Part 15

[126] _Abrudijus_, kuuluu ikään kuin se oisi sukuisin sen Greekkalaisen sanan _Aphroditeksen_ kanssa, joka siitä vielä enemmin on arvattava, että Ruomalaiset kuhtuivat tämän saman tähen (iltaisella) _stella Veneris_ (Afroditeksen tähti).

[127] Haaga on yksi kuninkaallinen huvituspaikka (_lustslott_) 3 virstaa Tukhulmista. Se jok on käynyt näissä soreissa Haagan puistikoissa, erinomattain kesällä pyhäiltoina, koska kuninkaalliset oleskelevat siinä, hään taitaa ehkä paremmin, ilman näitä puheitak, arvata tämän asian.

[128] Tämä ilta oli Josephinan ja Oskarin _vihkimisen oatto_. Monet tuhannet vallasväeistä vietteli tämän päivän Haagan huvitusmehissä, jossa myös minä muutamien Suomalaisten valtoin kanssa iloittelimme sinä iltana. Minä heitän Ruohtalaisillen Runojoillen lauleskella Juhlan ja Hiäpäivän jaloisuutta, ja ite mielessäin muistuttelen tämän päivän suloisuutta, -- minullen vielä liiaksi.

[129] Mahotoin on ilman näkämätä uskoa sitä paljoutta vallasväin vaimoväkee, joka silloin tässä kuhaili. Prinsitär (Prinsessan) tuli jo s. 12, p. kaupunin saatamaan, vaan vanhan tavan jälkeen häntä ei laskettu kaupunkiin ennen kuin häntä vietiin sinne vihillen. Häntä johdatettiin sen eestä Djurgårdin kautta Haagaan, (jossa hään oleskeli sinnek asti, kuin häntä s. 19 vihittiin). Kaikki kaupunkin vaimoväki karkaisi tännä, kahtomaan heijän mielitietoansa. Se joka tuntoo sitä levottomuutta, kuulustelemisuutta, ja utelevaisuutta, joka heitä vaivaa, niin hään ei kaho paljoksi, jos sanoisimme että kaiken tämän ajan oli jokapäivä 3 tahi 4 tuhatta Naisväkeä Haagan mehissä.

[130] Nämät oli kaks kuninkaallista soutokasta (slupar) jotka aina löytyy Haagan tarhassa, kuhuttu yksi _Galten_, toinen _Suggan_. Ne ovat katoksen kanssa varuistetut, ettei paljon selitäk onko heissä väkee tahi ei. Kuninkaalliset mänivät nyt niillä Haagasta Vanhaan Haagaan, josta Kuninkas ja Kuninkatar läksi Tukhulmiin, vaan Prinsi ja Prinsitär, ynnä koko heijän seuransa, maata myöten takaisin linnaan, niin kuin kohta luetaan.

[131] Olivat Ouluista äsken tulleita.

[132] Tällä kauniilla ja armollisella käytöksellä tahto Hään ikään kuin suosioitella ja kostoo minua siitä viiattomasta Polisin-tarinasta, joka kohtais minua pari viikkoa sitä-ennen tässä Tukhulmissa, ja jota hään mielellään oisi estellyt, jos oisi suinkin käynyt.

[133] Sanan-salaus, Achrostichis.

[134] Senpä tautta hyö myöskin ovat keänetyt muihin kieliin, ehkä hyö ussein ovat tulleet kehnosti käytetyksi. Koska Suomenkieli on vielä minullakin liiaksi kankea, ja tähän laulu-loatuun aivan sopimatoin, niin olemme myö toimittaaksemme ottaneet yhtä työtä, joka ei suinkaan ouk kostoa meillen tuottava.

[135] _Mittaus_, méter.

[136] _Jambi_, on kaks-polvinen niveli, jonka ensimmäinen polvi on lyhyt, vaan toinen pitkä, e.m. _kauniin, ajaa_, j.n.e. _Kolm-niveliset Jambit_, tre-taktige jamber (_versus jambicus ternarius_).

[137] _Jatkaus_ tahi _Liitto-polvi_, kuhutaan yhtä liikoo polvee joka liitetään värsyn loppuun.

