Part 19

[249] Luc e.m. _Åbo Tidningar_ 1778, p. 174; Matth. Gottlunds Försök till en omarbetad Finsk Tolkning af Apostl. Sändebref, jemte anmärkn. öfver nu brukeliga Finska öfversättningen, esipuheessa p. IV.

[250] Tuntematoin se on kyllä nimestään, mutta hyvin tunnettu toimestaan ja työstään. Että hään vielä mahtanoon olla nuori ijältään, arvattaisimme siitä, että hään on uskaltannut hävitteä vanhoa tavattomuutta, ja yksinään siellä-maisin ruvennut harjoittamaan kielensä kirjallisesti. Luultaisimme hänen varattomaksi, jos varakkaaksikin, sillä, kummin-tahan, oisi hänellä ollut muuten huolta kyllä -- ei puuttua kirjan-töihin, eikä tarvinut Bibla-Toimituskuunan painon kustentajaksi. Olkoonpa tuo miten-tahan, niin on mies tehnyt työtänsä uskollisesti, eikä ropottanut paljaan palkan tähen (niin kuin moni muu) eikä myös kunnian tähen, jota annettiin hänellen _Mnemosynessä_ -- palkan-peälliseksi. Mutta tahtoisimmo tuon arvolla tuntea -- tämän hartaan, kansan valaistusta rakastavaisen, ja toellista Jumallisuutta levittäväisen miehen. Sillä, _in quibus enim eadem studia sunt, eaedemque voluntates, in his fit, ut aeque quisque altero delectetur, ac se ipso_. (Cicero, de Off.)

[251] Moni ehkä syyttää minua, olleeni kovin kiivas näitä tulkittaissa, ja moittineen joutaviakin. Saattaa ehkä niin olla! Sillä kuin toiset ovat kielestämme olleet varsin huolimattomat, niin minua nyt kahotaan aivan tiuskuvaksi. Monikin ehkä myös nuhteloo minua, näissä, omasta kirjuttamisestain. Tiijän hyvinkin monesti kirjuttanein tavattomasti, josta mieleni karvastuu; mutta eihään minun viheliäisyys vapautak Roamatun. Mahollinen on myös, minun tässäkin jossakussa erehtynneen; mutta jos voan puoletkaan, eli jos ies kymmeneksen, minun moitteistain löyätten perustetut, niin siinä on teillä syytä kyllä toimittamaan toisen paremman Suomennoksen; sillä Jumalan sanassa ei piek löytyä yhtäkään virhettä -- meijän kautta. Mitäshän siitten sanoisitten, jos kuulisitten minun julistavan, meijän nykyisessä äsken painetussa Uuessa-Testämentissä vielä löytyvän 5 tuhatta isompata kielenvirhettä, 15 tuhatta keännös-villitöstä, ja, paihti tätä huonoa Turunpuolimmaista Suomea, lukemattomia kirjoitus-vikoja. Työ hämmästytten! Niin moar' minäkin! Mutta, se on kohta havattu: sillä jos lasketaan lukua, niin kaikki nämät minulta tässä moititut virheet tavataan jo kirjan ensimmäisen lehen puoliskolla. Nyt löytyypi Uuessa Testamentissamme 320 tällaista viheliäistä lehen-puoliskoa; kuin tätä lukua monistellaan (multipliceras) näillä 114:llä multa keksittyä virheellä (tarkoin luettu, ovat 47 Keännös-, 16 Kielen-, ja 5l Kirjoitus-virhettä -- siinä on kyllä, yhellä puoliskolla!) niin syntyy 36,480 virhettä koko kirjassa. Sillä lukemisella oisi koko Roamatussa 136,231 virhettä. Enkä ouk vielä siittenkään niin mitään nimittänyt tästä vanhasta tavattomasta kirjoitus-tavasta, näistä muukalaisista kirjan nenistä, näistä joka-paikassa Turun puheen-murella katkaistun noista Toimi-sanoista, näistä monessa kohin vallan Ruohtalaisista sanan-tavoista, ja niistä hairauksista, jotka, synnytetyt eroitus-merkkien tavattomasta käytettämisestä, ovat tehneet monta monuista paikkoa selittämättömäksi; jos vielä -- heitäkin kaikkia luettaisiin, niin ei oisi muuta neuvoa kuin kopioittoo koko kirjan, teillen näytteeksi. Ja tätä kielen virheillä ja villityksillä turmeltua kirjoa on jo monessa Herrainpäivässä hyväksi kahottu, monelta Kuninkaalta vahvistettu, monelta Piispasilta ja Papilta lävitek luettu ja tulkittu, on jo monta mies-polvessa käytetty kaikilta lasten- ja kansan-opettajolta, ylitek koko Suomenmoan, käytetään vieläik tänä päivänä, ja tarjoitetaan tulevillenkin ajoillen, pystytetyllä painattamisella. Ja kuin tahotaan tätä paremmaksi, onnistuneeksi ja uuestaan Suomenetuksi, niin vastataan; "ei oleva syytä kyllä, koska tätä kirjoa toella luetaan olevan niitä parhaimpia kielen-toimituksia Jumalan sanasta".(?!)

