Part 9

"Tokkos _ragvagash_ (rahvahasch) taitaa merkihtee _ihmis-kansoa, pakanoita, ja Synagogoa_?" Jos muka pakanat ovat "ihmisä", ja jos rahvas merkihtee "ihmisten kansoo"; niin miksikäs se ei siitten taitaisi myös merkihtee yhtä pakanallista kansoo? Yhtä paikkoo missä rahvas merkihteis synagogoo (Juudalaista opetushuonetta) ei löyetäk missään; mutta ainoasti, että se yhessä paikassa (4, 23) pistetään tämän sanan siaan, kosk' eivät Karjalaiset ymmärtänneet mitä tämä vieras sana merkihti. Sen tähen kuin meijän Raamatussa luetaan: "Ja Jesus vaelsi ymbäri kaiken Galilean, ja opetti heidän Synagogisansa", niin Karjalaisella on: J käveli Jisus kaikie Galilejoa-myöt, i opascht rahvahaschscha; joka merkihtee: "ja opetteli rahvahassa t. rahvahasta." Sanokoon lukia mikä keännös näistä on selvin, ja jos rahvas siks merkihtee synagoga, jos se tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka kävivät synagogissa? -- Siitten moittii Tutk. taas että Toim:lla on "voimattomat", kussa meijän keännoksessä on "sairahat"; mutta meijän mielestä on voimattomat parempana arvattava, sillä se on laveampi merkityksestään, ja niin kuin tunnetaan, niin toivat Vapahtajan luokse ei ainoastaan potilaisia (sairaita); mutta myös vanhuueltansa voimattomia.[235]

"Se kaunis vertaus 6:ssa värsyssä 5:ssä luvussa, joka Greekan kielellä kuuluu: _peinontes kai dipsontes ten dikaiosynen_ (vanhurskautta nälkäisiä ja janoovaisia), on tykkänään kavottu, näillä Toimittajan varsin tyhmillä sanoilta: _tahtojat ja suvatsiat_." Mutta totta kaikki Toimiltaja paremmi kuin Tutkia havaisi, ettei se mitenkään käy Karjalaisten puheessa sanomaan "hään _juop rakkautta_, tahi _syöp oikeutta_", ja sentähen tässäkin seuraisi sitä Tutkialtakin jo julistettua lakia, että erinomattain tarkoittaa kielen luontoa, ja hänen ulkonaistakin piirosta. _Go_ (ko) eli se Suomalainen liitto-polvi (_particula enclitica_) _ka, kä,_ ei pie olla eroitettu sanasta _ei_ (ei) johon se kuuluu. Niin sitä kyllä Suomessa aina kirjutetaan, vaan ei ouk sen eistä kieletty olemasta toisin, muihen puheessa. Meijän aatoksemme perästä, niin tämä pieni sana ei ainoastaan on liitettävä yhteen eillimäisen sanaa kanssa, mutta myöskin jälkimäisen, e.m. "eiköshään tule", eikä ainoastaan: "eikös hään tule". Että asia mahtaa olla semmoinen arvataan siitäkin, etta Suomen-sukuiset kielen-kirjuttajat ovat olleet kahappäin arvellukisssaan, mihin sanaan hyö liittäisivät näitä liitto-sanoja, eillimmäiseenko vai jälkimmäiseen sanaan. Suomalaiset ovat liittäneet heitä aina lopulla, eillimäisen sanan; vaan Virolaiset ovat toisinaanki liittäneet heitä allulla jälkimmäisen sanan.[236]

"Anto-paloja" [anto-paloja, _allmosor_] on ehkä myös ollut toisella puheen-piiroksella toimitettava, kuin _pakkoaisilla_ "(pakkoaisilla), kerjäläisillä." Mutta eipä Tutk. osana itekkään toimittoo sitä sen paremmaksi; eikä hään nyt tainutkaan osottoo meitä Suom. Bibliaan, kussa seisoo _almut_ (!) tehty Ruohtalaisten sanasta _allmosor_, ja Saksalaisten _almosen_.

"Tokkohan _viishash_ (viischasch) 'viisas' myöskin taitaa merkihtee yhtä velhoista (skrymtare)?" Taitaa kyllä veikkonen! Sillä viisas merkihtee ei ainoastaan yhtä oppinutta tahi tietävätä miestä; mutta se merkihtee liioitenkin yhtä noitaa ja poppa-miestä t. tietäjätä, koska hänellä luullaan olevan enemp tietoa kuin muilla. Koska nyt nämät ovat usseemmittain suuria velholoita, niin se sana viisas ei ainoastaan merkihtee "velhoo", mutta siitä on myös syntynyt sana "viisastella", joka merk. että "pettää, laitteleita, koirastella."