[138] _Uupuva neljä-nivelinen_, bristande fyrtaktige. _Quaternarius mutilus t. catalecticus_.

[139] _Aloittamus_, för-slag, optakt, _Anacrusis_.

[140] _Lovistaa_, skandera.

[141] _Ditrochæus_, kuhutaan sitä neljä-polvista niveltä, kussa löytyy kaks _Trochæit_ e.m. _Suomen-maata_, _mielisuuven_.

[142] _Pituus t. Paino_, lue Otavan 1. osaa, 238 p.

[143] _Into_, lue sam. paik.

[144] E.m. "Pantiin tähään pahaan paikkaan", oisi e.m. yks jambin versy, vaan ei se kuulu millenkään, jos ei alkupolvia hyvin karaistak; ja se kuuluu siittenkin paremallen että lukea häntä kohasten toisin-puolin (tvertom) niin kuin _Trochæit_.

[145] Amphimacer kuhutaan yks kolmpolvinen niveli, kussa ensimäinen ja viimeinen polvi ovat pitkät, vaan keskimäinen lyhyt, e.m. _juotavoo_, _piikaisuus_.

[146] Tällaiset ovat N:o III, IV, V, VI, IX ja X; mutta niissä värsyissä kussa ainoastaan löytyy 7 polvee, ei käy muuten lovistaminen, kuin _Jambiloin_ tavalla. Semmoiset ovat N:o I, II, VII, VIII, XI ja XII.

[147] Tässä ensimmäisessä _Odessa_, ilmoittaa Anakreon aivan suloisella tavalla mitenkä hään niinkuin muutkin kuuluisat Runojat oisi mielestänsä laulanut _soasta_ ja _sota-uroista_; vaan että hään ei soana muita soittoja taipumaan kantelelleen, kuin _rakkauen ja helleyen_.

_Ode_, kuhtuivat Grcekkalaiset sellaista laulua, jota kantelen soittaissa laulettiin. Hyö lauloivat heitä väin joukossa, hauskaksensa ja huvitokseksens. -- _Atreidit_, kuhuttiin Atreyn pojat Menelaus ja Agamemnon; jolla sanalla tässä tarkoitetaan "Trojan sotaa", _Kádmos_, oli kuninkaan Agonorin poika Phæniciasta, joka ensin perusti Kadmean tahi Thében kaupunkia Bæotian moassa. Vaan tässä ymmärretään sitä sotaa, jota piettiin tässä kaupunnissa 35 vuotta ennen Troijan sotoo, veljeisten Polyniken ja Etheoklen välillä, jotka olivat Kadmon pojan-poikia. Thében ja Troijan tappelukset olivat ne kuuluisammat soat ennen vanhuutessa, joista Greekan muinoiset Runojat ovat lausunncet lauluissansa. -- _Suova_, merk. _gunst, ynnest,_ mutta myöskin _kåttja, brånad, kärlekstrånad_. Tämä sana ei ouk nykyisessä Suomenkielessä varsin tavallinen, kuitenkin sanotaan sitä vielä yhessä taipumuksessa, nimittäin (kuin puhe on noaraista): "Se on suovallaan", tahi "se on suovakas." Koska meijän kielessä ei löyvyk muuta kuin yks ainua sana joka merkihtee _rakkautta_ (Eros) ja sekiin on karkia ja aivan roaka puheessamme, niin olemme löytänyt, sekä tarpeelliseksi että myös otolliseksi, että muilla someimmilla sanoilla, täyttää tätä puutosta meijän kielessämme, niin kuin e.m. sanoilla: _suova, helleys, mieloisuus, suloisuus,_ m.m. Rakkautta kuhutaan Viron kielellä, _arm ja armastus_, josta meijän kielellä _armo ja armollisuus_ ovat haettavat. Lapinkielellä sanotaan _kereshwot_. -- _Herakles_ t. _Herkules_, oli Zeuksen poika Mycenan Hallittaren (Drottning), Alkmenen kanssa, ja on verratoin hänen väkevyyvestänsä ja voimallisuuvestansa. Ilman monta muuta hänen urhollista _työtä_, on ne erinomattain kuuluisammaksi luettavat, jotka hään teki ollessansa hänen sukulaisen Eurysthein hovissa, ja jotka kuhuttiin hänen 12 suuremmiks vehkeiks. Näitä hänen töitänsä ja tekojansa ylistivät Greekkalaisten Runonlaulajat ja virren-virittäjät. -- _Uroot uljaat_ t. "sankarit", jolla ymärretään Troijan ja Kadmean sotioita, niin myös kuin Herkulesta ja hänen riita-toveriansa. -- _Helkyy helleyttä_, on yhtä kuin toanoinen "raikuu rakkuutta."

