Part 11

Ei näkynyt nyt enää jälkeäkään hänessä äskeisestä mielenliikutuksestaan. Hän oli kylmä ja käskevä kuin kokenut merikarhu, joka tietää, että huolimatta meren raivosta, myrskyn ulvonnasta on ruoriratas totteleva hänen kättänsä, laiva peräsintänsä. "Jim, tule pörssiin", sanoi hän. Toiset tulivat perässä. "Meillä on vaan hetkinen käytettävänämme", sanoi hän hiljaa minulle, "mutta minun täytyy saada kuulla sinun sanovan antavasi minulle anteeksi. Tiedän kyllä sinun ymmärtävän kaiken, mutta minun täytyy sanoa sinulle, kuinka kauheasti kärsin siitä, että mielettömyydessäni olen voinut unohtaa sen ihailun, kunnioituksen ja rakkauden, jota tunnen sinua kohtaan, niin, jopa kiitollisuuden velkanikin sinua kohtaan siinä määrin, että sanon sellaista, mitä äsken sinulle sanoin. Nyt turvaudun ainoaan jälellä olevaan keinoon sovittaakseni sen, mikä on tapahtunut. Minä hillitsen kauhun ja hyvitän minkä voin kärsittyjä vahinkoita. Kun nyt olen kukistanut Reinhartin, en enään aijo olla missään tekemisissä täällä."

Hän puristi voimakkaasti vahvalla, rehellisellä kädellään omaani ja astui pitkin askelin pörssiin välittäjäjoukon seuraamana. Kaikkialla vallitsi sekasorto, vaikka toimeliaisuus oli vaihtunut synkäksi alakuloisuudeksi. Niin monta liikettä, pankkia ja trustiyhtiötä oli kukistunut, että ei kukaan tiennyt, voisiko liikemies, jonka kanssa oli aikaisin aamulla tehty jokin sopimus, enään huomenna täyttää sitoumuksiaan. Mies, jolla aamulla oli ollut osakkeita hallussaan ja joka oli myynyt ne ennen keikausta ja katsoi nyt olevansa tästä riippumaton, äkkäsikin jälleen omistavansa jo myymänsä paperit -- ostajan tekemän konkurssin tähden olivat ne joutuneet takaisin myyjälle -- ja hinta oli laskenut puoleen entisestä. Mies, joka oli myynyt etukäteen ja muutama minuutti sitten jo innokkaasti laskenut voittojaan, tiesikin nyt voiton vaihtuneen tappioksi, koska henkilö, jolle hän oli lainannut hankintapaperinsa ei voinutkaan maksaa niitä seuraavana päivänä, jolloin lainanantajan piti saada ne takaisin. Se, jolla ei ollut osakkeita, oli siis tullut niitten omistajaksi, sillä hänen täytyi pitää, mitä oli ostanut, voidakseen täyttää sitoumuksensa. Alentamalla hintoja oli hän sotinut omia etujaan vastaan, vaikka luuli "bulleja" vastaan taistelleensa. Kaikki oli paljasta sekasotkua ja mustaa lohduttomuutta. Itse asiassa ei voikaan tavata synkempää huonetta kuin pörssisali, jossa kauhun hirmumyrsky juuri on raivonnut ja jonka sopissa tuulispäät vielä kiiriskelevät ja äskeisestä rymäkästä pelastuneet eivät tiedä, vieläkö se nytkin kokoo voimia uuteen hävitystyöhön ryhtyäkseen.

IX.

Ylihallitus piti kokoustaan johtokunnan huoneessa. Bob syöksähti kursailematta sisään.

