Part 18

[204] Tällä sanalla ei tässä ymmärretäk niitä Karjalaisia, jotka asuu Suomessa, molemmin puolin sitä vanhoa rajoa, ja joista yks osa on Greekkalaisia; mutta niitä Venäjän maan perillä asuvia Suomalaisia, jotka asuuvat siinä Venäläisten keskellä, synkissä mehissä, ja joita Karjalaisiksi kuhutaan, koska hyö ennen vauhuutessa ovat Karjalasta lähteneet. Heitä löytyy monessakin kohassa Venäjässä, vaan liioitenkin _Tverskin, Nischneinovogorodskin_, ja _Pleskovskin_ Kuvernissa.

[205] Näihin luetaan ne jo ennenmainitut _Syrjäläiset, Permiläiset, Votjalaiset, Vogulilaiset, Tscheremissiläiset, Tschuvassilaiset, Ohin-Ostiakilaiset, Morduinilaiset ja Tepteriläiset_, jotka kaikki ovat ehkä ulossiirtyneet _Uiguriloista_, tahi siitä yhteisestä vanha Tschuudalaisesta kansasta, joka Venäläisten puheen perästä on ennen aikana valloittanut näitä muita.

[206] Moni on ehkä luullut, että nämät kansat oisivat puolittain jo Venäläisiä, tahi alustapäin vanhoja Suomalaisia sukullisia, jotka oisivat jo poissotkettu Venälaisten ja Tartarilaisten kansoin joukossa, mutta Opettaja _Rusk_, joka äskettäin on matkustanut heijän maissa, heitä tarkemmin muka tiiustellaksensa, toistaa etteivät out ollenkaan näihin kansoin kanssa ihtiänsä hämmentäneet, mutta että hyö vielä nytkin asuuvat itekseen, eikä lainkaan suvaihte toisia luonnaansa, sen vähemmin menisi heijän kanssa naimisiin (lue Mnemosyne, 1821 p. 371). Tällainen merkillinen yhistys keskenänsä, ja jäykkäys muihin puuttumasta, tavataan yltä-kyllä Suomalaisissa kansoissa, ikeän kuin heijän kielessä, jota ei vielä missään tavatak muihin antaineen, tahi muihen kieliin kanssa velloittuna. Sillä missä se vaipuu, siinä se poisvaipuu omassa puhtautessansa, vaan ei pois-sotkimisella, eikä toisiin kieliin sevoittamisella. Tätä merkillistä esimerkkiä löyvämme, ei ainoastaan niissä Suomessa löytyvissä Suomalaisissa ja Ruohtalaisissa kylissä, jotka jo monta sata aastaikoo ovat noapuruksissa asuneet, eikä vielä ymmärräk toisiin puhetta, tahi ovat toisisek kanssa ihtensä sevoittaneet; mutta myöskin niissä Norissa ja Ruotissa löytyvissä Suomalaisissa, jotka jo monta aikoo salpattu pois omasta moastaan, ja suljettu näihin vieraihin kansoin, eivät vielä ouk heittäneet tavansa, eikä kielensä, ehkä heitä monesti on jo kovasti kuritettu omistaan luopumasta.

[207] Tästä on arvattava, että näitä Karjalaisia mahtaa olla äijä paljon, koska variten vasten rupeisivat heijän kielellä kirjoja painuttamaan.

[208] Tämä kirja kuuluisi näin, jos sitä kirjuittaisimme meijän nenillä: Herran mijän Schyndy-Ruohtinan Svätoi Jevangeli Matveista, Karjalan kielellä. Petschatoidu Sväteischago-Pravitelstvujuschtschago- Sinodan käschschennäschtä, Venijän Bibleiskoin kanscha-kunnan elolla. Pijteri 1820. 96 p. nälj.; joka meijän kielellä merkihtäis: "Meijän Herran Vapahtajan Pyhä Evankeljumi, Matheukselta (kirjutettu). Karjalan kielellä. Painettu-Henkeellisesti-valvottavaisen Synodin suostumuksella, Venäjän Bibla-Toimituksen kustenoksella, Pietarissa 1820".

