v. 1667, jonka asettamiseksi valitettiin 7 miestä; joihen joukossa

Hadorphia tehtiin osalliseksi; nimellä: "Kirjuttaja Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä" (Sekreterare i Kongl. Antiq. Arkifwet).

[382] _Piiruttaja_, ritare, figurtecknare.

[383] Tämä kaikki sanottiin _Hadorphin syyksi_, joka oli kyllä toimellinen ja kiivas Vanhoin koottamisessa; mutta muuten juonikas ja yksin-valtias. Hään keänsi kaikki kunniaksensa mitä _Brenneri_ teki, (sillä hänen omasta piiruttamisestaan ei ollut mitään) ja piti ite kunnian että palkan. Samaten antoi hään nimessänsä ulos _Rim-Krönikorna_ v. 1674, _Olof den Heliges Saga_ v. 1675, m.m. ehkä jokainen kyllä tietää ettei hään kelvana paino-ojennustakaan (korrekturen) lukemaan.

[384] Näistä Brennerin _Monumenta Templi Cathedr. Upsal_. on mainittavat, "Pyhä Brigittan, ja Birge Pedersonin tahi Brigittan isän hauta-merkki" Upsalan kirkossa, jota hään on siitten piiruttanut kuparissa; ja "Pyhä Eerikin taulu", joka oli pantu hänen hauvan yliten Upsalan kirkossa, kuvaellen tämän Kuninkaan isoimmat vehkeet, tehtynnä sekä puol-kuvauksessa (i basrelief) että maalauksissa, monessa osa-kunnassa (i många fördelningar). Jota kaikki _Brenneri_ aivan kauniisti paineihinsa kanssa kuvaili. Alku-perä (originalet) on jo kavonnut, mutta taulu on uuestaan Holmilta piirutettu ja painettu kirjassa _Monum. Upsal_. 1: 186.

[385] Näistä, niin hauta-kivein kuvat vielä löytyy Kunink. Kirjan-Kootuksessa N:o F. b. 5; vaan Runa-kiviin piirutokset tavataan _Nescherin_ luomia, Vest-Göthan merkillisytein seassa (bland West. Göth. märkwärdigheter). _Brennerillen_ luvattiin tästä 300 talaria hopeassa, vuosilliseksi palkaksi.

[386] _Suljetus_, Kloster: _Papin-suljetus_, munk kloster; _piikoin suljetus_, nunne-kloster.

[387] _Kunink. Vallan-Säilyksen käsikirjoituksia_, Kongl. Riks-Arkifwets Manuskripter.

[388] _Kunink. Runomus-, Tarinamus- ja Vanhain-Opiston Kirjuttaja_, Kongl. Witterhets, Historie och Antiqvitets-Akademiens Sekreterare.

[389] Hauta-kivet tässä Vadstenan kirkossa, joita hään piirutti, oli 64 kappaletta, jotka siitten tulivat puuhun kuurmatuiksi, ja joista ainoastaan otettiin 4 tahi 5 painosta (aftryck) kaikkiaan, joita muutamissa Kirjan-Kootuksissa säilytetään ja näytetään kalliinna harvauksina (rariteter). -- _Merkillisyys_, märkwärdighet.

[390] Lue muist.[399]

[391] _Gezelius_ nimittää, että hään ite Tukhulmiin tultuansa otti erotustansa (afsked) ammatistaan, koska se ei häntä kuitenkin elättänyt, ja rupeisi Pikku-piiruttajaksi, joka oli hänen mielestä hyötyllisempi (?).

[392] Ne merkillisimmät näistä hänen kuvista, joita hään piirutti aivan tarkasti meärän-laskemisen jahtauksella (enligt en Geometrisk skala) on e.m. -- _Pyhä Henrikin_ muisto-merkki Nousisten kirkossa, jota hään piirutti v. 1672, ja jota hään siitten anto _Sartoriuksen_ piiruttaa kupariin; -- Ruhtinaan _Birger Jarlin_ kuva, joka oli tehty Hämeenlinnan linnassa, ja joka on niin ikään siitten piiritetty kupariin, ja löytyy myöskin painettu kirjassa _Svecia Antiqua & Hodierna_; -- _Viipurin pata_, joka on vielä painamatak; -- _Pyhä Eerikin_ kuva Naantalissa, jota piirutettiin kupariin v. 1677, ja sisään-liitettiin yhteen Juttelemukseen Pyhästä Eerikistä; Yksi kuva _Pyhästä Henrikistä_ ja muutamista Suomalaisista talonpojista, joka löytyi Iso-Kyrön kirkossa Pohjan-moalla, ja jota siitten on puuhun piirutettu, vaan ei ulosannettu, m.m.

[393] _Kuvitus_, teckning.

[394] _Nahka-kirjoittamus_, pergament-skrift. Näistä vanhoista Suomalaisista kirjoista, joita hään oli tuonnut sieltä myötensä, oli: _Ansgarii Lefwerne_ (Ansgariuksen Elämä) jonka hään löysi Turun kirkossa, poisviskattu vanhoin lapioihen ja luutoin joukkoon. Tämä kirja jonka luullaan olleen Linköpingin Piispan Nikolauksen tekämä, painettiin siitten _Örnhjelmiltä_ sekä Ruotiksi että Latinaksi, nimellä _vita Ansgarii gemina_. -- _Chronicon de Sancta Brigitta_. -- _Juusteni Chronicon Episcopor. Finland_. (Käsi-kirjoituksessa). -- _Adagia Fennonica_; mutta mihin hyö ovat joutuneet, on tietämätöin. -- _Dissertatio epistolaris_, jossa näytetään, että Suomalaiset sanat ovat emä-sanoja (stamord) Ruohtalaisessa kielessä. Ei tätäkään kirjoo eneä löyvetäk. Nämät ja muut semmoiset vanhat kirjat antoi hään Vanhain-Kootuksellen, josta annettiin hänellen osa hänen kahen vuotisesta palkasta. Suureksi vahinkoksemme niin on suurin osa näistä meijän Vanhoin tuntemisessamme tarpeellisista kirjoista jo joutuneet hukkaan. Minä olen heitä ehtinyt Kuninkaallisessa Kirjankootuksessa (Kongl. Bibliotheket) tässä Tukhulmissa, että Kunink. Vallan-Säilyksessä (Kongl. Riks-Arkifwet) ja Kunink. Vanhain-Säilyksessä (K. Antiqvitets-Arkifwet) -- mutta tyhjään. Ainoastaan muutamia näitä Brennerin piirutoksia olen minä ynnä muita Suomalaisia kirjutoksia käsittänyt pois-salaistuna vanhoin paperien pankoissa Kuninkaallisessa Kirjan-Kootuksessa tässä Tukhulmissa, kussa heitä löyettiin hänen virka-kumppalinsa Kirjotus-Neuon (Kansli-Rådet) _Peringsköldin_ käsikirjoituksissa. Meijän, ja meijän Suomalaisessa Tarinamuksessammc arvossapiettävä, maamiehemme Kunink. Kirjuttaja _A.I. Arwidsson_, on näissä ylöshaetessa, kaikella tavalla osottanut minulle avullisuuttansa ja hyvä-tahtoonsa. Nämät _Brenneri_ vainaan kuvaukset, sisällensä pitää piirutoksia sellaisista vanhoista kuvista, joita hään löysi kuvailtuna vanhoissa kirkko-muuriloissa, ikkunoissa ja seityisissä, liioitenkin vanhoilla hauta-kivilöillä. Ne ovat yli-kynteen pienemmiin ja suuremmiin kanssa yhteen-luettu kaheksatta kymmenettä. Meijän aivotuksemme oisi, että tilaisuuttamme ja vähä varoamme myöten, tässä meijän Otavassamme heitä moamiehillemme toimittoo, että sillä mahtaisimme heitä pelastaa kavotuksesta.

[395] Lue: _Hadorphs Concept Memor. till K. Colleg. d. 30 Maj 1671_. 6:101.

[396] Näistä on erinomattain mainittavat, _Varnhemin_ kirkon vanhat muistomerkit, joita hään myöskin anto Vanhain-Kootukselle.

[397] _Pyyhikas_, pensel.

[398] _Rahan-tietomus_, Numismatik, wetenskapen om mynt.

[399] _Hadorph_ kirjuttaa ite tästä Gréve _de la Gardielle_ (joka piti Brennerin puolta) näin: "_jag kan ingen hjelp och resepenning för Ritaren bekomma, utan spisar honom (Studenten Brenner) med godt hopp_." (Lue: Hadorps bref af d. 12:te Juli 1670).

[400] _Valtamies_, Statsman.

[401] _Sanan-Toimittaja_, Minister.

[402] _Vapamerkin-Piiruttaja Kuninkaan Kirjutteluksessa_, Wapenmålare wid Konungens Kansli.

[403] _Vapatietomuksen vaatimuksia myöten_, enligt Heraldikens reglor. _Vapa-kirja_, Adels-diplom, bref.

[404] _Vapa-Huone_, Riddare-Huset.

[405] Nämät, että myös kaikki _Brennerin_ piirutokset, ovat merkilliset ei ainoastaan heijän soreesta kuvittamisesta, mutta myös sen kauniin ja korean painin tautta, jota hään on ollut hyvä heillen antamaan, ja josta hyö vielä nytkin toist'-sata vuotta vanhat, näyttäävät kuin oisivat vasta äsken tehtyt.

[406] _Valta-Kirjuttaja_, Stats-Sekreterare.

[407] _Valta-lupa_, privilegium.

[408] Se ulos-annettiin nimellä: _Thesaurus Nummorum Svio-Gothorum_, &c.

[409] _Apu-raha, t. elo-raha_, pentio, underhåll.

[410] Tämä _Peringer_ tuli vielä samana vuonna koroitetuksi Vapasukullisuuteen, ja kuhuttiin _Peringsköld_. Häänki on mainittava rakkautensa suhteen Vanhuksia tiiustella; sekin kuvitteli ja kirjutteli kaikkia vanhoja jäännöksiä. Mutta sekä kuvittamisessa että piiruttamisessa ei hään, eikä _Hadorph_ ouk _Brennerin_ kanssa verrattava.

[411] _Vanhain-Selittäjä_, Antiqvarius.

[412] Lue: Kongl. Resol. d. 16 Sept. 1693.

[413] _Painuttamus_, tryckning; _seuramus_, fortsättning.

[414] _Aivostella_, uttänka, uppfinna, föreslå.

[415] Hänen Vapa-merkki osottaa yhen osan Vanhain-Kootuksen kiinitöksestä (af Ant. Koll. sigill), nimittäin yhen _Phoeniksen_.

[416] _Taitavaisuus_, skicklighet. Kunink. Vallan-Säilyksen kirjoissa, annetaan _Brennerillen_ tämä kiitos: "i sina arbeten war han aldeles outtröttelig och ytterst noggrann... Han war särdeles skicklig, helst han gjorde wäl, hwad han gjorde."

[417] _Juonittelemus, nioittelemus_, intrig, kabal; _viran-kilvoittelemus_, tjenstsökeri, lycksökeri.

[418] Hään oli Kauppamiehen _Niklas Weberin_ ja hänen vaimonsa _Christina Spoorin_ tytär; syntynyt Tukhulmissa v. 1659, s. 29. p. Huhti-kuussa, ja kuollut v. 1730, s. 14. p. Syys-kunssa. (lue _Act. Litt. Sv_. vuonna 1731, p. 18). Hänen kuva löytyy liitetty hänen kirjassansa, ja muutenkin kuvailtu yhessä miehensä kanssa, (lue: viite 424).

[419] Ensimäinen kokous näistä hänen lauluistansa painettiin Tukhulmissa v. 1713, heissä ei löyvyk muuta kuin paljasta Hiä-, Nimipäivällisiä- ja Hauta-virsiä, tahi muita seittyisiä Surun ja Onnen toivotuksia. Toinen osa heistä painettiin v. 1732.

[420] Tämän hänen oman käsitekonsa olemme kivelle piiruttaneet, ynnä hänen monet kuvaillukset.

[421] Tämä kaunis Kirjan-kootus tuloo nyt kohta huutokaupalla (genom auktion) myötäväksi ja hajotettavaksi. Se oisi hyvin jos joku ostaisi nämät meijän Moamiehen kirjutokset, Turun Opiston Kirjankootuksellen.

[422] Tämä kallis ja arvattava kirja sisällensä pitää 580 aivan kauniisti kupariin piiritettyjä Ruohtalaisia, muisto- ja kunnia-rahoja, ynnä muita kulta-, hopia- ja vaski-rahoja, ynnä heijän selistystä Latinaksi.

[423] Tämä kuva, joka näyttää olevan tehty hänen vanhuuellansa, ei ouk ollenkaan sen näköinen kuin se jonka hään oli ite tehnyt v. 1693, ja jota luulemme uskottavammaksi.

[424] Tämä _Brenneri-suku-kuvaus_ mahtaa olla varsin soma, jos saisimme peättää sitä myöten, mitenkäs se on kuparissa kuvailtu. Keskellä nähään Vapahtajan muoto, jonka yliten on kirjutettu: _jehovah_, ja jonka ympärillen on tehty kaikkiin Brennerien kuvat. Nimittäin -- 1) Lainistujan Ukon-isä, Mustasaaren muinonen Rovasti _Martinus Matinpoika Brenner_, syntynyt Nerpissä v 1516; Kuollut Vaasassa v. 1595. -- 2) Hänen poikansa Vaasan entinen Rovasti _Henrik Martinpoika Brenner_, syntynyt Vaasassa v. 1552, ja kuollut samassa paikassa v. 1616; -- 3) Hänen poikansa Iso-Kyrön Kirkkoherra _Isak Heikinpoika Brenner_, syntynyt Vaasassa v. 1603, kuollut Iso-Kyrössä v. 1670. -- 4) Hänen poikansa Lainistuja K. Vanh. Säilyksessä Elias Isakin-poika Brenner, syntynyt Iso-Kyrössä v. 1647. -- 5) Hänen vaimonsa _Soph. E. Brenner_, syntynyt Tukhulmissa v. 1659. Kaikkien näihen alla on siitten Latinaksi kirjutettu: _Proavo avoque ecclesiae hujus Pastoribus quondam dignissimis, qui et centesimo abhinc anno decretum conciilii Upsaliensis ambo subscripsere nec non patri charissimo monumentum posuit Elias Brenner Reg. Colleg. Antiquit. Assess. et Reg. in Min. Pict. P. A:o MDCXCIII_.

[425] _Pikkuus_, Miniatyr.

[426] _Peä-Majuri_, General-Major.

[427] _Linnan-isäntä_, Ståthållare.

[428] _Sota-Evesti_, Krigs-Höfding.

[429] _Henken-Rykmentti_, Lif-Regementet.

[430] _Varuistus_, festningswerk, förskansning.

[431] _Saksilaiset, Saksin-moa_, Saxare, Saxen; tällä nimellä eroittamme heitä _Saksalaisista ja Saksan-maasta_, Tyskar, Tyskland.

[432] _Uskaus_, mod, tapperhet; _Uskallus_, wågsamhet; _Uskallisuus_, tillförsigt, förtröstan, säkerhet; _uskollisuus_, trofasthet, trohet.

[433] Lue: _Stockholms Dagl. Allahanda 1776, N:o 13; Gezelii Biogr. Lexicon, III D. s. 60; Gyllenstolpes descriptio Sveciae, Lib. VIII, cap. VI_.

[434] _Sota-Asettaja_, Fältmarskalk.

[435] _Valpas kulettaja_, waksam Anförare.

[436] _A. v. Stiernemans Genealog. Matrikel öfwer Swenska Riddersk. och Adeln_, Stockh. 1770, 8:o p. 94.

[437] _Balkisten_ Herraskartano on Vehmaan pitäjässä Turun läänissä.

[438] Hänen vanhemmat oli Kenral _Henrik Clausson Flemming_, Herra Viurulaan ja Balkiseen, ja hänen toverinsa _Brita Henriksdotter Risbet_ Nääsistä.

[439] Hänen isä oli Linnanisäntä _Joachim Flemming_, ja hänen äitinsä _Ingeborg Stjernkors_.

[440] _Mälkilän moisio_ on Iso-Lohjan pitäjässä, Uuvella-maalla Turun läänissä.

[441] _Vara-Merikäyttäjä_, Vice-Amiral. _Merisoturi_, Vikinge.

[442] Jonka isä oli Lainjulistaja, siitten Käskyn-käyttäjä, (Befallningsman, Befallningshafwande) Hämeenlinnassa, nimellä _Erik Bergen_, Herra Hyväkylään ja Mälkkilään, joka ensin piti 5 kantaisen tähen kilvessänsä ja ristin rautalakissansa, mutta siitten otti äitinsä nimen _Spåra_, ja hänen sotamerkinsä.

[443] _Lahtipujon_ moisio on Hämeen läänissä

[444] _Piäratustaja_, Ryttmästare.

[445] _Pähkinä Linna_, Nöteborg.

[446] _Selittäjä_, Comissarie, Utredare.

[447] _Moa-tutkimus_, Jordranfakning.

[448] _Piä-Sovittaja_, Hufwudmedlare, reglerare.

[449] _V. Stjernm. Matr. öfwer Sw. Ridd. och Ad. I D. p. 256. Finska Ad. och Riddesk. Hist. Praes. J.F. Wallenius. Åbo_ 1827.

[450] Hänen isänsä oli _Juho Pertunpoika Boose_ Lahenpujosta ja Korunasta, hänen vaimonsa oli _Ingeborg Heikin tytär_.

[451] Lue: Schefferi Lapponia.

[452] Sekä Tuneld (Geographie öfwer Konunga-Riket Swerige IV D. p. 129) että myös Gjörvell (Det Swenska Bibliotheket I D. p. 53) sanoopi että se oli 8 jalkaa ja 4 tuumaa pitkä; mutta Castrénin Juttelemuksessa _Beskrifning öfwer Cajaneborg_ p. 15 ja 16, seisoopi, että sanottiin hänen olleen 3 kyynärtä ja 3 1/2 (puoli neljättä) korttelia pitkä, eli puolta korttelia vajoo 4:een kyynäreen. Nämät puheet ei ouk oikeen yhtä pitäväiset. _Castréni_ toimitti mitenkä hään on kuullut puhuttavaksi; vaan ne toiset, sitä myöten kuin häntä Harlemissa mitattiin. Se on mahollinen, että jos se kotoa lähtiissänsä, oli nuori ja kasvavainen, jotta hään oisi pois-ollessansa vielä kasvanut muutaman tuuman; tahi, että jos miittuutivat häntä kuoleena, että se oli kuoltuansa virunut, niin kuin sanotaan tapahtuvan; on myöskin mahollinen, että tässä ymmärretän Hollannilaisten mittuutta, joka on vähempi meijän. Olkoonpa tuo miten tahaan, niin oli hänellä pituutta kyllä.

