Part 2

Nyt vuotan morsianta, sydän sykkii kuin sulhasmiehellä. Miks' sykkii se? Kai rakkaudesta? Ei! Ei rakkaudesta! Mun elämäni käänteestä? Ei suinkaan!

(Nousee.)

Mut kun mä asiata punnitsen, se sykkii raivosta, näin rahoillaan kun narri punnita voi täsmälleen, min verran painaa sielu ihmisen.

Kolmastoista kohtaus.

Narri. Colombina.

(Colombina tulee, eivät aluksi ole huomaavinaan toisiaan. Narri hillitsee raivoaan, painaa kätensä sydämmelleen.)

NARRI. Ah! Signorina! Te!

COLOMBINA. Signor! Te täällä!

NARRI. Niin! Signorina! Minun mielestäni se ei oo ihme. Tänne, tänne, tänne tuon talon varjoon (Osoittaa hovimestarin taloa.) aina kaipaan mä, siks' olen täällä nytkin taas!

COLOMBINA. Niin hauskaa!

NARRI. Niin äärettömän hauskaa, signorina, ja sydämmelle suloi -- -- -- (keskeyttää.)

COLOMBINA. Mit' tarkoitatte?

NARRI. Ah! Signorina! En, en mitään lainkaan, ja kuitenkin niin äärettömän paljon.

COLOMBINA. Te mitä lausuitte? Ois hauska tietää!

NARRI. Mä lausuin vaan, mun sydäntäni kiertää niin sulotunteet!...

COLOMBINA. Oh! Signor! Kuin niin?

NARRI. Oi, älkää kysykö!

(Ottaa povestaan helminauhan.)

COLOMBINA (Hymyilee.) No miks'ei saisi!

NARRI. Mun sydämmeni (Painaa nauhaa sydämmelleen) on pakahtua vallan, se sykkii niin, mä luulen, että sykkii se rakkaudesta. Oh! Mä punastun.

COLOMBINA. Te mitä puhutte? Mä luulen minäkin myös punastun.

NARRI. Mun veri nousee päähän, mua melkein pyörryttää.

COLOMBINA. Oh kuinka kuuma! Mä varmaan pyörryn.

NARRI. Sallikaa mun auttaa ja pitää kiinni -- jos kaatuisitte.

COLOMBINA (Yrittää kaatua, narri juoksee apuun, Colombina nojautuu häntä vastaan. Narri laskee hänet rappusille, sitasee helmivyön hänen kaulaansa ja heittää helyt hänen viereensä portaille. Colombina tointuu hiukan. Narri juoksee pois.)

COLOMBINA (Nousee, ottaa helyt.) Oh mikä hieno, miellyttävä mies!

(Lähtee kiireesti.)

Neljästoista kohtaus.

Lakeija. Hovimestari.

LAKEIJA (Tulee kantaen viinikoria.) Nyt, nyt mä olen ostanut jo viinit. Kai appivaari kutsunut on vieraat, ja tänään täällä vast' on riemujuhla! Mun sydämmeni sykkii, suonet paisuu ja rinta tuntuvi niin lämpimältä!

(Koputtaa voudin ovelle.)

Hei appivaari! Nyt on viinit täällä! Sä varmaan vieraita jo kutsuit paljon!

(Ei vastausta.)

Hei appivaari! Hei! Tääll' olen minä, no tullos toki ulos, että saamme nyt häistä puhua!

(Ei vastausta.)

Tää kummallista on vasta! Ymmärrä en lainkaan, miks'ei mua avosylin vuotella häätaloon, niinkuin aina sulhasmiestä. Hei appivaari! Ootko kotona?

HOVIMESTARI (Huoneesta vihaisena.) Sä mitä siellä räävyt? Tuki suus!

LAKEIJA (Hämmästyen.) Mä? Mitä? Räävyn? Mitä tämä on?

HOVIMESTARI (Tulee.) Niin juuri! Mitä ulvot sinä täällä?

LAKEIJA. No, kautta Pietarin! En mitään käsitä!

HOVIMESTARI. Se oikein on, kun suoraan tunnustat sun suuren tyhmyytesi.

LAKEIJA. Tyhmyyteni? Mä mitä olen väärin toimittanut? Täss' ovat viinit, jotka ostin häihin.

HOVIMESTARI. Ken käski sua niitä ostamaan?

LAKEIJA. Mua Colombina käski! Ette muista? Margauxta, daadeleja, Madeiraa! Täss' ovat kaikki, niinkuin näette, ja aivan Colombinan mielen mukaan!

HOVIMESTARI. Miks' sinä ostat viinit hänen häihin, ne anna hänen sulhasensa ostaa!

LAKEIJA. Sä mitä hourit? Hänen sulhasensa, se olen minä!

HOVIMESTARI. Mitä? Itse hourit! Et sinä sitä ole koskaan ollut, Et myöskään siksi tule.

LAKEIJA. Kumman kumma! Mä sulta hänet vasta juuri sain!

HOVIMESTARI. Niin, saitpa kyllä, mut en tietänyt, hän että on jo toisen miehen oma.

LAKEIJA. Hän toisen miehen oma. Suostuihan hän itsekin ja lausui mulle suoraan mua lempivänsä.

HOVIMESTARI. Hän ei nähtävästi sua tahtonut vaan loukata!

LAKEIJA. Vai niin! Ja ken on sulhanen?

HOVIMESTARI. Saat nähdä vielä!