[209] Hään sanoopi: "se ensimmäinen ja isomp'arvattavana nuhtelemus, jota meijän täyty sanoa tästä keännöksestä, on meijän luulossamme -- että se on painettu Venäjän nenillä". -- Aivan niin! mutta jos eivät tienneet, että tätä kävisi paremmin Suomalaisilla nenillä kirjuttamaan -- niin ei ouk heitä nuhtela eikä moittia. Muuten se näyttää meistä ouvollen, että koska Herra S. niin paljon lausuu tämän kirjan virheistä ja puutoksista, ettei se niin sanalla mainihte hänen monesta ansiosta ja hyvästä aivotuksesta, yksi asia, josta oisi meijän mielestämme ollut muka tarkemmin puhua.

[210] Hään alkaa jo että tämän keännöksen kehnouen tantta, sillen sovittaa, nämät Ennustajan sanat: "vi bedje efter ljus! Si, så varder det mörker; -- efter sken. Och, si vi vandre i tökno"; ja lopettaa että puhua: "om författarens öfverraskande vördslöshet... och otillräckliga kännedom af Finska språket i allmänhet och Karelska isynnerhet." Yksi syyttäminen jonka perustus kohta tuloopi meijän koittelemuksemme alla.

[211] Tässä asiassa on se Henkellinen Synódi osottanut yhtä kauniimpata käytöstä, yhtä valaistettuampata mieltä ja yhtä Jumalallisempata ja rauhallisempata syväntä, kuin yks osa siitä Vermlannissa Ruotissa löytyvästä papin-juokosta, joka ei ainoastaan ouk pitänyt näitä heijän moassa löytyviä Suomalaisia pilkan ja kovan kurituksensa alla, mutta estänyt heitä soamasta Suomalaisia henkellisiä kirjoja, jott' eivät heistä saisi mitään tietoa Jumaluutesta omalla kielellänsä. Ja kuin olemme Keis. Suomessa olevaisen Bibla-Toimituksen hyvyyvellä hankkinut heillen Suomalaisia Biblilöitä ja Uusi-Testamenttilöitä aivan ilman mitään maksutak, ja tuottanut heillen omalla kustennoksellamme muitakin henkellisiä kirjoja, niin kuin Suomalaisia Virsi-kirjoja, Katekismuksia, Aapis-kirjoja m.m. niin ovat nämät heijän papit, ei ainoastaan paheksinneet tätä, ja pahoin soimaneet; mutta myös viimeisissä Herroinpäivissä paljon juonittelleet näihen Suomalaisten anomuksia vastaan, joissa muka rukoilivat Kuninkastansa ja Valtakunnanyhteisijä siätyjä soahaksensa omalla kielellänsä, ja omalla kustennoksellansa yhtä Pappia ja Jumalanpalvelusta, heijän henkelliseksi ravinnokseksi. Kuitenkin meijän täytyy Ruohin yhteisen papis-siävyn kunniaksi sanoa, että hyö, ynnä ne toisetkin valtakunnan siävyt, pyysi yhteisesti Kuninkastansa juuri hartaasti, että hään ottaisi näihen Suomalaisten asiat armollisemmaan huostaansa. Tulevaisuus osottanoon meillen mitenkä nämät asiat ovat tulleet toimitetuiksi.

[212] Sillä jos heitä kerran opetetaan tuntemaan Suomalaisia painia, ja Suomalaisia neniä, niin taitaavat sillä lukea Suomalaisia henkellisiä kirjoja varsin rentonaan (obehindradt) josta piästäisiin siitä vastuksesta, että varsin heijän tautta kustentamaan ja painuttamaan Suomalaisia kirjoja Venäläisillä nenillä.

[213] Lue meijän Tutkimuksemme (Recension) _Rühsin_ kirjasta: _Finland och dess invånare_ painettu Upsalan Tietomus-Sanomissa (i Upsala Litter. Tidn.) vuonna 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50 ja 51; meijän Juttelemuksemme: de Proverbiis Fennicis. Upsaliae 1818 ja Pieniä Runoja, Upsalassa 1818.

