Part 3

Tämä jo monaisten mainittu _Helka-vuori_ ei ouk mikään oikea vuori, vuan yks harju-tahi selänne-mua, joka pistäiksen Alakylän etelä puolelle, ja jonkan toisella puolella Vanajavesi ynnä hänen monen suarensa kanssa puahtaa kuin vesipata. _Helka Vuoresta_ on jo suurin osa tehty peltomuata, ja mikä hänestä on jälellä kasvattaa paljaita katajapensaita ja kanervoja. Siihen missä valkiata ennen piettiin, on äskettäinkin kaivettu tervahauta, niin että se juuri näyttää niin kuin kylän Helka jo ottaisi Ritvalasta eronsa. Se on paha kyllä että kylän asukkaat ei paremmin korjoo yhtä paikkoa, jossa heijän esi-vanhemmat monessa miespolvessa ovat Tyttölöihen ja Ystäväitten keskellä viettäneet niin monta suloista ajan kulua.

Myö tahomme myös nyt tässä jälestäpäin julistaa ne Runot josta myö jo olemme puhunut, ja joihen laulaminen on luettava niin kuin Helan suurin pyhyys. Myö tiemme tätä sekä heijän sisällepitonsa suhteen, sekä että myös Tulevaisillen säilyttäisimme meijän esivanhempien vanhoja juohutuksia [juohutus, Dikt].

Kuitenkin täytyy meijän ensin muistutella, että myö heijän tutkiissa olemme löytäneet heijän olevan aivan puuttuvaiset [puuttuvaiset, Bristfälliga, defecta, fragmentariska] ja vian alaiset [vian-alaiset, corrumperade].

Myö ei ouk uskaltanna mieltämme myöten parata näitä virheitä, vuan tahomme lukioillen toimittaa heitä aivan senkaltaiset, kuin niitä tällä haavalla Seäksmäissä lauletaan, luuleissamme että kukin mieluisammasti käsittäisi heitä, heijän omassa vanhanaikuisessa, jos kohta alaistomassakin puvussa, kuin että suaha heitä jatketuksi, parsituksi ja paikatuksi tämän ajan tilkuisilla.

Myö olemme sen eistä pitänä sitä puheenmurretta hyvänä, kuin tässä kylässä puhutaan, ja josta nämätkin Runot ovat osansa suaneet; ja olemme kirjutanneet heitä niin katkaistunna ja murrettunna, kuin ovat, että silläkin säilyttäisimme heijän omat vanhan-aikuiset ja näillen paikoillen varsin tunnettomat sanat;[16] joista myökään emmö kaikkia käsitä. Kuitenkin oommo myö kokenut että muistutuksillamme heitä joksikin selittää. Vaan se tuli meistä pahoin tehty, ettei myö silloin muistana kirjuttoo heijän laulamusta (melodi) muistiin, mutta toivoomme vastapäin suavan tätäkin toimittanneeksi.

I. ALKU-SANAT.[17]

Ruvetkasme, rohjekasme, Kaunissa joukos'! Elkäs eäntämme hävetkö, Kaunissa joukos'! Vaikk' on Lapset laulamassa, Kaunissa joukos'! Pikkuiset pirisemässä, Kaunissa joukos'! Heikot Virret heittäjälle, Kaunissa joukos'! Annas mun käjen kukata, Kaunissa joukos'! Merihelmet helkyttellä, Kaunissa joukos'! Saksan pehkineet sanella -- -- -- Kaunissa joukos'! Ruotin ruakoisten puhella, Kaunissa joukos'! Turun Urvut uikkajoille, Kaunissa joukos'! Väätty-vasken vaikkajoille, Kaunissa joukos'! Käykäm' Siukukset sinelle, Kaunissa joukos'! Mataroille morsiameks, Kaunissa joukos'! Tuokam' sieltä seulan täysi, Kaunissa joukos'! Mataroita markan vakka, Kaunissa joukos'! Tehkesme sinistä siltaa, Kaunissa joukos'! Uikamme punainen porras, Kaunissa joukos'! Jumaloihiin männäksemme, Kaunissa joukos'! Jumaloihiin puhtaisiin, Kaunissa joukos'!

