Part 20

[263] Mainitaan tietämättömillen, suurin osan Venäjän moata muinon olleen asutettu Suomalaisilta kansoilta, ennen kuin Venäläiset heitä vallottivat. Ja vielä Rurikin aikana, eli nuon vuonna 870, niin asuivatten sen mainion ison moa-kappaleen joka Valkoisesta merestä, pohjoisessa ylettyy Mustaan mereen etelässä; ja Uralin tuntureista iässä aina Itä-merehen, luotehessa.

[264] Tverin Kuvernia jaetaan 12:neen maakuntaan, jotka yhteisesti pitäävät 1140 peitto-peninkuormoa, kussa kuhunkin luetaan 1,096 ihmistä, eli yhteeseen nuon 1,250,000 henkee. (Tableaux Historiques. Chronologiques &c. de l'Empire de Russie, par Alex. de Weydemeyer. St. Petersbourg 1828).

[265] Tässä mahtaa jossa kussa olla erähtys kuurmoin (ziffrornes) kirjuttamisessa, sillä tekisivät yhteen 76,843.

[266] _Novgorodin_ Kuvernia jaetaan 10:neen moakuntaan, jotka yhessä pitäävät 2,300 p. penink., joista kuhunkin luetaan 347 henkee, eli yhteisehen nuon 800,000.

[267] _Pleskovin_ Kuvernia jaetaan 8:saan moakuntaan, jotka piteävät 1050 p. penink., ja 742 henkee kullakin peninkuormalla; eli yhteisesti lähes 780,000 henkee.

[268] Sekä näistä että seuravaisista sanoista arvataan näihen Suomalaisten jo kauan asunneen näissä maissa, koska olivat tähän jo niin taipunneet ja höystynneet, etteivät eneän tahtoneet keäntäitä takaisin omahan moahasak. Myö arvelemme sen tähen: ellei nämät jo lie otetut Suomesta Kuninkaan Koarle X:näisen päivinnä, jollon Venäläiset 1650 vuosien luvulla, Zar _Alexei Mikailovitschin_ hallituksen aikana, paljon hävittivät Suomenmoata. Vuotesta 1710 vuoteen 1720 ottivat niinikkään Suomesta paljon väkeä, jota kuletettiin Venäjäsehen, liijaksikin v. 1716 ja 1717. Sillä kuin eivät soaneet muuta soalista, niin ottivat ihmisiä, koska tiesivät mihin kelpaisivat. Niin nyt, koska Ruotin Kuninkas löysi heijät siellä, niin hään kahtoi heijät omaisuutenaan, ja otti heijät pois väkisekkin, niinkuin tästä selitetään -- sillä hänellä oli miehen tarvista sotaan. Myö heitämmö kullenkin lukiallen aatellakseen, josko se oli oikeen häneltä tehty, ottoa miehet pois vaimoiltaan, ja jätteä näitä lapsineen turvattomiksi tähän äkkinäiseen moahan, koska hänessä ei kuitenkaan ollut miestä saattamaan heitä kaikkia sieltä pois. Tätä tehtiin vähä ennen Pultavan tappelusta, ja on uskottava, että, vankitettua Venäläisiltä, peästettiin heijät jälleen mänemään kotiisak.

[269] Kyllähän toki! Tätähä ne kahtona -- minkellaiset muka oli -- kirkko-menot.

[270] Väkisinkö ne muut siitten otettiin ja ylös-ehittiin?

[271] Eiköön ne lie tulleet lapsiansa itkemään -- toiset miehiänsä ja sulhaisiansa?

[272] Lauletaan kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen" &c.

[273] Lauletaan niin arvolla kuin:

"Toinen oli Tommi, ja toinen oli Aatu", &c.

[274] Koottua Suomalaisia laulu-soittoja, aattelin minä ensin pysyytteä heitä mielehemme kirjuttamisella sanoja heihin, soattain heistä tauluja. Siitten aivotin kuitenkin näistä erinnäisistä lauluista synnyttää jotakuta kokonaista, eli yhteistä ainetta. Mutta koska sekin tuntui yhtäläiseksi (enformigt) niin sovitin heihin ja sevoitin kuvailevaisia Osotuksia (teatraliska presentationer). Semmoiseksi laulun aineeksi tuli _Joukkahainen_, muuan nuori Karjalainen, joka 21 vuuen vanhana valmisteliin Ruohtalaiseen sotaan; ja läksi Viipuriin, kussa oli Karjalaisten kokous-paikka. Koska hään oli vimpa ja vähä ylön-annettu luonnostaan, niin pani äiti hänellen matka-toveriksi _Huson_ nimellisen orjan, joka toas oli aika pelkuri -- suuri ja levee-suinen, mutta vähä-syväinen, jotta hänen muka arkauellaan hoivautettaisiin pojan rohkeutta. _Joukkahainen_ otti parahan orhin; mutta _Husolle_ annettiin vanhan Hiirakan. Läksivätten siitten sota-kaluissaan rahtain, synkiä syvänmaita myöten, Viipuriin. Mutta tästä _Husosta_ ei ollut _Joukkahaisella_ muuta, kuin paljasta vastusta, pitkin tietä, niin kuin luetaan tässäkin laulussa, jota koetteeksi julistetaan. Heijän keskinäiset pakinat, tarkoitetaan erillä merkillä.

[275] Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle, ei murheesta mistäkään tietään", &c.

[276] Loilu, _Ballad_. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan _Ganand. Mythol. Fenn._ p. 30.

[277] Lauletaan kuin: Niputtelen, naputtelen, Likkaa luhtiin pannaan. &c.

[278] Katkaistu ensimmäisestä _Näytöksestä_ (Scenen) ensimmäisestä _Käytöksestä_ (Akten) Joukkahaisessa.

[279] Niin kuin muistammo niin soitti Kellon-soittaja kelloansa, tässä hirmuisessa Tulipalossa, kunnekka ite muuttui mustaksi tornin palatessa.