Part 4

Keinottelijain suuri joukko tulvahti nyt huoneeseen. Hatut rutistettiin, takit revittiin kuin paperi vaan omistajainsa selästä ja vähän väliä kaatua keikahti joku erittäin vimmattu ostaja tai myyjä kumoon lattialle, kun hänen tarjouksiensa hyväksyjät hyökkäsivät kiivaasti häntä kohti. Mutta keskellä tätä hurjaa hälinää kohosi Bobin vartalo suorana ja käskevänä, hänen kasvonsa olivat kylmät ja tunteettomat kuin jäävuori. Viiden minuutin kuluttua oli ihmisjoukko taas tunkeutunut sokeriosakkeitten ympärille, jossa vallitsi tyven sää, seurauksena "tarkastuksesta."

Niistä harvoista eristä, jotka Bob merkitsi taskukirjaansa, ymmärsin hänen tarvinneen ostaa sangen vähän. Tämä merkitsi hänen menettelytapansa vaikuttavan toivottuun suuntaan, ja että hän kohotti hintoja pelkkäin tarjoustensa avulla sekä että minun 50,000 osakettani olivat ostamatta, joka oli sangen edullista niin kauvan kuin hän voi edelleen kohottaa hintoja tai, jos hänen vastustajansa yrittivät niitä alentaa, tukea markkinoita vaikuttavilla määräyksillä.

Mutta yht'äkkiä tyven loppui. Taas kuului Bobin ääni: "153 10,000:sta sokeriosakkeesta tai alle sen." Pelaajat alkoivat taas taistelun elämästä ja kuolemasta, ja viiden minuutin ajan kesti samanlaista näytelmää kuin pörssin avatessakin. Kun hurjaa kauppaa oli kestänyt kymmenen minuuttia, ilmoitettiin kaikuvalla huudolla tarjottavan 160 sokeriosakkeesta. Bob raivasi itselleen tien joukon keskitse ja mennessään minun sivutseni kähisi hän. "Taivaan nimessä, Jim, nyt ne kaikin saivat siipeensä."

Minä palasin konttoriin. Muutaman minuutin perästä harppasi Bob pitkin askelin huoneeni läpi ja meni Beulah Sandsin pieneen kamariin. Hän sulki oven perässään -- sitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Hetken kuluttua avasi hän sen taas ja kutsui minua sinne sisälle. Hänen silmissään oli merkillinen ilme, seuraus kahden mahtavan tunteen sulautumisesta toisiinsa, toinen oli ilo, toisen nimeä en tiedä, se lienee ollut tuo suloinen tunne, jonka tukahutettu rakkaus, nyt vapautuneena tuskallisesta epävarmuudesta, synnyttää syvissä luonteissa ja, joka tavallisesti puhkeaa esiin kyyneleissä. Mieltä kiinnittävää oli katsella Beulah Sandsia. Nähtävästi oli hänen sangen vaikeata sydämessään selvittää niitä tunteita, jotka Bobin tiedonanto oli herättänyt. Hän näki varman vapautuksen lähenevän niitten voimien vallasta, jotka olivat täyttäneet hänen sielunsa viimeisen kolmen kuukauden aikana, ja kuitenkin oli tämän naisen itsehillitsemiskyky niin suuri, hänen rohkeutensa niin jalo, ettei hän vähintäkään ilmaissut tunteitaan. Hän oli edelleenkin sama tyyni, arvokas nuori tyttö, jonkalaisena hänet olin nähnyt ennenkin.