"Sana vaan, hyvät herrat", huusi hän. "Minulla on suurempi joukko kauppoja tekeillä sekä ostoja että myyntejä kuin kellään muulla pörssin jäsenellä. Ennenkuin hallitus päättää sulkea pelastaakseen 'Kadun', esitän ratkaistavaksi seuraavaa: Jos pörssi lakkauttaa kaupanteon kolmeksikymmeneksi minuutiksi ja sallii minun puhua salissa jäsenille, sitoudun minä ostamaan osakkeita kautta koko salin, kunnes ne ovat nousseet vähintäin puolet laskemastaan määrästä, mahdollisesti kohonneet entisiin hintoihinsa. Minä ostan siksi kun olen tehnyt lopun biljoonaan nousevan omaisuuteni viimeisestä satadollarisesta. Tämä tekee kai sulkemisen tarpeettomaksi. Tiedän tämän olevan sangen tavattoman pyynnön, mutta herrat ovatkin joutuneet mitä eriskummallisimpaan asemaan, merkillisimpään arvopaperipörssin historiassa. Jos tiedonannot salissa pitävät paikkansa, on jo yli kahdensadan pankin ja trustiyhtiön kautta koko maan kukistunut ja uusia romahduksia tulee tiedoksi joka hetki. Puolet tämän pörssin sekä Bostonin ja Philadelphian pörssien jäsenistä ovat maksukyvyttömiä ja ovat jo sulkeneet liikkeensä tai sulkevat ne ennen kello kolmea, ja pörssipaperein arvonvähennys taitaa nousta yli viidentoista biljoonan. Jos ei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä ennen sulkemista, pääsee sama kauhu valloilleen huomispäivänä jokaisessa Euroopan pörssissä."

Johtokunta päätti heti esittää ehdotuksen koko hallinnolle. Seuraavassa tuokiossa paukahti puheenjohtajan vasara ja salissa vallitsi haudanhiljaisuus. Kaikkien katseet olivat kiinnitetyt puheenjohtajaan. Joka mies tässä suuressa joukossa tiesi, että nyt kuulemastaan riippuisi ainakin tällä hetkellä ei ainoastaan Wall Streetin vaan kansakunnankin, ehkäpä koko sivistyneen maailman onni ja menestys. Puheenjohtaja sanoi:

"New-Yorkin arvopaperipörssin jäsenet! Ylihallitus on antanut tehtäväkseni ilmoittaa, että mr Robert Brownley on pyytänyt kaupantekojen keskeyttämistä puoleksi tunniksi saadakseen puhua teille. Jos tähän pyyntöön suostutaan, selittää mr Brownley kaupan jälleen alotettua aikovansa ostaa niin suuren määrän osakkeita, jotta kaikkien käynnissä olevien hinnat tulevat kohoamaan puolet laskemastaan, mahdollisesti niinkin korkealle kuin ne olivat ennen alentumistaan. Hän sitoutuu ostamaan koko omaisuudellaan eli biljoonalla dollarilla. Minä ehdotan äänestystä mr Brownleyn pyynnön johdosta. Kaikki, jotka puolustavat sitä, sanovat 'niin'."

Kautta salin kajahti "niin", jotta seinät tärisivät.

"Kaikki, jotka hylkäävät sen, sanovat 'ei'."

Kuolonhiljaisuus vallitsi.

"Mr Brownley tekee hyvin ja tulee puhumaan tältä korokkeelta, ja sekunnilleen puolen tunnin kuluttua paukahtaa vasara, ja pörssi alottaa toimintansa jälleen."

Bob Brownley nousi puheenjohtajan jättämälle paikalle. Ahdinko huoneessa kasvoi minuutti minuutilta. Sähkölennättimet levittivät jo tietoja tästä tavattomasta kohtauksesta kaikille välitystoimistoille, huomattaville liikkeille ja pankeille yli koko maan, ja muutamain minuuttien kuluttua tiedettäisiin se jo Euroopan pääkaupungeissakin. Sellaista kuulijakuntaa ei historia tiedä kertoa ennen olleen kellään. Sen muodosti koko sivistynyt maailma. Pörssiä ympäröiviltä kaduilta -- Wall Streetilta, Broad Streetilta ja New Streetilta kuului jo väkijoukon kumea kohu. Ennenkuin sähkölennätin ehtisi ilmoittaa pörssin toiminnan uudelleen alkaneen, olisivat joukot kasvaneet jo satoihin tuhansiin, sillä koko rahamiesten alue oli kiehunut ja kuohunut jo yli tunnin ajan.

Tällä kertaa voitiin todella Bobiin sovittaa tuo useasti väärin käytetty lausetapa: "hän oli sopiva osaansa." Kun Robert Brownley nosti päänsä ja rintansa pystyyn ja mitteli katseillaan näitä miehiä, joista hän oli loukannut monia, joista useat olivat saaneet tarttua kerjäläissauvaan hänen tähtensä, joita hän oli kiduttanut jokaista, oli hän kuin eläinten kuningas, kuin leijona, äskettäin vangittu aarniometsässä, ja nyt juuri päässyt häkistään vapauteen. Uhka, ihastus, halveksiminen ja sääli kuvastuivat yhtaikaa hänen ilmeessään ja liikkeissään, mutta yli kaiken kuulti tuo kirkas itseensä luottamus, tuo "Tässä seison minä, yksi kaikkia vastaan", joka pani vilunväreet karmimaan pitkin selkäpiitäni.