[214] Myö soamme vastapäin kuulla että v. 1821 kirjutettiin jo Norissa ja Ruohin Suomalaisissa, niin ikään tällä tavoin. Josta nähään että tämä Savolaisten puheen-murre puhutaan ei ainoastaan muualla kuin Savossa, mutta paljon laveammasti kuin ykskään muu Suomalainen puhe; ja että kuin sitä kerran kohoitettiin kirjotus-kieleksi, niin sitä tehtiin Ruijan Tunturista aina Aasian rajoillen, vähemmällä ajalla kuin neljällä vuuella.

[215] Syy tähän hitaisuuteen on ollut osittain nämät äkkinäiset nenät joilla se on kirjutettu, osittain myös, ettei tunnetak Venäjän kieltä, josta tämä keännös mahtaa olla tehty; mutta erinomattain, että olemme näinnä aikoinna olleet muista töistä niin ahistetut, ettemme ouk heri joutaneet näitä tarkemmin tiiustella. Taitaapa moni nyt jo kahtoa liian pitkiksi näitä tiiustelemisia (otettu yhestä luvusta); miten sanoisivat siitten jos oisimme koko kirjan ottaneet tutkistellaksemme.

[216] Ne molemmat ensimmäiset näistä syyttämisistä on hään ite perästäpäin antanut myöten, luulevan sillä sanallaan olevansa vakuutettu kaikista nuhtelemuksista. Mutta ei niin! Kuin ruvetaan mitään moittimaan, niin pitäis siihen tok' olla jotaik perustusta ja syytä, erinomattain kuin pietään sellaista tora-puhetta, niin kuin täss' on tehty. Sitä kolmatta syyttämistä on jo tehty toisilta ennen meitä (lue: Ueber Erwartungen im Betreffe der finnischen Sprache und ihre Litteratur, von Joh. Strahlmann. St. Petersburg, 1822.) Myö tunnemme aivan hyvin että Herra S. on syntynyt varsin Suomalaisista vanhemmista, ja pitäis seneistä osata Suomea paremmin kuin mitään muuta. Myö uskomme myöskin että se taitaa Suomea paremmin kuin myö, nimittäin Hämeen Suomea; vaan toisin puolin emme saata kaisea, että se on Savon ja Karjalan puheessa varsin äkkinäinen (jota hänen puheetkin toistaa); ja nykyisin tarvitaan Suomen-kielen tuntemiseen, että tuntea näihenkin puhetta, ilman ompi tämä meijän tietomus varsin vajoava ja puuttuva.

[217] Koska ei yhessäkään kirjanpajassa tässä kaupunnissa löyvyk niin Venäläistä neneä, niin täytyy meijän hätävaraksi ottoo Greekkalaisia.

[218] Niin e.m. kuuluu g toisinaan Venäjänkin kielessä kuin h tahi ch, e.m. sanoissa _noga, nogi_. Ruotin-kielessäkin sillä on monta eäntä; milloin muka kuuluu kuin _k_, e.m. sanoissa _flygt, wigt, pligt,_; milloin kuin _j_, e.m. sanoissa _ferg, berga, göra,_ milloin toas kuin _v_, e.m. sanoissa, _stuga, sugel,_ j.n.e. toisinaan kuuluu selittämättömänä, arvaten kuin _ng_, e.m. sanoissa _ring, gunga, ång_. Muissa kielissä tehään tätä neneä vielä luonnottomaisemmaksi, e.m. Franskan kielessä kussa kuuluu toisinaan kuin _sch_, e.m. _gage, génie, loge_; toisinaan kuin _j_, e.m. _George, campagne, compagnon,_ j.n.e. ja tätä huikentelevaista sanan-neneä, jonka oikea perustus-eäntä Suomalainen ei taija kuolemaksikaan suustaan sanoa, sovitetaan väkisekkin heijän kielesehen, meijän kielen muka murtajoilta.

