Part 5

Niin, vaikka Sandy selvään näkeekin virheeni, hän kuitenkin arvelee että muutamia niistä voisi auttaa; ja hän on päättänyt jatkaa kasvatustani siitä niihin korkeakoulu sen jätti. Minun asemassani olevan henkilön pitäisi olla hyvin perehtynyt fysiologiaan, biologiaan, sielutieteeseen, yhteiskuntaoppiin ja rotujalostusoppiin; hänen pitäisi tuntea mielenvikaisuuden, tylsämielisyyden ja juomahimon perinnölliset vaikutukset; pitäisi kyetä suorittamaan Binet'n koe ja tuntea sammakon hermosto. Tätä varten hän on asettanut käytettäväkseni oman nelituhatniteisen tieteellisen kirjastonsa. Hän ei ainoastaan tuo minulle kirjoja, joita hän tahtoo minua lukemaan, vaan tulee ja tekee kysymyksiä ollakseen varma etten ole hypännyt yli.

Omistimme viime viikon Jukes-perheen elämälle ja kirjeille. Margaret, rikollisten äiti kuusi sukupolvea sitten, perusti hedelmällisen suvun; ja hänen jälkeläisensä, jotka enimmäkseen ovat vankiloissa, ovat nyt luvultaan noin 1200. Moraali: pidä silmällä lapsia, joilla on huono perinnöllisyys, niin tarkoin, ettei kukaan heistä voi saada anteeksi, jos kasvaa Jukes-perheen jäseneksi.

Niinpä nyt, heti kun olemme lopettaneet teenjuontimme, Sandy ja minä otamme esille Tuomiopäivän kirjan ja selailemme sen sivuja huolellisesti etsien juomarivanhempia. Se on hupainen pieni leikki hämy hetkenä, kun päivän työ on päättynyt.

_Quelle vie!_ Tule pian takaisin ja päästä minut siitä. Minä ikävöin nähdä sinua.

SALLIE.

J.G.H. Torstai-aamuna.

_Rakas perhe Pendleton!_

Olen saanut kirjeenne ja tartun kynääni pidättääkseni teitä. Minä en halua vapautusta. Minä peruutan sanani. Minä muutan mieleni. Henkilö, jonka aiotte lähettää, tuntuu pilkulleen Miss Snaithin kaksoissisarelta. Kuinka voitte pyytää minua luovuttamaan lapsikultani kiltille mutta kykenemättömälle keski-ikäiselle rouvasihmiselle, jolla ei ole leukaa? Pelkkä ajatuskin vihloo äidin sydäntä.

Kuvitteletteko että tuollainen nainen voi hoitaa tätä virkaa toistaiseksi? Ei! Tämänlaisen laitoksen johtajan pitää olla nuori ja reipas ja ponteva ja voimakas ja kykenevä ja punatukkainen ja lempeäluonteinen niinkuin minä. Tietysti minä olen ollut tyytymätön -- kuka tahansa olisi kun kaikki on yhtä sekasotkua -- mutta se on sitä mitä te sosialistit sanotte pyhäksi tyytymättömyydeksi. Ja luuletteko että minä aion jättää kaikki ne kauniit uudistukset, jotka olen niin huolellisesti pannut alulle? En! Minä en lähde tältä paikalta ennenkuin löydätte johtajattaren, joka on Sallie McBridea etevämpi.

Tämä ei sentään merkitse että panttaan itseni iäksi. Toistaiseksi vain, kunnes kaikki saadaan jaloilleen. Niin kauan kun tuo pesevä, tuulettava ja uudistava ajanjakso kestää, uskon vilpittömästi että valitsitte oikean henkilön kun keksitte minut. Minä _rakastan_ suunnitelmien laatimista ja käskyjen jakelemista.

Tämä on kauhean sotkuinen kirje, mutta minä sinkautan sen matkaan kolmessa minuutissa saavuttaakseni teidät ennenkuin lopullisesti otatte tuon miellyttävän, kykenemättömän keski-ikäisen ihmisen, jolla ei ole leukaa.