"Jim", sanoi Bob, "miss Sands ja minä olemme pitäneet parhaana neuvotella keskenämme, kun asia ovat päässeet tälle asteelle. Minä tahdoin tietää, oletteko te molemmat minun kanssani yhtä mieltä siitä, että on paras edelleenkin pysähtyä 175:een ja alkaen sitten myydä. En ole koskaan tuntenut itseäni niin asiastani varmaksi kuin nyt. Näen sähkösanomanauhasta sokerin nyt olevan 163:ssa." Hän katseli tuota valkosta paperinauhaa, joka jokaiselta jalanpituudeltaan tiettyinä päivinä merkitsee taivasta tai helvettiä lukemattomille kuolevaisille, ja joka nyt purkautui konttorin nurkassa olevasta koneesta. "Kas, nyt se nousee taas -- 3.75, 4, 4.25 -- 1200 viimemainitulla hinnalla. Ennenkuulumaton kysyntä joka taholla, Washington ostaa rajattomasti. Toimituskonttorit tappelevat keskenään koettaen pitää puoliaan, hankintakeinottelijat ovat lamaantuneet pelosta ja vaikenevat. He ovat ymmällä, mitä tehdä, ostaako suorittaakseen sitoumuksensa. Varma vaan on, että heiltä puuttui rohkeutta taistella hinnan kohoutumista vastaan. Sanomalehtitoimistot ovat levittäneet jutun minun ostavan Randolph & Randolphille ja, että uusi tullitaksa lähimmässä tulevaisuudessa hyväksytään ja, että johtajien huomenna kokoonnuttua sokeriosakkeitten lukua lisätään ja lopuksi että kaikki luulevat niitten hinnan nousevan 200:aan. Minun ei ole tarvinnut ostaa enempää kuin 18,000 sinun 50,000:sta ja tällä hetkellä voimassa olevain hintain mukaan on voitto niistä 200,00. Luulen, että jos nyt menisin sinne takaisin, saisin ne puolessa tunnissa nousemaan 180:een. Jos sitten antaisin sen olla sillänsä klo yhteen ja sitte kävisin käsiksi niin jotta räiskyisi aina siksi kunnes suljetaan, voisin ilotulituksen kestäessä myydä noin puolet ostamistamme ja huomenna alkaa taas samalla vauhdilla ja suoriutua lopuista. Jos minua onni potkaisee, saan keskimäärin 180-185 koko kimpulta, mutta olen tyytyväinen, jos ylikanteen saan 175, jonka tähden voisin myydä alentaen hintaa aina 160:en, jos tarvis vaatisi."

Minä myönsin hänen taistelutapansa aivan virheettömäksi, ja Beulah Sands sanoi tapansa mukaan levollisesti: "Kaikki on teidän käsissänne, mr. Brownley. Minä en luule meidän neuvojemme teitä suurestikaan hyödyttävän."

Bob lähti takaisin pörssiin ja minä menin työhuoneeseeni. Taaskin oli Bob ollut oikeassa. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi sähkökone taas nakuttaa sokeriosakkeita. Tavattoman ostovimman tähden nousivat ne neljännestunnissa 188:an, laskivat sitten kolmessa minuutissa 181:een ja sitten nousivat vakavasti 185.50:een, pysähtyivät ja jäivät siihen. Vähän sen jälkeen tuli Bob, ja me ryhdyimme taas neuvotteluun.

"Minä ostin 20,000 lisää sinulle, Jim, kun hinta näin kohosi. Kaikkiaan on minulla 38,000 sinun 50,000:stasi, siis 12,600 on varalla. Jos lasken 75 ylikanteen, täytyy sinun nyt voittaa 400,000, miss Sands tulee saamaan 1,400,000 20,000:llaan ja me 1,800,000 30,000:llamme. Väitetään, ettei ole viisasta laskea kananpoikia, ennenkuin ne ovat munasta lähteneet, mutta meidän nokkii niin kovasti kuorta, että en voi sitä tällä kertaa olla tekemättä. Nyt aijon pysyä tunnin verran poissa pörssistä ja sitten menen sinne lopettamaan tämän asian. Suuri Jumala, Beulah -- miss Sands, oletteko te sairas?"

