Part 25

Vain yksi huntu: persialaisnaisilla niitä on neljä.

24. kirje.

Tämä kirje alottaa nyt sen teoksen-osan, johon sisältyy sen päätarkoitus: Ranskan silloisten olojen ivallinen arvostelu.

_Ranskan kuninkaana_ oli tällöin kuuluisa "aurinkokuningas" Ludvig XIV (1643-1715), joka vainosi ankarasti hugenotteja ja jansenisteja, hankki ylelliseen hovielämäänsä ja lukuisiin sotiinsa rahoja myymällä arvonimiä ja virkoja ja muuttamalla mielin määrin valtion velkapaperien maksutapaa.

_Taudeista parantaminen_ viittaa vanhaan uskonnolliseen tapaan, jonka mukaan kuningas siunasi sairasta ristinmerkillä ja lausui: "Kuningas koskettaa sinua, parantakoon Jumala sinut!"

Se _perussäädös (constitution)_ l. paavillinen bulla, jota tässä tarkoitetaan, on ilmeisesti n.s. _Unigenitus_ (paavin bullia nimitetään aina niiden alkusanojen mukaan), jossa paavi Clemens XI selitti isä Pasquier Quesnelin v. 1705 ilmestyneen jansenistisen teoksen _Reflexions morales sur le Nouveau Testament_ (Siveysopillisia mietteitä Uudesta Testamentista) lauselmaa "kerettiläisiksi, vaarallisiksi ja hurskaita korvia loukkaaviksi". Seurauksena oli kiivas ja pitkällinen jansenistien ja jesuiittain riita. Bulla annettiin kuitenkin vasta 8 p. syysk. v. 1713.

_Mufti_ on muhamettilainen lainoppinut, joka uskonnollisissa ja oikeusasioissa antaa Koraaniin ja perintätietoon perustuvan lausunnon eli lainselityksen.

_Naiset ovat alhaisempia luontokappaleita kuin me_: Koraanin mukaan pääsevät naisetkin paratiisiin, mutta eivät samaan kuin miehet.

Ludvig XIV:n _näkymättömät viholliset_ olivat jansenisteja, joita jesuiitat (= _dervishit_: sana tarkoittaa muhamettilaisia munkkeja ja erakkoja) vainosivat.

26. kirje.

_Te ette ole milloinkaan unohtanut kiinnittää pyhää huntua sen peitoksi_ tarkoittaa persialaisten naisten tapaa ei ainoastaan verhota otsa, vaan myöskin peittää kasvojen aliosa, leuka ja suu leveällä kankaankaistaleella. Koko tähän tapojenkuvaukseen on ylempänä mainittu _Chardinin_ matkakirja tuntuvasti vaikuttanut.

27. kirje.

Auringon kaupungilla tarkoitetaan Ispahania.

29. kirje.

Montesquieu kirjoittaa joko tahallaan tai epähuomiosta väärin _Irimette_, kun oikea muoto on _Imeretia_, myöhemmin _Imerethi_. Tämä kaukasialainen maa, muinaiskreikkalaisten _Kolkhis_, oli ennen pieni itsenäinen valtio, mutta joutui v. 1810 Venäjän haltuun. Samoin on käynyt itsenäisen _Georgian_, josta Imeretia aikaisemmin oli osana ja joka v. 1802 tehtiin venäläiseksi maakunnaksi. Nämä pikku valtiot olivat jo nimellisen itsenäisyytensä aikana vahvasti riippuvaisia milloin mistäkin suuremmasta naapurimaasta.

_Rhamazan_ (Ramadan) on muhamettilaisten paastokuu, jonka kestäessä heidän on noudatettava ankaraa pidättyväisyyttä.

_Pienet puupallot_ tarkoittavat rukousnauhaa.

_Kaksi kankaanpalasta_ kuuluvat munkin pukuun, ja niistä on toinen peittämässä rintaa, toinen selkää.

_Galicia_ on roomalaiskatolisessa maailmassa huomattava maakunta siitä syystä, että siinä sijaitsee kuuluisa pyhiinvaelluspaikka _Santiago di Compostella_, jossa Espanjan suojeluspyhimys apostoli Jaakob Vanhempi legendan mukaan on haudattuna.