Minä pyydän, hyvä herra ja rouva, älkää toimittako minua pois hommastani! Antakaa minun jäädä vielä muutamiksi kuukausiksi! Antakaa minulle vain tilaisuus näyttää mihin kelpaan, ja minä lupaan että sitä ette kadu.

S. McB.

J.G.H. Torstai-iltana.

_Rakas Judy!_

Olen sepittänyt runon -- voittolaulun --

Robin MacRae tänään hymyili, hei!

Se on totuus!

S. McB.

JOHN GRIER HOME, Huhtikuun 13 p.

_Rakas Judy!_

Olen kiitollinen kuullessani että te olitte kiitollisia kuullessanne että minä aion jäädä. En ollut sitä vielä huomannut, mutta minä todellakin rupean jotenkin kiintymään orpolapsiin.

On hirveä pettymys kun Jervisillä on toimia, jotka pidättävät teidät etelässä vielä niin paljon kauemmin. Olen pakahtumaisillani puheenaineeseen, ja on niin harmillisen vaivalloista kirjoittaa kaikki mitä tahtoisin sanoa.

Tietysti olen iloinen, kun saamme rakennuksen uusituksi, ja pidän kaikkia ajatuksianne hyvinä, mutta minulla on muutamia erikoisen hyviä itselläni. On hauskaa saada uusi voimistelusali ja makuuhallit, mutta, oi, minun sieluni ikävöi mökkejä! Mitä enemmän perehdyn orpokodin sisäiseen työhön, sitä selvemmäksi minulle käy että ainoa laitostyyppi, joka voi kilpailla yksityisperheen kanssa, on mökkijärjestelmälle perustettu. Niin kauan kuin perhe on yhteiskunnan yksikkö, pitäisi lapsia jo varhain totuttaa perhe-elämään.

Ongelma, joka valvottaa minua tähän aikaan, on seuraava: Mihin panna lapset siksi aikaa kun meidät rakennetaan uudestaan? On kovaa asua talossa ja rakentaa sitä samaan aikaan. Miten olisi jos vuokraisin sirkusteltan ja pystyttäisin sen pihalle?

Niin myöskin, kun syvennyn muutoksiimme, tahtoisin pari vierashuonetta, jonne lapsemme voivat palata ollessaan sairaina tai ilman työtä. Suuri salaisuus, miten voimme säilyttää pysyvän vaikutuksen heidän elämäänsä, on siinä että pidämme heitä huolellisesti silmällä perästäpäin. Mikä kauhea _yksin_-tunne mahtaakaan vallata ihmisen, jolla ei ole mitään perhettä häämöttämässä taustassa! Minä, jolla on tusinoittain tätejä ja setiä ja äitejä ja isiä ja serkkuja ja veljiä ja sisaria, en voi tajuta sitä. Minä olisin kauhuissani ja läähättävä, jollei minulla olisi yllinkyllin kattoja, joiden turviin juosta. Ja nämä pienet hyljätyt matoset, tavalla tai toisella täytyy John Grier Homen täyttää heidän tarpeensa. Niinpä, rakkaat ihmiset, lähettäkää minulle puolen tusinaa vierashuoneita, olkaa hyvä.

Hyvästi nyt, ja minä olen iloinen kun ette ottaneet tuota toista naista. Pelkkä ajatuskin että joku toinen ottaisi haltuunsa omat kauniit uudistukseni ennenkuin ne ovat edes suoritetut, herättää kaiken vastustushalun mitä minussa on. Minä pelkään että olen kuin Sandy -- en voi uskoa että mikään tulee tehdyksi hyvin jollei minun käteni ole siinä mukana.

Sinun, toistaiseksi SALLIE MCBKIDE.

JOHN GRIER HOME. Sunnuntaina.