Tässä nyt Tutk. lopettaa moittimuksensa, ja tässä myökin jo lopetamme meijän muistutuksiamme. Että hyö ovat olleet pitkälliset ja joutavat, tunnustamme itekkin; mutta se on tullut siitä, että Tutk. on kerroinut paljasta jonni-joutavata. Nyt maha vähä kukiin löytää, mitä myö jo alussapäin sanomme, että suurin osa näistä hänen muistuttamuksistaan ovat tyhjiä jurritamuksia, jotka ovat siitä syntyneet, ettei Tutk. ollenkaan tuntenut tätä Karjalaisten kieltä, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla meijän puheemme mukainen, ja ettei hään itekkään aina tunnek meijän puheenmutkat. Kaikki ne virheet, jotka hään niin muotoin on käsittänyt, ei ouk muita kuin pieniä paino-virheitä; ne toiset ovat kaikki Karjalaisten puhetta, jossa se eroittaiksen muihen puheesta. Seneistä kuin Tutk. valittaa siitä hänen "isosta vaivastaan", kaikkia näitä virheitä haetessaan, niin meijän täyty sanoa, että kaikki hänen vaiva on männyt hukkaan; ja että se näyttää, kuin oisi hään ainoastaan ottanut tämän vaivan peällensä, tätä kirjoa muka soimataksensa, vaan ei hänen kieltänsä tiiustellaksensa.[237]

Kuin olemme nyt kerran toimittaneet, ettei nämät hanen moittimiset maksak mitään, niin tahomme myökin vuorostamme jotaik sanoa tästä kirjasta. Nimittäin ensinnik hänen kielestään, ja siitten hänen keännöksestään. Koska ei meilläkään ouk muuta johtausta heijän puheesta, kuin tämä kirja, niin emme taija varsin sanoa, jos se kaikissa toimittaa sitä oikeen, vai ei. Mutta jos saisimme peättää sitä myöten mitenkä meijän Karjalassa hoastetaan, niin se on merkillisellä tavalla nouattanut kielen henkee, luontoa ja puhtautta. Myö mainihtimme jo toanon, että myö ihastuimme kuin näimme, tässä äkkinäisessä kirjassa, meijän omoo puhettamme. Nyt tahomme myös nimittää missä se meijän puheesta eroittaaksen. Meillä ei ouk suinkaan ollut tilaisuutta laveammasti tätä kirjoa lueskentella mutta siitä vähästä joka olemme siitä tiiustellut, niin se on erinomattain, seuravaisessa:

1) Usseemmissa paikoissa kussa meillä on _s_, niin heillä on _sch_, e.m. _schano_, "sano", ja missä meillä on _ts_, siinä heillä toas on _tsch_, e.m. _kutschun_, "kutsun". Tällä tavalla puhutaan jo meijänkin Karjalassa, vanhalla voitto-moalla (i gamla Finland), liioitenkin niiltä Venäjän uskoon kuuluvaisilta.

2) Kuin sanat meijän kielessämme _Tehtävissä_ Toimitussanoissa[239] aina lopettaiksen polvella _aan, ään_ (Olevassa Ajassa,[240] ja polvella _iin_ (Olleessa Ajassa), niin hyö heijän kielessä lopettaiksen Olevaisessa, _ach, äch,_ ja Olleessa _ich_, e.m. _nähtich_ (nähtiin). Samaten teköövät myös _Tekeivissä_ Toimitussanoissa, e.m. _oschuttich_ (osoittiin, osottiin).

3) Toivovassa Lovessa,[241] niin lopettaavat sanojansa polvella _ua_, e.m. _schanokkua, tiijuschtakkua,_ jota meijän Karjalaiset ja Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset peättelöövät nenällä _oa_, e.m. _sanokkoa, tiijustakkoa,_ ja Savolaiset polvella _oo_, _sanokkoo, tiijustakkoo_. Pohjalaiset nenällä _aa_, _sanokaa, tievustakaa_; Turkulaiset polvella _a_, _sanoha, tierustaka_, Hämäläiset polvella _kai_, _sanokai, tielustakai_. Viipurilaiset, _kee_, _sanokee, tiiustakee_, j.n.e.