[148] Tässä puhuupi Runoja mitenkä luovut saivat kukiin aseitansa toisiaan vasta, paitsi vaimot. Hyö saivat kauneuen aseheksensa, joka oli muita voimallisempi.

Saivat nimittäin "Luojalta." -- _Karhut_. Perustus-kielellä seisoo _Léouo'i_, joka merkihtee "Jalopeurat" (Lejuonat); vaan koska tämä sana on Suomeksi niin pitkä ettei sitä saahak sopimaan värsyyn, niin olemme ulos vaihtanut sitä _karhuksi_, joka on meijän Jalopeurana, ja joll' on hyvät kyllä hampaat että kynnet. -- _Uima-neuvot_ t. ujmukset, uistimet, evät. -- Lento-keinot t. lennättimet, löyhyttimet, siivet.

[149] Laulaja lausuupi tässä Runossa, mitenkä Rakkaus lapsen hoamussa, kerran pyysi yö-sioo piian vuotehella; ja suatuansa tätä, hivuitteli häntä niin kauvan himoillansa, kunnekka se sai piikillänsä hänen syvämmeensä pistänneeksi. Yksi vertaus jota ehkä moni tyttö saattaa toeksi sanoa.

_Koska ohta Otavaisen_, t. "koska pohjos pohjinensa"; jolla tarkoitetaan tähet Otavassa. _Boútes_ (Juhtan-hoittaja) tahi _Arktóphylax_ (Karhun-vartia) oli yksi tähti-sikeri, joka oli heti luoepuolla Otavan; kuin sanovat että Otava "kiännäiksen Boúten kätehen," niin se merkihtee, että se "laskeksen luoteeseen", joka taas toimittaa, että yö oli jo hyvin puolessa. -- _Siiven-kynkät_, t. "pienet siven ripalet." -- _Nuolen-kontti_ (koger) oli yksi tuppi jossa nuolet piettiin ja joka kannettiin selässä. -- _Vetkistynnä_, t. "vetynynnä, venynnä." -- _Kivut_, merkihtee tässä ne "vammat" jotka sikiävät _rakkautesta_. -- _Eros t. Cupido_, merkihtee _rakkautta_ kuvaeltu pojan hoamussa, kantava kourassansa jousen nuolineen.

[150] Anakreon muistuttaa meitä tässä meijän lyhyvestä ja tietämättömästä elämästä, kehottain meitä ettei joutavilla juonilla kuluta aikoamme, mutta vietellä häntä ilossa ja riemussa, viinan ja tyttölöihen turvissa. Hään totistaa ettei se maksa mitään, jos kohta meitä kuoleman perästä ylistettäisiin, jos myö eläissämme olemme surussa ja murheen alaisia. -- _Myrti-heinä_ (jota Eestiläiset kuhtuuvat "sinniko-vardet"), on yks pensas joka kasvaa eteläisämmissä maissa, ja jonka oksat että lehet ovat aivan kuin meijän puolukanvarret. Tämä puu joka oli Venuksen pyhittämä osotti jo vanhuuesta syvämmen rakkautta, ja on vielä tänä päivänäkin tätä merkihtevä. Ne vanhan-aikuiset pitivät hänen marjansa pippuriksensa. -- _Lotos_ on (niin kuin Myrtikin) yks lehvakas ja hyvällen haiseva puu-laatu, joka kasvaa Aasian ja Affrikan maissa. Hänen hetelmistä puserretaan viinoa, ja hänen oksat (toisellen annettu) osottaavat ystävyyttä, rauhallisuutta ja melisuosiota, tahi (vieraillen) terve-tulemista. -- _Niiniin kanssa nivoittunna_. Juvenalin puheen perästä, niin orjat ja palkolliset solmuttivat hameensa Papyruksen niinillä hartiallenssa, koska olivat jossakussa työssä eli toimituksessa. -- _Sinkoileekse_ t. "luiskahtaaksen, vieretäksen." -- _Hautain haisuttaisit_ Homerus puhuu että tapa oil hyvillä hajuilla ja voiteilla voijella ystävien ja tuttavien hautakiviä, kuin myös että heijän muistoksensa ja kunniaksensa uhrata heijän hauvalla kaikellaisia antimia, niinkuin viinaa, hunajaa jo maitoo, jotka vuotatettiin mullallen; ne köyhemmät lahjoittivat, myös vettä ja vehnä-jauhoja. -- _Pujota_, vira, infläta ikring tinningarne.

