Part 17

-- Lits, merk. "imisä koiraa, narttua, naattua', napiaa, naviaa," -- Söitma, m. "männa, samoa, matkustoo." -- Isse, t. issi, m. "ite, itse, ihe, itte", muutamissa paikoissa Savossa, niin kuin Juvalla ja Mikkelissä, sanotaan myös, "ise." -- Tui, G. tuie, t. tuikenne, tuike, tuvvikenne, m. "kyyhkyinen, tuuva" (Dufwa). -- Sant, G. Santi, m. "huono, hieno, heiko, pieni." -- Mautlema, m. että hään pani heitä suolaan; muutoin tämä sana ei löyvyk Virolaisissa sanan kirjoissa. -- Kiim, G. Kiimo, m. "kiima, himo, halu." -- Käp, G. käpa, "kynsi, jalka, käpälä, käpy, käpälö." -- Pihta, "peälle" (?) -- Eka, t. igga, "joka" -- Perra, "peru, maa, pohja, peräkunta". -- Saare-valla t. sare-ma, m. Öselin soarta. -- Ninna, "nenä." -- Peig, G. pejo, t. peigmees, pejoke, m. "sulhainen, ylkä". -- Kai, t. katri, trino, kats, kaddo, kaddi, triin, "kaisa, katrina". -- Vanuka, m. "pieksu, kurppoinen, lapikka." Ei tämäkään sana löyvyk Hupelin Virolaisessa sana-kirjassa. -- Söitit, söitja-saapat, "ratsa-saappaat", rid-stövlar. -- Kövva, "kova, vahva." -- Röhma, "rahkeet." -- Händ, G. hänna, "häntä." -- Härgs, G. härja, "härkä." -- Jöttaat, t. juhtmeköisi, m. semmoisia nahasta tehtyjä hiihnoja tahi köysiä joilla härät ja juhtat sioitetaan ikeeseen.

[179] -- Kes, G. kelle, kenki, "kulta, ketä, mikä." -- Tänna t, tännä, "tänäin, tänäpäivänä, tähän." -- Taat, G. tade tadi "isä, toati." -- Vend, G. venna, "veljä, veiko." -- _Vain, t. vaino_, "viha, vaino." -- Akkama, t. hakkama, "aikomaan." -- Kuju, t. kojo, "kotiin, kotiisak." -- Tässä mahtaa olla muutamat värsyt poisheitetyt, koska poika jo tuli soasta kotiin. -- Hal, G. Halli, "harmoo, hoale." _Halli_, kuhutaan sekä Suomessa että Virossa yksi harmo-karvainen koiraskape, e.m. koira, hevoinen (svimmel). -- Körb, G. körbi, kuhutaan Virossa ylesi ruunikarvas hevoinen (brunte), koska ei meillä ouk siihen sopiva sana, niin otamme heijän. -- Oue, t. oue, piha, kartano. -- Välje t. välja, ulos. -- Odde, G. _öe_, sisari, sisko. -- Ultus-äär, "voatteen-kaista, liepi" (klädes-lift) -- Kuub, G. kuue _nuttu_, takki. -- Pallistus, "ompelus, piärmäys". -- Rättik, G. rättiko, "voate, huivi, riepu, rätti". -- Kas, "kos"; Suomalaiset panoo sitä sanan lopulla. -- Armas, G. armasa, "rakas, suloinen, armas" (sisko kysyi jos hänell' oli akkakin soassa) -- Naene, G. naese, "vaimo, avio vaimo." -- Kaas, G. kasa, "akka, puoliso, toveri" (tästä lie ehkä Suomalaisten sana _koaso_ virunut). -- _Kehha_, t. kehhä "ruumis, roato." -- Körts, G. körtsi, "kapakka, krouvi, juoma-paikka, juotto-pöytä" (skänk). -- Rog. "ruoko, pilli, kaisla". -- Äk, t. äkke, äkki, äggel, häggel, "karhi, äes". Syy, minkä tähen sanat Vironkielessä ovat niin erinäiset ja moninaiset, on se, että kirjutetaan kumpaisellakin puheen murrella; sekä Dorpatin että Räävelin. Myö tahomme eroitto heitä nenillä d. ja r.