Tyttö oli tuhkanharmaa kasvoiltaan ja läähätti. Minä kiiruhdin hakemaan vettä, ja Bob tarttui hänen molempiin käsiinsä, mutta silmänräpäyksessä palasi puna hänen poskilleen, ja hän sanoi: "Minua vaan vähän huimasi päästä. Ajatus palata isän luo mukanani 1,800,000 dollaria huumasi kai minua. Sillä summalla suorittaisi isä takaisin kaikki hänen haltuunsa uskotut varat ja saisi vielä niin paljon ennen omistamastaan omaisuudesta, että voisimme pitää itseämme rikkaampina kuin ennen. Älkää pahastuko mr. Randolph jos sanon: Jumala siunatkoon teitä ja teidän rakkaitanne, Jumala siunatkoon teitä! Kuinka olisi käynyt minulle ja isälleni, jos ei meillä olisi ollut teitä ja mr. Brownleytä?"

Ja hän katsoi Bobiin suurilla silmillään. Ne loistivat niinkuin ainoastaan naisen silmät voivat loistaa, naisen, joka on seisonut kadotuksen partaalla ja äkkiä näkeekin taivaan aukenevan.

Terävästi ja kimeästi helähti Bobin pörssitelefooni. Yhä kimakammin helisi soitto. Bob nousi ylös ja tarttui kuulotorveen.

III.

Hän kuunteli hetkisen ja vastasi: "Pitäkää lujasti 80:ssä 12,000 osakkeelta. Minä tulen tuossa paikassa." Hän laski torven kädestään. "Jim, nyt onkin asiat täpärällä. Arthur Perkins, jonka minä jätin vahtiin myyntipaikalle, sanoo Barry Conantin tulleen aika kyytiä ja ottaneen hankkiaksensa kuinka paljon vaan tahdotaan. Hän on saanut hinnan laskemaan 81:en ja tarjoo osakkeita 5,000 kappaletta kerrallaan ja on kovin röyhkeä. Minun täytyy kiiruhtaa sinne." Kuin nuoli kiiti hän huoneesta.

Minä riensin Bobin telefooniin: "Perkins kiireesti! Perkins mitä niillä on tekeillä", kyselin heti sen jälkeen.

"Conant on melkein kokonaan täyttänyt kysyntäni. Hänellä näkyy olevan joukottain varastossa", vastasi tämä.

"Osta 50,000 osaketta, 5,000 ja alle sen kerrallaan; jos tästä luvusta jotain puuttuu, anna loppu Bobin huoleksi, kun hän saapuu. Hän on tulossa."

Soitin kiinni ja käännyin miss Sandsin puoleen.

"Nyt ei maksa vaivaa kaunistella, miss Sands", sanoin minä. "Barry Conant on Camermeyerin ja Standard Oilin paras välittäjä. Kun hän on tullut pörssiin, on vaara tekeillä. Hän ei ikinä itse tule tämänlaiseen kahakkaan, jos eivät hänen herransa ole saaliin jäljillä. Bobin ostovoima on lopussa, ja vaikka suoraan sanon teille, etten ikinä keinottele, enkä luota keinotteluun ja nytkin olen tähän hommaan ryhtynyt vaan Bobin ja -- teidän tähtenne, niin vannon, etten anna heidän pidellä häntä kuin pesurättiä pörssissä ja pakoitan heidät nielemään ainakin osan pöyhimästään tomusta. Älkää pahastuko minun sekaantumisestani asiaan, miss Sands. Tavallisissa oloissa olisin ottanut huomioon teidän toivomuksenne, mutta lähinnä vaimoani rakastan Bob Brownleytä, ja minulla on kylliksi varoja ollakseni oikeutettu pelaamaan tätä uhkapeliä pörssipapereilla. Jos he tekevät Bobin tuumat tyhjiksi tässä keinottelussa, niin -- mutta se ei tapahdu, niin kauvan kuin minä voin sen estää", ja juoksujalkaa lähdin pörssiin.