II. MATALENAN-RUNO.[18]

Matalena Neiro nuori Kauvan se kotona kasvoi, Kauvan kasvoi, kauvas kuului, Tykönä hyvän Isänsä, Kanssa armahan Emonsa. Polki, polki permannoita Hänen korko-kengillänsä, Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyvästä kulutti Hopiapäällä veittellänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hieno-helmallansa, Toisen hirren päänsä päältä, Hänen kultakruunullansa.

Matalena Neiro nuori Mäni vettä lähteeltä, Kulta kiuluinen käressä, Kulta korva kiuluisessa; Katteli kuvan siansa -- -- -- "Ohho, minua Neiro parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karvani karunna! Eipä kiillä rinta-kisko, Eikä hohra pää-hopeeni!" Jesus Paimena pajussa, Karjalaissa kaskismaissa, Anoi vettä juoraksensa. "Ei o mulla astiata, Ei o kannuini kotona! Pikarit pinona vierit, Kannut halkona kaalsit." "Pistäpäs pivon täysi, Kahmalon täysi kanniksella!" "Mitäs puhut Suomen-sulha, Suomen-sulha, Mairen-orja, Isäini ikäinen paimen, Ruoti ruorolla elänyn, Kalan-päillä kasvatettu Karjalaissa kaskismaissa."

"Siismä lienen Suomen-sulha, Suomen-sulha, mairen-orja, Isäis ikuinen paimen, Ruoti ruoroilla elänyn, Kalan päillä kasvatettu Karjalaissa kaskismaissa, Ellemme elkiäs sanelen?" "Sano kaikki mitäs tierät!" "Kussas kolmet poikalastais? Yhren tuiskasit tuleen, Toisen vetkaisit veteen, Kolmannen kaivot karkeiseen. Sen kuins tuiskasit tuleen Siit olis Ruotissa Ritari, Sen kuins vetkaisit veteen Siit olis herra tällä maalla, Sen kuins kaivot karkeisehen, Siit olis Pappi paras tullut." Matalena Neiro nuori Rupeis vasta itkemään. Itki vettä kiulun täysi, Pesi Jesuksen jalat; Hiuksillansa kuivaeli. "Itepäs lienet Herra Jesus Kusmuin elkeeni sanelit! Pane minua minkäs tahrot, Soihin maihin portahiksi, Jaloin päällä-käytäväksi, Joka porton käytäväksi, Joka tuulen turjotella, Laaja lainen larella."

III. INKERIN-RUNO.[19]

Inkeri ihanen Neiro Varas se vakuhun nais, Lalmanti Iso Ritari Anto kättä kätkyä Ison kimpun kihlajell, Suuren sormuksen lunasti. "Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Kanssa kaheksan keseä, Ynnä yheksän suven, Vuosi-kausi kymmenettä! Kuinsa kuulet kuoleheeni, Ottakos uroa parempi! Elkössä pahempataini, Elkössä parempataini, Ota muutoin muotohitteis!"

Erikki vähä Ritari Valeh-kirja kannatteli, Valeh-kirja kiiruhulta: "Lalmanteis on sorissa voit'tu, Pantu maahan paimen luissa." -- -- --

Inkeri ihanen Neiro Väein vietiin viintupa, Väein kihlat annettiin, Väein ei eneä vihillen saatu. Ei miehin eikä miakkan, Eikä uljoisten uroisten, Eikä vaimojen valitten, Eikä neitten kauneuven. Inkeri ihanen Neiro Istu se lutin solassa, Sekä istu että itki, Katto itään, katto länteen, Katto poiki pohjoisehen. Näki kykkärän merellä: "Jossa lienet lintuparvi, Niin sä lähre lentämään! Jossa lienet kalaparvi, Niin se vaipunet mereen! Jossa lienet Lalmantiini, Laske purtees valkamaan!" Erikki vähä Ritar: "Mistäs tunnet Lalmannikseis?" "Tunnen nasta, tunnen purteet, Kahen airon laskennosta, Toinen puoli uutta purtta, Toinen silkiä sinistä; Silkki Inkerin kutoma, Kauvon Neiron kairehtima."