32. kirje.

Tässä tarkoitettu laitos on _Hospice des Quinze-Vingts_, sokeainkoti, jonka Ludvig Pyhä perusti noin v. 1254, palattuaan Palestiinasta, missä saraseenit olivat sokaisseet 300 hänen sotilastaan.

35. kirje.

_Tauriin loistava luostari_ on Chardinin mukaan nimeltään _Ayn-Ali_ ("Alin Silmä").

_Ali, joka oli kaunein kaikista miehistä_: Chardin mainitsee Alia pidettävän aivan uskomattoman kauniina, minkä vuoksi taiteilijat, jotka ovat tahtoneet kuvata häntä, ovatkin aina jättäneet hänen kasvonsa verhon peittoon.

_Moniavioisuuden Voitto_ tarkoittaa erästä latinankielistä teosta _Polygamia triumphatrix ... auctore Theophilo Alateo cum notis Athanasii Vincentii_, joka mainitaan painetuksi Lundissa v. 1682. Varmasti on tämä kuitenkin väärä ilmoitus todellisen painopaikan salaamiseksi, joka otaksuttavasti oli Amsterdam. Tekijä oli _John Lyser_. Selittäjäksi on sanottu itseään Pufendorfia, mutta se on tuskin uskottavaa. Tekijä ja kustantaja menettelivätkin viisaimmin pysytellessään piilossa, koska teos pyysi Vanhasta ja Uudesta Testamentista otettujen lauseiden avulla todistaa ei mitään sen vähempää kuin että moniavioisuus ei ollut ainoastaan hyödyllinen ja sopiva, vaan kristityille suorastaan säädetty laitos.

36. kirje.

_Onpa muuan talo, missä kahvi valmistetaan sillä tavalla, että_... nähtävästi tarkoittaa kuuluisaa _Rue de l'Ancienne-Comédie'n_ varrella sijainnutta _Procope_-kahvilaa, joka oli 1700-luvun kirjallisen Pariisin kokoontumispaikkana.

Tässä puheena oleva _kreikkalainen runoilija_ on Homeros, jonka syntymäkaupungista on käyty tunnettua kiistaa ja joka tässä esiintyy samalla sen väittelyn keskipisteenä, missä oli kysymys vanhojen tai uudempien kirjailijain paremmuudesta ja minkä johtajia oli ollut Perrault uudempien ja Boileau vanhojen puolella. V. 1714 oli tämä tuima riita leimahtanut uuteen liekkiin La Motte'in ja rva Dacier'n välillä, ja tämä kärhämä lienee ollut Montesquieun ivan lähimpänä aiheuttajana.

_Raakalaiskieli_ tähtää oppineiden väittelyissä käytettyyn skolastiseen latinankieleen, joka oli klassillisen latinan turmeltunut jälkeläinen.

_Onhan nähty kokonaisen kansakunnan_ tarkoittaa _irlantilaisia_, joita Englannin kuninkaat heidän katolilaisuutensa takia ankarasti vainosivat ja joiden papit siis suurin joukoin pakenivat Ranskaan.

37. kirje.

Tämän kirjeen aikaan, v. 1713, oli Ludvig XIV 75-vuotias ja hän oli hallinnut 60 vuotta.

_Ministeri, joka on vain 18-vuotias_: Ludvigilla ei tähän aikaan ollut niin nuorta ministeriä. Tässä tarkoitetaan luultavasti Louis François Letellin'iä, Barbecieux'n markiisia, joka oli syntynyt v. 1668 ja joka v. 1685 nimitettiin pysyväksi valtiosihteeriksi.

_80-vuotias rakastajatar_ on luonnollisesti rva de Maintenon, joka oli syntynyt v. 1635.

_Uskonnon tarkkaa noudattamista_ vaativat jansenistit, joita kuningas piti vihollisinaan.

_Hänen palatsinsa puutarhoissa_, s.o. Versailles'n puistossa.

