Part 4

Ehkä Suomalaiset eivät näillä nimillä eroittaneet päiviänsä, niin se näyttää kuitenkin kuin oisivat rajoittaneet vissiä päiviä toisista, koska hyö kuhtuivat muutamia:

Arkiloita[58] t. arki-paiviä (söknedagar, hwardagar), joita hyö pitivät työ-päivinään. Virk. _argipääw, arripäiw_. Lapk. _arg, arga-peiwe, pargopeiwe_; ja toisia:

Pyhiä,[59] t._pyhä-päiviä_ (Söndagar, helgedagar), joita josta kusta syystä piettiin isommassa arvossa. Virk. _Pyhha, pyhhä_, t. _pyhhad_; Lapk. _passe_[60] t. _passe-peiwe_. Isommat näistä kuhuttiin:

Juhlia[61] t. juhla-päiviä, (Högtidsdagar), ja joita koko kansa piti suurimmassa kunniassa; ja joista myö kohta tulemme enemmin puhumaan. Virk. kallis pyhha. Ilman tätä päiväin jakamista, arki- ja pyhä-päivihin, niin eroittivat heitä muutenkin lukemisellansa. Sillä ehkä Suomalaisilla ei ollut näitä 7 nyt nimitettyä päivee viikossa, niin hyö oli heillä nimitettynnä toisilla nimillä. Hyö rupesivat aina lukemaan heitä siitä päivästä, joka heillä oli käsissä, ja joka aina oli tietty [tietty, bestämd]. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että taakseppäin, ja siitä saivat toisetkin nimensä, Tätä tehtiin tällä tavalla, että se päivä joka paraillaan oli kulumassa, kuhuttiin!

a) _Tämä päivä_ t. puheissaan _tänä pänä_, e. _päivänä_, tänään (denna dag). Virk. _tännä päwani, täämbä_, t. _täämbätse päiwani_. Lapk. _tan peiwai_, Ungk. _enapen, mà_.

b) _Huomenen päivä_, t. _huomen, huomena_ (morgondagen). Virk. _homiko_ t. _omiko, hommiko_ t. _ommiko_, e. _hommung_. Lapk. _idten_. Ungk. _Honap, holnap, hulnap_. Ostiakink. _kulaengatlh_.

c) _Toinen-päivä_ t, _toissa pänä_ t. _päivän takoo, päivän peästä_ (öfwermorgon). Sanotaan myös Ruohtalaisten tavalla, _ylihuomena_. (Torniolaiset, _tois huomena_), Virk. _tunna homme, ylle hommen_. Lapk. _mangal idtatjen_ (huomesen perästä), Ungk. _holnap utan_.

d) _Kolmas-päivä_ t. _kolmanna pänä_, t. _toisen päivän takoo_ e. _perästä_ (dagen efter öfvermorgon).

e) _Neljäs päivä_ t. _kolmannen päivän takoo_, e. _perästä_ (andra dagen efter öfvermorgon), j.n.e.

Tällä tavalla lukivat läviten koko viikon; mutta se näyttää kuin ne eivät oisi lukenna kuin kuusi päivee, tahi ainoastansa arkipäivät, ja heittäneet pyhät pois näihen luvusta, koska heille oli jo oma nimi annettunna.[62] Pyhät eroittivat viikot toinen toisistaan, ja heitäkin luettiin samalla tavalla, nimittäin: _tänä pyhänä, ens-pyhanä, toissa-pyhänä, kolmanna-pyhänä_, j.n.e. Että asian laita on ollut näin, on siitäkin arvattava, että Virolaiset vielä nytkin heijän päiviin luvussa ovat pitäneet tämän vanhan tavan, heitä näin nimitellä. Torstakia hyö vielä kuhtuuvat _neljänneksi päiväksi_, vaan perjantai joka oisi pitänuyt olla _viies päivä_, sai jo Saksalaisen nimen, ja sillä hämmäntyi koko heijän vanha lukunsa.[63]

Samalla tavalla kuin lukivat eteenpäin, niin lukivat myös taakseppäin; nimittäin:

a) _Tämä päivä_ (denna dag).