_Paras Gordon!_

Minä tiedän etten ole kirjoittanut hiljan; sinulla on täysi oikeus nurista, mutta oi taivas, taivas! et voi kuvitella kuinka julmasti kiirettä orpokodin johtajattarella on. Ja kaikki kirjoittamistarmoni on tuhlattava tuohon ahmattiin Judy Abbott Pendletoniin. Jos kolme päivää sattuu ilman kirjettä, hän sähköttää saadakseen tietää onko orpokoti palanut; mutta jos sinä, kiltti mies, saat olla ilman kirjettä, sinä vain lähetät meille lahjan muistuttaaksesi olemassaolostasi. Näet siis että meille on suoranaista etua jos laiminlyömme sinut usein.

Sinä varmaan olet pahoillasi kun kuulet että olen luvannut jäädä tänne. He lopultakin löysivät erään naisen minun paikalleni, mutta hän ei suinkaan ollut oikeata tyyppiä ja olisi kelvannut vain toistaiseksi. Ja paras Gordon, totta on että kun minun oli sanottava hyvästit tälle kuumeiselle suunnittelulle ja toiminnalle, Worcester jotenkin tuntui sangen värittömältä. En voi sietää orpokotini jättämistä jollen olisi varma että sijalle saisin yhtä kokemustäyden elämän.

Minä tiedän minkä vaihtoehdon sinä osoitat, mutta älä huoli, ole kiltti, älä huoli juuri nyt. Olenhan jo aikaisemmin sanonut että tarvitsen vielä muutamia kuukausia päättämisaikaa. Ja sillävälin minua miellyttää se tunne että olen hyödyksi maailmassa. Työ lasten kanssa on jotenkin niin rakentavaa ja optimistista; se on, jos suhtautuu siihen minun valoisalta näkökannaltani eikä skotlantilaisen tohtorimme kannalta. En ole koskaan nähnyt ketään tuon miehen kaltaista; hän on aina pessimisti ja sairaalloinen ja lamassa. Paras on ettei liian hyvin tunne mielenvikaisuutta ja juomahimoa ja kaikkia muita perinnöllisiä vikoja. Minä olen juuri sopivan tietämätön ollakseni kevytsydäminen ja kelpaava tällaiseen paikkaan.

Minua ikuisesti liikuttaa ajatella kaikkia noita pieniä elämänalkuja, jotka versovat joka suuntaan; lapsi-tarhassamme on niin paljon mahdollisuuksia kaikenlaiseen kukoistukseen. Siinä on tietenkin istutus aika sekavaa, mutta vaikka epäilemättä saamme korjata paljon rikkaruohoa, toivomme myöskin löytävämme jonkun harvinaisen ja kauniin kukan. Joko tulen hempeämieliseksi? Se johtuu nälästä -- ja siinähän päivällisrumpu jo soi! Saamme herkullisen päivällisen: pihvipaistia ja porkkanamuhennosta ja salaattia ja jälkiruuaksi raparperikakkua. Etkö tahtoisi syödä päivällistä kanssani? Minusta olisi hurmaavaa saada sinut seurakseni.

Mitä sydämellisimmin sinun S. McB.

P.S. Näkisit vain kuinka suuren joukon kodittomia kissaparkoja lapsemme tahtovat ottaa kasvateiksi. Meillä oli neljä kun tulin, ja kaikilla on senjälkeen ollut poikaset. En ole toimittanut tarkkaa väenlaskua, mutta luulen, että laitos omistaa nyt yhdeksäntoista.

Huhtikuun 15 p.

_Rakas Judy!_

Haluttaisiko sinua tehdä vielä pieni lahjoitus J.G.H.lle viime kuukausrahojesi ylenpalttisuudesta? _Bene!_ Tahdotko ystävällisesti toimittaa seuraavan ilmoituksen kaikkiin pääkaupungin alempiarvoisiin päivälehtiin:

HUOM.!