_Se ruhtinas, jonka edessä kaikki valtaistuimet luhistuvat_, on tietysti Persian shaahi.

38. kirje.

_Sauromaatit l. sarmaatit_ olivat vanhojen kirjailijain, jo Herodotoksen ja sitten muidenkin, mainitsema paimentolaiskansa, joka asui itään Tanais-virrasta eli nykyisestä Donista. Naisella oli heidän keskuudessaan merkitsevämpi asema kuin muiden raakalaiskansojen keskuudessa, ja usein sanotaan naisten taistelleen miesten rinnalla, pitipä heidän muka tappaa joku vihollinenkin, ennen kuin saivat mennä naimisiin. Herodotos sanookin tämän kansan saaneen alkunsa amatsoonien ja skyyttien yhtymästä. -- Myöhemmin sanottiin sarmaateiksi eräitä itäeurooppalaisia slaavilaisia kansoja, mm. venedejä, ja Sarmatian katsottiin käsittävän koko Itä-Eurooppa Veikselistä Volgaan asti.

Tekstissä esiintyvä profeetan lause viittaa Koraaniin (II, 228).

39. kirje.

_Pyhiinvaeltajan (hadshi)_ kunnianimellä nimitetään muhamettilaisten keskuudessa jokaista, joka on tehnyt pyhiinvaelluksen Mekkaan.

Montesquieu nojaa _Muhammedin syntymän_ esityksessä Koraaniin, mutta huomattava on, ettei tämä missään kohdassa nimenomaan säädä ympärileikkausta.

40. kirje.

_Mogul_ tai _Suur-Mogul_ oli sen valtakunnan hallitsijain ja monikkomuodossa turkkilaisten asukkaidenkin nimenä, jonka Etu-Intiaan 16. vuosisadan alussa perusti Babar-kaani, Dshingis-kaanin pojanpojanpoika. Kertomuksen Suur-Mogulista, joka vuosittain punnituttaa itsensä ja julistaa sitten tuloksen alamaisilleen, on Montesquieu saanut _J. B. Tavernier'_n Pariisissa v. 1677 ilmestyneestä matkakuvauksesta. Mainittu toimitus tapahtuu hallitsijan syntymäpäivänä ja alottaa juhlan, jolla päivää vietetään.

44. kirje.

Aleksanteri Suuri sai Quintus Curtiuksen mukaan _koko maailman vaikenemaan (Curtius: De rebus gestis Alexandri Magni, X, 5)_.

45. KIRJE.

_Nicolas Flamel_ eli Pariisin porvarina 1300-luvulla (1330-1418). hän oli jollakin salaperäisellä tavalla saavuttanut suuren omaisuuden, ja kateellinen aika piti häntä alkemistina.

Fransiskaanimunkki _Raimundus Lullus_ (1231-1315), tunnettu sekä myrskyisestä nuoruudestaan että suurista tiedoistaan, oli myöskin luonnontieteilijä, ja häntä kunnioitettiin alkemistisen taidon korkeimman huipun saavuttajana.

46. kirje.

Nämä kaniininkauhistujat tarkoittavat juutalaisia, turkkilaisia ja armenialaista. Barmaani taas edustaa intialaista sielunvaellusoppia.

49. kirje.

_Kasbin_ l. _Kasvin_ on samannimisen persialaisen maakunnan pääkaupunki luoteiseen Teheranista. Chardin mainitsee matkakuvauksessaan siellä olleen useampia kristittyjä perheitä. Hän sanoo myöskin matkoillaan tavanneensa muutamia kapusiinisiirtoloita Persiassa.

51. kirje.

Tässä tarkoitetaan _Moskovian_ suuriruhtinaskuntaa, _Moskoviaa_, jonka nimellä siihen aikaan mainittiin koko Venäjän valtakuntaa.

_Kuningasten kuninkaaksi_ nimittivät persialaiset hallitsijaansa.

Se _tsaari_, josta tässä on puhe, on _Pietari Suuri_ (1672-1725), jonka uudistuspyrkimyksiä kirjeessä kosketellaan.

