Part 21

Samoin kuin naapurikansain, venäläisten, tshuvassien ja tsheremissien on votjakkienkin loitsujen (_pel'l'an_) läpikäypänä tunnusmerkkinä mahdottomien asiain luetteleminen. Osoitteeksi esitettäköön eräs Wichmannin muistiinkirjoittama loitsu "ihmisen turmelemista vastaan":

Jos hänessä on miestä Inmarin salamaa pää pystyssä vastaanseisomaan, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä lapsillaan täyttämään keisarin kassaholvit, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä auringon ja kuun kulkua takaperin kääntämään, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä myllynpadon vettä vasten virtaa juoksuttamaan, niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen.

Niin hyvin _tuno_ kuin _pel'l'askis_ saattavat käyttää valtaansa paitsi kanssaihmisten hyödyksi myös heidän vahingokseen. Uskovatpa votjakit olevan erityisiä henkilöitä, jotka käyttävät valtaansa yksinomaan muiden turmioksi. Niitä he nimittävät _vedin_ eli _vedin-murt_, joiden yleisin liikkumisaika on pääsiäisen tienoo. Joskus muulloinkin ne kulkevat kissan tai koiran muodossa votjakkikylissä pahaa tekemässä. Viimeksimainittu taikausko, joka on tunnettu myös syrjänien kesken, näyttää velhon nimestä (ven. vedun) päättäen tulleen permalaisille venäläisten taholta.

Hävittäessään Permansuvun pakanallisia käsityksiä ja menoja on venäläisillä lähetyssaarnaajilla Pyhän Tapanin ajoista asti ollut suurin vastus juuri tietäjistä, jotka kansallisen perintätiedon kannattajina ja esi-isien uskon innokkaina puoltajina ovat sitkeämmin kuin muut taistelleet uuden ajan virtauksia vastaan. Heidän katsantokantansa kuvastuu erään votjakkivanhuksen sanoissa, jotka Pervuhin mainitsee: "Jumala on yksi, mutta ihmiset palvovat häntä eri tavalla; jokaisella kansalla on oma uskontonsa, samoin kuin jokaisella puulla on omat lehtensä".