Part 8

Hään sanoi heillä kyllä olevan muutamia laulun-sipaleita, vaan ettei heitäkään missään eroitettu puheesta, ei sanoin-tointumisella eikä polviin polkumisella, eikä miliääk muulla sellaisella puheen tahi kielen-harjoittamisella. Niin hään muka toimitti mullen asian, liekköhän siiten oikeen sitä ymmärtännyt? Ilman hänetäk niin oli minun ajallain Upsalan Opistossa muitakin Oppivaisia Lapin moasta, nimittäin veljeikset _Lars L._ ja _Pet. Laestadius_,[199] jotka olivat syntyneet (Ruohtalaisilta vanhemmilta) _Arjeplogin_ kirkonkunnassa _Åselen_ Lapissa; ja _H.F. Björkman_, joka oli kotoisin _Gellivaaran_ pitäjästä _Luuleon_ Lapissa, heitäkin minä usein kysyttelin tästä heijän kielestä ja runomuksesta, vaan eivät hyökään sanoineet Lappalaisilla olevan muita lauluja, kuin tällaista joikkimista. Jos nyt tätä verroitetaan siihen, mitä K. Linnan-Soiton-Johtattaja (Kongl. Hof-Kapellmästaren) _Häffner_ kirjuttaa Lappalaisten lauluista (lue Swea, I Häft. Uppl. 2, p. 110), joka kehuu heitä varsin somiksi ja kauniiksi, niin emme tiiä itekkään mitä uskottaisiin. Kyllä kaikitekkin _Häffner_ paremmin ymmärsi heijän soittoon, kuin ykskään muu; mutta on myös mahollinen etteivät hänellen laulaneet heijän omia vanhoja remputoksiaan, vaan muita nykyisempiä lauluja, jotka heissäkin löytynöön. Taitaa ehkä myös olla, etta erinäisissä Lapin-maissa lauletaan eri tavalla, ikään kuin heijän kieli ja puheen-murret ovat varsin erillaiset, niin että tuskin ymmärtäävät toisiaan. Sisälle piostaan kuuluu heijän laulut usseemmittain olevan heijän Poroista ja Peuroistaan, tahi heijän peto-pyytämisestään ja mehtään manoistaan; jollon-kullon myöskin heijän naimistaan ja tytön kaupoistaan. Harvoin, ja ehkei koskaan, puhutak heissä salauksista tahi vanhoista ihmeistä ja kummituksista.[200]

I.

PORO-LAULU.[201]

Voahi, Vasa, Poro Vaeltaa kahta kolmee tietä, Mylvii moness' korvess' ja holvistoss', Noustua ylös, paneiksen [moata] vuaran harjun peälle.

(Lapin kielellä).

PÅTSO-JOUIKEM.

Altan miesche rontja Viälka kiechten kulman sierken, Kraukjen motljem riide puoiltum Tschautesta beijessä vuaren tschorrai nille.

II.

LAULU PIENILLEN LAPSILLEN.[202]

Kusiainen kulta, kusiainen kulta, Tule, tule! -- vie, vie! Lasta järveen, Hiuks-ohjaksellaan! Viänä, viänä!

(Lapin kielellä).

JÖIJUHTAHTA UHTJE MAANAI PIIJELN.

Korko graddnam, korko graddnam! Påtheh, påtheh -- keseh, keseh Manav jaurai, Wuobtalabtjijn'! Wanah, Wanah!

III.

KARHU-LAULU.[203]

Vuoren-ukko, vuoren-ukko, Nouse ylös, nouse ylös! Lehti on suuri kuin Hiiröisen korva.

BIJERN-JÖIJUHTAHTA.

Puoltajam, puoltajam, Tjoddscheleh, tjoddscheleh! Lasta lä stuores koh Snjeratscha pelje.

TIIUSTUKSIA NIIHEN VENÄJÄSSÄ LÖYTYVIEN KARJALAISTEN[204] KIELESTÄ.