[453] Kuninkas _Fredrik II_ eli _Jaloinen_, kuin häntä myöskin kuhutaan, valitti ne pisimmät miehet kaikista hänen Rykmenttilöistään, ja asetti heitä yheksi erinäiseksi väeksi. Mutta ei ainoastaan sillä, että hään valihti heitä omasta valtakunnastansa, hään maksoi myöskin isot rahat soahaksensa heitä muista maista. Näihin joukkoon pestaisi hään myöskin _Cajanusta_, mutta se ei kelvanut, koska se oli ikään kuin _Jättiläinen_ muihen seassa.

[454] Hään oli kuuluisa ei ainoastaan pituueltansa, mutta myöskin voimaltansa. Hänen sanottiin olleen kauhian väkevä, mutta niin hiljainen ja tyynnä-tapainen, ettei häntä mitenkä saatu suuttumaan. Yhen toisenkin voipaan sanotaan silloin olleen Preussissa, ja tulleen rinnustelemaan tämän Suomalaisen kanssa. Mutta _Cajanus_ ei tahtona häneen puuttua. Toinen rupesi tuosta vielä enemmin häntä kiistelemään, ja sanotaan hänen viimein yllyttäneen häntä mänemään siihen kauppaan, että hyö piti kerran kukiin soaha antoa toinen toisellensa korva-puustin. Viskattiin arpoo, ja Preussilainen sai vuoron ensin paiskataksensa. Silloin sanotaan hänen antaneen _Cajanuksellen_ semmoisen aika kajauksen, että hään oli vähältä koatua; mutta kuin tämä siitten suutuksissaan sukaisi toista korvalleen, niin sanotaan hänen laskenneen häntä niin, että se mäni henkettömäksi. Tämän sanotaan olleen syyn, minkä tähen _Cajanuksen_ täytyi peät-suoroo paeta pois Preussin maasta.

[455] _Elo-leipä_, Fri-bröd.

[456] _Gyllen_ on yksi pieni hopea-raha Saksan maalla, joka teköö meijän rahassa 44 killinkiä pankkoossa. Hään lahjoitti sillä tavalla pois 11,625 Riksiä Pankkoossa.

[457] _Mennoniittiläisten seurakunta_, (Mennoniternas diaconat). _Mennoniitit eli Uuestaan-kastetut_, nouatti yhtä uskon-erkamusta.

[458] Tämä Daniel Cajanuksen silkki-takki (kappa) löytyy vielä Pohjan- moalla tallella.

[459] Tästä on moni aprikoinut, että myö tällä meijän lyhyellä i'ällä kuitenkin vaikutamme ja toimitamme enemmin, kuin moni meijän esivanhemmista, sillä heijän pitkällä i'ällänsä. Jos lienöön niin! Mutta kyllä moni vielä nytkin löytyy, josta ei saata sanoa muuta, kuin että hään on ollut muka elossa.

[460] Salméns _Beskr. öfwer Kalajoki Socken under P. Kalms praesidium. Åbo_ 1754 p. 18. Jos hään oisi ollut Jämtlannissa Suomen armean kassa v. 1718, niin hään olis silloin jo ollut 78:nen vuuen vanha ukko. Se on uskottavampi että hään v. 1656, kuusitoistkymmenellä vuuellansa, muutti ehkä muihen Suomalaisten kanssa Ruottiin, koska Venäläiset silloinkin, _Zaar Alexei Michailowitschin_ hallituksen alla, hävittivät Pohjan maita; ja että kuin toiset seisahtuivat siihen, niissä heijän synkissä mehissä, niin tämä keäntyi Suomeen takaisin.

[461] _Stockholms Post-Tidender år 1753, N:o 19_; seisoo että hään 105 vuuen vanha, mäni _kolmannen kerran_ naimiseen, yhen 60 v. vanhan piian kanssa (hään oli sen eistä jo ennen ollut kahesti naitu).

[462] Lue: _I Jesu namn! Historisk och Deconomisk beskrifning öfwer Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castrén. Åbo_ 1754, p. 10.

[463] _Leal-Socken_.

[464] Tämä pitäjä on 10 peninkuormoa Pietarista. Häntä tahottiin sinne yksinmielisesti, sekä hänen opetuksensa suhteen, kuin että myös hänen kunniallisesta elämästänsä. Vulmahtia annettiin hänälle siltä henkelliseltä Synodilta.

[465] _På Amiralitets-holmen_.

[466] Se on juuri merkillinen, etteivät Ruohista eikä Suomesta antaneet mitään apua tähään aivotukseen, ehkä se oli heijän maamiehillen hyväksi, kuin tätä tehtiin.

[467] Tätä tehtiin Saksan kielellä, _Nazziukselta_, Saksan Seurakunnan Kirkkoherralta.

[468] _att han warit missionär i Finnmarken_.

[469] Saatiin nyt tietoa, että hään oli koulusta ruvennut Sotamieheksi, ja sillä lailla tullut monta maata liikkumaan. Sitä vastoin niin hään kyllä puolestansa näytti heillen yhtä kirjallista totistusta, että hään Trondheimin kaupunnissa Norissa oli tullut tehtyksi papiksi Rovastilta ja Konsistorin-Neuvolta (Consistorial-Rådet) _Paul Roggersilta_ (jotapa kirjaa perästä-päin löyvettiin olevan hänen oman tekemänsä); mutta Köpenhamina-Piispan _Herslebin_ kirjuttamisesta havaittiin, että yhtä Nordenbergin nimellistä ei millonkaan ole käynyt Köpenhaminan kouluissa, eikä yhtä Konsistorin-Neuvoa _Roggers_ ollenkaan löytynyt Trondheimissa. Viimeisellä löysivät myös Nordenbergin luomia sitä painitinta (pitschaft) jolla hään muka oli seilanut tätä nimitettua papintotistusta. Sanalla sanottu, hään oli yksi _suuri koira_.

[470] Ensin Oikeus myötistyi siiheen että, hänen anomuksellansa, annettiin hänelle lupaa, lähteä Saksan muahan parempia totistuksia itellensä hankkimaan, ja pantiin yhtä Papismiestä nimeltä _Henr. Skyttenius_ että niin kauvan hänen siassansa olla viran toimituksessa. Mutta koska Nordenberg ei tullunakaan vuuen piästä takaisin, niin kuin hänelle oli miärä tulla, niin antoi Oikeus hänen virkaansa tällen _Skytteniuksellen_, joka tehtiin Suomalaisten Kirkkoherraksi joulu-kuussa vuonna 1747. Näin eroitettiin nyt Suomalaiset pois Ruohtalaisista, ja tehtiin heistä eri-seurakuntaa, ja sillä loppui ne pitkälliset riiat, jotka molemmispuolin oli heitä yllyttäneet. Nordenberg tuli jonkun ajan perästä kyllä takaisin, vaan ilman mitään totistusta, jonka tähen hänen myös täytyi lähteä tästä pois. Hään läksi silloin Stettiiniin kaupunkiin, ja oisi siinäkin viisastellut ihelle virkoa, vaan tuli ajallansa poisi-ajetuksi. Hään tuli vielä siittenkin yhen kerran Pietariin, toivoten Suomalaisia houkutellakseen, mutta ne eivät eneä häneen puuttuneet, jos täytyi hään järkiään lähteä tästä pois, eikä o siitä päivästä hänestä mitään kuuluna. (_Gjörv. Hist. och Polit. Mercurius; V D. p. 677; -- Büschings Geschichte der Evang. Lutherischen Gemeinen im Russischen Reiche; Th. 2 (Altona 1767, 8:o) sid. 74. -- Gezelii Biogr. Lexicon; II D. sid. 105_).

Tämä Pietarissa oleva Ruohtalainen ja Suomalainen seurakunta oli alustapäin ainoastaan yksi yhtyys niistä Suomalaisista ja Ruohtalaisisia sota-vankiloista, joita pantiin tänne työllen, rakettaisa tätä uutta kaupuntia Nevan rannalla; ja joillen annettiin omat papit, heijän muka henkelliseksi ravinnokseksi.

[471] Tämä heijän suloinen ja helläsyvämminen Kuninkas, muutti siitten nimensä _Kontaschiksi_, joka heijän kielellä oli merkihtävä yhtä _jaloa Valtiasta. Bucharian_ valtakunnat, jotka nyt ovat Venäläisten hallituksen alla, kuhuttiin _Aleksander Magnuksen_ aikana _Sogdianaksi_, ja jaetaan _pienempään ja surempaan_, joihen luetaan, suurin osa Tarttarian maista. Tämä loaja valtakunta eli maakappale, levittääksen Turkestan ja Kalmukkiloihen maista pohjoisesta, aina Indiaan, etelään; ja Persan vallasta ja Kaspinmerestä loutehesta, aina Mongalin ja Chinan synkiöihin. Kalmukkilaisten ja Tarttarilaisten kansat asuskeleevat iässäpäin näitä avonaisia maita. Heijän uskomus on Muhametin opista erkaneva. Heijän piäkaupunit ovat (Suuressa Buchariassa) _Buchara_ ja _Walikk_, jotka kumpaisetkin luetaan Moskuan toista mokomin suuremmaksi (?) ja (Pienemmässä Buchariassa) _Jerken_ ja _Kaschgar_.

[472] _Lähettämys_, Beskickning, Legation; _Lähettämä_, Sändebud.

[473] Miksei hään Tarttarin piioillen pyytänyt Suomalaisia sulhaisia? mahtaa ehkä joku meistä kysyä; -- Tiesi hänen! Mutta uskottava on, että silloin ois hänen anomus ehkä käynyt paremmin toimeen.

[474] Tämä tarina on otettu kirjasta: _Das veränderte Russland_. Siinä luetaan ensin (I:ssä Osassa 254:llä puoliskolla) että hään pyys "_Ruohtalaisia tyttölöitä_", mutta tämä on yks ereys, sillä Zaarilla ej ollut Ruohtalaisten kanssa mitään tekemistä, sitä vähemmin heijän likkoja myyksentellä; sillä jos hään kohta oisi soanut Ruohtalaisia vankiakin (niin kuin hään sai) niin ne oli miehiä, vaan ei vaimoja. Mutta Chan kuhtui Suomalaiset Ruohtalaisiksi, siitä, että heitä luettiin Ruohin valtakuntaan. Silloin olevassa soassa vietiin Suomesta, niin kuin muulloinkin, monta tuhatta lasta ja vaimoa Venäjäseen, jossa heitä hajotettiin ympäri tätä laveata moata (ja joista meijän vastappäin tuloo ehkä enemmin puhua). Yks osa heistä jaettiin suurillen hoviloillen ja moisioillen alusväeksi, yhen osan veivät Kasakat myötensä omahan moahan, josta heitä osittain kaupustettiin Turkkilaisillen, osittain muuallenkin. Tällä tavalla oli vihtoin myös Bucharilaiset tulleet heitä tuntemaan, ja heijän Herransa kahtomaan tätä kauppaa evulliseksi. Että tässä ei maha olla puhe Ruohtalaisista, nähään myös siitä, että tämä kirja itekkin toisesa kohassa oikaisoo tätä paikkoo, selittävän tämän asian sillä, että se sanoo hänen tahtoneen "Ruohtalaisia, eli _oikeimmittain Suomalaisia_" (p. 326) Olipa tuo kummin tahan! Anomus on kuitenkin aivan merkillinen.

[475] Tätä nimeä, (jolla nimitettiin sekä linnoo että soarta, ja josta koko kappeli on siitten nimensä soanut) kirjutetaan meijän nykyisissä kirjoissa _Kustö_, niin kuin se oisi muka tullut näin kuhutuksi Ruotin sanoista kust ja ö; mutta tämä on viärin. Vanhoissa kirjoissa sitä kirjutettiin _Cuusto_, joka nimi oli yhteen-veitty sanasta _kuusisto_ (granskog); ja niinpä sitä ennenkin kirjutettiin Turun läänin vanhoissa Maavero-kirjoissa (_Porth. Chron. Episc. Finl_. p. 605).

[476] Niinpä nähään heijän jo Suomessakin ruvenneen Kuninkaansa vastaan niskoittelemaan. Niin e.m. rupeisi jo Piispa _Conrad Bitze_ yhtenä aikana ponnistelemaan Kuninkas _Carl Knutsonnia_ vastaan; eikä antanutkaan hänellen _Raseborgin_ linnoo, jota hään v. 1465 häneltä pyysi. Niin että Kuninkaan täytyi koko kesäkauven säilytteä ihtensa _Dominicanarein_ pappilaisten luonna Turussa (hos Dominicaner-munkare i Åbo) _Rhyzelius_, p. 338.

[477] Ilman Piispaa _Henrikkiä_, joka oli se neljäs Piispa Upsalassa, ja joka ensin yllytti _Eerikki_ kuninkasta, tulemaan Suomeen, miekallansa levittämään Ristin oppia, ja joka kostoksi tästä, tuli tapetuksi sinä 19 p. Tammi-kuussa v. 1157, yheltä Suomalaiselta talonpojalta, nimellä _Lalli_, jota hään vaati kirkko-rankaistukseen, yhestä hänen murhan töistä, niin se ei käynyt paremmin hänen jälkeen-tuliallen. Sillä _Rodolphus_ tahi _Rolf_, joka oli se ensimmäinen Suomen Piispa (syntynyt Vester-Göthlannissa) tuli v. 1178 pois vietyksi ja surmatuksi Kuurolaisilta, jotka sinä vuonna rosmaillivat ja hävittivät meijän rantamaita, joka tapahtui viienellä vuoella, siitten kuin se tuli Suomalaisillen soarnoamaan.

[478] _Ahvenanmoa, Åland_. Tämä _Ragvald_, joka kuoli v. 1321, oli 9 vuotta ollut Piispana (v. 1312-1321).

[479] _Porth. Chron_. p. 14, 216, 217. _Rhyzelii Episcoposcopia Svio-Gothica_, p. 331. _Rhyzelii Sveog. munita_, I D. p. 115, sequ.

[480] Tämä _Magnus Thunsson_ oli se 8:saas Piispa Suomessa, ja se _ensimmäinen Suomalainen_ joka oli piäsyt tähän _piispa-virkaan_. Se oli syntynyt _Märtälän_ kylässä _Ruskon_ kappelissa, ja kuoli v. 1308, oltua 17 v. Piispana (v. 1291-1308). Hään muutti Piispa-istumen v. 1300 _Räntamäestä_ Turkuun, eli niin kuin sitä ennen kuhuttiin _Unikankareeksi_.

[481] _Porth. Chron_. p. 183, 216.

[482] Tämä _Magnus Ollinpoika Tavast_, joka oli se 16:nees Piispa Suomessa, oli syntynyt s. 14 p. Loka-Kuussa v. 1357 _Alasjoen_ tahi _Tavastilan_ kylässä Virmon pitäjässä, ja kuoli s. 9. p. Maalis-kuussa v. 1452, 95:nellä vuuellansa. Hään oli 37 vuotta Piispana Suomessa (vuuesta 1413 vuoteen 1450) ja oli yks niistä merkillisemmistä Poavilaisista Piispoista meijän moassa, jonka tähen meillä oisi mielessämme vastapäin hänen elämästä jotaik puhua.

[483] _Rhyz. Episc_. p. 334. _Porth. Chron_. p. 20, 465, _Messenii Scondia_ T. X. p. 19.

[484] Tämä _Conrad Bitze_. joka oli 19:nees Piispa Suomessa, tais olla syntynyt Turussa, kussa hänen isä _Henrik Bitz_ oli Katteinina, hään kuoli _Kuuston_ linnassa sinä 13. p. Maalis-kuussa v. 1489, ja hauattiin Turun kirkossa. Hään piti Piispan virkaa 29 vuotta, eli vuuestä 1460-1489. Tässä _Kuuston_ linnassa lopetti myös Piispa _Johannes Olai_ päivänsä s. 9. p. Heinäkuussa v. 1510, sillä että hään syyvässänsä tukehtui. Siinä kuoli myöskin Piispa _Frat. Bero Gregorii Balk_ s. 29. p. Kesäk. v. 1412.

[485] Scondia. T. X. p. 21. Chron. Rhythm. Finland., p. 38; _Porth. Chr_. p. 26, 585. _Rhyz. Episc_. p. 338.

[486] Tämä _Arvid Kurck_, jonka sanotaan olleen syntyneen Laukossa, luullaan olleen _Jeppe Kurkin_ poika, ja _Niiles Kurkin_ pojan-poika, joka oli yks kuuluisa Hallitus-Neuvo (Stats-Råd) Ruotissa. (Porth. Chr. p 651) Hään oli se viimeinen Poavilainen Piispa Suomessa. Koska se Danskalainen meri-sotilas _Severin Norby_ v. 1522 vapautti Turun linnoa, niin täytyi tämä Piispa paeta Ruotiin; mutta hukkui joukkoinensa tiellä. Tästä puhuu _Tegel_ hänen Tarinamuksessansa Kyöstä kuninkaasta p. 36, näin: _"Samma tiidh (då Norby uphäfde belägringen för Åbo) måste Biskop Arffuedh i Åboo rymma, och gaff han sigh först til Raumo, ther han hadhe sitt Skep liggiandes, och så sjödeles tädhan och til Ulffsby (Björneborg). Men effter han ther icke säker och frij bliffua kunde, och fick altijdh tijdender, at sienderna drogho allastädes omkringh och föchte effter honom, gaff han sigh medh mångha aff then Finska Adel, Frwer och Jungfrwer, som aff fruchtan och räddhoga flydde för samma Konung Chrtistierns tyranniske påbudh skuld, til sjöss, och achtade sigh åth Swerige til Konung Gustaff. Men them kom en gräseligh stoor storm och owåder uppå, så at the alle med skep, folck och godz förginges och bleffue borta, utan för Öregrund i Wiggian (Grepen lahessa)."_

[487] Kuustoo joka kuuluu Piikisten pitäjään, luetaan 5 neljännestä Turusta, (maantietä myöten) itä-etelään.

