# Panu: Näytelmä ## Part 4 Book page: https://www.cyberlibrary.org/fi/books/panu-naytelma-13849/index.md (PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan. On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.) ILPO Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat! PANU Niin, akat-- ILPO Miehet myös--loittonevat, aikovat lähteä--eivät malta--taas takaisin palaavat. PANU Mitä sanoo? ILPO Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee. Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.--Vai onko sinulla siinä mikä taika? PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat. ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun-- PANU En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän. ILPO Ja tupa väkeä tulvillaan! PANU Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.--Eikä saanut Ilpotarkaan sanojaan. ILPO Ei siihen sanoja tarvis. PANU On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat! ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi. PANU Silmätyksi? ILPO Sen on voima silmissään--ja sanainsa soinnussa. PANU Niissäkö--? ILPO Mahdoit antaa minun menn'yönä.--Vaan kun vielä sallinet--vaikka oma henkeni menköön! PANU Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi. (Kuuluu veisuuta.) ILPO Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen! Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa ... rauhan kello nyt Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet, kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava-- PANU On tuhottava,--vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe... ILPO Niinkuin Reita vainaja? PANU Juuri niin. ILPO Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)-- Kastettavaksi kutsuu!--Ilpolaan!--meidän pirttiin! PANU Elä päästä häntä sinne!--Salpaa ovet sisältä!--Vie sana toisiinkin taloihin!--Taipaleelle hänet yön selkään ajamme-- ILPO Entäs sitten? PANU Eksyy--hankiin hukkuu-- ILPO No niin, nyt on ennallaan--jo loi Panu lumonsa! PANU Joudu--riennä! (ILPO menee.) MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti, melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ, JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään, osa jää porstuaan. OLAI Et tullut minua kuulemaan, Panu. PANU (istuu syrjin) Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät. OLAI Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää, mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian omaksensa ottavat. PANU Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet. OLAI Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,--kohta taas takaisin tullakseni. On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan. PANU Kirkko? OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee. PANU Uhrilehdon niemessä? OLAI Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme. PANU Pyhän uhrivaaran!--Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan! OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.--Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.-- Reita, kanna kirjani!--Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,--jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.--Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.) (Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät liikkeitä lähteäksensä.) PANU (ivaten) Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina Kontolaan vie--yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää! Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte? Suuttuu teihin uusi tietäjänne! MIEHET Emmehän me ... emmehän me muuta kuin... PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte! 1:N MIES Hattu oli mulla päässäni! 2:N MIES En avopäin seisonut. 3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella. PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät! NAISET Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti. PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli. Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee-- 1:N MIES On oikeassa Panu--ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.) 2:N MIES En kai minä ... (menee.) 3:S MIES Saa kai minun oveani kolkuttaa--vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.) JORMA Et kai häntä tuon pyryn selkään--yötä vasten. ILPOTAR (ja jotkut muut) Nouseeko pyry?--Mistä se nyt?--Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti. JORMA (luukkua raottaen) Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe. PANU (näkyy että hän keksii sen) Nousee mikä nostettu on! (Menee.) 1:N NAINEN On pyry Panun nostama. 2:N NAINEN On ilma tietäjän tekemä. 3:S NAINEN Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.) JORMA Ei heitä hyvä peri. (Menee.) ILPOTAR Oli tyhjä konttinsa--nälkään nääntyvät. (Menee.) (EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.) EMÄNTÄ Jouko, ota tämä mytty... Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä ja vilulla erämaahan ... en soisi Reidan pojan ... hae käsiisi, hiihdä, kunnes saavutat, anna tämä... JOUKO Onko pyry isän nostama? EMÄNTÄ Olipa kenen tahansa ... joudu, ennenkun jälki peittyy! JOUKO Vaan jos isä--(menee.) JORMA (tulee) Ei heitä hyvä peri ... eksyvät tuiskuun... Ei eteensä näe. EMÄNTÄ Ehkä jossain suojaa saavat... Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa? JORMA Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun tapetaan, raiskataan... Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla, eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen, heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin. Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee--saattepa nähdä--omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis. EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut) Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin kellojen helinän... JOUKO (tulee hengästyneenä.) EMÄNTÄ Näitkö? Löysitkö missä? JOUKO Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet ... sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet. EMÄNTÄ Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa! JORMA Paha oli ilme Panun silmässä ... ei mitänä pelkää ... lähden tarkastelemaan... (menee.) JOUKO Jos isä saa tietää... EMÄNTÄ Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt? JOUKO Oven eteen heitin ... seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen minua kiertänyt. EMÄNTÄ Jotain hankkivat--kuka siellä etehisessä haparoi--ripaan tarttuu-- (Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi? REITA Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan. EMÄNTÄ Annikkiako? REITA Annikkia tulin näkemään ... täällä lienee ... joku meille ruokaa toi ... oli äitivainajan huiviin pantu. EMÄNTÄ Tunsit äitisi huivin? REITA Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä viisikannan. EMÄNTÄ Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan. Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena--vouti rekeensä reutoi. REITA Voudille annoitte? EMÄNTÄ Panu antoi. REITA Panu? EMÄNTÄ Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi tuhosi, sinutkin vielä tuhoo. JOUKO Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi-- REITA Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.) EMÄNTÄ Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki--siellä vankina kiduttaa --joudu täältä ... heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta-- soisin teidän täältä hengissä pääsevänne--olet Annikin veli--puhui niin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen--(etehisessä alkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla--mikä siellä palaa? JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin) Reitalan saunahan siinä palaa! EMÄNTÄ Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä korventavat. Yhä yltyy!--Joudu, Reita, apuun--joudu, mene--minä menen (menee.) REITA Isäni tappoi--käärmeeksi muutti--Annikin tuhosi.-- EMÄNTÄ (juoksee takaisin) Panu tulee--täältä mene... REITA Panu tulee! (Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan kauhun vallassa.) (ILPO ja PANU tulevat.) ILPO Pönkän panin--nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan, hulmahti kuin havukaski tuleen ... siellä ovat molemmat ... on se nyt niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.) Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti, kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit. Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö! PANU Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot, minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun tuli oma aikani-- ILPO Raudan rintaansa iskit! PANU (rivosti) Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti, potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»--ja sinne meni, kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni saavani. ILPO Vaan saithan ne? PANU Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani vein ja sinne salpasin--siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli viljan saanti.--Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin päälleni--siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä korkeuteen kohoovat!--Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle, Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään... JORMA (tulee) Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit! PANU Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin. JORMA Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet. Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät. Häpeän sukuani! PANU Aika aikaa kutakin! JORMA Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät. PANU Pois...? JORMA Ei ollut pitänyt oven pönkkä. ILPO Pitämän piti!--ellei joku ulkoapäin avannut. PANU Sinäkö, Jorma? JORMA En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.--Ei tehonut tulikaan. PANU Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen! JORMA Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin--puujumalansa. PANU (yhä enemmän raivostuen) Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan! (Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.) REITA (tulee ovessa vastaan) Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!--Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra ... ei ollut auttajaksi!--Ei voi vihoista varjella... Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi! PANU Onko sinulla isäsi tiedot? REITA Säästä henkeni! Ota orjaksesi?--Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan taikatiedot! MARTINUS OLAI (tulee) Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö? Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit? (heittää hänet karsinaan menemään.) REITA En minä... Panu! (kaatuu.) JORMA Varo pappi! OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa ranteesta kiinni--kirves putoo.) Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun! PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun) REITA (lattialta vaikeroiden huutaa) Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!--(Yhtäkkiä riemuiten nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu! JORMA Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!--Herposi käsi Panulta. PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen) OLAI Reita, mikä sinun on? Nouse! JORMA Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse! REITA Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu ole... EMÄNTÄ (etehisestä) Sitä käärme kalvaa... JORMA Kuka, sano, kuka? REITA Kirottu ole ... josta on kaikki paha maailmaan tullut. JORMA Kenestä? REITA Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa ... helvettiin, voi, helvettiin--kirottu, kavala käärme! Päätäni puree! EMÄNTÄ Sitä käärme kalvaa. JOUKO (pidätetyllä riemulla) Siihen meni isänsä käärme ... nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun! EMÄNTÄ Tule pois, Jouko! JOUKO Ei mennytkään minuun! EMÄNTÄ Jouko, tule pois! JOUKO Anna minun, elä--siihen meni--siihen meni... REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan) Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois. REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa ... ei armoa... JOUKO (kauhistuen) Ei armoa... JORMA Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu. OLAI Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.) REITA Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!--Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää. OLAI Hän on kirkossa. REITA Enkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa, ei kipua! OLAI Hän on taivaassa... JOUKO (riemuissaan) Ei kuolemaa, ei kipua! EMÄNTÄ (hädissään) Jorma, auta ... ennenkun lumoo ... Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet viedyksi ulos.) REITA (herää) Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle? OLAI Kuka? REITA Se, joka maan alta eteeni nousi. OLAI Meni, maan alle meni. REITA Eikö tapa? OLAI (rauhoittaen) Ei tapa ... ei meille mitään voi! REITA Ei tapa, ei tapa--lähdemme täältä! OLAI Jaksatko lähteä? REITA Jaksan, jo jaksan. ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä) Mennette pian, ennenkun Panu tointuu... JORMA Ei toinnu Panu siitä iskusta.--Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan. OLAI Ken olet--oletko kristitty? JORMA Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.--Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule. OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra! JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma? Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa.--En tiedä, mustaksi mieleni käy.--Yhden tiedän, Tapion tunnen.--(Tekee lähtöä.) ILPOTAR Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma? JORMA Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon. Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.--Vai kannelta?--Ei soi kannel enää Karin talossa--kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne! OLAI Paloivat sukseni-- ILPOTAR Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä! JORMA Sinulta? (OLAI, JORMA ja REITA menevät.) PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti. Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän... ILPOTAR (ylenkatseellisesti) Joukosta! PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi--kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee. ILPOTAR (lohduttaen) Panu! PANU (sysää pois) Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut--vanha olet-- ILPOTAR Suotta minulle vihojasi viskelet. PANU Sinä hänet sisään päästit--sinä kansan häntä kuulemaan haalit. ILPOTAR Olisivat tulleet ilmankin. PANU Ette mihinkään kykene ... ei teistä apua ainoasta--Ilpokin--! EMÄNTÄ (tulee hädissään) Panu! Panu! PANU Tuossa tuokin--mikä hätänä? EMÄNTÄ Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken! PANU (riemastuen) Joukotar! EMÄNTÄ Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto suusta ... tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi... PANU Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi! Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda! EMÄNTÄ Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee! PANU Ei kuole--vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii! EMÄNTÄ Voi sinua, Panu! ILPOTAR Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai! NELJÄS NÄYTÖS. Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi, jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä. Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen, kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara metsä- ja järvimaisema.--Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.-- Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja ketunkalloineen. Keväinen aamuyö. (PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.) PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa) Jouko!--Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan paina!--Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä, voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan. HELUNA Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden. EMÄNTÄ Elä minua heitä ... mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä heittäjä lähtee ... yhdessä pakenemme-- HELUNA Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt. EMÄNTÄ Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi! HELUNA Tulkaa pois, emäntä ... jos Panu tulee ... minua pelottaa. EMÄNTÄ En lähde, ennenkun se sen sieltä päästää ... pyhä risti häntä suojelkoon! HELUNA Tullaan. (Juoksee pois, EMÄNTÄ piilottautuu majan taa.) (JORMA, KARI ja KARITAR nousevat polkua vasemmalta.) JORMA (osoittaen epäjumalaa) Voi sinuas variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas narrikansan kuvatos, minkä tietäjäsi on siihen, esi-isäin pyhään puuhun kytkenyt, jonka juurella haltijan oma lähde kumpuaa! Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen--luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle? Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen-- omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni! KARITAR Kun ei ole sitä, joka hänet irvihampaan tuosta irti kiskoisi ja suulleen kallioon syöksisi. JORMA Paikka on pyhä, joskin häntä häväistänee. Et saa pyhällä uhrivaaralla tehdä väkivaltaa pedollekaan, vaikka olisi karjaasi kaatanut. Itse haltija häpeänsä kostakoon--ja kerran kostaa!--Uskon aikain parempain kerran vielä koittavan. Vielä palaa Väinö, pyhät vuoret puhdistaa, vanhat haltijat entiseen valtaansa asettaa. Lahoo, ränstyy, mätänee käsin tehty kuva, sadat vuodet seisoo jumalain puu--ja jos kerran kaatuu, jo toiset juurestaan versoo. Sinulle uhraan, ainoani annan, viimeiset aarteeni eteesi kannan. (Mene uhripuun luo ja toimittaa uhrin.) Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan-- Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.