[180] Tämä Viron laulu on oiettu _Joh. Henr. Rosenplänterin Beiträge zur genauern Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 11:sta osasta, p. 142. Se on yksi niistä kauniimmista Virolaisten vanhoista Runomuksista, erinomattain hänen murheellisen ja lapsi-rakkaallisen luontonsa suhteen. Herra _Rosenplänter_ on ansainut moamiehiltänsä että muilta oppineilta ja kansoin tiiustajoilta suurimman kunnian ja koston siitä hänen kiivautestansa, jolla hään on ahkeroitannut tarkemmin tutkistella ja harjoitella Viron kieltä ja vanhoo runomusta. Se joka tahtoo tuntea näihen meijän noapurittein oppimusta, niin ostakoon tätä hänen äsken mainittua kirjoa, josta jo 16 osoo on ulos-annettu (ensimmäinen v. 1813, viimmeinen v. 1826). Kukin osa on nuon 8 arkkia kokonaisuueltaan, ja maksaa 5 Ruplaa paperissa hankioillen; mutta niin kuin hään on ite minullen kirjuttanut, niin halvenetaan tätä hintoo sillä tavalla, että se joka ostaa koko kootuksen, niin sille annetaan puolella huokiamalla, ettei kieliin eikä kansoin tiiustajat mahtaisi säikähtyä siitä korkeasta hinnasta, johon hyö nyt jo nousoovat. --_Kuin se_. Se Viron kielessä on yhtä kuin "sie, sä, sa", meijän kielessämme, mutta Virolaiset tarkoittaavat sillä myöskin _articulus definit_. Samaten sanotaan toisinaan Suomessakin, e.m. "jokos se hevoinen tuli"?

-- _Part_, r. t. _parts_, d. "sorsa, vesilintu"; _Anka, and._. -- _Ikka_, t. _ikke, ik_, r. _ikkes_, d. "aina, ainiian, ikuisesti." -- _Polle_ (yhteen veitty sanoista _ep olle_) "ei ole." Se on muistettava että kieltäväisiä toimitus-sanoja (verba negativa) taivutetaan Vironkin kielessä toisinpäin tykkänään kuin myötistyväisiä (affirmativa); ei ainoastaan sillä, että hyö eroitaiksen taivutoksissaan, vaan silläkin että nenä _p_ yhistetään heihin eteeen. -- _Metsa-määr_ t. _määr, mäggar_, r. _kähr, mötsik,_ d. "mehtä-sika." Se näyttää kuin tämä sana oisi sukuisin meijän sanan "mykrän t. myyrän" kanssa; joka taas Viron kielellä on _myt, rot, mut_, r. _myggur_, myrk, mitter, migger, myyta, d. -- _Mängima_, "soittamaan"; _mängiminne_, "soittaminen" -- _Sirg_, t. _sirge,_ "suora." -- _Kask_, G, _kasse_, "Koivu." -- _Hallastama t. hallestama_, "kujertella, valittaa, ruikutella." -- _Välja_, merk. ei ainoastaan "ulos, ylös", mutta myös mikä on ulkona, niin kuin "vainio, piha pelto." -- _Könnelema t. könnelma_, "puhua, hoastoo, lausua, pakinoija, virkaa." -- _Pajatama_, "puhumaan, soarnomaan." Tästäpä se Suomen sana "paipattaa" mahtaa olla kotoisin, jota sanotaan kuin puhutaan yhestä asiasta kovan paljon. -- _Muistma, t. moistma_ "ymmärtää, osata"; tästä se Suomen sana "muista", (Virk. mällestama). -- _Kullerkuppud_, m. yhtä heineä t. kukan loatua, ja taitaa merkihtää niitä joita myö kuhumme "kelta-kukkiks" (Caltha Palustris); joita saisimme Suomeksikin kuhtua "kulta-kukkia, t. kulta-kupuja." -- _Angervaksad_ on yks toinen heinä laji, joka taitaa merkihtee sitä, mitä Suomessa kuhutaan, "ankervoa t. ankerias-ruho" (Spiraea Ulmaria); eli jos liene yhtä, kuin mitä Virolaiset kuhtuuvat _Angerpist, t. _angerpisti (Spiraea Filipendula). -- _Vaene_, "vaivainen, armotoin, katala." -- _Nut_, G. _nutto_ "itku, parku, poru." -- _Liiv_, t. _liva_ "hieka, hieta"; tästä ehkä Suomen sana "lieto." -- _Arro_, "hieno, harva, kova". -- _Kullo_ t "kulo", sellaista vanhoo heinee, joka on toist' vuotista, -- _Jallai_, t. _jallaka pu_, e. _jallaja pu_, d. _Jallakas_ r. "jalava", (alm-träd); kynneppää (Virk. _kynnarpä, kynnapä pu_); merk. myös "voahteria" (lönn). -- _Pern_, "Lehmus, niini-puu" (lind) -- _Akkama_, "rupeamaan, alkamaan." -- _Lin_ r. _Liin_ d. G. _linna_, merk. ei ainoastaan "linnoa" mutta myös "kaupunkia." -- _Allev_, "hakuli, esikaupunki" (förstad, hackelwerk), -- _Turg_, G. _turro_, "markinat." Tästä ehkä lie Turun kaupunki nimensä soanut; jota Vironkin kielellä kuhutaan _Turro, turru, turru lin_, r. _turro liin_, d. -- _Kruus_, G. _Kruusi_, "muru, muju, mujuja", _Grus_. -- _Anto, vakka_ puhe on tässä siitä arkusta, joka hänellen oli antimiin kanssa tuleva, koska hään joutui morsiammeksi. Tällä tavalla kuvaillaan aivan somasti hänen lapsillista mieltä.