55. KIRJE.

_Bagdadin_, abbasiidien vanhan pääkaupungin, joka sijaitsi kahden puolen Tigris-virtaa, valloittivat turkkilaiset lopullisesti v. 1638.

_Kandahar_, Kaakkois-Afganistanin samanniminen pääkaupunki, oli useankin kerran persialaisten käsissä. Tässä tarkoitetaan nähtävästi v. 1649:n valtausta.

56. kirje.

Koraani kieltää viinin ja uhkapelin. Asiasta lausutaan V luvun 93. säkeessä näin: "Saatana tahtoo vain heittää vihaa ja karsautta keskuuteemme viinin ja pelin avulla ja kääntää teitä pois Allahia ajattelemasta ja rukoilemasta. Ettekö siis tahdo pysyä niistä erillänne? Ja totelkaa Allahia ja totelkaa Hänen lähettiään ja olkaa varuillanne."

57. kirje.

_Omantunnonasiain ratkaisijat_, kasuistit, jotka vastaavat juutalaisten "kirjanoppineita", pitävät tehtävänään ohjata epätietoista erinäisissä pulmallisissa omantunnonkysymyksissä. Kasuistiikka kehitettiin keskiajalla erikoiseksi yliopistolliseksi opetusaineeksi, ja myöhemmin harrasti sitä protestanttinenkin kirkko. Tunnettuahan on, millä leimuavalla ivalla Pascal (1623-1662) oli ruoskinut jesuiittain turmiollista kasuistiikkaa.

_Sôfi_ l. _Sâfi_ oli safidilaiseen hallitsijasukuun kuuluneiden Persian hallitsijain arvonimenä. Tämä suku oli vallassa vv. 1499-1736.

58. kirje.

Muhamettilaiset eivät tee mitään varsinaista erotusta uskonnollisen ja maallisen lain välillä. Sentähden nimittääkin Rica myös kirkon miehiä _lainoppineiksi_.

59. kirje.

_Colbert_ oli Ludvig XIV:n rahaministerinä ja yleensä valtion asiain hoitajana, jopa meriministerinäkin, vv. 1661-1683. Häntä onkin pidettävä Ranskan sotalaivaston varsinaisena luojana. Valtion tulot kohosivat hänen aikanaan suunnattomasti. Hän koetti ajan yleisten aatteiden mukaan kehittää varsinkin kauppaa ja teollisuutta: vähemmän hän piti huolta maanviljelyksestä.

Ludvig XIV:n kuuluisin teko _kerettiläisyyden tuhoamiseksi_ oli n.s. Nantesin julistuksen peruuttaminen v. 1685, niin että hugenotit menettivät sen uskonnonvapauden, mitä he olivat nauttineet julistuksen antamisesta asti (1598).

Useilla julistuksilla (vv. 1651, 1679, 1711) koetti Ludvig XIV, vaikka turhaan, lopettaa kaksintaistelukiihkon.

Varsinkin _Spinoza_ on jyrkästi vastustanut inhimillisten mittojen ja suhteiden soveltamista maailmankuvaan, ja juuri hän on sanonut, että jos "ympyrät voisivat ajatella, kuvailisivat ne Jumalaa ympyräksi". (Vrt. _A. Grotenfelt: Uuden ajan filosofian historia_, I, 2. painos, 1913, s. 341.)

60. kirje.

Muhammedin kuoltua nousi riita siitä, kuka pääsisi hänen lähimmäksi seuraajakseen. Kilpailijoina olivat varsinkin profeetan appi _Abu Bekr_ (n. 570-634), joka oli ollut hänen ensimmäisiä ja uskollisimpia puoluelaisiaan ja joka oli järkevillä neuvoillaan suuresti edistänyt hänen asiaansa, sekä _Ali_ (600-661), profeetan vävy. Abu Bekr suoriutui voittajana, niin että hänestä tuli ensimmäinen kalifi (632-634), kun taas Ali pääsi samaan arvoon vasta neljäntenä järjestyksessä (656-661). Alin kannattajat eivät kuitenkaan milloinkaan tunnustaneet Abu Bekriä lailliseksi kalifiksi, ja siitä syystä on muhamettilainen maailma vieläkin jakautunut kahteen aikaisemmin esitettyyn puolueeseen, sunnalaisiin, Abu Bekrin palvojiin, sekä shi'iitteihin, Alin tunnustajiin. Varsinkin Persiassa Alia melkein jumaloidaan, ja hänen hautansa Kufassa on suosittu pyhiinvaelluspaikka.

