Part 5

JORMA Nouse koivun konkelolle, Lepän lengolle ylene, Onko mieleiset sanani, Otolliset uhrityöni, Lepy lehto, kostu korpi, Ellös suuttuos Jumala, Maanpitäjä pillastuko Uhritöistä ilkiöitten, Typeristä tyhmän kansan, Lepy metsä miehillesi, Lepy näillä leppösillä, Lauhdu näillä laulelmilla-- Humahtele hongan latva, Kohahda korea kuusi, Jos on uhri otollinen, Mieluiset minun sanani!

(Tuuli humahtaa puussa.)

Otollinen oli uhrini, ei ole haltija vielä meihin vihastunut.--Kari, kanna sinäkin uhrisi pyhälle puulle! Elä siinä synkkänä seiso!

KARI (katkerasti) Minä kannan uhrini Panun puujumalalle.

JORMA Mitä sanot?

KARI Panun itsensä uhriksi kannan (näyttää vaatteesta tehtyä nukkea.)

JORMA Panun oma kuva--kädet selän taa sidotut. Sitäkö aiot?

KARI Oman jumalansa kädestä tuomionsa saakoon! Nyt tietää: missä ikinä kulkenee, ansa jalan alla vaanii.

JORMA Et saane satimeesi Panua sinä.

KARI Minä opastan, toiset tien käyvät; minä otuksen kierrän ja osoitan, toiset pyydystävät. On vielä ennen iltaa papin köysissä Panu ja minä köyden päästä pitelen.

JORMA Uhkasi asehin uudesti tulevansa, vaan en olisi tuota suonut, en suonut sinun häntä tänne opastavan, en itsenään uhripyhänä.

KARI Olisi tullut tuomattani.

JORMA Kari! Lähde täältä kanssani! Teemme niinkuin teki Väinö, pois kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman, hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen majamme kyhäsemme--on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on koppelokankaita, on teerivaaroja--hyvät haltijat mukana seuraa, pahat tänne jääkööt!--Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä.

KARITAR Lähdemme, Kari...

KARI Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku yöt päivät päälakeani pakottaa. (Menee.)

KARITAR Musta on mielensä, unettomat ovat yönsä, ei ole pyynnistään ei metsästyksestään, Kullervona kulkee hän kostoansa hautoen.

KARI (tulee takaisin) Onko paljon saapunut uhrikansaa?

JORMA Ei puoltakaan entisestään. Yhä vähenevät; laumoittain heitä Kontolassa kulkee.

KARI Onko aseita miehillä?

JORMA (hiukan moittien) Ei aseellisina uhreihin tulla, senhän tiennet.

(Menevät.)

EMÄNTÄ (tulee) Nyt sitä taas heittää.

(Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)

PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä taikarumpu.) Vai nurisevat taas?

ILPO Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.

PANU Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.

ILPO Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.

PANU Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä isompi.

ILPO Tule heille se itse selittämään.

PANU En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!--Etkö saa sanaa suustasi?

EMÄNTÄ (rukoillen) Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois ... anna minun viedä hänet kotiin ... elä lastasi menetä--se on sairas ... sitä pelottaa ... etkö kuule, kuinka valittaa...

PANU Hän haltijata haastattelee ... tietäjäksi valmistelekse.

EMÄNTÄ Eihän hänestä tietäjäksi ... vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne telkitsit.

PANU Mene tiehesi täältä!--Tulee tietäjä isäänsä isompi.--Tiehesi täältä. Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)

PANU (avaa majan oven) Jouko!--Se on vielä haltijan lumoissa ... silmät killuu kuin elukan silmät pimeässä--henki tulena palaa--palakoon!--pysyköön lovessa niin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)

JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)

PANU Joko päästi?--Elä pelkää, Jouko...

JOUKO (sopottaen) Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!--

PANU Ei ole vielä ihan päässyt.--Näitkö haltijan?

JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti) En nähnyt.

PANU Etkö mitänä nähnyt?

JOUKO Näin.

PANU Mitä näit?

JOUKO Näin papin.

PANU Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?--Et häntä nähnyt?--Et mitään kuullut?--Elähän vapise!

JOUKO (surkeasti) Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni ... päätäni huimaa ... sydäntä etoo.

PANU Etooko? Se on käärme, Reidan henki.

JOUKO Päästä minut siitä ... loihde pois ... se minut muuten tappaa.

PANU Ei tapa ... elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.

JOUKO A-anna minun mennä äidin luo.

PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.) Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä--äitisi kohdussa sinut siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet --riisu pois virsu--täss' on Reidan poronkoivet--näetkö?

JOUKO Näen.

PANU Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen patalakkinsa--(painaa sen Joukon päähän)--tässä hänen peskinsä ja paitansa--

JOUKO Niin--

PANU Tässä taikarumpunsa--(ripustaa sen kaulaan.)--Tässä tämä kallonsa, jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit--ruumis kuoli, henki sinuun meni.

JOUKO Ei se silloin kuollut?