[181] Tämä pieni ja soma laulu -- jossa kuvaillaan yhtä paikkoa kussa nuori-väki pyhä-iltana kiikuttamisella viettelöövät aikansa, ja joihen joukossa muutama kylän-vanhin keskusteloopi välillänsä, mitenkä saattaisivat tätä heijän vaarallista huvitosta hävittää; vaan joihen puhesta ainoastaan silloin-tällöin sanaa selitetään, tässä nuortein riehumisessa -- löytyy painettu Rosenplänterin _Beiträge zur genauern Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 1:sessä osassa p. 12; nimellä: _Schaukellied_; ja alakirjutettuna nenällä B; joka merkihtenöön Kirkkoherra Brockmannia Auderman pitäjässä.

[182] Meijän tuloo kostelemaan ja kiitoksella mainihtemaan niitä miehiä, jotka ovat saattaneet meillen sitä vähee tietoa, joka meillä muka on näistä Vatjalaisista. Näistä on erinomattain mainittavat oppiva Herra _Ludolf And. Zeträus_, joka oli niillä paikoilla syntynyt, ja joka tarinoi näistä, meijän Porthani vainoollen (lue Åbo Tidning, vuonna 1802, N:o 65); ja Narvan muinonen Pappi Herra _Fredr. Ludolf Trefurt_, joku variten vasten kävi heijän kylissä, heitä tiiustelemassa (lue Gadebuschin _Versuche in der Livländischen Geschichtskunde und Rechtsgelehrsamkeit_. I.B.V. Stuck). Yks minun tuttavistani ja opisto-kumppalistain (Akademie kamrater) Herra _Grundstroem_, on näinnä viimeisinnä vuosinna ollut pappina silleen Suomalaisellen seurakunnallen, tässä samassa Kattilan pitäjässä; minä olen jo kahestikkin kirjuttanut hänellen, pytäin häneltä muutamia tiiustuksia näistä Vatjalaisista ja heijän kielestä, vaan en ole soanu niin vastaustakaan.

[183] Juvanpitäjässä Savossa löytyypi myös e.m. yksi kylä jota kuhutaan _kolkon-peäksi_; ja toinen taas, _kolkon-taipaleeksi_; josta selitetään että heijän kylän nimetkin ovat varsin Suomalaiset.

[184] Tällä _Tschuudin_ nimellä nimitetään Suomalaisiakin Venäläisiltä, jota moni luuloo olevan yhtä, kuin _Schyythit_ vanhassa tarinamuksessa.