Sinne tullessani kohtasi minua näky, jota on mahdoton sanoin kuvata. Tämän rinnalla oli aamullinen aivan mitätöntä. Bull-markkinat, olkoot kuinka kiivaat tahansa, ovat aina hiljaiset verrattuna bear-markkinoihin. Niiden muutamain minuuttien aikana, jotka viivyin matkallani pörssiin, oli taistelu alkanut. Useimmat pörssin henkilöistä olivat taajaan sulloutuneet myyntipaikan edessä olevan väliaidan luo. Vaikka kokonaisen kansan onni olisi riippunut minun toimistani, en olisi päässyt tunkeutumaan lähimaillekaan tämän miesjoukon keskelle, joukon, johon pörssikauhu oli iskemäisillään kyntensä. Kerran ennen olin nähnyt ihan samanlaisen näytelmän. Siinä ilmaantui eräs puoli pörssipelimenettelyssä, se puoli, jolloin yksi ainoa mies näkyy saaneen kaikki muut pörssimiehet vastaansa nousemaan. Nyt minä älysin: Bob yksin kaikkia vastassa -- hän koettaen hillitä laskevien hintojen esiin syöksyvää tulvaa, toiset päättäen pitää sulkuportit selkoselällään. Hän seisoi selin kaidepuuta vasten -- tämä ei ollut sama Bob, jonka olin nähnyt aamulla -- ei näkynyt hänessä enää jälkeäkään kylmäverisestä pelaajasta, joka taisi hallita aivonsa, hermonsa ja ruumiinsa. Hattunsa oli hukkunut, kaulus revitty ja roikkui olkapäällä. Takki ja liivit auenneet, jotta valkea paidanrintamus näkyi ja silmänsä paloivat hurjina. Bob ei ollut enään ihmisolento, vaan metsänkuningas, henkihieveriin ajettu, edessään metsästäjä ja tämän koirat puoliympyrässä seisoen, hampaat irvissä, kita ammollaan, verenjanoisina ulvoen. Bobin edessä seisova metsästäjä oli Barry Conant, sangen solakka, lyhytkasvuinen, ihmeen kaunis pienoiskoossa oleva mies, jolla oli viehättävät kasvot, oliivinruskea iho, mustat säihkyvät silmät ja sysimusta tukka; mustien viiksien alta loistivat valkeat hampaat, suu, kun hän saalista vainusi, muistutti suden suuta. Barry Conant oli mieltäkiinnittävä henkilö, siitä ei ollut epäilystäkään, ja hän oli ollut useammassa ja hurjemmassa taistelussa kuin puolitusinaa pörssin kokeneimpia jäseniä yhteensä. Näytelmä oli todellakin katsomisen arvoinen sille, joka oli ottanut tehtäväkseen tarkastella ihmistä eläimeksi muuttuneena.

