v. 1467, ja oli ollut osallinen siitä Turussa löytyvästä henkellisestä

_Kolmen Kuninkaan veljellisyytestä_ (Porth. p. 476, 545). Hänen iseensä ei tunnetak, ja hänen äitinsä (jonka nimee ei muistetak) oli Turun ensimmäisen Peä-Rovastin (Domprost) _Heikki Maunuksenpojan_ sisar. Hään oli kuolemaisillaan, jälkeen-seätöksessänsä, pois-lahjoittanut tilansa _Kuirilahen_ kylässä Paraisten pitäjässä, sillen Turun Peäkirkossa asetetullen Pyhä Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiollen (Porth. Chr. p. 445. Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 199). -- V. 1435 oli hään vierasmiessä alakirjuttanut appensa _Clauus Lydikinpojan_ seätös-kirjoo, jolla hään Papis-kammiollen (eli niin kuin sitä muinonkin kuhuttiin, "Neitzyn-kammiollen") Turun Peä-kirkossa, poislahjoitti _Hukasten_ taloo Lemun pitäjässä, m.m. (Porth. Chr. p. 453); ja v. 1438, oli hään niin ikeän ala-kirjuttanut Turun Peä-Rovastin Matti Ollinpojan lahjutos-kirjan, jolla hään Pyhä Annan Kammiollen poisanto _Littoisten_ tilan Nummen pitäjässä (Porth Chr. p. 448). Samana Vuonna istui hään Laki-miessä (såsom bisittare eller nämd i Konungens dom) Moan Oikeutessa (wid Lands-Rätten) jota piettiin Turussa, ja kussa häntä kuhutaan Laintutkia Vehmaan kihlakunnassa (Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 63). Vuonna 1449 vahvisti hään niin kuin Turun muinoisen Peämiehen _Heikki Gärdshaghin_ vainaan lasten holhottaja (förmyndare,) sen kauppa-kirjan, jolla hään oli eläissänsä myönyt tilansa _Keykalan_ kylässä Kalvolan pitäjässä Hämeenlinnan Vouvillen _Engelbrecht Jaakonpojallen_, 60 markkaan (Porth Chr. p. 525).

[627] Porth. Chr. p. 481, 453, 543. Tämä _Anna Claus-Lydikintyttären_ (Djäkne) isä, oli se _Clauus t. Niiles Lydhekeson_, jota jo p. 424 nimitimme, ja jonka v. 1407 sanotaan olleen Laintutkiana Pohjos-Suomessa, ja v. 1414 ja 1420 Voutina (_Foghot, Fogda_) Turun linnassa. V. 1420, 1429, 1430 ja 1434 kuhutaan häntä myös tämän linnan Peä-mieheksi (_Höwitsman_); ja v. 1442 _Capitaneus Castri Aboënsis_ (Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 191, 192). Hänen sanotaan tulella yläs-polttaneen oman vaimonsa nimeltä _Christina Jonisedotteria_, joka vielä eli v. 1435. (Porth. Chr. p. 453). Ilman tätä Annaa, joka mahto olla nuorin hänen lapsistaan, oli 7 muita; nimittäin: -- 1) Tähtimies _Henrik Clauson_ (Djäkne) Koskiseen, joka oli Valta-Neuo ja Lain-julistaja Pohjos-Suomessa (_Lagm. i Norrsinne Laghsagu_) voutesta 1449 vuoteen 1458, naitu _Lucia Ollin-tyttären_ (Tavastin) kanssa; -- 2) _Arffwidh Clausson_ Nynäsiin, Tähtimies ja Valta-Neuo, naitu _Ingeborg Arend-Pentinpojan_ tyttären kanssa; -- 3) _Tönne (t. Antonius) Clausson_; -- 4) _Britha Clausdotter_, Herreilään (?) naitu _Heikki (Pekanpoika) Svärdhin_ kanssa, joka eli v. 1420, ja jollen se synnytti yhen tyttären, nimeltä _Ragnild_; -- 5) _Karin Clausdotter_ Kankkaan, ensin naitu v. 1407 _Jaakko (Niileksenpoika) Kurkin_ kanssa, jollen se synnytti yhen pojan _Claes Kurck_ Laukkoon, joka eli v. 1466; ja siiten _Heikki Ollinpoika Hórnin_ kanssa Åminneen, joka oli Hórniloihen Peävanhin (Stamfader, Ättefader); -- 6) _Elin Clausdotter_, joka oli naitu _Herman Flemingin_ kanssa; -- 7) _Anna Clausdotter_, josta äsken puhuttiin; -- 8) _Cecilia Clausdotter_, naitu _Claus Pekanpoika Flemingin_ kanssa Peningebyiin, joka oli Tähtimies ja viimäinen Lainjulistaja kokonaisessa Suomen-moassa; hään eli vielä v. 1405, ja oli niiten Suomalaisten Flemingilöihen Peä-vanhin (Peringsköld).