Monessa kohin Venäjän moassa löytyypi vielä syvämmaissa ja synkissä mehissä itekseen olevia yksinäisiä Suomalaisia kansoja, jotka viljeloovat niitä mehtisiä, kivisiä, ja hallaisia maita, jotka eivät ouk Venäläisillen kelvanneet. Heitä kuhutaan yhteisellä nimellä, Karjalaiset, koska näin kuhtunoovat ihtiänsä. Näitä ei soa sekoittoo muihen Suomalais-sukuisten kansoin, joita myös löytyy äijä paljon Venäjässä, ja joita jo ovat enemmin meistä vieraistuneet.[205] Näihen Karjalaisten oman puheensa perästä, niin hyö ovat muinon vanhoina sota-aikoina tulleet otetuiksi koko kylittäin, ja vietyiksi Venäjän moahan, jossa ne sitten ovat levitteneen ja suvunsa lisänneet; osittain ovat myös Herrat, joillen oli annettu tässä isot hovit ja pitäjät, muuttaneet näitä kansoja Venäjän moan perillen, että sillä soaha maitansa raivatuiksi ja viljeltyiksi. Myö ei tunneta, jos hyö itekkään oikeen tiennöön, mistä paikasta Suomessa hyö ovat tulleet, ja milloinka hyö ovat lähteneet. Mutta koska hyö ovat kaikki Greekan uskoisia, niin se näyttää, kuin oisivat jo Suomesta poismuuttaneet, ennen kuin Poavin, eli se Vastaan-peätetty uskomus oli meijän maahan tuotettu; tahi että oisivat muka jo Suomesta erkauneet niinnä pakanallisinna aikoina; ellei peätettäisiin, että oisivat siitten muka hyljänneet uskonsa, ja ottaneet toisen. Sillä ne nykyisin meijän maissa löytyväiset Greekkalaiset uskon-tunnustajat ovat niin harvat, ettei suinkaan ouk mahollinen, jotta nämät kaikki oisivat heistä ulos-siirtyneet. Nämät Karjalaiset tahi Suomalaiset tunnetaan jo samassa, sekä heijän kielestä, että heijän tavoistaan ja näöstään. Hyö eläävät meijän tavalla halmeillansa ja mehtien viljelemisellänsä, asuuvat niin kuin myö savu-tuvissa tahi pirttilöissä; ovat valkiaverisiä, sini-silmisiä, ja kelta-hiuksisia. Sanalla sanottu, heissä löytyy kaikki Suomalaisten luonnon-merkit. Sitä vastoin niin ne toiset kansat, joita luetaan kaukempana meijän kanssa sukuisin, ja joita tavataan monella nimellä, hajotettuna ympärin Venäjän moata, hyö eivät harjoita maan-viljelemystä, eivätkä sen eistä pysyk yhessä kohassa. Hyö kulkoovat niin kuin Lappalaiset ympäri moata, ja elättäävät henkensä linnun ja kalan pyyvyksillä, asuuvat maan kuopissa, joita kaivaavat siihen mihin yhtyyvät, tahi kotissa eli mehtä-majoissa, joihen tarpeita ja rakkineita hyö kulettaavat myötensä yhestä paikasta toiseen ja jälleen asettaavat puikoillensa kuhun seisahtuuvat. Nämät kansat joihen kieletkin ovat jo niin pois-vierastuneet, että heitä tuskin Suomalaisiksi sanoisimme, ovat kaikki Venäjän tahi Greekan Uskoon kuuluvia. Heitä luetaan Venäjän moan kaikkiin vanhimmiksi asujammiksi, jotka ovat jo asunneet siinä aikoa ennen kuin se Venäläinen tahi Slavónilainen kansa joutui sinne.[206] Tässäkin eroittaiksen hyö näistä Suomalaisista tahi Karjalaisista, jotka vasta myöhäisempinnä aikoinna (monet ehkä varsin näinnä äsköisinnä) ovat sinne muuttaneet Suomalaisista maista, ja jotka ovat istutettu ikään kuin itekseen, muihen keskellen.