4) Samaten lopettaavat _Mitän_ loukkaansa Yksinäisyyven luvussa polvella _ua_, e.m. _kuningua_, kussa meijän Karjalaiset ja Ruijan Suomalaiset sanoovat _oa_, e.m. _kuninkoa_, t. _kuninkaa_, e. _kuninkasta_.

5) Yksi varsin merkillinen sanan-tapa tavataan heijän kielessä, siinä, että hoastaavat tahi toimittaavat yhtä ymmärtämystä kahella tavalla, nimittäin (niin kuin myö) Mikä-loukkaalla ja Tekevillä Toim-sanoilla (genom nominativa och verba aktiva) tahi Mikä-Loukkaalla ja Nimittämättömillä Toimisanoilla (genom nominativa och verba impersonalia) (joita pannaan heijän sialla) ja jota näyttää varsin oleva heijän puheen loatunsa, e.m. _hyö kuuneldich_ (hyö kuuneltiin) _hyö schanottich_ (hyö sanottiin) kuin meijän puhemme jälkeen sanoisimme "hyö kuuntelivat, hyö sanoivat." Mutta ehkä tämä kyllä näyttää ouvollen, niin se on uskottava, että ennen meijän puheessammekin on näin sanottu. Savolaiset sanoovat vielä nytkin usseemmittain "myö kuultiin" kuin muualla sanotaan "me kuulimme", ja "myö sanottiin", kuin muualla sanotaan "myö sanoime". Tämä on varsin sama sanantapa; mutta tämä ei sanotak Savossa muuten kuin ensimmäisessä mainoksessa monaisuuen luvussa (uti första personen i pluralis numerus) sillä minä en muistak kuulleeni heijän millonkaan sanonneen "_työ (t. hyö) kuultiin_" (toisessa ja kolmannessa mainoksessa) voan sanoovat silloin aina (toisten Suomalaisten tavalla) "_työ kuulitten_" ja "_hyö kuulivat_." Enkä ouk myös kuullut heijän yksisessä luvussa[239] sanovan: "_minä (t. sinä, e. hään) kuultiin_;" mutta ainai "minä kuulin, sinä kuulit, hään kuuli." Jos nämät Venäjässä asuvaiset Karjalaiset puhuuvat samalla tavalla yksisyyenkin luvussa, kuin puhuuvat monaisuuessa, en taija varsin sanoa; voan että ne mahtaa näin puhua muillakin sanoilla kuin vara-sanoilla (pronomina) arvataan siitä että e.m. 20:nenessä värsyssä 2:sessa luvussa seisoo: "_Kuóldihh hänen hengen etschtschiät_" (kuoltiin hänen henken etsiät) jota meijän puheella ei käypi mitenkään muuten sanoa, kuin "hänen henken etsiät kuolivat."

Tästä näyttäisi kuin oisi heillä paha muka toimittoo tehtäviä ymmärtämyksiä koska käyttäävät tehtäviä toimisanojansa, yhistettynnä vara-sanoilla eli nimitys-sanoilla, mainimattominna toimi-sanoina, toimittaaksensa heillä tekeviä ymmärtämyksiä;[240] mutta Savolaisten puheesta jo havaitaan ettei siitä ouk vastusta pahoakaan. Sillä kuin mainimattomilla toimitus-sanoillaan tahtoavat toimittoa _Tehtäviä ymmärtämyksiä_, niin sovitteloovat heihin _mitä-loukasta_ (ackusat. partialis) ja kuin samoilla sanoilla tahtoovat toimittoo _Tekeviä ymmärtämyksiä_, niin sovittaavat heihin _mikä-loukasta_ (nominativus). Niin e.m. "_myö vietiin sinnek_" (vi förde dit) sanotaan Savossa, kuin muualla sanotaan "me veimme sinne", joka merkillinen puheenparsi toimittaa tekevätä ymmärtämystä, ja sanasta sanaan merkihtisi: _man förde vi dit_; mutta, "meitä vietiin sinnek" (vi fördes dit) eli sanasta sanaan: "man förde oss dit", sanotaan aina tehtävissä asian laitoissa. Tämä toistaa ettei Suomenkielessä ollenkaan (toin perään puhuttu) löyvykkään _tehosanoja_ jos ainoasti _mainittomia_, joita käytetään vuorottain, milloin _tekosanoin_[241] milloin _tehosanoin_ toimittamiseksi.[242]