Vanhemmat, jotka aijotte hyljätä lapsenne! Olkaa hyvä ja tehkää se ennen heidän kolmatta ikävuottaan.

En tiedä mikä teko hylkäävien vanhempien taholta olisi meille suuremmaksi avuksi. Tuo pahan kitkeminen ennenkuin voi ruveta istuttamaan hyvää on hidasta, masentavaa työtä.

Meillä on täällä eräs lapsi, joka on melkein nujertanut minut, mutta minä _en tahdo_ tunnustaa, että viisivuotias lapsi on saanut voiton minusta. Hänessä vaihtelevat juro murjotus, jolloin hänestä ei saa irti sanaakaan, ja mitä rajuimmat sisunpurkaukset, jolloin hän lyö rikki kaiken mitä käsillä on. Hän on ollut täällä vain kolme kuukautta, ja sinä aikana hävittänyt melkein kaikki laitoksen korutavarat -- mikä ei ohimennen sanoen ole suuri häviö taiteelle.

Noin kuukautta ennen minun tuloani hän veti liinan opettajakunnan ruokapöydältä sillä aikaa kuin tyttö oli käytävässä soittamassa rumpua. Soppa oli jo tuotu pöytään. Voit kuvitella sitä siivoa! Mrs. Lippett melkein tappoi lapsen tuossa tilaisuudessa, mutta tappaminen ei mitenkään vähentänyt hänen sisuansa, joka jätettiin minulle koskemattomana.

Hänen isänsä oli italialainen ja äitinsä irlannitar; hänellä on punainen tukka ja kesakoita ja kauneimmat ruskeat silmät mitä ikinä on lähtenyt Napolista. Isän saatua surmansa tappelussa ja äidin kuoltua viinaan tuo pikku piltti parka joutui tavalla tai toisella meille; vaikka epäilen että hän kuuluisi Katolisen Huoltolaitoksen piiriin. Mitä hänen tapoihinsa tulee -- oi taivas, taivas! Ne ovat niinkuin odottaa voi. Hän potkii ja puree ja kiroilee. Olen antanut hänelle nimen Naskali.

Eilen hänet tuotiin kansliaani kiemurtelevana ja ulvovana, syytettynä siitä että oli lyönyt nurin erään pienen tytön ja ryöstänyt hänen nukkensa. Miss Snaith istutti hänet tuoliin minun taakseni ja jätti hänet siihen tyyntymään sillä aikaa kun minä jatkoin kirjoitustani. Äkkiä minut lennätti pystyyn kauhea mäiskähdys. Poika oli lykännyt suuren vihreän kukkamaljakon ulos ikkunasta ja särkenyt sen viiteensataan kappaleeseen. Minä hyppäsin pystyyn niin äkkiä että mustepullo putosi lattiaan, ja kun Naskali näki tämän toisen tuhon, lopetti hän raivon mylvintänsä ja heitti päänsä taaksepäin ja alkoi mylviä naurusta. Lapsi on _pirullinen_.

Olen päättänyt koettaa aivan uutta kurinpitokeinoa, jota en usko hänen kokeneen koko pienen hyljätyn elämänsä aikana. Aion nähdä mitä kiittäminen ja rohkaiseminen ja rakkaus vaikuttaa. Niinpä, sensijaan että olisin torunut häntä kukkamaljakosta, otaksuin että se oli vahinko. Suutelin häntä ja sanoin ettei hänen tarvinnut olla pahoillaan, en välittänyt siitä vähääkään. Se hämmästytti häntä siinä määrin että hän rauhoittui; hän suorastaan pidätti henkeänsä ja töllisti, kun pyyhin hänen kyyneleensä ja rupesin kuivaamaan mustetta.