Näistä Venäjässä löytyvistä Suomalaisista kansan-istuttamuksista [_koloni_] ei ouk ollut meillä mitään tietoa, ennen kuin varsin näinnä viimeisinnä aikoina, koska tulimmo yhistetyiksi tämän yhteisen Venäläisen vallan kanssa. Vieläpä muistamme miten kummaksi kahoimme, kuin ensin näimme yhtä kirjoa Venäläisillä nenillä painettu Pietarissa v. 1820 niihen _Tverskin_ Kuvernissa ja _Beshetskin_ itä-pohjoisimmassa maan-kappaleissa asuvien _Karjalaisten_ kielellä; ja koska ruvettiin tätä lukemaan -- nähtiin, että se oli puhasta Suomea.[207] Se oli Keisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-Toimituksen ansiolla ja toimituksella, ja sen henkellisen Synodin hyvällä suostumuksella, jolla näihen _Karjalaisten_ kielellä mainittuna vuonna painettiin Pietarissa Matheuksen Evankeljumia Venäläisillä kirjoituksilla,[208] että sillä saattaisivat näillen Suomalaisillen jokuu tietoa heijän autuuen-opista ja selvempätä ymmärrystä heijän Jumalan-palveluksestansa. Totta kaikki tämä Keisarillinen H. Synodi ei tuntenut, että näihen Karjalaisten kieli oli selvee Suomea, mutta luuli ehkä, että se oli yksi niistä monesta erinäisistä ja äkkinäisistä kielistä, joita Venäjässä löytyy, koska hyö toimittivat sen painuttamista Venäläisillä nenillä. Tästä on tapahtunut, mitä Oppia Sjögren on aivan selkiästi meillen toimittanut, puhuttaissa tästä kirjasta, _Mnemosynessä_ Touko-kuussa v. 1822, nimittäin: että moninaiset vastuukset, hairaukset, hämmennökset ja virheet ovat heijän kielessä syntyneet siitä, että siihen on otettu näitä heijän kielessä vieraita neniä, eikä sitä saata mitenkään autetuksi, sillä tämä viheliäisyys vajuupi aivan näihin nenien puutumattomuuesta toimittamaan Suomalaista puhetta. Mutta että muuten Herra S--nin tavalla, paheksia tätä Bibla-toimituksen laitosta (näitä muka nenien suhteen),[209] tahi moittia keäntäjän keännöstä ja kirjutosta[210] siihen ei myö millään tavalla antaitek. Sitä vastoin myö osotamme kiitosta ja kunniata tästä Keisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-toimituksen hellästä huolenpiosta näistä meidän sukukunnistamme, että myös kiitollisuutta Henkell. Synódin suostumuksesta;[211]; ja olemme siitä vakuutetut, että koska hyö kerran ovat tulleet tuntemaan, että Suomalaisella kirjutoksella tahi paineilla (typer) kävisi paremmin heijän kieltä kirjuttamaan, niin eivät suinkaan mahak laimin lyyä, että sillä heitä hyötyttää, hakiissaan heijän parasta.[212]

Mitäs taas Keäntäjään tulee, niin myö tässä tahomme kahestin häntä kostella, sekä hänen vaivoistaan, että hänen kauniista keännöksistään, ja somasta kielen kilkutuksistaan. Ja luullessamme että myö sillä paraittain osotamme suostumuksemme tällen tunnettomallen kielen-käsittäjällen, jos muka näyttäisimme hänen toimensa toeksi, niin tahomme tehä tätä juuri hyvällä mielellä, liioitenkin koska myö pitämme sitä meijän velvollisuueksemme, että harjoittaa asiassa totuutta, ja osottaa oikeutta kullenkin.