[628] _Claes Bitze_, jolla oli yksi poika _Knút Bitze_ Öhrestadiin, naitu _Brigitta Christjern-Pentinpojan_ (Oxenstjernan) tyttären kanssa Salestadiin.

[629] Tämä _nuoreksi_ kuhuttava _Eerik Bitze_ Viikiin, joka myös oli osallinen Turun Papin-veljellisyytestä (Porth. Chr. p. 476) ja jonka Porth. p. 545, ja 638 sanoo olleen Lainjulistajana Etelä-Suomessa v. 1462 ja 1463, oli naitu Tähtimiehen _Olli Tavastin_ tyttären kanssa, nimeltä _Märeta_, jonka kanssa hänellä oli kaks lasta (Porth. luettaa p. 638 yhtä _Antin_ nimellistä, kolmaneksi); -- 1) _Anna Eerikintytär Bitze_, joka oli naitu _Olli Jönsinpojan_ kanssa., Laijsiin, ja -- 2) _Heikki Erkonpoika Bitze_, Nynäsiin (Porth. p. 637 kuhtuu häntä Tähtimies _nuori Henr. Bitze_ Nynäsiin) joka oli naitu _Anna (Hannon tytär) Totin_ kanssa Bjurumiin, jota usseemmittain kuhuttiin "_Finska Anna på Åkerön_," ja joka synnytti hänellen kaks lasta, _Eerik ja Kirsti_. Tämä _Anna_ tuli siitten naituksi _Clemet_ (Pentinpoika) _Hogenskildtin_ kanssa Åkeröiin (kuhuttu _Huitfelt_), ja kuoli vasta v. 1549. Tämä _Henrik Bitze_ joka oli Lainjulistaja Pohjos-Suomessa v. 1489, 1490, 1499, 1504 ja 1506, ja jonka Uggla kuhtuu Miekka-mieheksi Viikiin, ja sanoo olleen Peämiessä Turussa vuotesta 1480 vuoteen 1485, ja kantaneen vapamerkissänsä yhen hirven -- oli v. 1499 Tukhulmissa alakirjuttanut K. Christian I:sen Kuninkaan-vaalia (Hadorph p. 367). Hään on tullut Porthanin luulon perästä (Chr. p. 545; Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 198.) sevoitetuksi ukkosek kanssa, joka oli hänen nimellinen. Sillä kaikki mitä v. Stjernman puhuu _Henr. Bitzestä_, niin se puhuu enin tästä _nuoremmasta_, ehkä hään nimittää häntä vanhaksi, ja villitteloo sillä sekä ihtesek että muita. Se on tässä, niin kuin moneissa muissa lopen-vanhoissa asioissa, työläästi käsittää totuutta vielä liiaksi kuin yhtäläiset nimet meitä ereyttää.

[630] _Briita Bitze_ Benkkalaan, tuli naituksi _Olli Drákin_ kanssa.

[631] _Knút Bitze_, Häänki mahto olla osallinen siitä toanon mainitusta Papillisesta veljellisyyestä (Porth. Chr. p. 477).

[632] _Oppia_, Magister; _Tietous-Oppia_, Filosofie-Magister t. Filosofie-Doktor.

[633] Tämä kuuluisa Opisto, josta on jo tullut niin monta valaistuneita miehiä moailmaan, ja kussa Tievot ja Taijot vielä paraittain sekä harjoitetaan että suojeletaan, tuli ensin asetetuksi v. 1409.

