Part 17

Hyvästi, rakkaat ihmiset. Kuinka soisinkaan voivani seisoa kanssanne hiekkarannallanne ja katsella sinistä, sinistä merta! Tervehdin Länsi-Intiaa!

_Addio_. SALLIE.

Tammikuun 27 p.

_Hyvä tohtori MacRae!_

Saammepa nähdä onko tämä kirjelippunen siksi onnellinen että tapaa teidät hereillä? Ehkä ette tiedä että olen neljä kertaa tullut esittämään kiitokseni ja lohdutukseni parhaalla sairasvuode-tavallani? Minusta on liikuttavaa kuulla että Mrs. McGurkin koko aika menee kukkien ja hyytelön ja kananpojanpaistin vastaanottamiseen, joita paikkakunnan ihailevat naiset lähettävät vastahakoiselle laastarikääreissä viruvalle sankarille. Minä tiedän että kotikutoinen lakki on teistä paljon mukavampi kuin sädekehä, mutta minä todella ajattelen että olisitte voinut katsoa minua toisessa valossa kuin mainittuja hysteerisiä naisia. Te ja minä olimme ystäviä (silloin tällöin), ja vaikka entisessä seurustelussamme onkin yhtä ja toista, jonka hyvin voisi pyyhkiä pois, en kuitenkaan näe miksi antaisimme sen pilata koko suhdettamme. Emmekö voi olla järkeviä ja pyyhkiä sitä pois?

Tulipalo on tuonut meille niin paljon odottamatonta ystävällisyyttä ja hyvyyttä -- soisin että se saisi sitä vähän irti teistäkin. Katsokaas Sandy, minä tunnen teidät hyvin. Voitte esiintyä maailmalle äreänä ja tylynä ja töykeänä ja tieteellisenä ja epäinhimillisenä ja SKOTLANTILAISENA, mutta minua te ette petä. Vastaharjaantunut psykologinen silmäni on tarkannut teitä kymmenen kuukautta, ja olen tehnyt Binet'n kokeen. Te olette itse asiassa ystävällinen ja myötätuntoinen ja viisas ja anteeksiantava ja suuri, niin että olkaa hyvä ja olkaa kotona kun ensi kerran tulen katsomaan teitä, ja silloin suoritamme kirurgisen leikkauksen Ajassa ja poistamme viisi kuukautta.

Muistatteko sitä sunnuntai-iltapäivää, jolloin karkasimme pois ja kuinka hauskaa meillä oli? Nyt on seuraava päivä sen jälkeen.

SALLIE MCBRIDE.

P.S. Jos minä alennun vielä tulemaan luoksenne, olkaa hyvä ja alentukaa näkemään minua, sillä minä vakuutan teille etten koeta enempää kuin kerran! Vakuutan myöskin etten tiputa kyyneleitä tyynyynne enkä yritä suudella kättänne, niinkuin kuulin erään ihailevan naisen tehneen.

JOHN GRIER HOME, Torstaina.

_Paras Vihollinen!_

Te näette että olen tällä hetkellä hyvin ystävällinen teitä kohtaan. Kun sanon "MacRae", en pidä teistä, mutta kun sanon "Vihollinen", pidän.

Sadie Kate toi kirjeenne (parempi myöhään kuin ei koskaan). Ja se on hyvin kunnioitettava tuote vasenkätiseltä mieheltä, luulin ensin että se oli Naskalilta.

Saatte odottaa minua huomenna kello 4, ja muistakaakin olla valveilla! Olen iloinen että teidän mielestänne olemme ystävät. Minusta todella tuntuu että olen saanut takaisin jotakin oikein kallisarvoista, jonka huolimattomuudessani olin hukannut.

S. McB.

P.S. Java vilustui tulipaloyönä ja potee hammastautia. Se istuu käsi poskella kuin pieni lapsi parka.

Torstaina, Tammikuun 29 p.

_Rakas Judy!_

Mahtoivat olla kauhean sekavia ne sivut, jotka nakkasin sinulle viime viikolla. Kunnioititko määräystäni ja hävitit kirjeen? En välittäisi niistä koottuun kirjevaihtooni. Minä tiedän että mielentilani on häpeällinen, loukkaava, sopimaton, mutta eihän ihminen todellakaan voi mitään sille miltä tuntuu. Pidetään tavallisesti mieluisana tunteena olla kihloissa, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen ihmeelliseen, kahleettomaan, iloiseen, vapaaseen tunteeseen että ei ole kihloissa! Oloni on ollut kauhean epävakaista näinä parina viime kuukautena, ja nyt olen vihdoinkin vakiintunut. Kukaan ei voi odottaa vanhapiikuutta kiitollisempana kuin minä.