[151] Että suuremmalla huvitoksella ja mielisuosiolla pitee ilojansa ja juominkiansa, niin Anakreon rukoilee hänen juoma-veikojansa, että hyö Ruusun-pannoilla (med rosenkransar) ja kukan-sankoilla (med blomstergirlandet) kaunistaisi ohimuksensa, koska viinan ja Rakkauenkin jumalat pitivät näitä heiniä muita mieluisampana. Näin kukilta koristettu, tahtoisi tämä Runoniekka Bacchuksen pyhityksissä soittaa kantelettansa, juua pulloansa, iloitella ja tyttölöitä pyöritellä.

_Kantakaamme Eron ruusut Dionysiukselle_, m. kaunistelkaamme häntä Ruusun sankoilla; joka taas merk. kunnioittakaamme sekä _viinan_ että myös _rakkauen_ Jumalat. -- _Dionysios_ t. _Bacchus_, oli Zeuksen ja Semelen poika. Hään oli ensimmäinen olven-seppä, ja sanotaan hänestä, hänen ensin osanneen viinoa valmistella, ja saattaneen ihmisillenkin tämän jumalan viljan, jonka tähen häntä kuolemansa perästä kunnioitettiin ilon ja juomisen Jumalana. -- _Kultakarvoinensa_ t. "kauniskarvoillansa," -- _Pujotkaamme_, t. "sitokaamme, kuvoitkaamme, puetkaamme." -- _Kypros_ (Cypern) on yksi suari, keskimeren itäpuolimmaisessa lahessa, Syyrin rannan kohalla; joka on mainittava hänen onnellisen Luontonsa suhteen, sekä maan viljelemisestänsä, että ilman-lämpeytestänsä, ja kaikellaisesta avaruutestansa. Vaan vielä siittenkin kuuluisammaksi on tämä saari tullut siitä, että _Venuksen tahi Aphroditeksen_ (joka oil _ihanaisuuen ja kauneuen_ Luonnotar) sanotaan merivuahtena tulleen alloilta ajetuksi tämän soaren eteläisimmään rantaan; Jonka tähen nämät paikat luettiin hänen asuma-majoiksensa, ja olivat kokonansa hänellen pyhitetyt. Venusta kuhutaan sen eistä toisellakin nimellä _Kypris_, koska se oli Kyprosta kotoisin. Amathus Kythyra ja Paphos oli ne kaupunkit tässä saaressa, jossa häntä erinomattain rajutettiin ja kunnioitettiin; ja jossa ne julkisemmat juhlat piettiin hänen muistoksi. Tästä häntä välistenkin kuhutaan _Amathusia, Kythére ja ja Páphia_. -- _Chariteijat_, Ilottaret (Graserna) olivat ilon ja riemun tyttäriä, jotka kulkivat aina Venuksen seurassa, ja jotka suojeli kaikki mitä oli häneltä tehty kauniiksi ja koreeksi, erinomattain vaimoväin ruumiissa. Hyö olivat aina läsnä ilopaikoissa ja leikinteoissa, liioitenkin tyttölöihin likistellessä ja nauraissa. Vaan tässä kohassa ymmärretään ylikynteen hyvänäköisiä ja iloisia neitoisia. -- _Kantakaamm' siitt' kantelemme_, m.y.k. "soittakaamm' siitt' kantelettamme." -- _Viinan maillen vihityillen_ m. niitä paikkoja, jotka olivat Dionysiokselle pyhitetyt. -- _Kaunistetut_, omkransade, bekrönta, smyckade, utsirade. -- _Nännäkkäitä neitoisia_ (täckbarmade tärnor); Neijot joilla on pienet nännät, nuon kouran-kokonaiset mukurat.