[634] _Peä-pappinen_, Abboth, kuhuttiin ylimmäinen Pappi heijän papin-suljetuksissa.

[635] _Peä-Rovasti_, Domprost.

[636] Näiten Vadstenan Pappisten nimet oli _Magnus, Richard, ja Magnus Håkansson_.

[637] Mitä sillä sanalla _pyhittää_ (consecrare) tässä ymmärtänneen, en saata varsin sanoa. Sillä koska näissä Kammioloissa jo ennen häntä piettiin Jumalan-palvelusta, niin eivät mahtaneet olla pyhittämätäk. Uskottava on jotakuta kirkossa tapahtuneen, joka heijän mielestä soastutti Seurakunnan, jota nyt uuestaan pyhitettiin -- niin kuin tapa tahtoo olla Poavilaisissa.

[638] _Kammion-laulaja_, Chor-prest, _Choralis_. Turun kirkossa piettiin Poavin aikana 6 nuorta Pappia, jotka laulelivat Jumalan-palveluksissa. Milloin heitä ensin asetettiin on tietämätöin; mutta v. 1355 heitä jo mainitaan. Ja se näyttää kuin kukiin heistä oisi ollut ikeän kuin Apulainen t. Lukkari auttamassa muka laulamisellansa niitä ylhäisempiä Turun Pappiloita heijän jumalan-palveluksessaan (Porth. Chr. p. 453, 473.) näiten lukua enenettiin siitten aikoa myöten. Piispa _Maunus Ollinpoika_ (Tavast) lisäisi näihin 4 uutta, joihin Piispa _Conradus Bitze_ vielä lisäis 2, jotka piti joka päivä lauleleman Neitty Moarian laulu-hetket (_horas canónicas_) ja joillen hään anto palkaksi papin-soatavat Nummisten pitäjästä. Niinpä jo yhtenä aikana luettiin 12 Laulu-Pappia Turun kirkossa (Porth. Chr. p. 553). Ilman sitä vara-soalista (extra inkomst) joka jumalan-palveluksessa, hautaisissa ja muissa semmoisissa toimituksissa, oli heillen tuleva, niin heijän vuosillinen palkka luettiin kullenkin 10 markaksi rahassa, paihti 20 markkoo, ruokaneuoiksi, 9 mittaa (_spann_) rukiita eläkkeeksi, ja 14 mittaa ohria olveksi (Porth. Chr. p. 474). _Yksi mitta_ oli eri-maakunnissa ja erillä ajoilla erilainen, mutta nuon arvaten luettavaksi pitävä 24:nestä 32:neen kappaan.

[639] _Poto-huone_, Hospital, sjukhus.

[640] Tämä _Köyhäin Tivunti_, johon luettiin neljäs osa Kirkko-rahoista ja Pyhä Henrikin otosta, ja joka kussakin seurakunnassa alussa annettiin Kirkko-vaivaisillen, oli jo ennen Ruotissa niinikeän pois-annettu näillen poavilaisillen Papis-Neuoittelioillen, (_Canonici_).

[641] _Henkellinen Opettaja_, Theologie Professor.