Vaikka kaikki ympärillä olijat olivat äärimmilleen jännitettyinä, oli Barry Conant niin tyyni kuin olisi hän seissyt kymmenen tynnyrinalan laajuisella niityllä ja kepillään huiskinut pieniä, avuttomia tuhatkaunoja. Passittaa pörssipelaajia ijäisyyteen oli tullut Barry Conantin lempihuvitukseksi. Bob seisoi siinä ja jyrisi voimakkaasti ja painavasti "tarjoon 78 5,000:sta", "77 5,000:sta", "75 5,000:sta", "74 5,000:sta", "73 5,000:sta", "72 5,000:sta", ikäänkuin olisi toivonut äänensä voimalla saattavansa vastustajansa vaikenemaan. Mutta tasaisesti kuten takorautavasara nosti Barry Conant hätäilemättä oikeata kättään, ja hänen selvä, levollinen vastauksensa "myyty" kajahti Bobin jokaisen alennetun tarjouksen jälkeen. Se oli komeata taistelua -- toisella puolen kuningas, toisella Richelieu. Vaikka joka puolella näitten kahden kenraalin ympärillä ostettiin ja myytiin, näytti kauppa olevan vaan näitten kahdenkeskistä ottelua. Kaikki tiesivät, että jos tämä keskittyneen nykyaikaisen rahataistelun saatanallinen perikuva kukistaisi Bobin, syntyisi siitä pörssikauhu, ja sokeriosakkeitten hinta laskisi, ties kuinka alhaalle. Mutta jos Bob voisi pakoittaa hänet vaikenemaan tyhjentämällä hänen myyntivoimansa, nousisi niitten hinta nopeasti korkeammalle kuin ennen. Oli yleisesti tunnettua, että Barry Conantin tavallisia määräyksiä suojateiltaan 'Järjestelmän' herroilta oli tällaisissa tapauksissa: "Alenna hinta, maksoi mitä maksoi." Toiselta puolen tiedettiin Randolph & Randolphin tavallisesti seisovan Bobin suuremmanpuoleisten yritysten takana. Ja tämä nähtävästi oli hänen suurimpiaan, ja kaikki ihmiset tiesivät, että Randolph & Randolph harvoin antoi perään kenellekään.

Kun Bob teki tarjouksensa: "72 5,000:sta" ja sai pyytämänsä, huomasin hänen kasvonsa vääristyvän tuskasta, ja minulle selvisi tämän olevan merkkinä siitä, että minun viimeksi määräämäni summa osakkeita pian tulisi ostettua. Minulle selvisi myöskin tämän myyntihomman takana olevan tavallista pirullisemmat vehkeet, ja että Barry Conantille oli annettu määräys rajattomasti ostaa ja tuhota. Näiden viimeksi määrättyjen viidenkymmenentuhannen kera teki koko ostamamme summa sataviisikymmentätuhatta, tuntuva määrä jo Randolph & Randolphillekin, kun on kysymyksessä ostaa papereita, jotka maksoivat 200 dollaria kappale. Minä päätin silloin, että tapahtui mitä tahansa, pitemmälle en enään mene. Samassa äkkäsi Bobin hurja katse minut ja niinä luin hänen silmistään liikuttavan rukouksen, samanlaisen, jonka näemme haavoitetun naarashirven silmissä, kun tämä huomaa rannan olevan liian kaukana ja jää odottamaan takaa-ajavan metsästäjän venettä. Surullisena ilmoitin hänelle kieltävällä liikkeellä, etten tahdo enään jatkaa peliä. Huomatessaan annetun merkin, nosti Bob päänsä pystyyn ja kähisi: "70 10,000:sta." Tiesin silloin hänen jo ostaneen neljäkymmentätuhatta ja nyt tekevän viimeisen epätoivon yrityksen. Barry Conant mahtoi myöskin ymmärtää, mitä tämä tarjous merkitsi. Silmänräpäyksessä kajahti kuin revolverinlaukaus: "Myyty!" Ja kaunismuotoinen pienoiskuva ihmislihasta ja verestä, hermoista ja jänteistä, joka tähän asti oli niin täydellisesti hillinnyt itsensä, ravisti nyt nopeasti kahleet yltänsä ja Barry Conant näyttäytyi oikeassa hahmossaan, sinä paholaisena, jona hän oli saavuttanut maineensa Wall Streetillä. Hänen viisi jalkaa ja viisi tuumaa pitkä vartalonsa näytti kasvavan jättiläismäiseksi. Hänen kätensä turmiota tuottavasti elehtivin sormineen nousivat ja laskivat huimaavassa tahdissa ja läpitunkevalla äänellä hän kirkui: -- "5,000 69:llä, 68:lla, 65:llä", "10,000 63:lla", "25,000 60,000." Kaikki pahat henget olivat valloillaan. Joka ainoa mies tässä joukossa näkyi kaupittelevan sokeritrustin osakkeita mihin hintaan tahansa. Ainakin kaksikymmentä heistä näytti halukkaalta myymään niin halvasta kuin mahdollista sen sijaan, että olisivat koettaneet pitää hintaa niin korkealla kuin mahdollista. Nämät olivat kauppiaita, jotka olivat joutuneet kärsimään Bobin aikaansaamasta hinnanylennyksestä.