61. kirje.

_Amavang_, ensimmäinen Mandshu-sukuinen _Kiinan keisari_, pakotti alamaisensa mm. ajamaan päänsä, kuitenkin jättämällä sittemmin tavaksi tulleen palmikon paikoilleen.

Keisari _Theodosius I_ toimitti Thessalonikan kaupungissa vv. 390 j.Kr. kauhean verilöylyn siellä syntyneen kapinan johdosta. Rangaistukseksi sulki piispa _Ambrosius_ häneltä Milanon kirkon ja syöksi hänet uskovaisten yhteydestä siksi kunnes keisari oli osoittanut tarpeellista katumusta.

67. kirje.

_Gebrit_ l. _parsit_ olivat Persian alkuasukkaita, jotka arabialaisten valloitettua maan ja sassanidien kukistuttua (v. 641 j.Kr.) siirtyivät Intiaan, missä heidän jälkeläisiään vielä elää Bombayn tienoilla noin 100,000 henkeä. Persiassakin heitä on säilynyt muutamia tuhansia Jezdin ja Kirmanin maakunnissa. Heidän uskontonsa on vanhaa Zarathustran uskontoa, ja he noudattavat vieläkin muinaisia tapojaan: ruumiiden asettamista torneihin lintujen syötäviksi, tarkkoja puhtaussääntöjä ym. Ilmaa, vettä, maata ja varsinkin tulta varjellaan saastutukselta. Temppeleissä pidetään yllä pyhää tulta, ja uhreja varten valmistetaan pyhää haoma-juomaa. Jumalausko on tavallaan monijumalainen, sillä Ormuzdin rinnalla palvotaan myös esim. aurinkoa ja tähtiä. Toimeliaina ja valistusta harrastavina ovat parsit Intiassa saavuttaneet huomattavan yhteiskunnallisen aseman kauppiaina, rahamiehinä, asianajajina, virkamiehinä yms.

Gebrit olivat kovin muodissa 1700-uvun filosofien keskuudessa, nämä filosofit -- esim. Voltaire ja Rousseau -- kun luulivat gebrien uskonnossa tavanneensa mm. suvaitsevuuden perikuvan.

Herodotoksen mukaan (III, 31) oli Kyroksen poika, persialaisten kuningas _Kambyses_ saanut aikaan sisarusten keskisten avioliittojen tavan.

_Tiflis_ oli vielä 1700-luvun alussa Georgian kuningaskunnan pääkaupunki, mutta v. 1799 valtasivat sen venäläiset.

_Beiram_ on oikeastaan muhamettilaisen kirkkovuoden kahden suuren juhlan, "pienen" ja "suuren" beiramin nimitys. Tässä käytetään sanaa merkityksessä "palatsi", "asunto", "vaimola".

Muinaispersialaisia pappeja sanottiin _maageiksi_, tietäjiksi: he harjoittivat Babylonista opittua noitumistaitoa, etenkin unienselitystä ja ennustusta.

_Zarathustran kirjalla_ tarkoitetaan Zend-Avestaa.

Afganilainen kaupunki _Balkh_ on sama kuin vanha Baktra, Baktrianan pääkaupunki. Perimätieto väittää Zarathustran syntyneen siellä, minkä vuoksi hänen tunnustajansa pitävätkin sitä pyhänä paikkana.

_Gustaspes_ l. _Hystaspes_ oli muinaispersialainen kuningas, jonka sanotaan eläneen Zarathustran aikaan ja jonka tämä käänsi oikeaan uskoon. _Hohoraspes_ oli hänen tarunomainen isänsä.

69. kirje.