[252] Luulisin minä että monikin mieluisasti lukisi tämän avullisen kirjan, jos oisi muka kauniisti toimitettu Suomen suloisella kielellä; mutta nyt niin moni irvis-hammas moittii ehkä asiata kielensä tautta, ja saattaa sillä vielä toistakin epä-luuloon. Tätäpä minä tahtoisin esteä: minä tahon piteä asian puolta -- ei tämän kehnon kielen.

[253] Tässä ei puhutak paino-virheistä, heitä eroittaa vähä kukin, ja oijaistetaan kussakin painoksessa; eikä myös kirjoitus-virheistä, joita tavataan tapansa suhteen; mutta kysymys on kielen- ja keännöksen-virheistä -- ne, ne villittää ymmärrystä, ja -- niitä heitetään oikaisematak. Ridiculum est, quod est dubium, id relinquere incertum; quod nemini dubium potest esse, id judicare. (Cicero, pro Murena.)

[254] Jos tarkoitamme niitä miehiä, jotka ovat Suomentaneet meillen Roamatun, niin ovat olleet _Turkulaisia, rantalaisia_ (kustboer) ja _Ruohtalaisia_ -- ilmankos se kieli maistaa siltä?

Turun muinonen Piispa _Michael Agricola_ (syntynyt Pernajassa, Ruohtalaisessa pitäjässä Uuella-moalla) oli iho-ensimmäinen, joka, uskon-uuistamuksemme jälkeen, toimitti meille Roamatun kirjoituksia Suomeksi. Hänen _Runo-töistään_ (ehkä oijaistut muilta) nähhään vieläik hänen olleen varsin kehnon Suomalaisen. Jo Kouluttajana ollessaan Turussa, painutti hään v. 1548 Tukholmissa _Uuen Testamentin_ Suomeksi, nimellä: _Se Uusi Testamenti tulkittu Somen Turws, vaan prentattu Stockholmisa Amund Lauritzan poijalda. 1548, 4:o_. Hään ilmoittaa ihe kirjuttaneesek Turun ja Porin liänin puheen-murrella, ja jollon-kullon, puheen puutteessa, ottaneen sanoja muistakin puheen-murteista. Vuonna 1551 painutti hään, Vara-Piispaana ollessaan, _virristön_ (Psaltaren) eli Davidin virret, Kuninkaan _Kyöstin_ käskyllä, joita Turun koulu-pojat, Kouluttajan _Paul Juustenin_ sanalla, olivat Suomeksi tulkkineet kirjoitus-harjoituksissaan (vid sina stilöfningar). -- Niinpä se näyttää vielä nytkin, monessa paikoin, kuin oisi koulu-poijilta Suomenettuna. Samana että seuravinna vuosinna painutti tämä toimeellinen Piispa, ennen mainitussa kirjan pajassa, muutamia luvun-kappaleita Suomeksi, Móseksen, Hannan, Samulin ja Tarinoin kirjoista, niin myös muutamia lukuja niistä neljästä jaloimmasta Ennustajasta, ynnä pienempien Ennustajoin kirjat kokonaan; mutta kansan varattomuus ja näitten aikoin rauhattomuus esti vielä kauan koko Roamatun Suomentamista.