Kuin ensin piätimme, että Suomen kielen kirjuittaissa seurata ainoastaan kahta lakia (tvenne regler); ensiksi "että kirjuittaa ikään kuin puhutaan"; ja toiseksi, "että nouattaa sitä puhetta, joka oli meistä paras" -- ja koska myö sen eistä jo v. 1817 aloittimme painattoo toista Suomea, kuin oli tavallisesti laita;[213] nimittäin sillä, että pitimme Savolaisten puheen-murretta muista parempana, ja kirjuttaissa tätä, seuraisimme kaikissa meijän ensimmäistä lakia, josta moni on kyllä ouoistellut ja irvistellyt -- niin emme oisi ikään uskonut, että se ensimmäinen joka nouattais samoa tapoa, oisi yksi Suomalainen tahi Karjalainen kirjan-toimittaja Venäjän moan perillä. Eli oikeemmittain ehkä sanoa, että piti muka löytymän yhtä toista miestä Aasian rajoilla, joka jo v. 1820 aivan itestään rupeisi Venäläisillä paineilla juuri samalla tavalla kuin myö kirjuttamaan tätä Suomen kieltä; sillä se on tuskin aateltava, että hään oisi soanut tietoa näistä meijän kokeistamme.[214]

Jos se seneistä oli meistä ensin äkkiästi kuulla että löytyi Suomalaisia niin kaukana Venäjässä; ja outo muka nähäksemme, että heijän kieli toimitettiin Venäjän nenillä; niin se oli siitten meillen suloinen tietäksemme heijän kielen-toimittajansa seuraanneen varsin meijän tapaamme, kirjuittaissa tätä kieltä; ja sillä ikään kuin jolla kulla suostumuksella tätä vahvistanut ja turvanut. Myö tahomme nyt meijänkin puolestamme pitää hänen puoltaan, koska häänki on nyt vuorostansa tullut toiselta soimatuksi ja luulemme meijän sillä -- että otamme tarkempaan tutkistelemuksemme ala, nämät heijän moittimiset -- levittävän parempoo tietoa tästä Karjalaisien kielestä, ja sillä-lailla yht'aikoo tarkoittoo "yhtä tietä, kahta asiata." Mutta tahomme jo alustapäin tunnustoo, ettei meillä ouk mitään tietoa tästä Karjalaisten kielestä, paihti sitä mitä olemme soaneet tästä heijän kirjasta, ja ettei meillä ouk vielä ollut niin paljon aikoa, että oisimme luenneet tätäkään kirjoa läviten;[215] myö oisimme silloin ehkä taitaneet antoo parempoo tietoo tästä heijän kielestä; jonka tarkempata tutkistelemista meijän nyt täytyy heittää toiste. Häpiäksemme sanoa, niin emme ole lukeneet paljoa enemmin sitä lukua, jota nyt otamme tässä toimittaaksemme, vaan olemme siitä jo soanneet niin paljon tietääksemme kuin tarvitaan, että kohtata näitä Tutkian (Recensentens) muistutuksia, haettu niistä 5:stä ensimmäisistä luvuista; ja joista suurin osa -- ellei kaikki -- ovat tyhjät ja joutavat.

Ensinnik, niin näissä moittimisissa tavataan kolmet suurta vikoo, nimittäin: _ensiksi_, ettei Moittaja tunnek sitä kieltä, jota hään tahtoo moittia, tahi jonka kirjutosta hään on muka oikaisevanaan; _toiseksi_, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla Suomenkielen mukainen; ja _kolmanneksi_, ettei hään tunnek Suomeakaan.[216] Kukapa meistä siitten panis kummaksi, että näin toimitetut, suurin osa näistä hänen moittimisistaan vaipuuvat itestään ja kiäntyyvät tyhjiksi.[217]