PANU Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki lähti!--Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee. Ota pois ihokkaasikin.--Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan hampaista tehty--kilkkaa, kalkkaa!--Mikä on tämä--näytä--miksi pidät kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut käteensä.)

JOUKO (parkaisten) Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!--Äiti!

(Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN, kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)

EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen) Jouko!--Elä mene ... elä mene sinne!

PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään risti kädessä) Minne se meni? Haltijansako sen vei?--Mitä se huusi?--»Auta Kiesus armias»--»Pyhä Maar--»! Mikä tämä on?--Risti!--Joukon kaulassa?--Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää--Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty?--Voi saastaista--! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö--isäsi häpäsijä--sukusi saasta!--Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon--kahden kallion välihin--paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.-- Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua--et auttaa osannut--omalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi--lahopökkelö olet--et jumala mikään-- variksen pelätti--mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman nuken.) Oma kuvani?--Tuomittu!--Sinäkö minua uhkaat--pthyi hävytön--hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)--Mitä tein? Käden katkaisin, haltijan häpäsin--omalla uhrivaarallaan--omana uhripäivänään--elä minua tuhoa--.

ILPOTAR (tulee hengästyksissään) Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!--Mitä-- mikä sillä?

PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin ... umpilukkoon joukon kirosin!--Luulin Kiesuksen--oma haltijani hänet käsistäni vei--(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää ... tule pois!--Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne--koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)--uhraan kaikki, mitä on--vaikka oman vereni vaatinet.--Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin--

ILPOTAR Minkätähden? Mitä teki?

PANU Mitä seisot? Riennä etsimään!

ILPOTAR Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti--eihän miehillä aseita--hinnan päästäsi lupasi--kohta on täällä!

PANU Kuka?

ILPOTAR Kontolan pappi!

(EMÄNTÄ tulee.)

EMÄNTÄ Voi minkä teit!--Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!

PANU Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?

EMÄNTÄ Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,--auta, pappi!» huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!

PANU Pahat henget kimppuusi!

EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen) Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin, haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton. Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun pitäen omaan uskooni neuvonut!

PANU Näitkö Joukoa?--Mihin uskoosi?

EMÄNTÄ (huutaa) Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!

PANU Et ole kastettu, valehtelet.

EMÄNTÄ Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin, hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin! Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä! Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten nimeen olen--heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut! (Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit! Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa Ilpotarta)--sitä vuottaa ja väijyy--häntä olet naisenasi pitänyt, minua orjanasi--väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut, et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!

PANU Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)-- Kuoliko se?

ILPOTAR Räähkää, miten rääkyi!--Nyt siitä pääsit!

PANU Itkisit, et ilkkuisi.

ILPOTAR Mahdoit minua uskoa--enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt poika toisen naisen...

PANU (raa'asti) Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!

ILPOTAR Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko syntymättä? Sano se, Panu!

PANU En minä häntä tappanut.

ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!--Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin!--Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.

PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!--Turhia toivot!

ILPOTAR Porton äpärästä!--Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On--! Vai porton äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin, että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut! Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!--Tulkoon pappi!--Siellä tulee!

(KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)

ILPOTAR Tääll' on Panu!

MARTINUS OLAI (tulee) Siinä hän on!--Tänne miehet!--Toiset palatkaa veräjälle niemen kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!

PANU Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?

OLAI Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!

(Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)

PANU Pois minusta!--Auttakaa, miehet!--Käykää päälle!--Tulkaa--tänne!--Ilpo!

OLAI Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!

PANU Ilpo!--Mitä seisotte?

ILPO Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!

PANU Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!

OLAI Pysykää aloillanne, olette saarretut!

ILPO Emme pääse kylään ... oli pannut vartijat kannakselle...

ILPOTAR (ilkkuen) Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri tietäjä!

PANU Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää! Seipäillä lyökää!--Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä irti.)

OLAI Elkää päästäkö häntä!

KARI Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)

PANU Ilpo! Vie voudille sana--että apuuni rientää!

KARI Voudille!

OLAI Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.

PANU Noidan nuoli?

KARI Noidan nuoli--jousesta noitumattomasta ammuttu!

PANU Sinunko?

OLAI Jumalatta eli, armotta kuoli--ei hänestä enää sinulle apua.--Tänne miehet! (astuu uhripuulle.)

JORMA (astuu väliin) Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!

OLAI Alas epäjumalat!

JORMA Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!

OLAI Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!

JORMA Eivät ole meidän yhteen kytkemät!--Elä meiltä onneamme vie!

OLAI Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.

JORMA Ja minkä antanet?

OLAI Annan ainoan oikean Jumalan.

JORMA En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,--on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi--olisi katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi--jätä pystyhyn pyhä puumme!

NAISIA (puun ympärillä) Jätä pystyyn pyhä puumme!

OLAI Pois naiset!--(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!-- Iskekää miehet!

RAJALAINEN Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!

JORMA Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!--Ei kuule!

SAVOLAINEN Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!--Pidä takkiani!

RAJALAINEN Nyt uskallatte?

SAVOLAINEN Ei nyt pelkoa Panusta.

KAINULAINEN Katso kummitusta!--Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!

SAVOLAINEN Menköön pääkin!

