Part 6

"Koska te olette minun lapsiani, annan teille anteeksi", sanoi hän. "Mutta en koskaan toiste. Viimeisen kerran saa teidän mielettömyytenne olla kostamatta. Se, mitä te tahdotte, täytetään, ja minä tiedän jo, mitä se on. Tänä yönä, kun kuu on mennyt maailman taakse katselemaan mahtavia vainioita, kokoontukoon pimeässä kaikki kansa Hooniah'n majan eteen. Silloin on ilkilyöntekijä astuva esiin ja saapa ansaitsemansa palkan. Minä olen puhunut."

"Se on oleva kuolema", huusi Bawn isoon ääneen, "sillä olemme saaneet kärsiä huolta ja häpeää."

"Olkoon niin", vastasi Scundoo sulkien ovensa.

"Nyt on kaikki selviävä, ja tyytyväisyys on jälleen vallitseva joukossamme", julisti La-lah ennustajan äänellä.

"Kiitos Scundoo'n, pienen miehen", sanoi Sime pilkallisesti.

"Kiitos Scundoon, pienen miehen taikojen", korjasi La-lah.

"Nämä Thlinket-ihmiset ovat mielettömyyden lapsia!" Sime läimäytti reiteensä. "En käsitä, että täysikasvuiset naiset ja väkevät miehet kieriskelevät loassa, uneksien asioista ja ihmetellen satuja."

"Minä olen maailmaa kulkenut mies", vastasi La-lah. "Minä olen kulkenut syvillä merillä ja olen nähnyt merkkejä ja ihmeitä, ja minä tiedän, että ne pitävät paikkansa. Minä ole La-lah --"

"Velmu --"

100

"Siksi kutsuttu, mutta Matkamies oikealla nimellä."

"Minä en ole niin suuri matkamies --" alkoi Sime.

"Pidä siis suusi kiini", keskeytti La-lah, ja he erosivat vihoin.

Kun kuun viimeinen hopeinen kajastus oli kadonnut maailman taakse, tuli Scundoo Hooniah'n majan ympärille kokoontuneeseen väkijoukkoon. Hän käveli nopeaan ja kevyesti, ja ne, jotka näkivät hänet Hooniah'n hylkeenrasvalampun valossa, huomasivat, että hän tuli tyhjin käsin, ilman kulkusia, naamiota tai shamaanin taikavehkeitä, ainoastaan iso, uninen korppi toisessa kainalossaan.

"Oletteko koonneet puita nuotiota varten, että kaikki näkisivät, mitä tapahtuu?" kysyi hän.

"Olemme", vastasi Bawn. "Puita on yllin kyllin."

"Siis kuunnelkoot kaikki, sillä minun sanani tulevat olemaan harvat luvultaan. Olen tuonut kanssani Jelchs'in, korpin, joka paljastaa salaisuuksia ja näkee tulevia tapahtumia. Sen tulen minä panemaan Hooniahn'n ison mustan padan alle, hänen majansa pimeimpään nurkkaan. Hylkeenrasvalamppu sammutetaan, ja kaikki jäävät ulos pimeyteen, Yksi kerrallaan on teidän mentävä majaan, laskettava kätenne kattilalle pitkän hengenvedon ajaksi ja tultava takaisin ulos. Se on hyvin yksinkertaista. Jelchs kyllä epäilemättä äännähtää, kun ilkityöntekijän käsi on likellä sitä. Tai jos joku tietää jotakin muuta, ilmituokoon viisautensa. Oletteko te valmiit?"

"Me olemme valmiit", oli moniääninen vastaus.

"Siis tahdon kutsua jokaisen vuorolleen, miehen ja naisen, kunnes kaikki ovat kutsutut."

La-lah käskettiin ensimäisenä ja meni heti majaan. Kaikki heristivät korviaan ja kuulivat hiljaisuuden vallitessa hänen askeleensa, hänen kulkiessaan poikki natisevan lattian. Siinä olikin kaikki. Jelchs ei päästänyt ääntäkään, ei antanut merkkiä. Sitten oli Bawn'in vuoro, sillä olihan mahdollista, että mies varasti omat peitteensä, tarkoituksella häväistä naapureitaan. Sitten meni sisään Hooniah ja muut vaimot ja lapset, mutta ilman tulosta.

"Sime!" huusi Scundoo.

"Sime!" kertasi hän.

Mutta Sime ei liikahtanutkaan.

"Pelkäätkö sinä pimeää?" kysyi La-lah karskisti, nyt kun hänen oma viattomuutensa oli todettu.

Sime naurahteli! "Minä nauran kaikelle, sillä se on sulaa hullutusta. Menen kuitenkin sisään; en siksi, että uskoisin ihmeisiin, mutta näyttääkseni, etten pelkkää."

Ja hän meni rohkeasti sisään, tullen pois yhtä ivallisena.

"Jonakin päivänä kohtaa sinut äkillinen kuolema", kuiskasi La-lah harmistuneena.

"Epäilemättä", vastasi pilkkaaja kevyesti "Harvat meistä vuoteisiinsa kuolevat, kiitos shamaanien ja syvän meren."