[219] Että muuten Tutkian tavalla pelätä, että syntyisi kielessämme muka hämmenys, jos kirjutettaisiin kahta sanaa yhellä tavalla -- niin luin e.m. tässä _elä_, låt bli! (Käskevässä Lovessa Puuttuvaisesta Toimitus-sanasta _elä_, i Imperativi Modus, _af_ Verbum Definitivum _elä, älä_); ja elä, _lef!_ (Käskeväisessä Lovessa Syntyvästä Toimitus-sanasta _elän_) -- on yksi turha luulo, sillä jos eivät hämmenek meitä puheissamme, niin eivät myöskään hämmenäk meitä kirjutoksessamme. Että eritavalla kirjuttoo yhtäläisiä sanoja, jotta sillä muka eroittoo heijän erinäisiä merkityksiä, on yks tyhjä neuo, joka ei maksak mitään, vaan ainoastaan matkaan saattaa liikoo vaivoo tätä mieleen juohuttaissamme. Eihään se pieni sana _led_, jolla on Ruohin kielässä 10 erinäistä merkitystä (nimittäin, veräjä, niveli, suku-polvi, tie, juno, ilkiä, joutui, kärsi, taluta) ja jota kuitenkin aina kirjutetaan sillä yhellä tavalla, ouk millonkaan tehnyt heijän kielessä villitystä.

[220] Eipä myö Suomessakaan kirjutamme tätä nenee varsin kannallensa; Myö kirjutamme _j_ (mykkänään) sekä pitkällä että lyhyvellä _i_, e.m. _ja, ai,_ ehkä eännös on varsin samallainen. Että kirjuttaa häntä erillä nenillä sanoin lopussa, erillä heijän alussa, on meijän mielestämme yks joutava laitos.

[221] Koska meillä tässä ei ouk Venäläisiä neniä niin emme näillä puuttuvaisilla Greekkalaisilla taijak tätä toimittoo. Mutta kyllä kaikitekkin _ott'_ (ott') _toimitt'_ (toimitt'). _koir'lla_ (koir'lla) on niin selvee kuin "otti, toimitti", koirilla (nimittäin jos _'_ merkihtee yhtä lyhyttä tahi puoleksi katkaistu _i_). Samaten sanotaan Savossa sekä "pojan, piian, ajan" että myös _poijan, piijan, aijan_ (ehk ei Tutk. sano tätä ymmärtäväsek) -- kumpaisetkin ovat oikeet. Niin ikään erehtyy Tutk. kuin hään moittii sitä, että Toim. on kirjuttanut _piiterissja_ (piiterissä) ja sanoo että se on varsin sotiva Suomen kielen luontoa vasten, ja että ois pitänyt muka oleman _Piitarissa_. Mutta tämäpä vasta sotii kielemme vasten. Sanonoovathan hyö Hämeessäkin "liiterissä, kinkerissä", j.n.e, ja koska Tutk. tahtoo soaha tätä sanaa oijastanneeksi, niin silloin oisi hänelle ollut suurempi syy muistutella _Turun Viikko-Sanomien_ Toimittajaa, kosta se viisauessansa rupeisi lehissänsä kirjuttamaan "sanomia Pyhästä Pietarborista." Samalla tavalla nuhtelee hään häntä varsin syyttömästi siitä, että hään kirjuttaa _niina pjaivina_ (niinä päivinä), ja tahtoo että se pitäis muka olla "niinä päivinä." Mutta kennen lualla hään vaatii että kaikki pitäis olla kirjutettu Suomen kielen perästä? eihään se siitten oisikkaan omoo kieltä, jos ei ois jossaik eroitus. Jos Tutk. oisi väheekkään tuntenut Viron-Suomea, niin oisi hään muka löytänyt, että tämä Karjalaisten puhe taivuttaiksen Viron Suomeen, kussa _ä_ ja _a_ usseen tavataan yksissä sanoissa, ja varsin tässäkin puheessa; "päivä" on Virk. _päva_, ja "niinä", _niina_. Savonkin puheessa sanotaan "tällainen, tämmoinen" j.n.e (liitettyissä sanoissa). Tutk. soimaa sitäkin että Toim. välisten kirjuttaa _???_ (_nin_ 3, 8) välistän toas _nin_ (_nin_ 3, 15.) Tämäpä toistaa ettei hään piä yhtä puhetta toista halvempata; puhuuvatpa ne Suomessakin tätä sanaa sekä pitemmin että lyhemmin, sekä _niin_ että _nin_; ikään kuin _hän_, että _hään_; _me_, että _myö_, j.n.e.