b) _Eilinen_ t. _eulöinen_, t. _öylöinen päivä_, t. _eilä, öylöin_ (gårdagen); Virk. _eile, heila, heilä._ Lapk. _ektas peiwe_ (ehto-päivä).[64] Ungk. _tegnap_; Tscheremink. _tengéscha_. Samojedink. _tej_.

c) _Toinen päivä_, t. _toissa pänä_,[65] t. _päivän takoo_ (andra dagen, förgår, en dag tillbata); Virk. _tunna- t. ylle-eile, _eilatse_, heilätse_, sanoovat myös: _minnewal päiwal_ t. _minneswatsel päiwal_ (männyt päivä) ja _päwa tagga_ (p. takoo). Lapk. _Autel ektatjen_ (ennen ehtoisen, t. ennen ehtoisia päiveä).

d) _Kolmas päivä_, t. _toisen päivän eilä_ e. _pari päivee siitten_ (tredje dagen, e. twenne dagar tillbaka; d.v.s. dagen före förgår); Virk. _ylle tunna eilse_ (yli-toinen eilä).

e) _Neljäs päivä_, t. _kolmet päivee siitten_ (fjerde dagen tillbaka), j.n.e.

Näin nimittivät hyö päiviänsä, ja kuin tahtoivat heitä toimittoo, niin eivät hyö milloinkaan sanoneet e.m. _tule keskviikkona tahi torstaina meillen_ vaan: _tule kahen eli kolmen päivän takoo meillen_, j.n.e. Mutta näihen vanhoin luvun laskuissa on kaks merkillistä puutosta, ensinnik, että ne yksillä nimillä nimittivät sekä sen jo ohiten männyn että vasta tulevan ajan,[66] ja toiseksi ettei nämät nimet ollut pysyväiset. Sillä mitä tänä pänä kuhuttiin päivän takoo kuhuttiin jo aamulla huomeneksi. Mutta mikä päiviä pysyttelöo? hyö juoksoovat kuin kosket, ja vaipuitvat uneuksiin.

Mitä siihen ensimäisen tuloo, niin puheesta eroittivat jo samassa, jos puhe oil männyistä tahi tulevista ajoista, sillä sitä selitettiin jo toimitus-sanasta,[67] e.m. _hän tuloo tänne kahen päivän peästä_ (t. perästä, t. takoo) ja _hään kävi tässä kahen päivän takoo_.

Toiseksi on kyllä tosi, että nämät nimet ovat meijän nykyisen puheen tavalla aivan puuttuvaiset; vaan jos Virolaisten tavasta saattaisi peättää, että ne aina rupeisivat lukemaan maanantaista, ja kuhtuivat sitä _ensimmäiseksi päiväksi_, niin silloin tulisivat kaikki muutkin päivät paikoillensa tarkoitetuksi; ja tämä heijan lukeminen olisik silloin niin toimellinen kuin tämä nykyinenkin, vieläpä hiukkaa parempi, koska nimet silloin yhtaikoo toimitti, monesko päivä se oli viikkossa.

Ikään kuin hyö oivalsivat, että aurinko yön ja päivän peästä paisto taivaalla entisellä kohalla, niin havaihtivat ehkä myös, että se talven ja kesän peästä nousi taivaalla entiselle korkeuellensa. Ja kuin kuhtuivat sitä aikoo jok oli kulunut moan keännellessä päivee vasten, _vuorokauveksi_; niin kuhtuivat nytkin sitä aikoo, jolla se oli päivee kieretellyt, _vuosii-kauveksi_[68] e. _vuueksi_ t. _ajastajaks_ e. _aastajaksi_.[69]

Niin kuin hyö jakoivat vuorokauven kahteen peä-osaan, niin jakoivat myöskin vuosikauven kahteen osaan, joita hyö _ajoiksi_ nimittivät; nimittäin _kesäiseen aikaan_ ja _talviseen aikaan_.

_Kesä_[70] t. _kesä-kausi_ e. _Suvi_,[71] kuhtuivat sen ajan jona ilmat oli lämmät, ja maat sulat, tahi oikeemmittain -- niin kauvan kuin roavat ja eläimmet kävivät ulkona mehissä. Tätä luettiin Kesä kuun alusta aina Loka kuuhun, tahi 4 kuuta.