Se kreikkalainen _maalari_, josta tässä on puhe, on _Zeuxis_, joka eli 400-luvulla e.Kr. Hänen sanotaan valinneen viisi harvinaisen kaunista kreikatarta malleikseen silloin kun hänen oli Krotonin Heran-temppeliin maalattava kuuluisa taulunsa Helenasta ja siten tulkittava kreikkalaista kauneusihannetta.

Montesquieu käsittelee tässä kirjeessä _tahdon vapauden_ kysymystä, joka siitä lähtien kun Descartes ja Spinoza olivat esittäneet jyrkät mielipiteensä inhimillisten tekojen määrättyihin edellytyksiin liittyvästä riippuvaisuudesta _(determinismi)_, oli ollut kaikkein kiihkeimmin käytyjä kiistoja filosofian alalla. Edeltäjänsä Pierre Bayle'in tavoin puolustaa Montesquieu tässä determinismin vastakohtaa, indeterminismiä, väittäen siis tahdon tekojen olevan ainakin jossain määrin vapaita.

71. kirje.

Tämän kirjeen kristittyjen pyhiä kirjoja koskeva kohta tarkoittaa erästä Vanhan Testamentin paikkaa (5 Moos. 22: 13-21), missä puhutaan naidun naisen neitsyydestä.

72. kirje.

Jean-Babtiste _Tavernier_ (syntynyt Pariisissa v. 1605, kuollut Kööpenhaminassa v. 1689) teki liikemiehenä kuusi matkaa Aasiaan, etupäässä Persiaan ja Intiaan. Hänen näillä matkoillaan tekemänsä havainnot julkaistiin useissakin teoksissa, joista huomattavin oli nimeltään _Les six voyages de Jean-Babtiste Tavernier_ (1676--1677).

_Jean Chardin_ (synt. Pariisissa v. 1643, kuollut v. 1713) liikkui hänkin Aasiassa kauppiaana, hänen isänsä, jalokivikauppias, kun oli lähettänyt hänet Intiaan ostamaan timantteja. Kotimatkallaan hän pysähtyi kuudeksi vuodeksi Persiaan, missä hän enimmäkseen oleskeli Ispahanissa shaahi Abbasin suojattina. Myöhemminkin hän teki matkoja Itämaille. Havaintonsa hän merkitsi kirjaansa _Voyages de M:r le chevalier Chardin en Perse et autres lieux de l'Orient_, joka ensiksi ilmestyi Lontoossa ja Amsterdamissa vv. 1686-1711 ja joka oli myös varustettu varta vasten mukaan otetun henkilön piirroksilla. Tällä teoksella, josta ilmestyi monta painosta, on ollut melkoinen merkitys tähän aikaan yhä vahvistuvan Itämaa-harrastuksen kannalta.

73. kirje.

Tässä tarkoitetaan _Ranskan Akatemian sanakirjaa_, jonka ensimmäinen laitos ilmestyi v. 1694 ja toinen v.1718. Se "äpärä", joka uhkasi tukahuttaa tämän teoksen alkuunsa, oli apotti _Antoine Furetière'in_ _Dictionnaire universel, contenant généralement tous les mots français_, joka oli ilmestynyt jo v. 1690. Furetière oli erotettu Akatemiasta v. 1685, koska hänen syytettiin epärehellisellä tavalla käyttäneen yksityisen yrityksensä hyväksi virkaveljiensä esitöitä.

75. kirje.

_Sociniolaisten_ l. sociniaanien uudennusajan ja uskonpuhdistuksen vaikutuksen alaisena syntynyt uskonnollinen liike on saanut nimensä perustajistaan _Lelio Sozini'sta_ (1525-1562) ja hänen veljenpojastaan, liikkeen varsinaisesta oppi-isästä _Faustus Sozini'sta_ (1539-1604). Jälkimmäinen perusti seurakuntansa Puolaan, Rakowin kaupunkiin, mistä sociniolaisia levisi muihinkin maihin, kun heidät v. 1658 karkotettiin Puolasta. Heitä oli sittemmin Saksassa aina 19. vuosisataan saakka, Alankomaissa ja varsinkin Siebenbürgenissä, samoin kuin Englannissa ja Pohjois-Amerikassa. Heitä sanotaan nykyään _unitaareiksi_.