[152] Anakreon osottaa tässä vertauksen kautta, että Rakkaus voatii mielen taipumista, kärsimistä, ja keskinäistä rakastamista; ja jok' ei siihen taivuk, tahi joka kahtoo tätä vaikiaksi -- olkoon hään pois tytöstämästa, sillä hänessä ei suinkaan löyvyk rakkauen ainetta. _Hyakinthos_ (Hyacinthi) on yks kukka, jota luvetaan Lehmänkiel-heinäisten sukulaiseksi, ja jonka kasvattamisesta puhe oli tämmöinen: _Hyakinthos_ oli yksi hilpiä nuorukainen Lakonin maassa, jota Apollo rakasti hänen kauneutensa suhteen. Niin tapahtui kerran, että koska hyö olivat kahenkesken leikkiä tekemässä, ja villikissoa (kierukka, trissa) viskoamassa, niin Zephyrus (_Etelätär_) joka myöskin oli poikoa likistämässä, otti tämän hänen rakkauensa Apollonia kohtaan vihaksensa, ja tuulellansa käytti asian niin, että kissa ampui Hyakinthoksen ohtaan, josta hään kuoli. Apollo surkutteli kyllä paljon tätä hänän kultansa kuolemaa, ja kasvatti hänen vuotatetun verensä yheksi kauniiksi kukaksi, jonka hään pani _Hyacinthin_ nimelliseksi. Tämän kukan kuvussa (i dess blomkrona) vielä nytkin nähään valkoisia juovia, jotka sanan _ai!_ piirittäävät, joka on merkihtevä hänen voivotustansa. Atterbom on hänen 1812 vuotisessa Kalenderissa p. 41, ottanut tämän asian aineeksensa puhuissaan kukan synnyttämisestä. -- _Hiihtäissäini_, t. "kuljessaini, käyvässäini." -- _Syvän kasvoini kajahti_, merk. että ma olin jo niänyksissä, ja henkestymässä, nimittäin uupumisesta ja liian paljon juoksemisesta. -- _Luulin kurja kuolevaini_, t. "milt'en luuli kuolevaani." -- "_Silkisillä_", m. pehmät ja hienot, kuin oisivat muka silkistä tehyt.

[153] Runoja rukka ikävöipi jo ite tässä Runossansa, ettei hään jo aikoa siitten oltu ottanut _Rakkauen_ neuvoituksia korvihinsa, vaan niin kauvan sotinut häntä vastaan; sillä viimein, niin Rakkaus kuitenkin häntä voitti, ja soattoi häntä sualiksensa. -- _Ett' oisin rakas_, m. että olisin tullut. -- _Koalsin_, jag grep efter, grep till -- _Kulta kontin_, (det gyllene kogret) kussa hään piteli nuoliansa -- _Varjo_, pantsar, brynja, oli nahasta tahi rauasta tehty paita, joka pujotettiin peällä rinnan varjelokseksi. -- _Kilvet_, oli myöskin tehtyt paksummasta härän nahasta, johon ei miekka pystynnä. -- _Lempo_, knäswulen, hin håken. -- _Ruumiin raukeis_, t. tuli hervottomaksi. -- _Tuli_, m. Rakkauen halut. Anakreon lausuupi tässä, että se on muka tyhjä yritellä rakkautta vastaan niskoittelemaan, kuin on jo kerran ilmautunna syvämmessä.