"Wall Streetin miehet!

"Te olette juuri saaneet olla verrattoman hävitystyön todistajina. Minä olen anonut tilaisuutta saada puhua täällä opettaakseni teille, kuinka kuka tahansa pörssin jäsenistä voi koska tahansa tehdä saman, minkä minä olen tehnyt tänään. Painakaa mieleenne, mitä nyt aijon sanoa teille. Viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa on meidän vapaassa, ihanassa maassamme kehittynyt järjestelmä, jonka avulla muutamat harvat ottavat itselleen monien työn tulokset. Miehet, jotka näin ottavat, eivät ole Jumalalta eivätkä ihmisiltä saaneet suurempaa ottamisen oikeutta kuin nekään, joilta he ryöstävät. Heitä ei ole Jumala varustanut millään erityisen etevillä ominaisuuksilla, he eivät ole lähimmäistensä hyväksi suorittaneet mitään suurtöitä tai antaneet näille mitään arvokasta, joka oikeuttaisi heidät tällaiseen ottamiseen. Heidän ainoa oikeutensa ryöstön harjoittamiseen on oman luomansa järjestelmän viekkauden ja juonien tunteminen. Tätä ei voi kukaan kieltää, sillä asia on päivänselvä. Miehiä tulee päivän koittaessa Wall Streetille, eikä heillä ole penniäkään taskussaan; ja ennen saman päivän laskua poistuvat he sieltä miljoonain omistajina. Niin kaikkivaltiaaksi on tämä sortamisjärjestelmä käynyt, että yksityiset miehet voivat yhdessä ihmisijässä saada haltuunsa miljoonia lähimmäistensä säästämistä varoista. Meidän päivinämme orjailee kansa, kahdeksankymmentä miljoonaa sielua, näitten muutamain harvain hyväksi, saaden palkakseen ruoan ja asunnon. Minä näin tämän rosvoamisen. Minä tunsin rosvon ruoskan iskut. Minä aloin etsiä sen olemassaolon salaisuutta. Minä löysin sen täältä, tästä pelihelvetistä. Minä huomasin ostamiemme ja myymiemme osakkeitten olevan vaan pelimerkkejä; että se, jolla oli korkeampi kasa merkkejä, voi lyödä vastustajansa laudalta; että hänen vastustajansa oli koko maailma, koska kaikki ihmiset välittömästi tai välillisesti ovat kietoutuneet pörssipeliin. Voittamiseen ei tarvita muuta kuin riittävä määrä merkkejä. Jos näitä merkkejä myytäisiin ja ostettaisiin samoilla ehdoilla kaikille ja kaikilta, ei kukaan voisi ostaa enempää kuin jaksaa maksaa, ja peli, vaikkakin onnen kauppaa, olisi kuitenkin rehellistä. Muutamat vehkeilijämestarit, velhot, kun rahat olivat kysymyksessä, havaitsivat jo kauvan sitten tämän ja keksivät järjestelmän, jonka avulla kansaa säälimättä ryöstetään. Heidän keksimänsä järjestelmä oli yksinkertainen, niin yksinkertainen, että maailma ei ole voinut tämän neljännesvuosisadan kestäessä päästä sen kokonaisuuden perille -- ette tekään, jotka olette tuntijoita olevinanne. Ei kukaan ollut uskonut vapaan kansan, jonka tarkoituksena oli raivata kaikille tie yhtä tasaiseksi rikkaaksi pääsemiseen, ja joka tahtoi pitää huolta hankittujen rikkauksien turvaamisesta, olevan sellaisen tomppelin, että antoi riistää itseltään kokoamansa rahat sellaisella tempulla, jota lapset leikkiessään sokkosilla käyttävät. Koko menettely ei ollut kummempi kuin erään ryövärin ennen vanhaan. Hän näet poimi pieniä kiviä merenrannalta, merkitsi ne rahoiksi ja osti näillä rahoilla työtä lähimmäisiltään. Tämän työn ja kivistä tekemiensä rahain avulla hän otti taas työntekijöiltä pois heidän työstään maksetut rahat, kunnes koko maa oli rahantekijän orjana. Nämät velhot sanoivat: me valmistamme mielivaltaisesti näitä merkkejä -- osakkeita. Kun olemme niitä valmistaneet, myymme niin paljon maailmalle, kuin se vaan ostaa jaksaa ja käyttämällä jäljellä olevaa rajatonta varastoamme otamme takaisin jo myymämme ja näin jatkamme tätä menettelyä kunnes olemme saaneet kaikki rahat käsiimme ja kansan orjaksemme. Tätä varten tarvittiin, paitsi merkki-osakkeitten valmistusta, muutakin, tarvittiin pelihelvetti, jonka koneisto käyntiin päästyään kiinnittäisi näihin merkkeihin varman kauppa-arvon, helvetti, jossa merkit myytyä voidaan voittaa ne takaisin. Minä huomasin, että jos näitten silmänkääntäjäin temput voitaisiin paljastaa ja heidän järjestelmänsä tuhota, täytyisi sen tapahtua tämän pörssikoneiston avulla. Minä olen tutkinut koneistoa ja ihmetellyt, että miehet niin kauvan ovat käyneet täällä kuin aasit.