_Talvi_,[72] t. _talvi-kausi_, kuhtuivat sen ajan jollon ilmat oli kylmät, moa kohmettunna ja lumella peitetty, tahi oikeemmittain -- niin kauvan kuin reki-keli kesti. Talvi luettiin Marras kuusta Touko kuuhun, eli 6 kuukautta, t. puol' aastaikoo.

Mutta koska kesät ja talvet ei tulleet perityksin ja järjestään, vaan verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa: _kevät ja syksy_.

_Kevät_,[73] merkihtee kesän alkua ja talven loppua, tahi sitä aikaa, vuosikauvessa, joka oli talven ja kesän välillä, kevättä ei luettu jos 4 viikkoa kaikkiaan, tahi ainoastansa Touko-kuu;[74] ja

_Syksy_[75] merkihtee talven alkua ja kesän loppua tahi sitä aikaa joka oli kesän ja talven välillä. Syksyyn luettiin Loka-kuu tahi nuon 4 viikkoo.

Kesä kauvensa jakailivat hyö muuten ikään kuin päiväkautensa kolmeen osaan, nimittäin:

l) _Kevät-kesä_, t. _kevät-puol' kesee_[76] johon luettiin kesä-kuu, t. 4 viikkoa.

2) _Syvän kesä_, johon luettiin Heinä- ja Elokuu, t. 8 viikkoa.[77]

3) _Syksy-kesä_ t. _syksy-puoli kesee_, johon luettiin Syyskuu t. 4 viikkoa.

Talvet jaettiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:

1) _Syksy-talvi_, e. _syys-talvi_ t. _syksy-puoli talvee_, johon luettiin Marraskuu ja Joulukuu,[78] t. 8 viikkoo.

2) _Syvän talvi_ t. _syvän-talven aika_, johon luettiin Tammi-kuu ja Helmi-kuu[79] eli niinkuin heitä ennen kuhuttiin: _Iso- ja pieni-Tammi_ t. 8 viikkoo.

3) _Kevät-talvi_, t. _kevät-puol' talvee_, johon luettiin Maalis-kuu ja Huhti-kuu, t. 8 viikkoo.

Ne ajat, jotka oli talveksi luettavat, koska oli lunta moassa, mutta myös kesäksi verrattavat, koska ilmat oli suojat ja lämpöiset, niin että se lumi mikä oli, ei kestänt eikä kantant, vaan oli pehmyksi vettynyt; tahi toas ne ajat, jollon moat oli paljaat kuin kesällä, vaan ilmat kovat ja kylmät kuin talvella -- kuhuttiin _rospuutan_ t. _roskuutan ajat_.[80] Joista yks kuhuttiin _kevät-roskuutat_, toinen _syksy-roskuutat_.

Näin jakoivat hyö nyt vuosi-kautensa neljään osaan, nimittäin _kesään ja talveen, keväiseen ja syksyyn_, tahi neljään peä-aikaan, nimittäin: _kesäiseen ja talviseen aikaan, ja keväiseen ja syksyiseen aikaan_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osainneet tarkoittoo ne monet erinnäiset ja pienemmäiset ajankulut vousikauvessa, niin heijän täytyi toisella tavalla heitä tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtovat toimittoo jonkun vissin ajan, niin tarkoittivat aina sen lähin olevaisen muuttumattoman juhlan,[81] tahi jonkun toisen heiltä tietyn päivän, ja läksivät siitä lukemaan sekä eteenpäin että taakseppäin,[82] e.m. tällä tavalla: _viis viikkoa ennen Juhannusta_, joka merkihtee s. 17:ttä päivää Touko-kuussa; -- _kolmet viikkoa Mikkelistä_, joka merk. s. 20:ttä päivää Loka-kuussa -- Joulun alus-viikolla, joka merk. s. 17:stä -- 23:neen päivähän Joulu-kuussa; -- _Viikautta ennen Vapon (Varpulin) päivee_, joka merk. s. 24:ttä päivää Huhti-kuussa -- _Helluntai pyhinä_, joita aina luetaan 7 viikkoa Peäsiäisen perästä, j.n.e. Sillä hyö eivät milloinkaan sanoneet e.m. _sinä 5:nä päivänä Tammi-kuussa_, tahi _sinä 19:nä päivänä Marras-kuussa_; vaan sanovat silloin aina: _Loppiaisen oattonna_, tahi _puol kolmatta viikkoa Köyristä_, j.n.e. ja sillä tavalla hyö ainian vielä nytkin meärettelöövät aikojansa.