LAKEIJA. Tää tottamaar on vallan ihmeellistä! Mä kihlaan tytön, kaikki hyvin käy. Ja sillä aikaa, kun mä häitä varten oon ostamassa viinejä, niin hän jo toisen ottaa. Ken se mahtaa olla? Kai joku suuri naisten sankari, mies pitkä, suora, häikäisevän kaunis, mi katseellaan jo kohta valloittaa, min naisen tahtoo. Virka, ken hän on?

Viidestoista kohtaus.

Edelliset. Narri.

NARRI (Ylpeillen.) Se olen minä!

LAKEIJA (Hämmästyen.) Sinä! "Pater Paulus!"

NARRI. Niin minä! "Pater Paulus."

LAKEIJA (Hovimestarille.) Onko totta?

HOVIMESTARI. On.

COLOMBINA (Ikkunasta.) Isä, isä, tule heti tänne!

HOVIMESTARI (Lähtee.)

NARRI. Nyt kuulit sen, ken ompi sulhanen.

LAKEIJA. Ja kuinka, kuinka käy nyt minun häiden?

NARRI. Näin ollen, tässä tapauksessa ne täytyy lykätä. Mä vietän häitä nyt!

LAKEIJA. Sen konna! Ryöstit multa Colombinan!

NARRI. Top! Pikkuhiljaa! Malta hetkinen! Sun pitäisihän itse ymmärtää, mun kaltaiseni mies sun kilpakosijana kyll' aina voittaa! Katso minua! Tää mieskö naisia ei hurmais? Mitä? Mä vietän häitä nyt! Sä tiedä se!

LAKEIJA. Et vietä, vannon sen, mun sappen paisuu, ja veri vihaa keittää suonissani, sä viettelijä, konna, petturi, tään maksaa saat sä vielä hengelläsi!

NARRI. Top! Pikkuhiljaa! Katso, tuolta jo nyt saapuu vieraat häihin. Malta hetki!

(Vieraita alkaa tulla.)

LAKEIJA. En malta, en!

NARRI. Sun täytyy malttaa mieltäs! On sulla aikaa vielä tapellakin.

(Vieraille.)

Mä teidät morsiamen isän eestä nyt tervetullehiksi tervehdän. Siis istukaa!

(Vieraat katselevat ympärilleen ja alkavat nauraa kikattaa.)

Teill' ompi ehkä hauska, kun nauratte? Hää-ilo alkaa kohta, mä vakuutan, tääll' että tulee lystit! No miksi nauratte? Ai saakeli! Miss' ovat tuolit? Suokaa anteeksi! Niin paljon tääll' on ollut hommaamista! Niin pienen seikan pian unhottaa, mut erehdyksestämme häpeän mä sulhasena yksin kantaa tahdon.

(Vieraat katselevat kummastellen toisiaan.)

Niin, sulhanenhan täällä olen minä!

(Nauravat.)

Se totta on. Sen teille todistan, jos seista jaksatte te hetkisen. Kas tämän koneen keksinyt oon minä!

(Ottaa taskustaan vaa'an, sydämmen ja rahoja.)

Kas tässä, tässä on mun keksintöni! Nyt niinkuin näette, tää ompi vaaka, ja vaa'alle mä panen sydämmen, ja näillä punnitsen, se paljon painaa.

(Panee rahoja toiseen vaakakuppiin. Nauravat.)

Nyt viisari jo nousta alkaa hiukan. Se merkitsee: "On tyttö ynseä." No vielä yksi raha, noin, kas noin, tää merkitsee: "Hän alkaa leppyä." Ja vielä yksi raha, heipä hei, tää merkitsee: "Hän salaa rakastaa." Ja vielä yksi raha, juuri näin, tää merkitsee: "Oi kaunis kuutamo!" Ja vielä yksi raha, viimeinen, tää merkitsee: "Oi armas, olen sun!"

(Nauravat.)

Te nauratte! Te ette usko mua! Tää totta on! Mä vannon teille sen, tuon verran painaa sydän ihmisen!

(Viskaa vaa'an maahan.)

Kuudestoista kohtaus.

Kaikki. Hovimestari ja Colombina.

COLOMBINA (Tulee kiireesti hovimestarin kanssa talosta.) Sen konna, miksi sua kutsuiskaan, sä naisen turvattoman petturi!

HOVIMESTARI. Kautt' taivaan! Hirtätämme sun! Sen vannon!

NARRI (Yrittää puhua.)

COLOMBINA. Sun helmes' oli väärät, väärät, väärät, sun rannerenkaas oli vaskea ja sormuksesi lasia ja rautaa. Sen konna!

NARRI. Signorina! Malttakaa!

HOVIMESTARI. Sun rahas oli väärää, arvotonta. Mä heti herrallemme valitan sun rikoksesi.

NARRI. Sallikaa, mä puhun! Voi olla, että helmet oli väärät ja renkaat vaskea ja sormukseni rautaa. Voi olla, että rahat oli väärät! Mut väittää uskallan, mun helmeni ol' yhtä oikeat kuin sinun (Osoittaa Colombinaa.) rakkaus. Jos sulle (Osoittaa hovimestaria.) annoinkin mä väärää rahaa, niin väitän, liiankin se oli hyvää siit' tavarasta, jota sulta ostin!

(Lakeijalle.)

No veli, tullos pois, nyt seuraa mua!

(Ottaa lakeijaa käsivarresta ja tempaa viinikorin käteensä. Lähtevät.)

LOPPU.