[222] _Paino-virheiksi_ luemme e.m. sitä, että hään kirjuttaa _Gud_, kuin pitäis olla _ljud_, j.n.e.

[223] _Kielen-virheiksi_, luemme sitä, että hään p. 152 kirjuttaa _murhelliset_, kuin pitäis olla _murheelliset_ (ja vieläpä kiittääpi tämän sanan hyväksi).

[224] _Kiännös-virheiksi_, luvemme sitä, että hään toimittaa sanan _kuuntelee_ Ruotiksi, sanalla _han lyder_; ehkä se merkihtee _han hörer;_ ja _kaatua_ (falla) on hään toimittanut sanalla _försjunka_ (hukkua)., j.n.e. Mutta ei sillä kyllä, eipä hään ou aina osana oikeakaan lukea kirjasta, koska hään kirjuttaa _hiään_ kussa Toim:lla on _gijan_ (hiän); ja _piäälläs_, kussa Toim:lla on _pijalljas_ (piälläs); _paakkoavaisille_, kuin on _pakkoiasilla_ (pakkojasilla); _äljgää_; kuin on _äl'gija_ (äl'giä); _koiryilla_, kuin on _koirilla_ (koirilla) j.n.e. Sellaistapa myökin kuhtuisimme _huolimattomuuteksi_.

[225] Tällainen halu, että pahentaa kaikkia, on viettellyt Tutk. että sotkia ne juuri selvimmät paikat, niin e.m. kuin seisoo: "syntiin _kadoneot_" (kavoneita), niin hään tahtoo että pitäis olla "syntiin _kaatuneita_", ja luetteloo viaksi, ettei Toim. ouk näin muka kirjuttana.

[226] _Lovi_ modus, _Käskeväinen_, Imperativus; _käskeväisessä lovessa_, i imperativi modus.

[227] Se ensimmäinen Suomalainen kirja, jota tunnetaan, on painettu v. 1544 ja kuhuttiin: _Rucouskirja Bibliasta_.

[228] Niin kuin Tutk. ilman mitään perustuksetak moittii kaikkia tässä Karjalaisessa keännöksessä, niin hään toisin puolin kiittää kaikkia meijän Suomalaisessa keännöksessämme (niin kuin luullaan) myöskin ilman perustuksetak, (ilman asian koittelematak.)

[229] Moni luuloo ehkä, että nämät keännökset pitäis kaikki olla välillensä yhteläiset, koska hyö kaikki toimittaavat samat asiat. Sen hyö ovatkin kyllä asian puolesta, mutta kielensä puolesta, tahi tavat millä tätä asiaa toimitetaan (sanat ja sananparret) ovat erinäiset -- erinomattain, jos uskaltaisiin (Tutk. luvalla) seurata kunkin kielen luontoa ja puheen-piirosta.

[230] Sillä jos semmoiset sanat, kuin _proroka_ (Propheta) _rijächki_ (synti) j.n.e. ovat otetut Venäjän kielestä, niin ovat samat sanat meijän kielessä taas otettu Ruotin kielestä, ettei siitä piek suuttua. Se oisi toivottava, jos heitä soataisiin Suomalaisilla vaihtaneeksi.

[231] Toisessa kohassa kirjuttaa hään tätä sanoo aivan oikeen, kahella _t_, nimittäin 3:12. _polttav_ (polttav). Koska tässä nyt on tullut puheeksi Suomen kirjuttamisesta meijän Biblan-keännöksissä, niin tahon muistutella että juuri tämä sana, tässä samassakin paikassa, on viärin kirjutettu meijän omassakin Suomalaisessa Bibliassa. Siinä seisoo: "mutta ruumenet poltta hän sammumattomalla tulella"; meijän luulomme jälkeen, oisi tämä näin: "mutta ruumeneet polttaa hään sammuttamattomalla tulella."