Hään alkaa muka näyttää mitenkä se on mahotoin, että Venäläisillä nenillä kirjuttoo Suomalaista kieltä ja antaapi sentähen asian-koskevillen sitä neuvoa, että vastapäin ottoo Suomalaisia neniä täksi tarpeheksi. Siitten rupiaa hään nimitössanoja perkamaan; ja sanoopi: "se ei ouk muka laitollinen, että nenä _g_ on pantu merkihtemään _h_." Mutta, kah miksikäs ei? Sillä koska Venäjän kielessä ei löyvyk yhtään nenee, joka merkihtee tätä selvee _h_, niin täytyy meijän toimittoo sitä jollakulla toisella; silloin mahtaa _g_ olla niin otollinen kuin ykskään muu (erinomattain koska g toimitetaan tässä toisella nenällä, nimittäin _g_ -- ellei tehtäisiin yhtä järkiään uusimuotoista nenee) ja vielä otollisempi, koska se on (eänensä suhteen) lähin tätä _h_, ja muutenkin, jo muissakin kielissä soanut monenaisia ja erinäisiä merkityksiä.[218]

Siitten sanoopi hään: -- "kuitenkin samoa _h_ toimitetaan toisellakin nenällä _x_, eli yhtä eäntä kirjutetaan kahella erinäisellä tavalla. Mutta tässä on Tutk. erehtynyt; ja juuri niillä samoilla sanoilla, joilla hään on tätä muka toistavana, niillä tahomme osottoo, että heijän välillä on suuri eroitus, ja että _x_ merkihtee _ch_, tahi yhtä kovempoo karaistettua _h_, joka ussein pannaan siihen, kuhun Suomalaiset panpovat _n_, erinomattain _Mihin-Loukassa_ (i Casu Penetrativo) ja _Tehtävissä-Toimitussanoissa._ (i Verba Passiva.) Niin e.m. kirjuttaa haan _tächti_ jota Tutk. lukoopi _tähti_ vaan pitäis vissiin luettaman _tächti_ t. _tähhti_; _lagioittix_ joka ei ouk luettava _lahjoittih_, mutta _lahjoittich_ t. _lahjoitihh_ ('lahjoittiin'); _axtagax_ (ahhtahahh, ei ahtahah) 'ahtahan'; _tuldix Ierusalimax_ (tuldich Jérusalimach -- mutta ei tuldih Jerusalimah) 'tultiin Jerusalemiin' j.n.e." Tällä tavoin on se Karjalainen Toimittaja tahtonut tarkeemmalla kirjoituksella nouvattaa kielen hienompiakin eännöksiä.

Siitten sanoo Tutk. "niin varmatoin (osäker) kuin Toim. on, koska hään kirjuttaa _h_ niin tietämätöin on hään myöskin, milloin hään kirjuttaisi sitä Suomalaista _ä_" (eihään täss' ouk puhettakaan Ruohtalaisesta!) Vaan tässä toas osottaa Tutk. tietämättömyytensä Suomen kielessä, eli oikeemmittain Savon puheessa, silläpä häntä voitetaan tässäkin omilla sanoillaan. Niin e.m. luuloo Tutk. että se on viärin kirjutettu, koska Toim. kirjuttaa _pimieschschja_ (pimieschschä) ja _elja_ (elä); ja tahtoo että pitäis olla _pimiäschschä, älä_. Hään ei tunnekkaan että se on varsin Savon puhe sanoa: "pimeessä, elä", ja että se siinäkin eroittaiksen _Iitin_ puheesta.[219]