Sociniolaiset pitävät oppinsa lähteenä vain Uutta Testamenttia. Ihmisjärjelle tunnustetaan uskonnonkin alalla melkoinen sija, niin että rationalismi ja myöhemmin osaksi panteismi ovat tässä uskonopissa vallalla. Kolminaisuusoppi, sakramentit, oppi ruumiin ylösnousemisesta ja perisynnistä hylätään. Jumala on yksi ja Jeesus oli vain ihminen, vaikkakin ainoa laatuaan.

Muhamettilaisten ei sanota välittäneen esim. Venetsian valtauksesta siksi, ettei siellä olisi ollut vettä heidän puhdistuspesuihinsa. (Huomautus tekstin alla.)

76. kirje.

Tämä _itsemurhan_ puolustus esiintyy myös muutetussa muodossa Montesquieun roomalaisteoksen 12. luvussa.

77. kirje.

Tätä verrattain hämärää kirjettä ei ollut ensimmäisissä painoksissa, mutta se lisättiin vuoden 1754 laitokseen hiukan lieventämään edellisen kirjeen jyrkkää materialismia.

78. kirje.

Tarkoitettu _portugalilainen kenraali_ oli _Jean de Castro_ (1500-1548), joka oli Portugalin Intian kuvernöörinä ja varakuninkaana. _Goa_ Etu-Intian länsirannalla oli muinoin portugalilaisen varakuninkaan asuinpaikkana.

_Suurherraksi_ sanotaan tavallisesti Turkin sulttaania.

_Ainoa heidän hyvä kirjansa_ tarkoittaa luonnollisesti ensi sijassa Cervantesin _Don Quijotea_, jossa osoitetaan espanjalaisten ritariromaanien naurettavuus ja järjettömyys.

Estramaduran ja Salamancan maakuntien välisiä seutuja (_Las Batuecas_) sanotaan niin syrjäisiksi ja vaikeakulkuisiksi, ettei muu Espanja pitkiin aikoihin tiennyt juuri mitään niiden asukkaista.

80. kirje.

_Tsherkessit_ (myös _sirkassit_, oma nimi _adighe_), länsikaukaasialainen kansa, joka viime vuosisadan keskivaiheille saakka asui Mustanmeren itärannalla, Kaukasus-vuoren länsipään ympärillä, mutta josta sitten pääosa muutti Turkin valtakunnan alueelle (1858-1864 400,000 henkeä), koska he eivät tahtoneet joutua Venäjän alamaisiksi. Tsherkessit ovat kauneudestaan kuuluisia, keskikokoisia, solakoita, voimakasrakenteisia, kasvonpiirteet hienot, tukka ruskea, silmät tummat. He ovat urhoollisia ja vieraanvaraisia, mutta samalla kevytmielisiä ja julmia. Nainen tekee enimmät työt. Uskonto muhamettilainen. Nuoria tyttöjä myytiin ennen paljon orjattariksi. Tämän kaupan keskus oli Kaffa Krimin niemimaalla.

81. kirje.

Sulttaani _Osman II_, joka v. 1618 tuli hallitukseen, kukistettiin ja murhattiin neljä vuotta myöhemmin (1622). _Mustafa I_ nousi veljensä Ahmet I:n jälkeen valtaistuimelle v. 1617. Mutta kun luonto oli hänet hyvin huonosti varustanut lahjoillaan, syöstiin hänet seuraavana vuonna vallasta veljenpoikansa Osman II:n eduksi. Kun tämä oli murhattu, kutsuttiin Mustafa takaisin, mutta jo seuraavana vuonna pakotettiin hänet taas luopumaan hallituksesta. Hänen seuraajakseen tuli toinen veljenpoika, Murad IV, joka murhautti hänet v. 1639.

82. kirje.

_Tataareilla_ tarkoitettiin tässä hyvin laajasti ottaen kaikkia niitä aasialaisia mongolilais-, tunguusilais- ja turkkilaislaumoja, jotka eri aikoina ovat tulvineet yli Aasian ja Euroopan.