6) Niin kuin meijän puheessa, niin on myös heijänkin puheessa jälki-sanoja (postpositioner) kussa muissa kielissä on esi-sanoja (prepositioner); mutta ei ainoastaan sillä että panoavat heitä jälellenpäin, hyö liitteävät heitä vielä kiini siihen eillimmäiseen sanaan, niin kuin liitto-polvia tahi liitto-puheita (dictiones encliticæ) ja katkaisoavat heitä (ehkä sentähen) lyhyemmiksi, sillä että heitteävät pois liitto-sanan viimeistä polvee, e.m. _"tiedä-myöt, Hiirodan-luó", Muarien-kera_, jota meijän puheella sanottaisiin "tietä myöten, Heródeksen luokse (luonna, luota?), Muarian keralla", j.n.e.

7) Monessa paikassa kussa meijän puheessamme on _ei_ tahi _ie_, kaks-eänöisennä (såsom en diftong) niin Karjalaiset heitteävät _e_ pois, ja asettaavat _i_ siahan, e.m. "hijät"[243] (heijät) _Jisus_ (Jesus), Piiterissä (Pietarissa) j.n.e.

8) Heijän vara-sanojansa (deras pronomina) lyhenteävät hyö toisella tavalla, toisella tavalla myö, sillä kuin meillä pois heitetään nenät _in_, niin että e.m. sanasta minun (minkän loukassa) syntyy _mun_ niin Karjalaiset ainoasti heitteävät pois _n_, josta soavat _mivn_ t. _miun_.[244]

9) Eänillisiä tahi avonaisia sanan-neniä vaihteloovat hyö toisinaan toisappäin, toisappäin myö. Niin e.m. sanoovat _omié lapsié_ kuin myö sanotaan "omia lapsia" j.n.e. e.m. _löyvättä_ (meilläkin sanotaan tätä monella tavalla: löyvättö, löyvättä, löyvätte, löyvätten). Käytös-sanojaan (fina participer) lopettaavat usseemmittain polvilla _o_ ja _ö_ (meillä usseemmittain polvilla _a_ ja _ä_) e.m. _avattuó_ (avattua) _novschtuó_ (noustuo) _schanottuó_ (sanottua) _kuolduó_ (kuoltua) _mändyö_ (mäntyä) _nähtyö_ (nähtyä) j.n.e. Mille-loukansa lopettaavat polvilla _lla_ ja _llä_ e.m. _Hänellä_ (hänelle) _mivla_ (minulle) _schivla_ (sinulle).

Mitä nyt näihin keännöksiin tuloo, niin meijän täytyy häpäksemme sanoa; että jos heitä verrataan meijäni Suomalaiseen keännöksehemme, tahi siihen kovin kiitettyyn Ruohtalaiseen, niin ovat monta paremmat kuin ykskään heistä, ja, noutain Suomenkielen somaisuutta ja puhtautta, käsittäävät merkillisella tavalla perustus-kielen sekä henkellistä että sanallista ajatusta.

Antaaksemme lukioillen tilaisuutta ite perustamaan tästä aatostansa, tahomme panna kaikki nämät kiännökset rinnallen perustus-kielen kanssa, sanokoon siitten ihe, mikä heistä on paras.

Perustus-kieli:[245]

EVAGGELION KATA MATOAION.

CAP. 2.

1. Te de Iesou genethentos en Bethleem tes Iudaias en hemerais Hrodon tou Basileos, idu, magoi hapo anatolon paregononto eis Ierosoluma, legontes.

2. Pu ezin o techtheis Basileus ton Iudaion; eidomen gar autou ton azera en te anatole, kai elthomen proskynesai auto.

3. Akusas de Hrodes o Basileos etarachthe, kai pasa Ierosoluma met' autoi.

4. Kai synagagon pantas tous archiereis kai grammateis tou laou, epunthameto par' auton, tou o Chrizos gennatai.

5. Oi de eipon auton Bethleem tes Ioudaias. Oito gar gegrattai dia te rpophetou.

6. Kai ou Bethleem, ge Iouda, oudamos elachize ei en tois hegemosin Iouda. Ek tou gar ekseleusetai hegoumenos, ozis poimanei ton laon mou ton Israel.