[488] _Porth. Chron_. p. 730. -- Mutta uskottavampi ehkä on, että kuninkas teki tätä vähänteeksensä Suomen Piispan-valtaa. Siinäkin ehkä tarkoituksessa hään jokoi hänen Hippakuntaa kahtiaan, ja teki v. 1554 Viipurissa toisen Hippakunnan istumen. _Kuusto_-linnan hävittämisellä, hään ei heittänyt tilaisuutta Turun Piispoillen varustaksensa sotamiehillä ja sotavarjelluksilla.

[489] Ehkä tämä soari ei ouk sen pitempi kuin yhtä kiven heittämistä, niin nähään kuitenkin että tässä ennen aikana on pietty oikeata Sotaväkeä, linnan varaksi; ja ettei heitä ollut vähä joukko, on siitä arvattava, että Piispa _Johannes Olavi_ (syntynyt Pargas pitäjässä) joka oli toinen Piispa _Bitzen_ perästä, eipä soanutkaan tätä linnoa sen kuolleen Piispan _Laurentiuksen Michaelin_ (sota-) rahvaalta (_familiares_) ellei hään heillen maksanut 200 Ruotin _markan_-rahoja (joka tais olla maksamatak heijän palkastaan). Eikä näinnä aikoina käynyt Piispoin kanssa niskoitella, ellei suuren voiman kautta. Tämän sanan familiares on Messenius (Scondia X. T. p. 23, & Chron. Rhyth. p. 43) ja Rhyzelius (Episc. p. 340) selittänyt sillä, että se oisi muka merkihtenyt sen autuahan Piispan sukulaisia ja omaisia, mutta siinä ovatten erehtyneet, sillä _Episcopi familiares_ kuhuttiin heitä, jotka olivat heijän palveluksessa, ja saivat palkkansa heiltä (Porth. Chron. p. 647). Näihen sotamiesten peämies, kuhuttiin _Praefectus Custoensis_, (häänki sai palkansa, ei Kuninkaalta vaan Piispalta). Tätä nähään yhestä kirjasta Piispalta _Hemmingiltä_, kirjutettunna Turussa v. 1356, kussa yksi nimeltä _Johannes Pedherson_ kuhutaan Linnanisäntä Kuustossa (Bih. till Åbo Tidn. 1785, p. 25, och följ. Porth. Chr. p. 262). Niinikään oli Piispa _Magnus Olai Tavastin_ isä vainaa, nimeltä _Olaus Nilsson Tavast_, tässä linnassa Isäntänä, Piispa _Hemmingin_ aikana (v. 1339-1367).

[490] _Kahtomus_, vue, utsigt. -- _Luettaja_, Lector.

[491] _Tunelds Geographie_, 6:te Uppl., 8:de Del., p. 49.

[492] _Kunink. Kirjotus-Kokous_, Kongl. Kansli-Kollegium.

[493] Myö tahomme kiitoksella mainita tätä Turun muinosta Maaherroa, siitä huolenpiosta, jolla hään on kavotuksesta säilyttänyt näitä vanhoja muistomerkkiä; niin myös muistelemme kiitollisuuellamme sitä silloin olevata ylistettävätä Sonnäsin isenteä, ja sitä kunnioitettavata Rovastia, jotka mielensä tarkoittivat näitä _vanhoja_ ilmin-hakeaksensa; ja soisimme että meijän muut moamiehet ottaisivat heijän esimerkkiä opiksensa.

[494] Se oisi ollut valaistukseksi asiassa soveliampi, jos Moaherra oisi kirjuttanut aivan samat sanat kuin oli kiveen piritetyt, eikä heitä ruvenut selittämään. Sillä niinkuin perästäpäin soahan kuulla, niin se ei ollut _Gustaf Fincke_, mutta _Gödrik Fincke_, joka oli naitu tämän _Ingrid Boijen_ kanssa. Senpä tautta on uskottava, että hauta-kivellä ainoastaan luettiin alku-nenät näistä nimistä, nimittäin G.F. ja I.B. joista G.F. ei merkihtenyt _Gustaf Finckiä_, mutta _Gödrikkiä_.

[495] Näitä kolmellaisia vapamerkkiä olemme tässä kuvailleet varsin semmoiset kuin heitä tavattiin kuvailtunna yhellä paperilla, joka oli sisäänpistetty siihen kopioon tästä Moaherran kirjotuksesta, jota löysimme Kunink. Kirjan-Kootuksessa. Ainoastaan että olemme tehnyt heitä _puolen pienemmiksi_. Mutta jos ne kuvat jotka löytyi siinä, olivat yhtä suuret, tahi (uskottavampi ehkä) pienemmät, kuin ne hopeiset vapa-merkit, joita hauvassa löyettiin, siitä meillä ei ouk mitään tietoa.

[496] Myö olemme tässä, niinkuin muuallakin, uskollisesti peräänkirjuttanut sitä kopiota, joka löytyy K. Kirjan-koossa, ehkei hänessä monessa paikoin löyvyk järjellisyyttä.

[497] Tätä Chiffern N:o 5, ja ne tässä viimeks mainitut Kirjotus-nenät ei löyetäk näissä paperiloissa kuvailtunna. Hyö ovat jo vissiinik joutuneet hukkaan.

[498] Jos tämä aatos on Moaherran omainen, niin oli hään oikeen asian arvanut; mutta merkillinen on, ettei hään, eikä pitäjän Rovasti tienyt paremmin tästä selittää. Silläpä tästä nähään ettei kumpainenkaan tuntenut J.A. Forteliuksen juttelemusta _de primis initiis Björneburgi_, joka oli painettu 33 vuotta ennen tätä, ja kussa luetaan 15:nellä puoliskolla, että silloin (v. 1732) löytyi tässä Liikisten (tahi Ulfsbyin) kirkossa yhtä leipä-rasiaista (oblat-ask) jonka peällä oli tämmöinen kirjotus: _"Denna asken är gjord af silfwer, som är funnit uti Högwälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf, hwilka äro begrafne år 1139 (?) och med Högwälborne Herr Carl Horns omkostnad efter dess Förfäder å nyo försärdigat år 1684."_ Tästä nähään että oli jo ennenkin otettu hopeita tästä hauasta, ja sulattu kirkon tarpeiksi. -- Oisikkohan jo tämä rasiainen Rovasti _Lebellin_ aikana (v. 1765) katonut, tahi hänen kirjutos tummentunut? Minkä perustuksen peälle tämä _Carl Horn_ kuhtuu _Finckilöitä_ esivanhemmiksensa, soahaan kohta p. 411. paremmin kuulla; sillä Peä-Sota-Asettaja (General-Fältmarsaken) _Evert Koarlenpoika Horn_, herra Kankkaan, Porkkalaan ja Sonnäsiin, oli naitu _Margaretha Finkin_ kanssa Porkkalaan ja Anttiseen, joka oli tämä _Gödrik Finkin_ tytär. Mitä toas tähän vanhaan vuos-lukuun tuloo (1139), niin _Porthan_ vainoo jo kyllä tuossa piti tora-puhetta, ja peätti tämän olevan kirjotusvian rasiaisessa, eli painovirheen juttelemuksessa; eli yksi häpäisevä tietämättömyys kirjan toimittajalta, näistä vanhoista asioista, ellei hään tahtonut meitä tahallaan petteä (Porth. Chr. p. 329, 469, 470) koska hään mainihtee v. 1139, joka muka (_Porthanin_ aatoksesta) pitäis olla 1439, tahi 1539. Myökin uskomme että tässä jossakussa mahtaa olla erheys, vaan tahomme kuitenkin muistuttoo, että ennen tätä _Finkin_ sukua (joka alotti _Gödr. Nilsson Finkin_ kanssa, lopulla 1400 vuuen luvulla) niin oli Suomessa yksi toinen vanhempi suku samalla nimellä, joka mahto sammua jo kahta polvea ennen tätä _Gödr. Nilssonina_, koska sanotaan hänestä, että hään otti itellesek tätä _Finkin_ nimeä, hänen Ukkovainaansa perästä (_efter sin Mor-Far_) joka sillä tavalla mahto olla se viimeinen peru siitä _vanhasta Finkin_ suvusta (_Stjerneman, Swea och Götha Höfd. Minne_. I D. p. 330. II D. p. 327. Tämä toinen osa, joka enemmitten sisällensä pitää Suomenmoan muinoisista peä-miehistä, on vielä painamatak, ja säilytetään kasikirjotuksinna Kunink. Vallan-Säilyksessä. Se oisi toivottava, että tämä kirja, josta ainoastaan yksi vähäinen osa on painettu Turun vanhoissa Tiiustuksissa v. 1785, tulisi painon kautta ulos-annetuksi). Tästä nähään että _Finckilöitä_ on hauvattu jo 1200 ja 1300 vuosiin luvulla, ellei jo ennenkin. Että tämä vanhakin _Finkin_ suku (joka taisi hävinnä jo lopulla 1300, tahi alulla 1400 vuuen luvulla) on mahtanut olla kuuluisa aikanansa, on siitäkin arvattava, että Piispa Magnus Olai Tavastin isä, nimeltä _Olof Niileksenpoika Tavast_ (joka oli Kuustossa Linnan-isäntänä vuosien 1339 ja 1367 välillä) oli naitu yhen _Catharinan Finkin_ kanssa. (_Bång Schema familiae Tavastianae_, painettu Tukhulmissa 1756. -- Porth. Chr. p. 423).

[499] Oisihan tämä tainnut tapahtua ilman Kunink. Kirjotus-Kokouksen kyselemätäk. Tarpeellisempi oisi muka tietää jos ei Liikisten vanhoissa kirkon-kirjoissa löyvyk näistä asioista mitään kirjutettuna, ja mitä heissä seisonnoon.

[500] Tästä _Gagneruksen_ tarkautesta, että Tarinamuksesta ja vanhoista suku-kirjoista tahi polven-juoksuista ylöshakea niitä suku-polvia, jotka ovat muinon näitä nimiä kantaneet, tulemme kohtsillään enemmin puhumaan; ja tahomme ainoastaan nimittää, ettei hään meijän mielestämme ouk ollut ollenkaan halukas (angelägen) näitä tietoja hakeaksensa. Eikä se ou kumma, sillä se on arvattava, että hään joka oli Ruohtalainen ei pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista.

[501] Koska harvat ehkä meijän lukioista ovat siinä tilassa, että näitä nimittyjä kirjoja käsittää, ja kuitenkin tahtoisi ehkä kuulla, mitä heissä seissoo näistä Finckilöistä, niin tahomme tässä näitä paikkoja luettaa. _Messenii_ Scond. Illustr T. VI., p 12. _"Transmissis in Moschoviam legatis hoc tempore, Benedicto Gylte ac Gustavo Finchio, Tyrannum invitat ad foedus contra Polonum, velut hostem utriusque communem ... Rex Ericus xv Febr. per Daniam suos destinat legatos Stenonem Ericium, Gabrielens Christierni, Liberos regni Barones, et Georgium Finchium, in Hassiam abituros, Christinamque Lantgravii filiam, sibi conjugem postulaturos."_

[502] _Dalin, Swea Rik. Historia_ II Del. I B. p. 557: "Som han (K. Eric XIV) från Hessiska Hofwet i sit frieri fådt benägna swar, så skickade han nu (v. 1563) trenne Riksens Råd, at det samma fullborda. Dessa woro Sten Erikson (_Lejonhufwud_) Gabr. Christerson (_Oxenstjerna_) och Jöran Fincke. Då Ambasaden kom till Köpenhamn, lät K. Fredric arrestera dem allesamman, och insätta dem på Kallundborgs slått, ty han ville ej blott hindra ägtenskapet, utan äfwen få en förewändning till krig." Tätä kerroitetaan uuestaan p. 597. "Sten Erikson Lejonhufwud, Gabr. Gabr. Christerson (Oxenstjerna) och Jöran Fincke, desse tre woro fängslade under sjelfwa freden, som Ambassadeurer till Cassel."

[503] _Stjernman_, Swea och Götha Höfdinga Minne 1 D. p. 330: "_Jöran Fincke_ till Pernou förde i wapn twå sparrar öfwer hwarandra, och hwardera sidan om öfwesta sparren en liten Sparf eller Talgore (eiköhään se liene Peipponen?) år 1552 Hof-Marskald samt tillika Lagman på Öland, år 1561 Riddare i Kon. Eric d. XIV:s Kröning, år 1562 Riks-Råd, år 1567 i Junii månad befullmäcktigad att mönstra Knektarne i skären, år 1568, d. 3. Dec. Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, Österbottn och hela Åland. Gift med Malin Olofsdotter, som sedan fick Lasse Jespersson. Son af Gödric Nilsson _Rangonen_ som först kallade sig _Fincke_ och Margaretha Gustafsdotter Slatte." Siitten luetaan p. 24. "År 1542, d. 7. Sept. fick Ture Persson till Kråkerum wår befallningsman på Stockholm, med desse efterskrefne Wåre trogne Män, Råd och Tjenare, neml. Herr Eric Fleming till Quidja och Göstaf Fincke, Wårt och Cronens Slått Stockholm, och Stockholms Stad till getreuer hand och uti en ärlig Slåttsslåfwen."

[504] Dalin, Sw. R. Hist. III D. B. I, p. 5555: "Riks-Råden Bengt Gylte och Gustaf Finke, med Herman Anrep, Joh. Winter, Hans Boisman och Frans Jericho skickades (1563 vuuen alussa) till Muscow med tillräckeliga föreskrifter; och Storförsten samtyckte strax ej allena den förra Freden, utan ock, hvad Lifland angick, et stillestånd på tu år, då emedlertid hwardera Riket skulle behålla hwad det nu innehade." (Jemf. Tegels Erich XIV:s Historia, p. 70). Siitten luetaan erittäin yhessä muistutuksessa tästä _Finkistä_: "Han war Ståthållare i Finland. Gemenligen skickade han K. Erich Finska klippare."

[505] Oisi lysti tietää minkä puolesta Gagnerus sanoopi: "Han (Stjernman) gör rätteligen den anmärkning"... niin kuin mitä hään hänestä muuten sanoopi, ei oisikkaan totuullista. Stjernmanilla on se vika, ettei hään tässä kohassa nimitäk mistä hään on näitä tietojansa soanut, se on seneistä ollut mahotoin, sekä meillen että Gagneruksellen, sanoa, ovatko hyö oikeet tahi ei.

[506] Tämä arvotus, että ne Suomalaiset hevoiset, joita Fincki lähätti Kuninkaallensa, oisi erinomattain taivuttanut Kuninkaan mieltä _Finkin_ puoleen, mahtaa olla Gagneruksen oma aatos, ja seisoopi hänen nimessänsä. Muistettava on, että Fincki oli jo silloin koroitettu isoimmiin virkoin, ennen kuin hään näihin hevoisiin puuttui.

[507] Muistettava on, ettei hänen nimensä milloinkaan kirjutettu Georg, vaan _Jöran_, ja niinpä Gagneruskin kirjuttaa sitä toisensa paikassa.

[508] _Gödrik Fincke_ oli se viimeinen peru tästä suvusta miehen puolella, vaan vaimon puolelta niin se vasta sammui myöhämpänä sillä hänellä oli yksi tytär, nimeltä _Margaretha Fincke_, joka tuli naituksi Sota-Asettajan _Evert Koarlenpoika Hornin_ kanssa Kankkaan, ja jollen hään synnytti yhtä poikoo, nimeltä _Gustaf Horn_, joka siitten tehtiin Valta-Neuoksi, Peä-Luutnantiksi ja Sota-Asettajaksi. Tämä _Margaretha Fincke_ eli vielä vuonna 1634.

[509] Näitä _Suomalaisia suku-kirjoja_ olen minä paljon hakenut sekä K. Kirjankootuksesta, että K. Vallan-Säilyksestä, soaha muka heitä kahtoaksein. Stjernmankin nimittää lopussa 2:sessa osassa hänen kirjassaa _Sw. Ridd. och Ad. Matrickel_, (puhuttaissa niistä käsikirjoittuksista, joita hään tehessä tätä kirjoo oli seuranut): "Finsk Adelig Slägtbok af år 1598. -- en annan dito af år 1640." Näitäk nimittää hään vielä (Sw. och Göth. Höfd. Minnne II D. p. 352) "se Finska gamla slägtboken" ja toas p. 324: "se min Finska Slägt-Bok, p. 91" näistä, niin sitä ensimäistä ei ollenkaan löyetty, mutta sitä vastoin löyettiin yhtä toista vanhoo Suomalaista suku-kirjoo, joka oli varsin puuttuvainen. Se mahto olla se toinen, vuotesta 1640, koska siinä tavattiin myöhempiä vuos-lukuja, niinkuin e.m. v. 1635. Eikä siinä tavattu muuta kuin _Göstaff Finkin_ suku-polvea, suorastaan, senpä tähen siinä ei mainitak niin sanalla hänen veljestä _Jöranista_, eikä sisaresta _Kaisasta_; muutenkin niin siinä ei luetak muuta, kuin paljaat nimet. -- Muita kirjoja ei löyetty.

[510] Hänen nimensä kirjutetaan _Gödik, Gödick_ (vanhemmissa kirjuitoksissa), ja _Gödrik ja Götrik_ (nuoremmissa).

[511] Se viimeinen Kuninkaallinen kirja, joka löytyy hänellen laitettu, on annettu siitä 3:nesta päivästä Juolukuussa v. 1566.

[512] Löytyyppähän vielä paljoa enempi, kuin oisi vaan hakenut. Mitä hään tässä heistä sanoo, on muutenkin niin vähä, että se enemp sytyttää meissä mielen parempia tiiustuksia hakeaksemme, kuin että se näillä kyllästyttäisi meitä.

[513] Näistä niin puuttuu _Päivä-kirjat_ vuosista 1523-1548 ja 1602-1611; mutta _Pito-kirjat_ ovat täyvelliset, vuotesta 1523.

[514] Minun tulee tässä kiittää sekä K. Tietomus-Opiston Kirjuttajaa, Opettaja _Liljegrénia_, että myös K. Vallan-Säilyn Kirjuttajaa Kirjotus-Neuvoa _Sundelia_, siitä heijän mielisuosiosta, jolla hyö ovat minullen uskaltanneet näitä ja muita vanhoja käsikirjoituksia.