Samaten syttää haan T:n ei osanneen aina oikeen toimittoo _i_, tahi että se sitäkin merkitti monella tavalla.[220] Vaan siinäpä se on luettava hänellen ansioksi, että hään muka eritavalla toimittaa eänen erinäisyyttä.[221] Tämä joka meijän mielestämme on _yks ansio_, lukoopi Tutk. yheksi _viaksi_; erinomattain jukkii hään paljon niistä monista pienistä liitto-paikoista (accenter) joilla Toim. on tahtona merkittää karaistamuksia, ja painamuksia sanoissaan, tahi heijän into- ja painopolvia. Ja jos se joskus paikassa löytää tämän pienen merkin pois-olevan (joka usein katkiaapi painatessa), tahi istuvan kalleellaan, silloin se jo lukoo tätä pientä painon-virhettä kauhiaksi kielen-rikoksi ja rupia siitä jo telmämään Toimittajan huolimattomuuesta ja ymmärtämättömyyestä. Tiennöön hänet, minkä tautta Tulk. tahtoo kaikkia näin saattaa pahimmaksi? Mutta saahanpas kahtoa mitenkä hään ite kirjuttaa Suomeansa, jos ei siinäkin löyvetäk vikoja? Se joka näin moittii muita, mahtaa ite olla moittimatak ja ilman puutokseta. Tutk. ei ouk ite kirjuttanut toista kymmentä Suomalaista sanoa, ennen kuin heissä jo löyvetään virheitä monellaisia, ja kaikellaisia; _paino-virheitä_,[222] _kielen-virheitä_,[223] ja _keannös-virheitä_.[224] Se joka on niin tarkka toisen kanssa, että hään, niin kuin sanottiin, lukoo pikkuruikkuisia painon-virheitä viaksensa, sellaisia joita ei toinen oisi viihtinyt nimittääkään, se joka nuhteloo siitä, että sanat ovat painatessa vajuneet yhteen e.m. _itschepidäjän_, kuin pitäis olla _itsche pidäjän_ (p. 146); tahi että ne ovat yhteen-liitetyt e.m. _jogo-kukkan_ (p. 155) kuin ne hänen mielestä oisi pitänyt olla erinäiset _jogo kukkan_, -- hänen kirjutoksissa ei piek löytyä semmoisia anteeksi-annettamattomia virheitä, kuin se äsken mainittu _Gud_ (kuin pitäis olla _ljud_) p. 144.