"Minun nuorin Veljykkeisen, Ota ohrilta oriis, Irulta ikä-lihanen, Maata-jalka maltahilta, Aja vasta Lalmantia!" "Terve, nuori Naeramiehein! Kuinka Inkeri elää?" "Hyvä Inkeris elää, Viikkokausi häitä juotu, Toinen lahjoja lareltu, Kolmas annettu antemia."

IV. ANNUKAISEN-RUNO.[20]

Annukainen Neiro nuori, Istu Turun sillan päässä; Kaitti kaupungin Kanoja, Neuvo Turun Neiroisia.

Nousi pilvi luotehesta, Toinen lännestä läheni; Se kuin lännestä läheni, Se muutui Neiren haaksi; Se kuin nousi luotehesta, Se muutui kestin haaksi. "Jo mun kesti kerran petti, Hukutteli huoran poika, Söi mun syötetyt Sikaini, Joi mun joulu-tynnöriini. -- -- Minun pieni pelto-paitain Tahto verkaista hametta, Minun verkainen hameeni Tahto vyötä kullattua, Minun vyöni kullatuini Tahto raskaita rahoja, Minun raskaat rahaani Tahto nuorta kauppamiestä, Minun nuori kauppamiehein Tahto männä muillen maillen, Muillen maillen vierahillen. Puhui purjehen siaan, Kantoi hahteen kalunsa. -- -- -- Hikois' Hirvi juostuansa, Joi Hirvi janottuansa, Herantiestä lähtehä. Siihen kuolansa valutti, Siihen heiti haivenensa; Siihen kasvoi tuomu kaunis, Tuomuun hyvän herälmän; Karkais siihen kataja kaunis, Katajahan kaunis marja; Joka siitä oksan otti, Se otti ikuisen onnen; Joka siitä lemmen leikais, Se leikais ikuisen lemmen. Jesuksen jätän siaani, Maaria hyvä majaini, Hyvä on toisten tullakseeni, Parempi palatakseeni Ennen tehruillen teloillen, Aluttoillen anturoillen. Kennenkäs on telat tekemät? Kennenkäs on anturat alomat?" "Jesuksen on telat tekemät! Maarian on anturat alomat."

G--nd.

VANHOIN SUOMALAISTEN AJANLUVUSTA.

Ihmiset on jo vanhoinna aikoinna löytäneet tarpeelliseksi, että jollakulla tavalla meärätellä ajan kulua. Se on ollut päivällä kesäsinnä aikoina, kuin talvisinna -- niinnä pitkinnä öinnä, tarpeellinen että selittää ajan ja päivän juoksua. Jokainen kansa on eri-tavalla kokenut tätä toimittaa, ja omalla loavullansa nimittännyt näitä ajan muutoksia. Ennen kuin kellot, tunti-lasit [_Timglas_] ja tuntipassaat [_Timwisare_] tulivat tietyiksi, niin oli melkein vaikia ja ehkä mahotoin, että tasoittaa ja luettaa tunnin kulumista. Kuitenkin ovat ne vanhat Suomalaiset, ilman näitä tarpeita, tässäkin asiassa melkeen ymmertännyt tarkoitella sekä hetken[21] että tunnin miärät; niin että niillen vielä nytkin ei ouk kellosta talvista, eikä huolla tunnintuikkareista[22] Päivä on heilien niin kuin muillenkin ollut se johtattaja, joka osotti heillen ajan-juoksut, ja josta hyö parraaittain taisivat ajanluvut tarkoitella. -- Pävännousun- päivänlaskun- ja syvänpäivan-aikaa eroittaa vähä kukin, kuin myös, että päivä vuorokauven piästä loistaa entisellä kohallansa; mutta että tasoittaa tätä vuorokautta yksissä meärätyissä ja yhtäläisissä osissa, siihen ei pystyk joka miehen kynnet, ja onkin ilman kellota varsin mahotointa. Eivät Suomalaisetkaan osanneet kellon puuttehessa tätä toimittoo, mutta ymmärsivatpä kuitenkin jakaella vuorokauttensa vissiin erilaisiin osiin, joita ne aivon hyvin tiesivät toisistaan eroitella; ja tulivat sillä aikaan, koska heill' ei ollut toista parempata.

