelmän alalta. Siinä suhteessa vastusti häntä ankarimmin Voltaire, jolla oli tähän vastustukseen omakohtaista syytä. Kun näet Montesquieu jyrkästi kielsi, ettei eepillisiä runoelmia Homeroksen laulujen ja mahdollisesti Aeneidin jälkeen enää voida luoda, arvellaan hänen sillä tähdänneen Voltaire'in _Henriade'iin_, joka jo tähän aikaan kierteli kaupunkia käsinkirjoitettuna.

138. kirje.

Ranskan raha-asiain johto järjestettiin _neljä kertaa uudelleen_ parin, kolmen vuoden kuluessa siten, että marsalkka de Noailles erotettiin raha-asiain neuvoston esimiehyydestä tammik. v. 1718, hänen sijaansa pantiin René d'Argenson (1), raha-asiain neuvosto muodostettiin uudelleen syysk.-lokak. 1718 (2), Argensonin sijaan tuli John Law tammik. v. 1720 (3) ja hänenkin oli pian poistuttava paikaltaan lopulla v. 1720 (4).

Ne _seitsemän neuvoskuntaa_, joita Montesquieu tässä tarkoittaa, muodostettiin, niinkuin jo ennen on mainittu (92. kirje) v. 1715, mutta lopetettiin jo 1718.

N-- -- -- on ylempänä mainittu marsalkka de Noailles.

Se _muukalainen_, josta tässä on puhe, on luonnollisesti John Law. Hänen järjestelmänsä tuloksiin viitataan samalla.

Se ihmeellinen _katu_, minkä varrelle palvelijat jättivät virkapukunsa, oli Rue Quincampoix, pörssikeinottelujen keskus.

139. kirje.

1 p. helmik. 1720 päivätyssä kirjelmässä luopui Ruotsin kuningatar Ulriika Eleonoora kruunusta puolisonsa, Hessenin maakreivin Fredrikin hyväksi. -- Kuningatar Kristiina luopui hallituksesta v. 1654.

140. kirje.

Kun _Pariisin parlamentti_ kieltäytyi pöytäkirjoihinsa ottamasta erästä Law'n ehdottamaa maan taloudellisia oloja koskevaa esitystä, karkotettiin se heinäk. v. 1720 Pontoise'in pieneen kaupunkiin noin 30 km Pariisista pohjoiseen, mistä se pääsi palaamaan vasta Law'n kukistuttua 17 p. jouluk. samana vuonna.

141. kirje.

Persiassa ei ole ollut _sheikki Ali-kaaniksi_ mainittua hallitsijaa, mutta Chardin puhuu useamminkin sen nimisestä suurvisiiristä, joka eli shaahi Solimanin aikaan.

Tarina _kahdesta Ibrahimista_ muistuttaa hyvin läheisesti vanhaa kreikkalaista tarinaa Tirynsin kuninkaan Alkaioksen pojasta Amphitryonista, jonka puolison Alkmenen luona Zeus Hermeksen avustamana vieraili sillä seurauksella, että Alkmene synnytti Herakleen. Tätä tarinaa käsittelivät sitten kreikkalaiset huvinäytelmäsepät, heiltä lainasi kehitellyn aiheen roomalainen Plautus (_Amphitruo_), v. 1668 näyteltiin Molière'in _Amphitryon_-ilveily ja v. 1807 julkaisi saksalainen romantikko Heinrich von Kleist Moliére-mukailuna mestarillisen, oikeaan shakespearelaiseen ilmapiiriin kohotetun _Amphitryoninsa_.

142. kirje.

_Mantovan joutsen_ on luonnollisesti Vergilius, joka syntyi pienessä Andesin kylässä aivan Mantovan lähellä.

_Vanhan tarun katkelma_ on kokonaan omistettu ylempänä esitetyn John Law'n ja hänen järjestelmänsä ivailemiselle. Law oli v. 1671 syntynyt Edinburghissa _Skotlannissa_, jonka muinainen nimi oli _Kaledonia_. Hänen isänsä oli rikas kultaseppä ja äitinsä ylhäistä skotlantilaista aatelia.

_Orkadien_ saaret tarkoittavat Skotlantiin kuuluvia, sen koilliskärjessä sijaitsevia _Orkney_-saaria. _Orcades_ oli niiden vanha nimitys.

_Baetica_ oli erään eteläisen Espanjan osan muinainen nimitys. Baetica oli rikkain espanjalainen maakunta. Tässä sillä tarkoitetaan Ranskaa.