Bob raukka, kukaan ei häntä enään muistanut! Minuutin kuluttua viimeisestä tarjouksestaan oli hän jo kuin kuollut kukko kukkotaistelun loputtua. Kiihkeät pelaajat pörssissä eivät voi käyttää kuolleita kukkoja, kuvaannollisessa merkityksessä puhuen, enempää kuin meksikolaiset kuoliniskun saaneita lintuja. Taistelun jälkeisenä päivänä, ehkäpä jo samana iltanakin nämät miehet kyllä surkuttelevat Bob raukkaa Delmonicoksella ja klubeissa. Barry Conantkin on surkutteleva häntä oikein sydämestään, ehkä vielä äänekkäämminkin kuin toiset. Mutta taistelun kestäessä -- pois rikkaläjältä voitettu lintu, lintu, joka ei osaa itse voittaa! Näin syvän, kauhean tuskan kuvastuvan Bobin kasvoilla, mutta samassa oli hän taas sama Bob Brownley, josta olen aina sanonut hänellä olevan kylliksi rohkeutta ja älyä käyttäytyä kussakin tilaisuudessa kuten pitikin. Kaikkien hämmästykseksi päästi hän pitkän, hurjan ulvonnan, muistuttavan intiaanin sotahuutoa ja jalorotuisen jahtikoiran haukuntaa löytäessään taas oikeat jäljet. Ja niin alkoi hän myydä sokeriosakkeitaan oikealle ja vasemmalle suurissa ja pienissä erissä. Hän tuhosi hinnat, suostui jokaiseen tarjoukseen, jonka Barry Conant teki ja tarjosi itse. Kahdenkymmenen minuutin ajan käyttäytyi hän mielipuolen tavoin, mutta hillitsi sitten itsensä. Sokeri laski nopeasti aina 90:een asti ja kauhu oli täydellisesti päässyt valloilleen, mutta siitä ei Bob nyt välittänyt. Hän tunkeutui joukon läpitse minun luokseni ja sanoi: "Jim, anna anteeksi. Minä olen tuottanut sinulle suuren tappion ja saattanut Beulah Sandsin, hänen isänsä ja itseni täydellisesti perikatoon. Luulen viimeisellä hetkellä menetelleeni ainoan mahdollisuuden mukaan. Minä myin kaikessa kiireessä 150,000 osakettamme ja lievensin siten hiukan tappiotamme. Lähtekäämme konttoriin katsomaan, mitä siellä on." Hän oli omituisen, luonnottoman levollinen tuon sydäntä musertavan, hermoja repivän päivän jälkeen. Minä koetin vakuuttaa hänelle, kuinka suuresti ihailin hänen kylmää harkintaansa ja rohkeuttansa hänen tehdessään koko käännöksen ja turvautuessaan ainoaan jälellä olevaan keinoon; tahdoin sanoa hänelle, että tämä oli vaatinut enemmän todellista urhoollisuutta ja terävä-älyisyyttä kuin kaikki muut hänen toimensa sinä päivänä, mutta hän keskeytti minut.