[515] _Kuninkaallinen Vapaus-Huoneen Holhottamus, Kongl. Riddarhus-Direktionen_. Tässä minä en taija olla kostelematak niitä miehiä, jotka Vapaus-Huoneessa ovat osottaneet minullen ystävällistä nöyryyttä, näitä paperia hakiissa; ja jotka ovat Kirjoitus-Neuvo _Hartmansdorff_, Kenraal _Melin_ ja Vapaus-Huoneen Kirjuttaja, Huoneen-Herra (Kammar-Herren) _Lagerheim_.

[516] Painettu Tukhulmissa, v 1750. p. II.

[517] Painettu Tukhulmissa v. 1751. p. 35.

[518] Ne muut Suomalaiset Herrat, joita silloin tähillä tokaistiin, ja joita kuhtumme _Suomalaisiksi_, ei sen puolesta että olivat aina Suomessa syntyneet, mutta koska heillä oli Suomessa virantoimituksia, olivat:

1) _Jöran Ericsson (Gyllenstjerna)_, joka v. 1556 oli Linnanisäntä Viipurissa.

2) _Ture Persson (Bjelke)_, Salestadiin ja Kråkerumiin, joka oli naitu Grevinnan _Sigrid Sturen_ kanssa, ja tämän suvun esivanhin (stamfader). Hään oli Linnanvuoti (Slåttslåfwen) Savolinnassa, vuuesta 1555 aina Helmikuuhun v. 1557.

3) _Nils Antinpoika Boije_, Gennäsiin. Hään oli v. 1553 Linnanisäntä Suomessa, ja kuhuttiin v. 1565, "Konungens förtrogne man och Secrete Råd." Samana vuonna s. 25 p. Toukok. tehtiin häntä Linnan-isännäksi Viipurin linnan, kaupunnin ja leänin ylitten. Kohta siitten Sota-Evestinnä Juuttilaisia vastaan, omisti hään väkirynnäköllä, ja tulella hävitti Vardbergin kaupunkia s. 28. p. Elok. mainittunna vuonna; ja sai siinä vankiksensa sen kuuluisan Sotasankarin _Pontus de la Gardien_ (tämän suku-kunnan esivanhin). Sinä 15 p. Syysk. samana vuonna vallotti hään myös Vardbergin linnoa, poiskajotti Juuttilaiset, ja poltti ja hävitti koko Hallannin. Mutta v. 1566 niin Kuninkas suuttui häneen, kosk hään ei tainnut sisään-tunkeita Bohusin linnaan; vaan suostui häneen jälleen, hänen vanhuuensa ja entisen uskauksensa suhteen. -- Vuonna 1568, s. 19 p. Toukok. tehtiin häntä Peämieheksi koko Suomenmoan ylitten; ja s.v. Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa. Hään oli naitu _Brita Hornin_ kanssa, Valta-Neuon _Christer Clausson Hornin_ tytär Åminneen, hänen vaimonsa _Ingeborg Siggesdotter Sparren_ kanssa, Sundbyiin.

4) _Claes Fleming_, Vapaherra Vijkiin, Herra Svidjaan ja Quidjaan, Kuninkaallinen Valta-Neuo ja Tähtikäs. -- V. 1563, s. 28. p. Elok. sai hään käskyn pitämään huolta Kuninkaan Juho III:nen säilyttämisestä Turun linnassa, ja johtattamaan häntä sieltä Ruotsiin. -- v. 1574, s. 12. p. Tuokok. pantiin häntä Peä-käskynkäyttäjäksi (Öfwerste Befallningshafwande) Suomessa -- s.v. s. 9 p. Lokak. Peä-Käskynkäyttäjäksi Viipurin linnassa ja kaupunnissa. Hään oli Ruotsin Vallan-Asettaja (Riks-Marskalk), ja piti vahvast Kuninkaan Sigismunnin puolta, Herttua Koarlea vastaan. Hään tuli viimen Pohjalaisilta yhellä noito-nuolella (Girs.) ammutuksi, josta hään kuoli v. 1597, s. 13 p. Tuokok. ja hauattiin Porvon-kirkkoon. Hään oli naitu _Ebba Stenbokin_ kanssa, Vapa-herra _Gustaf Olssonin_ tytär Torppaan. Hänen isänsä oli Tähtikäs, Valta-Neuo ja Lainistuja Etelä-Suomessa, _Eric Joachimsson Fleming_ Svidjaan ja Quidjaan (joka kuoli Joulu-kuussa v. 1538), ja hänen äitinsä _Hebla Siggesdotter Sparre_ Byestadiin.

[519] Heitä tehtiin muka osallisiksi _Pyhä Salvadorin Kunnasta_ (Riddare af S:t Salwadors Orden). Tämä Tähti-kunta tais olla se ainua, jota vanhoina aikoina annettiin.

[520] _Stjernm. Höfd. Minne_. I D. p. 330; ja II D. p. 327. Tätä kertoo hään vielä uuestaan muistutuksissansa Tegelin Tarinamukseen p. 35. Se on paha ettei Stjernman niin sanalla ilmoitak, mistä se on tätä tietoansa ottanut, eli mistä se on tämän Rangosen nimeä käsittänyt; mutta koska hään kolmessa kohassa kirjuttaa varsin yhellä tavalla, niin totta hänellä mahto olla joku vissi perustos. Jos nyt saisimme luotaita siihen, niin jokainen kuulee että tämä nimi oli yksi varsi selvä Suomalainen nimi, ja oisimme muka nopeet uskomaan, että se mahtaa ehkä olla _Ronganen t. Ronkainen_, yksi vanha sukunimi, joka vielä nytkin löytyypi meijän talonpojissa, ei ainoastaan pian kussakin pitäjässä Savossa, mutta myöskin yltä-ympäriseen Ruijan ja Ruotin Suomalaisissa, niin kuin 2:sessa osassamme saahan kuulla. Mutta Palmsköld (joka on ollut muita tarkempi toimittamaan hänen sukuunsa), kuhtuu häntä "_filius Rengonis_;" jolla hään ei ymmäräk yhtä sukunimeä, vaan yhtä ristimä-nimeä, sillä hään kuhtuu hänen isänsä: "Rengo Niileksen poika." Joka nimi taitaa ehkä tarkoittaa Rengon pitäjä, eli Rungon kyleä.

[521] Nimittäin sillä tavalla, että _Jöns Ronkainen_ oli Vapaherran Marienburgiin, Herran Kankkaan, Porkkalaan, Sonnäsiin m.m. Valta-Neuon, Peä-Luutnantin ja kaiken Ruotin ja Suomen Hevoisväen Kenraalin, Inkerin-maan ja Kekisalmen Peä-Holhottajan, Sota-Asettajan m.m. Greve _Gustaf Evertinpoika Hornin_, äijin-isän-ukon-ukko (Morfars Farfars Farfar).

[522] Koska myö oumme usseen tullut mainihtemaan näitä K. Vap. Huoneen käsi-kirjoituksia, niin tahomme heitä varsin nimittää, niillen hyväksi, jotka ehkä tahtoisi tästä tarkemmin tiiustella. Hyö ovat muka 4 erinnäistä kootusta vanhoista suku-juoksuista (kollektioner af gamla genealogier); nimittäin 1) _Palmsköldin_, josta löytyy VI siettä (Band) 2) _Peringsköldin_, josta löytyy III sit. 3) _v. Scantzin_, josta myös on III sit. 4) Dalinin, jotka ovat niin perivanhat, ettei heitä eneä saata lukeakkaan, hyö ovat irtonaiset, keärityt vihkoihin. K. Vapa-Huoneen omissa suku-juoksuissa ei tavatak tällaisia vanhoja sukuja.

[523] Se joka tuntoo mitenkä Ruohtalaiset pois-murtaavat meijän Suomalaisia nimiä tahi sanoja, hään ei kahtoisi ouoksi, jos uskaltaisimme tätä toisinpäin selittää.

[524] Jos tahtoisimme, niin saisimme tätä sukuu vielä kaks polvee vanhemmaksi, sillä tämä _Jöns Ronkaisen_ ukko vainaa oli _Miekkamies_ (wäpnare, a wapn) _Niiles Ronkainen_ Heikkilään, jonka Palmsköld sanoo elänneen v. 1424 (eiköhään se mahtant olla vanhempi? koska Jönsiä, joka oli hänen pojan-poika, jo mainitaan v. 1444). Palmsk. kirjuttaa hänestä; _"Nicolaus Rengonis filius de Heijkele, armiger, vixit a. 1424."_ Hänen poikaansa kuhtuu hään _Rengo Niileksenpoika_, josta se sano: _"Rengo Nicolai filius, armiger de Heijkele 1430."_ Peringsköld joka jo häntäkin mainihtee, kuhtuu häntä: "Rengo Nilsson i Heykele."

[525] Tämä _Pentti Lydikinpoika_, joka toas oli naitu _Valborg Jönsintyttären_ kanssa, oli v. 1411 Laintutkia Piikisten kihlakunnassa; ja v. 1437-1439 Linnanisäntä Hämeessä. Häänkin mahto olla rikas mies, koska hään poislahjotti _Hadilan_ tilaa, Nousisten pitäjässä, _Kuokkalan_ tilaa Lempelän pitäjässä, ja _Kuljun_ tilaa Birkkalan pitäjässä m.m. niillen Turun kirkossa löytyvillen Papiskammioillen (Porth. Chr. p. 482, m.m. Åbo Tid. 1785 p. 232).

[526] Hänen sanansa peälle on siitten muutkin erehtynneet.

[527] Häntä kuhutaan siinä "_Gamble Gödik Fincke_," että sillä eroittoo häntä hänen tyttären pojasta, ja hänen tyttären-pojan-pojanpojasta, joihen nimet myöskin oli _Gödik Fincke_; -- vai lie hään ehkä elänyt niin vanhaksi, että hään siitä oli soanut tätä nimeänsä. Millonka hään lie elänyt, ei varsin tunnetak, ainoastaan että hään v. 1440 hänen vaimonsa suostumuksella lahjoitti _Kärkesnäsin_ kartanoo ja _Bölin_ torppoo Pyhä Annan Kammiollen Turun kirkossa, että sillä sovittoo _Jusse_ Ollinpojan omaisia, jonka se on tapa-turmasest tullut surmamaan. (Porth. Chr. p. 448). Niissä Vapa-Huoneessa löytyvissä kirjoissa, seisoopi että hään oli Herra Pernoon ja Villnäsiin (till Wilias) ja että se oli nainut Tähti-niekan Olof Tavastin sisarta, nimeltä _Katrina Nilsdotter_ (Tavast). Muuton niin puheet hänästäkin vähä eroittaiksen. Palmsk. sanoo: _"Gödericus Finke de Huilias vel Villnäs, Equ. Aur. ex Livonia ortus, vixit in Finlandia 1460."_ Pering. sanoo toas: _"Göd. Finke till Perno och Wilias i Remotalle socken (?) gift med Katrina Nilsdotter till Porkkala, Olof Tawastes Riddares syster"_, ja toisessa kohassa: _"Gödik Finke den gamle till Willas, gift med Katrina Nilsdotter, som lefde enka 1467"_. Vuonna 1446 niin Göd. Finke vielä eli, ja istui Vapamiessa yhessä riiassa Piispa Tavastin ja muutaman Pyhteen pitäjän miesten välillä (Åbo Tid. 1785 p. 67. Porth. Chr. p. 433.)

Hänellä ei ollut mitään poikoo (seneistäpä se siihen loppui, se vanha Finkin suku) ainoastaan kolmet tytärtä; yksi _Kaisa_, joka nai tätä Niiles Ronkaista; toinen, _Margretha Gödikintytär Fincke_, joka oli Ivar Maunuksenpojan mummo (Farmor); ja kolmaas _Elin Gödikintytär Fincke_, Villnäsiin, joka nai Philippusta Ivarinpoikoo Bröötorppaan, joka kantoi kilvessänsä kolmet punaista tulileimausta, sinisessä vainiossa (trenne röda eldslågor i blått fält); ja jonka kanssa hänellä oli yksi tytär _Elin Philipsdotter_, joka naitiin Turun Linnanisännellen Herman Maunuksenpoika Flemingillen, Villnäsiin ja Moisioon, joka oli sen kuuluisan Vapaherran Liperiin ja Hermansaareen Claes Hermanninpojan Flemingin isän-ukko.

Minkähän perustuksen peälle Palmsk. sanoo, että tämä _Gödik Finke_ oli syntynyt Vironmoassa? sillä Finkin _vapauskirjasta_ joka oli annettu v. 1380 Vallan-Ruhtinaalta _Bo Jonsonilta_, ei sitä selitetäk. Se kuulupi näin: _Thet skal allom mannom witerlikt wara, at jac Bo Jonson Drotze i Swerike, kennis oppenbarlika mäth thässo mino opna brefue, at jac hafuer ont oc gifuit thessom brefföraren minom äskelikom Swen Finke alt thet gotz han her til antiggia köpt älla mät rät fangit hafuer af skatgildoghe jordh, huar thet hälzt ligger i Åbo Biskopsdöme af allum arlicom scatwm, aläghnom oc marcagieldom oc af allom thunga lidugt, löst och frelst, swa at han scal minom Herra Konungenom oc Cronone oc mic a mins Herra weghna ther aff tjänist göra, pc. Datum Hampne Sker, anno MCCCLXXX primo in octauis corporis Christi nostro sub sigillo praesentibus appenso in pendenti_. (Lagerbr. III D. p. 785). Se mahto olla sama mies, _Finkin_ nimellinen, joka 10 vuotta ennen alakirjutti Turun porvalin _Henrik Närffuin_ lahjoitos-kirjaa Katarinan Kammiollen (Porth. Chr. p. 352) ja jonka sisari tahi täti saattaisi ehkä olla se _Karin Finke_, joka Bångin puheen perästä oisi ollut naitu Olof Niileksenpoika Tavastin kanssa, joka oli Pispa Tavastin isä, ja eli vielä v. 1370.

[528] Se on moni meistä, joka on vielä nytkin niin tyhmä, että se poisvaihtaa Suomalaisen nimensä muuksi vieraaksi; luulevansa sen haisevan paremmallen. Semmoiset narrit löytyyvät vähä kussaik, jotka muka hylkeävät omansa, ja nouvattaavat vierasta.

[529] Tämä sana: _till Poicho_, mahtaa olla niiten Ruohtalaisten kirjuttajoihen toimittama, jotka eivät ehka tienneet mitä se sana poika piti merkihtemän, vaan luulivat sitä talon nimeksi. Hänen nimeänsä kirjutettiin vissiin _Jöns Rangosen_ poika (niin kuin sitä luetaan toisessa kohassa). Sillä myö neämmö vanhoista kirjoista, että näinnä aikoina oli tapa näin nimiä kirjuttoo. Niin e.m. luetaan yhessä Pentti Lydikkäisen kirjoissa vuotesta 1460, seuravaiset nimet: "Jusse Parpan poyca", ja "Olaff Tyrvompoyca." (Porth. Chr. p. 483).

[530] Niin Ugglakin sanoo (_Sw. R. Rådslängd_ p. 52) että sen vapamerkki oli yksi ylöspäin keänetty riippuri (ankare) ynnä yksi 6 säistävä tähti, (joka oli _Skalmiloihin_ vapamerkki). Mutta jos niin oli, niin se oisi ottanut toista vapamerkkiä, kuin hänen isänsä (_Lydikke de Kyrn_), ja hänen veljensä (_Clavus Lydikkeson_), jotka kanto _Djeknilöihen t. Djäkninlöihen_ vapa-merkkiä: yhtä anovata ihmistä, punaisessa kauhtanassa, ja Kotkan mustan muotosella. Muutoin tahomme muistuttoo, että tämä _Lydikke_, jonka jo moniaat ovat ilman minkäänlaisetak toistukseta tehneet Vestphalalaiseksi, on mahtanut ehkä olla Suomalaisesta suvusta. Savossa löytyy vielä nytkin yksi talonpojallinen suku, nimeltä _Lyytikäinen_, jonka kirjutetaan _Lyydikäiseksi_; ja Tarinamuksestamme tunnetaan, että ennen aikana piettiin Turussa ja Hämeessä tällaisia Savolaisia suku-nimiä. Porth. Chr. p. 482.

[531] Palmsköld sanoo hänestä: _"Nicolaus Johannis filius de Melkila, Armiger, cognomento Wåghals, vixit a. 1484; uxor: Catarina Finke de Vilnäs."_ Peringsköld: _"Nils Jönsson Rangonen, hwilkens husfru war Fru N... Finke, Gödrike Finkes dotter."_

[532] Peringsköld kirjuttaa hänestä: "Gödrik Nilsson Finke till Perno, Ståthållare på Tawastehus, upptog sin morfars namn, och hade till husfru Maragaretha Slatte, Herr Göstaf Anderssons dotter till Sonnäs."

[533] Palmsköld sanoopi: _Gödrik Finke de Perno, Gubernator Ditionis Chroneburgensis 1520, cognomen suppetit ex familia materna. Uxor: Margareta Gustavi filia Slatte de Sonnes, vixit 1538, nupta 1518_.

[534] Stjernmannin _Höfd. Minne_ I:nen Osa p. 334. Hään alkaa luettoo heitä vasta vuotesta 1543.

[535] Niin e.m. luetaan siinä vanhassa Rijm-Chrönikassa p. 545: "The drogo in för Kronaborg. Man plägar thet Tawastahus kalla." Että Hämeenlinna myös vanhoinna aikoinna kuhuttiin _Tavasteborg_, nähään samasta kirjasta p. 23. "Thet Huus thet heter Tawastaborg, The Hedne hafwa än therföre sorg." (Keskust. _Porth. Chr_. p. 120).

[536] Tämän _Margareta Slatten_ isä, oli Miekkamies _Kustav Antinpoika Slatte_ Lienista, joka eli v. 1481, ja jonka vaimo oli _Briita, Pekka Svärdin_ (sen nuoremman) tytär, Sonnäsiin.

[537] Tästä _Kyösti Finkistä_, josta on jo ennen puhuttu, luetaan koht'sillään enempi.

[538] Tästä _Johanna Gödikintytär Finkestä_ ei tunnetak mitään, liennöön kuollut nuoruutessaan.