Kun puolet kylän väestä onnellisesti oli kestänyt kokeen, rupesi mieliala kiusallisesti kiihtymään, koska ei tultu mihinkään tuloksiin. Kun kaksi kolmasosaa oli sen läpäissyt, kaatui eräs raskaana oleva nuori nainen, ruveten kauhuissaan hermostuneesti huutamaan ja nauramaan.

Vihdoin tuli viimeisten vuoro mennä sisään, eikä mitään ollut tapahtunut. Ja Di Ya oli kaikista viimeinen. Varmasti se olisi hän. Hooniah valitti suruaan tähdille, ja muut vetäytyivät kauemmaksi onnettomasta nuorukaisesta. Hän oli peljästyksestä puolikuollut, ja hänen jalkansa notkahtelivat hänen allaan, niin että hän horjahti kynnyksellä, ja oli kaatumaisillaan. Scundoo työnsi hänet sisään ja sulki oven. Pitkään aikaan ei kuulunut muuta kuin pojan itku. Sitten kuului hänen hitaitten askeleittensa natina, hänen mennessään nurkkaan, ja palaavien askelten natina. Ovi aukeni ja hän tuli ulos. Mitään ei ollut tapahtunut.

"Sytyttäkää nuotio", komensi Scundoo. Kirkkaat liekit rupesivat loimuamaan ja valaisivat sekä vielä hiukan peljästyneitä, että epäileviä naamoja.

"Koe on kaikesta päättäen epäonnistunut", kuiskasi Hooniah miehelleen.

"Niin", vastasi tämä mukaantuvaisesti, "Scundoo vanhenee ja me tarvitsemme uuden shamaanin."

"Missä on nyt Jelchs'in viisaus?" kikatti Sime La-lah'n korvaan.

La-lah pyyhkäsi hämillään otsaansa, eikä vastannut mitään.

Sime pullisti ylimielisesti rintaansa, ja tepasteli pienen shamaanin luokse. "Hohhoh! mitäs minä sanoin. Ei siitä tullut mitään!"

"Siltä se voi näyttää! Siltä se voi näyttää!" vastasi Scundoo hiljaisesti. "Ja se voi näyttää merkilliseltä niiden mielestä, jotka eivät ymmärrä salattuja asioita."

"Niinkuin sinä?" kysyi Sime nenäkkäästi.

"Ehkä niinkuin minäkin." Scundoo puhui aivan hiljaa, hänen silmäluomensa painuivat hiljaa alemmaksi ja yhä alemmaksi, kunnes ne kokonaan peittivät hänen silmänsä. "Aion siis tehdä uuden kokeen. Nostakoon jokainen mies, nainen ja lapsi nyt ja heti kätensä korkealle päänsä yläpuolelle."

Käsky oli niin odottamaton ja lausuttiin niin mahtipontisesti, että kaikki tottelivat kysymättä. Joka käsi oli ilmassa.

"Katselkoon jokainen toistensa käsiä, ja katselkoot kaikki", komensi Scundoo, "että --"

Mutta hänen äänensä hukkui naurun rähäkkään, joka kuitenkin ilmaisi kiukkua. Kaikkien silmät olivat kohdistuneet Sime'en. Jokaisen kädet, paitsi hänen olivat noesta mustat, mutta hänen eivät olleet Hooniah'in padan nokeamat. Ilman halki lensi kivi, joka osui hänen poskeensa.

"Se on valhe", lausui hän. "Valhe! Minä en tiedä mistään Hooniah'en peitteistä!"

Toinen kivi sattui hänen otsaansa, iso veri-huuto kajahti, ja jokapaikassa tunnustelivat ihmiset maata kiviä löytääkseen. Hän horjahti ja oli kaatumaisillaan.

"Se oli leikkiä! Paljasta leikkiä!" lausui hän. "Minä otin ne ainoastaan leikillä!"

"Mihinkä sinä olet ne piiloittanut?" Scundoo'n terävä, kimakka ääni viilsi kuin veitsi läpi melun.

"Suureen nahkaläjään majassani, siihen joka on telttatangon juurella", vastasi mies. "Mutta se oli leikkiä, minä sanon sen, ainoastaan --"

Scundoo nyökäytti päätään, ja ilma sakeni lentävistä kivistä. Simen vaimo itki hiljaa pää polvillaan, mutta hänen pieni poikansa, joka huusi ja nauroi, heitteli kiviä niinkuin muutkin. Hooniah hoippui takaisin kalliine peitteineen. Scundoo pysäytti hänet.

"Me olemme köyhää väkeä ja meillä on vähän", inisi nainen. "Älä siis kohtele meitä ankaruudella, oi Scundoo."

Kansa poistui horjuvan kiviröykkiön luota, jonka he olivat rakentaneet ja jäivät kuuntelemaan.

"En, se ei ole koskaan ollut minun tapani, Hooniah hyvä", vastasi Scundoo, tarttuen peitteisiin. "Näyttääkseni, etten ole ankara, otan ainoastaan nämät."

"Enkö minä ole viisas, lapseni?" kysyi hän.

"Totisesti olet sinä viisas, oi Scundoo!" huusivat he yhteen ääneen.

Ja hän poistui pimeyteen, peitteet ympärilleen käärittyinä, ja torkkuva Jelchs kainalossaan.