Tuo lapsi on nyt juuri suurin ongelma koko J.G.H:ssa. Hän tarvitsee kaikkein kärsivällisintä, hellintä, henkilökohtaisinta huolenpitoa -- oikean äidin ja isän, niin myös pari veljeä ja sisarta ja isoäidin. Mutta minä en voi sijoittaa häntä kunnialliseen perheeseen ennenkuin olen parantanut hänen kielenkäyttöään ja hänen taipumustaan rikkoa esineitä. Erotin hänet toisista lapsista ja pidin häntä huoneessani kaiken aamua, Janen siirrettyä turvallisiin korkeuksiin kaikki taide-esineet. Onneksi hän rakastaa piirustamista, ja hän istui matolla kaksi tuntia askarrellen värikynien kanssa. Hän oli niin ihmeissään, kun osoitin mielenkiintoa punavihreään jokilaivaan, jonka mastossa liehui keltainen lippu, että kävi aivan arkipäiväisen puheliaaksi. Siihen saakka en ollut saanut sanaakaan irti hänestä.

Iltapäivällä tohtori MacRae pistäytyi huoneessa ja ihaili jokilaivaa, ja Naskalikos aivan pöyhistyi luomisen ylpeydestä. Sitten, palkaksi siitä että Naskali oli sellainen kiltti pieni poika, tohtori otti hänet autoonsa ajaessaan erään potilaan luo maaseudulle.

Naskalin palautti tarhaan kello viiden ajoissa surullisempi ja viisaampi tohtori. Rauhallisessa maakartanossa poika oli kivittänyt kananpoikia, lyönyt rikki kultakehykset ja riepoittanut Angora-kissaa hännästä. Kun sitten lempeä vanha rouva oli koettanut saada hänet kiltiksi mirriparalle, oli Naskali käskenyt hänen mennä helvettiin.

En siedä ajatella mitä muutamat näistä lapsista ovat nähneet ja kokeneet. Tarvitaan vuosien auringonpaistetta ja onnea ja rakkautta hälventämään ne kauheat muistot, mitä he ovat kasanneet pikku aivojensa etäisimpiin nurkkiin. Ja lapsia on niin paljon ja meitä niin vähän ettemme voi syleillä heitä tarpeeksi; meidän käsivartemme ja sylimme eivät suorastaan riitä.

_Mais parlons d'autres choses!_ Nuo inhottavat kysymykset perinnöllisyydestä ja ympäristön vaikutuksesta, joita tohtori alituiseen hautoo, alkavat mennä jo minunkin vereeni, ja se on huono tapa. Jos ihminen tahtoo olla joksikin hyödyksi paikassa sellaisessa kuin tämä, ei hän saa nähdä maailmassa mitään muuta kuin hyvää. Optimismi on ainoa sopiva suunta yhteiskunnallisen työn tekijälle.

"Lyö tornin kello keskiyötä" -- tiedätkö mistä tämä kaunis runosäe on lähtöisin? "Cristabel'ista" englannin luennoilta. Herranen aika kuinka minä vihasin sitä kurssia! Sinä, joka loistit englannissa, pidit siitä, mutta minä en koskaan ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä sanottiin aina siitä hetkestä kun tulin luokkahuoneeseen siihen asti kuin sen jätin. Oli miten oli, huomautus, jolla aloitin tämän kappaleen, on tosi. Nyt _on_ keskiyö kamiinihyllyn kellon mukaan, joten toivotan sinulle kauniita unia.

_Addio!_ SALLIE.

Tiistaina.

_Paras Vihollinen!_

Te tohtoroitte koko talon ja marssitte minun huoneeni ohi nenä ilmassa, vaikka minä juuri odotin teetarjotinta, kolmijalalla lautasellinen skotlantilaisia leivoksia, jotka olin tilannut erikoisesti teitä varten rauhanuhriksi.

Jos olette todella loukkaantunut, luen tuon Kallikak-kirjan, mutta minun täytyy sanoa teille että te ihan tapatte minut työllä. Toimeliaana johtajattarena oleminen vie melkein kaiken tarmoni, ja tuo teidän toimeenpanemanne yliopistollinen jatkokurssi on mielestäni väsyttävä. Muistatteko kuinka suuttunut olitte eräänä päivänä viime viikolla, kun tunnustin valvoneeni edellisenä yönä kello yhteen? No niin, hyvä mies, jos minä suorittaisin kaikki ne määräluvut, joita te vaaditte, saisin istua aamuun asti joka yö.