"Osakepelin luonnosta seuraa välttämättömästi, että sitä johdetaan erityisten sääntöjen mukaisesti, jotka ovat muuttumattomat, ja joita vastaan ei saa rikkoa, ja pelkkä yrityskin muuttaa näitä tai rikkoa näitä vastaan kukistaisi koko pörssipelin. Perussääntö, koko pörssipelin olemukselle ehdottomasti välttämätön sääntö on tämä: Jokainen pörssin jäsen voi pörssin aukaisemisen ja sulkemisen välisellä ajalla ostaa tai myydä niin monta osaketta ja arvopaperia kuin häntä vaan haluttaa. Tämän säännön mukaan ei hänen ostamistaan ja myymistään voi rajoittaa se määrä, jonka hän voi ottaa ja maksaa tai myydä etukäteen ja saada maksun siitä, sillä koko maailmassa ei löydy niin paljon rahaa, että saataisiin maksetuksi kaikki, mitä tämä sääntö sallii ostaa ja myydä yhden ainoan päivän kuluessa. Syy on se, että nämät muutamat taikatemppujen tekijät ovat mielivaltaisesti valmistaneet monta kertaa enemmän osakkeita kuin on rahoja. Sen osakemäärän, minkä kuka tahansa voi pörssikauden kuluessa myydä, rajoittaa ainoastaan se määrä, jonka hän voi tarjota, ja hän voi tarjota niin paljon kuin kielensä kerkiää; eikä kukaan voi pakoittaa häntä näyttämään, kykeneekö hän hankkimaan tarjoamansa määrän, ennenkuin myyminen on lopussa s.t.s. seuraavana päivänä. Te kysytte, te kuten minäkin: voiko tämä olla mahdollista? Te tulette saamaan saman vastauksen kuin minäkin. Niin se on ja niin sen täytyy olla niin kauvan kuin pörssipeliä jatkuu. Huomatkaa tarkoin, mitä sanon, sillä tämä väite on sangen tärkeä teille kaikille. Pörssin jäsen voi päivän kuluessa myydä niin monta osaketta kuin hän suvaitsee kaupaksi tarjota. Jos nyt yritetään pakoittaa häntä myyntiajallaan ennen tai jälkeen tarjouksensa todistamaan kykenevänsä heti paikalla hankkimaan tarjotut osakkeet, romahtaa koko pörssilaitos, sillä tämän vehkeilyn luontoon kuuluu juuri samojen osakkeitten myyminen yhä uudelleen pitkin päivää, eikä myyjä voi tietää, vielä vähemmin todistaa voivansa hankkia niitä ennenkuin on sopinut ostajan kanssa kaupoista, eikä ostaja taas voi sopia kaupoista, ennenkuin hänestä oston kautta on tullut ostaja. Jos laadittaisiin sääntö, joka pakoittaisi myyjän todistamaan pätevyytensä ennen myyntiä, olisi kukin jäsen selvillä toisesta jäsenestä, eikä silloin voisi pörssipelistä olla puhettakaan. Päästyäni tästä selville, huomasin, että kun 'Järjestelmän' harvalukuiset velhot olivat keksineet varman keinon kansan rikkauksien riistämiseen niitten oikeilta omistajilta, oli minun tiedossani yhtä varma keino saada pois näiltä muutamilta harvoilta heidän monilta ryöstämänsä rikkaudet. Ja tämän tiedon ohella juurtui minuun vakaumus, että keinoni oli yhtä kunniallinen, kenties kunniallisempikin kuin 'Järjestelmän'. He ottivat viattomilta, minä ottaisin rikollisilta, mitä nämät kunniattomalla tavalla olivat itselleen hankkineet. Minä päätin koetella käytännössä keinoani.