[232] Myö ei tahoitak siksi alentoa meijän omaa keännöstämme -- sillä se on mahollinen että erehtymme. Mutta sillä tarkoituksella ja ymmärtämyksellä, jolla myö käsitämme kielemme, niin oisi harva värsy, joka ei tarvihtis oijastamista.

[233] Luulookohaan Tutk. Suomalaisessa Bibliassa kuulua paremmallen, kuin luetaan (Makkab. 7, 24) "Koska Antiochus sen kuuli, luuli hän hänen händänsä kazovan ylön" (Sic!) Pitäis olla: "luuli hään hänen pilkanneen häntä".

[234] Oikeempi ehkä oisi sanoa _hänen_ (Minkän Loukassa) jollon sana _käskynsä_ (joka on pois-heitetty) siihen ymmärtäisimme. Niin on myös Suomal. Raamatussa.

[235] Meijän mielestä on koko tämä värsy paljon paremmin toimitettu Karjalaisen keannöksessä, kuin meijän Suomalaisessa, jos on muka kysymys, mikä heistä on selvempi, ja meijän kielemme myöten luonnollisempi. Suom. Bibliassa seisoo: "Ja sanoma kuului hänestä kaikkeen Syrian maahan. Ja ne toit hänen tygönsä kaikkinaisia sairaita, moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita, ja Piruilda riivatuita, ja kuutautisia ja halvatuita: Ja hän paransi ne." -- Karjalaisessa on: I kaikie Sirijoa-myöt rubei hiän kuulovilla olomach: i tuodich hänen luo kaiki voimattomat, kaiken-ualasissa (kaikellaisissa) taudiloisa i kivuloisa venyjat, i lèmbolasèt, i kuun-muuttèila piekschiätschiät, i hermattomat, i hijät tervehytti.

[236] Niin e.m. sanoovat hyö _ei pole_, kuin myö sanomme _eipä ole_, j.n.e. Eivätkä tyyvyk siihen, hyö eroittaavat toisinaan näitä liitto polvia, sekä eillimmäisestä että jälkimmäisestä sanasta, ja kirjuttaavat heitä varsin itekseen; ja (joka on vielä ouvompi) hyö alottaavat toisinaan värsynsä tällaisella liitto-sanalla, e.m. "_kas on söas naene armas_" (Otava II) jollon myö sanoisimme "onkos soassa nainen armas." Sen eistä ei ouk Karjalaisen kirjutosta nuhtella, jos häänki kirjuttaisi tämän liitto-polven erikseen. Samaten teköövät myös Lappalaiset, hyö kirjuttaavat tämän sanan sekä toisen lopulle, kuin Suomalaiset e.m. _päta-kus_ (tulet-kos) sekä myös _itekseen_, kuin Virolaiset e.m. _tietah kus todn_ (tiiät kos sinä). Kyllä Suomalaisetkin sillä sanalla taitaisi ikäänkuin Virolaiset alottoo puheensa, mutta hyö voatii sitä silloinkin liitettynnä, e.m. "tokkos tulet". Samalla tavalla, koska Lappalaiset sanoovat _ko tjatse_ (kuin vesi) niin Suomalaiset sanoisivat mielellään (liitettämisellä) "_niin-kuin vesi_".

[237] Se on juuri haikialla mielellä, kuin meijän on täytynyt näin kiivaasti kohtata näitä hänen muistutuksia, sillä muuten myö mielellään ylistämme hänen hartautta ja rakkautta Suomenkielen tiiustamisessa, ja uskomme että meillä on syytä häneltä vastapäin toivoa parempia tiiustuksia näissä asioissa. Myö olemme siitä vakuutetut, että jos hään ite nyt jälestäpäin lukisi näitä hänen omia lausumuksia, niin hään löytäisi heijän olevan pikaisuutessa ja kokemattomuutessa tehtyt, ja kahtoisi hyväksi, että myö olemme nuoita oikoina.