[539] Tämä _Kaarin Gödikintytär Fincke_ tuli ensin naituksi _Thomas Jönsinpoika Rijtingin_ kanssa, Gesterbyiin, (jota Stjernman, esipuheessansa Werwingin Tarinamukseen, kuhtuu _Thomas Jönsson Starck_) joka oli Käskynkäyttäjä (_Befallningshafwande_) Turun Linnassa vuuesta 1536 vuoteen 1547; ja siitten nai hään Valta-Neuoa Nils Krummea, Orrbyholmaan, joka v. 1565 oli Linnanisäntä Tukhulmissa, ja kuhuttiin usseemmittain: "unga Herr Nils Krumme." Tämä _Kaarin Fincke_, joka vielä eli v. 1599, on kirjuttanut yhtä 3 arkin kokoista selistystä (_beskrifning_) Kuninkaan Koarle IX:sän molemmasta matkustamisesta Suomeen (lue esipuhetta Werwing. Tarin. p. 18), jotka ei ollut hänellen suloisemmat kuin muillenkaan Suomalaisillen.

[540] Tämä _Marketta Gödikintytär Fincke_ oli ensin naitu _Eerik Håkansonin_ kanssa, Viorelaan, ja siitten _Joh. Boeklerin_ kanssa. (Peringsk.)

[541] Tästä _Niils Finkestä_ ei tunnetak niin mitään.

[542] Tämä _Briita Gödikintytär Fincke_ oli ensin naitu _Martti Simonpojan_ kanssa Poikolaan (till Poiko), ja siitten _Perttu Jönsinpojan_ kanssa, Rekuun. Hään kuoli lapsetak. (Peringsk.)

[543] Peringsköld kuhtuu häntä: "K. Eriks Råd och Hofmästare", joka ehkä lie oikeempi.

[544] Kuin Kuninkas Eerikki oli ensin yht-aikoo kosioinut sekä Kuninkatarta _Elisabethoa_ Englannissa, että Kuninkatarta _Marioa_ Skottlannissa, ja tältä viimeiseltä jo soanut hänen suostumuksensa, niin hään yht-äkkiästi heitti heijät kumpaisetkin, ja rupeis pyytämään Moa-Grévin Philippuksen tytärtä, _Kirstiä_, Hessistä. Ja koska hään häneltäkin oli luvan soanut, niin lähätti hään näitä miehiä sinnek, peättämään tätä naiman-kauppoa.

[545] Vielä v. 1565 kirjutti Kuninkas sekä _Frédrikillen_ (Danmarkin Kuninkaallen) että Finkillen, tästä asiasta, ja tarjoi hyvän summan hänen lunastokseksi, mutta ei siitä lähtenyt niin mitään.

[546] Tämä _Malin Ollintytär Örnfodt_, eli niin kuin häntä myös muualla kututaan _Örneben_, tuli siitten naituksi Leskimiehen _Lasse Jesperinpojan_ kanssa (_Cruuse_) Årebyiin, Wernestadiin, m.m. joka v. 1558 oli Voutina Helsinkin moassa. Tämä Málin eli vielä leskenä v. 1588. Peringsköld ja Palmsköld kuhtuu hänen iseänsä "Olof Persson till Bjurum", ja toisessa kohassa kuhutaan tätä hänen tytärtänsä "Malin Olofsdotter på Lindön", josta hänen miestäkin jo yhessä kohin nimitetään "_Jöran Fincke på Lindön_."

[547] Että paremmin selittää tämän _Jöran Finkin_ viran-toimituksia, tahomme ainoasti lyhykäisyytessä nimittää sisälläpion niistä hänellen lähätetyistä Kuninkaallisista kirjoituksista, joista kopiat löytyy niissä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä löytyvissä vuosillisissa Pito- ja Päivä-kirjoissa. Näitä Kuninkaallisia kirjoituksia aloitetaan usseemmittain sillä sanalla: "Öppet bref till Herr Jöran Fincke" ja ovat niin kuin tässä seuraa. Nimittäin: vuonna 1547, _d. 7 Jan. till Göran Fincke att behålla Wirmo skogsbygd uti Åbo län_. -- vuonna 1553, _d. 12 Nov. att förskicka till K.M. et wisst besked på Finska Adeln_. -- vuonna 1554, _d. 14 Dec. att afstyra Adelns stämpling med bönderna wid Elfsborg, att hindra K. M:ts fiskare_. -- vuonna 1562, _d. 11 Jul. att återbetala de af Räntekammaren till låns tagne 200 mark örtugar_. -- vuonna 1565. _d. 29 Apr. anbelangandes dess ranconering från Danmark_. -- vuonna 1567, _d. 27 Nov. att tillika med Hertig Carl och Hertig Johan beställa om krigsfolkets aflöning, item, att inventera sölf-kammaren, och sedan skicka H.M. oförfalskadt Register derpå;_ -- Vuonna 1568 _d. 3 Dec. Fullmagt, att wara Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, Österbotten och hela Åland_. -- _d. 17 Nov. Creditis, att efter dess medgisne instruction förhandla med Allmogen uti Uppland_. -- _d. 22. att oförsumligen komma till H. Maj:t_. -- vuonna 1574, _d. 21 Jun. till Jöran Fincke på dagön, att skaffa kalk till Stockholm_. (Mutta eiköhään tämä jo lienee toinen mies tykkänään, samalla nimellä, e.m. _Jöran Kustanpoika Fincke_?).

[548] Jos tämä _Kustav_ oli vanhin Gödikin poijista, niin se tais syntyä nuon v. 1519, tahi 1520. Niissä vanhoissa vallan Pito- ja Päivä-kirjoissa, Stjernmannin Höfd. Minne 2:sessa Osassa p. 420, 374. m.m. kuhutaan häntä Herraksi _Porkkalaan_; mutta Vapahuoneen kirjoissa kuhutaan häntä ainoastaan Herraksi Sonnäsiin; ja toas Stjernm. Höfd. 2:sessa Osassa p. 327, Tégelin Tarinamuksessa p. 35, m.m. sanotaan häntä Herraksi _Pernoon ja Sonnäsiin_; ja Ugglan _Sw. Riks. R. Längd, IV. afd_. p. III, m.m. mainitaan häntä Herraksi _Porkkalaan ja Sonnäsiin_; j.n.e. Se näyttää kuin hään oisi äitinsä emän-puolesta soanut _Sonnäsia_, isänsä emän-puolesta _Pernoa_, ja vaimonsa puolesta _Porkkalaa_.

[549] Hänen nimensä kirjutetaan sekä _Mätta, Maetta, Mettä_, että _Merta_. Hänen isä oli Linnanvouti Savonlinnassa _Stén Jepin_- e. _Jaakon-poika_ (_Ille_) Porkkalaan, joka Palmsköldin puheen perästä oisi v. 1518 ollut Linnanisäntänä Viipurissa, ja v. 1509, nainut _Anna Knuutintytärtä_ Laukkoon, jollen se anto huomenlahjaksi (_morgongåfwa_) Porkalan kartanota, jota se oli perinyt äitiltänsä _Merta Ollintyttäreltä (Tavast)_.

[550] Tämä _Anna Kustantytär Fincke_ Röfvarenäsiin, tuli naituksi _Salmund Illen_ kanssa, joka tehtiin Peä-Käskynkäyttäjäksi Käkisalmeen s. 25 p. Kesäk. v. 1590, ja samana pänä myös yhen Suomalais Jalkaväen Rykmentin Evestiksi. -- V. 1599, s. 5 p. Huhtik. pantiin häntä K. Sigismundin Käskynkäyttäjäksi Castelholmaan ja Ahvenanmoahan, kussa hänen täytyi antaita vankiksi Herttu Koarlen sotioillen, ja tuli vielä samana vuonna 1599 s. 10 p. Marrask. Koarlen käskyn perästa poikki-leikatuksi, ja ynnä muihen Suomalaisten vankiloihen kanssa teilatuksi (steglad) eli passaihin nauloitetuksi, Korpalan vuorella, varsin Turun linnan kohalla.

[551] Muutoin se näyttää, kuin yksi toinenkin mies nimeltä _Stén Fincke_ oisi elänyt jo nuon v. 1470 t. 1480, joka oli naitu _Anna Totin_ kanssa (Åke Axelinpojan Totin tytär) joka oli leskenä _Hannu Skiählin_ perästä (lue tätä Totin suku-johtausta, Peringsköldissä).

[552] Tämä _Elisabeth Kustantytär Fincke_ Prestkullaan, mahto olla yksi mainio vaimo, koska se oli neljästi naitu, ensin _Jaakko Myhrin_ kanssa, siitten v. 1581 _Abraham Maunuksenpoika Illen_ kanssa Prestkullaan ja Sjölahteen, jonka kanssa hänellä oli yksi tytär _Metta Aapontytär Ille_, joka kuoli v. 1632 ja joka oli naitu Moaherra Herman Claesson Flemingin kansa; ja yksi poika _Måns Aaponpoika Ille_, joka nai Hebla Slangia, Eerik Pertunpoika Slangin tytärtä Balkiseen, eli sen ennen mainitun Sota-sankarin Eerik Slangin tätiä; jonka kanssa hänellä oli poika _Kustav Ille_, joka kanto vapamerkissänsä yhen rauta-sinisen käsi-varren rusko-keltaisessa vainiossa, ja käessa yhen valkoisen kielikukan. Tämä _Elisab. Fincke_ nai kolmaisin _Claes Flemingiä_ (?) ja neljännesti _Henrik Erkonpoikoo Räf_. Sjölahteen, yksi vapatoin mies (ofrälse man). -- Se eli vielä leskenä v. 1627.

[553] Tämä _Ingeborg Kyöstäntytär Fincke_ tuli naituksi _Måns Nilssonin_ kanssa, Gammelbackaan.

[554] Nämät Kuninkaalliset kirjutokset _Kust. Finkillen_, ovat seuravaiset. -- Vuonna 1545, d. 23 Juni, fullmaktsbref för Eric Fleming, Hr. Knut Anderson, Jon Olson, Björn Claeson, Jöns Westgöthe och Göstaf Fincke, till att handla med Ryssarne. -- 29 Jun. Bref till Måns Nilsson, att han utan allt skonsmål gifwer sig till Wiborg och anammar slottsslåfwen utaf Nils Krabbe, samt öfwerandtwandar den åt Gust. Fincke, -- den 16 Nov. Till Måns Nilsson och Gustaf Fincke, att de vela hafwa grann akt och tillsyn med K. Maj:ts slott Wiborg, så länge till dess K.M. kunde förse en annan förståndig man i staden igen. -- Vuonna 1546, d. 3 Juni, att han (Gustaf Fincke) och andre gode män förskaffe de bonder af Tjust rätt och skäl på den del de fordra. -- Vuonna 1547, d. 1 Jan, Till Befallningsmannen på Wiborg, Gust. Fincke 1:o angående Ryska rågången; 2:o om Länsmans-räntan, -- d. 1 Jan. angående wärdering och betalning af en tomt i Wiborg, -- d. 8 Jan. att afgöra en arftwisst emellan Lasse Lifländare, och Bertill samt Erik Håkansöner, -- d. 1 Martii. Att icke tillstädja matvarors utförsel, -- d. 12 Apr. Att ransaka angående någon köpejord, som skall tillhöra Joh. Pederson, -- d. 15 Aug. Angående 1:o en upptagen gård i Urumarcken; 2:o Om böndernas utlagor I spanmål och tjära för legofolk; 3:o D:n salpetter-sjuderiet; 4:o Om de begärda Bysse-skyttar; 5:o Att bruka det större båsmannen wid skatte-gäddornas inwägande, -- d. 22 Sept. Angående krigsfolkets aflösning, -- d. 23 Dec. Swar om kläde till knecktarnes behof i Nyslotts län. Vuonna 1549, d. 6 Martii. Att inkomma med räkenskaperne, samt försälja spanmålen. -- Vuonna 1550, d. 18 Apr. Att låta komma Kongl. Maj:ts och kronans spanmål ifrån Wiborg till Åbo. -- Vuonna 1551, d. 5 Junii. Till befallningsmannen på Nyslott G.F. att låta bönderne bekomma spanmål för penningar, -- d. 22 Aug. Swar: 1:o angående Friemarkens (?) upodlande; 2:o om Redfogdarnens upbörd och räkningar; 3:o att behålla fisket wid Lamaforss (Lammasforss?); 4:o Att låta weta hwad som wid gränsen förefaller, -- d. 14 Dec. Att låta bönderne i dess fågderi utgöra hjelpen till Wiborg, efter mantalen. -- Vuonna 1552, d. 14 Martii, att förskaffa några dugliga karlar till gränsens förswar emot Ryssland; 2:o att icke tillständiga Ryske köpmän en fri handel; 3:o att lägga någon jord till Nykyrka Prästebohl; 4:o att låta en klocka emot betallning komma till berörde kyrka, -- d. 8 Maj, att låta Peder Rauthia i Kalajoke by och Olof Tilkane i Pihajärwi (Pihlajärwi?) by, återbekomma den jord, som deras grannar dem afhändt. -- Vuonna 1553, d. 22 Jan, angående några oordningar i Skepps wäsendet. -- Vuonna 1554, d. 10 Nov. att förete de skäl och bevis, hwaruppå han innehafwer Storgården uti Ulfsby och Broskärs. -- Vuonna 1555, d. 12 Nov. Swar angående nödige anstalter till afwärjande af Ryssarnes infall, -- d. 18 Nov. Angående det till Sawolax ankommande folkets förläggande och underhåll, samt nödiga anstalter till landets förswar, -- d. 6 Dec. Angående nödiga anstalter till afwärjande Ryssarnes infall i Finland, -- d. 18 Dec. Swar 1:o angående utskrifningen i Nyslotts län och Sawolax. 2:o om anstalter wid lägret i Lappwesi; 3:o om bråtars fällande, -- d. 30 Dec. Swar 1:o angående armeens underhåll; 2:o Att tillsckicka K.M. ett klart register på de soldater, som ankommit från Österbotten. -- Vuonna 1556, d. 8 Jan. Swar angående hö och andra behof för krigsfolket i Finland, -- d. 17 Jan. Att utwälja några tjenliga ställen till afwelsgårdar i Nyslotts län, så ock låta alla timmermän i länet förfärdiga sköldar. -- 25 Jan. Att ofördröjligen förständiga K.M. hwad förnummit om Ryssarne, som infallit i Euråpeå, -- d. 30 Jan. Swar angående det folk, som blifwit skickat till Wiborg från Nyslotts län, -- d. 27 Febr. Att hafwa bättre uppsigt med Fogdarna. -- 1 Martii. 1:o Angående någre af Ryskarne upbrande byar i Tawisalmi socken; 2:o on de bråtar som blifwit sållde i Nyslotts län. 3:o angående tillförsel af allmogen till K. Maj:ts armee, -- d. 10 Apr. Swar: 1:o angående frid eller stillestånd med Ryssarne; 2:o Om afwelsgårdarnes upprättande; 3:o Att inkomma med omständelig berättelse huru skatten utgöres i Nyslotts län; 4:o Att låta reparera ett förfallet torn på Wiborgs slot, -- d. 16 Maj. Angående krigsfolkets förläggning och förplägning, -- d. 29 Maj. Swar 1:o Angående byggnaden på Nyslott, 2:o Om några bönder, som blifwit ihjälslagne af Ryssarne; 3:o Om räkenskapen för berörde gårdar, till dess Fogdar blifwit förordnade, 5:o Att K.M. will låta komma några qwarn- och fiske-byggare till Nyslotts län, -- d. 10 Aug. 1:o angående afwelsgårdarnes anläggande och skattläggning i Nyslotts län; 2:o om Bysseskyttar och Skytt (?) ifrån Wiborg; 3:o Huru förfaras skall med dem, som röfwat och plundrat i Ryssland; 4:o Angående underwisning för de nyss antagne Fogdar. -- Vuonna 1559 d. 24 Aug. 1:o Angående gårdens indrifwande af Nyslotts län; 2:o Att göra föreställning hos höfdingsmannen på Keksholm, om de swedjor Ryssarne fälla öfwer gränsen, blifwande K.M. wid den gamla rågången, till dess en ny blifwer fastställd; 3:o angående Henrik von Röllen, hwilken uti Nyslott befallt nederbryta några hus, men sedermera rest bort, och ej återkommit; 4:o Angående några ålfiskare till Nyslott, hwarom K.M. låtit afgå befallning till dess Befallningsman på Stockholms slott. -- Vuonna 1561, d. 19 Sept. Instruction till Göstaf Fincke, Öfwerståthållare i Rewel, -- den 11 Oct. Instruction för Gust. F. Öfwerståthållare i Liffland, -- d. 10 Febr. 1:o att beställa om kalksten till Wiborgs byggning; 2:o om afwelsgårdar i Nyslotts län; 3:o om Redfogdarne; 4:o om nödtorftigt uppehälle med foetalie-persedlar till Nyslott, -- d. 5 Maj. 1:o Angående Ridderskapets och Adelns samt Menigemanns hyllningsed, såwäl i Swerige som Finland; 2:o om gardens utgörande öfwer hela riket, till den tillstundande kröningen, -- d. 16 Sept. att han begifwer sig till Rewel, att emottaga och förvalta Öfwerståthållare-beställningen under Herr Lars Flemings sjukliga tillstånd, af den instruction, som med det första skall öfwersändas, -- d. 15 Nov. att han ändtligen fullbordar den legation till Hertig Magnus af Ösel, -- d. 16 Nov. att det är K. Maj:t behagligt att han de fetaliepersedlar till Liffland förskickat hafwer. -- Vuonna 1562 d. 28 Febr. Till Gubernatorn i Finland Gust. F. att förhandla med Adeln uti Finland, det de skola begifwa sig till Rewel och tjena till fot, till dess deras hästar kunna komma öfwer, -- d. 2 Maj. swar om den munstring som han haft med Adeln i Finland, och huru de skola sin rustning hålla, -- d. 10 Juni. om Finska Adelns rusttjenst, Herr Claes Christerson till undsättning för Pernou, om så behöves, -- d. 6 Juli. Om några klippare, som med det första af alla landsändar i Finland utgöras skulle. -- 29 Juli. om Städsfolk, som han hit till Bergsbrukningen förskicka skulle, -- d. 25 Aug. Att han förskaffar till Rewel, till Eric Håkansson och Eric Hinriksson, alla förafskedade Fogdar och Fogbeskrifware uti Liffland, -- d. 14 Oct. Att han skall begifwa sig åt Ryssland, -- d. 4 Nov. Att han ändtligen så lagar, att den spanmål, som Fogdarne lefwerera skulle, måtte komma till Helsingfors, -- d. 4 Nov. Att han med sin Fru och barn begifwer sig hit till fröken Annas bröllop, som stå skall d. 20 Decemb, -- d. 17 Nov. Swar om de lägenheter han berättar, som der äro i Finland, med fiskeri och qvarnställen, -- d. 25 Nov. Anbelangande Fogdarnas återstående räkenskaper i Finland, -- d. 10 Dec. Att hans beställning med utgårdshästarne, desslikes med bönderne i Tawastehus län, om tillföringen till Helsingfors, är K.M. behagligt. -- Vuonna 1563 d. 13 Jan. Instruktion, Att å K. Maj:ts wägnar förrätta några angelägna wärf hos Ryske Zaren Ivan Wasillivitz, -- d. 6 Febr. anbelangande Skepps-utredningen, -- d. 6 Febr. angående till hvilka orter Fogdarne uti Finland, deras spanmål lefverera skola, -- d. 22 Sept. om den gård, som utaf Finland utgöras skulle, -- d. 2 Oct. Att han slotten uti Finland med foetalie wäl försörja skulle, -- d. 22 Nov. Anbel. den gård af Finland utgöras skall. -- Vuonna 1564 d. 2 Febr. Att i tid beställa om de förnödenheter, som till Skeppsflottans behof i Finland kunna behöfwas, hwilken kommer att gå ut med första öppet vatten, -- d. 17 Febr. Att på 4 månaders tid, med alla nödtorfter affärdiga Skeppsflottan i Finland hit öfwer till Stockholm, -- d. 23 Febr. att låta granneligen uppspana några borgare, som woro förpassade ifrån Stockholm åt Finland och Rewel, att uppköpa spanmål till Skeppsflottans behof nu i år, och dem skyndsammast hit tillbaka förskicka, -- d. 23 Martii Att låta örlogskeppen i Finland följas åt innom skärs hit till Stockholm. - d. 23 Martii. Angående det folk och hästar, som menige man i Nyslott och Tavastehus län utgöra skola, -- d. 30 Apr. Hwarföre de (Han och Lars Fleming) så länge fördröjt med Skeppsflottans ifrån Finland öfwerförande hit till Stockholm, -- d. 10 Maj. (till Öfwerståthållaren i Finland Gust. F.) att det är K.M. misshagligt, det han icke beställt om skeppsflottans utredning i Finland, -- d. 13 Juni. Att han ursäktas för dröjsmålet med Skeppsflottans utredning ifrån Finland; alldenstund det icke varit hans, utan deras försummelse på skeppen, -- d. 10 Sept. Att han skall förskaffa dagswerken till Wiborgs flotts befästning, -- d. 4 Nov. Att han med Fogdarne i Finland beställer en hop segel-lärft och wallmar, samt det till Stockholm förskickar, -- d. 24 Nov. Att han lägger sig winer om det saltpettersjudningen i Finland måtte komma på gång, hwarest lägenhet dertill finnes, -- d. 7 Dec. Att han hit öfwer till Swerige förskickar, de ifrån Liffland komne, och der i Finland till Borgläger förlagde Swenske knektar. -- Vuonna 1565, d. 27 Jan. Att han så beställer, det alla uti Helsingfors, Åbo, Wiborg och flerstädes i Finland befindtliga Örlogsskepp, måtte med alla nödorfter blifwa utrustade, och hit till Stockholm förskickade, på det de med den öfriga skeppsflottan, måtte nästkommande wår följas åt emot fienderna, -- d. 26 Febr. Att Örlogsskeppen i Finland med alla tillbehörigheter, måtte med första öppet vatten komma hit öfwer, -- d. 13 Martii. att hitförskicka de örlogsskepp som lägga uti Finland, -- d. 6 Apr. om spanmålen den han hit till Stockholm, till Skeppsutredningen förskicka skulle, -- d. 9 Apr. Att utspana och ransaka, hwilka till skeppsflottan äro utskrefne, och sig hemligen till Åland och Finland undanstungit hafwa, -- d. 28 Apr. Om den undskyllan, hwarföre han de örlogsskepp i Finland äro, icke hafwer kunnat hit till Sverige förskicka, -- d. 28 Apr. Att han tilllägger de fattige frälse män i Finland, som icke förmå hålla Rosstjenst, att tjena i sommar till fot, och komma hit öfwer väl utrustade, -- d. 6 Maj. Anbel. dess undskyllan, hwarföre han icke kommit saltpettersjudningen i gång, -- d. 6 Maj Instruction att hafwa uppseende öfwer saltpettersjudningen i Finland, -- d. 28 Juni. Om det sjöfolk som i Wester-Göthland antagas skall, -- d. 16 Juli. Att han Swenska myntet icke skulle utsläppa utaf riket, -- d. 19 Juli. Den foetalie han till Liffland förskicka skulle. -- Vuonna 1566, d. 1 Febr. Att handla med Fogdarne öfwer Finland, Österbotten och Åland, om en gård till Skeppsflottans utredning, äfwen som i fjol, -- d. 12 Febr. angående den fiendtlighet Moscoviterne skola hafwa i sinnet att företaga emot Liffland och Finland, -- d. 13 Febr. Att det är K.M. behagligt, det han beställer om Skeppsbyggningen i Åbo, -- d. 28 Maj. Att han med det allraförsta läter Fogdarna framfordra dagswerken till Refle flotts byggning, -- d. 9 Aug. Att de (Fogdarne) förskicka alla der i landet befindtlige landsköpman till Calmare, -- d. 19 Aug. Om förfordringen till Skeppsflottans utredning med hampa och tjära. -- d. 25 Oct. Huru han om gårde-spanmålen, utföringen på myntet, tafwarna, penningarna och annat mera beställa skulle, -- d. 29 Oct. Att han skyndar Legaterna fort ifrån Wiborg och till Ryssland, samt hwad som han emellertid beställa skulle, -- d. 3 Dec. Huru han om Bysseskyttarne, Utgårdshästarne och Skeppsutredningen till det Narwiske farfatten, beställa skall.