Vasta Herroin-päivillä v. 1636 ja 1638 rukoili Suomenmoan Papis-seäty Kuninkatarta _Kirstiä_, soahaksensa tätä puutosta autetuksi. Luvattuaan tätä, käski hään heijät välillänsä valittamaan toimeellisia miehiä tähän työhön. Valittiin silloin Peä-Rovastia (jota siitten Piispaaksi tehtiin) _Aesehillus Olai Petraeus_ (papinpoika _Philipstaasta_, Vermlannissa ) Greekan-kielinen Luettajaa (Lektorn) Oppia _Martinus Stodius_ (jota kaksi vuotta sen jälkeen jo käytettiin laissa, ja syytettiin taikon-tekiäksi) _Maskun_ pitäjää Rovastia _Henrik Hoffman_, ja Kirkkoherraa Piikkiöissä _Gregorius Matthaei_, jotka työskentelivät sillä innolla, että koko tätä ensimmäistä Suomenkielistä Roamattua painettiin Kuninkaallisella kustennoksella v. 1642, puolen arkin loajuuella (in folio); josta toimeesta paljon kiitettiin Suomen silloin olevaista Peä-Holhottajata _Greve Pehr Brahea_. Nämät oli ne miehet jotka ensin toimittivat meillen Roamatun, kussa Suomenkieltä ja kirjoitus-tapaa paljon korjattiin vanhoista virheistään.

Vuonna 1685, eli 43 vuotta myöhämpänä, toimitti jo Turun sen aikuinen Piispa, Oppia _Joh. Gezelius_ (se vanhempi, sillä nimellä) Kuninkaan _Koarle XI_:sen käskyllä ja rahan avulla, uuven ja toisen painon, jota jo painettiin Turussa Piispaan omassa kirjapajassa, neljäs-osan arkin loajuuella. Koska hään siinäkin sivussa myös tahto kielen puolesta oikaista tätä vanhoa Suomen-keäntöä, niin pantiin siihen työhön Paimion pitäjän Rovastia _Henr. Florinus_, joka toimitti tätä muihen Oppineitten avulla. Suomen kieli ja kirjoitus-tapa tuli silloinkin paljon paranetuksi; ja kirjaa omistettiin Kuninkaallen. Tätä luettiin ja ostettiin sillä halulla, ettei ollut vielä 20 vuotta kulunutta, ennen kuin jo uuestaan valitettiin tästä Roamatun puutoksesta. Mutta silloinkin sen aikuiset soat ja muut onnettomat ajat estivät tätä. Herroin päivillä v. 1741 valitti Suomal. papis-seätös Kuninkaallen tästä heijän tarpehestaan, niin myös Herroinpäivilla v. 1744; mutta kuin ei siitä lähtenyt niin mitään, niin Turun Pappis-Neuoittelemus keksi toisen paremman neuon, jonka hänen Kirjuttelia _David Deutsch_ ensin äkkäis'; nimittäin, että tätä uutta Roamatun painamista piti toimitettaman Suomen yhteisten kirkkoin kustentamisella. Seurakuntojen kuultua, vahvistettiin tätä peättämistä (förslag) Herroinpäivillä v. 1747. Huojennokseksi näijen kirkkoloihen kustennoksissa koottiin myös rahoja yksinnäisellä peällen-tarjoamisella. Mainittava on että Venäjän puolimmaisetkin pitäjät, kiitettävällä tavalla, auttoivat meitä tässä toimeessa, niin e.m. peällentarjoitettiin _Viipurin_ Pappis-Neuoittelemuksen kautta 411 Roamattua, _Lappeenrannan_ Pappis-Neuoittelemuksen kautta 186, ja _Narvan_ Pappis-Neuoiltelemuksen kautta 11 Roamattua, joista kaikista jo eiltäkäsin maksettiin rahat, painamisen varaksi. Pappis-Neuoittelemus _Lundissa_ lähetti 124 Talaria kuparissa, jotka siellä olevainen Moaherra _Vilh. Lindenstedt_, Rouineen ja Kirkkoherra _Lars Lefgreen_ olivat antaneet, lunastamiseksi siltä Roamattuja köyhillen Turun leänissä. Ainoasti Hallitus puuttui vähin tähän asiaan, eikä tehnyt muuta, jos suostui siihen, että kirjoituspaperia, jota Hollannista haettiin tähän tarpeisehen, saatiin ilman Tulli-rahan maksamatak (lue Åbo Tidningar, v. 1778).