"Kenties en olisi tullut sitä koskaan tehneeksi, jos ei tuota sokerikauhua olisi sattunut, jolloin 'Järjestelmä' Barry Conantin kautta ryösti minulta miljooneja. Sen kauhun aikana teki 'Järjestelmä' minulle rajattomien varojensa avulla, jotka ovat ryöstetyt kansalta mielivaltaisesti valmistamalla osakkeita ja niillä keinottelemalla, saman, minkä minä sittemmin olen voinut tehdä ilman muita apukeinoja kuin oikeuteni toimia pörssisalissa. Te näitte ensimäisen kokeeni tuloksen sokerikauhussa n:o 2. Muutamissa minuuteissa varasin itselleni kymmenen miljoonan dollarin suuruisen voiton. Olisin voinut muuttaa sen viideksikymmeneksi, vaikkapa sadaksiviideksikymmeneksi miljoonaksi, mutta minä en ollut vielä täysin perehtynyt ryövärijuoneeni ja sitä paitsi minulla oli silloin sentään sydänkin. Ansaitakseni nämät kymmenen miljoonaa tarvitsi minun vaan myydä enemmän sokeriosakkeita kuin Barry Conant jaksoi ostaa. Tämä oli helposti tehty, sillä Barry Conant joka ei tuntenut minun äsken keksimääni juonta, ei voinut ostaa enempää kuin hän seuraavana päivänä olisi jaksanut maksaa tai oikeammin sanoen luuli suojattiensa jaksavan maksaa, kun taas minä, joka en aikonutkaan hankkia niin paljon kuin myin -- kunhan vaan alensin hinnan siihen pisteeseen, jossa voin pakoittaa ne, jotka olivat ostaneet osakkeita, myymään takaisin ne miljoonien tappiolla -- kun minä voin myydä kuinka paljon tahansa, sananmukaisesti rajattoman määrän. Kun Barry Conant oli ostanut niin paljon kuin häntä halutti maksaa, täytyi hänen peräytyä minun tarjousteni tieltä, ja minä voin vähitellen alentaa hinnat, siihen määrään, ettei hän ostamiaan osakkeita vastaan lainaamalla voisi hankkia kylliksi rahoja maksaakseen minulle, mitä oli ostanut minulta. Hänen täytyi silloin kääntyä takaisin ja myydä minulta ostamansa, ja kun olin ostanut ne häneltä taas kymmentä miljoonaa vähemmällä kuin myydessäni olin niistä saanut, olivat osat vaihtuneet. Minä olin myynyt hänelle 100,000 osaketta 220 dollarista kappaleelta. Hän oli myynyt ne takaisin 120:stä, eikä hänellä ollut nyt osakkeita enemmän kuin alkuaankaan. Me molemmat olimme osakkeihin nähden samassa asemassa kuin alussakin, mutta voiton ja tappion suhteen oli seuraava eroitus: minä olin voittanut kymmenen miljoonaa, Barry Conantin suojatit, 'Järjestelmä', olivat sen sijaan menettäneet kymmenen miljoonaa -- pieni juoni oli tämän kaiken saanut aikaan. Periaatteessa ei tämä juoni eroa siitä, jota 'Järjestelmä' käyttää alituisesti. Kun 'Järjestelmä' valmistettuaan sokeriosakkeita myy niistä 100,000 kansalle 10,000,000 dollarin hinnasta, johtaa se markkinoita näitten kansalta ottamainsa 10,000,000:n avulla siten, että kansa hädissään myy ostamansa 100,000 osaketta 5,000,000:lla. Kun 'Järjestelmä' näin on ne ostanut takaisin, keinottelee se taas markkinat sellaisiksi, että kansa 1,000,000:lla ostaa äsken 5,000,000:lla myymänsä osakkeet. 'Järjestelmä' ei tee rangaistuksenalaista rikosta. Enkä minäkään tehnyt. Minä en edes koskettanut pörssin sääntöjä enempää kuin 'Järjestelmäkään' toimeen pannessaan vehkeilyjään. Ensimäisen kokeiluni perästä olen useita kertoja käytäntöön sovelluttanut juoniani ja joka kerta olen voittanut miljooneja. Tänään on minulla oman tarkastukseni alaisena, yhtä varmasti kuin jos olisin ansainnut ne yhtä rehellisesti kuin käsityöläinen viikkopalkkansa tai maanviljelijä sadon viljelyksistään, yli biljoonan, eli kyllin suuri summa pitämään miljoonan ihmistä orjuudessa koko heidän elinaikansa.