[185] Se näyttää ikään kuin Lappalaisetkin oisivat ennen vanhuutessa tunteneet näitä Vatjalaisia, ja tulleet heiltä rasitetuiksi ja pahoin käytetyiksi, koska heijän nimi (tjude, vassjolats) vielä nytkin heijän kielessä merkihtee Vihollista. Muutoin on myöskin mainittava, että se sama Vatjalainen on pian yhtä-kuuluvainen kuin Votjalainen (votjak, votjäk) yks toinen Suomalais-sukuinen kansa, joka asuu Vätskin Kasanskin, ja yhessä osassa Orenburgskin Kuvernissa, Venäjässä, ja josta vasta enemmin.

[186] Lue Juustenin Chronicon Episcopor. Finl. p. 103. ja 140.

[187] Että se monessa sanassa eroittaiksen yhellä eli kahella nenällä on arvattava, e.m. _illeminne_ ("ihminen, imeinen, inhiminen", -- Vironkielellä, "inniminne, innimenne") _mess_ ("mies", Virk. "mess") _potjo_ ("poika" Virk. "poeg, poig, pois", -- Lapk. "päitja, patja") _tyär_ ( "tytär", Virk. "tyttar, tyttär, tyddar, tytrukka") j.n.e.

[188] Tälläisiä heijän kielessä löytyviä omia sanoja, on e.m. _järky_ (tuoli), _pellduschka_ (korvarenkas), _riikka_ (yksi voatte, jota vaimoväk siotteloo peähäänsä; "_ride_ t. _rie_" merk. taas Vironkielessä "liinaisia vaimon-voatteita"). _Kolttana_ (punaisia sarkakaistoja heijän esliinoissa) m.m.

[189] Niin e.m. merkihtee _Morsian_ Vatjalaisen kielellä _lapsetointa_ vaimoa, niin naitua kuin naimatointakin, mutta ei sitä, mitä morsia Suomessa; tahi _mårse_ Lapissa; ja _morsja_ t. _mörsja_ Virossa. Vatjalaiset kuhtuuvat tuvansa tahi pirttinsä _riihi_, jolla myö ymmäretään sitä huonetta, kussa puijaan viljojamme. Samalla tavalla kuhtuuvat Vermlannin, ja Sollöerissa Norissa asuvaiset Suomalaiset, tupiansa, _saunoiksi_; joka toistaa mitä olemme jo ennen sanoneet: että Suomalaiset ennen vanhuutessa sekä kylpivät että tappaisivat riihtänsä asuma-huoneissansa (lue Försök att förklara _Taciti_ omdömen öfver Finnarne). Virolaiset kuhtuuvat tupiinsa _tubba_ (tupa) r. ja _pird_ (pirtti) ja _tarra_, d. (josta meijän sana "tarha" on otettu). Lappalaiset taas, jotka eivät asuk tuvassa, vaan _koassa_, kuhtuuvat näitä asuma-huoneitansa _käte_ (kota); josta se Suomen sana "koto" on lähtenyt. Pirtin kuhtuuvat hyökin _täppe_ ja _stäpe_. Se oisi meillen Suomalaisillen varsin suloinen ja hyötyllinen, niin kielen kuin kansan tiiustajoillen, jos kerran tehtäisiin tarkan tutkistelemuksen näihen Lapin, Viron ja Suomen kieliin välillen, josta meille moni tieto selvisi meijän kielestämme. Se on merkillinen ettei ouk vielä yksikään tähän asiaan puuttuna, joka näyttäis meistä niin luonnollisellen ja tarpeellisellen. Siittenpä vasta nähtäisimme mitenkä sanat ja heijän merkitökset ovat toinen toisestaan vajuneet, ja kuinka hyö ovat ikään kuin sukuisin yhestä kielestä toiseen.

[190] Se on mainittava, että koko meijän Suomalaisessa kielessämme ei ollenkaan tavatak eäntä _sch_, ehkä sitä kaikissa muissa meijän suku-kielissämme tavataan liiaksikkin. Samaten sanottiin että yksi suku-kunta Hebrean kansasta, eivät olleet hyvät sanomaan _sch_, vaan sanoivat silloin aina _s_ (Tuomar. kirj. 12. 6)

[191] Merkillinen on että _k_ muutamissa Ruohtalaisissakin puheen-murressa puhutaan niinikkään, nimittäin kuin _tj_ erinomattain Helsingin maassa e.m. _brutjet_ (bruket), _myttje_ (mycke) m.m.

