v. 1455 Tähtimies ja Linnanisäntä Hämeenlinnassa, kussa toimituksessa

hään vielä oli v. 1458.[666] Hänen muista töistään mainitaan Stjernmanilta, jotta hään v. 14... oli ynnä vävynsä _Henrik Claussonin_ kanssa peättänyt yhen 9:sen vuotisen rauhan Venäläisten kanssa.[667] Vuonna 1439 sai hään setältänsä Piispa _Maunukselta_ 400 Markkoo rahassa, lahjaksi, että sillä muka lunastoo _Porkkalan_ kartanoa[668] niiltä toisilta yhtä-perillisiltä (medarfwingar).[669] Vuonna 1440 alakirjutti hään lankomiehensä _Göd. Finkin_ seätöstä, kussa hään _Juho Ollinpojan_ murhasta poislahjotti _Pyhä Annan Kammiollen Kärkesnäsin_ tilan ja _Bölin (Räfvebölin?)_ torpan Savun pitäjässä, joita hään oli niinikeän perinyt vaimonsa kautta (p. 421. Porth. Chr. p. 448, 449).

Tämä _Uolov Niileksenpoika Tavast_ oli nainut[670] _Christinaa_, Valta-Neuon ja Miekkamiehen _Rötger Ingosen_ tytärtä,[671] jonka kanssa hänellä oli 3 lasta, nimittäin -- 1) _Mätta Ollintytär Tavast_ Porkkalaan, josta jo puhuttiin p. 431, ja joka oli _ensin_ naitu Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Eerikki Erkonpoika Bitzen_ kanssa, jollen se synnytti Lainjulistajan _nuorempi Henr. Bitzen_; ja _siitten_ Valta-Neuon ja Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Jaakko Pekanpojan_ (_Ille_)[672] kanssa, jollen se synnytti Linnanisännän Stén Jepinpojan (lue p. 431) -- 2) _Niiles Ollinpoika Tavast_ Sonnentakaan, joka oli nainut _Anna Sunentytärtä_ Laijilaan, jolla hänellä oli poika _Heikki Niileksenpoika Tavast_ josta siitten suurin osa tästä suvusta levisi. Tämä Niiles peri v. 1467 Tätiänsä Katrinaa Niileksentytärtä. -- 3) _Lucia Ollintytär Tavast_, josta on jo puhuttu, ja joka tuli naineeksi Tähtimiehen ja Lainjulistajan _Henrik Clausonin_ (Djekne)[673] kanssa Koskiseen. Hään on ereyksessä monelta tullut luetuksi sen vanhemman _Olli Niileksenpojan_ tyttäreksi, tahi Piispa _Maunus Ollinpojan_ sisareksi, ja ilman minkäänlaisetak perustuksetak tehty Piispa _Olli Maunuksenpojan_ emäksi.[674]

Koska olemme puhuneet tämän Tähtimiehen Olli Tavastin tyttäristä, niin tahomme myös jotaik puhua hänen siskoistaan. Jotka oli -- 1) _Elin Niileksentytär Tavast_, joka v. 1439 sai setältänsä Piispa Maunukselta 100 Nobloo lahjaksi (Porth. Chr. p. 431). Hään oli naitu Vapamiehen _Niiles Ollinpojan_ kanssa Särkilahellen (Stjernkors[675] ja eli vielä leskenä v. 1467. Hään oli perillistensä kanssa myöskin lahjoittanut taloja Pyhäin-Henkein Kammiollen (Porth. Chr. p. 624). -- 2) _Lucia Niileksentytar Tavast_, joka sai samana kertana Piispalta, hänen setältänsä, 200 Markkoo, ynnä 50 Markkoo hänen tyttärelle, nimellä Metta. Näijen nimiä ei ollenkaan löyvyk yhessäkään niissä K. Vapa-huoneessa löytyvissä polvi-laskuissa. -- 3) _Katarina Niileksentytär Tavast_, joka silloin myöskin sai setältänsä 200 Markkoo tilan-ostoksi, ja joka naitiin vanhallen _Gödik Finkillen_ (josta on jo puhuttu p. 421, 422, 495).[676] Ilman näitä 3 siskoja, oli hänellä myös 2 veikkoa. Heitä ei nimitetäk Piispan lahjutos-kirjassa, mutta muissa vanhoissa suku-johtauksisa; voan millä perustuksella, sit' emme tunnetak. Nämät oisi ollut 4) _Jaakko Niileksenpoika Tavast_ naitu Ragnillan kanssa Villjasiin, Laitilassa, ja 5) _Jönis (Niileksenpoika?) Tavast_ joka oli myös osallinen Kolmen-Kuninkaan Veljellisyytestä, ja joka oli jo v. 1447 Poavilainen Peä-Neuoittelia Turussa, -- v. 1454 niin hään oli Pappi Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa toimituksessa _Maunus Niileksenpoika_ (Stjernkors) peäsi hänen jälestä v. 1464. -- Vuonna 1466 läksi hään sukulaisten suostumuksella samoamaan Pyh. Ristuksen hauvallen, ja sillä tiellä hään mahto jäähä, kosk ei hänestä kuuluna sen koommin (Porth. Chr. p. 605, 804).