"Mitä te ajattelette, järkevät miehet, tällaisesta asemasta? Te tiedätte, sillä olettehan te perehtyneet pörssipeliin, että Amerikan kansa, joka kerskailee lahjakkaisuudellaan ja rohkeudellaan, vuoden toisensa perästä tulee rahasäkkeineen, jotka ovat heidän työnsä ja vaivansa tulos ja heittää sadat miljoonansa tähän teidän pelihelvettiinne. Te tiedätte, että nämät miljoonat ihmiset, joita te kutsutte lampaiksi ja juottoporsaiksi, ovat hulluja. Te naureskelette partaanne, kun nämät lammasraukat, joita te vuosi vuodelta lähetätte kotiin tyyten kerittyinä, palaavat taas teidän kerittäväksenne. Te ihmettelette, että nämät kauppiaat, käsityöläiset, kaivostyöläiset, lakimiehet, maanviljelijät, joilla on älyä kylliksi luvallisilla keinoilla hankkiakseen jokapäiväisen leipänsä, laahaavat kaikki tyyni teidän pelihelvettiinne, josta kuka tahansa voi todistaa, että me, jotka johdamme peliä emmekä tuota mitään, riistämme vuosittain satoja miljooneja tuottajilta käyttääksemme ne kulunkeihin ja satoja miljooneja voitto-osinkoihin -- sillä kyllä me tiedämme, ettei meillä ole mitään antaa heille korvaukseksi siitä, mitä he tänne laahaavat. Te tiedätte jokaisen dollarin niistä biljoonista, jotka menetetään Wall Streetillä merkitsevän rautatiekiskojen, vuoliainten ja vaunujen hinnan kallistumista ja tämä vuorostaan merkitsee korkeampia matkustaja- ja rahtimaksuja kansalle. Te tiedätte, että käsityöläinen kantaessaan omaisuutensa Wall Streetille ja menettäessään sen siellä jossain määrin ylentää saappaitten ja kenkien, puuvilla- ja villavaatteitten ynnä muitten valmistamainsa ja kansalle myymäinsä tarvekapineitten hintoja. Te tiedätte, että kun kupari-, lyijy-, tina- ja rautakaivostyömies jättää ylijäämän työstään 'Järjestelmän' käsiin, merkitsee se kansan saavan maksaa enemmän kupariastioistaan, vesiränneistään, vedestä, joka juoksee pitkin lyijytorvia, läkkikipoistaan ja rauta-astioistaan, samoin kallistuvat asuntojen vuokrat ja kaikki tarpeet, joihin konetyötä, puuainetta ja muita raaka-aineita tai valmisteita tarvitaan. Te tiedätte, että jokainen satamiljoonainen, jonka todelliset tuottajat jättävät meikäläisille rosvoille, merkitsee halvempia työpalkkoja tai tarve- ja ylellisyyskapineitten pienempää kulutusta kansalle yleensä ja maanviljelijälle erittäin. Te tiedätte tapanamme Wall Streetillä olevan pontevasti teroittaa 'Järjestelmän' esittämää ja kansan papukaijan tavoin matkimaa väitettä, nimittäin että kansaan yleensä ei meidän pelimme koske, sillä kansalla ei ole ylijäämiä peliin pantavaksi, eikä se siis koskaan käy Wall Streetillä. Ja kuitenkaan, vaikka te tämän kaiken tiesitte, ette te hetkeäkään ajatelleet huolimatta suuresta viisaudestanne ja kyynillisyydestänne, että juuri tässä laitoksessa, jonka te omistatte, ja joka on teidän valvontanne alaisena, oli teitä jokaista varten 'Sesam, aukene!' päästäksenne käsiksi niihin kulta-arkkuihin, jotka 'Järjestelmä' on ahtanut täyteen rahaa, otettua kansan varastoista. Mitä, kysyn minä, ajattelettekaan te, viisaat miehet, asiain tilasta sellaisena kuin sen nyt näette?"