Se on uskottava, että se roaka ihminenkin ensin hoksaisee, että aurinko jonkun vissin ajan peästä paistaa taivaalla sillä kohalla kuin ennenkin, tahi että se aina vuorollansa kulkoo omia vanhoja polkujansa.

Koska hään oli näin yhen vuoronsa matkaasek tehnyt, niin Suomalaiset kuhtuivat ajan, joka oli sillä välillä kulunut, _Vuorokausi_.[23]

Tämän vuorokauven jakoivat hyö siitten kahteen peä-osaan, joita hyö kuhtuivat "Ajat", nimittäin, _päivän_- ja _yön-aika_.

_Päivä t. päivä-kausi_,[24] kuhtuivat sen ajan kuin päivä paisto, ja olivat toimessaan; ja

_Yö_ t. _yö-kausi_,[25] silloin kuin oli pimiä, ja hyö lähteneet levollen.

Mutta koska päivä ja yö ei tullut perätyksin ja järjestään, vaan verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa, "oamu ja ilta."

_Oamu_ t. _huomen_,[26] merkihtee päivän alkua ja yön loppua, tahi sitä aikoo vuorokauvessa joka oli yön ja päivän välillä; ja

_Ilta_ t. _ehto_,[27] merkihtee yön alkua ja päivän loppua, tahi sitä aikoo joka oli päivän ja yön välillä.

Päiväkauvensa jakailivat hyö muuten kolmeen osaan, nimittäin:

1) _Aamusta päivee_ t. _oamupuol-päivee_, jota luettiin päivän noususta oamiaiseen asti; kesällä 6 tuntia, talvella ei yhtäkään.

2) _Syvän-päivä_, jota luettiin oumiaisesta murkinoillen asti, eli 6 tuntia.

3) _Ilta-päivä_, t. _iltapuol'-päivä_[28], jota luettiin murkinasta päivän laskuun; kesällä 7 tuntia, talvella ei yhtäkään.

Kuin tarkoittivat työn aikojansa, niin jakoivat niinikään päivänsä kolmeen osaan, joita hyö kuhtuivat _rupiamia_, t. _rupeema_, koska hyö silloin aina uuvesta rupeisivat työhöön; tahi _ruokaväliä_, koska näillä ymmärrettiin niitä aikoja, jotka olivat ruoka aikoin välillä.[29] Nimittäin:

1) _Oamu-rupiama_, jota luettiin heijän ylösnousemisesta oamiaisiin, tahi siihen kuin söivat eineensä, tahi kello nuon 3:sta ja 4:stä aina kello 8:aan ja 9:ään, eli neljä t. viisi tuntia.

2) _Puolipäivän-rupiama_, jota luettiin oamiaisista murkinaan, tahi kello 8:sta ja 9:ästä, kello 2:hteen ja 3:meen; eli kuus tuntia.

3) _Ilta-rupiama_, jota luettiin murkinoista iltaiseen, tahi kello 2:sta ja 3:sta kello 8:saan ja 9:sään, eli kuus tuntia.

Yöt jaeltiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:

1) _Ilta-puol' yötä_, t. _ilta-yö_, jota luettiin kello nuon 10:estä ja 11:estä kello 12:teentoista, tahi yks eli kaks tuntia.

2) _Syvän yö_, t. _syvän-yön aika_, jota luettiin kello 12:nestä kello 1:hteen, eli yks tunti.

3) _Oamusta-yö_ t. _oamupuol' yötä_, jota luettiin kello 1:stä kello 2:hteen ja 3:meen, tahi yks eli kaks tuntia.