Piispa Maunus Ollinpojan (Tavastin) hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa.

Tämä kivi -- kussa nähään yksi poikki ja pitkinpäin jaettu kilpi, jonka 2:sessa ja 3:nessa vainiossa (fält) nähään yhtä käsivartta (Tavastiloihen vanhoo vapamerkkiä) ja 1:sessä ja 4:nessä yhtä Piispallista ristiä, ja jonka ylitten on pantu Piispallinen kypärä, -- se peitti muinon sen kuuluisan Suomalaisen Piispan _Maunus Tavastin_ hautaa, joka oli asetettu Pyhän Ristuksen Ruumiin-Kammiossa Turun Peä-Kirkossa; jota kammiota siitten hänen muistiksi kuhuttiin _Tavastiloihen hauta-kammioksi_. Sillä ilman hänen hautansa, joka seisoi keskellä tässä kammiossa, varsin Altarin rapun kohalla, niin oli siinä muitakin hänen sukulaisia hauattunna. Sillä hänen vasemmalla puolla nähtiin hänen jälkeentuliansa (efterträdare) ja sukulaisensa Piispa _Uolov Maunuksenpojan_ hauta, ja oikealla, hänen veljensä tyttären-pojan Piispa _Maunus Niileksenpojan (Stjernkorsin)_ hauta. Myö luulemme tässä Kammiossa myös olleen sen äsken mainitun Tähtimiehen _Olli Tavastin_ hauvan, paihti monta muita tästä suvusta.[677]

Tämä hautakivi, joka vielä Brennerin ajalla (v. 1671) seisoi paikallansa, ja tuli silloin häneltä kuvailtuksi, tuli siitten tästä pois-nostetuksi sen turmion perästä, joka kohtaisi tämän kirkon 1681:nen vuotisessa tulipalossa, ja muutetuksi muuannek. Sitä nähtiin viimen jo rikki murettunna, oikealla käellä kammion sisä puolella kirkko-muuriin kiinijuotettunne. (Porth. Chr. p. 511).