Soahaksensa sekä kielemme että keännöksemme paremmin korjatuksi, oli Turun Pappis-Neuoittelemus jo v. 1749 kulko-kirjallansa (genom cirkulär) kehoittanut Hiippakunnan pappis-miehiä ilmoittamaan niitä vikoja, jotka olivatten, kirjan luettaissa, löytänneet vanhasa Roamatussamme, ja johattamaan heitä omilla muistutuksillaan. Mutta eipä heistä monta kuuluna! Ainoasti juuri muutamat sisään-lähettivät muistuttelemisiansa, eivätkä nekään -- jos varsin harvaat. Niistä oli _Pöytäisten_ pitäjän silloin olevainen Kirkkoherra Oppia _Anders Lizelius_, jota muista piettiin juuri aika-Suomalaiseksi. _Deutschin_ anomuksella, käskettiin häntä Turkuun jo v. 1754, painamisen aloittaissa, josta peä-toimitus uskallettiin hänellen ja _Deutschillen_. Heitä käskettiin: 1:siksi, oikaisemaan vanhassa Roamatussa löytyviä paino-virheitä; 2:seksi, harjoittamaan yhtämuotoista ja tavallista kirjoitus-tapoa; 3:nneeksi, tarkoittamaan Suomenkielen henkellistä luontoa, jotta välttäisivät joutavoa sanoin katkaistamista, ja heittäisivät tavattomia sanan tapoja, nouattaissa selvempätä ja toimeellisempata puhetta; 4:nneeksi, parantamaan julkinaisia keännös-virheitä, ja selkiemmällä, ja perustus-kielen kanssa sopivammalla tavalla toimittamaan selittämättömiä, kahappäin ymmärrettäviä sanan tapoja. Tätä uutta Roamatun painamista aloitettiin Piispan _Brovalliuksen_ (syntynyt Vesteråsissa) ja Opettajan _earl Abr. Clewbergin_ hoivauksen alla, ja lopetettiin v. 1758, Turun sen-aikuisen Piispaan _C.F. Mennanderin_ (syntynyt Tukholmissa) johtattamisella. Tästä Roamatusta painettiin 4,500 kirjan-kappaletta; mutta mainittava on, että kahet kokonaiset värsyt pois-unoutettiin hänestä tykkänään, nimittäin Syrachin XIX Luvusta 14 värsy, ja 1: Corinth, XVI L. 14 värsy, joista toinen, jota ensin havaittiin, painettiin erittäin irtonaisella paperin-tilkulla, ja ympärillen lähetettiin jaettavaksi kullenkin kirjan ostajallen, kirjahan muka kiini-liitettäväksi.