"Jim, älä puhu minulle. Minun itserakkauteni on tiessään. Tänään olen saanut hyvän opetuksen. Minun suunnitelmani olivat oikeat ja hyvät, mutta narri kun olen, en tullut ajatelleeksi noitten emälurjusten pelaavan väärillä korteilla. Pitihän minun tietää heidän menettelytapansa, minä kuten sinäkin olemme nähneet heidät kymmeniä kertoja teurastustyössään, nähneet heidän musertavan toisten miesten, yhtä hyvien kuin sinäkin ja minä, sydämiä, nähneet heidän ottavan ulos, nylkevän ja paloittelevan nämät sydämet, välinpitämättöminä katsellen niitten tuskaa, jotka olivat näille rakkaat ja heistä riippuvat, mutta en kiinnittänyt siihen huomiotani paljonkaan. Eihän tuo sydän ollut minun, minä pidin sen kaiken peliin kuuluvana ja annoin sen tapahtua. Tänään tiedän, mitä merkitsee olla 'Järjestelmän' pyövelien teurastuspenkillä. Minä tiedän, miltä tuntuu nähdä oman sydämeni ja hänen, jota rakastan, ja sinunkin, Jim, nähdä ne tulevan järjestelmällisesti raadelluiksi ja joutuvan edellisten uhrien joukkoon. Jim, me olemme hyvinkin menettäneet kolme miljoonaa, ja niillä miehillä, joitten kynsiin rahamme ovat joutuneet on niin monta, monta miljoonaa, etteivät koko ijässään ehtisi laskea niitä. Nämät miehet käyttävät rahamme peliin tai kilpa-ajoihin, tuhlaavat ne porttojen kanssa tai tekevät niillä vaimonsa ja tyttärensä, vieläpä lähimmäistensäkin vaimot ja tyttäret pahemmiksi kuin julkiset portot ovatkaan. Nämät miehet eivät, kunnian mittakaavan mukaan mitattuina, ole kyllin arvokkaat polkemaan samaa maata kuin sinä ja tuomari Sands. Heidän maalatut ilolintusensa saastuttavat ilman, jota Beulah Sandsin täytyy hengittää. Olen saanut hyvän opetuksen tänään. Luulin taitavani rahapelin, mutta äkkiä olenkin herännyt huomaamaan sen pimeän tietämättömyyden, jossa hapuilin. Jos eivät nämät ihmiset olisi pelanneet väärillä korteilla, olisin minä vienyt Beulah Sandsin isänsä luo tämän rahojen kanssa, jotka tuo saatanallinen 'Järjestelmä' on häneltä rosvonnut. Ja sitten olisin taluttanut hänet alttarin eteen, ja senjälkeen olisi minulla kenties ollut onnellisin koti ja onnellisin perhe koko maan päällä, ja me olisimme eläneet kuten sukummekin monta polvea ovat eläneet -- kuten rehelliset, jumalaapelkäävät, lainkuuliaiset, ihmisystävälliset miehet ja naiset elävät ja kuolleet kuten ihmisen tulee kuolla. Mutta nyt, Jim, näen edessäni synkän, kamalan kuvan. Ei, minä en tahdo tulla raskasmieliseksi, minä tahdon koettaa kaikin voimin syrjäyttää tuon kuvan, mutta kyllä se minua pelottaa, Jim, kyllä se minua pelottaa."