[192] Hään läksi Pietarista jo kesällä v. 1824 pitkin Ladogan rantoja pohjoiseenpäin, ja on nyt jo lähes kolt aastaikaa oleskellut Aunuksen ja Archangelskin kuvernissa. Hänen viimeisessä kirjassansa, annettu Kargopolin kaupunnissa Aunuksessa, s. 18 p:nä viimeisessä Loka-kuussa, kirjuttaa hään meillen näistä hänen matkoistansa. Mitenkä hänen, rospuutan tautta, täytyi syksyllä v. 1825 viipyä 3 kuukautta _Soankylässä_, jossa hään sillä ajalla opetteliin Lappia. Tästä läksi hään siitten _Utsjoen_ kautta _Varangerin_-suvannollen, kusta hään keänsiin _Kantalahteen_ tahi _Koolan_ kaupunkiin; josta hään tuli _Archangelskiin_ ja sieltä _Meseniin_. Kuin hään tästä oli keäntämässään takaisin Archangelskiin, niin hään Touko-kuussa v. 1826 keäntyi tautiin _Pinegassa_, ja täytyi kaikeks siks kesäks jäähä Archangelskiin, vointuamiseksensa. Siinä kirjutti hään sillä ajalla "tiiustuksiansa niistä Kemin Lapissa löytyvistä Suomalaisista Seurakunnista", joita hään Elokuussa lähetti painuttamaan. Syksyllä (Loka-kuussa) hään keänsiin pohjoisesta eteläiseen, ja oli silloin paraillaan mänemässä _Bieloserskiin_, kusta hään siitten toas aatteli lähteä pohjoiseen ja itä-pohjoiseen päin. Bieloserskissa varoi hään soahaksensa jotaik tietäksensä, koska tämä kaupunki oli jo lahes 1000 aastaikoa vanha, sillä niin kuin tiijetään, niin Rurikin veli Sineus piti siinä asumasiansa; ja Nestori taas kirjuttaa että se Tschuudalainen (t. Suomalainen) sukukunta _Vesj_ piti tässä peä-asuntonsa. Vielä nytkin asuu tässä ymperillä Suomalaisia kansoja.

[193] Tämä laulu on paperillen pantu Narvan papiltä _Fredr. Ludolf Trefurtilta_, kuin se näillen paikoillen matkusti, ja löytyy painettu _Gadebuschin_: _Versuche in der Livländischen Geschichtkunde und Rechtsgelehrsamkeit. I.B.V. Stuck p. 13._ Hään sanoo itekkin ei ymmärtäneese heijän kieltänsä, vaan kirjuttaneen sitä myöten miten hään taisi kuuntellessaan sitä käsittää. Uskottava on, että sanat sillä tavoin ovat tulleet virhen alaisiksi.

[194] Tahi nykyisissä runomuksissa tahotaan ainoastaan sanoin-sointumista kunkin sanan-juonen viimeisissä sanoissa, tahi sanan polviloissa; meijän Runoissa voaitaan toas sanoin tointumista kussakin sanassa yksissä sanan juonissa; mutta ei viimeisissä, vaan sanoin ensimäisissä polviloissa, joka on meillen paljon luonnollisempi; koska myö puhuissamme karaistamuksellamme aina enin tarkoittamme sanan ensimmäistä polvea. Tällainen sanoin alussa tointuva runomus, on myöskin ennen aikana ollut se vanha Islandilaisten ja Göthilaisten.

[195] Tämä Runomus-laji, kussa yksi sanan-juoni jo luettiin värsyksi, mahtaa olla niistä kaikkin vanhemmista. Tällainen on meijän Suomalaistenkin Runo-soitto, ei sekkään vanhueltaan ouk yhtä sanan-juonta pitempi; ehkä sitä nyt puoltajan kertoamisella tehän kaheksi.

[196] Niin tekivät ne Lappalaiset, joita minä kuulin. Koko heijän laulamuksesta ei selitetty muuta kuin kaks ääntä ja heijän välillä yhtä rönkymistä, sellaista piamittain kuin on porsailla. Jollon-kullon vetivät tätä eänta aivan pitkäksi, ikään kuin sillä oisivat polven kannattaneet.