RAJALAINEN (hakkaa puuta) Siin' on verkkojen varastamasta!--Siinä pyydysten pilannasta!--

SAVOLAINEN Siinä karjan kironnasta!

KAINULAINEN Siinä hallan huounnasta!

HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat!--Voi, mitä tekevät!--Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat!--Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!

ILPOTAR Uuden ja paremman pappi antaa!

NAISTEN HUUTOJA Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!--Sydäntäni vihloo!

PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat kävin!--ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan polttakoon!

JORMA Voi, minkä teki!

OLAI Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!--Voitettu olet!

REITA Taattoni kuolemansa kosti!

KARI Annikki kosti!

OLAI Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!--Teille, jotka häntä sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa. Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.

ÄÄNIÄ Ei osata--ei tiedetä...

OLAI Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan--

PANU Reidan?

ILPOTAR Reidan!

(Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä mielenkiinnolla.)

OLAI Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon. Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!

ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia) Isä, Poika ja Pyhä Henki!

PANU Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan kukistaa--

OLAI Käy--lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.

KARI Tuoss' on, taluta itse!--(heittää köyden kädestään.)

REITA (tarttuu köyteen) Minä talutan!

OLAI Etkö tule kanssani, Kari?

KARI En tule kanssasi enempi.--Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.

PANU (alta kulmainsa väijyen) Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit--et heitä enempi tarvitse...

REITA (hädissään) Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!

ILPO JA MUUT Sano sanasi, sano!

ILPOTAR Elä sano, elä ilmaise...

PANU Etkö uskalla?

OLAI Salaiset sananiko?--Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen--siinä sanani!

PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa) Ei ne oikeat sanasi!--et uskaltanut--vielä minua pelkäät!

(MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)

JORMA Minne viet hänet?

OLAI Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan--Turkuun tuomittavaksi ja roviolla poltettavaksi. (Menee.)

JORMA Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin päätös--taisi tulla Karjalan kansallekin.

ILPOTAR Ei kansalle tuhoa tullut--Panu otettiin, Reita sijaan annettiin--on sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat-- rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron-- ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.--Kastettavaksi kutsui pappi-- käydään kaikki, kaste otetaan!

1:N MIES Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää...

MUUAN VANHA VAIMO Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa...

JORMA Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi, oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät haltijat häpäsi ja vihotti,--en olisi toki tuota loppua hänelle tulevaksi suonut.

4:S MIES Mitä teemme, miehet?

ILPOTAR Teette min' sanoin!

4:S MIES En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!

1:N MIES Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?

JORMA Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte, ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette niinkuin vaatii voittajanne.

ILPO Entäs sinä, Jorma?

JORMA Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni. Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!--Siellä Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan uuteen istutan.--Lähdemme Kari!

KARI Lähdemme--hetipaikalla!

1:N MIES Ottakaa minutkin!

2:N MIES Minäkin tulen!

3:S MIES Minä myös!

1:N MIES Koko heimo lähtekäämme!

4:S MIES Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?

ILPOTAR Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!

4:S MIES Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan. (menee.)

JORMA Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä, jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua Jorman taivaasta?

KARI Tahdomme kuulla--laula, lähtövirtesi viritä!

ILPOTAR On tuo kuultu--(menee.)

(Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita muita menevät.)

JORMA Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta--pois menevät.

KARI Elä heistä--menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula, laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!

1:N NUORI MIES Niin minunkin!

2:N NUORI MIES Niin minunkin!

JORMA Sanat tiedätte, sävelen tunnette?

KAIKKI Tiedämme, tunnemme!

JORMA Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:

(JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen ja säestää.)

JORMA Lähin kurja kulkemahan, Henki heikko heilumahan, Parempihin pääsemähän. Kulin päivän korpimaita, Ahomaita toisen astuin, Kolmannen keveitä maita, Vuorten harjoja vaelsin. Loin ma silmän luotehesen, Poikki maiden pohjosehen, Paistoi aurinko ahoilla, Vaaroilla iki-isoilla, Loisti linna, hohti huone, Lehdot kulta kuumottivat, Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten.

MUUT Tiesin taivoksi Tapion, Asunnoksi autuaitten.

JORMA Oli pihlaja pihalla, Tuvan eessä tuuhut tammi, Käki kukkui pihlajassa, Toinen tammessa helisti. Siin' on talo silloin tehty, Kun oli taivaskin taottu, Siell' on salo saalihinen, Viljahinen vaaran rinne, Aina runsas riistakorpi, Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi!

MUUT Erä tuomatta tulevi, Ajamatta antauvi!

JORMA Siell' ei laske Luojan päivä, Alene ei aurinkoinen, Ain' on kesä kestämässä, Aina armahin juhannus, Lakastu ei lehti puusta, Kummut kukkivat iäti, Eik' ole huolta huomisesta, Ei suruja syömmen alla, Ilo mielessä asuvi, Tyyni riemu rinnassamme, Taaton suurilla saloilla, Asunnoilla autuaitten.

MUUT Taaton suurilla saloilla, Asunnoilla autuaitten!

(Esirippu.)