Mutta luetaanpas vielä! Tutk. lausuu: "Ehkei lukia mahak älyä kaikki ne monet vastukset, jotka ovat tässä kohtaneet Toim:aa, pitäis hänen kuitenkin havaitseman, miten huokiaksi hään on luullut tätä työtänsä, ja sitä muka huolimattomuutta, jolla hään on tätä asiata käyttänyt; elleime luettaisi muka syyksi hänen taitamattomuutta Suomen kielessä, liioitenkin Karjalaisten puheessa. Että asia mahtaa toin-perästä olla näin, siihen uskoon lähemme vielä huokeemmasti, koska paitti hänen puheen-virheitä (ortografiska fel) vielä kerran kahotaan millä tavalla hään muka käyttää kielensä, taivotuksissaan ja piiroksissaan"; (jolla Tutk. ymmärtänöön kielen-virheitä, grammatikaliska fel) -- "Tässäkin taas tavataan sovittamattomia [sovittamattomuus, motstridighet, inkonsequens] ja outoja sanantapoja, joita en tiiä itekkään mitenkä niitä selitettäisiin. Niinpä on e.m. hänen puheen-karaistamus [puheen-karaistamus, accentuation] varsin outo ja vasten Suomen-kielen luontoa." (Nyt tuloo hään kaikki totistuksineen). Niin e.m. kirjuttaa hään _mjané_ (mäné) _kuundalé_ (kuundalé), jota Tutk. lukoopi "mänee, kuundalee", ja joka hänen mielestä pitäis olla _mäne, kuundale_. Samaten kirjuttaa Toim. _tulélla_ (tulélla) _tulét_ (tulét) _kuundéli_ (kuundéli), jota kaikki Tutk. moittii, luuloo villiksi, ja sotivan meijän kieltämme vasten. Mutta tässä taas osottaa hään omoo taitamattomuuttansa, ja juuri näillä sanoilla toistaa toisen tarkautta, kielensä kirjuttaissa. Sillä kennen luvalla Tutk. lukoo näitä _into-polvia_, _paino-polviksi_? Sanassa _kuundalé_ hään neä hyvin kyllä minkälaiset paino-merkit ovat; mitäs hään siitten lukoo _mänee_, _kuundalee_, kuin pitäis lukea _mäne', kuundale'_, tahi _mäné, kundalé_? Onhaan se että tahallaan toisen puhetta sotkia.[225] Jos hään nyt väheekkään tuntoo Suomea, niin hään selittää että juuri tässä samassa Lovessa,[226] nimittäin Käskeväisessa kuin myös kieltäväisissä puheenpiiroksissa (i nekande talesätt) karaistetaan Suomessa aina tätä viimeista nenää, ja jos kohta kirjutetaan _mäne_, niin sitä kuitenkin puheissa sanotaan _mänè_. Tätä tehään muuten monella tavalla, nimittäin sillä lailla, että Hämäläiset ja eteläisemmät Savolaiset sanoovat _mäneh_; mutta pohjoisammat, ja Karjalaiset, _mänek_; Pohjalaiset taas, _mänet_ j.n.e. Samaten sanotaan _tùlèlla_ (siinä on into kummassakin polvessa). Ei myökään oisi tätä ennen hoksana, ellei me oisi siihen tulleet johtatetuiksi tämän Karjalaisen tarkoituksella. Samaten myös _tùlè_, t. _tuleh, tulek, tulet_. Kuin Tutk. on ensin näin nuhtellut Toimittajan kirjotusta tahi kirjoitustapaa, niin rupia hään erittäin ruotimaan hänen keännöstä. Hään voatii häneltä ei ainoastaan, että hänen (joka on iho-ensimmäinen näissä aikeissa, ja joka nyt enskerta toimittaa kielensä kirjallisesti) pitäis jo tekämän sitä niin tarkasti ja täyvellisesti kuin Suomalaiset, jotka ovat jo kirjuttaneet kieltänsä 300 aastaikoa,[227] tahi että hänessä yksinään pitäis löytyä sitä toimetta, joka meissä yhteisesti; mutta hään voatiipi vielä enempi, hään voatii myöskin että hänen _keännökset_ pitäis olla niin luonnolliset ja taijolliset kuin meijän, jotka on jo monelta piispalta ja papilta luetut ja oijaistut (vähäppäs se vaatii!). Mutta ei sillä kyllä: hään voatii ei ainoastaan että hyö pitäis olla perustuskielen-mukaiset, vaan että hyö myöskin pitäis nouattaman Venäjän ja Ruotin keännöisten somaisuutta. Sen eistä hään verrottaa heitä ei ainoastaan perustuskielen kanssa, mutta myöskin, milloin Suomalaiseen,[228] milloin Venäläiseen keännökseen ja vetää milloin yhen, milloin toisen näistä keännöksistä hänen nenänsä eteen, ja kiittää heitä hyviksi, että sillä haisuttoo tämän Karjalaisen rukka.[229] Ensin hään kyllä muka sanoo (p. 143): "että Biblan keännökset pitäis kaiken mokommin olla selvät heillen, joillen niitä aivotetaan; siihen tarvitaan ei ainoastaan, että keännös on tehty perustetuilla tievoilla, ja sen kielen luontoa myöten jolla se on tehty, mutta että myös se ulkonainen puheen-piiros ja puku pitäis tehtämän ja sovitetteman saman kielen tapoja myöten." -- Mutta tokkos hään nyt tällä tarkoituksella tutkii tätä kirjaa, kuin hään siitten p. 150 rupia hänen keännöstä moittimaan? Ei ikään! Hään ei tiiä itekkään, mitenkä hään saattaisi sitä hyvin alentoo. Sen eistä hään verroittaa häntä kolmella kielellä ja kolmella erinäisellä puheen-piiroksella.