Olen ruvennut uskomaan että tulipalomme oli Sallimuksen lähettämä. Se oli lähetetty taivaasta raivaamaan tietä uudelle John Grierille. Olemme jo sukeltautuneet syvälle mökkisuunnitelmiin. Minä suosin harmaata stukkia, Betsy kallistuu tiilikiveen ja Percy tahtoo puolet puuta, puolet kiveä. En tiedä mitä tohtori parkamme harrastaisi; oliivin vihreä taitekattoinen näyttää olevan hänen makunsa.

Kun on kymmenen keittiötä missä harjoitella, eivätkö lapsemme opi keittämään! Olen jo ruvennut etsimään kymmentä kilttiä perheenäitiä johtamaan niitä. Luulen että itse asiassa etsin yhtätoista, jotta saisin Sandylle yhden. Hän tarvitsee vähän äidillisyyttä yhtä pateettisesti kuin kuka tahansa tipusista. Mahtaa olla kauhean masentavaa tulla joka ilta kotiin Mrs. McGur-rkin hoitoon.

Voi kuinka tuo nainen minusta on vastenmielinen! Hän on kohteliaan lujasti sanonut minulle neljä eri kertaa että tohtori nukkuu eikä tahdo tulla häirityksi. En ole vielä nähnyt tohtoria silmilläni, mutta kohteliaisuuteni on juuri loppumaisillaan. Jätän kuitenkin tuomioni huomiseen kello 4, jolloin teen lyhyen, kiihtymättömän puolen tunnin vierailun. Hän itse määräsi ajan, ja jos tuo ihminen taas sanoo että hän nukkuu, sysään hänet lempeästi ja kaadan hänet kumoon (hän on hyvin lihava ja kömpelö), panen jalkani lujasti hänen vatsalleen ja jatkan matkaani kaikessa rauhassa sisään ja ylös. Luellen, entinen autonkuljettaja, kamarineiti ja puutarhuri, on nyt myöskin tottunut sairaanhoitajatar. Olen utelias näkemään miltä hän näyttää valkeassa myssyssä ja esiliinassa.

Posti on juuri tullut ja tuonut kirjeen Mrs. Bretlandilta, joka kertoo kuinka onnelliset he ovat lapsista. Hän on pannut mukaan heidän ensimäisen valokuvansa -- kaikki kolme istuvat pienissä vaunuissa, Clifford pitää ylpeänä ohjaksista, ja ponin pään vieressä seisoo kuskipalvelija. Miltä tämä kuuluu kolmelle John Grier Homen entiselle asukkaalle? Kaikki on hyvin lämmittävää kun ajattelen heidän tulevaisuuttaan, mutta hiukan surullista kun muistan heidän isäparkaansa, joka tappoi itsensä työllä noiden kolmen tipusen tähden, jotka tulevat unohtamaan hänet. Bretlandit tekevät parhaansa saadakseen sen aikaan. He ovat mustasukkaisia kaikille ulkoapäin tuleville vaikutuksille ja tahtovat saada pienokaiset kokonaan omikseen. Loppujen lopulta minusta luonnollinen tie on paras -- että joka perhe tuottaa itse lapsensa ja hoitaa ne.

Perjantaina.

Minä näin tohtorin tänään. Hän on pateettinen näky, enimmäkseen siteitä. Tavalla tai toisella saimme kaikki väärinkäsityksemme selviämään. Eikö ole kauheata kun kaksi ihmisolentoa, kumpikin varustettuja hyvällä puheenlahjalla, voi onnistua olemaan ilmoittamatta mitään sielullisista tapahtumistaan toisilleen? En ole alun pitäen ymmärtänyt hänen henkistä asennettaan, ja hän ei vieläkään ymmärrä minun. Inhottavaa tuo vaiteliaisuus, jota me pohjoisten seutujen ihmiset kaikin mokomin ponnistelemme säilyttämään! En ymmärrä eikö lopultakin tuo etelämaalainen varaläppä-metoodi ole paras.

Mutta Judy, eräs kauhea asia -- muistatko kun hän viime vuonna kävi hermosairaalassa ja viipyi kymmenen päivää, ja minä pidin siitä niin typerää meteliä? Oi rakas ystävä, mitä mahdottomuuksia minä voin tehdä! Hän oli silloin vaimonsa hautajaisissa! Tämä kuoli siinä sairaalassa. Mrs. McGurk tiesi kaikki sillä kertaa ja olisi voinut lisätä sen uutisiinsa, mutta sitä hän ei tehnyt.