Niin kuin tässä nähään, niin ei ollut tässä kivessä mitään, kirjutettunne -- ehkeivät tienneet mistä piti soamaan sanoja, kunniaksi näin kuuluisan miehen -- eikä sitä tarvittu, koska Piispa oli jo ite tämän Kammion rauta-oviloihin kirjuttanut nimensä, niin kuin jo II:sessa Taulussa luettiin. Mutta Piispa _Maunus Niileksenpoika_ ei kuitenkaan sallinut temmoisen miehen töitä olla ilman toimittamatak, hään tietti seneistä Flanderin moassa, Hollannissa, yhtä isoa taulua[678] kuparista, kussa luettiin Piispoin _Maunus Ollinpojan ja Olli Maunuksenpojan vehkeistä_. Tämän taulun, joka v. 1489, s. 1 p. Huhtik. pystytettiin Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa se v. 1681 tulipalossa suli vaskeksi, sanotaan Brennerin myös kopioittaneen, ehkei sitä nyt löyetäk hänen kirjuitoksissaan. Mutta koske se löytyy toimitettunna sekä Bångin muisto-puheessa tästä Tavastin suvusta (painettu Tukhulmissa v. 1756), että myös Leuraeuksen Juttelemuksessa _de Sacellis sepulcralibus in Templ. Cath. Ab_. (painettu Turussa v. 1778 p. 20) niin tahomme tässäkin sitä luettoo. Se kuuluupi näin: "_Anno Domini MCCCCLII die IX Mensis Martii obiit Reverendus in Christo Pater et Dominus, D:nus MAGNUS D.G. Episcopus Aboënsis, hujus capellae Fundator, qui sedit annos quadraginta_"; joka oisi Suomeksi: "Vuonna 1452 Herran (syntymästä) s. 9:nä päivänä Maalis-kuussa, kuoli Ristuksessa Arvollinen Isä ja Herra, Jumalan armolla Turun (muinonen) Piispa Herra Maunus, tämän Kammion asettaja, joka istui (Piispana) neljäkymmentä vuotta." Siitten luetaan samassa taulussa Piispa _Uolovista_: "_Anno Domini M.CD.LX die XXIV mensis Febr. obiit Reverendus in Christo Pater ac Dominus OLAVUS, D.G. Episcopus Aboensis. Orate pro istis et ceteris Christi fidelibus, ut requiem habeant cum beatis_." Joka on suomeksi: "Vuonna Herran (syntymästä) 1460 s. 24:nä päivänä Helmik. kuoli Ristuksessa, Arvollinen Isä ja Herra OLAVUS, Turun Piispa armolla Jumalan. Rukoilkaa näihen ja muihen Ristin-uskovaisten etessä, jotta heillä oisi lepoa Autuallisten seassa."

Ehkä myö oomme jo ennen puhuneet tästä Piispasta, niin koska se oli kaikista meijän vanhoista Poavilaisista Piispoista, se kaikkiin kuuluisampi, sekä hänen töistään että tavoistaan, niin tahomme tässä vähä laveammasti toimittoo hänen elämän-kertansa. Hänen isä oli se jo ennen mainittu Kuuston Linnan muinonen Peämies ja Mynämäen pitäjän Käskynhaltias (Wasall) _Olli Niileksenpoika Tavast_, (se vanhempi, sillä nimellä) joka Bångin ja Palmsköldin puheen perästä, oisi ollut naitu yhen _Katrína Finken_ kanssa, ja joka jo oli kuollut ennen v. 1402 (Porth. Chr. p. 433).

Niissä vanhoissa K. Vapa-Huoneessa löytyvissä Suku-kirjoissa ei luetak hänellä olleen enempee kuin kolmet lasta kaikkiaan, nimittäin: _Waldemar, Niiles ja Maunus_. Mutta Bångin lausumuksien peälle heitettiin niistä uusista Vapa-Huoneen kirjoista _Valdemari_ joukosta pois, jonka siaan pantiin _Lucia_, joka oli sen nuoremman _Olli Niileksenpojan_ tytär, ja josta jo on puhuttu p 476, 498. Että nämät polvilaskut ovat kumpaisetkin varsin vialliset ja puutoksen-alaiset, neämme Piispa Maunuksen omasta jälkeen-seätöksestä, eli oikeemmittain hänen lahjutos-kirjasta vuotesta 1439, kussa hään nimittää näitä hänen lähimmäisiä perillisiä; ja joihen luetaan olleen 1) Veli _Jönis Ollinpoika_, joka sai yhen tilan _Väsilässä_ Halikon pitäjässä, ja _Quidjan_ kartanon Paraisin pitäjässä, jonka se sai yhessä vaimonsa kanssa, puoleksi kumpainen.[679] -- 2) Veli _Lassi (t. Lárens) Ollinpoika_, jota hään myös yhessä kohin kuhtuu _Larens Olofsson_, jolle hään anto Koti-talonsa, Alasjoen Mynämäen pitäjässä, sillä eholla että se piti siitä vuosittain maksaman meärätyn veron Ristuksen Ruumijn-Kammiollen.[680] -- 3) Sisar _Margaréta_, joka sai Piispalta 100 Markkoo rahassa, paihti 200:a'an Markan eistä tiloo Nappaassa, pojallensa _Uolovillen_.[681] -- 4) Sisar _Brigitta_, joka sai 100 Markkoo tilan ostoksi.[682] -- 5) Sisar _Ragnilda_,[683] joka silloin jo lie ollut kuollut, koska ainoastaan mainitaan hänen pojasta _Matti Martinpojasta_. -- 6) Sisar _Katarína_, joka sai 200 Markkoo.[684] -- 7) Sisar _Christina_, joka sai yhen 300:an maksavan tilan _Häslabergissa_, Paimion pitäjässä. Ilman näitä niin hään nimittää vielä _Ingeborg Hakontytärtä_, joka sai yhen tilan _Väntiälässä_, Lieton pitäjässä; _Margitte Tvásintytärtä_, joka sai yhen tilan Vehmaan pitäjässä -- liekkö hyö siitten olleet sisaren lapsia tahi veljenlapsia. Mutta yhtä veljen nimeltä Valdemar hään ei missään nimitä -- lie hään siitten kuollut jo ennen, vai lie hänellä ei ollunakaan sellaista.