[154] Niin lyhykäinen, kuin tämä laulu kohta lienee, niin selvästi se kuitenkin osottaa miehen mieli-viepahtamisen tyttöänsä toivottaissa, tahi hänen nyöryytensä hänen tahtoansa mielen-nouattaissa. Tämä pieni ja soma laulu, on siitäkin merkillinen, että se ikään kuin tavoittaa sanoin tointumista (rim, allitteration) myö olemme sen eistä perustus-kielellänsä hänet tässä liitteneet. -- _Tantalon tyttö_, t. tytär, hänestä ne Greekkalaiset toimittajat puhuuvat, että Niobe oli Tantalon ja Taigéten tytär, ja Amphionin rikoisa puoliso. Kauneutensa ja lapsiinsa suhteen pöyhisteliin hään Jumaloitakin vasten, josta Latona niin suuttui, että hään yllytti Apollonia nuolillansa ampumaan hengettömiksi hänen 14 lapsensa. Nióbe pelasti henkensä sillä että hään muuttui kiveksi tahi yheksi marmoran pylvääksi, joka seisoi (Apollodoroksen toistuksella) Sipylumin nimisellä Phrygin vuorella. -- _Pandionin neito_, hänestä oli puhe toas, että _Prokne_ ja _Philoméla_ olivat Pandionin tyttäret Athénistä. Thrákian kuninkas Tereus oli nainut Prognen, joka synnytti hänellen pojan, nimellä Itys. Koska siitten Terens kerran läksi Athénistä noutamaan kälyänsä, niin hään tiellä otti häneltä väkisen, ja siitten peittääksensä muka pahat-työnsä, leikkaisi häneltä kielen suusta, ja salpaisi häntä vanhaan linnaan. Kuitenkin sai sisar tätä tietäkseen, yhestä kaulavaatteesta johon Philoméla oli kullalla kuvonut tämän tapauksen ja onnettomuutensa. Kostoaksensa tätä tappoi Progne oman poikansa, ja keitti hänestä lientä isälle. Isä syöpi ja kiittää. Kuin oli syönyt, kysytteli ukko poikoansa. "Ompa se lähempi sinua kuin luulet", vastais akka. -- "Missä?" -- "Mahassais!" ja silloin viskais hään pojan peän, jota hän kätki helmassansa, isän silmiin. Vihapäissänsä karkaisi ukko hänen peälle, häntä muka tappoaksensa, mutta siihen liittoon muuttui Progne Peäskyseksi, ja lensi tiehensä. (Tästä on hänen kaula vielä nytkin verinen). Nyt kiiruhti Tereus Philoméloakin murhataksensa, vaan hänestä muuttui Yö-sirkuinen (en näktergal) ja peäsi sillä pakoon. (Hään laulaa vielä nytkin yön syvämmellä, surkutellen onnettomuuttansa). Anakreon puhuu tässä heistä, ja sanoo, että koska hyö taisi näin muutella ihtensä, niin häänkin muka soisi muuttaimaan tytöllensä peiliksi, hameeksi, pesu-veiksi, helmeksi m.m. ainoastaan hään saisi häntä käsitellä ja likistellä.

_Myrrha-puu_, on korkeueltansa yksi 5 kyynärän pituinen pensas, joka kasvaa liioitenkin Arabian maissa, ja josta lähtöö yks mehu tahi mahala, heinäpäinen karvaltansa, ja maultansa katkera, joka kuhutaan _Myrrhaksi_, ja joka on siitä luonnosta, että koska kuolleita sillä voijellaan, niin heijän ruumiit ei ikänäns mätäne. Kuivattunna niin Myrrha on vaksin eli pihkan näköinen. Tästä tehään eteläisimmissä maissa hyvin haisevaisia voiteita, joilla vaimoväki voiteloo hiuksiansa, soahaksen heitä kiiltäviksi ja hyvänhaisuviksi. -- _Nännäriepu_ (korsett) on yksi semmoinen pieni riepu, jolla tytöt peittelöövät rintojansa (schalett) -- _Virsu_, Sandal, fotsäla. _Vajuis'n_, t. vajuisin e. vaipuisin.