7. Tote Hrodes lathra kalesas tous magous, ekribose par' auton ton chronon tou phainomenou azeros.

8. Kai pempsas autous eis Bethleem, eite' Poreuthentes akribos eksetasate peri tou paidiou. Epan de heurete, apaggeilate moi, opos kacho elthon proskyneso auto.

9. Oi de akousantes tou Basileos, heporeuthesan. Kai idou, o azer, on eidon en te anatole, proegen autous, eos elthon eze epano ou en to paidion.

10. Idontes de ton azera, echaresan charan megalen sphodra.

11. Kai elthontes eis ten oikian, euron to paidon meta Marias tes metros autou. Kai pesontes prozekymesan auto. Kai anoiksantes tous thesaurous auton, prozemegkan auto dora, chryson, kai libanon, kai smyrnan.

12. Kai chrematisthentes kat' onar me anakampsai pros Hroden, di alles odou amechoresan eis ten choran auton.

13. Anachoresanton de auton, idou aggelos Kyriou phainetai kat' onar to Ioseph, legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai pheughe eis Aigypton. Kai isthi ekei eos an eito soi. Mellei gar Hrodes ksetein to paidion, tou apolesai auto.

14. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou nyktos, kai anechoresen eis Aigypton.

15. Kai en ekei eos tes teleutes Hrodou. Ina plerothe to rethen hypo tou Kyriou dia tou prophetou, legontos. Eks Aigyptou ekalesa ton uion mou.

16. Tote Hrodes idon oti enepaichte ipo ton magon, ethymothe lian. Kai hapozeilas aneile pantas tous paidas tous en Bethleem, kai en pasi tois oriois autes, hapo dietous kai katotero, kata ton chronon on ekribose para ton magon.

17. Tote eplerothe to rethin hypo Iereemiou tou prophetou, legontos.

18. Phone en Rama ekousthe, threnos kai klauthmos kai odurmos polus, Rachel klaiousa ta tekna autes. Kai ouk ethele paraklethenai, oti ouk eisi.

19. Teleutesantos de tou Hrodon, idou, aggelos Kyrion kat' onar phainetai to Ioseph en Aigypto.

20. Legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai poreuou eis gen Israel. Tethnekasi gar oi ksetuntes ten psychen tou paidiou.

21. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou, kai elthen eis gen Israel.

22. Akousas de oti Archelaos Basileosi epi tes Ioudaias anti Hrodou tou patros autou, ephobethe ekei astelthein. Chrematistheis de kat' onar, anechoresen eis ta mere tes Galilaias.

23. Kai elthon katokesen eis polin legomenen Nazaret. Opos plerothe to rethen dia ton propheton, oti Nazaraios klethesetai.

Ruohtalainen Kiännös.[246]

MATTHEJ EVANGELIUM.

2. Capitel.

1. När Jesus war född i BethLehem i Judiska landet, i Konung Herodis tid, si, då kommo wise män af österlanden till Jerusalem, och sade:

2. Hwar är den nyfödde Juda Konungen? Ty we hafwe sett hans stjerna i österlanden, och äre komne, att tillbedja honom.

3. När Konung Herodes det hörde, wardt han bedröfwad, och hela Jerusalems stad med honom:

4. Och lät församla alla de öfwersta presterna, och Skriftlärda ibland folket, och frågade dem, hwar Christus skulle födas.

5. Och de sade honom: I BethLehem i Judiska landet; ty det är så skrifwit genom Propheten:

6. Och du BethLehem i Judiska landet, äst ingalunda den minste ibland Juda Förstar; ty utaf dig skall mig komma den Försten, som öfwer mitt folk Israel en Herre wara skall.

7. Då kallade Herodes lönligen de wisa männerna till sig, och besporde granneligen af dem, hwad tid stjernan syntes.

8. Och sände dem så till BethLehem, och sade: Farer dit, och bespörjer granneligen efter barnet; och när I det finnen, så säger mig det igen, att jag kan ock komma, och tillbedja honom.

9. När de hade hört Konungen, foro de åstad, och si, stjernan, som de sett hade i österlanden, gick för dem, så länge hon kom och blef beståndande öfwer der barnet war.

10. När de sågo stjernan, wordo de ganska glade;

11. Och gingo in i huset, och funno barnet med Maria dess moder, och föllo ned, och tillbådo honom, och uppläto sina håfwor, och skänkte honom guld, rökelse, och myrrham.