[642] Kirjan-painaminen, joka on se isoin ja avullisin taito, johon meijän ymmärrys on yltynyt, tietomuksiin harjoittamiseksi ja ihmiskunnan henkelliseksi valaistukseksi, ilmauntui 49 vuotta tätä ennen Saksan-moassa, kussa yksi vapasukuinen mies nimeltä _Johan von Sooyenloch_, eli muuten myös kuhuttu _Gänsefleisch vom Gutenberge_, tahi niin kuin häntä jokapäiväisessä puheessa kuhutaan _Guttenberg_, rupeisi ensin monen kokemuksen perästä, kuurmaelemaan kirjotus-neniä irtonaisiin puupalaisiin, joita hään asetti lomaksuttain sanoiksi. Ja koska puu oli arka kulumaan, niin hään kirjutti näitä neniä ly'y-palaisiin, joihen peälle hään siitten painutti paperinsa. Tällä tavoin tuli v. 1439 se ensimäinen kirjan-paino toimeen Wittenbergin kaupunnissa. Koska hään näihin kokemuksiin oli hukuttanut kaikki omaisuutensa, otti hään Appensa kumppaliksensa, joka oli yksi rikas kulta-seppä Mayntzin kaupunnista, nimeltä _Johan Faust_. Tämäpä otti toas kaks muita toveriksensa, nimittäin veljensä _Jaakko Faust_ ja yhen pappisen, nimeltä _Schöffer_, joka v. 1452 rupeisi valamaan näitä neniä tinaan, ja kohta siitten kovempaankin kasariin (metall). Viekkauellansa ja kavaloilla juonillansa omisti _Faust_ tämän rehellisen _Guttenbergin_ kirja-pajaa, ja lopetti v. 1462 sen ensimmäisen Roamatun painamista Latinan kielellä, josta hään sai paljon rahoo, alinomattain Parisissa; suureksi harmiksi Pappisillen, jotka Roamatun kopioittamisella oli tähän saakka viljellut paljon rahoja.

[643] Tässä Suomalaisessa _Messukirjassa_ on alku-lehellä (på tittel-bladet) puu-kuurmauksilla (i träd-snidt) kuvaeltu yksi istuvainen Piispa, jolla on kypärä peässä, ja oikeassa käessä kirja, vasemmassa Pispan-sauva, joka jaloillansa poljee yhtä miestä, joka makoo pitkällänsä, kerityllä peällä, pitävä myssynsä vasemmassa käessä, ja oikeassa kirveensä. Tämä kuvaus joka tarkoittaa Ristin uskon ensimmäistä levittämistä Suomessa, ja joka tarinamuksessamme muistuttaa meitä Piispa Henrikin pyhittämistä kuoltuaan -- näyttää niin kuin se ois muka kopioitettu siitä Hauta-kivestä jota Piispa Tavast asetti Peä-Piispan (Erke-Biskop) Henrikin hauallen Nousisten kirkossa, ja josta siitten on malli (modell) otettu niihin malauksiin jotka oli tehty Iso-kyrön kirkossa Pohjan moalla, josta tullaan puhumaan XXIII:ssä Taulussa.

[644] Näistä so'ista puhutaan aivan vähä meijän Tarinamuksessamme, koska heitä piettiin enemmin rajan murtamisella kuin oikeellä soan-käymisellä. Heitä piettiin aina vuoteen 1468, jollon tehtiin vara-rauha, mutta ei se pitänt jos 5 vuotta; sillä v. 1473 puhkeisi toas sota, ja muuttui aina julmemmaksi kumpaisellakin puolella, eikä helpount _Eerik Akselinpojan_ sisään-murtaamisella Venäjäseen v. 1480, eikä _Stén Stúrin_ soan-käynöllä v. 1488.

[645] Tämä _Eerik Axelsson Tott_ (josta vasta tullaan enemmin puhumaan) oli sama mies joka näinä aikoina ensin varusteli Viipurin kaupunkia kivi-muuriloilla (lue XX Taulu).

[646] Nämät puu-varustukset tehtiin v. 1475, paraassa sota-aikana, ja juuri vihollisten kuuluvissa, niin kuin _Tott_ tästä ite kirjuttaa: "och när arbetis folket moste fara efter sand, steen och kalck, då måste jag hafwa en roote med hwar pråm, och 12 eller 14 mine egne tjänare med harnesk oc hwärjor för Ryssarnes skuld." (Porth. Chr. p. 594).

[647] Lue Porth. Chr. p. 581. Åbo Tidn. 1793, N:o 15. Juvan pitäjä, joka jo v. 1442 sai oman Papinsa, luettiin silloin kappelina Savilahen tahi Mikkilin pitäjäseen (lue Åbo Tidn. 1784, p. 385. Porth. Chr. p. 515.) mitenkähän se oisi siitten eneän tullut kuuluvaksi Seäminkiin?