Tämä jakaminen oli erinomattain kesäisinnän aikoinna luonnollinen, koska hyö silloin nousivat ylös päivän nousulla, ja mänivät moata päivän laskulla; mutta syksyn puolla, ja alinomattain talvella, koska päivät olivat lyhymmillänsä, niin tämä jako ei eneä ollut seisovainen, koska heijän silloin täytyi jo pimeyvellä sekä ylösnousta, että toimittoo työtänsä. Eli toisin sanottu: koska oamut ja illat olivat jo venyneet niin pitkiksi, että hyö itestään jo synnyttivät ajan-kausia.

Nämät ajat, jotka valvantonsa puolesta luettiin päivään, ehkä heitä pimeytensä suhteen, ei eroitettu öistä, kuhuttiin _puhteiks_, koska silloin liiuksesta puhuttiin ylös valkiata, ja valvottiin kunnek päivä piti puheta.[30] Näistä puhteista kuhuttiin yks _oamu-puhe_, toinen _ilta-puhe_. Heitä luettiin sitä myöten pitkiksi, kuin oli vuotta kulunut. Eikä heitä muuten jaettu, kuin sanoilla, "kukko oli jo niin ja niin monta virttä laulanut", tahi: "laulanut niin ja niin monta hetkee" (_stunder, wäckter_).[31] Mutta tämä oli aivan puuttuvainen, sillä toisinaan hyö laulaa illan pimitessä, toisinaan parras-puuhun noustessansa, toisinaan yön syvämmillä, toisinaan päivän valetessa, j.n.e. sitä myöten miten ovat nuoria tahi vanhoja; eli sitä myöten miten ovat kunnollisia tahi kunnottomia.

Kesäisinnä aikoinna, koska yöt ovat lyhymmillänsä, niin ei löyvy ollenkaan näitä puhteenaikoja, eikä heitä silloinkaan mainittu; mutta syksyllä ja keväällä, vaan liioitenkin talvella, koska on yötä liiaksikin, silloin puhteetkin olivat yhtä pitkät kuin rupeamat, tahi nuon melkeen yhtä pituiset, kuin talviset päivät. Sillä _oamu-puhe_ luettiin Joulun aikana k. 3:sta -- k. 9:sään, tahi 6 tuntia; ja _ilta-puhe_ k. 3:esta -- k. 9:sään, eli 6 tuntia; ja päivät luetiin joulun olla k. 9:stä -- k. 3:meen, eli 6 tuntia. Yön tahi makuun aika olisi ollut tämän luvun perästä myöskin 6 tuntia; vaan kuin veitään pois iltaisen ja valvomisen ajat, niin se ei ouk jos ainoastansa 4 tuntia kaikkiaan.

Näin jakailivat hyö nyt vuoro-kautensa ensinnik neljään osaan, nimittäin _päivään_ ja _yöhön_, _iltaan_ ja _oamuun_; tahi neljään peä-aikaan, nimittäin _päivän- ja yön-aikaan_, ja _oamu- ja ilta-puhtehen_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osanneet tarkoittoo niitä monia erinnäisiä ja pienemmäisiä ajan kuluja vuorokauvessa, joita myö kelloloillamme toimitamme, niin hyö toisella tavalla kokivat niitä tapailla.

Päivällä niin aurinko auttoi heitä valollansa näitä miärätellä, yöllä täytyi heijän ottoo oppia muista merkkilöistä. Koska nyt päivä nayttäikse taivaalla erikohalla erinnä vuosaikoinna, ja päivät että yöt sitä myöten lisentyyvät että pimentyyvät, niin tuli tämä heijän ajan-laskeminen [ajan-lasku, tideräkning; ajan-laskeminen, Sätt att räkna tiden] aivan puuttuvaiseksi ja muutoksen alaiseksi. Heijän täytyi sen eestä tehä kahta tällaista ajan-laskua, joista yksi kelpais kesäisinnä aikointia, toinen talvisinna. Mutta nämät ovat kumpaisetkin vähä vitaisia ja vuotta myöten vajenevaisia, koska päivä jo puolessakin aastajassa välittää kaikuvansa. Se on sen eistä tarpeellinen, että ensin tuntea mistä vuuen ajasta on kysymys, ennenkuin ajan-kulkua vuorokauvessa selitetään. Niin myös on erotus pohjoisemmista ja eteläisimmisistä paikoista; myö oommo tässä tarkoittannut keskellen moata, ja arvaellut mikä oisi sopiva suuremmallen osallen moastamme.