Hän kertoi minulle kaikki vaimostaan, hyvin kauniisti. Mies parka on vuosikausia elänyt kauhean paineen alla, ja minä kuvittelen että vaimon kuolema oli siunattu huojennus. Hän tunnustaa tietäneensä jo kihlausaikana että hänen ei olisi pitänyt mennä tuon naisen kanssa naimisiin, hän tunsi hänen hermojensa epävakaisuuden, mutta luuli lääkärinä voivansa voittaa sen, ja nainen oli kaunis! Hän jätti praktiikkansa kaupungissa ja asettui maalle vaimonsa tähden. Ja sitten pikku tyttären syntymän jälkeen tämä meni aivan säpäleiksi, ja tohtorin täytyi "panna hänet pois", käyttääkseni Mrs. McGurkin sanoja. Lapsi on nyt kuusivuotias, kaunis, herttainen pikku olento katsella, mutta tohtorin puheista päättäen aivan abnormi. Hänellä on opinkäynyt hoitajatar aina luonansa. Ajattele vain koko tuota murhenäytelmää, mikä sumentaa hyvän, kärsivällisen tohtoriparkamme elämää, sillä hän on kärsivällinen, vaikka onkin kärsimättömin mies mikä koskaan on elänyt!

Kiitä Jervisiä kirjeestä. Hän on kultainen mies, ja olen iloinen kun näen hänen saavan palkan ansioistaan. Kuinka hauskaa meille tulee kun palaatte Shadywelliin, ja rupeamme suunnittelemaan uutta John Grieriä! Minusta tuntuu että olen käyttänyt tämän viime vuoden oppimiseen ja olen nyt juuri valmis alkamaan. Me teemme tästä hauskimman orpokodin mitä koskaan on elänyt. Olen niin mielettömän onnellinen siitä ajatuksesta että lähden aamulla huoneestani hypinkengässä ja menen erilaisiin töihini sisäisesti laulaen.

John Grier Home lähettää siunauksensa kahdelle parhaalle ystävälle mitä sillä ikinä on ollut!

_Addio!_ SALLIE.

JOHN GRIER HOME, lauantaina puoli seitsemän aamulla.

_Rakkakin Viholliseni!_

"Kohta pian jotakin hauskaa tapahtuu!"

Etkö hämmästynyt kun heräsit tänä aamuna ja muistit totuuden! Minä hämmästyin! En voinut kahteen minuuttiin käsittää mikä teki minut niin onnelliseksi.

Päivä ei ole vielä valjennut, mutta minä olen täysin hereillä ja kiihtynyt ja kirjoitan sinulle. Lähetän tämän lippusen ensimäisen luotettavan orvon mukana, joka tulee näkyviin, niin se ehtii aamiaistarjottimellesi ohravellin mukaan.

Minä seuraan itse _hyvin nopeasti_ kello 4 tänä iltapäivänä. Luuletko että Mrs. McGurk voi sietää sellaista pahennusta että viivyn kaksi tuntia eikä kukaan orpo ole kaitsijana?

Aivan vilpittömässä mielessä minä lupasin, Sandy, olla suutelematta kättäsi ja tiputtamatta kyyneleitä tyynyllesi, mutta minä pelkään että tein kumpaakin -- tai pahempaa! Totisesti en aavistanut kuinka paljon välitin sinusta ennenkuin astuin kynnyksen yli ja näin sinun istuvan siinä tyynyjen varassa kokonaan kääreitten peitossa ja tukka kärventyneenä. Sinä olet näky! Jos rakastan sinua nyt, kun runsas kolmasosa sinusta on parisilaista laastaria ja sideharsoa, voit kuvitella kuinka rakastan sitten kun kaikki on sinua itseäsi!

Mutta rakas, rakas Robin, mikä mieletön mies sinä olet! Kuinka olisin ikinä voinut uneksia kaikkina näinä kuukausina, että välitit minusta, kun menettelit niin inhottavan SKOTLANTILAISESTI? Useimmissa miehissä ei sellaista käyttäytymistä kuin sinun voisi pitää kiintymyksen merkkinä. Soisin että olisit antanut minulle edes aavistuksen pilkkeen totuudesta ja siten kenties säästänyt meiltä molemmilta vähän sydänkipua.

Mutta me emme saa katsoa taaksepäin, meidän täytyy katsoa eteenpäin ja olla kiitollisia. Kaksi elämän onnellisinta seikkaa tulee omiksemme, _ystävällinen_ avioliitto ja työ jota rakastamme.

Eilen, lähdettyäni luotasi, kävelin takaisin orpokotiin kuin häikäistynä. Olisin tahtonut mennä yksinäisyyteen ja _ajatella_, mutta sensijaan että olisin saanut olla yksin, täytyi minun ottaa Betsy ja Percy ja Mrs. Livermoore päivälliselle (kutsutut aikaisemmin) ja sitten mennä alas puhelemaan lasten kanssa. Perjantai-ilta -- seurusteluilta. Heillä oli paljon uusia levyjä gramofonille, jonka he ovat saaneet Mrs. Livermoorelta, ja minun täytyi istua kohteliaasti kuuntelemaan. Ja voi rakkaani -- sinusta kai se tuntuu hassulta -- viimeinen minkä he soittivat, oli "John Anderson, my joe John", ja äkkiä huomasin itkeväni! Minun täytyi siepata lähin orpo ja syleillä sitä kovasti, pää piilotettuna sen olkapäähän jotta nuo kaikki eivät näkisi.