[238] Niin e.m. kirjutetaan hänessä "ua", kussa muualla Suomessa sanotaan _aa_, ja "iä", kussa muualla sanotaan _ää_, e.m. _mua_ (maa) _työ_ (te) _myö_ (me) _hiän_ (hään) _iäni_ (ääni), _piällä_ (päällä) j.n.e. Mutta tätä sanotaan heissä ei ainoastaan ensimmäisessä ja viimmeisessä sanan polvessa, mutta myöskin keskimmäisissä, niin kuin meijän jäykkiimmissä puheen-murreissa, e.m. _Jsruaelin_ (Israelin). Meilläkin sanotaan _Isroaelin_ ja _Israaelin_.

[239] Yksisyys on parempi sana ehkä kuin yksinäisyys, merkihtemään _Singularis_.

[240] Toimitettu Ruohtiksi, oisi tämä sana-juotos: "Häraf skulle det synas som hade de swårt att uttrycka passiva begrepp (begreppet af ett Passivum) emedan de begagna sig af sina Verba Passiva i förening med Nomina eller pronomina, såsom Impersonella Verber för att genom dem uttrycka aktiva begrepp (begreppet af ett Aktivum)."

[241] Teko-sana (aktivum) supistettu sanasta "Tekevä toimitos-sana." _Teho-sana_ (passivum) kurnittu sanoista "Tehtävä toimitos-sana", vältteämiseksi erinnäisyyttä ymmärtämyksessämme.

[242] Muualla Suomessa sanotaan kummaistakin, (e.m. yksisyyessä) sekä "minä piiskataan" (jag piskas -- tehtävänä toimi-sanana) että "_minua piiskataan_" (man piskar mig -- mainittomana toimi-sanana) ilman erottamatak. Sillä ehkä kumpainenkin puhe toimittaa yhtä asiata, on ymmärtämyksessä kuitenkin iso eroitus, siinä että toinen heistä enemmin tarkoittaa sitä jota piiskataan, toinen toas -- enemmin tätä piiskuttamista. Vaikka jo monta vuosisatoja tämmöisiä teho-sanoja ja tehtäviä ymmärtämyksiä ovat sekä kielellemme että kirjoihimme sisääntunketut, niin vielä nytkin korvat selittee sananparren "_minua piiskataan_" olevan (kielensä puolesta) selvempee Suomea kuin sanat "_minä piiskataan_"; johon muukalaisuuteen (barbarism) Savolainen ei mielellään puutuk. Ja jos toas tarkoitetaan sanat (merkitöksensä puolesta) niin löyvämme siinäkin eroitusta, nimittäin sama eroitus kuin tavataan mitän ja minkän loukaisten välillä (emellan ackusat. partialis och totalis) koska mikä-loukasta tällaisissa sanan-tavoissa käytetään minkän-loukan varaksi. Jos käytettäisiin samat sanat monaisuunkin luvussa, niin havaihtaan että "_myö piiskataan_" on kyllä kielen puolesta selvee Suomea, mutta merkihtee Savossa toista tykkenään, ja juuri vasta-loatuista, kuin "_meitä piiskataan_" (muualla Suomessa merkihteevät yhtä). Samatek näissä Karjalaisissa, kussa "_hyö piiskataan_" ja "_työ piiskataan_" sanotaan, kuin Savossa sanotaan "_hyö piiskoavat_" ja "_työ piiskoatten_." Koska nyt merkitöksensä suhteen sana "minua piiskataan" ei toimitak juuri yhtä ymmärtämystä kuin sanat "minä piiskataan" (joka puheenparsi, muutoinkin kielensä puolesta, ei ouk kunnollista Suomea) sillä minä ja minua tarkoittaa eri ymärtämystä, niin Savolaiset ja Karjalaiset, jotka mielellään tavoittaavat puheellansa käsitteäksensä pienimmiäkin ymmärtämyksiä, eivät ouk tahtona olla näistäkään vajoolla. Se näyttää kuin oisivat variten vasten täks tarpeheksi synnyttäneet vara-sanoillensa uuven loukkaan, jota ei vielä yksikään meijän kieli-kirjuttajoistamme lie hoksanut, ja jolla Suomeksi toimittaavat sitä mitä toiset kielen-sortamisella hakeevat tehosanoillaan. Sentähen kuin muualla Suomessa sanotaan (yksisyyen luvussa) "_minä_ piiskataan, _sinä_ piiskataan, _hään_ piiskataan" (jag piskas, du piskas, han piskas), joka sanantapa ei ouk Suomalainen, niin Savossa sanotaan: "_minut_ piiskataan, _sinut_ piiskataan, _hänet_ piiskataan" (joka on juuri parasta Suomea). Samatek, sanotaan myös (monaisuuen luvussa) "_meijät_ piiskataan, _teijät_ piiskataan, _heijät_ piiskataan" (vi piskas, ni piskas, de piskas) kuin muualla Suomessa sanotaan "_me_ piiskataan, _te_ piiskataan" &c. Niin kuin taivutellaan olevassa ajassa, niin taivutellaan myös olleessa ajassa "_minut_ piiskattiin, _sinut_ piiskattiin" &c. Niin vaston niin sanalla "minua piiskataan, sinua, piiskataan" (man piskar mig, man piffar dig te) on Savossa sama merkitys kuin muuallakin; niin että jos sanotaan "minua piiskattiin" niin silloin minua ei lyötiin niin paljon, eikä niin kovin, kuin koska sanotaan "minut piiskattiin." (Tästä ja muutamasta toisesta ennen ei keksittäneistä sanan-loukaista puhutaan vasta enemmin). Puhuissamme Norjan Suomalaisten kielestä, olemme kohta löytävinnä vielä merkillisemmän tapauksen puheessamme, nimittäin: hänessä alustapäin ei myöskään löytynnen teko-sanoja, jos ainoasti mainittomia; eli että meijän nykyiset teko-sanat, alustapäin eivät olleet muuta kuin supistetuita mainittomia, joita silloin käytettiin, ilman taivuteltamatak, varsin mainittominna toimi-sanoina.