12. Sedan fingo de uppenbarelse i sömnen, att de skulle icke lemna igen till Herodes; och foro så en annan wäg hem, i sitt land igen.

13. När de woro bortfarne, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i sömnen, sägande; Statt upp och tag barnet, och dess moder till dig, och fly in uti Egypti land, och blif der så länge jag säger dig till; ty det kommer dertill, att Herodes skall söka efter barnet, till att förgöra det.

14. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder, om natten till sig, och flydde in uti Egypti land;

15. Och blef der intill Herodis död: på det att fullbordas skulle, det som sagdt war af Herran om genom Propheten, som sade: Utaf Egypten hafwer jag kallat min Son.

16. När Herodes nu såg, att han war beswiken af de wisa män, blef han ganska wred, och sände ut, och låt slå ihjäl alla swenbarn i Bethlehem, och i alla dess gränsor, de som twägga åra, och der förnedan woro, efter den tiden, som han hade granneligen besport af de wisa män.

17. Då blef fullkomnadt det, som af Jeremia Propheten sagdt war, när han sade:

18. I högden wardt hörd en röst, stor klagomål, gråt och mycken skrän: Rachel gråter sina barn, och will icke låta hugswala sig; ty det war ute med dem.

19. Men när Herodes war död, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i sömnen, i Egypti land,

20. Och sade: Statt upp, och tag barnet och dess moder till dig, och far in i Israels land: ty de äro döde, som foro efter barnets lif.

21. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder till sig, och for in uti Israels land.

22. Men när han hörde, att Archelaus war rådande i Judiska landet, i sin faders Herodis stad, räddes han fara dit, och fick befallning af Gud i sömnen, och for in uti Galilee landsändar;

23. Och kom, och bodde i den staden, som heter Nazaret; att det skulle fullkomnas, som war sagdt genom Propheterna: han skall kallas Nazareus.

Suomalainen kiännös[247].

MATTHEUXEN EVANGELIUMI.

2. Luku.

1. Koska siis Jesus syntynyt oli Bethlehemisä Judan maalla, Kuningas Herodexen aikaan, katzo, tietäjät tulit idästä Jerusalemiin, ja sanoit:

2. Kusa on se syndynyt Judalaisten Kuningas? sillä me näimme hänen Tähtensä idässä ja tulimme händä kumarten rukoilemaan.

3. Koska Kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän, ja kaikki Jerusalem hänen kanssansa.

4. Ja kokois kaikki ylimmäiset Papit, ja kirjanoppenet Kansan seasa, ja kyseli heildä kusa Christuxen syndymän piti.

5. Ja he sanoit hänelle: Bethlehemisä Judan maalla: sillä niin on Prophetan kautta kirjoitettu:

6. Ja sinä Bethlehem Judan maasa, et sinä ole suingan vähin Judan Pää-Ruhtinasten seasa: sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonga minun Kansaani Israelia pitä hallitzeman.

7. Silloin kutzui Herodes tietäjät salaa, ja tutkisteli visusti heildä, millä ajalla Tähti ilmestyi.

8. Ja lähetti heidän Bethlehemiin, ja sanoi: mengät ja kysykät visusti lapsesta: ja koska te löydätte, niin ilmoittakat minulle, että minäkin tulisin ja kumarraisin händä.

9. Koska he olit Kuningan kuullet, menit he matkaansa, ja katzo, Tähti, jonga he olit nähnet idäsä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän edellä käyden seisahti sen paikan päälle, josa lapsi oli.

10. Koska he Tähden näit, ihastuit he sangen suurella ilolla.

11. Ja menit huoneseen, löysit lapsen Äitinsä Marian kanssa: maahan langeisit ja rukoilit händä: ja avaisit tavaransa, ja lahjoitit hänelle Kuldaa, ja Pyhäsauvua, ja Murhamitä.

12. Ja Jumala kielsi heitä unesa Herodexen tygö palajamasta: Ja he menit toista tietä omalle maallensa.

13. Mutta koska he olit mennet pois, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi Josephille unesa, sanoden: nouse ja ota lapsi Äitinensä tygös, ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti kuin minä sinulle sanon: sillä Herodes on etzivä lasta, hukuttaksensa händä.

14. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä yöllä tygönsä ja pakeni Egyptiin.