Painostava hiljaisuus vallitsi salissa. Suuri joukko, jossa nyt melkein kaikki pörssin jäsenet olivat saapuvilla, kuunteli suu ja silmät selällään tämän toverinsa tekemiä paljastuksia. Robert Brownleyn tähdätessä puhtaan johdonmukaisuuden tykistönsä heidän järjestelmäänsä kohti, alkoi kuulua kärsimättömyyden sorinaa suuresta pörssin ympärillä seisoskelevasta roskajoukosta, sillä aniharvat ulkona tungoksessa olevista ymmärsivät syyn hiljaisuuteen, joka vallitsi tuossa jättiläismäisessä ihmis-muserruskoneistossa, joka ei koskaan ennen kello kymmenestä kolmeen ollut hetkeksikään lakannut pyörimästä, paitsi uhriensa sieluja ja sydämiä sen hammasrattaista irroitettaissa.

Bob Brownley silmäili vaieten ja syvää halveksumista osoittaen alas pörssipelaajien hengettömiin kasvoihin. Sitten jatkoi hän:

"Wall Streetin miehet, vanhain kirjoissa on kirjoitettuna, että kaikki paha kantaa itsessään parannuksensa tai häviönsä siemenen. En tahdo väittää, että tämä, mitä nyt olen teille ilmaissut on tuleva teille inhoittavan pahan parannuskeinoksi, mutta sen vaan sanon, että tämä on pahan hävittäjä ja tehdessään maailmalle palveluksen pahan parantajana, jättää se kaiketi teidät jälelle kuumempaan helvettiin kuin se, jonka liekit teitä nyt kalvavat. Ei ole vahingoksi, vaikka se sen tekeekin. Kun minä olen lopettanut, voi jokainen New-Yorkin arvopaperipörssin jäsen, joka tuntee poltinraudan sielussaan, saada silmänräpäyksessä korvaukseksi siitä rajattomat rikkaudet. Te, jotka nyt otaksutte mahtavan yhdyskuntanne voivan laatia uudet säännöt, jotka tekevät minun keksintöni mitättömäksi, teille minä sanon: varjoa hapuilette. Ei löydy ainoatakaan sääntöä, ei keinoa, joilla voitaisiin sen pätevyyttä vastustaa. New-Yorkin pörssissä on tuhannen jäsenpaikkaa. Tänään ne ovat 95,000 dollarin arvoiset jokainen, yhteensä 95,000,000 dollaria siis. Tämä arvo riippuu siitä tosiasiasta, että sanotussa pörssissä käsitellään 1-3 miljoonaa osaketta päivittäin. Jos jollain tavoin koetettaisiin estää keksintöni sovelluttamista, laskisivat tällaisen kokeen kautta kauppasopimukset viiteen- tai kymmeneentuhanteen osakkeeseen päivässä tai rajoittuisivat vaan sellaisiin papereihin, jotka todella tulisivat hankittaviksi ja maksettaviksi. Jotta minun keksintöni kävisi hyödyttömäksi, täydyttäisiin saman osakkeen tai arvopaperin ostaminen tai myyminen useammin kuin yhden kerran päivän kuluessa tehdä mahdottomaksi, samoin hankintakeinottelu, joka nyt, kuten tiedätte, on uudenaikaisen pörssipelin perustus ja kulmakivi. Jos tämä voisi tapahtua, alenisivat nuot 95,000,000 dollarin arvoiset paikat 5,000,000:n arvoisiksi, ja -- mikä kansalle kokonaisuudessaan on vielä suuremmanarvoista -- koko rahamaailma tulisi aivan uudestaan muodostettavaksi. Wall Streetin miehet, älkää olko lapsellisia! Minun keksintöni hävittää varmasti maailmasta sen suurimman kirouksen, salajuonittelun."

Tukahutettu murina kuului pelaajain joukosta. Robert Brownley vastasi siihen uhkamielisellä katseella.