Tämän Suomalaisen Piispan muista esivanhemmista olemme jo puhuneet, puhuissamme Tähtimiehen _Olli Tavastin_ hautakivestä, myö peäsemme seneistä tässä puhumasta heistä, ja tahomme ainoasti hoastoo tästä Piispasta.

Piispa _Maunus Ollinpoika_ oli syntynyt s. 14 p. Lokak. v. 1357[685] Alasjoen talossa Mynämäen pitäjässä, jonka talon hänen isä oli ostanut 250 Markalla, ja jota vielä nytkin hänen muistiksi kuhutaan _Tavastilaksi_. Niin kuin oli tapa jo niinnäkin aikoina, että koska oli muualla parempia opinlaitoksia kuin kotonamme, niin läksi tämä nuori Tavasti vieraisiin maihin harjoittaaksensa oppimuksiansa. Juusten sanoo hänen tulleen tehtyksi Tietous-Oppiaksi Práagin kaupunnissa Böhmin moassa, varsin niinnä päivinnä, jollon _Johannes Huss_ siinä julisti oppinsa. Hään mahto jo nuorra osottoo isoa tointa ja miehen alkua, koska Kuninkas Eerikki XIII:nääs mieltyi häneen, niin että hään teki häntä Peä-Kirjuttajaksensa (_Cancellarius_) ja kuhtui häntä "_warum elskelige cleric_", kirjassaan v. 1405, kussa hään anto hänellen _Tokelan_ tilan Mynämäen pitäjästä.