Tästä nähään miten tarkka ja tarpeellinen se on, että ne vanhat nimet pysytetään meijän allakoissa paikoillansa, eikä viskoitak tännek eikä tuonnek. Silla heistä se yksinvakainen kansa lukoopi vuuen ja ajan juoksut, ja on heitä sananlaskuillansa muistoonsa ikuistanneet ja mieleensä tarkoittanneet. Ehkä se kyllä muuten oisi yhtä kaikki millen päivällen meijän nimet allakoissa pantaisiini, tahi jos heitä ollenkaan heissä löytyisi, niin nähään tästä heijän lapsillisuutta, jotka kosk eivät taija muuta, niin muutteloovat ies ne vanhat nimet, ja asettaavat heitä toisillen päivillen.[83]

Meijän nykyiset nimet ja Juhlat ovat kaikki (muutamia ehkä nimittämätä) annettu meillen Poavilaisilta; mutta uskottava on että meijän moan-vanhemmillen oli muinon joitakuita muita, joita hyö pyhinnä pitivät, ja jostakusta syystä rajuttivat muista päivistä.[84] Se näyttää niin kuin muutamat näistä oisivat vielä nytkin meijän allakoissa säilytettynnä, ehkä siitä syystä, että hyö tammaisivat samoillen ajoillen kuin nemät Ristittyihen juhlat; tahi siitä, että Ruohtalaiset meijän mielennouteiks, eivät varsin tahtoneet hävittää kaikkia meijän vanhoja muistojamme. Mahollinen on myös, ja ehkä uskottavaimmin, ettei Suomalaiset tahtonneet ristittyiksi tultuaankaan heistä luopua, ja että näitä vasta myöhäisempinnä aikoinna pistettiin meijän Suomalaisiin allakoihin.

Näistä Suomalaisten vanhoista Juhlista, on

1) _Joulu_ kalliin luettava.[85] Siitten ehkä

2) _Käyri, köyri_ t. _köyry_, e. _keuri_ t. _kekri_,[86] Virk. _pyhhade hingede pääw_ t. _kige pyhhide hengede pääw_ (kaikkein pyhäin henkein päivä).

3) _Laskiainen_,[87] Virk. _vatsla_ (fastlag) e. _lehha heite_ t. _heitmisse aig_ (lihan heittämisen aika) [88].

4) _Loppiainen_,[89] Virk. _kolme kunniga pyhha_ (kolmen kuninkaan pyhä).

5) _Runttu_ t. _Vuoten-alkaiset_, ja muita sellaisia.

Ilman näitä nyt nimitettyjä päiviä, niin oli heillä muitakin, joista hyö ottivatten merkkinsä vuuen ja ajan luvussa. Näitä hyö eivät rajuuttaneet, eikä minnään pitäneet, ainoastaan tarkoittivat näitä muiste tiessänsä vitojen aikoja. Sillä hyö keksivät päiviä vuuessa olevan monellaisia, nimittäin pitempiä että lyhyvempiä, ja käväisivät että hyö kerran vuuessa olivat pisimmällänsä, ja kerran myöskin lyhimmillänsä. Näitä aikoja kuhtuvatten hyö _Päivän palaaisia l. palauksia_,[90] koska päivä silloin palaisiin heiltä poisi, tahi palaisi taas takaisin heijän luoksensa.