[197] Myö olemme jo ennen maininut, että Suomalaisten tavoissa ja voatteen parissa tavataan jotakuta, joka ikään kuin muistuttaa, että hyö ovat tulleet iästäppäin (Otava I, p. 23); tässä nähään että Lappalaistenkin laitoksissa on jotaik, joka tarkoittaa sinneppäin.

[198] Näista heijän laulamuksista sano hään yhen olevan tehyn iloisillen asioillen; toisen, suruisillen ja murheellisillen.

[199] Näistä _Laestadiuksista_, niin se ensimmäinen (joka nyt on Kirkkoherrana Karesuvannossa) on jo hyvin tunnettu hänen harjoituksistaan Heiniin-Tietomuksissa (i Botaniken), ja siitä hänen kirjastansa, jota hään jo Oppivaissa ollessaan painutti, nimellä: _om Möjligheten af allmänna uppodlingar i Lappmarken. Stockh. 1824._ Toinen heistä tehtiin tänä vuonna Tietous Oppiaksi.

[200] Sitävastoin lausutaan heijän vanhoissa savuissa ja loruissa paljon _vanhoista Jättiläistä_, jotka hyö kielellänsä kuhtuuvat _jättenes, stalo, stourak_, ja jotka meijän pohjoisessa vanhimmassa Tarinamuksessamme usseen ilmoittaiksen. Lappalaisten puheen perästä niin olivatten muka mainion isoja ja voimakkaisia ihmis-kapeita; mutta varsin tuhmia ja ihmis-syöpäläisiä; kuitenkin voitti meijän sukulliset heitä aina viisauellansa. Hyö sanoovat heijän asunneen heitä lähellä mehissä ja korvissa ja kantaneen Lappalaisillen sala-vihoo. Näistä luonnottomista ihmisistä, joista Suomalaistenkin vanhoissa kansan-pakinoissa paljon puhutaan, tuloo vastappäin ehkä enemmin puhuttavaksi.

[201] Tämä Lapinkielinen laulu, kirjutin minä yheltä Lappalaiselta pojalta, nimeltä _Anders Olaus_, joka kävi tänä kevänä tässä Tukhulmissa isäntänsä kanssa, ynnä hänen tyttärensä. Hyö sanoi olevase kotoisin _Ovikin-vaarasta_ (från Ovikens fjäll) Héden kirkonkunnasta Herjedálin Liänistä, ja tuoneese tänne kolme Poroa, joita yks Herra viimeis kesänä, heijän maita matkustaissa, oli heiltä ostanut. Ehkä tämä värsy ei ouk sen pitempi kuin 4 sanan-juonta, niin tahtoipa kuitenkin _Anttia_ hämmentyä, heitä laulaissaan. Milloin unohtu häneltä yksi sana, milloin toas toinen. Samatenpa se oil laulamus, ei sekkään aina ollut yhellainen; toisinaan hään kannatti yhtä polvea, toisinan toas toista. Koska minä ite olen vielä varsin äkkinäinen Lapinkielessä, niin kirjuttelen minä sitä, ikäänkuin hyö sillä puheen-murrellansa sitä puhuivat. Mutta muistutuksissa (i noterna till texten) olen minä nouattanut sitä Lappalaisissa kirjoissa tavallista kirjutosta. Herra G. _Barkenbom_, Soitturi K. Soiton-Rahvaassa (Musikus vid Kongl. Kapellet) koitteli kyllä panna tätä heijän Laulamusta polvillensa (på noter); mutta sanoi tämän olevan varsin mahottoman kosk'ei eroitettu selveä eäntä missään, ainoastaan yhtä sanoin räyhkymistä. Kuvat jotka tähän liitetään, ja jotka kuvailee tätä ennen mainittua 17 vuotiasta poikoo joikatessaan, ynnä sen 16 vuotisen tytön, seisova hänen eäressään, ovat tehty Herra _M. v. Wrigthiltä_, joka on osottanut mullen sen hyvyyven, että piiruttaa heitä sekä paperille että kivelle.