John Andersson, mun kultani John, mäen yhdessä kiipesimme, ja monta onnen päivää, John me yhdessä iloitsimme. Nyt horjumme laaksoa kohti, John, vaan käymmepä käsikkäin, ja alhaalla yhdessä uinutaan, John Andersson, ystäväin.

Tahtoisin tietää voimmeko me, sinä ja minä, kun olemme vanhat ja kumaraiset ja vapisevat, katsoa kirkkain mielin taaksepäin moneen onnen päivään, jotka elimme toistemme kanssa! On niin hauskaa katsella eteenpäin, eikö ole -- elämään, joka on työtä ja leikkiä ja vähän päivittäisiä seikkailuja rinnan jonkun kanssa josta pitää. En pelkää tulevaisuutta enää. En välitä vaikka vanhenenkin sinun kanssasi, Sandy. "Elämä on vain virta, jolla kalastelen."

Syy miksi olen rakastunut näihin orpoihin, on se että he tarvitsevat minua niin, ja se on myöskin syy -- ainakin yksi niistä -- miksi olen rakastunut sinuun. Sinä olet pateettinen miestyyppi, rakkaani, ja koska et itse tahdo asettaa oloasi mukavaksi, täytyy toisen tehdä se.

Me rakennamme talon mäen rinteelle ihan orpokodin taakse -- kuinka miellyttää sinua keltainen italialainen huvila, tai ehkä mieluummin punainen? Missään tapauksessa siitä ei tule viheriäinen. Eikä siihen tule taitekattoa. Ja meille tulee iso, hauska arkihuone, kaikki vain takkaa ja ikkunoita ja näköalaa, eikä mitään McGURK'ia. Vanha otus parka, mahtaa hän suuttua ja keittää sinulle kamalan päivällisen, kun saa kuulla uutisen! Mutta me emme kerro sitä hänelle vielä pitkiin, pitkiin aikoihin -- eikä kenellekään muulle. Se on liian häpeällistä menettelyä heti oman kihlaukseni purkautumisen jatkoksi. Kirjoitin Judylle eilen illalla, ja hilliten itseäni ennenkuulumattomasti en päästänyt kirjeeseen edes vihjausta. Minustakin tulee skotlantilainen.

Ehkä en kertonut sinulle tarkkaa totuutta, Sandy, kun sanoin etten ollut tietänyt kuinka paljon välitin sinusta. Luulen että se selvisi minulle sinä yönä kun John Grier paloi. Kun olit ylhäällä tuon roihuavan katon alla, ja sitä seuraavana puolena tuntina, jolloin emme tietäneet jäisitkö elämään vai etkö, en osaa sanoa mitä kauhuja silloin kestin. Minusta tuntui että jos sinä menisit, en koskaan elämässäni pääsisi sen yli, että jotenkin olin antanut parhaan ystävän, mitä minulla koskaan oli ollut, mennä menojaan, välillämme kauhea väärinymmärrysten kuilu -- niin -- en jaksanut odottaa hetkeä, jolloin minun annettaisiin nähdä sinut ja puhua loppuun kaikki se mitä olin sulkenut sisääni viiden kuukauden ajan. Ja sitten -- sinä tiedät että annoit tarkat määräykset minun pidättämisekseni poissa, ja se loukkasi minua kauheasti. Kuinka saatoin aavistaa että todella ikävöit minua enemmän kuin ketään toista ja että vain tuo hirveä skotlantilainen moraali pidätti sinua? Olet hyvin hyvä näyttelijä, Sandy. Mutta rakkaani, jos koskaan elämässämme meille tulee pieninkin väärinymmärryksen pilvi, luvataan ettei suljeta sitä sisällemme, vaan _puhutaan_.

Eilen illalla kun he kaikki olivat lähteneet -- aikaisin, saan ilokseni sanoa, koska tipuset eivät enää asu kotona -- tulin yläkertaan ja lopetin kirjeeni Judylle ja sitten katselin puhelinta ja taistelin kiusausta vastaan. Olisin tahtonut pyytää numeroon 505 ja toivottaa sinulle hyvää yötä. Mutta minä en uskaltanut. Olen vielä aivan kunnioittavan ujo! Niinpä -- ja se oli toiseksi parasta -- otin Burnsin ja luin häntä tunnin ajan. Minä nukuin kaikkien noiden skotlantilaisten rakkauslaulujen hyminään, ja tässä minä päivän koittaessa kirjoitan sinulle kirjettä. Hyvästi, Robin poikaseni, minä rakastan sinua paljon, _I lo'e you weel_.

SALLIE.