Ilman näitä nyt nimitettyjä Kuninaallisia kirjoituksia Finkillen, niin löytyy myös K. Vallan Säilyksessä kopioita _Finkin kirjoituksista Kuninkaallen_, niin kuin em. vuotesta 1555 dat. Nyslott d. 27 Oct. En widlyftig raport fr. Ture Person och Gustaf Fincke, jemte en planritning å lägenheten kring Jäskis kyrka. En annan dito af den 4 Dec. -- En dito af den 14 Dec. -- En dito af den 16 Dec. -- En dito af den 30 Dec. m.m. Samaten vuotesta 1566, niin löytyypi Vallan-Säilyksessä yksi iso kirja, puolen arkkia loajueltaan (in folio) joka ei sisällensä piek muuta kuin kopioita _Finkin ja Ture Personin_ (Bjelkin) kirjoista ja sananlaitoista (raporter) Kuninkaallen, jossa paljon puhutaa sekä heijän moakunnasta, että sota-rahvaasta, ja muista sota-laitoksista. Toinen osa tästä kirjasta, joka toas sisällänsä pitää Kuninkaan vastauksia heillen, kantaapi tällaisen nimitöksen: "Thenne Efterskreffne Book lyder ock inneholler vissa afskrifter och Copier öfwer breff, instructioner och befallningar, som jag Thure Persson till Salstadh haffuer bekommith och undfånget utaff Stormächtige Furste och Herre Göstaff Sweriges Göthis och Wändis Konung, wår Nådige Herre, sedan det jag med Erligh och Wälbördig Man Göstaff Fincke till Porkala bleff förordnat Slåttlåfwen på Nyslått."

[555] Palmsköld kirjuttaa hänestä: "Göstaff Fincke till Gesterby afsomnade 1566 och blef begrafwen Catharinas dag uti Kimitto kyrka." Se oli niin muoton mahotoin että hänen kirstun hopeet oisi löyetty Liikisten kirkkomoassa.

[556] Se mahto olla syntynyt nuon 1546:en vuuen tienoilla.

[557] Lue: Registraturen för år 1589; H.H. p. 66.

[558] Palmsköld on sen eistä ei toimittanut varsin tarkkaan hänen kuolema-vuottansa, koska hään sanoo: _Gödericus Finke de Porkala, R.M. Sveciae Senator et Marschallus, Gubernator ditionis Nyslott anno 1596, 1603, 1612; cum illo periit illustris familia Fincorum in Svecia anno 1618_.

[559] Hyö olivat jo kihlatut v. 1611 (Åbo Tid. 1784. p. 22) vaan naivat vasta v. 1613. Peä-Sota-Asettaja _Evert Horn_ tuli jo v. 1615. s. 25 p. Heinä-kuussa kuoliaksi ammutuksi Venäjässä, Pleskovin linnan piiritässä.

[560] Se mahtaa seneistä olla puhasta valetta mitä Bång lasketteloo kirjassansa: Den wälborna Tawastiska släcktens ättaretal, Stockh. 1756, kussa hään sanoopi Finckilöihen vapamerkin olleen _yksi Sianpeä valkoisessa vainiossa_, (jota se kertoo Palmsköldin suku-johtauksesta) ja josta se kirjuttaa näin: "Olof Niclison Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Gylte hufwud i hwitt fält, sådant som Assessor Brenner afritat det i Åbo Domkyrka, litet förrän kyrkan brann." Tämä Olli Tavast ei ollutkaan naitu _Finckilöihen_ kanssa, sillä hänen ensimäinen vaimo oli Kristina Rötker-Ingonpojan tytär, eli niin kuin häntä toisilta kuhutaan _Kristina Rötker-Jyrginpojan_ tytär Spurilaan (Jägerhornin suvusta?) jonka äiti oli _Briita Jönsintytär Galle_, ja joka kuoli lapsetoinna; hänen toinen vaimo oli _Ingeborg Valdemarintytär_, joka eli v. 1485.

[561] Ne muut jotka silloin mestattiin, oli Vapaherra _Johan Claësson Fleming_ Quidjaan, yksi nuori mies, joka ei ollut tehnyt niin minkäänlaista Herttua vastaan, mutta Koarle kanto hänellen salavihoo siitä, että hänen isänsä _Claes Fleming_ ei taipunut Hertun puolellen. Toiset, jotka hakattiin, oli: _Hartvik Henriksson, Christer Mattsson Björnram_ (Stjernman kuhtuu häntä Christer Månsson); _Michel Påvelsson Munk, Nils Ivarsson, Olof Clausson_ (joka oli Claus Flemmingin sala-poika), _Jacob Möl, Hans Inis, Sigfrid Sigfridsson, Eskil Jacobsson ja Herman Hansson_ (Stiernman kuhtuu häntä Herman Jacobsson); ilman näitä hakattiin myös 3 tarkka-ampujata (byssskyttar, skarpskyttar) ja 5 sotamiestä. Heillen kaikillen luettiin henken-rikoksi, että olivat pitänneet heijän lailisen Kuninkaan Sigismundin puolta, jollen olivat valallansa vahvistaneet uskollisuuttansa. (_Werwings Carl IX:s Hist. I D. p. 468; Stjernm. Sw. och Göth. Minne, II D. p. 403; Swenske Mercurius för Septemb. månad 1757, p. 278; Hertig Carls Slaktarebenck, m. fl_.)

[562] Peringsköld sanoo että hään kuoli lapsitoin, mutta Palmsköld sanoo että hänellä oli yksi tytär, joka oli ensin naitu _Ivar Arvidssonin_ kanssa, joka tuli yhessä appensa kanssa leikatuksi, ja siitten _Olof Anderssonin_ kanssa, joka oli jo ennen häntä pitänyt; ja kolmasti _Jaakko Eekin_ kanssa, yksi vapatoin mies. Mutta tästä emme ou soaneet mitään sälveä. Sillä niissä Herroissa, jotka hakattiin Turussa silloin kuin _Finckiä_ leikattiin, ei ollut mitään _Ivar Arvenpoikoo_ (ellei hään lie ollut roaka sotamies). Sitä vastoin niin poikki-hakattiin Viipurissa muutamia viikkoja jo ennen, eli s. 30 p. Syysk. v. 1599, yhtä _Ivar Arvidssonnia (Tavast)_ Kurjalaan, ynnä isänsä kanssa _Arvid Heikinpoikaa (Tavast)_ Vessundaan, joka oli Linnanisäntä Viipurissa, ja uskollisesti palvellut Kuninkastansa 30 aastaikoa. Hänen poikansa _Ivari_ oli nainut _Anna Pekan tytärtä_ Peipotiin, (hänen sukunimeensä ei mainitak -- lie hään siitten ollut Tytär-läntämä Finkillen) jonka kanssa hänellä oli yks poika _Stén Ivarsson_, jonka nimi ikään kuin tarkoittaa tätä onnetointa Finckiä.

[563] Niistä K. Vallan-Säilyksessä löytyivistä Kuninkaallisista kirjoituksista ovat seuravaiset toimitetut tällen _Sten Finkillen_, nimittäin: -- Vuonna 1594, d. 27 Julii. Ordres till Herr Sten Fincke, angående de Finske Ryttarnes frihet på deras hemman. -- Vuonna 1595. d. 24. ... Om allmogens i Tavastehus län friwilliga Rikshjelp. -- Vuonna 1597. d. 3 Oct. Att ej inrymma de upproriske på Tavastehus. -- d. 12 Oct. komma till Hertig Carl i Åbo d. 18:de i samme månad. d. 18 Oct. Ordres att släppa löst det krigsfolk, han på Tavastehus anhållit. Näistä, niin se äsken mainittu manaus-kirja, jolla Herttu paituutti häntä Turkuun, on aivan merkillinen, ja kuuluu näin: "Stämpningsbref för Herr Fincke och de andre, som oppå Tavastehus woro, af Åbo d. 12 Oct. åhr 1597. Wår gunst och nåde, Wij twifle inthet at i ju hafuer förnummit synnerligen thu Steen Fincke af thet bref wij senest läth skrifue tig till för hwad orsak skuldh wij oss hijt i Landzenden begifuit hafue, nembligen till at afskaffe allt obeståndh, willor och oreedho, som här uthi landet igenom Claes Flemmings och hans medhjelperes obegripelige och olaglige Regiementhe kommit war, och hjelpe landet till Roo och eenighet igien; Dock efther wij icke hafue någon förklaring ifrån ider bekommit, hwad i ähre tillfinnes at giöre, och om i wele medh oss och the andre Riksens Stender wele giöre et i saken til Konungl. Maj:t och Riksens gagn och bäste. Derföre ähr wår alfwarlige wilie och förmaning at i begifue idher hijt till oss, och låther oss ider uthtryckelige mening förnimme, ändteligen så lagendes at i allersidst then 18 dag thenne månedh her tillstädes hoos oss ähre, så frampt at hwar thet icke skier då wele wij komme och piske ider så at i inthe skole tacke oss, och i måge sedhan sware och undgielle medh lijf och godz, till all then skade och bekostnat som der midh skier, der i måge wedhe ider efterrätte. Datum ut supra. Carolus."

[564] Nimittäin: Vuonna 1571, _d. 9 Nov. Fullmakt för Herr Eric Finck att beställa om de Småländske knektarnes inqwartering omkring Westerwik, -- d. 5 Dec. Att sända de knektar, som i Westerwik liggandes äro, till Finland_ (Registr. 1571, p. 123, 135).

[565] Nimittäin: Vuonna 1594, _d. 23 Nov. till Handelsmannen Jacob Finck om spanmåls undfående för lefwererad sill till kronan_. (Register 1594, p. 216.).

[566] Stjernm. _Höfd. Minne_ I D. p. 287, 326

[567] Vexionius Gyllenstolpe. _Epitome Descr. Sv. Goth. Fen_. L. VIII. c. 6.

[568] Tämä suku oli jo kuuluisa Suomessa v. 1460, yhestä miehestä, nimeltä _Heikki Finkenberg_, jonka jälkimäisistä (efterkommande) yksi vapasuvullinen _Claes Ollinpoika Finkenberg_ Suomesta tuli v. 1627 sisään kirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapahuoneiseen, N. 159 ala. Tämä suku, joka meijän nykyisessä Suomalaisessa Vapa-Huonseessa löytyy sisään-kirjutettunna N. 8:san ala, kantaa kilvessänsä yhen pystö-kuun jonka koukerossa on yksi 6 säistäinen tähti.

[569] Viimeiseksi tahomme myös nimittää, että löytyy Ruotissa yksi vanha kansan-tarina eli satu, yhestä Finkin nimellisestä, joka pakina on ehkä niistä vanhimmista, ja ehkä keätty Saksan kielestä Ruotiksi. Mutta tässä jaaritoksessa -- kussa ei ouk niin sanoo totuullista, vaan kussa tavaksi niihen aikoin pilkka-suihen, puhutaan puita heiniä -- ei löyvyk niin minkäänlaista tiiustusta tästä Finkin suvusta. Tämä satu, joka nimitetään: "En nöjsam och kostelig Historia om Policarpus, som äfwen kallas Riddar Fincke", osottaa kuitenkin tämän Finkin nimen vanhuutta, koska se on kahottu hyväksi johtattamaan kansan mieleen jota kuta kummitosta.

[570] Myö olemme myös harjoittaneet selitteäksemme mikä mies _Tönne Henriksson Vildeman_ oisi ollut, jonka Gagnerus sanoo olleen naitu _Elisabet Thómasdotter Rijtingin_ kanssa, ja joihen vapamerkit myös löyettiin Liikisten kirkkomoassa, mutta yhtä tällaista miestä ei ollenkaan löyyk _Vildemannin_ polvilaskussa Vapa-Huoneen Suku-johtauksissa, eikä myös siinä Suomal. Suku-kirjassa joka löytyy K. Vallan-Säilyksessä, ja jossa niinikeän puhutaan tästä Vildemanin suvusta. Yhtä _Elisabeth Thómasdotteria_ emme myös ouk olleet hyvät löytämään. Että hänen isänsä _Thómas Jönsson Rijting_, joka vuotesta 1536 vuoteen 1547 oli Käskyn-käyttäjä Turussa, oli vaimonsa puolesta, Finckilöihen kanssa sukuisin, nähtiin jo 426:lla p:lla, (sillä se oli nainut Karin Gödikintytärtä Finckiä); se ei ollu siitten kumma jos heijän lapsia hauvattiin heijän äitinsä suku-hautaan. Muita hänen Tyttäriä ei tunnetak, kuin yksi nimeltä _Sára Thómasdotter Rijting_, joka oli nainut _Eerikki Johonpoika Stålarmin_ Grabbackaan ja Rekuun, jonka kanssa hänellä oli yksi tytär _Kárin Stålarm_, joka oli nainut _Henrik Tönnessonin (Vildeman)_ Nääsiin, Tjusterbyiin ja Sjögårdiin, joka v. 1608 oli Linnanvouti Tukhulmin linnassa. Hänen isä oli _Tönne Ollinpoika (Vildeman)_ Tjusterbyiin ja Lappträskiin, joka ensin nai _Helga Slatten_, ja siitten _Briitta Heikintytär Risbetin_ Nääsiin ja Härkänään. Tään parempata selitöstä emme ouk hyvät antamaan -- liehään siitten Gagnerus ottanut tiiustuksiansa mistä tahaan! Vildemannin vapamerkki, jota nähään Vapakirjoista, ei paljo eroitetak tästä; jos tämä toinen lie _Rijtingin_ vapakko emme saata varsin sanoa.