Tuokaa se nyt sentään. Otan tavallisesti puolen tunnin joutoajan päivällisen jälkeen, ja vaikka olisinkin tahtonut vilkaista Wellsin uusimpaan romaaniin, huvitan itseäni sensijaan teidän vähämielisellä perheellänne.

Elämä on viime aikoina ollut aika jyrkkää.

Kiitollisena teidän S. McB.

JOHN GRIEK HOME, Huhtikuun 17 p.

_Paras Gordon!_

Kiitos tulpaaneista, samoin kieloista. Ne sopivat erittäin hyvin sinisiin persialaisiin maljakkoihini.

Oletko koskaan kuullut Kallikak'eista? Hanki kirja ja lue itse. He ovat kaksihaarainen perhe New-Jersey'ssä, luullakseni, vaikka heidän oikea nimensä ja alkuperänsä on taitavasti salattu. Mutta joka tapauksessa -- ja tämä on totta -- kuusi sukupolvea sitten eräs nuori herrasmies, jolle mukavuuden vuoksi annetaan nimi Martin Kallikak, joi itsensä juovuksiin eräänä yönä ja karkasi joksikin aikaa tiehensä vähämielisen kapakkatytön kanssa perustaen siten pitkän sarjan vähämielisiä Kallikakeja -- juomareita, pelaajia, porttoja, hevosvarkaita -- jotka ovat oikea vitsaus New-Jerseylle ja ympäröiville valtioille.

Martin myöhemmin paransi tapansa, nai normaalin naisen ja perusti toisen sarjan säädyllisiä Kallikakeja -- tuomareita, tohtoreita, maanviljelijöitä, professoreita, poliitikkoja -- jotka ovat kunniaksi paikkakunnalleen. Ja siellä nuo kaksi haaraa vieläkin ovat, kukoistaen rinnan. Voit nähdä mikä siunaus olisi ollut New-Jerseylle, jos jotakin repäisevää olisi tapahtunut tuolle vähämieliselle kapakkatytölle, kun hän vielä oli lapsi.

Vähämielisyys näyttää olevan hyvin perinnöllinen ominaisuus, eikä tiede kykene sitä voittamaan. Ei ole vielä keksitty mitään leikkausta, jonka avulla voitaisiin sijoittaa aivot päähän lapselle, joka ei saanut sellaisia alkuaan. Ja lapsi kasvaa, sanokaamme yhdeksänvuotiaan aivot kolmekymmenvuotisessa ruumiissa, ja joutuu helposti jokaisen kohtaamansa rikollisen leikkikaluksi. Vankilamme ovat kolmannelta osaltaan täynnä vähämielisiä uhreja. Yhteiskunnan pitäisi eristää ne vähämielisten maataloihin, joissa ne voisivat ansaita leipänsä rauhallisella palvelustyöllä saamatta lapsia. Silloin sukupolven tai parin kuluttua voisimme pyyhkäistä heidät kokonaan pois.

Tiesitkö tämän kaiken? Se on hyvin välttämätön tieto poliitikolle. Hanki kirja ja lue se, ole hyvä. Lähettäisin oman kappaleeni, mutta olen saanut sen lainaksi.

Se on myöskin hyvin välttämätön tieto minulle. Näissä kananpojissa on noin yksitoista, joita hiukkasen epäilen, ja olen _varma_ Loretta Higgins'istä. Olen kuukauden ajan koettanut saada pari alkeellista käsitettä mahtumaan tuon lapsen aivoihin, ja nyt tiedän missä vika on: hänen päänsä on täynnä jotakin pehmeätä juustomaista ainetta eikä aivoja.