15. Ja oli siellä Herodexen kuolemaan asti: Että täytetäisin kuin sanottu oli Herralda Prophetan kautta, joka sanoo: Egyptistä kutzuin minä poikani.

16. Koska Herodes näki hänensä tietäjildä vietellyksi, vihastui hän sangen kovin; ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Bethlehemisä ja kaikisa sen äärisä, jotka kaxivuotiset olit taikka nuoremmat sen ajan jälkeen, kuin hän oli tarkasti tietäjildä tutkinut.

17. Silloin se täytettin kuin Jeremialda Prophetalda sanottu oli, joka sanoo:

18. Rhamasa on ääni kuulunut, suuri valitus, itku ja isoi parku: Rachel itkee lapsiansa, ja ei tahtonut händänsä anda lohdutetta, ettei he ole.

19. Mutta koska Herodes oli kuollut, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi Josephille unesa Egyptisä,

20. Ja sanoi: Nouse ja ota lapsi Äitinensä ja mene Israelin maalle: sillä ne ovat kuollet, jotka lapsen hengeä väjyit.

21. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä, ja meni Israelin maalle.

22. Mutta koska hän kuuli että Archelaus oli Kuningas Judeasa, Isänsä Herodexen siasa, pelkäis hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalda käskyn unesa, ja poikkeis Galilean ääriin.

23. Ja tuli ja asui Kaupungisa, joka kutsutun Nazareth, että täytetäisin kuin Prophetain kautta sanottu oli: hän pitä Nazareuxexi kutzuttaman.

Karjalainen keännös.

MATVEISTA JOVANGELI.

1. Toin Pieä.[248]

1. Kuin schyndy Jisus Judejan Linnaschscha Vitle'emaschscha kuningahan Irodan päivina, ka tuldihh päivän novschuólda tiedäjät Jérusalimahh, i paistihh:

2. Missä on schyndynyt Judejôin kuningasch? näimä myö hänen tähen päiväzen novschu-rannaschscha, i tulima hänellä kumarduátschemahh.

3. Tämän kuúluschtahuó Iroda hädävdy, i hänen-kera kaiki Jêrusalima.

4. I kjeräi kaiki vanhemmat pappilissoschta, da rahvahaschta kirjamiéhet, i toimitti hjeildähh: missä schyndyv Hhristos?

5. Hyö schanottihh hänellä: Judejan Vitle'emaschscha, niin on prorokaschta kirjutèttu.

6. I schié Vitle'ema Judan mua, ni millä et uó piénembi Judan vanhemmilla: schivschta lähhtöv' vanhin, kumbane paimennuttav' miun inehmizet Izruáelin.

7. Schilloinn Iroda kutschtschup, ei tokkali tiédäjät, i toimitti hjeildä, kuhh aigahh tähhti oschuttihh.

8. I työndähyö hijät Vitle'emahh, schano: mängijä työ, i hyväzeschti tiijuschtakkuá schyndyähh-nähä: i kuin työ lövvättä hänen, schanokkuá mivla, i mié lähen, hänellä kumarduatschenn.

9. Kuánnèldihh hyö kuningá i lähhtjeihh: i ka lähhti kummasta, nähhtihh päiväzen novschu-rannaschscha, hijäniéschschä schiirdijäliétschihh, kuni ei tulduó scheizavdun schen paikan-pijällä, missä oli Schuúrischyndy.

10. Nähhtyö, tähhti piétty, ylen äijäldi ihaschtuttihh.

11. I mändyö huónèhukschehh, nähhtihh Schuúrischynnyn hänen muámon-muárién-kera, i muáhh-schuá hänellä kumarduátschettihh, i avattuó hänellä omat takat, lahjuttihh händä kullalla, luádonalla, i voidiélla.

12. I unissa oli hjeilä schanottu, ei männä ärellähh Irodan-luó, i hyö lähhtjeihh toista tiédä-myöt omahh randahh.

13. Hijan lähhtehyö, ka Jumalan Angeli oschuttihh Ossipalla unissa i schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen muámo, i pagéné Egiptahh, i olé schiélä, kuni en schano schivla: tahhtov' Iroda etschtschié laschta i händä tappuá.

14. Novschtuó otti hijän Schuúrischynnyn i hänen muámon yöllä, i läksi Egiptahh;

15. I oli schiélä Irodan schurmahhtuá: ana liév Jumalan schanuá-myöt, prorokaschta schanottuó: Egiptaschta kutschuin oman poijan.