[571] Se on moni joka sanoo Suomessa ei löytyvän mitään Vanhoja Jäännöksiä. Se on oikeen sanottu, jos sillä sanalla ymmärretään vanhoja pakanallisia temppelilöitä, hautakammioita, tahi muita sellaisia käsitekoja; mutta laveammassa sanan-tarkoituksessa (i widsträckatare mening) meillä on Jäännöksiä kyllä, ja ehkä enemmin kuin yhölläkään muulla kansalla; sillä ne vanhat eivät ouk ainoastaan käsillänsä ropottaneet, hyö ovat myöskin ajatuksillansa työskentelleet, ja sillä tavalla on joka _Runo ja Sananlasku_, joka on heistä jälellen, yksi _Vanhan-Jäännös_, joka muistuttaa meitä heihin. Jos oikeen tiiustelemme meijän _kielen rakenosta_, (joka on yksi piiros meijän vanhoin ajatuksesta ja mielen-juohtumisesta), niin se on kaikista se kauniin ja isoin Jäännös, jonka ovat meillen heittäneet, korjataksemme, -- yksi kieli, joka on tarkempi ja suloisempi kuin ykskään muu, ja jolta merkillisyytensä ja eri-mukaisuutensa suhteen, seisoopi omilla kannoillansa, ikeän kuin yksi pylväs, jonka peä on pilvessä.

[572] Semmoinen varoitus ja rankastus, kuin se viimeinen tulipalo Turussa, joka yhtenä yönnä söi suuhusek kaikkia mitä myö kahessa eli kolmessa vuos-saassa olimme seästäneet ja säilyttäneet, mahtaisi herättää meitä siiheen perään-aattelemiseen, että tiiustella ja kuvaella kaikki meijän vanhat muistomerkit, että jos vahinko tapahtuis, niin oisi kopiot ies jälellä, jotta tietäisimme mitä meilläkin muinon on ollut. Samaten myös niiten yks-ainusien ja tarpeellisien kirjoin kanssa, jotka jollakulla tavalla valaisoo meijän omoo Tarinamustamme; saisi heistäkin olla kopio jokuu toisessakin kohassa. Tämä oisi ehkä tarpeellisempi, kuin hakea heiniä ja luusiipiä Mustan-meren rannoilta, ja muita sellaisia aikomuksia.

[573] _Jättös, t. jätteet_, efterlemning, reliqvier.

[574] Se näyttää kuin Brennerin aikomus oisi ollut matkustamaan lävitten koko Suomen-niemen, Vanhoja kuulustella; mutta että hänen aikaisek ei ylettynt jos vähään osaan. Se oisi hyvä jos joku laskeisiin hänen lavuillensa, tiiustelemaan muitakin Suomen paikkoja, ja joka toimittais sitä mielen-rakkautesta, eikä ajaisi paljaan palkan eistä, niin kuin nyt usseen tehhään.

[575] _Kuninkaallinen Vanhain-Säilys_, Kongl. Antiqvitets Arkifvet; _Kuninkaallinen Vallan-Säilys_, Kongl. Riks-Arkifvet.

[576] Se on uskottava ettei Brenner ole kirjuttanut mitään selitystä näistä hänen kuvapiirutoksistan, sillä oisihan sitä tok' jossa-kussa pitänyt löytyä.

[577] Näitä hänen alakirjutettuja sanoja tahomme muistutuksissamme juuri sanasta sanaan toimittoo.

[578] _Para_, Bjära, Smör-hare.

[579] _Peräänkahtoja_, Inspektor; _Peä-Peräänkahtoja_, Öfwer-Inspektor, General-Inspektör.

[580] Kirjan-luetos (Bok-katalog) näistä Nescherin vainaan kirjoista, joka juuri näinnä päivinnä on painettuna, osottaa kyllä että tämä meijän luulomme ei ouk varsin ilman perustuksetak (lue tätä kirjanluetosta n. 65 käsikirjoituksista puolen arkia loajueltaan) ja toistaa mitä olemme jo ennen kuulut puhuttavaksi (lue 350 p.m.) nimittäin, että 23 erinäistä selitystä, ja lähes 200 piirutuksia Vanhoin-Jäännöksistä Vester-Götlannissa, ilman niitä piirutoksia jotka hään v. 1670 teki Öster-Götlannissa, ja jotka kaikki hään anto Vanhain-Kootuksellen -- nyt löytyyvät näissä Nescherin kirjoissa (lue n. 68 ja 89 mainitussa kirjaluetoksessa). Se on kyllä outo mitenkä tällaiset kalliit ja tarpeelliset paperit ovat Vallan- ja Kunink. Vanhain Säilyksestä joutuneet yksinäisen miehen korjuun.

[581] Näistä Brenneri vainaan Suomalaisista piirutoksista löytyy K. Kirjastossa 2 kappaletta (2:ne Exempl.) kumpainenkin ite Brenneriltä piirutettunna. Yksi heistä on ainoastaan tehty irtonaisissa lehissä, ilman painimatak (ofärglagda); toinen on kirjaksi siottu, ja kantaa tällaisen nimen: _Gamble Monumenter i Stoor-Förstendömet Finlandh, affritadhe Anno 1671 och 672 aff Elia Brennero, Ostrobothniensi_. Hyö ovat yhteen-luettu pienempien ja suurempien kanssa 80:tta kappaletta, kuvaeltut seuravaisista kirkkoloista; nimittäin _Turusta, Räntämäeltä, Nousista, Naantalista, Maskusta, Raisiosta, Lemusta, Sjundosta, Lohjalta, Esbosta, Porvosta, Pärnosta, Pyhteeltä, Vekkälahelta, Viipurista, Hollolasta, Hämeenlinnasta, ja Iso-Kyröstä_, paihti muutamia kuvituksia _Turun, Viipurin ja Hämeenlinnan_ linnoista. Näistä niin ne Iso-Kyrön kirkossa löytyväiset kuvitukset ovat ne ainuat, jotka ovat painin kanssa kastettuna, niin kuin heitä tässäkin toimitetaan. Vapa-merkkilöistä on moniat häneltä painettuna siinä nioitetussa kirjassa, sitä myöten kuin ne heissä nähtävät juovat merkihteevät; mutta niissä irtonaisissa lehissä ovat kaikki painimatak; ja koska heijän karvat jo selitetään juovista, niin emme tässäkään ruetak heitä painimaan. Mitä näihin meijän kuviin-piirutoksiin tuloo, niin ne ovat Brennerin kuviin kanssa varsin yhtämukaiset, josta minun tulee kiitteä ensinnik Herra _M. v. Wright_, joka heitä kopioitteli, ja siitten Herra _H.J. Strömmer_, joka piirutti heitä kiveen.

[582] Se on valaistamattomien ja ymmärtämättömien ihmisten tapa, että piteä tällaisia _vanhoin-tiiustelemisiä_ (fornforskningar) jotka tarkoittaavat _mäntyjä aikoja_, joutavina; ikeän kuin piteävät kaikkia tarkoituksia, joilla vaikutettaisiin tahi tarkoitettaisiin jota kuta _tulevillen ajoillen_, sopimattominna ja mielettöminnä, koska molemmis puolin yltyyvät heijän mielensä ja heijän aikaasek sivuihten. (Sillä mitenkä ne jotka ainoasti eläävät _tälle ajalle_, eläisivät yhellen toisellen; koska ei nekään, jotka kaikissa ehtivät ensin omoo hyötytystä, jouvak työskentellä toisiin hyväksi). Se on selvä, että ne jotka pelkeä ja kajoo ymmärrystä ja tietomusta (kosk ei sitä heissä löyvyk, eikä seneistäkään heitä hyövytäk) kajoavat näitäkin tieton-harjoituksia, jotka sinnepäin tarkoittaavat. -- Seneistäkös lie siitten Suomessakin niin kauan kaivattu miehiä, jotka harjoittaavat valaista meijän Vanhoin-Jäännöksiämme? Jos sen eistä Tietomukset (jotka ovat ymmärryksen valastajat, ja johon myöskin Tarinamus on luettavana) tarkoittaavat kaikki puolestansa _tietoa_ (johon voaitaan ei ainoastaan yhtä nykyistä asian tuntemista, mutta yhtä ikuista tiiustelemista) ja _hyötytystä_ (ei moallista, mutta henkellistä, ei ainoastaan meijän ijällisillen, mutta myöskin meijän jälkeen-tulevillen), eli jos Tietomukset ovat luonostaan _ikuiset ja henkelliset_, niin kuin kaiken Tievon ja Totuuen alku, -- niin se on näissä kokeeissa, kussa kukin Tietomus-harjoittaja, vaan erinomattain Tietouksen ja Tarinamuksen Toimittajat, Vallan ja Lain-asettajat, Kansan ja mielen-valaistajat, eli toisella sanalla kaikki vanhuuven ja tulevaisuuven tarkoittajat juuri selvästi osottaavat, että heissä löytyy yksi elävä henki, eli yksi _henkellinen luonto_, joka ei ouk suljettu tään aikuisiin piiroksiin, vaan joka kohoittaa ihtesäk niitä rajoja ylitten, jotka maallisillen pimittää sitä taivaallista, ja koetteloo sekä eistäpäin että takoopäin ylös-nostoo meijän ymmärryksellemme sitä vaipaa, joka peittää ja kieltää meijän luonnollisia aistimia (sinliga organer) käsittämästä sitä luonottomatonta, sitä ikuista, ite _Totuuen ja Ymmärryksen_ -- valmistaaksemme meitä sillä _ikuisuuteen_. Se on tämä henki, joka ei ainoastaan koroittaa meijän ajatuksiamme, mutta heissä myöskin kohoittaa meitä ihtemme ylitten tämän hetkisen elämisen -- joka toistaa että meissä löytyy jota-kuta kuolematointa ja tämän elämisen ylitten yltyvätä; ja jota ei käy rajoilla piirittee. Sillä tavalla toimittaa jo tässäkin elämässä kukiin totuullinen Tietonharjoittaja _ikuisuuttansa_ (tässä muka tarkoituksessa), josta heitä, ja kaikkia _Hyviä_ (henkellisesti eläviä, heijän mielen ansiolla; vaan ei ymmärryksen valolla) eroitetaan niistä moan kapeista, joihen ajatukset ei kohoitak heitä mullasta, mutta jotka (käytöksillänsä) mateloo luonnollisuutessaan ikeän kuin eläimet, ja lopettaa elämänsä, ikeän kuin päivänsä, ikuisella unella ja mielen-tyhjyyvellä.

[583] Vanhoin-selittäjässä löytyy ikeän kuin muissakin opin-hoaroissa, moni houkka ja heikko-peä; mutta -- mitäs myö heistä puhumme?

[584] Heijän mieli, joka on tylsäytynnyt tyhjän-noutamisesta, ei pystyk tällaisiin tiiustelemisiin, ikeän kuin heijän ymmärys ei yltyk semmoisiin ajatus-tarkoituksiin, joita voaitaan Tietoukseen (Filosofi).

[585] Vähä kyllä myö puhumme näistä vapamerkkilöistä heijän vapaallisuutensa suhteen, sillä myö arvelemme ainoastaan sitä Vapaallisuutta, joka osoittaiksen sisällisesti, ihmisen töissä ja tavoissa -- ei sitä ulkonaista nimen pukemista ja merkittämistä; mutta myö hoastelemme heistä ainoasti sen valaistuksen tautta, joka heijän tarkoittamisella, syntyisi ehkä meijän Omamoan Tarinamuksessamme.

[586] Näistä sanoista on moniat ollut niin pois-kuluneet, ettei heitä ouk tainut lukea ykskään.

[587] Mitä näistä vapa-merkkilöistä tuloo sanottavaksi, niin suuri osa heistä on niin vanhat, ettei heitä eneän tunnetak, liioitenkin koska monet heistä on tainneet jo sammua ennen vuotta 1625, jollon se Ruohtalainen Vapa-Huone, kuhun heitä sisään-kirjutettiin, asetettiin; monet ovat myös muustakin syystä jäänneet siihen ylös-panematak, alinomattain koska suurin osa meijän vanhoista Suomalaisista vapasuvullisista, eivät kuulleet Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesen, mutta oli yksi peru niistä muinoisista Saksalaisista ja Virolaisista Tempel-Herroloista, joihen vapaallisus oli Saksan maissa perustettu. Kuin tähän vielä luetaan että näissä vapa-merkkilöissä harvoin selitetään muuta kuin ainoastaan kilpeä, joka monessa oli pian yhölläinen, ja jotka ainoastaan eroitettiin Rauta-kyperästä, Sarviloista, tahi Kyperä-vaipasta (Hjelmtäcket), ja ettei heissäkään painia paljon eroitetak, niin löyetään miten vaikkia se on näitä selittää, liioitenkin koska usseen pois-vaihtelivat välillensä vapamerkkilöitänsä, ja kantoivat vieraita äkkinäisiä, tahi muuten muuttelivat omiansa.

[588] Minä olen kyllä kirjuttanut moneen paikkaan, tätä kuulustellaksein, mutta en ouk soanut vastausta, joka toistaa miten kylmäkiskoiset meijän moa-miehet vielä ovat näissä töissä.

[589] Brenner ei kirjuta tästä kivestä mitään muuta, kuin ainoastaan nämät sanat: "I Åbo D. Kyrka."

[590] _Hauta-varjo_, Grafwård; _Hauta-kivi_, Grafsten.

[591] _Peä-Kirkko_ (tahi _Tuomio-Kirkko_), Dom-Kyrka.

[592] Tässä jääpi yksi sana, välissä, toimittamak.

[593] Mutta tässä tarkoituksessa kahomme toas ouoksi, ja varomme olevan uskottomattoman, että tämä kivi oisi muka ollut se ainoa Turun kirkossa, joka vielä v. 1671 oisi ollut jälellä näistä vanhoista ajoista; ja jota niin muoton oisi yksinään jäänyt murentumatak näissä kauheissa Turun kirkon tuli-paloissa, jotka tapahtui v. 1318, 1429, 1458 (1464, 1473?) 1546 ja 1656, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset -- joit' eivät Juuttilaiset v. 1509, ja Venäläiset v. 1318 hävittänneet tahi vienneet myötensä -- paloi tuhkaksi. Mutta kysytään siitten, tokkos Turun kirkko on niin vanha, tahi oliko se jo 1248:nen vuuen tienoilla rakettu? Sitä emme saata sanoa, ainoasti että v. 1229 peätettiin jo että muuttoo pois kirkko Rantamäeltä (kussa Brenner niinikkään vielä v. 1671 tapais yhen vanhan hautakiven vuotesta 1291? -- kaho X Taul. kuv. 1) Turkuun, eli niin kuin sitä muinon kuhuttiin _Unikankareesen_. Millonka tätä tehtiin ei varsin tunnetak, mutta 1258:nen vuuen teinoilla jo mainitaan tästä uuesta Turun kirkosta (Porth. Chr. p. 193). Jos sen eistä tämä Turun pappi oisi ollut naitu ennen v. 1248, niin se oisi vielä saattanut eleä monta myöhempänä. Toiseksi niin nämät kirjoitus-nenät eivät teoltakaan näyk olevan niin vanhan-aikuiset, jos heitä verroitetaan siihen toiseen kiven-kirjoitukseen joka löytyi Rantamäellä.

[594] Yksi nimellinen _Niiles Antinpoika_ oli v. 1303 _Praefectus Finlandiae_ (Peämies Suomessa) mutta se on mahotoin, että näillä sanoilla tarkoitetaan häntä.

[595] _Kunta_, Sällskap, Orden, Gille, _Veli-kunta t. Veljellisyys_ Brödraskap, _Papillinen Veli-kunta_, ett Presterligt Gille.

[596] _Kirkko-Tarinamus_, Kyrko-Historie.

[597] Muistettava on myös, että jos tämä vapa-merkki kahottaisiin kohallansa (niin kuin heitä aina kahotaan) niin silloin kirjutos alkaisi ala-peästä kivee (jota en muualla ouk nähnyt); ja jos toas kivee asetettaisiin kirjutoksensa mukaan, niin silloin toas vapamerkki keäntyisi ylös-alaisin (joka oisi vielä sopimattomampi). Se näyttäis ehkä silloin, kuin sillä kuvaeltaisiin yhtä Piispaan kypärätä (en Biskopsmössa).

[598] Että tämä suku on _vanha_, arvataan siitä, että ne Ruotsin muinoiset Kuninkaat _Sverker den Gamle_ (joka kuoli 1155) jonka isä _Erik Årsäll_ oli vanhuuellansa ottanut Ristin uskoa, ja kasteessa kuhtunut ihtesek _Kol t. Koarle_ -- kuin myös hänen poikansa _Koarle Sverkersson_ (joka kuoli 1168) ja toas hänen poikansa _Sverker den Unge_ (joka kuoli 1210) -- sanotaan kaikki olleen tästä _Natt och Dagin_ suvusta, ehkeivät kantaneet tätä suku-nimee, joka otettiin tavaksi vasta myöhöisämpinnä aikoina. K. Vapa-Huoneen polvi-laskuissa, alotetaan tämä suku vasta v. 1220 yhestä _Pentti Matinpojasta_, joka oli ollut Kuninkaan _Eerikki Läspin_ Valta-Neuo.

[599] Tämä (nykyinen) _Natt och Dagin_ suku tuli v. 1625 Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesehen sisään-otetuksi 13:nen N:on alla, josta suvusta siitten yksi nimeltä _Åke Axelsson Natt och Dag_ tehtiin v. 1652 Vapaherraksi 23:nen N:on alle. Se oli silloin Valta-Neuo ja Lain-julistaja Nerkissä, ja sai vapa-moaksensa muutamia taloja ja vero-tiloja Iin pitäjässä Pohjan ruoalla.