Minä tulin uudistamaan tätä orpokotia sellaisten pikku seikkojen kuin raittiin ilman ja ravinnon ja pukujen ja päivänpaisteen suhteen, mutta, voi taivas! voit nähdä minkälaiset ongelmat minua kohtaavat. Minun täytyy ensin uudistaa yhteiskunta, niin että se ei lähetä epänormaaleja lapsia vaivoikseni. Anna anteeksi koko tämä kiihtynyt puhe, mutta olen juuri joutunut tekemisiin vähämielisyys-aiheen kanssa, ja se on pelottava -- ja mielenkiintoinen. Sinun asiasi lainlaatijana on säätää lakeja, jotka karkoittavat sen maailmasta. Ole hyvä ja ota tämä huomioon heti.

Niin on sinulle kiitollinen S. MCBRIDE. John Grier Homen johtajatar.

Perjantaina.

_Hyvä Tieteen Mies!_

Te ette tullut tänään. Älkää viitsikö hypätä ylitsemme huomenna. Olen lopettanut Kallikak-perheen ja olen pakahtua puheeseen. Eikö teistäkin meidän pitäisi kutsua hermolääkäri tutkimaan näitä lapsia? Onhan velvollisuutemme kasvattivanhempia kohtaan olla sälyttämättä heille heikkomielisiä vesoja.

Tiedättekö, minua haluttaisi pyytää teitä määräämään arsenikkia Lorettan yskään. Olen tutkinut hänen tapauksensa --- hän on Kallikak. Onko oikein antaa hänen tulla täysikasvuiseksi ja perustaa 378:n hengen sarja heikkomielisiä yhteiskunnan hoidettaviksi? Voi hyvä Jumala! Minusta on inhottavaa myrkyttää tuo lapsi, mutta mitä voin tehdä?

S. McB.

_Paras Gordon!_

Sinä et harrasta vähämielisiä ja pahennut siihen että minä harrastan? Hyvä on, minä pahennun yhtä suuresti sinun harrastuksesi puutteeseen. Jollei sinua huvita kaikki tuollainen mitä onnettomuudeksi sattuu olemaan maailmassa, kuinka voit tehdä viisaita lakeja? Sinä et voi.

Oli miten oli, täytän pyyntösi ja puhun vähemmän sairaalloisista aineista. Olen juuri ostanut 50 metriä sinistä ja punaista ja vihreätä ja laihonkeltaista lettinauhaa pääsiäislahjaksi viidellekymmenelle pikku tyttärelleni. Aion lähettää pääsiäislahjan myös sinulle. Kuinka miellyttäisi sinua sievä silokarvainen pieni kissanpoika? Minulla on tarjolla seuraavat mallit:

Numero 3 on saatavana eri väreissä: harmaana, mustana tai keltaisena. Jos ilmoitat minkä mieluimmin tahdot, panen sen heti tulemaan pikalähetyksenä.

Tahtoisin kirjoittaa säädyllisen kirjeen, mutta on teeaika ja näen erään vieraan olevan tulossa.

_Addio!_ SALLIE.

P.S. Etkö tunne ketään joka haluaisi kasvatikseen herttaisen poikalapsen, jolla on 17 sievää uutta hammasta?

Huhtikuun 20 p.

_Rakas Judy!_

Pennin kappale, pennin pari, kuumia vohveleita! Olemme saaneet lahjaksi kymmenen tusinaa, lahjoittajana Mrs. De Peyster Lambert, korkeakirkollinen, lasimaalaus-ikkunainen sielu, jonka tapasin teekutsuissa pari päivää sitten. (Kuka vielä sanoo että teekutsut ovat viheliäistä ajanhukkaa?) Hän kysyi kuinka kalliit pikku orpolapseni jaksavat ja sanoi että minä teen jaloa työtä ja saan siitä vielä palkkani. Minä näin vohveleita hänen silmissään, istuuduin ja puhuin hänen kanssaan puolen tuntia.