-- _Aldo_, "voahin"; Ren-ko, Waija. -- _Mese_, "vasa, Peuran vasikka"; Ren-kalf. -- _Ronk_, t. _råntjo_, "veto Poro, Härkä"; för-Ren, åk-Ren. -- _Wuolget_ t. _Wuolket_, "vaeltaa, poislähteä." -- _Qwekt_, t. _qwekte_ "kaksi." -- _Kolm_ t. _kolma_ "kolmet". -- _Sierken_ pitäis merk. "sivu-teitä, uroja, polkuja, jotka eroittaiksen sillä isolta tieltä"; ja taitaa ehkä tulla sanasta _siratet_, "eroittaa, hajottaa"; tahi sanasta _säret_, t. _särretet_, "särkee; säveltee." (Tämä sana ei löyvy Lindahlin ja Öhrlingin Lappalaisessa Sanan-kirjassa). -- _Ruoket_ "kaivata, haukkua"; josta siitten _ruouket_, merk. "_mylvämistä, ammumista, pylvimistä_"; tahi sellaista huutamista, jolla voahit kuhtuuvat vasansa luoksensa. -- _Riide_ "risukko paikka, korpi"(?) -- _Puoiltum_, "koivisto, koivukko-paikka"(?) Tätä ja eillimmäistä sanoo ei tavata Sanan-kirjassa. -- _Tjautet_, "ylös-kantaa, ylös nousta". _Waren nal tjautet_, kantoa ylös vuoren peälle, nousta vaaralle; _tjautasattet_, dimin. frequent. ja _tjautegåtet_; inchoat. -- _Piejet_, panemaan. -- _Vare_, "vuori, voara"; _varesabmelatjeh_, "vuori-Lappalaisia", fjäll-lappar. Muutoin sana _fjäll_ (tunturi) kuhutaan Lapin kielellä _tuoddar, kaise, gweutel_. -- _Tjärro_, "kulma", _ware-tjärro_ "vuaran-harju"; fjäll-rygg, öfversta spets. -- _Nal_ t. _nil, nala_, peälle. -- _Pätso_, Poro; -- _Juoikem_, laulu.

[202] Tämän ja jälkimmäisen laulun sain minä (Lapiksi) Oppiaiselta _Pet. Laestadiukselta_; joka oli kuullut Lappalaiset _Arjeplogin_ ja _Lykselin_ Lapissa laulavan heitä. Ne ovat myös sen eistäkin heijän puheen-murrella kirjutettu. Että heijän Suomal. keännökset, ja selitykset ovat minulta, tahon minä sen puolesta nimittää, että mikä heissä lie viallista, ei mahak tulla hänen syyksi. Tämä ensimmäinen laulu mahtaa olla yksi _Laps-tuuvitos-Virsi_, jossa häntä peloitetaan itkämästä. -- _Jöijuhtahta t. juoikem_ "laulu, veisu." _Uhtje_ Herjedalin Lapin puheen-murrella, on yhtä kuin _uttje t. utses_, "pieni." -- _Mana_, "lapsi." -- _Piijel_, t. paijel, "yliten", josta ehkä tulee se Suom. sana "peälle". -- _Korko_, t. kåtka, kåtk, kåtakes_, "kusiainen, muurainen"; _kåtka pesse_, "kusiais-pesä." -- _Gradne_, t. _kradne, kradna_ "kumppali, toveri, puoliso", pohjossapäin sanotaan _radna_. _Kradnatjam påte_ merk. "tule veikkonen"! -- _Påtet_, "tulla"; _påte teke_, "tule tänne." _Påtestet_, dim. "tulla vähittäin"; _påtegåtet_, inchoat. "alkaa tulla." _Påtelet_, frequ. "tulla huuhatteloo, tuihakkaasti, vikevästi"; _påtelastet_, dinin. ja _påtelatjet_, inchoat. -- _Keset_, "veteä"; _kesestet_, dim. "vetäillöö"; _kesajet t. kesegåtet_ inchoat. "alka veteä" _kesatet_ "pois-veteä"; _kesetattjet "taitaa veteä"; _kesetet_, "kulettaa." _Kesetastet_ dim. "kuletella"; _kesetatjet_ inch. "alkaa kuletella"; _kesatallet_ frequ. "kuletella." Tästä vielä, _kesot, kesatjet_ m.m. -- _Jaure_ "järvi." -- _Wuopt, wuopta_ "hiuksi"; _wuoptist keset_ "hiuksista veteä." -- _Labtje_, ohjas. -- _Wanat_, "veteä"; _wanatet_, "venyttää"; _wanatastet_, dim. "venytellä"; _wanatatjet_, inch, "alkaa venyttää"; _wanatallet_ viruttaa, pitkäksi venyttää.