Että tarkemmin tuntea tätä, nimittäin mitenkä meijän vanhemmat ovat ajan lohkoineet ja nimittänneet, on sekä hauska että ehkä myös monestin tarpeellinen tietä, koska ajanluvussa vielä nytkin harvoin mainitaan tuntia; kaukaisemmissa moakuunissa, ehkä -- ei milloinkaan.

Ne nimet jotka tässä mainitaan, ovat Savossa tavalliset, muualla ehkä ruukataan muita, joita eimö tunnetak.

a) Kesäisinnä aikoinna

_Oamu-puol' yötä_, sanotaan kuin kello on 1 yöllä.

_Ennen päivän koitetta_ -- nuon k. 1/2 2. Virk. _koido eel_.

_Vähee ennen päivän nousemista_, sanoovat silloin kuin on taivas iässä punainen, ja koska jo rupia tuntumaan millä kohalla päivä nousoo. Sanotaan myös että _päivä silloin ruskottaa_ -- k. 2.

_Pävän-nousun aika_, t. _päivän nousu_ sanotaan silloin kuin ikään päivä on nousemassa, nuon k. 1/2 3. Virk. _päwä nousmisse aeg_.

_Jälkeen päivän-nousu_, t. _päivän noustua_, (Torn. _päivän nostua_) vähäikkystä myöhämpi -- kuin on jo päivä yläällä -- k. 1/2 3.

_Päivä on sylen ylyyellä_, sanotaan kuin on nuon sylen verran nousut, k. 3/4 3.

_P. on kahen sylen ylyyellä_, k. 3.

_P. on kolmen sylen ylyyellä_, k. 3 1/4.

_P. on ennen suurus-paloja_, k. 5; (talvella k. 6, 7).

_P. on suurus-paloilla,[32] silloin syövät hyö suuruspaloo tahi eineensä, kuin ovat hetkese työtä tehneet; leikkuun aikana aina_, k. 1/2 6.

_P. on puol'-aamiaisissa_, e. _puol'-aamuisissa_, t. _puol-aamiaisen aika_, k. 6.

_P. on vähä ennen oamiaisia_, t. _oamiais-päiviä_, e. _aamus-päiviä_, k.7

_P. on oamiaisissa_, t. _aamuisissa_, e. _Oamiaisen aika_ (Torn. _einehen aika_), k. 8.

_P. on korkeissa_ e. _myöhäisissä aamiaisissa_, k. 1/2 9 -- 9.

_P. on halki moan_,[33] k. 10; muutamissa sanotaan, että päivä silloin _paistaa vesi etelällä_(?) t. _halki ilman_. Virk. _kesk-hommiko_ t. _enne lounat_.

_P. on puolen rinnassa_, t. _puolen päivän rinnassa_, sanotaan kuin kello käyp kahtatoistkymmenettä -- k. 11, Virol. kuhtuuvat tätä _noor louna aeges_.

_P. on puolessa_, t. _puolen päivän aika_. Silloin sanotaan myös päivän olevan _korkeimissaan_ -- k. 12. Virk. _louna aeges_(?).

_P. on jälellä puolen_, t. _yli puolesta_, ikään kuin se siitä pyörähtää -- k. 1. Virk. _kesk päwa aeges, kesk-lounat, pool-lounat_(?).

_P. on poikki-moan_,[34] t. aikuisissa murkinoissa -- k. 1, silloin sanoovat myöskin että päivä alkaa jo paistaa kontti-kuusen peällä t. kontti houkan peällä,[35] joka merkihtee että se jo paistaa sen honkan peällä kussa kontti t. ruoka-laukku riippuu; joka toas toimittaa, että oisi aika muka ruveta jo ruuallen; sanotaan myös että se paistaa linnun ratoo kohti ja linnun lennosta.[36]

_P. on liki murkinata_ -- k. 2 1/4.