[648] Se on kumma ettei Juusten puhuissaan tämän Piispan ajoista, niin sanalla nimitäk näistä Turun kirkon tuli-paloista. Tahi hyö eivät olleet varsin turmiolliset (förhärjande) tahi luettaa hään heitä siihen, jonka hään sanoo tapahtuneen iski-tulella v. 1458 Piispa _Olaijin_ aikana, ja josta toas ei Messenius, eikä tämä vanha ajan-laskettaja, tiijä niin mitään.

[649] Niin e.m. tuli _Iin_ pitäjä vasta vuuen 1475:nen tienoilla eroitetuksi _Kemistä_; ja _Akkas_ v. 1483 eroitetuksi _Seäksmäestä_.

[650] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_."

[651] Tämä vuosiluku on vissiinik viärin kirjutettu, ja pitäis olla 1454, niin kuin kohta kuullaan.

[652] _Kärsiäjä_, martyr, _Pyhät kärsiäjät_, de heliga martyrer.

[653] _Yrjön t. Yrjän-päivä_, oli s. 24 p. Huhti-kuussa.

[654] Mikä mies hään lie ollut, ei heissä selitetäk, eikä myös hänen isänsä nimeä.

[655] Tämä _Hórnin_ suku-juoksu (stamtafla), joka myös löytyy niissä vanhoissa Péringsköldin, Åkersteinin, v. Schantzin ja Palmsköldin polvi-laskuissa (Genealogier), selittää että Vapa-mies _Clas Heikinpoika_ Hórn Åminneen, joka v. 1485 oli Laintutkia Halikon kihlakunnassa, ja v. 1487, 1488, 1490, 1499, 1508, 1510 ja 1514 Lainjulistaja Etelä-Suomessa, ja v. 1499 Ruotsin Valta-Neuo -- oli naitu _Christina Frillen_ kanssa Hoapaniemeen, joka oli Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Christian Håkansson Frillen_ tytär. Palmsköld, joka myös kertoo tätä, sanoo että tämä _Hórn_ oli vielä toisen kerran naitu _Christina Antintytär Karplanin_ kanssa. Merkillinen on että vaikka hänellä oli kaksi vaimoa _Kirstin_ nimellä, niin eivät kuitenkaan ykskään heistä ollut _Frésen_ sukuisia, ellei heijän nimet lie viärin toimitetut. Mahollinen oisi ehkä myös, tällä _Hórnilla_ olleen vielä kolmaaskin vaimo, samalla kaima-nimellä. Jos otamme ajan-luvusta vuoaria, niin havaimme kohta että tässä mahtaa jossa kussa olla erehtys. Sillä jos tämä _Frese_ oisi elänyt 1300 vuosien alulla (niin kuin luetaan hänen hautakivessä) niin mitenkä hänen pojan-tytär oisi ollut naitu tämän Hórnin kanssa, joka vielä eli 1500 vuosien alulla, eli oisikkohan kolmet suku-polvea ylettänyt kahteen sataan aastaikaan? Sillä tahi tässä on tehty _Frési_ 100 vuotta vanhemmaksi (kuin hään olla pitäis), tahi se on sevoitettunna siiheen nuorempaan _Frésiin_ (joka on muka yhtä) tahi ymmärretään tässä yhtä toista _Hórnia_ kuin tätä äsköin mainittua; ehkei yhtä toista sillä nimellä ouk ollut Lainjulistajana Etelä-Suomessa. Myökin oisimme uskomoisillamme että yksi _Frése_ oli naitu yhen Hornin kanssa. Mutta jos tämä oli _Claes_ nimeltään, eli jos hään oli Lain-julistaja Etelä-Suomessa, sitä emme saata sanoa (Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet). Meijän luulo luottaiksen sen peälle, että Maskun pitäjän kirkon ikkunassa oli muinon moalattu _Hórnin_ ja _Frésin_ vapamerkit rinnattain, josta arvattaisiin, että hyö ovat olleet naimisen kautta yhistetyt, ja että hyö ovat tässä pitäjässä asunneet, tahi että heillä tässä on ollut tiloja ja kartanoita (kaho XX:nees Taulu N:o 2 ja 3).