[203] Minä en varsin tiiä, jos tämän laulun pitäis nostattaman Karhua keväillä pesästään, tahi jos sillä ainoastaan pieniä lapsia tuuviteilaan. -- _Bire_, Karhu, ohto, kultakämmen, m.m. -- _Puold_, "mäki, rinne, töyri." Se näyttää kuin Suom. sana "pelto" (Lapk. _päldo_, Virk. _pöld_ oisi tästä lähtenyt, koska Suomalaiset ennen vanhuutessa usseemmittain tekivät peltojansa ja halmeitansa rinteillen. -- _Aija_, "ukko, ukkoinen, pitkäinen", _farfar, morfar, åska. Tästä ehkä Suom. sana "äijä" (Gubbe, bisi, stor) ja Vir. sana _äi, ai, öi_ ("appi", Lapk. _wuopp_), "Anoppi" on toas Virk. _ämmä, äm, öim_, joka sana Suomk. merk. _gumma_; Tästä nähään mitenkä sanat näissä Suomen, Viron ja Lapinkielissä ovat yhteiset, mutta merkitykset usein erinäiset, -- _Tjodtjot t. tjuodtjot_, "seisoa"; josta siitten _tjodtjostet_, dimin. merk. "seisoilla"; _tjodtjogålet_, inchoat. "seisauttua"; Tästä siitten _tjodtjatet_, t. _tjodtjetet_ merk. "seisahtua"; ja _tjodtjetastet_, dimin. "seisahtella"; ja _tjodtjetatjet_, inchoat. dimin, "seisauttella." Josta siitten _tjodtjotet_, permiss. merk. "seisottoa"; ja _tjodtjotatjet_, inchoat frequ. "peällä seisottella", begynna påstå; ja _tjodtjalastet_ "vastaanseisoa." Kusta siitten _tjodtjelet_ t. _tjuodtjelet_ m. "nousta, ylösnousta"; josta toas _tjuodtjelastet_ dim. merk. "nouskella", ja _tjuodtjelatjet_, inchoat. "nousua", begynna stiga upp; _tjuodtjaldattjet, t. tjuodtjaltattet_, permiss. "nostoo"; _tjuodtjeladdet_, frequ. "nostella, nostatella"; _tjuodtjalastet_ "vastaan nousta"; _tjuodtjadattet_, merk. "eteen asetella". Tästä sanoin synnyttämisestä nähään, ettei Lapin kieli ouk niin köyhä, kuin moni ehkä luuloo. -- _Last, lasta_, "lehti"; -- _leb_, "olen, on", e.m. mon _leb nuora_, "minä on nuori". Tämä sana taivutetaan Lapinkielellä näin: (Sing.) _leb_, olen, on; _leh_, olet, out, oot; _le_, on, ou, oo; (Plur.) _lepe_, olemme, oumme, oomme; _lepet_, oletten, outten, ootten; _leh_ t. _läh_, olevat ovat; (Dual.) _len_, myö kahet ollaan, t. oumme; _lepete t. läpet_, työ (kahet.) oletten, t. ootteen; _lepa t. läpah_, hyö (kahet) ovat. Tästä Lapin sanasta mahtaa Suom. sana _liene_ (joka merk. "taitaa olla t. mahtaa olla") ja Vir. sana _leeb_, (joka merk. yhtä) tullut synnytetyksi, koska heillä ei löyvyk näissä kielissä emä-sanoo (stam-ord). Sillä e.m. _le-kus_ (Lapin-kielellä) sanotaan Suomeksikin "liek-kös" j.n.e. -- _Stuor, stuorak, stuores_, "suuri, iso" -- _Ko_, "kuin". -- _Snjära_, "hiiri"; _snjärats_, dimin. "hiiröinen". -- _Pelje, "korva"; _pelje pele_, "korva-puoli"; _peljats_, dim. "korvainen".