_P. on murkinan rinnassa_ -- k. 1/2 3.

_P. on murkinoissa_, silloin syöpi työrahvas atriansa, t. murkinansa (Savol.[37]) Lounansa (Karjal.) päiväellistänsä (Hämäl.) puolipäivänsä (Turkul.) -- k. 3.

_P. on vähä-vitaisissaan_ -- k. 3 1/4.

_P. on alaisissa murkinoissa_, t. _myöhän murkinoissa_ -- k. 1/2 4. Virk. _pärrast lounat_.

_P. on vitaisissaan_[38] -- k. 4, sanotaan myös että päivä silloin on _lännellä_.

_P. on aikaisissa saunan panoissa_ -- k. 5.

_P. on saunan panoilla_ -- k. 6.[39]

_P. on myöhäisissä saunan panoissa_ -- k. 1/2 7.

_P. on kolmen sylen ylyyellä_.

_P. on kahen sylen ylyyellä_.

_P. on sylen ylyyellä_.

_P. on puihen latvoin tasalla_ -- 9 1/4. Virk. pääw on metsä ladwus.

_Vähää ennen päivänlaskua_ -- k. 9 3/4. Virk. enne päwa mahha-minnemist.

_Päivän laskun aika_ -- k. 9 1/2. Virk. Päwa weretamisse aeg. Päwa mahhaminneminne.

_Päivän laskettua t. lasettua_ -- k. 10.

_P. on jo ollut aikojaan maillaan_ -- k. 1/2 11.[40]

_Ilta-puol' yötä_, k. 11.

_Syvänyön aika, t. yön syvämmellä_ t k. 12 (silloin kuin ei linnut laula).

b) Talvisinna aikoinna.

_Aamupuol' yötä_ -- k. 1.

_Kukon laulu-aika_ -- k, 2. Silloin alkaa _Oamu-puhe_, jota luetaan aina kunnekka tuntuu päivän piiri. Ne jotka myöhämmin nousoovat ylös, lukoovat _puhteen aikaa_ vasta k. 3 t. 4.

_Ylösnousemisen-aika_ -- k. 3.[41]

_Päivän piiri_, sanotaan tuntuvan, kuin ei muualla tunnu päivee, ainoastansa yksi pikkiriikkinen juova, joka pouta ilmana paistaa moata vasten iässä. Sanotaan myös että päivä silloin _vähäisen hiiluu_. Virk. kuhutaan sitä _koido piir_.[42]

_Päivän karva_, sanotaan silloin koska piiri on jo vajunna loajemmaksi, ja taivas rupea tulemaan harmoon tahi hallahan näköiseksi. (Tätä sanotaan erinomattain pilvisenä ilmana).

_Päivän koitto_, on heti samalla ajalla ehkä vähäisen myöhämpi. Virk. _koido aim, koido aeg_. Lapk. _iddietes rawem_, (oamu-rusko).

_Hämärä-päivä_ t. _Päivä-hämärä_, silloin alkaa ikkunasta vähä kussakin paikassa tuvassa nähä, että päivä on valkenemassa. Virk. _ämmarik_.

_Harmoo-päivä_ (vähä myöhäisempänä) silloin alkaa jo tuassa selittää yhtä ja toista.

_Aamiaisen-aika_ -- k. 8.

_Päivän nousun aika_ -- k. 9.

_Päivä on halki moan_ -- k. 10.

_P. on tuvan lämpyyllä_, t. _tuvan lämmitöksen aika_, silloin kuin pannevat tupiansa lämpiämään -- k. 10, 1/2 11.[43]

_P. on puolen rinnassa_ -- k. 11.

_P. on puolessa_ -- k. 12.

_P, on jälellä puolen_ -- k. 1.

_P. on murkinoissa_ -- k. 2.[44]

_P. on illan suussa_ -- k. 2 1/4.

_P. laskun aika_ -- k. 3.