Hään alkaa taas alku-lehestä, ja moittii että Toim. on ottanut sitä Venäläistä sanaa _svjatoi_ (svätoi) merkihtemään "pyheä". Tässä hänellä on aivan oikee, sillä ei pie peseensä hieroa. Mutta ei hään tämä ouk Keäntäjän syy? Nämät Karjalaiset ovat jo ennen häntä soaneet tällaisia sanoja kielehensä uskomus-opistaan. Koska heillä on Venäläisten oppi, niin ovat myös sillä soaneet muutama Venäläistä sanoo puheessansa; myö olemme Ruohtalaisista nouvattaneet kymmenesti enemmin. Sanotahan meilläkin _Santti Yrjänä_ (Sankte Göran). Eikä _pyhä_ (meijän kielessämme) ouk soveltuva semmoisiin paikoin, ellei me Turkulaisten tavalla rupia sanomaan "Pyhä Pietarbori." Mitä niihin muihin Venäläisisiin sanoin tuloo, tahi siitä Venäjäntelemisestä (Russiserande) josta Tutk. monesti puhuupi, niin ei myö ouk löytäneet sitä muualla kuin alkulehessä; eikä Tutk:kaan on ollut hyvä muita paikoja nimittää.[230] Sitä vastoin olemme ihmittellyt tätä heijän kielen puhtautta, ja keksinyt että Toimittaja on varsin harjoittanut oman kielen tarkoittamusta, ja siinä aivotuksessa sepittänyt uusia sanoja, joihen joukosta myö e.m. luemme _Schuurischyndy_, jota Tutk. löytää moitittavaksi, koska se ei varsin toimitak Greek. sanaa _paidion_ (lapsukainen), ehkä Toim. aivan tällä sanalla tahtoo eroittoo tätä Jumalista lasta muista lapsista, osottain hänen ylhäisestä syntymistä. Siitten toas lukoo Tutk. näihen _keännös virhein_ joukkoon, pieniä _painon-virheitä_; että niillä muka hyvin lisätä niitä toisia. Ilman että tuntea näihen Karjalaisten puhetta, niin hään moittii että kirjuttaavat _aita, polta,[231] palka kaiki,_ kuin pitäis (meijän puhemme jälkeen) olla _aitta, polttaa, palkka, kaikki_. Jos Tutk. tahtois näin tarkeemmin tutkistella meijän nyt äsköin (vuonna 1819) painettua Suomalaista Raamattua, jota hään kiittää hyväksi; niin hään löytäisi tuhansittain sellaisia, ja suurempiakin virheitä (ikään kuin hänen omassakin kirjuituksissaan.[232] Siitten sanoo hään toas: gjandjax (händäh -- sic!) on yks iso kirjutos vika, (joka merkihtee _häntään_ -- i svansen) kuin pitäis muka olla _hända_ -- honom.[233] Mutta se ei ouk (sic) kuin Tutk. lukoo, vaan se on _händäch_; eikä se pitäis olla _hända_ (Mikän Loukassa) vaan se pitäis olla _häntä t. hänet_ (Mitän Loukassa, Yksinäisyyen Luvussa)[234] -- Niätsä nyt taas mitenkä oikastaia ite eksyy, ja eksyttelöö vielä muita. Nyt on moni _Loukas_ (kasus) Suomen kielessä yhteinen, e.m. Minkän Loukas (Yksinäisyyen Luvussa) sisällensä suljee sekä Genetivus että _Accus. Totalis_; ja (Moniaisuuen Luvussa) _Genet. Penetrat._ et _Instrument_. Koska nyt ei tunnetak Karjalaisten kieltä, kussa myöskin mahtaa olla tällaisia yhtenäisiä Loukkaita niin se on varsin ymmärtämätöin meiltä, että näin julkisesti rupia siitä riäveämään ilman perustuksetak. -- Siitten taas: _pygittjatyö_ (pyhättyö?) on yksi ei moitettava toimittaminen Greekal. sanasta _nezeusas_ (puastettua) -- Sepä oil kumma, että Tutk. tok löysi yhtä sanoo, joka "ei ollut moitittava".

"Eiköhään Karjalaisten kielessä löytyisi muuta sanaa, joka merkihteis _katto_ (tak) kuin _katos_ (Gen. _katoksen_), joka Suomenkielessä merkihtee, ett lider". Mutta _katos_ ei merkihtekkään meijän puheessamme yhtä _liideriä_, vaan _ett skjul, ett tak, som är uppfatt för tillfället_, ja sanotaan useemittain pienistä mökkiläisten hökkelistä ja torppa-tölhöstä. Se on sen eistä meijän mielestämme tässä paikassa hyvin sopiva, koska tässä puhutaan siitä majasta kussa Jesus syntyi.