Ei ollut 20 vuotta toas kulunutta, ennen kuin jo kaivattiin tätäkin kirjoa, niin että sitä jo v. 1776 painettiin Turussa uuvestaan, ja v. 1777 vielä Reävälissäkin, kumpaistakin neljääs-osan arkin loajuudtaan. Jos sitä silloinkin toas kielensä puolesta koskettiin, en tunnek; enkä myös mitä tehtiin näissä nyt äsken painettuissa, Bibla-Toimituksen ulos-antamia. Mutta tästä meiltä nyt tutkitusta Luvusta on arvattava, että oisi vieläkin tarpeellinen perinpohjin unestaan Suomentamaan koko Roamatun, kussa ei ainoastaan löyvyk kaikellaisia paino-virheitä, kielen-virheitä ja keännös-virheitä, mutta joka teoltaankin on tykkänään Suomennettu -- ei perustuskielen mukaan, mutta Ruotin kielen mukaan; josta se on soanut ei ainoastaan tätä Ruohtalaisuutta kielessään, mutta myös nouattannt Ruotin keännöksen viheliäisyyttä, lisätty Suomalaisilla kielen-puutteilla.

[255] Tässä ei puhutak juuri näistä nykyisistä miehistä, mutta jo mäntyistä: sillä eipä tiijä vielä yksikään, mitä miehet meijän aikuiset aivoavat. Erinomattain tuloo meijän kiitoksella muistaman tätä meijän nykyistä Peä-Piispoa, joka, sekä toimeensa että oppinsa suhteen, on kaikista mainittava. Hänen monet kansalliset että tievolliset ansiot, valaistamisessa meijän Tarinamuksemme, hänen vehkeet tässä meijän Uuen Virsikirjan toimituksessamme, m.m. tuntoo jokainen; eikä sekkään yksin jouvak kaikkiin paikkoin! Oisihan se mahotoin voatia yheltä mieheltä tarvista monen tuhannen.

[256] Minun tekisi juuri pahat mieleni, jos minä näillä viattomilla sanoilla oisin suututtanut meijän kunniallista Pappis-seätyä, jotama kunnioitan, ja josta on montaik kunnollista. Minä pitälen heijät arvossa, mutta pitäisin vielä isommassa, jos yhistäisivätten taitonsa toimittamaan meillen Jumalan sanaa selvemmäksi. Luulen myöskin kunkin totinen ja hurskas-mielinen heistä, pitävän minun kanssani yhtä puhetta, halaissamme samoa toivotusta. Sillä yhtä asiatahan myö ajamme, kansan valaistusta, henkellisissä että moallisissa. Työ haetten tätä viran puolestanne; minä, poika, ilman palkatak. -- Minä pien papit arvossa, liijaksikin Suomalaiset: minä annan kullenkin kunniansa; mutta rakastan totuutta. _Amicus Plato, amicus Aristotiles, sed magis amica veritas_.

[257] Tok' löytyi silloinkin Suomessa mies, joka yksinään uskalsiin paneita näitä aikomuksia vastaan. Se oli Juvan pitäjän muinonen Rovasti _Matthias Gottlund_, isä vainooni, Osallinen sekä meijän Suomalaisesta Biblan Toimitus-kunnasta että Uuen Virsikirjan Toimituksesta. Kirjassansa tällen Keis. Suom. Biblan Toimituskunnallen, kirjoitettu 4:nä Moalis-kuussa v. 1816, ponnisti hään juuri kovasti vastaan tätä Roamatun uutta painattamista, virheineen, vikoineen. Hään sanoi, jos aivoatten aikoin soattaa tätä jaloa ja mainionta tarkoitusta, levittämään Suomessa laveampata Jumalan sanan tuntemista, Roamatun julkinaisemmalla lukemisella, niin elkeätte hätäilkee! Tehkeemme tätä kunnollisesti, oikaistamisella ja tarkalla tutkistamisella meijän Suomennoksemme perustuskielen kanssa. Levittäkee tämän Jumalisen sanan selkiännä, ei selittämättömänä; ja kylvälkee tätä pullasta siementä -- voan ei pujoja eikä ohtakkeita. Asettakaamme toimeellisia miehiä, jotka perin-pohjin perkaavat, ja uudestaan selvällä kielellä toimittaavat meillen, näitä Roamatun kirjoituksia! Siitten vielä vastaik meitä kiitettäisiin ja siunattaisiin. Ainoasti sillä tavoin hyövytetään ja valaistetaan kansakuntoamme; mutta levittämisellä näitä kunnottomia Suomenuoksiamme, mänöö koko laitoksemme tärviöllen.