Tämä tapahtui kahesti vuuessa nimittäin talvella, s. 22:nä päivänä Joulu-kuussa, jota sen eistä kuhuttiin _talvisen päivän palaaiminen_ t. _palaus_ (silloin päivä palaisi heijän luoksensa); ja toisen kerran kesällä, s. 22:nä päivänä Kesä-kuussa, jota kuhuttiin _kesäisen päivän palaaiminen_ t. _palaus_, (silloin se palaisi pois heijän luotaan).

Koska nyt kesältä päivät kerran rupesivat lyhenemään ja yöt toas jatkumaan, niin oli arvattava että hyö kerran piti toisiansa tavata, tahi kumpaisetkin tulla yhtä pitkiksi (tämä tapahtuu syksyllä). Samaten koska päivät talvelta, rupeisivat pitkistymään ja yöt häviämään niin hyö toas kerran piti joutua yhtä pituiseksi (tämä tapahtuu keväillä). Tämä heijän yhölläisyys tapahtuu niin muotoin kahesti vuuessa, nimittäin keväillä ja syksyllä. Näitä aikoja kuhuttiin _päivän-tasauksia_,[91] koska päivät ja yöt silloin olivat yhtä tasaiset, tahi koska vuorokauvet silloin oli pantu kahtia. Käistä yksi kuhuttiin _keväisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s. 22:nä päiv. Maalis-kuussa; ja toinen _syksyisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s. 22:nä päiv. Syyskuussa.

Ilman näitä nyt jo nimitettyitä päiviä, niin on vielä yksi, joka kuhutaan _karkaus-päivä_[92] joka lisätään aina kolmen vuuen peästä, tahi joka neljäs vuosi, ja josta se vuosi on kuhuttu _Karkaus-vuosi_, Virk. _aasta lia pävaga_ (aastaika liika-päiväinen), ja Lapk. _saskad jape_ (hyppy-vuosi). Mutta siitä päivästä eivät vanhuuvessa tienneet mitään. Sitä vaston niin oli niillä vissiä muita päiviä joita kuhtuvatten _tähti päiviä_, Virk. _täht-päiw_, joista ottivatten vissiä merkityksiä, ja joista ne myös läksivät lukemaan aikojansa. Näitä rajutetaan vielä nytkin Virossa. Siinä kuhutaan myös yksi päivä vuuessa _kynni pääw_ (kyntö-päivä), jolla tarkoitetaan _Tiburtiuksen-päivee_. Näistä ja muista tällaisista nimistä nähään että heillä oli vanhoinna aikoina, ei ainoastaan vissit omat juhlat, mutta myöskin vissit erinäiset päivät, joista ne ajanluvussansa läksivät lukemaan.

Mistä ajasta, tahi mistä päivästä ne ennen aikana lie vuosikautensa aloittanneet, on tietämatöin, mutta uskottava on että se oli Joulun alla, tahi siitä päivästä kuin aurinko rupeisi meijän maitamme lähestymään, ja jälleen valaisemaan pohjan pitkee peree, joka tapahtuu Joulu päivänä, eli sinä 25:tenä päivänä Joulu-kuussa.[93] Yksi vanha vertaus joka kuuluupi näin: _Joulun viimeisenä pyhänä,[94] päivä on jo kanan askelta pitempi_, osottaa että hyö silloin jo eroittivat päivän olevan kasvamassa[95] ja sitä myöten uutta vuottakin kulumassa.

Että jakoa vuotensa vissiin _kuihin_[96] sitä eivät hyö tainneet, ellei hyö taitana jakoa heitä viikkokausiin. Tätä nähään siitä, että ehkä kullenkin kuullen on jo aikoa siitten annettu Suomalainen nimi, niin niitä vielä nytkään ei tunnetak joukossamme. Sillä jos kohta ne kirjaan tottuneet heitä eroittaavat, niin määppäs syvänmoan-miehiä puhuttelemaan, tokkohaan ymmärtännöön hyö näitä nimiä? Sillä niin harvoin kuin Ruohissa sanoovat _Göje_ ja _Thors-månad_, niin harvoin sanotaan meijän pisimmissä _Helmi_ ja _Tammikuu_. Nämät nimet on heistä pian yhtä ouvot kuin jos sanottaisi _Februari_ ja _Januari-kuu_; mutta nimihteppäs _syvänkuut_, niin tietäävät vainenkin mistä on puhe.