Tataarit (mongolit) valloittivat _Kiinan_ osaksi 1100- ja 1200-luvuilla, perustaen silloin Juen-hallitsijasuvun (1295-1368), osaksi 1600-luvulla, jolloin Mantshujen (Ta-tsing) hallitsijasuku perustettiin v. 1644.

_Mogul-kaani_ (pers. = mongol-kaani) oli perimätiedon mukaan Tatar-kaanin veli ja Turkestanin Alinge-kaanin pojanpoika. Alinge-kaani polveutui taas suoraan Jafetista. Heistä lukevat "mongolit" ja "tataarit" sukunsa. Mogul-kaanista polveutui Dshingis-kaani, ja hänen jälkeläisensä oli taas Suur-Mogulin intialaisen valtakunnan perustaja, afganilaiskuningas Babar.

_Moskovian_ nujersivat vv. 1237-1240 tataarilaiset heimot, pitäen sitä vallassaan aina v. 1480 asti. 13. vuosisadasta aina 16. vuosisataan olivat _turkkilaiset_ vähitellen laajentaneet valtaansa suuriin osiin Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa.

_Dshingis-kaani_ (l. _Djingis-kaani_ = "sangen mahtava kaani", "täysi sankari", alkuperäiseltä nimeltään _Temudzin_) eli v. 1162-1227, oli maailman suurimpia valloittajia ja kuuluisin mongoliruhtinas. V. 1215 hän valloitti Pohjois-Kiinan ja Pekingin. V. 1219 hän hävitti Turkestania sekä Persiaa ja Luoteis-Intiaa. Yhden osaston hän lähetti Venäjälle, missä Venäjän ruhtinaat voitettiin Kalkajoella v. 1223. V. 1225 Dshingis-kaani valloitti Länsi-Kiinan, mutta kuoli paluumatkalla pääpaikkaansa Karakorumiin. Valtakunta jaettiin hänen neljän poikansa kesken.

83. kirje.

_Kartusiaanit (kartensit, Ordo Carthusienis)_, Pyhän Bruno Kölniläisen v. 1084 La Chartreuse'in erämaahan Grenoble'in lähelle perustama ja Aleksanteri III:n v. 1177 vahvistama erakkoveljeskunta. Benediktuksen säännön lisäksi noudatettiin alituista vaikenemista jumalanpalveluksen ulkopuolella sekä täydellistä pidättäytymistä lihansyönnistä. Protestanttisessa maailmassa kartusiaanit ovat tunnettuja liköörin valmistajina.

85. kirje.

_Sotavanhusten talon (L'Hôtel des Invalides)_ rakennutti Ludvig XIV vv. 1670-1675 L. Bruantin ja J. H. Mansardin tekemien piirustusten mukaan. Napoleon laajensi puolestaan taloa, jonka kirkossa hän nykyään lepää haudattunakin suomalaisesta porfyyristä tehdyssä arkussa.

86. kirje.

Koko tämän kirjeen tarkoituksena on Nantesin julistuksen peruuttamisen peitetty ruoskiminen.

_Shaahi Soliman_, jonka nimenä ensin oli Sefi II, hallitsi vv. 1668-1694.

_Suuri Shaahi Abbas_ tarkoittaa Abbas I:tä, joka hallitsi Persiaa vv. 1586-1628 ja joka varsinkin edisti kauppaa ja maanviljelystä ja suosi tieteitä ja taiteita. Puhe ahkerista ja taitavista _gebreistä_ sopii sellaisenaan myös _hugenotteihin_, jotka Sombartin tutkimuksien mukaan -- mm. teoksessa _Der Bourgeois_ -- niissä maissa, Preussissa, Hollannissa, Englannissa, mihin he pakenivat, ennen pitkää olivat kaupan, teollisuuden ja käsityön etunenässä.

87. kirje.

_Paikka, missä oikeutta jaetaan_ on suuri pariisilainen käräjäkeskus _Palais de Justice_, jossa esiintyviä ilmiöitä kirjailijat ovat usein ivailleet, mm. Corneille huvinäytelmässään _La Galerie de Palais_.