[656] Koska myös tämä kaikki ikeän kuin passoisi tähän _Fredr. Fréseen_, jonka hautakivi tässä kahellaan, vaan joka nyt luetaan 100 vuotta vanhemmaksi, niin milt' emme epäile Brennerin tässä lukenueen veärin, ja vuosluvun ehkä olleen MCCCCLIIII, liioiten koska tämä kivikin näyttää olevan teoiltaan niiten toisten kanssa yksi-ikuinen, vaan ei sunkaan vanhempi; ja koskei Brennerin aikana löytynyt Turun kirkossa muitakaan hauta-kiviä 1300 vuos-luvulta, jotka kaikki ehkä lie murentuneet Turun kirkon tuli-palossa v. 1458 (Juusten; mutta v. 1464, 1473? Messenius) niin on uskottava ettei tämäkään ouk niin vanha kuin hänessä luetaan. Se näyttää kuin Brenner oisi jo itekkin tätä arvannut, sillä siinä nioitetussa kirjassa on hään kirjuttanut vuos-luvuun: "MCCCCLIIII" niinikään luetaan myös tätä vuoslukua yhessä vanhassa puu-kuurmauksessa tästä hauta-kivestä. Mitä taas Vapa-Huoneen kirjoitukseen tuloo, kussa luetaan v. 1354 niin se ehkä luottaiksen tämän Brennerin vanhimmaisen piirutoksen peälle, jonka olemme kopioittanut.

[657] _Kolmen Kuninkaan Veljellisyys (Fraternitas Trium Regum)_ kuhuttiin sitä papillista yhteyttä tahi veljellisyyttä, josta jo puhuttiin p. 375, 377.

[658] _Peä-Neuvo_, Borgmästare. Hään oli ollut Peä-neuona v. 1431, 1439, 1448 ja 1449; ja luettiin olleen Saksalaisesta suku-perästä (Chr. p. 598).

[659] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_."

[660] Tämä Vapamerkki muutettiin siitten yheksi mustaksi Yötyr-peäksi valkoisessa vainiossa. Mutta milloin, eli keltä, tätä tehttiin, on tietämätöin. Bång sanoo kyllä (Palmsköldin puheen peälle; kaho p. 441): "Olof Niclisson Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Syltehufwud i hwitt fält, sådant som Asessor Brenner afritat det i Åbo D. Kyrka, litet förrän kyrkan bran." Mutta näissä puheissa on niin paljon valetta, ettemme ollenkaan heihin uskotak. Sillä -- ensinnik niin tämä _Olli Niileksenpoika Tavast_ ei ollut naitu Finckilöihen kanssa -- toiseksi, niin Finckilöihen vapamerkissä ei ollut mitään Sian peätä -- kolmanneeksi, niin nähään vielä tästä _Olli Niileksenpojan_ hauta-kivestä, jotta ei hään vielä kuolemaisillaankaan ollut pois-muuttanut sitä vanhoo suku-merkkinsä, ja -- neljänneeksi niin näissä Brennerin piirutoksissa ei löyetäk yhtä sellaista kuvattua Kössin-peätä, josta tässä puhutaan. Tämä vanha merkki ei vielä ollut sen eistä tämän Ollin aikana pois-heitettynnä; mutta 100:a'an vuuen peistä oli jo muutos tapahtunut. Sillä _Arvid Heikinpoika Tavast_ Wessundaan, joka v. 1568 oli Linnanisäntänä Viipurissa, ja josta ja p. 444 puhuttiin, (ja joka oli tämän _Ollin_ pojanpojan-poika) kanto vapamerkissänsä yhtä Posson peätä. Hänen aikanansa korjattiin taas tätä Tavastiloihen vapamerkkiä. Sillä v. 1588, s. 24 p. Kesäk. niin Herttu Koarle, kunniaksi tämän miehen pitkällisestä ja uskollisesta palvelluksesta, paransi hänen vapamerkkinsä, sillä tavoin että, ympäri tätä Karjun peätä pantiin yks sininen vanne kuhun oli vuorottellen pujotettu 4 punaista syväntä ja 4 punaisia luotia (kulor) -- kostoksi samasta uskollisuuestaan tuli hään monian vuuen peästä Viipurissa poikki-hakatuksi. Tällainen tuli myöskin