Että nämät nimet ovat myöhäisempinnä aikoinna synnytetyt, selitämme myöskin siitä, ett eivät ouk Viron ja Lapin kielillä yhtä-kuuluvaiset, jota kyllä muuton oisivat jos heillen jo vanhuuvesta oisi näitä nimiä annettunna.

Nykyisin nimitetään meijän kuut näin:

1) Tammi-kuu (Januari månad).[97] Kuhuttaneenko häntä Suomeksi niin, koska se on kovin kuista, niin kuin _tammi_ on puista kovin. -- Vironk. _neäri-ku_ (nyårs-månad) t. _vastse ajastaja kuu_ -- Ungk. _bodag azzon havva._Siihen luetaan 31 päivee.

2) Helmi-kuu (Februari månad),[98] lienököhään nimensä soannut siitä, että lumi päivän paistolla sulaa, vaan illan tultua hyytyy, ikään kuin helmiksi tahi jää-kalkareiksi. Tätä kuuta kuhtuivat vanhat myöskin _Kaimalo-kuu_, koska pakkaiset silloin kuivailoo ja kajailoo. -- Virk. _kyynla_, t. _kyyndle-ku_ (Kyntteli-kuu) ja _hunti-ku_ (huntti t. hukka-kuu) -- Ungk. _bëuth eleü-hoo_. Tähän luetaan karkaus-vuosinna 29 päiveä, vaan muuten ainoastansa 28.

3) Maalis-kuu (Martti månad).[99] Mistähän tuo lie Suomeksi nimensä soannut? Jos ei se liene _mahalasta_, jota Lapinkielellä kuhutaan _male_, ja joka ehkä lopulla tämän kuun alkaa joutua. -- Virk. _paasto-ku_ (poasto-kuu) ja _ange-ku_ (hanki-kuu). -- Lapk. _njuktja mano_ (Jouhtenen-kuu) koska Jouhtenet silloin tuloovat linnun lentämästä. Tähän luetaan 31 päivee.

4) Huhti-kuu (April månad)[100]. Se kuuluu ikään kuin se oisi soanut nimensä _huuhtasta_ (swed) koska synkät honkikot ja kuusikko-mehät silloin jo hakattiin kaskeksi, erinomattain vanhoilla viitamailla. Mutta uskottavampi on, että se on tullut näin kuhutuksi _huuhtamisesta_, koska virrat rupeavat jo silloin maita huuhtelemaan, ja pakkaiset välistä kuoloovat, välisten toas lyövät puut huuteesen. -- Virk. _mahlo-ku_ (mahalan-kuu) ja _Jyrri-ku_ (Jyrin-kuu). -- Lapk. _wuoratjis-mano_ (Varis-kuu), koska Varikset silloin kokountuuvat. -- Ungk. _zenth geürgy-hava_ (santa Yrjänen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.

5) _Touko-kuu_ (Maj månad)[101] kuhutaan niin koska sen lopulla jo ruvetaan toukoja tekemään. -- Virk. _lehhe_ t. _lehti-ku_ (lehti-kuu). -- Lapk. _Qwed-mano_ (kanto-kuu) koska Porot silloin poikiivat. -- Ungk. _ponkosd hava_. Tähän luetaan 31 päivee.

6) _Kesä-kuu_ (Juni månad),[102]) silloin alkaa Suomessa jo kesä. -- Virk. _jani-ku_ (Jaani t. juhannuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.

7) _Heinä-kuu_ (Juli månad,[103]) silloin ruetaan jo heiniä tekemään. -- Virk. _haina_ t. _heina-ku_. Tähän luetaan 31 päivee.

8) _Elo-kuu_ (Augusti månad[104] kuhutaan niin koska silloin peäsöövät jo uutiseen, ja suatua uutta eloa syntyy heillen ikään kuin uusi _elämä_. -- Virk. _Mädda-ku_ (Mätä-kuu) ja _leikusse ku_ (leikkuun-kuu) ja _poimo-ku_ (viljelemisen kuu). -- Lapk. _Mäska mano_ (mätänös-kuu). -- Ungk. _szent-yakab-hava_ (st. Jaakopin kuu). Tähän luetaan 30 päivee.