Ennen kuin häntä Piispaksi tehtiin, toimitti hään v. 1411, 1412, ja 1413 Peä-Kirkonpalveluksen (Arkidiakonatet) Turussa. Rhyzelius sanoo hänen jo ennen Piispa _Björnin_ kuolemista tulleen lähätetyksi Kuninkaalta Eerikiltä Poavin luokse, muissa asioissa, ja silloin Ruomissa v. 1412 tulleen Poavin Juho XXIII:sen käskyn perästä, Piispaksi voijeltuksi, hänen Hippakunnan anomuksensa peällä. Tullessaan sieltä toi hään myötensä 3 poavilaista kirja-tulloa (Påfwel. bullor) annettuna v. 1412; kussa luattiin _ensimmäisessä_, 100:a'an päivän synnin-peästöstä (aflat, aflösning, _indulgentiae_) kaikillen totisesti katuvaisillen ja (syntiänsä) tunnustavillen (_omnibus vere penitentibus et confessis_) jotka kullalla, rahalla, tahi muulla neuolla, osotti avunsa niillen köyhillen Turun koulussa, että muissa tämän Hippakunnan kouluissa, oleskelevillen koulu-pojillen, heijän lukuin harjoittamiseksi. _Toisessa_ luattiin 500:a'an päivän synnin-peästöstä, ja _kolmanessa_ 400:a'an päivän peästöä, niillen kaikillen, jotka avaruuellansa ja hyvyyvellänsä, lahjoillansa tahi antimellansa, ovat jollakulla tavalla toimittaneet jotaik evullista eli hyövyllistä tällen Turun Peä-seurakunnallen (_Ecclesia Cathederalis_)[686]. Ilman näitä herkku-kirjoituksia -- jotka niinnä aikoina oli tarpeelliset taivuttoo valaistamattoman kansan mieltä Jumalallisuuteen, joka on sekä ensimäinen alku opetuksiin, että myös heijän ylimäisin tarkoitus -- niin hään suusanallansa valaisi Poavia muistakin meijän moan asioista, josta ne kirja-tullot, jotka siittenpänä julistettiin, toistaa, ja joilla tarkoitetaan järjellisyyttä moallisissa että henkellisissä harjoituksissa. Tullessaan sieltä, piti hään talvea Parísissa, ja tultuansa takaisin Ruotsiin, kävi hään Kuninkasta tervehtimässä, joka suosioitteli häntä mieli-hyvyyvellänsä, antain hänellen elinaikaasek Kuninkallisen veron kaiken Maskun pitäjästä. Rikas muutoinkin tavaroisuutestaan, (sekä irtonaisissa että kiintonaisissa) ja luotu yhellä mielellä, joka oli täynnä tointa ja ymmärrystä, oli se hänellen huokiampi kuin yhöllenkään muulla aikoin soaha sellaisia vehkeitä, jotka eivät muuten oisi kävestynnyt. Ei yksikään Suomen Piispoista, ei Poavilaisista eikä Lutheruksellaisista, ouk vaikuuttanut niin paljon seurakunnan hyväksi, kuin hään, eikä ainoastaan omalla varalla, mutta myös kehoituksillansa ja yllytyksillänsä, joilla se muitakin innoitteli seurata hänen esimerkkiänsä. Niinnä aikoina luettiin kuuluvaksi Jumalallisuuteen ja siveyteen, ei niin paljon hyvyyven harjoittamista, kuin Pappiin ja kirkkoin lahjoittamista; kussa asiassa Piispakin oli muita avarampi.

Esimerkin hänen palavasta uskosta ja peripoavilaisuutesta (ägta Catholicism, påwiskhet) osotti hään jo 12:nellä vuuellansa Piispana ollessaan, jollon hään 63 vuotta vanhana[687] läksi poavilaisten tavalla käyen-jalan samoamaan Ristuksen hautaan, tekemään siinä rukouksiansa, lupauksiansa, ja Jumalan-palveluksensa -- ilmankos siitten Poavi kiitti häntä kahessa hänen kirjassansa, hänen hurskautestaan ja hartautestaan.[688] Kotiin lähtiissään toi hään myötensä Venedigin kaupunnista monta kallista kirjoo,[689] ja muita kirkko-koreuksia,[690] Turun Seurakunnan kunniaksi ja kaunistukseksi. Myö taijamme puhua hänen ansiosta, kolmessa tarkoituksessa, nimittäin hänen _papillisesta_ ansiosta, johon luetaan kaikkia hänen toimituksia viran puolesta; hänen _yksinäisestä_ ansiosta, johon luetaan hänen yksinäiset tavat ja käytökset; ja hänen _vallan-hallittavaisesta_[691] ansiosta, johon kuuluu hänen kansallinen ansio laillisessakin tarkoituksessa, koska hään sillä ylhäisellä virantoimituksellansa vaikuutti paljon maallisissakin asioissa, hallituksen menoin puuttumisellansa.

Hänen papilliset ansiot ja virantoimitukset ovat aivan monet ja suuret. Heistä luetaan ensinnik, että hään v. 1421 asetti _Ristuksen Ruumiin Kammion_ Turun Seurakuntaan, (kussa ensin piettiin 1, voan siitten 6, joka-päivällistä messua) jonka voimassaan pitämiseksi hään lahjoitti 5 taloa, osittain perinto-tiloja, osittain myös osto-tiloja;[692] ja jonka pappia hään ei ainoastaan palkannut omalla kustennoksellaan, mutta tietti hänellen kivisen kartanon, ja lahjoitti tätä Kammiota, kalliilla puvulla, kuvilla ja muilla koreuksilla. Kuin tätä Kammiota