[600] Saattaa ehkä myös olla madollinen, että hyö ovat perinpohjin eri-sukuja, vaikka heitä on vanhoissa polvi-laskuissa yhteen veittynnä.

[601] Hään oli silloin Valta-Neuo Ruotissa.

[602] Hänen isänsä oli _Bó Sténson (Natt och Dág)_ joka v. 1440 oli nainut _Kárin Svennintytärtä Stúre_, jonka isä oli Tähti-mies ja Linnanisäntä Faeholmassa, Danmarkissa, _Sven Sténson Stúre_, joka oli Herttu Albrechtilta soanut isoja pito-maita Hallannissa, Nerkissä ja Vester-Norrlannissa; ja joka oli Valta-Hallihtian _Svante Stúrin_ isän-äitin-isä (lue _Schönefeltin matrikel_).

[603] Seneistäpä kaikki nykyiset Vapaherrat nimeltä _Stúre_, ovat kaikki isänsä puolesta paljaita _Natt och Dagiloita_, ja ovat eroitettavat niistä vanhoista Stúriloista, joita muinonkin kuhuttiin: _Orms-Söner_.

[604] Lue _C.F. Schönefelts Matrikel öfwer ointroducerade af Riddersk. och Adeln I D_. joka kirja löytyy käsikirjoituksenna K. Vapa-Huoneessa.

[605] Lue _Olai Magni Historia de Gentibus Septentrionalibus, Romae 1555. Lib_. II. c. 25. p. 87. Kussa hään puhuu niistä vanhoista Hangöin kallioloissa sisään-hakatuista Suomalaisista vapa-merkkilöistä, joita hään jo silloin kuhtui "_vetustissima_" (varsin vanhoja) ja joista hään kuvittaa 7 kappaletta, nimittäin: _Vanhoin Stúriloihen, Natt och Dágiloihen_ (poikki-puolin), _Wásaloihen, Gyllenstjernilöihen, Tottiloihen, Roosiloihen, Lämaloihen_ ja yhen tunnettoman. Näitä kaikkia on hään asettanut vempelen näköiseen poukkamaan, ja keskellen pannut Ruotin vallan vapamerkin (kolmet ruunua).

[606] Tämä hautakivi mahto jo 1681:nen tahi 1738 vuuen tulipalossa hävitä, koskei siitä mainitak niin mitään Lauraeuksen Juttelemuksessa _de Sacellis Sepulcr. in Templ. Cath. Aboënsi_. Kussa ainoastaan sanotaan yhen Lainistujan Natt och Dágin (hänen Ristimä-nimeänsä ei nimitetäk) olleen hauattunna Piispa Tavastin hauta-kammiossa.

[607] Lue: _Åbo Tidn. 1785. Bib_. p. 181. Siinä ei eroitetak, jos hään oli _Natt och Dag pitkinpäin tahi poikkipuolin_; mutta mahtoi se olla _pitkinpäin_, koska yksi hänen jälkimmäisistä nimeltä _Niclis Ærengislesson_ kuhuttiin _Natt och Dag i längden_.

[608] Tällä _Koarle Näskonungssonilla_ oli yksi veli _Ærengisle Näskonungsson_ (Natt och Dag) joka v. 1312 oli Miekka-mies, Ruotin Valta-Neuo ja Vallan-Asettaja, ja yksi Roskildin Rauhan-Toimittajoista (en ibland Freds-Kommissarierna wid Roskilska freden). Häntä tehtiin v. 1323, Vallan-Asettajaksi Norissa, ja v. 1324 Ruhtinaaksi Ruotissa. Hänellä oli yksi poika _Ærengisle Ærengislesson_, joka oli Miekka-mies, ja jonka jälkimmäisistä arvelemme sitä _Niclis Ærengislessonnia_, jota nimitettiin "Natt och Dag i längden", joka oli nainut _Karin Knútintytärtä_, ja jolla oli Tukhulmissa monet talot, jotka se pois-lahjotti niillen tässä kaupunnissa löytyivillen Papin-suljetuksillen. Häänki mahto olla Suomen-sukuja, koska hään v. 1420 piti Valta-käräjät Turussa (_Åbo Tidn_. 1789 p. 321. v. 1785 p. 233. Porth. Chr. p. 508), ja luetteli jälkiseätöksessänsä yhtä Jeppe Finckiä, omaiseksensa. Yksi _Ærengitzle Nielsson_ (ehkä hänen poikansa) oli v. 1447 alakirjuttana yhtä vanhaa sovintokirjaa _Göd. Finkin ja Juho Ollinpojan_ veljeisten välillä (Porth. Chr. p. 448). Tämä _Niiles Ærengislesson_ mahto kuolla nuon v. 1440, koska hään silloin teki jälkiseätöstänsä (sitt testamemte). Sekä hään että _Ærengisle Niclisson_, oli kumpaisetkin v. 1436 ylös-pantu heijän joukkoon, joita Kuninkaan Christofferin koroitus-päivällä v. 1441 piti tehtämän Tähti-niekoiksi (Porth. Chr. p. 607). Myö aprikoime ellei tämä Turun muinonen Pappi lie ollut varsin tästä sukupolvesta. Hänen ristimä-nimensä _Niiles_ on aivon _Stúriloihen_ (eli niiten nuortein Natt och Dágiloihen) kuin myös niiten vanhoin _Natt och Dágiloihen_, kaima-nimi. Mutta yhtä _Antin_ nimellistä, joka oisi ollut hänen isänsä, ei löyetäk koko tässä sukukunnassa; niissä muka polvi-laskuissa, jotka luetaan Vapa-Huoneen nimi-kirjoissa (Matriklar). Mutta meijän tuloo muistuttoo, että hyö ovat ylikynteen varsin puuttuvaisia ja viallisia, erinomattain vanhoista ajoista. Vuonna 1336 niin oli yksi nimeltä _Ærengisle Andersson_ Suomenmoan Peämies, eli niinkuin heitä silloin kuhuttiin "_Advocatus Finlandensis_." Hään kuhtuu ihtesek yhessä vanhassa Peätöskirjassa Stensbölin kartanosta, vuotesta 1335 -- _Advocatus Aboënsis_, ja puhuu siinä suurella kunnialla siitä ennen mainitusta _Koarle Näskonungssonista_, jota hään kuhtuu "_Nobilis Miles, Dominus Carolus, Antecessor meus_." Mitä sukuja hään lie ollut on tietämätöin, mutta myö aprikoime ellei hään voan lie ollut näitä yksiä vanhoja _Natt och Dágiloita_, jota hänen ristimä-nimensä ikään kuin toistaa. Jos uskaltaisimme tätä peätteä, niin silloin oisi _Antinki_ nimee tavattu tässä suvussa, ja saattais muka olla mahollinen, että hänellä oisi ollut yksi veli, tahi veljen-poika nimeltä _Niiles Antinpoika_, joka oisi ollut Pappina Turussa -- ellei tämä oisi elänyt, niin kuin äsköin arveltiin, jo monta aikoa ennen.

[609] Kuninkaan _Lain-Toimittaja_ (Konungens Domhafwande t. Dom-innehafwande) kuhuttiin niitä Valta-Herroja, jotka Kuninkaan siassa ja Kuninkaan nimessä pitivät _Valta-käräjät_ (Räfste-ting) Suomessa. Eli kuin näitä hävitettiin -- ne jotka pitivät _Moan-oikeutta_ Turussa (Lands-Rätten i Åbo). Että hään v. 1405 piti Valta-käräjät Suomesssa, luetaan Porth. Chr. p. 418, 508, ja Stjernm. Höfd. Minne I D. 2 B. K I. p. 98 &c. Samaten sanotaan (yhessä Lainjulistajan _Claus Flemingin_ kirjassa, annettu v. 1412) hänen myöskin pitänneen Valta-käräjöitä Ulfsbyin (Porin) kaupunnissa Suomessa v. 1410, jota Porthan arveloopi kirjotus-virheksi vuosluvussa, luullen tämän tarkoittavan v. 1405 (Chr. p. 418).

[610] _Vara-lainjulistaja_, Under-Lagman. Tämä Miekkamies _Bó Niclisson_ (se nuorempi) Åkeröiin oli v. 1434 Laintutkia Vaxalassa -- v. 1459 Vara-Lainjulistaja Öster-Göthlannissa, ja v. 1461 Kuninkaan Vouti-mies (_Fogathe_) Vedboin Kihlakunnassa ja Rumleborgin Läänissä.

[611] Brenner: "_I Åbo Domkyrkia på ett jerngaller för Biskop Magni Olai graaf_."

[612] _Kammio, Kirkko-kammio_ Chor; _Hauta-kammio_, Grafchor. Ennen Poavin aikana piettiin Turun kirkossa monta erinäistä kammiota, kussa piettiin Jumalanpalvelusta, eli oikeemmittain, kussa seisoi yksi altari, jonka luonna Pappiset vissinä päivinnä vuotessa pitivät messujansa ja rukouksiansa, hyväksi niiten sieluillen, jotka ovat näitä laitoksia seättäneet, ja heitä lahjoillansa ja antimillansa asettaneet. Yhtenä aikana löytyi jo 18 tällaista kammiota Turun kirkossa, joista suuri osa palkihtivat omia pappia ja messu-miehiä; mutta kakkia näitä hävitettiin Kuninkaan Kustav I:sen aikana, jollon tätä Poavin uskomusta pois-heitettiin. Siitä päivästä nimitettiin näitä kirkko-kammioita paljaiksi _hauta-kammioiksi_, koska heissä ainoastaan hauattiin heijän ja heijän lapsiin ruumiita, jotka olivat heitä asettaneet, vaan ei eneä piettynä mitään henki-messuja. Piispa Tavastin muista jumalallisista laitoksista oli yksi tämän _Ristuksen Ruumiin kammion_ asettaminen. Siinä häntä myös hauattiin, josta tätä siitten kuhuttiin "_Tavastin hauta-kammioksi_." Tämä kammio oli suljettu eli varuistettu näiltä rautahäkiltä, josta kuvat tässä nähään.

[613] Lue _Porth. Chron_. p. 429.

[614] Tämä sana _fecit fieri_ (oli antanut tehä, tiettänyt) on yksi Suomalaisuus (_Fennicism_) tässä Piispan Latinassa, joka toistaa hänen ei ainoastaan olleen selvän Suomalaisen; mutta myös Latinata kirjuittaissaan nouattanneen Suomalaista mielen-juohutusta. Sillä Ruomalaiset oisivat epäilämätäk (ikeänkuin Ruohtalaisetkin) kirjuttaneet _fecit, posuit_ (reste t.e. stenen, minneswården). Ehkä se oisi viallisesti sanottu, sillä Seppä teki (_fecit_) mutta Piispa tietti (_fecit fieri_). Jos oisivat varsin tahtoneet tätä asioa eroittoo, niin oisit kirjuttaneet tahi toimittaneet tätä apu-sanoilla (med hjelp-verber) e.m. _curavit_, lät resa. Mutta Suomalaisessa kielessä ei tarvitak sellaisia apu-keinoja, hänessä löytyy ikeän kuin Hebrealaisessa ja Arabian kielessä, tätä eroitusta puheessa (ja ajatuksessa) toimitettu eri-sanantaivuttamuksella (uttryckt genom en särskild konjugationsform) jota Hebrean kielessä kuhutaan "_Verbum Hiphil_", ja jota myö Suomeksi soattaisi kuhtua _Tiettävä-Toimitussana (Verbum Permissivum, t. Effectivum, t. Transitivum)_.

[615] Yksi kopio tästä kirjutoksesta luetaan myös Opettajan _Joh. Bilmarkin_ Juttelemuksessa "De Sacellis Sepulcralibus in Templo Cathedrali Aboënsi_", Alexand. Lauraeuksen_ vastoomisella, Turussa 1772, p. 20. ja yksi toinen kopio löytyy niin ikeän Jonas Bångin "_Den Wälborna Tawastiska Släcktens ättare-tal_", Stockh. 1756.

[616] Ei Porthankaan osanut näitä selittää; lue Chron. p. 511. m. 495.

[617] Joka nenä ehkä merkihtee sanaa "Regina" (_Kuninkatar_): jotta ois: "Auttakoon Moaria Kuninkatar."

[618] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_."

[619] Että tämän Piispan vapamerkki on ollut yksi semmoinen taka-jaloillansa pystyssä seisova pukki, jota tässä nähään, arvataan ei ainoastaan tästä hänen hautakivestä, mutta myös siitä vapamerkin-piirutoksesta, joka hänen kunniaksi oli tehty Pargasten pitäjän kirkko-laipioon. Sellainen Pukin-kuva on myöskin muinon ollut kuvattu hänen muistiksensa siinä Piispan-penkissä, jonka hään oli tiettänyt Savun kirkossa (lue _Christ. Cavanderin_ Juttelemusta _Petr. Kalmin_ hoivauttamisen alla, "_Beskrifning öfwer Sagu Socken_." Åbo 1753, p. 3; ja _Mart. N. Tolpon_ Juttelemusta _Alg. Scarinin_ hoivauttamisen alla, "_De initiis Rei Litterariae in Svethia_", Aboe 1750, p. 83 etc. keskustele Porth. Chron. p. 571). v. Stjernman sanoo kyllä, yhessä kohassa, puhuttaissa Piispan veljen-pojasta, Lainjulistajasta Etälä-Suomessa _Henrik Bitzestä_, hänen vapamerkkinsä olleen _mustan veneen valkoisessa vainiossa_ ("en swart båt uti hwitt fält"; lue Åbo Tidn. 1785. Bih. p. 197). Mutta myö arvelemme ellei tässä lie paino-virhe, ja että se olla pitäis: "en swart bock uti hwitt fält." (Keskustele Porth. Chron. p. 545). -- Uggla sanoo taas näihen _Bitziloihen_ vapamerkin olleen _yhen Hirven_, ja rautalakissa 4 sisään-pistettyä nuolta (Uggla, _Sw. R. Rådslängd_ n. 663. p. 65); mutta ei häänkään nimitäk minkä perustuksen peällä hään tätä sanoopi. Koskei tämä _Bitzin_ suku löyvyk K. Ruohtalaisessa Vapa-Huoneessa sisään-otettu, eikä hänen vapamerkkinsä heijän vapakirjoissa piiritetty, niin meijän täytynnöön ottoo kirjaamme mitä ovat tästä kirjuttaneet, että siitä tutkia totuuen.

[620] _Porth. Chron_. p. 26.

[621] _Porth. Chron_. p. 586.

[622] _Hauta-kirjutos_, Grafskrift, Epitaphium.

[623] Se kuuluupi näin: "_Sanct. Venerabilis Patris, Domini Conradi; Episcopi Aboënsis, anno_ 1489 den 13 Martii."

[624] Ruotiksi kirjutettiin hänen nimensä usseemmittain (sanan-supistamisella) aivan lyhykkäisesti: "Biskop Koort, Korth, ja Kort."

[625] Piispa, joka oli myöskin ollut yksi osallinen Kolmen Kuninkaan Veljellisyyestä, Turussa, ei laimin-lyönyt piteä kirkkonsa puolta, eli valvoa hänen hyötymisestään, kussa oli voan mitään etullista soatuvilla. Niin kuin Peä-Rovasti pisti hään jo v. 1459 nimensä hänen enonsa _Arvidh Claussonin_ jälkeen-seätöksen ala, kussa hään _Kolmen Kuninkaan Kammiollen_ (altari Trium Regum) poislahjoitti tilansa _Sorkisten_ kylässä Euran pitäjässä (Porth. Chr. p. 456). Samana vuonna alakirjutti hään myös saman enonsa lahjutos-kirjan, kussa hään _Pyhän Ristuksen ruumiin Kammiollen_ (Altari Corporis Christi) pois-anto tilansa Pärkiö Vehmaan pitäjässä (Porth. Chr. p. 434). Vuonna 1484 alakirjutti hään niin-ikeän Vapamiehen _Járl Jönssonin_ seätöksen, kussa hään sovinoksi _Hárald Ollinpojan_ murhasta, anto tilansa _Kivikylä_ Virmon pitäjässä _Kaikkein Ristuksen Uskollisten Henkein Kammiollen_ (Altari Animarum Christi Fidelium) (Porth. Chr. p. 442.), monta muita mainihtamatak. Ite hään ei seätänyt kirkollen paljo mitään, jos ainoastaan toimitti isän vainoonsa tahtoa (_Åbo Tidn_. 1785 p 199. keskustele Porth. Chr. p. 551 & 622).

[626] Tämä _vanhaksi_ mainittu _Eerik t. Henrik Bitze_, on nimensäk suhteen paha eroittoo hänen pojasta ja pojan-pojasta, jotka kantovat saman nimen, ja joihen kanssa häntä ehkä sevoitetaan. Hänen sukunimensä kirjutetaan monella tavalla, sekä _Biidz, Büdz, Bitz, Bytz, Bitzr, Bitze että Bisse_ (Porth. Chr. p. 543, 481,) ja se näyttää kuin sillä tarkoitettais yhtä kuin sanalla Bässe, (jota hään kantaa vapamerkissänsä). Juusten kuhtuu tätä Piispan iseä "_famosus Miles, quondam Capitaneus Castri Aboënsis_." Hään oli jo v. 1420 Miekkamies (_Armiger_) ja v. 1441 Tähtimies (_Miles_). V. 1437 oli hään Laintutkia Halikon kihlakunnassa, jota virkoo hään piti aina vuoteen 1453, jollon häntä myös kututaan Laintutkiaksi Vehmaan kihlakunnassa. Samana vuonna mainitaan häntä myös Lainjulistajaksi Pohjos-Suomessa, ja vuonna 1455, 1456 ja 1457 kuhutaan häntä jo Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa (Lagman i Sudhersinne Laghsagu); ja v. 1449 häntä jo nimitetään Ruotsin Valta-Neuoksi, jollon häntä s. 31 päivänä Heinä-kuussa Visbyin kaupunnissa alakirjutti Kuninkaan Koarle VIII:nen ja Christian I:sen sovintoa Gottlannin soaresta (_Hadorph efter Rimkrönikan_ p. 156.) von Stjernman sanoo hänen myös v. 1452 olleen Turun linnan ja moakunnan Peämiessä (_Åbo Tidn_. 1785. Bih. p. 198. Porth. Chr. p. 544). Hään eli vielä v. 1458, vaan oli jo kuollut ennen