9) _Syys-kuu_ (September månad[105] silloin on jo _syksypuoli_ kesee. -- Virk. _mihkli-ku_ (mikkelin-kuu) ja _syggise-ku_ (syksy-kuu) t. _syggisehe-ku_ (syksyinen-kuu) -- Lapk. _rakad mano_ (rakkaus t. kilo-kuu), koska Porot silloin ovat härillään. -- Ungk. _szent-mihaly-hava_ (st. Mikkelin kuu). Tähän luetaan 30 päivee.

10) Loka-kuu (Oktober månad)[106] on tullut näin kuhutuksi, koska silloin usseemmittain on liiaksikin sekä _likoo_ että _lokoo_. -- Virk. _roja ku_ (rojo, ruoja t. ropakko-kuu) ja _ryhhe ku_ (rytä t. ryyhä-kuu) koska järvet silloin ryyhtyyvät. Kuhtuuvat sitä myöskin _vina ku_ (viina-kuu), koska silloin polttanoovat viinoo. -- Lapk. _kolko-mano_ (kolkka-kuu), koska Porot silloin ovat kilottuansa kyhnistynneet ja väikistynneet. -- Ungk. _Mindzent-havva_. Tähän luetaan 31 päivee.

11) _Marras-kuu_ (Nowember månad)[107] on ehkä siitä soanut nimensä, että silloin makoo jo kaikki kasvut _martona_ ja _murtuneenna_. -- Virk. _talve-ku_ (talvi-kuu) ja _marti_ t. _märti-ku_, (Martin-kuu) t. _märtna ku_ (Martinuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.

12) _Joulu-kuu_ (December månad),[108] kuhutaan myös Vironk. _joulo ku_ ja _talviste pyhhä-ku_ (talvinen pyhä-kuu). -- Lapink. _joula mano_ ja _passates mano_ (pyhä- t. pesätös-kuu),[109] tähän luetaan 31 päivee.

Kuin Suomalaiset tahtoivat toimittoo jonkun vissin vuuen, niin rupeisivat lukemaan kuinka mones se oil siitä nykyisestä, ikään samalla tavalla kuin koska hyö tarkoittivat päiviänsä. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että taakseppäin, nimittäin tällä tavalla:

_Tämä vuosi t. tänä vuonna t. tämä ajastaika e. aastaika_, (detta år, i år) -- Virk. _tämmo, tämmo aasta, tämmode, tämmöde aasta, tännawo_. -- Lapk. _tan jaken_.

_Ensimäinen t. tuleva, t. nouseva vuosi, t. ens-vuonna, tulevana vuonna_ (första år, följande år, nästa år).

_Toinen vuosi, t. toissa vuonna, t. vuuen takoo e. vuuen peästä t. perästä_ (andra året, ett år härefter, d.v.s. året efter nästa år).

_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. toisen vuuen peästä, perästä t. takoo_ (tredje året, twå år härefter).

_Neljäs vuosi, t. kolmen vuuen takoo, e. peästä_, (fjerde året, tre år härefter) j.n.e.

Samalla tavalla läksivät myös lukemaan taakseppäin, nimittäin:

_Tämä vuosi, t. tänä vuonna_ (detta år, i år)

_Viimeinen t. männyt vuosi, e. männä vuonna,_ (sista året, sistledne år, i fjol). -- Virk. _mullo_[110]. -- Lapk. _tibma_.

_Toinen vuosi t. toissa vuonna t. vuotta siitten_ (andta året, förra året, förledne år, ett år tillbaka). -- Virk. _tunna mullo_ (toinen mullo).

_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. kaks aastaikoa siitten_, (tredje året, tvenne år tillbaka e. sedan) -- Virk. _takka tunna mullo_ (toisen mulloh taaksee).

_Neljäs vuosi t. kolme vuotta siitten,_ (fjerde året, tre år sedan). -- Virk. _ennen takka tunnu mullo_ (ennen toisen mullon takoo) j.n.e.