_Saturnus_ on luonnollisesti "aurinkokuningas" Ludvig XIV. Law saapui Ranskaan jo hänen aikanaan (v. 1708), mutta hänet käskettiin poistumaan Pariisista, koska hänellä oli aivan selittämätön onni pelissä. Hän palasi vasta Ludvig XIV:n kuoltua (v. 1715).

_Mielikuvituksen valtakunta_ on tässä luoton ja pankinsetelien ja arvopaperien maailma.

_Ilmoitustaulu_ ja sen _neljä sanaa_ tarkoittavat Law'n perustaman Intian kauppayhtiön osakkeiden kurssi-ilmoituksia.

Jotta saataisiin yleisö käyttämään paperirahaa, kiellettiin 27 p. helmik. 1720 yksityisiä kansalaisia pitämästä hallussaan enempää kuin 500 livreä hopeaa tai kultaa. Rangaistuksena oli mm. rahojen takavarikoiminen. Rahat jätettiin yleisiin kassoihin ja vastikkeeksi saatiin pankin seteleitä. Sama käsky ulotettiin myös siirtomaihin. 4 p. heinäk. v. 1720 määrättiin samaa myös jalokivistä. Osakkeiden huima aleneminen vähensi ihmisten omaisuutta puolella, kolmellaneljäsosalla, jopa enemmälläkin.

144. kirje.

Tässä kirjeessään, joka on kauttaaltaan katolisen taikakalu-uskon ja varsinkin jesuiittakirjailijain purevaa ahdistelua, käyttää Montesquieu useamminkin lyhennysmerkkejä täydellisten nimien asemesta. Niinpä tarkoittaa _M. T. (la C. du G.)_ eräiden selittäjien mukaan jesuiittain julkaisemaa teosta _La Connaissance du Globe (Maapallon tuntemus)_. _Kymmenen V. P:tä paavin J:ja koskevasta K:stä_ on taas luettava: "Kymmenen Valtioneuvoston Päätöstä paavin jesuiittoja koskevasta kirjelmästä" Edelleen tarkoittaa _H. de N._ Herra Flechier'tä Nimes'n piispaa, ja _R. J._ "Ranskalaisia jesuiittoja".

_Nic. Caussin_ (1583-1651), jesuiitta hänkin, julkaisi Pariisissa v. 1625 tai v. 1627 _La Cour Sainte_-nimisen hartauskirjan. Hän oli Ludvig XIII:n rippi-isä ja vehkeili turhaan Richelieutä vastaan. Espanjalaisen jesuiittaisän _Alfonso Rodriguez'in_ (1526-1616) uskonnollisia hyveitä käsittelevä teos ilmestyi v. 1609. Molemmista näistä teoksista on ilmestynyt useita painoksia muillakin sivistyskielillä.

Kirjeen jatkoa, joka sisältää ihmeellisiä lääkemääräyksiä, ei Montesquieun omien osoitusten mukaan ole lainkaan otettu kaikkiin _Persialaisten kirjeiden_ painoksiin. Siitä syystä ei tässäkään ryhdytä kaikkia sen ivailemia kirjailijoita ja ajattelijoita lähemmin esittelemään, koska se tehtävä veisi kovin laajoihin selityksiin ja koska lukija ilman sitäkin ymmärtää kirjoittajan pääasiallisen tarkoituksen. Montesquieun tekstissä latinankielisinä esiintyvät lääkemääräykset jatkavat toiseen suuntaan. Niinpä suositellaan "lemmenkuumetta" vastaan rivon italialaisen kirjailija Aretinon tuotteita ja Pyhän Tuomas Akvinolaisen mietteitä avioliitosta.

146. kirje.

Tämä kirje on jälleen kokonaisuudessaan Law'n järjestelmän ja nyt varsinkin sen surullisten seurausten ankaraa arvostelua.

_Intialla_ tarkoitetaan tässä Ranskaa.

_Tammenlehdet_ ovat pankin seteleitä, joiden piti korvata metalliraha, mutta jotka romahduksen tapahduttua kävivät arvottomiksi. Jos velallinen maksoi niillä velkansa, niinkuin laki salli, oli se samaa, kuin jos olisi melkein kokonaan menettänyt rahansa.

Tähän kirjeeseen lopettaa Montesquieu Euroopan ja Ranskan olojen ivallisen käsittelyn ja siirtyy loppukirjeissä selvittelemään Usbekin vaimolassa sattuneita tapauksia, jotka ovat saaneet jäädä parin, kolmen vuoden ajaksi syrjään periaatteellisten keskustelujen tieltä.