_Ilta-viuru_ t. _illan vihhi_, silloin kuin panoovat sikojansa kiini.[45] Pohjan perällä sanoovat myös _illan myrä_. Virk. _viddevik_, Lapk. _peiwe widdotaken lä_ -- k. 5/8 3.

_Ilta-hämärä_ -- k. 3/4 3.

_Saunan lämmitöksen aika_ -- k. 3. Ilta-puhe alkaa nuon k. 3, ja kestää aina k. 10:neen.

_Päiviin salo_,[46] sanotaan vähä vielä tuntua nuon k. 3 1/4. Pohj. P. _kaju_.

_Kylvyn aika_ -- k. 8.

_Iltaisen aika_ -- k. 1/2 9 - 9.

_Asetoksiin aika_, t. _maatappanon aika_ -- k. 9.

_Valvonta aika_ -- k. 10.

_llta-puol' yötä_ -- k. 11.

_Syvän yön aika_, t. _yön puolessa_ -- k. 12.

Näin jakavat hyö vuorokautensa myös pienemmissäkin aika-kausissa, joita hyö puheissansa tarkoittivat, kuin tahtoivat nimittää näitä pienempiä ajan juoksuja. Jos tahtovat e.m. tuumata k. 1/2 3 jälken puolta päivää, niin eivät milloinkaan sanonneet: _kello puol' välissä kolm_, mutta sanoivat (kesällä) että päivä oli _murkinan rinnassa_ ja (talvella), että päivä oli, _laskeiksemassa_ ja samalla tavalla, jos tahtoivat e.m. tarkoitto k. 3 1/4 iltaisella, niin sanoittiin kesällä: että päivä oli _vähä vitaisissaan_, vaan talvella, että _päivän salo vielä tuntui_, j.n.e.

Mistä ajasta ne vanhuutessa lie vuorokautensa alottaneet, on tietämätöin, mutta arvattava ois, että se oli oamusta-puol' yötä, eli siitä kuin päivän piiri rupeisi tuntutmaan, koska hyö ehkä lukivat vuosiansakin siitä, kuin päivä rupeisi meijän maita lähestymään.[47]

Jos vanhoina aikoinna taisivat jakaella päiviä viikkokausiin, on tietämätöin,[48] koska se sana Viikko[49] selkiästi näyttää olevan otettu Ruohtalaisesta sanasta _wecka_, tahi Saksalaisesta _Woche_, elleime tahtoisi piättää, että nämät ovat soatut Suomalaisesta t. Lappalaisesta.

Samaten ovat myös ne seithemet päivät viikossa nimitetty Ruohtalaisten kielen mukaan, nimittäin:

1) _Maanantak_ t. _Maanantai_ (Måndag;[50]) Virk. _ees päiw_ (ens-päivä) ja _esmas-pääw_ (ensimäinen päivä) Lapk. _Manotak_.

2) _Tistak_ t. _tiistai_ (Tisdag;[51]) Virk. _teisi-pääw_ t. _töisi-päiw_ (toinen päivä); Lapk, _Tisdag_.

3) _Keskviikko_ (Onsdag;[52]) Virk. _kolma-päiw t. pääw_ (kolmas päivä) ja _kesk-näddal_; Lapk. _kaska-vakko_; nämät nimet ovat kaikki otettu siitä, että se on ikään kuin keskellä viikon (Mittwoch) Ungk. _Szereda_.

4) _Torstak_, t, _torstai_(Thorsdag;[53]) Virk. _neljapäiw_ t. _pääw_ (neljäs päivä) Lapk. _Tuoresdag._ Ungk. _csötörtök_.

5) _Perjantak_ t. _perjantai_ (Fredag;[54]) Virk. _rede_ t. _redi_; Lapk. _perjedag_, t. _perjetak_.

6) _Lauantak_ t. _lauantai_ (Lördag;[55]) Virk. _lau-pääw, pool-päiw_. Ungk. _szombat_.

7) _Sunnuntak_ t. _sunnuntai_ (Söndag;[56]) Virk. _pyhha-pääw, pyhhäpäne-pääw, pyhhäpäiw_. Lapk. _Ailek, ailekes-peiwe, sodno- peiwe_.[57])