Nyt menen henkilökohtaisesti kiittämään häntä ja kerron liikuttavan seikkaperäisesti kuinka kovin suuressa arvossa kalliit pikku orponi pitivät noita vohveleita -- jättäen kuvailematta kuinka kallis pikku Naskali heitti omansa Miss Snaithin kasvoihin ja liisteröi hänen silmänsä. Luulen että hyvällä rohkaisulla Mrs. De Peyster Lambertista voidaan kehittää iloinen antaja.

Oi, minusta tulee ihan häpeämätön kerjäläinen! Omaiseni eivät uskalla käydä luonani, koska verotan heitä niin julkeasti. Uhkasin pyyhkiä isän pois tuttavaluettelostani, jollei hän heti lähetä 65 paria päällyshousuja tuleville puutarhureilleni. Tänä aamuna sain saapuneen tavaran toimistosta ilmoituksen, jossa minua pyydetään noutamaan sieltä kaksi pakkalaatikkoa, lähettäjä J.L. McBride ja Kumpp. Worcesterista. Näen siis että isä haluaa jatkaa tuttavuutta. Jimmie ei ole vielä lähettänyt meille mitään, ja hänellä on suuri palkka. Kirjoitan hänelle usein intomielisiä luetteloita tarpeistamme.

Mutta Gordon Hallock on oppinut oikean tien äidin sydämeen. Minä olin niin herttainen kiitokseksi pähkinöistä ja eläintarhasta että nyt hän lähettää jonkinlaisen lahjan harva se päivä, ja minun koko aikani kuluu kiitoskirjeitten sepittämiseen, jotka eivät ole jäljennöksiä aikaisemmin lähettämistäni. Viime viikolla saimme kaksitoista suurta tulipunaista palloa. Lastenkamari on täynnä niitä; ne ovat jaloissa joka askelella. Ja eilen saapui puolen bushelia sammakkoja ja ankkoja ja kaloja uitettaviksi kylpyammeissa.

Lähetä, oo paras johtokunnan jäsenistä, ammeet, joissa niitä saa uittaa!

Olen, kuten tavallisesti, S. MCBRIDE.

Tiistaina.

_Rakkahin Judy!_

Kevät mahtaa lymyillä jossakin; linnut palaavat etelästä. Eikö olisi aika teidän seurata heidän esimerkkiään.

Seurapiirejä koskeva tiedonanto _Muuttolintu-uutisista_:

"Mr ja Mrs. Kultarintakerttu ovat palanneet matkaltaan Floridasta. On toivottavaa että Mr ja Mrs. Jervis Pendleton palaavat pian."

Meidänkin myöhäisessä Dutchess Countyssamme tuuli tuoksuu vihreältä, se herättää kaipuun ulos ja pois, samoilemaan mäkiä tai polvilleen maahan muokkaamaan multaa. Eikö ole hassua, mitä maanviljelijän vaistoja puhkeava kevät herättää kaupunkilaisimmassakin sielussa.

Olen viettänyt aamuni suunnittelemalla omia pieniä puutarhoja jokaiselle 9 vuotta vanhemmalle lapselle. Suuri perunamaa on tuomittu. Se on ainoa mahdollinen paikka 62:lle yksityispuutarhalle. Se on siksi lähellä että sitä voi pitää silmällä pohjoisikkunoista ja kuitenkin siksi kaukana ettei heidän puuhansa pilaa ylistettyä ruohokenttäämme. Sitäpaitsi on maa hedelmällistä, ja heillä on mahdollisuus onnistua. En tahdo että nuo pienet tipuparat kaapivat maata kaiken kesää eivätkä lopulta löydäkään aarretta. Hyväksi yllykkeeksi aion ilmoittaa että laitos ostaa heidän tuotteensa ja maksaa oikeassa rahassa, vaikka ennustankin että meidät haudataan retiisivuoren alle.