Nyt pysähtyivät vaunut Randolph & Randolphin konttorin edustalle. "Kas tässä on meillä tiedonanto, Jim. Nyt ymmärrän juonen. Heillä olikin sokeri-osakkaitten kokous illalla, vaikka sen piti olla vasta tänään, eivätkä he lisänneetkään osakkeita vaan vähensivät niitä. Maailma saa tietää sen vasta huomenna. Mutta silloin se sitten tuleekin tunnetuksi, tulee se tunnetuksi. He saavat lukea siitä sanomalehtien lihavilla kirjaimilla painetuissa uutisissa -- muutamia itsemurhia, muutamia kavalluksia, muutamia vangitsemisia, pari tuntematonta ruumista ruumishuoneessa, muutamia viattomia tyttöjä, joiden isän omaisuus on joutunut lisäämään Camemeyerin ja 'Standard Oilin' jo ennestään lukemattomia kultavarastoja, ja joista nyt on tullut langenneita naisia; muutamia uusia palatseja Viidennen avenyn varrella, muutamia lahjoitettuja kirjastoja yhdistyksille, jotka ovat rakentaneet talonsa kunniallisella tavalla kerätyillä rahoilla. Joku kasku huomiota herättävistä, dollarivallan kuninkaitten ja keisarien tekemistä timanttiostoksista Tiffanyllä ja sitten sanomalehtien etusivuilla muutamia hauskoja juttuja, joissa kerrotaan irstaitten naisten lyöneen ja repineen tukasta toisiaan kilpaillessaan noitten timanttien omistamisesta. 'Järjestelmän' mahtavat taistelijat eivät olleet kuitenkaan varmat, vaikuttaisiko osakkeitten vähennys toivottua tulosta, he eivät tahtoneet kuitenkaan antautua vaaroille alttiiksi, vaan heidän lahjomansa senaattipahanen piti eilen illalla kokouksen, jossa yksimielisesti päätettiin panna sokeri vapaalistalle. Tämän saavat ihmiset lukea huomenna ja sitten ylihuomenna sanotaan luultavasti heille senaattipahasen taas tänä iltana istunnossaan yksimielisesti päättäneen pyyhkiä sokerin pois vapaalistalta. Siihen aikaan ovat nuot kunnianarvoiset valtiomiehet varustautuneet sinun, minun ja Beulah Sandsin myymillä osakkeilla, jotka nuot muutkin raukat, luettuaan sanomalehdet, huomenna kiireesti myyvät."

Bobin katkeruus oli rajaton. Sydäntäni kouristi kuullessani hänen puheensa. Hän hoiperteli konttorin läpi Beulah Sandsin huoneeseen. Minä seurasin häntä. Tyttö istui pulpettinsa ääressä ja katsahtaessaan ylös levisivät hänen silmänsä kummastuksesta, Bob katkerine, jäykkine kasvoineen, suurissa ruskeissa silmissä uhkamielinen, synkän epätoivoinen ilme, tukka pörrössä, vaatteet epäjärjestyksessä! Tyttö tuijotti häneen kivettyneenä ikäänkuin olisi aaveen nähnyt.

"Niin, katsokaa minua, Beulah Sands", sanoi Bob, "katsokaa oikein tarkkaan, sillä ette enään ikinä saa nähdä toista tällaista mieletöntä kuin minä, mieletöntä, joka luuli pystyvänsä kilpailemaan miesten kanssa, joilla on järkeä, jotka perin pohjin taitavat pelin dollareilla, sellaisen, jota meidän kristillisellä aikakaudellamme pelataan. Antakaa minun kutsua teitä Beulahiksi. Teidän edestänne olen sen kaiken tehnyt, jonka koetin tehdä, se on ainoa lohdutukseni, ainoa valonsäteeni tässä pohjattomassa kurjuudessa. Beulah, Beulah, me olemme hukassa, te, isänne ja minä, hukassa, ja minä, mieletön olen kaikkeen siihen syypää."

Tyttö nousi kirjoituspöytänsä äärestä hiljaisen, tyynen arvokkaana, jollaisena olimme häntä näitten kolmen kuukauden aikana ihailleet, ja seisahtui Bobin eteen. Minua hän ei näyttänyt huomaavankaan; hän näki ainoastaan sen miehen, joka aamulla oli lähtenyt elävän toivon perikuvana, ja joka nyt seisoi hänen edessään mustan murheen ja epätoivon murtamana, ja varmaankin ajatteli hän: "Kaikki tapahtui minun tähteni." Äkkiä tarttui hän Bobin rikkirevityn takin käänteisiin. Hänen täytyi kurottautua tätä tehdessään -- tuon pienen, viehättävän virginialaisnaisen. Suurilla rauhallisilla silmillään katsoi hän Bobia suoraan silmiin sanoen: "Bob."