Kuin puhuvat muinoisista ajoista, ja silloin tahtovat tarkoittoo jonkun vissin vuuen, niin eivät lähteneet meijän tavalla lukemaan _Ristuksen syntymästä, vein paisumuksesta, tahi Ruomin rakennoksesta_, vaan tarkoittivat silloin aina sitä lähimmäistä sota-vuotta, tahi jos ei sellaista löytynnä, niin ottivat jotakuta toista merkillistä vuotta, jota kaikki hyvin tunsivat, ja läksivät siitä lukemaan tuonemmaksi tahi tännemmäksi, sitä myöten mitenkä asia voatii. Tällä tavoin lukoovat hyö vielä nytkin vuosiansa, niin että harvoin saat kuulla heijän sanovan e.m. _vuonna_ (jälkeen Vapahtajan syntymästä) _yksi tuhatta, kaheksan satoo ja yheksen_, vaan sanoovat silloin aina _viimessä sota-vuonna_.

Samalla tavalla sanoovat hyö e.m. _kolme vuotta jälkeen Lappeenrannan tappelusta_[111], joka merkihtee vuonna 1744; _vuotta ennen Kyröntappelusta_[112], joka merkihtee vuonna 1713; _Suurinna pakko vuosinna_, joka merk. vuuvet 1695, 1696 ja 1697. _Rutto kesänä_, joka merk. kesällä vuonna 1711. _Toissa sota aikana_, joka merk. vuuvet 1788 jt 1789. j.n.e.[113]

Kaikki nämät ajan-luvut on alustapäin luettu päivän kulusta, tahi vuuen juoksusta. Se oisi tyhmästi luulla vanhoin Suomalaisien ei ottaneen kuustakin jota kuta merkkiä, jonka hyö aina päivän peästä silmillänsä käsittivät, ja josta hyö vielä nytkin ajan-luvussansa pitäävät suurta mahtia.[114] Ei ouk mikään kansa niin typerä ettei ouk hoksanna kuun välisten paistavan, välisten toas pimenevän; ja että se vissin ajan peästä aina kuumottaa entisellä kohallansa. Tätä aikoo jolla kuu oli moata kieritellyt, ja jota luetaan 27 päiväksi, 43 pieneksi ja 7 pikkuksi, eli lähes neljä viikkoo, kuhtuivat vanhat Suomalaiset kuukauveksi (en periodisk månad). Mutta jos ne ovat näitä vuuessa lukeneet, tahi erinimellä nimittänneet, sitä emme saata vissisti sanoa.[115]

Ikään kuin hyö jakovat vuovokauensa kahteen osaan, päiväiseen ja yön-aikaan, tahi niin kuin hyö jakovat vuosikauensa kahteen osaan, kesäiseen ja talviseen aikaan, niin jakovat myöskin kuukauensa kahteen osaan, nimittäin _kuutaman ja kuuttoiseen aikaan_.

Kuutaman ajan jakovat hyö taas, ikään kuin päivänsä ja kesänsä, kolmeen osaan, nimittäin:

1) _Ylä-puol (Sav.) t. ylä-kuu_ (Häm.) e. yläkuun aika, joka merkihti sitä aikoo kuukauvessa, kuin kuu näytti meillen oikeimman puoliskonsa, tahi niin kauan kuin se oli kasvamassa, (ne kahet ensimaiset viikot).

2) _Täysi-kuu, t. täyvenkuun aika_, joka merkihti sen ajan kuin hään näyttäiksen meillen kokonaan, joka tapahtuu 14:tenä pänä hänen syntyä.

3) _Ala-puol (Sav.) t. Ala-kuu_ (Häm. Turk.) e. _Ala-kuun aika_, joka osotti sitä aikoo, kuin hään näytti meilleh vaseimman puoliskonsa, tahi niin kauvan kuin se oli katoamassa (ne kahet viimäiset viikot).

Kuuttoin aika, jota luettiin täyvällisin 28 pänä kuun syntyä, tahi viimeisennä päivänä kuukauvessa, ei jaettukaan.