[243] Tässä se lähestyy Lapinkieltä, kussa sanotaan _mije_ (myö, mie) _mijen_ (meijän) _miji_ (meille) j.n.e. Muuton niin, tästä Karjalais- kielen venäjän-loatuisesta kirjuttamisesta, en saatak oikeen sanoa luetaanko sitä _hijät, hiejät, vai hieät_.

[244] Vatjalaiset taitaa tässä loukassa heitteli polven _un_, josta syntyy _min_, heijän puheessa; Virolaiset lyhenteevät kovin paljon, hyö sanoovat _mo_ (ja _minno_). Samaten teköövät Lappalaiset, jotka pohjoisimmissa Lapissa sanoovat _mo_ ja _mei_, voan eteläisimmissä _mun_. -- Niinikeän sanoovat nämät Karjalaiset millen-loukassa (i dativen) _mivla_, t. _miula_; Suomalaiset, _minulle, mulle_; Vatjalaiset, _mille_; Virolaiset, _mulle, mul, minnule, minnul_; Lappalaiset, _munji, munjen,_ j.n.e. Sillä tavoin sanoovat Karjalaiset myöskin _schivn, schiun_; Suomalaiset, _sun, sinun_; Vatjalaiset, _schin_; Virolaiset, _so, sinno_; Lappalaiset, _to_, j.n.e.

[245] Kirjasta _H kaine diatheke_;, pain. Strengnäsissä 1758. 4 p.

[246] Jota luetaan kirjassa "Nya Testamentet, med stående stilar". Andra Upplagan. Stockholm, 1817. 2 p.

[247] Suomalaisesta Uuesta Testamentista, painettu Turussa, v. 1820. 1 p. ("Suomen Biblia-Seuralda toimitettu.")

[248] _Pieä_, "luku" (Ruomalaisten _Caput_). Tämä Karjalaiselta sepitetty sana toistaa jo, niin kuin monet muut, mitenkä se uusiin sanoin synnyttämisellä on tahtonut vältteä käytteä Venäläisiä, eli muita vieraan-kielisiä puheita -- Karjalaisessa kielessä.