Kejs. Suomen Biblan Toimituskunta otti näitä sanoja korvihisak, ja lykkäisi asian molempahan Pappis-Neuoittelemuksehen, -- heijät muka kuultaksensa. Ei ollut aikoakaan, ennen kuin jo tuloo kirja Porvon Pappis-Neuoittelemukselta Isällen, kysellen: oliko hänellä muka lupa moittia tätä vanhoa Ruotin Kuninkaalta ja Valtakuntain Seätyiltä jo kerran hyväksi kahottua ja vahvistettua Suomen Roamattua; käskein häntä havilla Neuoittelemuksellen julistamaan millä pakolla hään oli voativa tätä uutta tutkistelemista, vanhasta Suomalaisesta Biblan-keännöksestä?

Mutta Ukko ei puhuna tuuleen, eikä juoksut joutavista. Hään oli jo nuorra ollessaan (Kappalaissa, Porvossa) Ruohiksi uuestaan toimittanut Esaiaksen ja muutamien toistenkin Ennustajoin käsitekoja; ja siitten -- juuri näinnä viimeisinnä vuosinua (Kirkkoherrana Juvalla) oli hään jo kahteen tottiin Suomentanut pian koko vanhan Testamentin. -- Silläpä hään hyvin tiesi mitä vanhoa Suomentamustamme vaivais. Päivällä hänen oli tapa, pitämään huolta tämän ison pitäjän toimituksesta; mutta yöllä, muihen liittäissä levollen, työskenteli hään näissä henkellisissä harjoituksissa. Näytteeksensä Pappis-Neuoittelioillen hänen ei lähteneen tyhjästä, lähetti hään heillen monet arkit, täpö-täynneet maineista (af citationer) vianalaisesta kielen käyttämisestä Roamatussamme; ja, koitteeksi, toimitti heillen myös uuen Suomentamuksen 3:mesta ensimmäisestä Luvusta Poavalin kirjasta Ruomalaisillen. Pappis-Neuoittelemuksen vastaus tämän peälle, annettu samana vuonna 12:nä päivänä Loka-kuussa, on varsin merkillinen, ja kuuluu näin: jos kohtakin jotakuta löytyisi Roamatussamme, joka _tarvihtisi ehkä oikastamista_, niin Pappis-Neuoittelemus _ei kuitenkaan käsittänyt semmoisia vaikuttamuksia_ (?) jotka voatisivat paremman Suomentamuksen, liijoittenkin _koska nykyinen Suomalainen Biblan-Keännös toella luetaan olevan yksi niistä pareimmista Roamatun tulkkimisista_ (?!) Kuitenkin ei ollut hänellen kieltoa, omalla kustannuksellaan painottamasta moitteitansa ja Suomentamuksiansa Kielen-tiijustajoillen tutkittaviksi; eli toisilla sanoilla: hyö tahtoivat, että hänen (ainoasti koitteeksi muka muillen) piti yksinään aikoin soamaan, ja omalla valallaan toimittamaan, tätä yhteistä tarvista, johon koko pappiskunta ei tahtona eikä pystynä puuttua; ja jota ei vielä missäkään moailmassa (minun tietäksein) on saatu toimeen yksinäisellä rahan-neuvolla (lue tästä Esipuhettansa, kirjassa: Försök till en Omarb. Finsk Tolkn. &c. p IV.) Tätä annettiin hänellen kehoitukseksi tästä hänen laveammasta Suomen ja perustuskielen tutkimisesta. Kostoksi hänen aivotuksesta, soaha Jumalan sanan selvällä kielellä toimitetuksi, ja palkaksi monen vuotisesta harjoituksistaan, näissä toimeissaan, syytettiin niitä tyhjiksi ja joutaviksi, kiittäin tätä vanhoa kirjotusta, joka ei parannusta tarvittu. -- Mitähän, jos oisivat oikeen ymmärtänneet käyttää Ukon peätä ja tointa? Silloin se oli heillen tarjoolla -- ei nyt eneän.