[155] Tässä niin kuin myös seuravaisessakin _Odessa_, on Anakreon sillä suloisella ajatus-juohtumuksellansa kuvaillut miehen että vaimon täyvellistä kauneutta, ruumiinsa puolesta. Tätä hään toimitti sillä tavalla, että hään oli käskevänänsä yhen maalarin piirittämään hänen pois-olevaisen tyttönsä kuvaa, hänen muka puheensa peällä. Tätä tehessä, niin soapihaan sillä välillä tilaisuutta että ite (puheellansa) kuvailla kultansa. Se on meistä varsin vaikee sanoa, pojan -- vainko tytön kuvan, hään tieti kauniimmaksi. Mutta jos meillen oisi lupa jotaik muistuttoo, niin se on meijän mielestämme merkillinen, ettei Anakreon mainihte niitä paikkoja, jotka meijän luultaksemme ovat ne kaikkiin kauniimmat neijoisten jäsenistä, nimittäin heijän nisut ja nännät. Eihään hampaitakaan nimitä, eikä monta muuta paikkoo, jota hään vasta pojan ruumiissa hoksaisi. -- _Tietävä_, snillrik, genialisk. -- _Tekiä_, Konstnär, Artist. -- _Rhódos_ oli yks Soarimaa Kypron soaresta luoteeseen, jonka ensimmäiset asukkaat sanotaan olleen Apollon lapsia. Rhódilaiset olivat niin kuuluisat heijän maalaamisensa, piiriitämisensä ja kuvailtamisensa kautta, että heitä luettiin silmän-keäntäjöiksi. Senpä tautta Anakreon kuhtuu maalamista, _Rhódin konstiksi_; koska se oli sieltä ikäan kuin kotoisin. -- _Näyttämätä_, t. näkemätä. Tämä on kahappäin otettava; sillä Anakreon tahtoi että Piirittäjän piti Tyttöänsä tietämätöinnä, ja hänen pois ollessansa, valmistamaan hänen kuvansa; ja että tyttökin piti olla tietämättömyytessä tästä hänen piirittämisestänsä. Molemmat eivät soaneet niinmuotoin olla toisen nähtyvissä. -- _Taivollaisi_, t. konstillaisi. -- _Varusta_, omhvälf, krinqgjut, beskugga. -- _Käppyrä_, e. käkkärä, kähärä, lock. Ruotiksi niin oisi: _bestugga med mörka lockar, den, från de rodnande kinderna, höghvälfda, mjelthvita pannan._ -- _Elä yhtä, eikä kahta silmän väliä vetele_, on merkihtevä sitä, ettei hänen pitänyt vetämän hänen kulmakarvojansa aivan yhteen, eikä taas liiaksi heitä toinen toisestaan eroittoo, vaan että tämä heijän väli piti oleman, niin kuin tytölläkin: pikkuruinen piiramatak, smått, chateradt, lätt bessuggadt -- eller (efter orden) att blott ett litet ställe vore obeskuggadt. -- _Silmän karvan karvallista_, af samma färg som ögonbrynen. -- _Athénellä_, eli Minervalla sanottiin olevan mustat, tahi harmaansinisiet silmät, sen tautta häntä myöskin kuhuttiin _glaukopio_ (sinisilmä). -- _Kythäre_, t. Vénus. -- _Peitho_ (t. Ruomalaisten _Suada_) oli mieliviettelemisen, syväntaipumisen ja hyväpuheliaisuuen jumalatar; joka on Suomalaisten _Sukkamieleen_ verrattavana. Tässä on puhe: että Piirittäjä tekisi kuvallensa hunajasta huulet, ikään kuin Peithollakin, että hänen suussa olisi sanan suloisuutta ja puheen laupeutta; ja vielä siitenkin, että hään tekisi heitä niin ihannaiksi ja mielenvietteleväisiksi, että hyö ei ainoastansa oisik suuta houkuttelevaisa (kysstäcka) mutta myöskin _suuta tahtovaisia_ (räckande sig efter kyssar) -- yks verratoin vertaus. _Peittele_, öfverhölj, kasta öfwer henne, neml. med lätta penseldrag. -- _Punapurpurin hame_, en skir skarlatans-slöja, en purpur-robe. -- _Että pinta pilkistäiksen_, att hennes hy, eller hull, skulle liksom bryta sig derigenom, d.v.s. genomskina. - _Olkaan!_ Håll! Hållupp! nog nu! -- _Keksin_ t. äkkäisin, oivalsin, förmärka, hastigt blifwa något varse, och att dervid likväl igenkänna det. -- _Koht' on kuva kielellissä_, t. Kohta on kuvakin puhuva.