Näytteäksensä kullenkin selvällen kirjanlukiallen, hänen ei turhaan ruvenneen kehoittamaan parempaan kielen-harjoittamiseen, julisti hään, aluksi, muistutuksiansa Apostoleitten kirjoin Suomentamisesta, ja sovitti tähän (ainoasti koitteen vuoksi) omankin keännöksensä, ymmärtäväisiltä tutkittavaksi. Näitä painettiin Turussa vuonna 1821 (lue tästä Esipuhettamme I:seen Osaan p. XIII); mutta hään kuoli jo syksyllä samanna vuonna. Hään oli muutamia vuosia tätä ennen, ilman itekseen, uuestaan Suomentanut ne neljän jaloimman ja kahentoista pienemmän Ennustajan kirjat; ja vuotta ennen kuoltuaan, suomenteli hään heitä vielä toisen kerran, ynnä muita Vanhan Testamentin kirjoituksia, kirjuttain muistutuksiansa kunkin kirjan lopullen. Mulla on kumpainenkin näitä hänen käsi-tekojansa, varsin puhtaanna, hänen omia kirjuttamiaan, toinen 71, toinen 173, arkkia, paksuueltaan. Tämän toisen heistä oli hään jo v. 1820 lähettännyt Turkuun painattavaksi; mutta kuoltuaan noutin minä sen sieltä pois, koska perellisten varat ei yltynyt semmoisiin kustannuksiin. Eikä aikakaan ollut vielä lähestynyt, Suomenmoassa, matkaan soattamaan tämmöisiä toimituksia henkellisissä. Hyö olivat vasta silloin (varsin äsken) havainneet tarpeelliseksi toimittamaan itelleen uuen Suomalaisen Virsikirjan. Puutokset Roamatussansa eivät keksineet (eivätkä vielä keksi) ja puhua heistä piettiin Jumalattomaksi, milt'ei mielettömäksi. Tämäkin miesi eli ennen aikaasek, ja tunnetaan tuskin omassa moassa, kuin häntä muissa maissa kunnialla mainitaan (lue e.m. _Rosenplänterin_ Beiträge zur genauern Kenntniss der ehstnischen Sprache, Esipuhettansa 18:neiseen Osaan, VII p.)

Poisi on vanha jo vaipunut! Mutta joka peri hänen verensä, peri myös hänen mielensä; ja jos kohta minun täytyy tuosta kärsiä, niin en kuitenkaan maltak olla innoittelemasta moamiehiäni -- samaan henkelliseen tarkoitukseen. Jos tällä tutkimisellani olen joksikin johattanut teijät tielle, niin se olkoon minun mielen nouteeni!

[258] Niinpä se tahtoo usseemmittain olla, että miesi yksi toimeellinen saattaa enämmän aikaan, kuin koko joukko toimittamattomia.

[259] Kuin kuulen Bibla-Seuroin selityksistä vuosittain ylösluettavaksi, miten monta Suomalaista Bibeliä ja Uutta Testamenttia ovat ympäriin levittänneet, niin olen oatellut itekseen: voi toki, kuin ois tehty työtä kunnollista!

[260] Minä tahon vielä kerran muistutella, minun ei niin millään tavalla moittineen Roamattua, jos ainoasti tavan millä lailla se on meille Suomennettunna. Jokainen mahtaa ymmärteä tässä olevan iso eroitus; sillä erittäin on soimata Jumalan sanaa, erittäin ihmisten ymmärtämättömyyttä. Jos viha-mies sanoo: minun kuitenkin näillä moitteilla tehneen tämän Jumalisen kirjan halvaksi ja arvottomaksi yksintapaisen kansan silmässä; -- niin sanotkee, että se on valeh! Minä on antanut tälle kirjalle isomman ja suuremman arvon, sillä että olen selittänyt, mitä hänessä löytynöön sopimatointa, ymmärtämätöintä, ja hulluusti toimitettunna -- ei oleva Roamatun vika; mutta hänen Suomentajoihen. Jos sanotaan: minun torunneen pappiloita, niin enhään minä ouk muuta tehnyt, kuin päivittänyt elleivät ole oikeen meille selittäneet ja Suomentaneet Jumalan sanaa. Paheksiihan sitä jokainen! Jos tästä tahottaneen minua syyn alaiseksi -- niin olkoon asia riitamies! Nopeemmin mä koston ja kiitoksen luulisin tuosta ansainneen -- ei vihan ja vainon.

[261] Meiltä jäi äsken muistuttamatak, meillä olleen suuri vastuus, toimittamaan tätä Karjalaisen puheen-karaistamusta -- hänen muka tavallaan, koska meijän kirja-neniin ei löyvyk kiini-juotetut semmoiset paino-merkit kuin tavataan näissä Venäläisissä. Tätä olemme kuitenkin koonneet tehä aina 255:näiseen puoliskohon; mutta siitä eteenpäin on meijän täytynnä ottoo toisia -- meillä tavallisia; niin että sitä sanoa jota ensin (Karjalaisen tavalla) kirjutimmo e.m. _Kuundéli_, olemme siitten (257:stä puoliskosta eteenpäin) kirjuttaneet _Kuúndéli_.j.n.e.

[262] Yhistettyä Venäjän kanssa, toivottaisimme soaha tarkempoa tietoa näistä Venäjän moakunnissa asuvaisista moamiehistämme, erinomattain koska Herra Oppia _Sjögren_ variten vasta, tässä tarkoituksessa, on käynyt heitä tiijustamassa Suomen Hallituksen kustannoksella, jonka valaistuksia olemme jo kauan halulla outtaneet -- vielä mielelläkin, koska tunnetaan hänen mielen-hartautta tiijustamaan meijän Tarinamuksessamme. Monikin Venäjän sotaväissä olevainen Suomalainen nuorukkainen on näinnä aikoina kuljeskellut näissä maissa, heiltäkin luultaisimmo soavaan jonkun tiijon näistä Ischoriloista; mutta -- joutaako ne semmoisihin? Minä olen kuulustellut moneltakin, kirjallisesti että suullisesti -- mutta turhaan! -- Ainoa joka heistä vähä tiesi, oli pitäjänmieheni Herra Kattein P. tt...r, mutta ei sekkään muuta jos yhen kylän nimen. Josta hään kirjuttaa 13:nä Elok. 1823: "I följe af Brors önskan att få uppgift om några finska byar i _Tverska Gouvernementet_, får jag härmedelst tillkännagifwa, det jag uti mina annotationer blott har en sådan antecknad; och det är af den orsak, att vi, under vår _marche_ endast en gång träffade att ha nattquarter uti en Finsk by. Men jag will påminna mig, att der finnas flera byar med Finnar till innevånare. Denna heter _Saschina_ och ligger 30 virst från staden _Wesjugonsk_ wid vägen åt _Jaroslavl_ innom _Tverska Gouvernementet._" Toinen moamies Evestluutnanti T...I...r oli toas tavannut paljon niitä Pleskovin Kuvernissa löytyviä Suomalaisia, joista suuri osa on ollut Gréve _Zuvarowin_ alusväkeä, ja joihen luonna hään oli kauankin asunut. Mutta koska hään oli syntynyt Uuella-moalla, eikä ymmärtänyt Suomea, niin hään ei taiha paljon tästä hyötyä. Kuitenkin kirjutin minä ylös hänen tietojansa; mutta ne paloi multa, ynnä muita kirjoituksia, tuli-palossa toissa syksynä.